Sähköisen viestinnän sääntelyjärjestelmä

Televiestintämarkkinoiden kilpailulle avaamisen ohella Euroopan unioni (EU) on hyväksynyt sähköistä viestintää koskevan sääntelyjärjestelmän, jossa otetaan huomioon teknisen kehityksen ja markkinoiden vaatimukset.

TIIVISTELMÄ

Tämän puitedirektiivin ensisijaisena tarkoituksena on

—	vahvistaa kilpailua sähköisen viestinnän alalla,

—	edistää investointeja,

—	edistää kuluttajien valinnanvapautta ja tehdä heille mahdolliseksi hyötyä innovatiivisista palveluista, laadusta ja alhaisemmista hinnoista.

Erityisesti siinä säädetään kansallisten sääntelyviranomaisten tehtävistä sekä niiden toiminnan perustana olevista periaatteista.

Se on osa vuonna 2002 hyväksyttyä ”televiestintäpakettia”, jota tarkistettiin vuonna 2009 ottaen huomioon alan nopea kehitys. Pakettiin sisältyy neljä ”erityisdirektiiviä”, joilla säännellään sähköisen viestinnän erityisiä näkökohtia, sekä kaksi asetusta:

—	Direktiivi 2002/20/EY eli ”valtuutusdirektiivi”,

—	Direktiivi 2002/19/EY eli ”käyttöoikeusdirektiivi”,

—	Direktiivi 2002/22/EY eli ”yleispalveludirektiivi”,

—	Direktiivi 2002/58/EY eli ”sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi”,

—	Asetus (EY) N:o 1211/2009 Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelimen (BEREC) perustamisesta,

—	Asetus (EU) N:o 531/2012 verkkovierailuista yleisissä matkaviestinverkoissa unionin alueella.

Soveltamisala

Direktiivillä luodaan yhdenmukaistettu järjestelmä, jolla säännellään sähköisiä viestintäverkkoja eli siirtojärjestelmiä, joilla voidaan siirtää signaaleja johtojen välityksellä, radioteitse, optisesti tai muulla sähkömagneettisella tavalla, mukaan luettuina satelliittiverkot, kiinteä puhelin- ja matkapuhelinverkot, sähköverkkojärjestelmät, radio- ja televisiolähetyksiin käytetyt verkot ja kaapelitelevisioverkot riippumatta siitä, minkä muotoista informaatiota niissä siirretään.

Se kattaa myös sähköiset viestintäpalvelut, jotka koostuvat signaalien siirrosta näissä verkoissa, sekä verkkojen tai sähköisten viestintäpalvelujen liitännäistoiminnot ja -palvelut, jotka mahdollistavat palvelujen tarjoamisen tai tukevat sitä kyseisen verkon tai palvelun kautta.

Toisaalta direktiivin soveltamisalaan ei kuulu sähköisissä viestintäverkoissa tarjottujen palvelujen sisältö, kuten ohjelmasisältö. Sama koskee telepäätelaitteita lukuun ottamatta näkökohtia, joilla helpotetaan vammaisten verkkoonpääsyä.

Kansalliset sääntelyviranomaiset

Kansallisten sääntelyviranomaisten toiminnan perustana olevat periaatteet ovat

—	riippumattomuus: kansallisten sääntelyviranomaisten on oltava oikeudellisesti erillisiä ja riippumattomia kaikista sähköisiä viestintäverkkoja, -laitteita tai -palveluja tarjoavista organisaatioista,

—	muutoksenhakuoikeus: tehokkaan kansallisen järjestelmän on mahdollistettava jokaiselle sähköisten viestintäverkkojen tai -palvelujen käyttäjälle ja palveluntarjoajalle, johon kansallisen sääntelyviranomaisen päätös vaikuttaa, oikeus hakea muutosta riippumattomalta elimeltä,

—	puolueettomuus ja avoimuus: kansallisten sääntelyviranomaisten on käytettävä toimivaltuuksiaan puolueettomasti ja avoimesti ja otettava käyttöön järjestelmä asianomaisten kuulemiseksi, kun he aikovat ryhtyä toimiin, jotka voivat vaikuttaa voimakkaasti markkinoihin.

Kansallisten sääntelyviranomaisten päätehtävät ovat seuraavat:

—	edistää kilpailua sähköisten viestintäverkkojen ja -palveluiden tarjonnassa. Ne myös varmistavat, että käyttäjille koituu mahdollisimman paljon hyötyä valinnanvaran lisääntymisestä, hintojen alentumisesta ja laadun parantumisesta,

—	vaikuttaa sähköisen viestinnän sisämarkkinoiden kehittymiseen yhdessä Euroopan komission ja BERECin kanssa,

—

edistää Euroopan unionin kansalaisten etuja i) varmistamalla, että kaikilla kansalaisilla on käytettävissään yleispalvelut, ii) varmistamalla kuluttajille korkeatasoinen suoja heidän asioidessaan palvelujentarjoajien kanssa erityisesti siten, että käytettävissä on yksinkertaisia ja kustannuksiltaan edullisia riitojenratkaisumenettelyjä, iii) vaikuttamalla osaltaan henkilötietojen ja yksityisyyden korkeatasoisen suojan varmistamiseen, iv) edistämällä selkeää tiedottamista erityisesti edellyttämällä yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen hinnoilta ja käyttöehdoilta selkeyttä, v) ottamalla huomioon erityisryhmien ja etenkin vammaisten käyttäjien tarpeet ja vi) varmistamalla yleisten viestintäverkkojen turvallisuus.

Muut säännökset

Direktiiviä sovelletaan myös muihin näkökohtiin, jotka koskevat sekä sähköisen viestinnän verkkojen ja palvelujen sääntelyn sisältöä että sen toteuttamiseen tarvittavia menettelyjä.

Seuraavat säännökset kuuluvat ensin mainittuun luokkaan:

—	radiotaajuuksien ja numerovarojen jakaminen,

—	radiotaajuuksien käytön strateginen suunnittelu, yhteensovittaminen ja yhdenmukaistaminen Euroopan unionissa,

—	asennusoikeudet verkkojen ja niihin liittyvien toimintojen käyttöönottamiseksi,

—	verkon osien ja niihin liittyvien toimintojen yhteiskäyttö,

—	verkkojen ja palvelujen turvallisuus ja eheys,

—	standardointi, jolla on tarkoitus edistää sähköisen viestinnän verkkojen ja palvelujen ja niihin liittyvien toimintojen ja palvelujen yhdenmukaista tarjontaa,

—	digitaalitelevisiopalvelujen yhteentoimivuus.

Toiseen luokkaan puolestaan kuuluvat

—	markkinoiden vahvojen yritysten valvonta ja menettely ratkaisujen johdonmukaiseksi soveltamiseksi,

—	menettelyt merkityksellisten markkinoiden määrittelemiseksi ja analysoimiseksi, joissa otetaan huomioon komission tätä alaa koskevat suositukset ja suuntaviivat,

—	komission EU-maille antamat suositukset, jotka koskevat tämän direktiivin ja erityisdirektiivien säännösten toteuttamisen yhdenmukaistamista,

—	sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja tarjoavien yritysten välisten riita-asioiden ratkaiseminen, mukaan lukien rajat ylittäviä riitoja koskeva asetus.

Lopuksi EU-maiden on vahvistettava tämän direktiivin säännösten rikkomiseen sovellettavia seuraamuksia koskevat säännöt.

SÄÄDÖS

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/21/EY, annettu 7 päivänä maaliskuuta 2002, sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä (puitedirektiivi)

VIITTEET

Säädös	Voimaantulo	Täytäntöönpanon määräaika jäsenvaltioissa	Euroopan unionin virallinen lehti
Direktiivi 2002/21/EY	24.4.2002	24.7.2003	EYVL L 108, 24.4.2002, s. 33-50

Muutossäädökset	Voimaantulo	Täytäntöönpanon määräaika jäsenvaltioissa	Euroopan unionin virallinen lehti
Asetus (EY) N:o 717/2007	30.6.2007	30.8.2007	EUVL L 171, 29.6.2007, s. 32-40
Asetus (EY) N:o 544/2009	2.7.2009	-	EUVL L 167, 29.6.2009, s. 12-23
Direktiivi 2009/140/EY	19.12.2009	25.5.2011	EUVL L 337, 18.12.2009, s. 37-69
Oikaisu direktiiviin 2009/140/EY	-	-	EUVL L 241,10.9.2013, s. 8-9

Direktiiviin 2002/21/EY tehdyt peräkkäiset muutokset ja korjaukset on sisällytetty alkuperäiseen sädökseen. Tämä konsolidoitu toisinto on tarkoitettu ainoastaan dokumentointitarkoituksiin.

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/19/EY, annettu 7 päivänä maaliskuuta 2002, sähköisten viestintäverkkojen ja niiden liitännäistoimintojen käyttöoikeuksista ja yhteenliittämisestä (käyttöoikeusdirektiivi) (EUVL L 108, 24.4.2002, s. 7-20).

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/20/EY, annettu 7 päivänä maaliskuuta 2002, sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja koskevista valtuutuksista (valtuutusdirektiivi) (EUVL L 108, 24.4.2002, s. 21-32).

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/22/EY, annettu 7 päivänä maaliskuuta 2002, yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen alalla (yleispalveludirektiivi) (EUVL L 108, 24.4.2002, s. 51-77).

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/58/EY, annettu 12 päivänä heinäkuuta 2002, henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla (sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi) (EUVL L 201, 31.7.2002, s. 37-47).

Komission suositus 2007/879/EY, annettu 17 päivänä joulukuuta 2007, sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/21/EY mukaisesti ennakkosääntelyn alaisiksi tulevista merkityksellisistä tuote- ja palvelumarkkinoista sähköisen viestinnän alalla (EUVL L 344, 28.12.2007, s. 65-69).

Tässä suosituksessa komissio vahvistaa luettelon 7 markkinasta, joita kansallisten sääntelyviranomaisten on analysoitava. Useita markkinoita on poistettu luettelosta verrattuna vuoden 2003 suositukseen tehokkaan tukkumarkkinoiden sääntelyn ja vähittäismarkkinoilla käytävän tehokkaan kilpailun vuoksi.

Komission suositus 2008/850/EY, annettu 15 päivänä lokakuuta 2008, ilmoituksista, määräajoista ja kuulemisista, joista säädetään sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/21/EY 7 artiklassa (EUVL L 301, 12.11.2008, s. 23-32).

Komission suositus 2009/396/EY, annettu 7 päivänä toukokuuta 2009, kiinteän ja matkaviestintäverkon kohdeverkkomaksujen sääntelystä EU:ssa (EUVL L 124, 20.5.2009, s. 67-74).

Tällä suosituksella komissio antaa kansallisille sääntelyviranomaisille ohjeita siitä, kuinka niiden olisi toimittava kohdeverkkomaksujen määrittämiseksi tasapuolisesti operaattoreille aiheutuneiden kustannusten perusteella.

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1211/2009, annettu 25 päivänä marraskuuta 2009,Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelimen (BEREC) ja viraston perustamisesta (EUVL L 337, 18.12.2009, s. 1-10).

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/136/EY, annettu 25 päivänä marraskuuta 2009, yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen alalla annetun direktiivin 2002/22/EY, henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla annetun direktiivin 2002/58/EY ja kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten yhteistyöstä annetun asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta (EUVL L 337, 18.12.2009, s. 11-36).

Komission suositus 2010/572/EU, annettu 20 päivänä syyskuuta 2010, seuraavan sukupolven liityntäverkkojen käyttöoikeuksien sääntelystä (EUVL L 251, 25.9.2010, s. 35-48).

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 531/2012, annettu 13 päivänä kesäkuuta 2012,verkkovierailuista yleisissä matkaviestinverkoissa unionin alueella (EUVL L 172, 30.6.2012, s. 10-35).

Komission suositus 2013/466/EU, annettu 11 päivänä syyskuuta 2013, kilpailua edistävistä ja laajakaistan investointiympäristöä parantavista johdonmukaisista syrjimättömyysvelvoitteista ja kustannuslaskentamenetelmistä (EUVL L 251, 21.9.2013, s. 13-32).

Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus eurooppalaisia sähköisen viestinnän sisämarkkinoita ja koko Euroopan yhteen liittämistä koskevista toimenpiteistä sekä direktiivien 2002/20/EY, 2002/21/EY ja 2002/22/EY ja asetusten (EY) N:o 1211/2009 ja (EU) N:o 531/2012 muuttamisesta (COM(2013) 627 final - ei julkaistu EUVL:ssä).

Ehdotuksen yleisenä tavoitteena on siirtyä kohti sähköisen viestinnän sisämarkkinoita, jossa

sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen tarjoajat voivat perustaa, laajentaa ja ylläpitää verkkojaan ja tarjota palveluja riippumatta omasta ja asiakkaidensa sijoittautumispaikasta unionissa, ja niitä kannustetaan tekemään niin,

Yksityishenkilöillä ja yrityksillä on tehokkaasti käytettävissään kilpailukykyiset, turvalliset ja luotettavat sähköiset viestintäpalvelut riippumatta niiden suorituspaikasta unionissa ilman, että suoritusta haittaavat rajat ylittävät rajoitukset tai perusteettomat lisäkustannukset.

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/61/EU, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, toimenpiteistä nopeiden sähköisten viestintäverkkojen käyttöönoton kustannusten vähentämiseksi (EUVL L 155, 23.5.2014, s. 1-14).

Direktiivin tarkoitus on edesauttaa nopeiden sähköisten viestintäverkkojen käyttöönottoa edistämällä olemassa olevan fyysisen infrastruktuurin yhteiskäyttöä ja mahdollistamalla uuden fyysisen infrastruktuurin tehokkaampi käyttöönotto, jotta tällaiset verkot voidaan ottaa käyttöön alhaisemmin kustannuksin.

Viimeisin päivitys: 30.09.2015