Televisiotoiminta: "Televisio ilman rajoja" -direktiivi

'Televisio ilman rajoja' -direktiivi on Euroopan unionin audiovisuaalipolitiikan kulmakivi. Se perustuu kahteen perusperiaatteeseen: eurooppalaisten televisiolähetysten vapaaseen liikkuvuuteen sisämarkkinoilla; televisiokanavien velvollisuuteen varata, mikäli mahdollista, yli puolet ohjelma-ajastaan eurooppalaisille teoksille (lähetyskiintiöt).

"Televisio ilman rajoja" -direktiivillä pyritään lisäksi ylläpitämään tiettyjä yleisen edun kannalta tärkeitä tavoitteita, kuten kulttuurin monimuotoisuus, alaikäisten suojelu ja vastineoikeus.

Komissio antoi joulukuussa 2005 ehdotuksen direktiivin tarkistamiseksi.

ASIAKIRJA

Neuvoston direktiivi 89/552/ETY, annettu 3 päivänä lokakuuta 1989, televisiotoimintaa koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta [Muutossäädökset].

TIIVISTELMÄ

DIREKTIIVI 89/552/ETY "TELEVISIO ILMAN RAJOJA"

Direktiivin tarkoituksena on taata yleisradiopalvelujen vapaa liikkuvuus sisämarkkinoilla samalla, kun pidetään voimassa tietyt yleisen edun mukaiset tärkeät tavoitteet, kuten kulttuurin monipuolisuus, vastineoikeus, kuluttajansuojelu ja alaikäisten suojelu. Direktiivillä pyritään myös edistämään eurooppalaisten audiovisuaalisten ohjelmien jakelua ja tuotantoa takaamalla niille ensisijainen asema televisiokanavien ohjelmistossa.

Yleisperiaate

Direktiivillä otetaan käyttöön periaate, jonka mukaan jäsenvaltiot takaavat alueellaan vapauden vastaanottaa toisten jäsenvaltioiden televisiolähetyksiä eivätkä estä lähetysten uudelleenlähettämistä. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin keskeyttää sellaisten televisiolähetysten uudelleenlähettämisen, joissa rikotaan direktiivin mukaisia alaikäisten suojelua koskevia säännöksiä.

Jakelu- ja tuotantokiintiöt

Jäsenvaltioiden on edistettävä eurooppalaisten televisio-ohjelmien jakelua ja tuotantoa huolehtimalla mahdollisuuksien mukaan siitä, että televisiotoiminnan harjoittajat varaavat eurooppalaisille teoksille suurimman osan lähetysajastaan, johon ei lueta uutisille, urheilutapahtumille, kilpailunomaisille viihdeohjelmille, mainoksille tai tekstitelevisiopalveluille ja teleostoslähetyksille varattua aikaa (4 artikla).

Lisäksi televisiotoiminnan harjoittajien on varattava vähintään 10 prosenttia lähetysajastaan tai 10 prosenttia ohjelmistobudjetistaan eurooppalaisille, riippumattomien tuottajien valmistamille teoksille (5 artikla).

Komission tehtävänä on valvoa näiden kahden säännöksen noudattamista. Tämän vuoksi jäsenvaltioiden on toimitettava sille joka toinen vuosi kertomus, johon sisältyy erityisesti tilastollinen selvitys siitä, miten 4 ja 5 artiklassa tarkoitetut osuudet ovat toteutuneet.

Jäsenvaltiot voivat tietyin edellytyksin antaa tiukempia sääntöjä, jos tämä on kielipoliittisten tavoitteiden toteutumisen kannalta tarpeellista.

Televisiomainonta ja sponsorointi

Mainontaa koskevissa säännöksissä käsitellään:

• mainosten kestoa: enintään 15 prosenttia päivittäisestä lähetysajasta, enintään 20 prosenttia tunnin mittaisen yksittäisen ajanjakson aikana
• mainoskatkojen sijoittamista
• eettisiä seikkoja (erityisesti alaikäisten suojelua)
• tiettyjen alkoholimainontaa koskevien arviointiperusteiden noudattamista.

Tupakan ja reseptilääkkeiden mainonta on kielletty.

Televisio-ohjelmien sponsorointi on sallittua, kunhan siinä noudatetaan tiettyjä sääntöjä. Sponsorointi ei saa vaikuttaa televisiolähetystoiminnan harjoittajan toimitukselliseen riippumattomuuteen. Sponsoroidut ohjelmat eivät myöskään saa rohkaista ostamaan sponsorin tuotteita tai palveluita, eikä uutisia ja ajankohtaisohjelmia saa sponsoroida.

Alaikäisten suojelu

Ohjelmat, jotka sisältävät pornografiaa tai liiallista väkivaltaa, ovat kiellettyjä. Kielto koskee myös kaikkia muita ohjelmia, jotka voivat vahingoittaa alaikäisiä, ellei tätä ole estetty lähetysajan valinnalla tai teknisin suojakeinoin.

Vastineoikeus

Vastineoikeus on annettava sellaiselle henkilölle, jonka oikeutettuja etuja on vahingoitettu esittämällä virheellisiä väitteitä televisio-ohjelmassa. Sitä on voitava käyttää kaikkien jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvien lähetystoiminnan harjoittajien suhteen.

TARKISTETTU DIREKTIIVI VUODELTA 1997

Euroopan parlamentti ja neuvosto hyväksyivät kesäkuussa 1997 uuden "televisio ilman rajoja" -direktiivin, jonka tarkoituksena oli lisätä oikeusvarmuutta ja ajanmukaistaa alkuperäisiä säännöksiä. Tarkistetun direktiivin tärkeimmät kohdat ovat seuraavat:

• Tuomioistuin: Televisiokanavia koskevissa asioissa toimivaltainen jäsenvaltio määritellään sen mukaan, mikä on kanavan päätoimipaikka ja missä ohjelmistoa koskevat päätökset tehdään.
• Yhteiskunnalle erityisen merkittävät tapahtumat (erityisesti urheilutapahtumat): Tarkistetussa direktiivissä määritellään edellytykset, joilla yhteiskunnalle erityisen merkittäviksi katsottavat televisiolähetykset saadaan yleisön vapaasti nähtäviksi. Tämän vuoksi kukin jäsenvaltio voi laatia luettelon tapahtumista, jotka on lähetettävä koodaamattomassa muodossa siitä huolimatta, että maksulliset televisiokanavat ovat ostaneet niihin yksinoikeuden.
• Teleostostoiminta: Teleostostoimintaa koskevat suurelta osin samat säännöt kuin televisiomainontaa. Teleostoslähetyksille varattujen ohjelmapaikkojen keston on oltava yleisellä kanavalla vähintään 15 minuuttia, ja niiden on oltava selvästi tunnistettavissa. Ohjelmapaikkoja saa olla päivässä korkeintaan kahdeksan, eikä niiden kesto saa olla yli kolme tuntia päivässä.
• Alaikäisten suojelu: Tarkistetussa direktiivissä korostetaan entisestään alaikäisten suojelua. Jäsenvaltiot velvoitetaan erityisesti varmistamaan, että koodaamattomassa muodossa esitettäviä ohjelmia, jotka saattavat vahingoittaa alaikäisten kehitystä, edeltää äänimerkkinä annettu varoitus, tai että ne voidaan tunnistaa tunnusmerkistä.

MENEILLÄÄN OLEVA TARKISTUS

"Televisio ilman rajoja" -direktiivin tarkistusprosessi (EN) käynnistettiin vuonna 2001. Prosessiin on kuulunut erilaisia vaiheita.

Neljäs "televisio ilman rajoja" -direktiivin soveltamista koskeva kertomus

"Televisio ilman rajoja" -direktiivin soveltamista koskeva neljäs kertomus (KOM(2002) 778 lopullinen) käynnisti toden teolla audiovisuaalista sisältöä tarjoavia palveluja koskevien sääntöjen uudistamisen. Kertomuksessa analysoidaan tärkeimpiä muutoksia, joita direktiivin soveltaminen vuosina 2001 ja 2002 on saanut aikaan. Siinä todetaan yleisesti, että "televisio ilman rajoja" -direktiiviä on sovellettu tyydyttävästi.

Kertomukseen liittyy työohjelma, jossa määritellään erityiset läheisempää tarkastelua vaativat teemat. Teemoista järjestettiin vuonna 2003 laaja julkinen kuuleminen jäsenvaltioissa ja ehdokasmaissa.

Vuonna 2003 järjestetty julkinen kuuleminen

Julkinen kuuleminen koski useita eri teemoja, kuten kulttuurin monimuotoisuuden ja eurooppalaisen audiovisuaalialan kilpailukyvyn edistäminen, mainontaa koskevat säännöt, alaikäisten suojelu ja yleisen järjestyksen turvaaminen.

Komissio sai huomattavan määrän vastauksia. Suurimmassa osassa vastauksia oltiin sitä mieltä, että direktiivi oli toiminut joustavana ja asianmukaisena sääntelyvälineenä jäsenvaltioissa ja että sillä oli suotuisia vaikutuksia televisiopalveluiden vapaaseen liikkuvuuteen EU:n alueella. Vastauksista kuitenkin myös ilmeni, että on tarvetta tutkia tarkemmin tiettyjä kysymyksiä, kuten erityisesti kansallisten lakien erilaisuutta, uusia mainontatekniikoita ja alaikäisten suojelua verkkoympäristössä.

Tiedonanto audiovisuaalialan sääntelyn tulevaisuudesta Euroopassa

Komissio julkaisi julkisten kuulemisten tulokset joulukuussa 2003 antamassaan tiedonannossa " Audiovisuaalialan sääntelyn tulevaisuus Euroopassa ".

Tiedonannossa ehdotettiin tarkistusprosessiin kaksivaiheista lähestymistapaa:

• Lyhyellä aikavälillä: tiedonanto, joka koskee "televisio ilman rajoja" -direktiivin televisiomainontaa koskevia säännöksiä ja päivitys alaikäisten suojelua koskevasta suosituksesta (esdeenfr).
• Keskipitkällä aikavälillä on pohdittava tarkemmin monia kysymyksiä. Komissio on pyytänyt tässä tarkoituksessa neuvoa asiantuntijoilta ja teettänyt riippumattomia selvityksiä (EN).

Asiantuntijaryhmät ja riippumattomat selvitykset

Asiantuntijaryhmät kokoontuivat vuosina 2004 ja 2005. Ne keskittyivät seuraaviin asioihin:

• audiovisuaalisen sisällön sääntely tulevaisuudessa
• oikeudellisen toimivallan määrittely
• mainonnan sääntely
• tiedonsaantioikeus
• eurooppalaisen sisällön edistäminen.

Samaan aikaan tehtiin tutkimuksia, jotka koskivat seuraavia asioita:

• uusien mainontamenetelmien kehityksen vaikutukset (EN) (FR) (pdf);
• "televisio ilman rajoja" -direktiivissä säädettyjen, televisio-ohjelmien jakelua ja tuotantoa edistävien toimenpiteiden vaikutukset;
• yhteissääntelyn keinot media-alalla
• vuorovaikutteisen television käsittely sääntelyssä.

Uusi audiovisuaalista sisältöä koskeva yhteisön lainsäädäntö

Komissio antoi joulukuussa 2005 "televisio ilman rajoja" -direktiivin tarkistuksen. Direktiivin päätavoitteena on uudistaa voimassa olevia säännöksiä niin, että niissä huomioidaan eurooppalaisen audiovisuaalialan tekninen ja kaupallinen kehitys.

Direktiivinn tavoitteena on niin ikään vähentää erityisesti mainonnan nykyistä sääntelyä, ja ehdotuksessa esitetään "lineaaristen" (perinteinen televisio, Internet, matkapuhelin) ja "ei-lineaaristen" palveluiden (tilattavat televisio- ja informaatiopalvelut) erottamista.

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

KERTOMUKSET DIREKTIIVIN TÄYTÄNTÖÖNPANOSTA

Euroopan komissio antaa joka toinen vuosi kertomuksen "televisio ilman rajoja" -direktiivin soveltamisesta.

Viides kertomus KOM(2006) 49 lopullinen - [Ei julkaistu EUVL:ssä]Neljäs kertomus KOM(2002) 778 lopullinen - [Ei julkaistu EYVL:ssä]Kolmas kertomus KOM(2001) 9 lopullinen - [Ei julkaistu EYVL:ssä]Toinen kertomus KOM(97) 523 lopullinen - [Ei julkaistu EYVL:ssä]Ensimmäinen kertomus KOM(95) 86 lopullinen - [Ei julkaistu EYVL:ssä].

KERTOMUKSET 4 JA 5 ARTIKLAN (JAKELU- JA TUOTANTOKIINTIÖT) TÄYTÄNTÖÖNPANOSTA

Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle joka toinen vuosi kertomus direktiivin 4 ja 5 artiklan täytäntöönpanosta. Komissio laatii kansallisten kertomusten perusteella tiivistelmäkertomuksen, jossa todetaan 4 ja 5 artiklan säännösten täytäntöönpanon taso jäsenvaltioissa.

Seitsemäs tiedonanto, annettu 14 päivänä elokuuta 2006, "televisio ilman rajoja" -direktiivin 89/552/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 97/36/EY, 4 ja 5 artiklan soveltamisesta vuosina 2003-2004 [KOM(2006) 459 lopullinen - Ei julkaistu EUVL:ssä].

Eurooppalaisille teoksille varattu keskimääräinen lähetysaika EU:ssa oli hieman yli 65 prosenttia vuonna 2003 ja noin 63 prosenttia vuonna 2004. Eurooppalaisten teosten osuus on siis hieman laskenut ensimmäistä kertaa yhteisössä.

Tätä kehitystä arvioitaessa on otettava huomioon kaksi tekijää:

• vuotta 2004 koskeviin lukuihin sisältyvät ensimmäistä kertaa 10 uutta jäsenvaltiota, joiden lähetystoiminnan harjoittajilla ja säätelyviranomaisilla ei ollut kokemusta 4 artiklan soveltamisesta;
• laskutapaa on muutettu siten, että toissijaiset kanavat, joiden yleisöosuus on alle kolme prosenttia, on nyt otettu mukaan eurooppalaisten teosten keskimääräisiä osuuksia koskeviin laskelmiin.

Komissio korostaa, että lyhyellä aikavälillä tapahtuneesta lievästä laskusta huolimatta eurooppalaisten teosten osuus on EU:ssa jatkuvasti selvästi yli 60 prosenttia huomioon otettavasta kokonaislähetysajasta.

Riippumattomien tuottajien teosten osuuden osalta todettakoon, että niiden lähetysaika on kasvanut huomattavasti kaikilla eurooppalaisilla kanavilla viitekauden aikana (noin 31,5 %). Edellisiin viitekausiin verrattuna tämäntyyppisten ohjelmien lähetysaika on kuitenkin laskenut. Tämä ei kuitenkaan koske riippumattomien tuottajien uusia eurooppalaisia teoksia, joiden keskimääräinen osuus kasvaa jäsenvaltioiden televisiokanavilla.

Kuudes tiedonanto, annettu 28 päivänä heinäkuuta 2004, direktiivin 89/552/ETY ("televisio ilman rajoja"), sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 97/36/EY, 4 ja 5 artiklan soveltamisesta vuosina 2001-2002 - [KOM(2004) 524 lopullinen - Ei julkaistu EUVL:ssä].

Komissio esittää kertomuksessa erittäin myönteisen arvion direktiivin 4 ja 5 artiklan soveltamisesta. Kertomuksesta käy ilmi, että eurooppalaisten teosten keskimääräinen lähetysaika oli lähes 67 prosenttia vuonna 2001 ja 66 prosenttia vuonna 2002, mikä ylittää selvästi direktiivissä säädetyn 50 prosentin vähimmäisajan. Riippumattomien eurooppalaisten tuottajien valmistamien teosten keskimääräinen osuus vakiintui kolmannekseen koko huomioon otettavasta lähetysajasta ja kaiken kaikkiaan 50 prosenttiin eurooppalaisten teosten kokonaismäärästä (kaikki eurooppalaiset tuottajat mukaan luettuina). Tämä osuus on huomattavasti suurempi kuin direktiivissä vahvistettu 10 % määrä.

Viides tiedonanto KOM(2002) 612 lopullinen - [Ei julkaistu EUVL:ssä]Vuodet 1999 ja 2000.

Neljäs tiedonanto KOM(2000) 442 (01) - [Ei julkaistu EYVL:ssä]Vuodet 1997 ja 1998.

Kolmas tiedonanto KOM(98) 199 lopullinen - [Ei julkaistu EYVL:ssä]Vuodet 1995 ja 1996.

Toinen tiedonanto KOM(96) 302 lopullinen - [Ei julkaistu EYVL:ssä]Vuodet 1993 ja 1994.

Tiedonanto KOM(94) 57 lopullinen - [Ei julkaistu EYVL:ssä]Vuodet 1991 ja 1992.

See also

Lisätietoja on saatavilla Euroopan komission audiovisuaalialaa ja viestimiä koskevan politiikan verkkosivustolta (EN).

Viimeisin päivitys 09.09.2008