Liikkumisen ja oleskelun rajoittaminen yleiseen järjestykseen liittyvistä syistä

Tavoitteena on yhteensovittaa kussakin jäsenvaltiossa sovellettavat säännökset, jotta muiden jäsenvaltioiden kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä liikkumiseen ja oleskeluun liittyvissä asioissa on mahdollista vedota yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen sekä kansanterveyteen.

Neuvoston direktiivi 64/221/ETY, annettu 25 päivänä helmikuuta 1964, ulkomaalaisten liikkumista ja oleskelua koskevien, yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen sekä kansanterveyteen perustuvien erityistoimenpiteiden yhteensovittamisesta [EYVL L 56, 4.4.1964].

Muutettu neuvoston direktiivillä 72/194/ETY, annettu 18 päivänä toukokuuta 1972 [EYVL L 121, 26.5.1972].

Muutettu neuvoston direktiivillä 75/35/ETY, annettu 17 päivänä joulukuuta 1974 [EYVL L 14, 20.1.1975].

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/38/EY, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella, asetuksen (ETY) N:o 1612/68 muuttamisesta ja direktiivien 64/221/ETY, 68/360/ETY, 72/194/ETY, 73/148/ETY, 75/34/ETY, 75/35/ETY, 90/364/ETY, 90/365/ETY ja 93/96/ETY kumoamisesta.

Alun perin direktiivi koski niitä jäsenvaltioiden kansalaisia, jotka asuivat toisessa jäsenvaltiossa tai matkustivat sinne joko toimiakseen siellä palkkatyössä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana tai vastaanottaakseen siellä palveluja. Lisäksi direktiivi koski puolisoa ja perheenjäseniä. Nykyisin direktiivin soveltamisalaan kuuluvat myös henkilöt, jotka käyttävät oikeuttaan jäädä jäsenvaltion alueelle työskenneltyään siellä (direktiivi 72/194/ETY), sekä työelämän ulkopuolella olevat henkilöt (direktiivit 90/364/ETY, 90/365/ETY ja 93/96/ETY).

Tämä direktiivi koskee kaikkia jäsenvaltioiden alueelle saapumiseen, oleskeluluvan myöntämiseen tai uudistamiseen tai alueelta karkottamiseen liittyviä säännöksiä, jotka on toteutettu yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen tai kansanterveyteen liittyvistä syistä. Näihin syihin ei voida vedota taloudellisten päämäärien vuoksi.

Yleisen järjestyksen ja turvallisuuden vuoksi käyttöön otettujen toimenpiteiden on perustuttava ainoastaan yksilön omaan käyttäytymiseen. Tällaiset toimenpiteet eivät saa perustua yksinomaan rikostuomioihin, eikä henkilötodistuksen voimassaoloajan päättyminen saa olla perusteena henkilön karkottamiselle alueelta.

Vain liitteessä luetellut taudit tai vammat saavat olla perusteena alueelle pääsyn estämiselle tai ensimmäisen oleskeluluvan epäämiselle (esimerkiksi tuberkuloosi, kuppa (syfilis), huumausaineriippuvuus, psykoosi). Ensimmäisen oleskeluluvan myöntämisen jälkeen ilmenevät taudit tai vammat eivät voi olla riittävä peruste oleskeluluvan uusimisen epäämiselle tai maasta karkottamiselle. Jäsenvaltiot eivät saa ottaa käyttöön uusia, rajoittavampia säännöksiä ja käytäntöjä kuin ne, jotka ovat voimassa tämän direktiivin tiedoksiantopäivänä.

Päätös ensimmäisen oleskeluluvan myöntämisestä tai epäämisestä on tehtävä mahdollisimman pian ja viimeistään kuuden kuukauden kuluessa luvan hakemisesta. Vastaanottajamaa voi niissä tapauksissa, joissa sitä pidetään välttämättömänä, pyytää toiselta jäsenvaltiolta tietoja hakijan aikaisemmasta rikosrekisteristä, mutta tällaisten tiedustelujen tekeminen ei saa olla järjestelmällistä.

Asianosaiselle on annettava virallisesti tiedoksi päätökset oleskeluluvan epäämisestä tai uudistamatta jättämisestä tai karkottamisesta alueelta. Lisäksi hänelle on ilmoitettava ne yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen tai kansanterveyteen liittyvät syyt, joihin vedotaan, ellei tämä ole ristiriidassa kyseisen valtion turvallisuusetujen kanssa. Kiireellisiä tapauksia lukuun ottamatta alueelta poistumiseksi annetun ajan on oltava vähintään 15 päivää, jos asianosaiselle ei vielä ole myönnetty oleskelulupaa, ja kaikissa muissa tapauksissa vähintään yksi kuukausi.

Asianosaisella on oltava kaikkien maahantuloa, oleskeluluvan epäämistä tai uudistamatta jättämistä tai maastakarkotusta koskevien päätösten osalta samat hallinnollisia sopimuksia koskevat oikeussuojakeinot kuin kyseisen valtion kansalaisilla. Erityistapauksissa määrätään täydentäviä menettelyllisiä takeita (esimerkiksi jos ei ole oikeutta hakea muutosta tuomioistuimelta tai jos muutoksenhaulla ei ole lykkäävää vaikutusta).

Asiakirja	Voimaantulo	Täytäntöönpanon määräaika jäsenvaltioissa
Direktiivi 64/221/ETY	19.3.1964	19.9.1964
Direktiivi 72/194/ETY	23.5.1972	23.11.1972
Direktiivi 75/35/ETY	18.12.1974	18.12.1975

4) täytäntöönpanotoimet

Tiedonanto - KOM(99) 372 lopullinen [ei julkaistu EYVL:ssä]Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille, annettu 30 päivänä heinäkuuta 1999, unionin kansalaisten liikkumista ja oleskelua koskevista yleiseen järjestykseen, turvallisuuteen tai kansanterveyteen perustuvista erityistoimenpiteistä.

Vuosien aikana Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on tulkinnut direktiivin 64/221/ETY säännöksiä lukuisten tuomioiden kautta. Myös Euroopan kansalaisuuden käsite on kehittynyt, kun esimerkiksi Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 18 artiklaan on sisällytetty unionin kansalaisuuden käsite. Komission mielestä onkin tärkeää kiinnittää huomiota joihinkin direktiivin soveltamisen yhteydessä ilmenneisiin ongelmiin.

Komissio kiinnittää ensimmäiseksi huomiota siihen, että direktiivin soveltamisala on ulotettu koskemaan entisiä palkattuja työntekijöitä ja itsenäisiä ammatinharjoittajia, jotka jäävät toiseen jäsenvaltioon lopetettuaan ammattitoimintansa (direktiivi 72/194/ETY ja 75/35/ETY) sekä muita työelämän ulkopuolella olevia ryhmiä, jotka kuuluvat direktiivien 90/364/ETY, 90/365/ETY ja 93/96/ETY mukaisesti yhteisön oikeuden soveltamisalaan. Lisäksi direktiiviä sovelletaan puolisoon ja muihin perheenjäseniin näiden kansallisuudesta riippumatta.

Yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen sekä kansanterveyteen liittyvien käsitteiden osalta jäsenvaltioilla on harkintavalta määritellä näiden käsitteiden soveltamisala oman lainsäädäntönsä ja kansallisen oikeuskäytäntönsä mukaisesti, kuitenkin yhteisön lainsäädännön puitteissa. Kaikkien yleisen järjestyksen ja turvallisuuden tai kansanterveyden vuoksi toteutettujen toimenpiteiden on kuitenkin perustuttava todelliseen ja riittävän vakavaan, yhteiskunnan perustavanlaatuista etua koskevaan uhkaan. Lisäksi uhkan on oltava ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi annetun eurooppalaisen yleissopimuksen sekä suhteellisuusperiaatteen mukainen.

Komissio aikoo varmistaa, että tiedonantoa levitetään mahdollisimman monille uusilla välineillä, jotka on otettu käyttöön kansalaisten kanssa käytävän vuoropuhelun helpottamiseksi.