Meriturvallisuus: Erika II -paketti

Komissio ehdottaa tällä tiedonannolla, että öljyn merikuljetusten turvallisuutta parannetaan.

ASIAKIRJA

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille ja neuvostolle, annettu 6 päivänä joulukuuta 2000, merenkulun turvallisuuteen liittyvästä yhteisön toisesta toimenpidekokonaisuudesta ERIKA-säiliöaluksen onnettomuuden jälkeen [KOM(2000) 802 lopullinen - ei julkaistu EYVL:ssä].

TIIVISTELMÄ

Joulukuussa 1999 Ranskan rannikolla tapahtuneen Erika-säiliöaluksen onnettomuuden jälkeen merenkulun turvallisuutta koskevassa yhteisön politiikassa kehitettiin uusia suuntauksia. Komissio antoi 21. maaliskuuta 2000, eli kolme kuukautta onnettomuuden jälkeen, öljyn merikuljetusten turvallisuutta koskevan tiedonannon, jossa esitetään useita konkreettisia toimenpide-ehdotuksia tällaisten onnettomuuksien toistumisen ehkäisemiseksi. Biarritzin Eurooppa-neuvostolle laaditussa komission kertomuksessa, annettu 27 päivänä syyskuuta 2000, esitettiin parhaillaan toteutettavia toimenpiteitä sekä suunniteltuja toimenpiteitä koskeva yhteenveto.

Biarritzin Eurooppa-neuvosto toivoi, että ensimmäinen Erikaan liittyvä toimenpidekokonaisuus hyväksyttäisiin viipymättä, ja kehotti komissiota antamaan mahdollisimman pian toisen toimenpidekokonaisuuden, jolla täydennettäisiin 21 päivänä maaliskuuta 2000 esitettyjä kolmea lainsäädäntöehdotusta. Euroopan vesien kestävään suojeluun onnettomuuksien ja meren pilaantumisen vaaralta tähtäävä toinen toimenpidekokonaisuus annettiin 6 päivänä joulukuuta 2000. Siihen sisältyy direktiiviehdotus sekä kaksi asetusehdotusta.

1) Direktiivi merenkulkua koskevan yhteisön seuranta-, valvonta- ja tiedotusjärjestelmän käyttöönotosta

Merenkulun turvallisuus Euroopan vesillä on merkittävä tekijä: Euroopan unionin ja kolmansien maiden välisestä kaupasta 90 prosenttia tapahtuu meritse. Onnettomuusvaarat johtuvat liikenteen keskittymisestä Euroopan pääasiallisille merireiteille, ja vaarat ovat erityiset merkittäviä tietyillä kapeikkoalueilla, kuten Englannin kanaalissa tai Gibraltarin salmessa. Lisäksi merionnettomuuksien, joita voi sattua myös ruuhkaisten liikennealueiden ulkopuolella, ympäristövaikutukset saattavat osoittautua tuhoisiksi kyseessä olevien jäsenvaltioiden taloudelle ja ympäristölle. Euroopan unionin pyrkii siten ottamaan käyttöön keinot, joiden avulla se voi valvoa paremmin sen rannikkovesien kautta kulkevaa meriliikennettä ja toimia tehokkaammin, mikäli merellä sattuu kriittinen tilanne.

Tällä direktiivillä pyritään:

• parantamaan kaikkien sellaisten alusten seurantaa, jotka kulkevat vilkasliikenteisillä alueilla, sekä velvoittamaan varustamaan nämä alukset järjestelmillä, joiden avulla rannikkoviranomaiset voivat tunnistaa ne automaattisesti ja seurata niitä;
• yksinkertaistamaan ja yhdenmukaistamaan aluksilla kuljetettavista vaarallisista tai ympäristöä pilaavista aineista annettavien tietojen toimitus- ja käyttömenettelyjä käyttämällä järjestelmällisesti sähköistä tiedonvaihtoa;
• tekemään mustat laatikot pakollisiksi yhteisön satamissa käyville aluksille onnettomuuden jälkeisen tutkinnan helpottamiseksi;
• lisäämään jäsenvaltioiden mahdollisuuksia puuttua rannikkovaltioina tapahtumien kulkuun, kun niiden rannikoiden edustalla esiintyy onnettomuusvaara tai pilaantumisuhka;
• kieltämään aluksia lähtemästä satamista, jos poikkeukselliset sääolosuhteet aiheuttavat vakavaa vaaraa turvallisuudelle tai ympäristölle.

2) Asetus Euroopan vesillä tapahtuneiden öljyn aiheuttamien pilaantumisvahinkojen korvausrahaston perustamisesta

Komission asetusehdotus täydentää nykyistä kansainvälistä kaksijakoista öljysäiliöalusten aiheuttamien pilaantumishaittojen vastuu- ja korvausjärjestelmää perustamalla eurooppalaisen täydennysrahaston (kolmas taso), josta maksetaan korvauksia Euroopan vesillä tapahtuneiden öljyvuotojen uhreille.

COPE-rahastosta maksetaan korvauksia vain uhreille, joiden pyynnöt arvioidaan oikeutetuiksi ja jotka eivät ole saaneet täysimittaista korvausta kansainvälisestä järjestelmästä korvausten enimmäismäärien (200 miljoonaa euroa) ylittymisen vuoksi. Korvausten enimmäismäärä on vahvistettu 1 miljardiin euroon. COPE-rahastoa rahoittavat eurooppalaiset öljyä vastaanottavat yritykset. Kaikkien yritysten, jotka vastaanottavat vuosittain yli 150 000 tonnia raakaöljyä ja/tai raskasta polttoöljyä, on suoritettava vastaanotettua öljymäärää vastaava maksu.

Lisäksi asetusehdotuksessa säädetään taloudellisista seuraamuksista, joita määrätään meritse tapahtuvien öljykuljetusten kaikille osapuolille vakavien laiminlyöntien vuoksi.

3) Euroopan meriturvallisuusviraston perustaminen

Komission direktiivillä perustetaan Euroopan meriturvallisuusvirasto, joka tukee komission ja jäsenvaltioiden toimia alaa koskevan yhteisön lainsäädännön soveltamisessa ja valvonnassa sekä säännösten tehokkuuden arvioinnissa. Virastossa tulee olemaan noin viisikymmentä työntekijää, jotka ovat lähtöisin jäsenvaltioiden kansallisesta merenkulkuhallinnosta ja teollisuudesta.

Virasto on organisaatioltaan ja tehtävänkuvaltaan pitkälle lentoturvallisuusviraston kaltainen ja sen tehtäviin kuuluvat erityisesti teknisen avun antaminen (yhteisön lainsäädännön muuttaminen), avunanto ehdokasmaille, koulutuksen järjestäminen, merenkulun turvallisuutta koskevien tietojen kerääminen ja tietokantojen käyttö, merenkulun seurantaan liittyvät tehtävät, luokituslaitosten arviointi ja tarkastukset, paikan päällä tapahtuvat tarkastukset sekä merionnettomuuksia seuraaviin tutkimuksiin osallistuminen.

Viimeisin päivitys 25.01.2007