Ohjeellinen ydinalan ohjelma

Tässä ohjelmassa kuvataan Euroopan unionin (EU) ydinvoima-alan tilanne vuonna 2006 ja sen mahdolliset kehitysnäkymät taloudellisten ja ympäristöön liittyvien tekijöiden valossa.

ASIAKIRJA

Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille, annettu 4. lokakuuta 2007, ”Ohjeellinen ydinalan ohjelma” (KOM(2007) 565 lopullinen – ei julkaistu EUVL:ssä).

TIIVISTELMÄ

Ohjeellisten ydinalan ohjelmien tarkoituksena on antaa tietoa ydinenergian osuudesta Euroopan unionissa (EU), jäsenvaltioiden asettamista ydinenergian tuotantotavoitteista ja tavoitteiden toteuttamisen edellyttämistä investoinneista.

Ydinvoima-alan nykytila Euroopassa ja maailmassa

EU on maailman suurin ydinsähkön tuottaja (944,2 TWh (e) vuonna 2005). Noin kolmasosa EU:n kuluttamasta sähköstä ja 15 prosenttia energiasta tuotetaan nykyisin ydinvoimaloilla. Vuonna 2006 maailmassa oli 443 ydinvoimalaa, jotka toimittivat 15 prosenttia maailman sähköstä. EU:n 27 jäsenvaltiossa oli vuoden 2006 lopussa yhteensä 152 ydinvoimalaa – tammikuussa 2007 enää 146. Ydinvoimaloita on 15 jäsenvaltiossa. Voimaloiden keski-ikä on noin 25 vuotta ja niiden käyttöikä on yleensä 40 vuotta. Päätökset Euroopan ydinvoimaloiden uudistamisesta tai tiettyjen voimaloiden käyttöiän jatkamisesta on siten tehtävä lähivuosina, jotta uusien ydinreaktorien rakentamiseen jää riittävästi aikaa.

Monet EU:n ulkopuoliset maat, kuten Kiina, Etelä-Korea, Yhdysvallat, Intia, Japani ja Venäjä, ovat ilmaisseet aikeensa rakentaa uusia ydinsähkön tuotantolaitoksia. EU:ssa tilanne vaihtelee suuresti: Bulgaria, Ranska, Slovakia ja Suomi ovat päättäneet rakentaa uusia ydinvoimaloita, useat maat käyvät keskustelua mahdollisuudesta pidentää toiminnassa olevien voimaloiden käyttöikää tai korvata ne uusilla (muun muassa Alankomaat, Puola, Ruotsi, Liettua (Baltian maiden yhteishanke) ja Yhdistynyt kuningaskunta), ja Belgiassa, Saksassa ja Espanjassa on päätetty vähentää ydinvoiman käyttöä tai luopua siitä kokonaan vaiheittain. Komissiolle on vuodesta 1997 lähtien ilmoitettu 19 investointihanketta.

Ydinvoiman edut

Komission mukaan ydinvoima voi myötävaikuttaa energialähteiden monipuolistumiseen ja energiatoimitusten varmuuteen useista syistä. Niitä ovat mm. ydinpolttoaineen (luonnonuraani) saatavuus ja jakautuminen, polttoaineen hintavaihtelun vähäiset vaikutukset ydinvoimaloiden käyttökustannuksiin sekä rauhanomaiseen käyttöön tarkoitettujen ydinmateriaalien valvotut markkinat.

Kansainvälisen energiajärjestön IEA:n ja ydinenergiajärjestö NEA:n mukaan ydinsähkö on kilpailukykyistä fossiilisilla polttoaineilla tuotettuun sähköön verrattuna. Alan kilpailukykyä on vahvistanut entisestään muiden polttoaineiden hintojen nousu. Hintojen vakautta ei kuitenkaan pystytä takaamaan vapautetuilla sähkömarkkinoilla, joten hallitusten on ehkä toteutettava toimenpiteitä investointiriskien vähentämiseksi. Ydinsähkön rakennuskustannukset ovat korkeat, vaikka käyttökustannukset ovatkin muita sähköntuotantotapoja alhaisemmat. Alaan liittyy myös muita tekijöitä, jotka vaikuttavat investointikustannuksiin ja aiheuttavat riskejä: niitä ovat esimerkiksi ydinvoimaloiden koko ja samanlaisten voimaloiden sarjojen rakentaminen.

Ydinsähköstä aiheutuu hyvin vähän hiilidioksidipäästöjä, joten se on ilmastonmuutoksen torjunnan näkökulmasta kiinnostava vaihtoehto. Ydinvoima on tällä hetkellä suurin vähäisiä hiilidioksidipäästöjä aiheuttava energialähde Euroopassa.

Ydinvoimaan liittyvien riskien hallinta

Ydinsähkön hyväksyttävyys ja tulevaisuus riippuvat olennaisesti suuren yleisön suhtautumisesta ydinvoimaan. Yleisön on siksi saatava luotettavaa tietoa ja voitava osallistua avoimeen päätöksentekoprosessiin. EU panostaa voimakkaasti ydinvoimaan liittyvien riskien hallintaan ja aikoo tehostaa toimiaan edelleen.

EU pyrkii myös takaamaan ydinturvallisuuden: se valvoo alalla tehtyjen kansainvälisten yleissopimusten soveltamista ja tukee ydinturvallisuuden parantamista myös taloudellisesti sekä omien rajojensa sisällä, erityisesti vuosien 2004 ja 2007 laajentumisten johdosta, että EU:n ulkopuolisissa maissa.

Suurin osa radioaktiivisesta jätteestä on matala-aktiivista ja lyhytikäistä jätettä, jonka käsittelemiseksi melkein kaikki EU:n jäsenvaltiot, joissa on ydinvoimaloita, ovat toteuttaneet teollisen mittakaavan strategian. Korkea-aktiivisen ja pitkäikäisen jätteen loppusijoitukseen vaikuttavat muun muassa yhteiskunnalliset tekijät, erityisesti loppusijoituspaikkojen valinta ja paikallisen väestön suhtautuminen. Tutkimusohjelmissa kehitellään myös tekniikoita, joilla vähennetään joko radioaktiivisen jätteen tai sen aktiivisten komponenttien määrää tai vaikutusten kestoa.

Ydinlaitoksen käytöstäpoisto on monimutkainen ja kallis operaatio, joka pitää suorittaa noin joka kolmannelle nykyisin toiminnassa olevalle voimalalle ennen vuotta 2025. Sitä varten on oltava riittävät rahoitusvarat mahdollisesti erillisissä rahastoissa. Komissio muistuttaa, että käytöstäpoiston todellisten kustannusten olisi päädyttävä operaattoreiden maksettaviksi.

Säteilysuojelun osalta komissio toteaa, että ydinvoima-alan työntekijöiden altistuminen säteilylle ja ydinteollisuuden päästöt ovat vähentyneet huomattavasti, kun taas altistumista lääketieteellisiin tarkoituksiin käytettävälle tai luonnon säteilylle voitaisiin vielä vähentää. Myös hätätilavalmiudessa, tietojen vaihdossa, elintarvikkeiden valvonnassa ja radioaktiivisten lähteiden katoamisen tai väärinkäytön ehkäisemisessä on edistytty merkittävästi.

EU:n tason toimet ydinvoima-alalla

Euratomin perustamissopimus muodostaa oikeusperustan säädöskehykselle, jossa vahvistetaan velvoitteet ja laajat toimivaltuudet ydinvoima-alalla ja erityisesti tutkimuksen sekä ydinturvallisuuden ja ydinlaitosten turvaamisen valvonnan aloilla.

Komissio on antanut useita ehdotuksia ydinturvallisuudesta kansallisten viranomaisten työn yhdenmukaistamiseksi.

Komissio on myös käynnistänyt Euroopan elintärkeiden infrastruktuureiden suojaamisohjelman.

Eurooppalainen tutkimus on keskeisen tärkeää ydinvoima-alalla. Sitä toteutetaan tällä hetkellä seitsemännessä Euratomin puiteohjelmassa erityisesti perustamalla teknologiayhteisöjä ja painottamalla ydinfission ja innovatiivisten teknologioiden merkitystä.

Komissio ehdottaa, että jatkossa keskusteltaisiin muun muassa yhteisten viitetasojen tunnustamisesta, ydinturvallisuutta ja radioaktiivisten jätteiden käsittelyä pohtivan korkean tason ryhmän perustamisesta, kansallisten ohjelmien laatimisesta radioaktiivisen jätteen huoltoa varten, käytöstäpoistorahastoihin sovellettavien lähestymistapojen yhtenäistämisestä sekä yhdenmukaistetun vahinkovastuujärjestelmän ja -mekanismien luomisesta ydinonnettomuuden aiheuttamien vahinkojen korvaamiseksi.

Taustaa

Ohjeellisten ydinalan ohjelmien laatiminen on Euratomin perustamissopimuksen 40 artiklassa asetettu velvoite.

Tämä ohjeellinen ydinalan ohjelma esiteltiin alun perin vuoden 2007 alussa toteutetun EU:n energiapolitiikan uudelleentarkastelun yhteydessä (nk. energiapaketti). Ohjelman lopullisessa versiossa, joka hyväksyttiin lokakuussa 2007, on otettu huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean luonnosversiosta antama lausunto, eräät Euroopan parlamentin esittämät huomautukset ja jäsenvaltioiden toimittamat lisätiedot (liitteessä 2).

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Komission päätös 2007/530/Euratom, tehty 17 päivänä heinäkuuta 2007, ydinturvallisuutta ja ydinjätehuoltoa käsittelevän eurooppalaisen korkean tason asiantuntijaryhmän perustamisesta (EUVL L 195, 27.7.2007).

Tämä korkean tason ryhmä perustettiin, kun komissio oli esittänyt ohjeellisen ydinalan ohjelman tammikuussa 2007. Sen tehtävänä on asteittain muodostaa yhteinen käsitys ja lopulta kehittää eurooppalaisia lisäsääntöjä ydinturvallisuuden ja ydinjätehuollon aloille.

Komission tiedonanto, annettu 10. tammikuuta 2007, ”Ohjeellinen ydinalan ohjelma, osoitettu Euratomin perustamissopimuksen 40 artiklan mukaisesti Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle lausuntoa varten” (KOM(2006) 844 lopullinen – EUVL C 138, 22.6.2007).

Viimeisin päivitys 07.04.2008