Sijoitusrahastolainsäädännön kehittäminen

Sijoitusrahastoala kehittyy jatkuvasti. Ala vaikuttaa osaltaan myös yhtenäisten ja tehokkaiden Euroopan markkinoiden kehittymiseen. Tässä vihreässä kirjassa käynnistetään keskustelu mahdollisista parannuksista yhteissijoitusyrityksiä koskevaan direktiiviin, joka ei ole riittävän täsmällinen ja joustava pysyäkseen tyydyttävällä tavalla mukana markkinoiden kehityksessä.

ASIAKIRJA

Vihreä kirja Euroopan unionin sijoitusrahastolainsäädännön kehittämisestä [KOM(2005) 314 lopullinen, ei julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä].

TIIVISTELMÄ

Sijoitusrahastoilla on merkittävä rooli Euroopan pääomamarkkinoilla, ja yhteissijoitusyritykset ovat yleisin sijoitusrahastomuoto. Tässä vihreässä kirjassa tarkastellaan sijoitusrahastoalan lainsäädännön kehittämistä lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä niin, että alan tuottavuus paranisi ja Euroopan markkinoiden yhtenäisyys ja tehokkuus vahvistuisivat.

Sijoitusrahastoala on kehittynyt, joten yhteissijoitusyrityksiä koskevan EU:n lainsäädännön - direktiivi 85/611/ETY sellaisena kuin se on muutettuna - koko potentiaalia ei ole voitu hyödyntää. Vihreässä kirjassa (ja siihen liittyvässä perusteellisessa analyysissä) esitetään ensimmäinen arviointi direktiivin vaikutuksista. Direktiivin puutteet käyvät ilmi sen soveltamisalan ulkopuolelle jäävien seuraavien uusien haasteiden myötä:

• pääomamarkkinoiden nopea kehitys ja nykyisen lainsäädännön joustamattomuus,
• vaihtoehtoisten, kehittyneempien sijoitusstrategioiden ja korvaavien tuotteiden tulo markkinoille ja uudet riskit,
• sijoittajien odotukset ja sijoittajansuojan tarve, erityisesti tuotevalikoiman ja jakeluverkostojen muuttumisen vuoksi.

Rajatylittäviä yhteissijoitusyrityksiä on perustettu ja niistä on tullut merkittäviä toimijoita, mutta yhteissijoitusyrityksiä koskevan direktiivin rajatylittävä ulottuvuus on epätyydyttävä. Seurauksena on se, että eurooppalaiset yhteissijoitusyritykset ovat kooltaan huomattavasti pienempiä kuin amerikkalaiset, eivätkä ne näin ollen pysty toteuttamaan mittakaavasäästöjä. Tämän vuoksi vihreässä kirjassa esitetään kaikkien nykyisen lainsäädännön tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntämistä.

Nykyisen lainsäädännön tarjoamat mahdollisuudet

Yhteissijoitusyrityksiä koskevan lainsäädännön tehostaminen edellyttää ennen kaikkea lainsäädännön yhdenmukaista soveltamista kaikissa jäsenvaltioissa.

Siksi on tarpeen toteuttaa ensisijaisia toimia, joilla selkeytetään ja lujitetaan nykyisiä toimenpiteitä, joista osa on kehitetty täydentämään yhteissijoitusyrityksiä koskevaa direktiiviä.

Tuotteen käsite on ensinnäkin määriteltävä täsmällisemmin. Tuotedirektiivillä laajennettiin yhteissijoitusyritysten hallinnoimien varojen valikoimaa. Tuotteet ovat kuitenkin monipuolistuneet ja monimutkaistuneet. Onkin pohdittava uudelleen sijoitusrahasto-osuuksien myyntiin ja myynninedistämiseen liittyviä toimintatapoja. Etenkin tuotteista tiedottaminen on mukautettava niissä tapahtuneeseen kehitykseen.

Lisäksi direktiivillä 2001/107/EY toteutettuihin rahastoyhtiöitä koskeviin muutoksiin sisältyy rahastoyhtiöiden EU:n kattava toimilupa, joka täydentää yhteissijoitusyritysten sijoitustuotekohtaista EU:n kattavaa toimilupaa. Rahastoyhtiöiden EU:n kattava toimilupa on kuitenkin edelleen keskeneräinen. EU:n kattavaa toimilupaa koskevaa sääntelykehystä on parannettava, ja direktiivin monta eri tulkintaa mahdollistavat kohdat olisi korjattava, jotta toimilupa todella toimisi koko EU:ssa.

Nykyisen lainsäädännön toimivuuden parantamiseen tähtäävillä ensisijaisilla toimilla olisi ennen kaikkea:

• yksinkertaistettava EU:n kattavan toimiluvan saaneita sijoitusrahastoja koskevaa ilmoitusmenettelyä,
• tuettava johdannaissopimusten käytöstä ja yksinkertaistetusta tarjousesitteestä annettujen komission suositusten täytäntöönpanoa,
• selvennettävä, millaisiin varoihin yhteissijoitusyritykset voivat sijoittaa.

Pitkän aikavälin haasteet

Nykyistä lainsäädäntöä olisi voitava mukauttaa myös tulevaisuuden haasteisiin. Pääomamarkkinoiden nopean kehittymisen, tuotteiden monimutkaistumisen ja sijoitusstrategioiden monipuolistumisen sekä vaihtoehtoisten sijoitusstrategioiden markkinoille tulon ja sijoittajien kasvavien vaatimusten vuoksi on välttämätöntä järkeistää nykyistä lainsäädäntöä.

Näin ollen on myös etsittävä keinoja pienentää kustannuksia. Koska nykyisin on suuri määrä pieniä sijoitusrahastoja, alan konsolidointi parantaisi sen kilpailukykyä. Vihreässä kirjassa esitetään seuraavia konsolidointitapoja:

• rajatylittävät sijoitusrahastofuusiot,
• rahastojen varojen yhdistäminen ("fund pooling") siten, että niitä hoidetaan ja hallinnoidaan yhteisesti,
• varojensäilytyspalvelujen järkeistäminen sallimalla toisistaan erilliset rahasto- ja säilytysyhteisöt,
• rahastojen vastattavien erien hallinnan kehittäminen, sillä rahasto-osuuksien merkintää/lunastusta koskevien toimeksiantojen käsittelyjärjestelmät eri jäsenvaltioissa poikkeavat liian paljon toisistaan.

Samaan aikaan on välttämätöntä muodostaa kokonaisnäkemys omaisuudenhoitotoimista, sillä markkinoille tulee yhteissijoitusyritysten kanssa kilpailevia, tietyiltä ominaisuuksiltaan samankaltaisia uusia sijoitustuotteita. Nämä korvaavat tuotteet voivat aiheuttaa häiriöitä markkinoiden moitteettomaan toimintaan ja sijoittajansuojaan, sillä ne ovat eri lainsäädännön alaisia. Esimerkiksi palkkioiden ja kustannusten avoimuutta koskevat vaatimukset eivät näiden tuotteiden osalta ole yhtä tiukkoja.

Myös vaihtoehtoisten, monimutkaisempien sijoitusvälineiden markkinoille tulo aiheuttaa sijoittajille entistä suurempia riskejä, eivätkä jäsenvaltioiden lainsäädännöt ole tältä osin yhteneväisiä.

Vihreässä kirjassa esitetään uudelleen, että yhteissijoitusyrityksiä koskevaa lainsäädäntöä pitäisi uudistaa ottamalla käyttöön Lamfalussyn kaksitasoinen lähestymistapa, jossa ensimmäisen tason lainsäädännöllä vahvistetaan puitteet ja toisen tason yksityiskohtaisilla säännöksillä sovelletaan ensimmäisen tason säädöksiä. Tällä tavalla lainsäädäntö olisi joustavampaa ja helpommin mukautettavissa muutoksiin. Näin ei kuitenkaan voida menetellä ilman tarkkaa harkintaa, sillä toimenpiteen edellyttämät perustavat muutokset mullistaisivat nykyisen sääntelykehyksen. Toistaiseksi kyseisenlaiset tarkistukset eivät tunnu perustelluilta, koska tarvittavat parannukset voidaan toteuttaa nykyisen lainsäädännön puitteissa.

Komissio julkaisi vuonna 2006 valkoisen kirjan sijoitusrahastojen sisämarkkinalainsäädännön kehittämisestä [KOM(2006) 686 lopullinen]. Asiakirjassa ehdotetaan useita toimenpiteitä sijoitusrahastoja koskevan yhteisön nykyisen lainsäädäntökehyksen uudistamiseksi (yhteissijoitusyritysdirektiivi).

Muutosten tarkoituksena on yksinkertaistaa lainsäädäntö- ja toimintaympäristöä sekä ehdottaa sijoitusratkaisuja, jotka ovat sijoittajille houkuttelevia ja turvallisia.

Viimeisin päivitys 20.11.2006