Euroopan unionin vuosittainen ihmisoikeusraportti 2006

Euroopan unionin kahdeksas ihmisoikeusraportti kattaa jakson heinäkuusta 2005 heinäkuuhun 2006. Siinä esitellään ihmisoikeuksiin liittyvää EU:n toimintaa kolmansissa maissa, monenvälisiä toimia ja tiettyjä tärkeitä teemoja. Kuten aiempinakin vuosina, raportissa käsitellään sekä ulkosuhteita että tilannetta EU:n rajojen sisäpuolella.

ASIAKIRJA

Euroopan unionin ihmisoikeusraportti 2006. Coreper/Euroopan unionin neuvosto 12. lokakuuta 2006.

TIIVISTELMÄ

Osassa raporttia esitellään ihmisoikeuksiin liittyvää Euroopan parlamentin toimintaa. Aiheeseen liittyvien kuulemistilaisuuksien painopisteitä ovat olleet Israel ja Egypti, Euro-Välimeren alue kymmenen vuotta Barcelonan julistuksen jälkeen, Kaakkois-Aasia, Nepal, Meksikossa ja Guatemalassa tehdyt naisten murhat, EU:n politiikan suuntaviivat suhteissa kolmansiin maihin kidutukseen ja muuhun julmaan, epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun tai rangaistukseen liittyvissä kysymyksissä sekä EU:n kolmansien maiden kanssa käymä vuoropuhelu ihmisoikeuksista. Euroopan parlamentti myönsi joulukuussa 2005 vuotuisen ihmisoikeuspalkintonsa, mielipiteenvapauden Saharov-palkinnon, Damas de Blanco -ryhmälle toiminnasta poliittisten vankien hyväksi Kuubassa, Hauwa Ibrahimille työstä šaria-lakien mukaan syytettyjen naisten ja lasten puolustajana Nigeriassa sekä kansainväliselle Toimittajat ilman rajoja -järjestölle taistelusta lehdistönvapauden puolustamiseksi kaikkialla maailmassa.

Ihmisoikeusraportti on tarkoitettu välineeksi, jonka avulla voidaan arvioida EU:n ihmisoikeuspolitiikan tuloksellisuutta ja vaikutusta sekä lisätä avoimuutta ja vuorovaikutusta kansalaisyhteiskunnan kanssa.

Raportissa keskitytään niihin välineisiin ihmisoikeuksien ja demokratian edistämiseksi, jotka olivat EU:n käytettävissä raportointikauden aikana. Erityisesti on painotettu ihmisoikeuskysymysten sisällyttämistä kaikkiin politiikan aloihin ja merkittäviä aihekohtaisia kysymyksiä, kuten EU:n kriisinhallintatoimia.

Kulttuurien välisen vuoropuhelun edistämiseksi on toteutettu aloitteita osana terrorismin ja erilaisten ääriliikkeiden torjumista. EU on jälleen korostanut sitoutumistaan kuolemanrangaistuksen vastustamiseen. Se on tuonut esiin yksittäistapauksia, joissa kansainvälisen oikeuden vähimmäisvaatimukset eivät ole täyttyneet ja kiinnittänyt erityistä huomiota maihin, joiden suhtautuminen kuolemanrangaistukseen on muuttumassa. Se on esittänyt tyytyväisyytensä siitä, että Liberia, Meksiko ja Filippiinit ovat luopuneet kuolemanrangaistuksesta tarkastelujakson aikana ja siitä, että 46:sta Euroopan neuvoston jäsenvaltiosta 45 on ratifioinut ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamista koskevan yleissopimuksen kuudennen lisäpöytäkirjan kuolemanrangaistuksen poistamisesta.

EU on lähestynyt eräitä maita kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen poistamiseen tähtäävän kansainvälisen yhteistyön edistämiseksi ja kannustanut niitä liittymään kidutuksen vastaiseen YK:n yleissopimukseen (EN) (FR) ja toimimaan yhteistyössä alan kansainvälisten järjestelyjen puitteissa. Se on erityisen tyytyväinen siitä, että kidutuksen vastaiseen yleissopimukseen liitetty valinnainen pöytäkirja tuli voimaan 22. kesäkuuta 2006. Kyseisellä pöytäkirjalla perustetaan vankiloiden tarkastukseen tarkoitettu kansallisten ja kansainvälisten vierailujärjestelyjen täydentävä järjestelmä. EU hyväksyi 27. heinäkuuta 2005 asetuksen tiettyjen sellaisten tavaroiden kaupasta, joita voi käyttää kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon tai kidutukseen. Asetuksella kielletään sellaisten tavaroiden vienti ja tuonti, joiden ainoana käyttötarkoituksena on kuolemanrangaistuksen täytäntöönpano tai kidutus ja muu julma, epäinhimillinen tai halventava kohtelu tai rankaiseminen.

EU:n sisällä komissio antoi 4. heinäkuuta 2006 tiedonannon " Tavoitteena lasten oikeuksia koskeva EU:n strategia ", jossa vahvistetaan laaja-alainen lähestymistapa lasten oikeuksien edistämiseksi ja suojaamiseksi. EU on määritellyt tietyt ensisijaiset kohdemaat, joissa tarvitaan lisäponnisteluja lasten aseman parantamiseksi aseellisten konfliktien yhteydessä. Asian käsittelyä on ollut syytä tehostaa Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (ETTP) operaatioiden yhteydessä. EU on myös käynnistänyt sananvapautta ja naisten ihmisoikeuksien puolustajia koskevia maailmanlaajuisia kampanjoita.

Euroopan unioni haluaa torjua määrätietoisesti rikosten rankaisematta jäämistä ja kansainvälistä yhteisöä koskettavia rikoksia, ja on tukenut maailmanlaajuista osallistumista Kansainvälisen rikostuomioistuimen perussääntöön. Se tehnyt raportointikaudella virallisia yhteydenottoja kolmansiin maihin Rooman perussäännön ratifioinnin ja täytäntöönpanon edistämiseksi. Euroopan komissio neuvotteli vuosina 2005-2006 Kansainvälistä rikostuomioistuinta koskevien lausekkeiden lisäämisestä Jordanian, Moldovan ja Ukrainan kanssa tehtyihin Euroopan naapuruuspolitiikkaa koskeviin toimintasuunnitelmiin. Muita merkittäviä tapahtumia ovat olleet Kansainvälisen rikostuomioistuimen ensimmäisten pidätysmääräysten antaminen lokakuussa 2005 sekä sotarikoksista syytetyn Thomas Lubangan pidätys ja luovutus Kongon demokraattisesta tasavallasta.

EU käyttää virallisia yhteydenottoja ja julkilausumia yleensä silloin, kun se haluaa tuoda esiin huolen ihmisoikeustilanteesta. Niitä käytetään myös myönteisten viestien antamiseen. EU kiinnitti raportointikaudella julkilausumissaan huomiota moniin myönteisiin tapahtumiin, joita olivat Afganistanin vaalit ja naisten osallistuminen niihin (18. syyskuuta 2005), ihmisoikeusneuvoston perustamista koskevan päätöslauselman antaminen (16. maaliskuuta 2006), kuolemanrangaistuksen poistaminen Filippiineillä (26. kesäkuuta 2006) sekä YK:n ihmisoikeusvaltuutetun Kolumbian toimiston toimeksiannon jatkaminen (26. kesäkuuta 2006).

EU on käynyt ihmisoikeuksia koskevaa vuoropuhelua Kiinan (jonka osalta suurimmat huolenaiheet ovat olleet kidutuksen käyttämisen jatkaminen, kuolemanrangaistus, sananvapauden estäminen erityisesti Internetin osalta ja vähemmistöjen asema erityisesti Tiibetissä ja Xinjiangissa), Iranin ja tiettyjen AKT-valtioiden välillä.

Vuonna 2006 alkoi YK:ssa ihmisoikeuksien alalla uusi aikakausi, kun uusi ihmisoikeusneuvosto perustettiin 26. maaliskuuta. EU:n tavoitteena neuvotteluissa oli saada aikaan sellainen neuvosto, joka antaisi ihmisoikeuksille YK:n peruskirjan mukaisen keskeisen aseman. Menestystä saavutettiin myös YK:n yleiskokouksen 60. istunnossa, jossa EU esitti kuutta maakohtaista päätöslauselmaa, joista viisi hyväksyttiin (Myanmar, Kongon demokraattinen tasavalta, Pohjois-Korea, Uzbekistan ja Turkmenistan).

EU toimii aktiivisesti yhteistyössä Euroopan neuvoston kanssa yhteisessä maakohtaisissa hankkeissa, jotka rahoitetaan osana eurooppalaista ihmisoikeus- ja demokratia-aloitetta. Yhteistyöhön kuuluu myös monenvälisiä aihepiirikohtaisia yhteisiä ohjelmia, jotka koskevat muun muassa kansallisia vähemmistöjä, romaneita sekä järjestäytyneen rikollisuuden ja korruption torjuntaa. Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön pysyvässä neuvostossa EU on ottanut esille muun muassa ihmisoikeusrikkomukset Valko-Venäjällä, Turkmenistanissa ja Uzbekistanissa, kuolemanrangaistuksen Yhdysvalloissa, vaalit Kirgisiassa, Azerbaidzanissa ja Kazakstanissa sekä voittoa tavoittelemattomia yhdistyksiä koskevan Venäjän lain.

EU käsitteli kaudella 2005-2006 useita maakohtaisia kysymyksiä. Sen pyrkimyksenä oli edelleen Välimeren alueen ihmisoikeustilanteen parantaminen. Romania ja Bulgaria ovat edistyneet alalla huomattavasti, vaikka ongelmia on edelleen erityisesti korruption torjunnassa. Palestiinalaishallinnon osalta vuoden 2005 keskeisenä aiheena oli Israelin vetäytyminen Gazasta ja tietyistä Länsirannan pohjoisosista. Palestiinalaisten sisäinen kiistely tuotti monia uhreja, eikä palestiinalaishallinto kyennyt palauttamaan oikeusvaltion periaatteita palestiinalaisalueille. EU ja Venäjä neuvottelivat, kuten aina puolen vuoden välein, Venäjän ihmisoikeustilanteesta, joka on edelleen huolestuttava (erityisesti Tshetshenian, hallituksista riippumattomien järjestöjen aseman ja tiedotusvälineiden vapauden osalta). Lisäksi vuonna 2005 hyväksyttiin yhteinen kanta konfliktien ehkäisemisestä, hallinnasta ja ratkaisemisesta Afrikassa sekä Afrikkaa koskeva EU:n strategia.

Viimeisin päivitys 21.12.2006