Neuvoston päätöslauselma uudesta valuuttakurssimekanismista
Eurooppa-neuvoston tavoitteena on perustaa valuuttajärjestelmä, jolla varmistetaan vakaa ja solidaarinen rahapolitiikka euron ja kansallisten valuuttojen välillä niissä jäsenvaltioissa, jotka eivät osallistu euroalueeseen alusta alkaen.
ASIAKIRJA
Eurooppa-neuvoston päätöslauselma valuuttakurssimekanismin perustamisesta talous- ja rahaliiton kolmannessa vaiheessa (Amsterdam, 16. kesäkuuta 1997) [EYVL C 236, 2.8.1997].
TIIVISTELMÄ
Eurooppa-neuvosto on päättänyt Euroopan valuuttajärjestelmän korvaavan valuuttakurssimekanismin perustamisesta talous- ja rahaliiton (EMU) kolmannen vaiheen alkaessa.
Valuuttakurssimekanismissa euroalueen ulkopuolelle jääneiden jäsenvaltioiden valuutat ja euro kytketään yhteen. Euro on keskeinen tekijä uudessa valuuttakurssimekanismissa, jonka toimintamenettelyistä sovitaan Euroopan keskuspankin (EKP) ja euroalueen ulkopuolelle jääneiden jäsenvaltioiden kansallisten keskuspankkien välisellä sopimuksella.
Toimivat yhteismarkkinat edellyttävät kestävää valuuttakurssivakautta, jonka mahdollistaa talouden perustekijöiden pysyvä lähentyminen. Kaikkien jäsenvaltioiden on talous- ja rahaliiton kolmannessa vaiheessa harjoitettava tervettä hintavakauteen tähtäävää finanssi- ja rakennepolitiikkaa. Lisäksi jokaisen jäsenvaltion on pidettävä valuuttakurssipolitiikkaansa yhteistä etua koskevana asiana.
Valuuttakurssimekanismi:
Valuuttakurssimekanismin toiminta ei vaikuta Euroopan keskuspankin (EKP) ja kansallisten keskuspankkien päätavoitteeseen, joka on hintavakauden säilyttäminen.
Osallistuminen valuuttakurssimekanismiin on euroalueen ulkopuolelle jääneille jäsenvaltioille vapaaehtoista. Jäsenvaltio, joka ei osallistu valuuttakurssimekanismiin alusta alkaen, voi liittyä siihen myöhemmässä vaiheessa.
Mekanismiin osallistuvien mutta euroalueen ulkopuolelle jääneiden jäsenvaltioiden valuutalle määritetään keskuskurssi suhteessa euroon. Standardivaihteluväli on 15 prosenttia keskuskurssin molemmin puolin. Interventiot normaalivaihteluvälin rajoissa ovat periaatteessa automaattisia ja rajoittamattomia, ja niissä käytetään hyväksi hyvin lyhytaikaista rahoitusta.
Korkojen joustava käyttö on yksi mekanismin pääpiirteistä, ja koordinoidut interventiot vaihteluvälien sisällä ovat myös mahdollisia.
Keskuskurssia ja standardivaihteluväliä koskevat päätökset tehdään yhteisellä sopimuksella euroalueen jäsenvaltioiden ministereiden, EKP:n ja niiden euroalueen ulkopuolelle jääneiden jäsenvaltioiden ministereiden ja keskuspankkien pääjohtajien kesken, jotka osallistuvat uuteen mekanismiin. Päätökset tehdään noudattaen yhteistä menettelyä, johon komissio osallistuu, sen jälkeen kun talous- ja rahoituskomiteaa (es de en fr) on kuultu.
Kaikilla yhteisen sopimuksen osapuolilla on oikeus aloittaa luottamuksellinen menettely keskuskurssien uudelleenarvioimiseksi.
Euroalueen ulkopuolelle jääneet jäsenvaltiot voivat esittää pyynnön standardivaihteluvälejä kapeammista, periaatteessa automaattisilla interventioilla ja rahoituksella tuetuista virallisista vaihteluväleistä, joista päätetään tapauskohtaisesti. Päätöksen vaihteluvälin kaventamisesta tekevät euroalueen jäsenvaltioiden ministerit, EKP ja uuteen mekanismiin osallistuvien mutta euroalueen ulkopuolelle jääneiden jäsenvaltioiden ministerit ja keskuspankkien pääjohtajat noudattaen yhteistä menettelyä, johon komissio osallistuu, sen jälkeen kun talous- ja rahoituskomiteaa on kuultu.
Standardivaihteluvälit ja kapeammat vaihteluvälit eivät vaikuta valuuttakurssia koskevaan lähentymiskriteeriin, josta on säädetty perustamissopimuksen 121 artiklan 1 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa.
Hyvin lyhytaikaisen rahoituksen mekanismia koskevat yksityiskohdat määritellään EKP:n ja kansallisten keskuspankkien välisellä sopimuksella pääasiassa nykyisten järjestelyjen pohjalta.
Viimeisin päivitys 21.06.2006