Lentoliikenteen harjoittajien ja ilma-alusten käyttäjien vastuuvakuutus

TIIVISTELMÄ ASIAKIRJASTA:

Asetus (EY) N:o 785/2004 – lentoliikenteen harjoittajia ja ilma-alusten käyttäjiä koskevat vakuutusvaatimukset

ASETUKSEN TARKOITUS

Asetuksella vahvistetaan vakuutuksia koskevat vähimmäisvaatimukset lentoliikenteen harjoittajille ja ilma-alusten käyttäjille matkustajien, matkatavaroiden, rahdin ja kolmansien osapuolten osalta.

TÄRKEIMMÄT KOHDAT

Soveltamisala

Tätä asetusta sovelletaan kaikkiin lentoliikenteen harjoittajiin ja ilma-alusten käyttäjiin, jotka lentävät EU-maan alueella tai tälle alueelle, alueelta pois tai alueen yli. Lentoliikenteen harjoittajien ja ilma-alusten käyttäjien on oltava vakuutettu erityisesti seuraavien osalta:

matkustajat
matkatavarat
rahti ja kolmannet osapuolet
nimenomaan ilmailusta syntyvään vastuuseen liittyvät riskit (mukaan lukien sotatoimet, terrorismi, kaappaus, tuhotyöt, ilma-aluksen laiton haltuunotto ja sisäiset levottomuudet).

Sitä ei sovelleta seuraaviin:

valtion ilma-aluksiin (sotilas-, tulli- tai poliisitoimintaa harjoittaviin ilma-aluksiin)
ilma-alusten pienoismalleihin, joiden suurin hyväksytty lentoonlähtömassa* on alle 20 kg
jaloilta lähteviin lentolaitteisiin (moottoroidut varjoliitimet ja riippuliitimet mukaan luettuina)
kiintopalloihin
leijoihin
laskuvarjoihin (nousuvarjot mukaan luettuina)
ilma-aluksiin, mukaan lukien purjelentokoneisiin, joiden suurin hyväksytty lentoonlähtömassa on alle 500 kg, ja ultrakevyisiin lentokoneisiin, joita käytetään muuhun kuin kaupalliseen tarkoitukseen tai paikalliseen lennonopetukseen, johon ei liity kansainvälisten rajojen ylittämistä (siltä osin kuin on kyse tämän asetuksen mukaisista velvoitteista vakuuttaa sodan ja terrorismin varalta).

Lainsäädännön noudattaminen

Lentoliikenteen harjoittajien ja tarvittaessa ilma-alusten käyttäjien on osoitettava, että ne noudattavat tätä asetusta, toimittamalla asianomaisen EU-maan* toimivaltaisille viranomaisille vakuutustodistuksen tai muuta näyttöä voimassa olevasta vakuutuksesta.

Vakuutus matkustajia, matkatavaroita ja rahtia koskevan korvausvastuun varalta

Matkustajia koskevan vähimmäisvakuutusturvan on oltava 250 000 erityistä nosto-oikeutta* matkustajaa kohden. Ilma-aluksilla, joiden suurin hyväksytty lentoonlähtömassa on enintään 2700 kg, liikennöitävien muiden kuin kaupallisten lentojen osalta EU-maat voivat asettaa vähimmäisvakuutusturvalle alemman tason, jonka on kuitenkin oltava vähintään 100 000 erityistä nosto-oikeutta matkustajaa kohden.

Matkatavaroita koskevan vähimmäisvakuutusturvan on oltava 1288 erityistä nosto-oikeutta matkustajaa kohden kaupallisilla lennoilla (delegoitu asetus (EU) 2020/1118).

Rahtia koskevan vähimmäisvakuutusturvan on oltava 22 erityistä nosto-oikeutta kilogrammaa kohden kaupallisilla lennoilla (delegoitu asetus (EU) 2020/1118).

Vakuutus kolmansia osapuolia koskevan korvausvastuun osalta

Vähimmäisvakuutusturva onnettomuutta ja ilma-alusta kohden riippuu ilma-aluksen suurimmasta hyväksytystä lentoonlähtömassasta.

Noudattamisen valvonta ja seuraamukset

EU-maiden on varmistettava, että lentoliikenteen harjoittajat ja ilma-alusten käyttäjät noudattavat tätä asetusta. Asetuksen rikkomisesta aiheutuvien seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.
EU:n lentoliikenteen harjoittajien osalta näihin seuraamuksiin saattaa sisältyä liikenneluvan peruuttaminen.
Muiden kuin EU:n lentoliikenteen harjoittajien osalta ja EU:n ulkopuolella rekisteröityjen ilma-alusten käyttäjien osalta seuraamuksiin saattaa sisältyä EU-maan alueelle laskeutumisen epääminen.
Jos EU-maat eivät pidä tämän asetuksen edellytyksiä täyttyneinä, ne eivät saa päästää ilma-alusta lähtemään ennen kuin asianomainen lentoliikenteen harjoittaja tai ilma-aluksen käyttäjä on esittänyt näyttöä riittävästä vakuutusturvasta.

Inflaation huomioon ottamiseksi asetuksessa (EY) N:o 785/2004 vahvistettuja korvausvastuun rajoja tarkistettiin asetuksella (EU) N:o 285/2010.

MISTÄ ALKAEN ASETUSTA SOVELLETAAN?

Asetusta on sovellettu 30. huhtikuuta 2005 alkaen.

TAUSTAA

Lisätietoja:

Lentoliikenne – vakuutus (Euroopan komissio)

KESKEISET TERMIT

Suurin hyväksytty lentoonlähtömassa: tämä vastaa kullekin ilma-alustyypille sen lentokelpoisuustodistuksessa ilmoitettua määrää.

Asianomainen EU-maa: se EU-maa, joka on myöntänyt liikenneluvan EU:n lentoliikenteen harjoittajalle, tai EU-maa, jossa ilma-aluksen käyttäjän ilma-alus on rekisteröity. Muiden kuin yhteisön lentoliikenteen harjoittajien ja niiden ilma-alusten käyttäjien osalta, jotka käyttävät EU:n ulkopuolella rekisteröityä ilma-alusta, tällä tarkoitetaan sitä EU-maata, johon tai josta lennot suoritetaan.

Erityiset nosto-oikeudet: kansainvälisen valuuttarahaston jäsenten vapaasti vaihdettavaa valuuttaa koskeva erityinen nosto-oikeus tai mahdollinen vaade (Kansainvälisen valuuttarahaston määrittelemät erityiset nosto-oikeudet).

ASIAKIRJA

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 785/2004, annettu 21 päivänä huhtikuuta 2004, lentoliikenteen harjoittajia ja ilma-alusten käyttäjiä koskevista vakuutusvaatimuksista (EUVL L 138, 30.4.2004, s. 1–6)

Asetukseen (EY) N:o 785/2004 tehdyt peräkkäiset muutokset ja korjaukset on sisällytetty perussäädökseen. Konsolidoitu toisinto on tarkoitettu ainoastaan dokumentointitarkoituksiin.

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 996/2010, annettu 20 päivänä lokakuuta 2010, siviili-ilmailun onnettomuuksien ja vaaratilanteiden tutkinnasta ja ehkäisemisestä ja direktiivin 94/56/EY kumoamisesta (EUVL L 295, 12.11.2010, s. 35–50)

Ks. konsolidoitu toisinto.

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1008/2008, annettu 24 päivänä syyskuuta 2008, lentoliikenteen harjoittamisen yhteisistä säännöistä yhteisössä (uudelleen laadittu toisinto) (EUVL L 293, 31.10.2008, s. 3–20)

Ks. konsolidoitu toisinto.

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 889/2002, annettu 13 päivänä toukokuuta 2002, lentoliikenteen harjoittajien korvausvastuusta onnettomuustapauksissa annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2027/97 muuttamisesta (EYVL L 140, 30.5.2002, s. 2–5)

Neuvoston päätös 2001/539/EY, tehty 5 päivänä huhtikuuta 2001, yleissopimuksen tekemisestä tiettyjen kansainvälistä ilmakuljetusta koskevien sääntöjen yhtenäistämisestä (Montrealin yleissopimus) Euroopan yhteisön puolesta (EYVL L 194, 18.7.2001, s. 38)

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille ja neuvostolle – Ilma-alusten käyttäjiä koskevat vakuutusvaatimukset EU:ssa – Kertomus asetuksen (EY) N:o 785/2004 täytäntöönpanosta (COM(2008)0216 final, 24.4.2008)

Viimeisin päivitys: 13.08.2020