Rahoitusvälineiden markkinat ja sijoituspalvelut

TIIVISTELMÄ ASIAKIRJASTA:

Direktiivi 2004/39/EY rahoitusvälineiden markkinoista

DIREKTIIVIN TARKOITUS

Direktiivin tarkoituksena on vahvistaa Euroopan unionin (EU) sijoituspalvelusäännöstöä ja säänneltyjä markkinoita kahden päätavoitteen saavuttamiseksi:

• sijoittajien suojaaminen ja markkinoiden eheyden turvaaminen asettamalla yhdenmukaisia vaatimuksia toimiluvan saaneiden välittäjien toiminnalle,
• tasapuolisten, läpinäkyvien, tehokkaiden ja yhdentyneiden rahoitusmarkkinoiden edistäminen.

TÄRKEIMMÄT KOHDAT

Toimilupaedellytykset ja -menettelyt

• Direktiivi edellyttää, että EU-maat yhdenmukaistavat sijoituspalveluja ja -toimintoja koskevat säännöksensä. EU-maiden onkin perustettava toimilupajärjestelmä, joka mahdollistaa sijoituspalveluyritysten toiminnan kaikkialla EU:ssa. Tällaiset yritykset on rekisteröitävä, ja rekisterin tietojen on oltava yleisön saatavilla. Jokaisesta toimiluvasta ilmoitetaan Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaiselle (ESMA).
• ESMA voi laatia teknisten sääntelystandardien luonnoksia. Lisäksi se auttaa Euroopan komissiota hoitamaan suhteitaan EU:n ulkopuolisiin maihin ja arvioimaan niiden markkinoita.
• Direktiivin on toisin sanoen sallittava, että sijoituspalveluyritykset, pankit ja pörssit tarjoavat palvelujaan maiden rajojen yli kotimaansa toimivaltaisen viranomaisen antaman toimiluvan perusteella. Koska toimiluvan saantiedellytykset ovat kaikissa EU-maissa samat, ne edistävät sijoituspalveluyrityksiin sovellettavien säännösten yhdenmukaistamista.
• Direktiivin tarkoituksena on yhtenäistää sijoituspalvelujen tarjontaa ja pörssien toimintaa koskevia kansallisia säännöksiä. Lopullisena päämääränä on luoda yhteinen eurooppalainen arvopaperialan säännöstö. Säännöstöstä hyötyvät sijoittajat, arvopaperien liikkeeseenlaskijat ja markkinoiden muut sidosryhmät, koska se tehostaa markkinoita ja avaa ne kilpailulle.

Toiminnan vakauden arviointi

• Direktiivillä myös yhdenmukaistetaan määräosuuden hankintaa koskevien menettelysääntöjen ja hankintaperusteiden arviointisääntöjä*. Direktiivin tavoitteena on yhdenmukaistaa
  • määräosuuden hankinta- tai luovutussuunnitelman ilmoituskynnykset
  • arviointimenettely ja
  • arviointiperusteet.
• Määräosuuden hankintaa suunniteltaessa osakkeenomistajien ja johdon vakaus arvioidaan, ja niiden on täytettävä yksityiskohtaiset arviointiperusteet. Arvioinnin suorittavat toimivaltaiset viranomaiset yhdessä.
• Direktiivissä säädetään etenkin, että toimivaltaisten viranomaisten on arvioitava hankkijaehdokkaan soveltuvuus ja ehdotetun hankinnan taloudellinen järkevyys seuraavin perustein:
  • Millainen maine ja kokemus on henkilöillä, jotka johtavat vakuutusyhtiötä ehdotetun hankinnan suorittamisen jälkeen?
  • Mikä on hankkijaehdokkaan taloudellinen vakaus?
  • Onko perusteltuja syitä epäillä, että hankintaa käytetään tai yritetään käyttää rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen?

Sijoittajansuoja

• Direktiivillä parannetaan huomattavasti sijoittajansuojaa, sillä siinä asetetaan menettelytapasäännöksiä, jotka koskevat sijoituspalvelujen tarjontaa asiakkaille, ja vähimmäisvaatimuksia valtuuksista, jotka toimivaltaisilla viranomaisilla on oltava. Siinä säädetään myös tehokkaista mekanismeista, joiden avulla säännösten rikkomistapauksia voidaan tutkia ja syytetoimia panna vireille reaaliaikaisessa yhteistyössä.

Avoimuus ja markkinoiden eheys

• Direktiivillä luodaan velvollisuus turvata markkinoiden eheys sekä ilmoittaa liiketoimista ja pitää niistä kirjaa. Tällaiset tiedot ovat ESMAn käytettävissä.
• Direktiivissä asetetaan erityisesti velvollisuus toimia avoimesti jo kauppaa ennen. Tämä edellyttää, että kauppojen sisäiset toteuttajat (eli yritykset, jotka käyvät kauppaa omaan lukuunsa toteuttamalla asiakkaiden toimeksiantoja säänneltyjen markkinoiden tai monenkeskisten kaupankäyntijärjestelmien ulkopuolella) julkistavat hinnat, joilla ne ovat valmiit ostamaan asiakkailtaan osakkeita ja/tai myymään niitä asiakkailleen. Julkistamisvelvollisuus rajataan direktiivissä kuitenkin liiketoimiin, jotka ovat enintään tavanomaisen markkinakoon suuruisia. Tavanomainen markkinakoko on markkinoilla toteutettujen toimeksiantojen keskimääräinen koko.
• Vaatimukset kauppaa edeltävästä avoimuudesta eivät näin ollen koske arvopaperikauppojen eurooppalaisia tukkuvälittäjiä, eivätkä ne altistu merkittäville riskeille toimiessaan markkinatakaajina.
• Jokaisen EU-maan täytyy laatia säännellyistä markkinoista luettelo ja toimittaa se muille EU-maille ja ESMAlle.

Markkinoiden ylläpitäjän suojelu

• Direktiiviin sisältyy useita toimenpiteitä, joilla kauppojen sisäisiä toteuttajia suojellaan, kun ne täyttävät hintatarjousta koskevat velvollisuutensa. Näin ne voivat tarjota tämän tärkeän palvelun asiakkaille ilman ei-toivottuja riskejä. Tällaisiin toimenpiteisiin sisältyy myös mahdollisuus päivittää ja perua hintatarjoukset.
• Direktiivissä säädetään myös yksityissijoittajien tasapuolisesta kohtelusta markkinoilla. Siinä estetään rahoituslaitoksia syrjimästä yksityissijoittajia tarjoamalla esimerkiksi joillekin heistä julkisia hintatarjouksia parempia hintoja.

Toimivaltaisten viranomaisten nimeäminen

• EU-maiden on nimettävä toimivaltaiset viranomaisensa ja lähetettävä tarvittavat tiedot komissiolle, ESMAlle ja muiden EU-maiden toimivaltaisille viranomaisille. Toimivaltaiset viranomaiset toimivat EU-maissa yhteysviranomaisina. ESMA pitää viranomaisluetteloa ajan tasalla, ja toimivaltaisten viranomaisten edellytetään tekevän ESMAn kanssa tiivistä yhteistyötä.
• EU-maat ja ESMA voivat tehdä yhteistyösopimuksia, jotka koskevat
  • luottolaitosten valvontaa,
  • yritysten selvitys- ja konkurssimenettelyä,
  • sijoituspalveluyritysten lakisääteisiin tilintarkastuksiin sovellettavia menettelyjä,
  • sijoituspalveluyritysten selvitys- ja konkurssimenettelyihin osallistuvien elinten valvontaa,
  • vakuutusyritysten, luottolaitosten, sijoituspalveluyritysten ja muiden rahoituslaitosten lakisääteisiä tilintarkastuksia suorittavien henkilöiden valvontaa.

Lisäsäännökset

• Direktiivin tarkoituksena on parantaa EU:n arvopaperimarkkinasäännöksiä. Sen vuoksi siinä asetetaan yleisiä velvoitteita, jotka EU-maiden viranomaisten on pantava täytäntöön.
• Täytäntöönpanotoimenpiteet, kertomukset ja uudelleentarkastelun laatii komissio kuultuaan EU-maiden markkinaosapuolia. Se ottaa myös huomioon ESMAn näkemyksen.

Uudelleenlaadinta

Direktiivi 2004/39/EY on saatettu ajan tasalle direktiivillä 2014/65/EU (”toinen rahoitusmarkkinadirektiivi”) ajan mittaan tehtyjen huomattavien muutosten sisällyttämiseksi alkuperäiseen direktiiviin.

Direktiivi 2014/65/EU yhdessä asetuksen (EU) 600/2014 ja sitä koskevien delegoitujen säädösten ja asetusten kanssa korvaa tämän direktiivin 3. tammikuuta 2018. (Direktiivin 2014/65/EU oli alun perin määrä tulla voimaan 3. tammikuuta 2017, mutta voimaantulopäivää on lykätty vuodella 3. päivään tammikuuta 2018 direktiivillä (EU) 2016/1034).

MISTÄ ALKAEN DIREKTIIVIÄ SOVELLETAAN?

Direktiiviä on sovellettu 30. huhtikuuta 2004 alkaen. EU-maiden oli saatettava se osaksi kansallista lainsäädäntöä 31. tammikuuta 2007 mennessä.

TAUSTAA

Lisätietoja:

• ”Sijoituspalvelut ja säännellyt markkinat (I ja II rahoitusmarkkinadirektiivi)” Euroopan komission verkkosivustolla

* KESKEISET TERMIT

ASIAKIRJA

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/39/EY, annettu 21 päivänä huhtikuuta 2004, rahoitusvälineiden markkinoista sekä neuvoston direktiivien 85/611/ETY ja 93/6/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/12/EY muuttamisesta ja neuvoston direktiivin 93/22/ETY kumoamisesta (EUVL L 145, 30.4.2004, s. 1–44)

Direktiiviin 2004/39/EY tehdyt peräkkäiset muutokset ja korjaukset on sisällytetty perussäädökseen. Tämä konsolidoitu toisinto on tarkoitettu ainoastaan viitteeksi.

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/65/EU, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, rahoitusvälineiden markkinoista sekä direktiivin 2002/92/EY ja direktiivin 2011/61/EU muuttamisesta (EUVL L 173, 12.6.2014, s. 349–496)

Ks. konsolidoitu toisinto.

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/61/EU, annettu 8 päivänä kesäkuuta 2011, vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajista ja direktiivin 2003/41/EY ja 2009/65/EY sekä asetuksen (EY) N:o 1060/2009 ja (EU) N:o 1095/2010 muuttamisesta (EUVL L 174, 1.7.2011, s. 1–73)

Ks. konsolidoitu toisinto.

Komission direktiivi 2006/73/EY, annettu 10 päivänä elokuuta 2006, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/39/EY täytäntöönpanosta sijoituspalveluyritysten toiminnan järjestämistä koskevien vaatimusten, toiminnan harjoittamisen edellytysten ja kyseisessä direktiivissä määriteltyjen käsitteiden osalta (EUVL L 241, 2.9.2006, s. 26–58)

Komission asetus (EY) N:o 1287/2006, annettu 10 päivänä elokuuta 2006, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/39/EY täytäntöönpanosta tietojen kirjaamista koskevien sijoituspalveluyritysten velvoitteiden, liiketoimista ilmoittamisen, markkinoiden avoimuuden, rahoitusvälineiden kaupankäynnin kohteeksi ottamisen sekä direktiivissä määriteltyjen käsitteiden osalta (EUVL L 241, 2.9.2006, s. 1–25)

Viimeisin päivitys: 11.10.2016