Lakisääteistä tilintarkastajaa koskeva vihreä kirja

Vihreän kirjan tavoitteena on pohtia sellaisen yhteisön toiminnan sopivuutta ja laajuutta, joka koskee lakisääteisen tilintarkastajan tehtävän, aseman ja vastuun määrittämistä Euroopan unionin tasolla.

ASIAKIRJA

Komission vihreä kirja, annettu 24 päivänä heinäkuuta 1996, lakisääteisen tilintarkastajan tehtävästä, asemasta ja vastuusta Euroopan unionissa [KOM(96) 338 - EYVL C 321, 28.10.1996].

TIIVISTELMÄ

Lakisääteistä tilintarkastusta koskeva velvoite otettiin yhteisön tasolla käyttöön neljännellä (es de en fr) ja seitsemännellä (es de en fr) direktiivillä.

Yhteismarkkinoiden asianmukaista toimintaa säätelevät seuraavat tärkeät näkökohdat:

Tilintarkastuskertomus on se väline, jonka avulla lakisääteinen tilintarkastaja viestii osakkeenomistajien, velkojien, työntekijöiden ja suuren yleisön kanssa. Tilintarkastuskertomusten sisällöstä ei ole annettu säännöksiä tilintarkastusdirektiivien nojalla, mutta useimpien jäsenvaltioiden yhtiöoikeudessa on säännelty, mitkä seikat on sisällytettävä julkaistavaan tilintarkastuskertomukseen. Vaikka tilintarkastusten muoto onkin vähitellen yhdenmukaistumassa Euroopan unionissa kansainvälisten normien mukaisesti, jäsenvaltioiden välillä on yhä eroja, ja nämä erot vaikuttavat yhteismarkkinoihin siinä määrin, että ne vähentävät muissa jäsenvaltioissa annettujen kertomusten käyttökelpoisuutta.

Yhteisten ammatillisten sääntöjen puuttumisen vuoksi ei voida taata, että eri jäsenvaltioiden laadunvalvontajärjestelmät vastaavat toisiaan tai että ne ovat edes asianmukaisia. Olisi tutkittava, voisiko kansainvälisen tilintarkastajaliiton (IFAC, International Federation of Accountants) kehittämä tilintarkastuskertomuksen malli muodostaa perustan yhteiselle määritykselle unionin tasolla.

Koska lakisääteisen tilintarkastajan riippumattomuudesta ei ole olemassa yhteistä määritelmää, jäsenvaltiot ovat käsitelleet tätä asiaa hyvin eri tavoin.

Tilinpäätösraportointi varmistetaan hallituksen, hallintoneuvoston, yhtiökokouksen ja tilintarkastajan avulla, vaikka niiden tehtävää ei olekaan määritelty tarkasti. Yhtiön sisäisen tarkastusjärjestelmän parantamiseksi olisi kiinnitettävä enemmän huomiota sellaisiin kysymyksiin kuin tilintarkastuskomitean luominen tai asianmukaisesti toimivan sisäisen valvontajärjestelmän perustaminen.

Lakisääteisen tilintarkastajan vastuujärjestelmä vaihtelee suuresti jäsenvaltioittain. Koska eri jäsenvaltioiden oikeusperinteet siviilioikeudellisen vastuun suhteen ovat hyvin erilaiset ja asiaa on näin ollen vaikea käsitellä yhteisön tasolla, on harkittava, ovatko tilintarkastuksen siviilioikeudellisen vastuun sääntelyerojen kielteiset vaikutukset riittävät, jotta ne antaisivat oikeutuksen toimille yhteisön tasolla.

Lakisääteisestä tilintarkastuksesta konserneissa ei ole olemassa erityisiä sääntöjä. Toisinaan konsernin lakisääteisen tilintarkastajan on vaikea saada tietoja hallinnolta ja konsernin niiden yhtiöiden tilintarkastajilta, joiden tilintarkastusta hän ei suorita. Konsernitilinpäätösten lakisääteisen tilintarkastuksen suorittamista voitaisiin tarkastella perusteellisemmin sen selvittämiseksi, missä määrin näitä kysymyksiä voidaan käsitellä ilman lainsäädäntötoimia.

Jos kaikissa jäsenvaltioissa luodaan toisiaan vastaava tilintarkastuksen laatutaso ja löydetään sopivia järjestelyjä sen varmistamiseksi, että ulkomaalaisen henkilön tietyssä jäsenvaltioissa suorittamaan tilintarkastukseen liittyy vähintään vastaavat takeet kuin paikallisen ammattihenkilön suorittamaan tilintarkastukseen, pitäisi olla mahdollista edistyä kohti tilintarkastuspalvelujen yhteismarkkinoita. Ei ole mitään vakuuttavaa syytä, miksi perustamissopimuksen määräyksiä sijoittautumisvapaudesta ja palvelujen tarjoamisen vapaudesta ei sovellettaisi täysimääräisesti lakisääteiseen tilintarkastukseen liittyviin toimiin.

Yksittäisten lakisääteisten tilintarkastajien sijoittautumisvapaudesta ja palvelujen tarjoamisen vapaudesta on säädetty jo ammattikoulutusten vastavuoroista tunnustamista koskevassa direktiivissä, vaikka joitakin ongelmia on vielä jäljellä.

Ammatillisten yhteisöjen sijoittautumisvapaus tytäryhtiöitä perustamalla on edelleen ongelmallista, koska monet jäsenvaltiot ovat säätäneet lakeja ja asetuksia, jotka ovat rajoittavampia kuin kahdeksannen direktiivin säännökset. Jäsenvaltioita olisi pyydettävä poistamaan nämä säännökset, ja sikäli kun jäsenvaltion säännöksiin sisältyy syrjintää kansallisuuden perusteella, sen on ryhdyttävä toimenpiteisiin perustamissopimuksen määräysten kunnioittamisen varmistamiseksi.

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/43/EY, annettu 17. toukokuuta 2006 , tilinpäätösten ja konsolidoitujen tilinpäätösten lakisääteisestä tilintarkastuksesta, direktiivien 78/660/ETY ja 83/349/ETY muuttamisesta sekä neuvoston direktiivin 84/253/ETY kumoamisesta [EUVL L 157, 9.6.2006].

Tämän direktiivin tarkoituksena on parantaa taloudellisten tietojen luotettavuutta ja tehostaa Euroopan unionin (EU) suojaa rahoitusskandaalien varalta. Direktiivin säännökset koskevat muun muassa julkista toiminnan vakauden tarkastamista, ulkoisen laaduntarkastuksen velvollisuutta, lakisääteisten tilintarkastajien tehtäviä, kansainvälisten standardien käyttöä ja tarkastajien riippumattomuutta koskevia periaatteita.

Komission suositus 2005/162/EY, annettu 15. helmikuuta 2005, julkisesti noteerattujen yhtiöiden toimivaan johtoon kuulumattomien tai valvovien hallinto- tai valvontaelimen jäsenten tehtävistä sekä hallinto- tai valvontaelimen komiteoista [EUVL L 52, 25.2.2005].

Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille, annettu 21. toukokuuta 2003, "Lakisääteisen tilintarkastuksen kehittäminen EU:ssa" [KOM(2003) 286 - Ei julkaistu EUVL:ssä].

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille ja neuvostolle, annettu 21. toukokuuta 2003, "Yhtiöoikeuden uudistaminen ja omistajaohjauksen (corporate governance) parantaminen Euroopan unionissa - etenemissuunnitelma" [KOM(2003) 284 - Ei julkaistu EUVL:ssä].

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1606/2002, annettu 19. heinäkuuta 2002, kansainvälisten tilinpäätösstandardien soveltamisesta [EYVL L 243, 11.9.2002].

Euroopan unioni yhdenmukaistaa julkisesti noteerattujen yhtiöiden tilinpäätöstietoja varmistaakseen sijoittajansuojan. Soveltamalla kansainvälisiä tilinpäätösstandardeja EU pyrkii säilyttämään rahoitusmarkkinoihin kohdistuvan luottamuksen sekä helpottamaan rajatylittävää ja kansainvälistä arvopaperikauppaa.

Komission suositus 2002/590/EY, annettu 16. toukokuuta 2002, tilintarkastajan riippumattomuuden perusperiaatteista EU:ssa [EYVL L 191, 19.7.2002].

Komission suositus 2001/256/EY, annettu 15. marraskuuta 2000, lakisääteisen tilintarkastuksen laadunvarmistuksen vähimmäisvaatimuksista Euroopan unionissa [EYVL L 91, 31.3.2001].

Suosituksen lähtökohtana on, että laadunvarmistus on uusi ilmiö Euroopan unionissa ja että kansalliset järjestelmät ovat erilaisia. Asiakirjan kohderyhmä on lakisääteisiä tilintarkastuksia suorittava ammattikunta kokonaisuudessaan. Toisaalta asiakirjassa määritellään valvonnan kohde, kohteen valinta, laajuus ja valvontajakso. Valvonnan kohteena on tilintarkastusyhteisö tai yksittäinen tilintarkastaja. Valinta olisi tehtävä johdonmukaisin perustein, jotta kaikki tilintarkastajat ovat valvonnan piirissä.

Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille, annettu 13. kesäkuuta 2000, "EU:n tilinpäätösraportoinnin strategia: tie eteenpäin" [KOM(2000) 359 lopullinen, ei julkaistu EYVL:ssä].

Komissio selvittää tässä tiedonannossa tulevaa tilinpäätösraportoinnin strategiaansa Euroopassa. Tämän strategian, joka on rahoituspalvelujen yhtenäisten markkinoiden avaintekijä, pitäisi edistää arvopaperimarkkinoiden rajatylittävässä kaupassa jäljellä olevien esteiden poistamista. Tämä helpottaa yhtiöiden tulosten vertailua ja pääomanhankintaa sekä vahvistaa sijoittajien turvaa.

Komission tiedonanto, annettu 29. huhtikuuta 1998, "Lakisääteisestä tilintarkastuksesta Euroopan unionissa: tie eteenpäin" [EYVL C 143, 8.5.1998].

Jotta lakisääteistä tilintarkastusta käsittelevälle keskustelulle annettaisiin institutionaalinen ja yhteisöllinen luonne, komissio ehdottaa nimenomaan näitä kysymyksiä käsittelevän erityisen komitean perustamista. Se koostuisi jäsenvaltioiden nimittämistä kansallisista asiantuntijoista. Komitean päätehtävänä on tarkastella IFAC:n kansainvälisiä normeja määrittääkseen, vastaavatko normit Euroopan unionin vaatimuksia.

Viimeisin päivitys 12.12.2007