Direktiivillä turvataan jäsenvaltioiden kansalaisille mahdollisuudet ammatilliseen koulutukseen järjestämällä toimintakehys, jossa nämä voivat käyttää oleskeluoikeuttaan.

Neuvoston direktiivi 93/96/ETY, annettu 29 päivänä lokakuuta 1993, opiskelijoiden oleskeluoikeudesta.

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/38/EY, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella, asetuksen (ETY) N:o 1612/68 muuttamisesta ja direktiivien 64/221/ETY, 68/360/ETY, 72/194/ETY, 73/148/ETY, 75/34/ETY, 75/35/ETY, 90/364/ETY, 90/365/ETY ja 93/96/ETY kumoamisesta.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuin mitätöi 7. heinäkuuta 1992 Euroopan parlamentin vaatimuksesta neuvoston direktiivin 90/366/ETY mutta piti sen oikeusvaikutukset voimassa direktiivin 93/96/ETY voimaantuloon asti. Kukin jäsenvaltio toteuttaa tarvittavat toimenpiteet helpottaakseen toisten jäsenvaltioiden kansalaisille myönnetyn oleskeluoikeuden käyttöä, jotta näille voitaisiin taata mahdollisuudet ammatilliseen koulutukseen.

Jäsenvaltiot myöntävät oleskeluoikeuden sellaisille opiskelijoille, jotka ovat toisen jäsenvaltion kansalaisia ja joilla ei ole kyseistä oikeutta yhteisön oikeuden minkään muun säännöksen perusteella. Opiskelijoiden on vakuutuksella tai muulla vastaavalla sopivaksi katsomallaan tavalla taattava asianomaiselle kansalliselle viranomaiselle, että heillä on niin paljon varoja, etteivät he tarvitse sosiaaliavustuksia vastaanottavalta jäsenvaltiolta oleskelunsa aikana. Heidän on lisäksi oltava kirjoilla jossakin hyväksytyssä oppilaitoksessa harjoittaakseen siellä päätoimisesti ammatillisia opintoja, ja heillä on oltava sairausvakuutus, joka kattaa kaikki riskit vastaanottavassa jäsenvaltiossa oleskelun ajalta.

Opiskelijan oleskeluoikeus koskee myös puolisoa ja puolisoiden huollettavana olevia lapsia.

Direktiiviin ei sisälly säännöksiä, jotka antaisivat oleskeluluvan saaneille opiskelijoille oikeuden saada vastaanottavalta jäsenvaltiolta opintotukea.

Jäsenvaltiot myöntävät oleskeluluvan, jonka voimassaolon ne voivat rajoittaa koulutuksen todellisen keston pituiseksi. Oleskelulupa on voitava uusia vuodeksi kerrallaan. Jos perheenjäsen ei ole minkään jäsenvaltion kansalainen, hänelle annetaan oleskeluun oikeuttava asiakirja, joka on voimassa yhtä kauan kuin perheen huoltajan oleskelulupa. Oleskeluoikeuden saaneilla jäsenvaltion kansalaisen puolisolla ja hänen huollettavinaan olevilla lapsilla on oikeus ryhtyä palkattuun työhön tai toimia itsenäisinä ammatinharjoittajina kyseisen jäsenvaltion koko alueella (myös vaikka eivät olisi minkään jäsenvaltion kansalaisia).

Jäsenvaltiot saavat poiketa direktiivin säännöksistä ainoastaan yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen tai kansanterveyteen liittyvistä syistä.

Komissio laatii joka kolmas vuosi kertomuksen direktiivin soveltamisesta ja toimittaa sen neuvostolle ja Euroopan parlamentille. Komissio kiinnittää erityistä huomiota ongelmiin, joita oleskeluoikeutta koskevan artiklan soveltaminen saattaa aiheuttaa jäsenvaltioissa, ja esittää tarvittaessa neuvostolle ehdotuksia niiden korjaamiseksi.

Viitteet

Asiakirja	Voimaantulo - Voimassaolon päättymispäivä	Määräaika täytäntöönpanolle jäsenvaltioissa	Euroopan unionin virallinen lehti
Direktiivi 93/96/ETY	-	31.12.1993	EUVL L 317, 18.12.1993

Komission kertomus neuvostolle ja Euroopan parlamentille direktiivien 90/364, 90/365 ja 93/96 soveltamisesta - (Oleskeluoikeus), 18.3.1999 (KOM(99) 127 lopullinen).

Alun perin ainoastaan taloudellista toimintaa harjoittaviin henkilöihin sovellettu oikeus liikkua vapaasti on ulotettu koskemaan jäsenvaltioiden kaikkia kansalaisia. Oleskeluoikeuden soveltamisalan laajennus tietyin edellytyksin vahvistettiin muodollisesti lisäämällä Maastrichtin sopimuksella EY:n perustamissopimukseen 8 a artikla (uusi 18 artikla). Artiklassa taataan jokaiselle kansalaiselle henkilökohtainen perusoikeus liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella.

Direktiivien 90/364/ETY, 90/365/ETY ja 93/96/ETY voimaansaattamisen yhteydessä komissio on joutunut käynnistämään jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn melkein kaikkia jäsenvaltioita vastaan, sillä vain kolme jäsenvaltiota oli saattanut direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöään määräaikaan mennessä. Menettelyt on kuitenkin päätetty sitä mukaa kun jäsenvaltiot ovat toteuttaneet tarvittavat toimenpiteet direktiivien voimaansaattamiseksi.

Direktiivien soveltamista on arvioitu Euroopan parlamentille toimitettujen kirjeiden, valitusten ja vetoomusten perusteella. Lisäksi on lähetetty kysely komission entisille virkamiehille, jotka eläkkeelle jäädessään ovat asettautuneet johonkin muuhun jäsenvaltioon kuin kotimaahansa tai viimeisen asemapaikkansa sijaintivaltioon. Näin saatujen tietojen ohella on tarkasteltu Eurojus-verkoston neuvonantajien kommentteja ja kansalaisten vastauspalvelusta saatuja tietoja (Kansalaisten Eurooppa). Arvioinneissa korostuivat kansalaisten ongelmat, esimerkiksi epätietoisuus noudatettavista menettelyistä ja oleskeluluvan saamiseksi vaadittavien menettelyjen pitkä kesto ja monimutkaisuus. Myös hallintoviranomaisilla on hankaluuksia etenkin tulojen ja varojen sekä sairausvakuutusta koskevien ehtojen täyttymisen arvioinnissa. Alustavissa päätelmissä korostetaan tarvetta

Komission toinen kertomus neuvostolle ja Euroopan parlamentille direktiivien 90/364/ETY, 90/365/ETY ja 93/96/ETY (oleskeluoikeus) soveltamisesta (KOM(2003) 101 lopullinen).

Kyseessä on toinen kertomus, jossa tarkastellaan sellaisten Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä näiden kansalaisuudesta riippumatta, jotka eivät harjoita taloudellista toimintaa (eivät ole mukana työelämässä) vastaanottavassa jäsenvaltiossa, oleskeluoikeutta koskevan kolmen direktiivin soveltamista. Kertomus kattaa vuodet 1999-2002.

Komission kertomus neuvostolle ja Euroopan parlamentille direktiivien 90/364, 90/365 ja 93/96 soveltamisesta - (Oleskeluoikeus), 5.4.2006 (KOM(2006) 156 lopullinen).

Direktiivin 93/66/ETY täytäntöönpano on toteutunut tyydyttävästi, kun sen antamisesta on kulunut 15 vuotta, mistä on osoituksena rikkomistapausten määrän väheneminen. Komissiolle on kuitenkin tehty myös useita valituksia direktiivin noudattamatta jättämisestä.

Komissio esimerkiksi lähetti Italialle 13. joulukuuta 2005 perustellun lausunnon, jonka mukaan 18. tammikuuta 2002 annettu tasavallan presidentin asetus nro 54 on ristiriidassa direktiivin 93/96/ETY kanssa, koska siinä määrätään, että opiskelijoiden, jotka ovat unionin muiden jäsenvaltioiden kansalaisia, on toimitettava todisteet riittävistä varoista, ja vaaditaan lisäksi, että myös opiskelijoiden perheenjäsenten on esitettävä todisteet omista varoistaan. Kuitenkin 25. toukokuuta 2000 (komissio v. Italian tasavalta) ja 20. syyskuuta 2001 (Grzelczyk) annetuissa tuomioissa määrätään, etteivät jäsenvaltiot saa vaatia opiskelijoita toimittamaan todisteita siitä, että näillä on tietty määrä varoja, vaan niiden on tyydyttävä opiskelijoiden antamaan vakuutukseen.