Vihreä kirja julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyösopimuksista

Julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyösopimukset ovat voimakkaasti yleistymässä. Ne merkitsevät uusien suhteiden syntymistä julkishallinnon ja yksityistalouden välillä. Vihreässä kirjassa kartoitetaan Euroopan unionissa vallitsevat käytännöt suhteessa yhteisön oikeuteen. Siinä annetaan puheenvuoro alan toimijoille ja käynnistetään keskustelu erityisen oikeudellisen kehyksen luomisesta yhteisön tasolla.

ASIAKIRJA

Vihreä kirja julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyösopimuksista sekä julkisia hankintoja ja käyttöoikeussopimuksia koskevasta yhteisön oikeudesta [KOM(2004) 327 lopullinen].

TIIVISTELMÄ

Julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyösopimuksilla tarkoitetaan julkisviranomaisten ja taloudellisten toimijoiden yhteistyömuotoa. Yhteistyön tavoitteena on erityisesti jonkin infrastruktuurin tai palvelutoiminnan rahoitus, urakointi, uudistaminen tai käyttö. Julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyösopimuksia käytetään liikenteen, kansanterveyden, koulutuksen, turvallisuuden, jätehuollon sekä veden- ja energianjakelun aloilla. Euroopan tasolla niillä osaltaan edistetään Euroopan kasvualoitetta ja Euroopan laajuisia verkkoja.

Julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyösopimuksissa määritellään yleensä seuraavat tekijät:

Vihreässä kirjassa erotetaan kahdenlaisia julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyösopimuksia:

Julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyösopimusten analyysi suhteessa yhteisön oikeuteen

Euroopan tasolla ei ole julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyösopimuksia koskevaa erityistä oikeudellista kehystä. Vihreässä kirjassa pyritäänkin selvittämään, soveltuvatko Euroopan yhteisön perustamissopimus (EY:n perustamissopimus) ja yhteisön johdettu oikeus julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyösopimusten asettamien erityishaasteiden ratkaisemiseen ja riittävätkö ne tähän tarkoitukseen. Analysoitavana on sekä yksityisen kumppanin valinta että kumppanuuden toteuttaminen.

Kaikkia asiakirjoja, joilla julkinen yksikkö antaa taloudellisen toiminnan suorittamisen kolmannen osapuolen tehtäväksi, on tarkasteltava suhteessa EY:n perustamissopimuksen sääntöihin ja periaatteisiin. Sijoittautumisvapauden ja palvelujen tarjoamisvapauden alalla (43 ja 49 artikla) kyseisiin periaatteisiin kuuluvat erityisesti avoimuus, yhdenmukainen kohtelu, suhteellisuus ja varstavuoroinen tunnustaminen. EY:n perustamissopimusta siis sovelletaan julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyösopimuksiin.

Tietynlaiset julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyösopimukset ovat julkisia hankintoja koskevista sopimuksentekomenettelyistä annettujen yhteisön säädösten alaisia. Säädöksiä on tarkistettu vuonna 2004, ja niihin on sisällytetty erityisesti uusi sopimuksentekomenettely: kilpailukeskeinen neuvottelumenettely. Se antaa oikeusperustan tietynlaisille julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyösopimuksille hyvin monitahoisten hankkeiden tapauksessa, kun toimivaltaisella viranomaisella on erityistarpeita, ja taloudellisilta toimijoilta toivotaan mahdollisimman hyvää teknistä ratkaisua.

Julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyösopimukset voivat koskea käyttöoikeussopimuksia ja palveluita. Nämä eroavat julkishankinnoista niiltä osin kuin taloudellinen toimija saa korvauksen ainakin osittain rakennuksen tai palvelun käytöstä. Euroopan tasolla käyttöoikeussopimukset kuuluvat palvelujen osalta osittain tai jopa kokonaan julkishankintoja koskevien yhteisön direktiivien soveltamisalan ulkopuolelle. Komission tulkitsevassa tiedonannossa käyttöoikeussopimuksista (konsessio) yhteisön oikeudessa [EYVL C 121, 29.4.2000] selvitetään velvoitteita, jotka kuuluvat julkisviranomaisille valittaessa ehdokkaita käyttöoikeussopimusosapuoliksi.

Tarvitaanko yhteisön tasolla julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyösopimuksia koskevaa erityistä oikeudellista kehystä?

Ammattipiireissä valitetaan, että yhteisön oikeutta vaivaa juridisen selkeyden puute ja se haittaa julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyösopimusten yleistymistä.

Vihreässä kirjassa käynnistetään julkinen kuuleminen parhaasta tavasta kehittää julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyösopimuksia todellisen kilpailutilanteen ja oikeudellisen selkeyden vallitessa. Siinä asetetaan 22 kysymyksen sarja erityisesti seuraavista aiheista:

Komissio sitoutuu analysoimaan ja julkaisemaan julkisen kuulemisen yhteydessä saatavien kannanottojen tulokset. Komissio tekee tarvittaessa konkreettisia ehdotuksia jatkotoimiksi. Mikään toimintamalli ei ole pakollinen, useat ovat mahdollisia: velvoittava säädös, tulkitseva tiedonanto, kansallisten toimien parempi yhteensovittaminen tai hyvien toimintatapojen vaihto jäsenvaltioiden kesken.

Taustaa

Kuten Euroopan komissio ilmoitti vuosien 2003-2006 sisämarkkinastrategiassaan, se julkaisee nyt vihreän kirjan julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyösopimuksista.

Julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyösopimukset ovat voimakkaasti lisääntyneet jo viitisentoista vuotta. Julkisviranomaiset käyttävät niitä yhä useammin selviytyäkseen budjettirajoituksista. Viranomaiset voivat siten hyödyntää yksityisen sektorin osaamista. Lisäksi julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyösopimusten etuna on, että niiden avulla voidaan toteuttaa säästöjä, jos niillä katetaan hankkeen kaikki vaiheet suunnittelusta käyttöön. Yleisemmin julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyösopimuksilla edistetään yhteisössä käytävää keskustelua yleishyödyllisistä palveluista. Niiden yleistyminen liittyy valtion roolin kehittymiseen talouselämässä. Valtio on vastedes pikemminkin järjestäjä, sääntelijä ja valvoja kuin suora toimija.

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Communication from the Commission to the European Parliament, the Council, the European Economic and Social Committee and the Committee of the Regions on Public-Private Partnerships and Community Law on Public Procurement and Concessions [KOM(2005) 569 lopullinen - ei julkaistu EUVL :ssä]. /Suomenkielistä toisintoa ei ole saatavissa/

Viimeisin päivitys 02.01.2006