Lintuinfluenssa

 

TIIVISTELMÄ ASIAKIRJASTA:

Direktiivi 2005/94/EY – EU:n toimenpiteet lintuinfluenssan torjumiseksi

DIREKTIIVIN TARKOITUS

Direktiivissä vahvistetaan toimenpiteet, joihin on ryhdyttävä lintuinfluenssan torjumiseksi heti kun taudin esiintymistä epäillään.

TÄRKEIMMÄT KOHDAT

EU vahvistaa lintuinfluenssan torjuntatoimenpiteet heti epäiltäessä taudin esiintymistä.

EU-maiden on

Tautipesäkettä epäiltäessä toimivaltainen viranomainen käynnistää heti selvityksen, jolla vahvistetaan tai suljetaan pois sairauden esiintyminen. Tätä varten tehdään kliininen tutkimus ja otetaan näytteitä laboratoriotutkimusten suorittamiseksi.

Viranomainen asettaa epäilyksen alaisen tilan viralliseen tarkkailuun ja toteuttaa monia toimenpiteitä, muun muassa

Nämä toimenpiteet peruutetaan, kun tautiepäily on kumottu virallisesti.

Toimivaltaiset viranomaiset suorittavat myös epidemiologisia tutkimuksia, joissa yksilöidään kosketuksissa olleet tilat ja selvitetään viruksen mahdollinen leviäminen.

Direktiivissä vahvistetaan taudin tyypin mukaan toteutettavat erityistoimenpiteet.

Korkeapatogeeninen lintuinfluenssa (HPAI)

Kun korkeapatogeenisen lintuinfluenssan esiintyminen on vahvistettu, toimivaltainen viranomainen varmistaa seuraavien toimenpiteiden täytäntöönpanon:

Lisäksi on muodostettava ”suojavyöhyke”, joka ympäröi tartuntatilaa ainakin kolmen kilometrin säteellä, ja ”valvontavyöhyke”, joka ympäröi tilaa ainakin kymmenen kilometrin säteellä. Näillä vyöhykkeillä sovelletaan muun muassa seuraavia toimenpiteitä:

Toimenpiteet pidetään suojavyöhykkeellä voimassa vähintään 21 päivää ja valvontavyöhykkeellä vähintään 30 päivää siitä kun tartuntatilan alustava puhdistus on saatu valmiiksi.

Matalapatogeeninen lintuinfluenssa (LPAI)

Kun matalapatogeenisen lintuinfluenssan esiintyminen on vahvistettu, toimivaltainen viranomainen varmistaa asianmukaiseen riskinarviointiin perustuvien toimenpiteiden täytäntöönpanon. Toteutettavat toimenpiteet vaihtelevat määriteltyjen perusteiden mukaan. Perusteita ovat muun muassa asianomaiset lajit, kyseessä olevalla vyöhykkeellä sijaitsevien tilojen määrä, teurastamojen sijainti ja bioturvallisuustoimenpiteet*. Toteutettavat toimenpiteet:

Lisäksi on sovellettava erityistoimenpiteitä ”rajoitusvyöhykkeeksi” kutsutulla alueella, jonka on ympäröitävä tilaa vähintään yhden kilometrin säteellä.

Tällä vyöhykkeellä sovelletaan seuraavia toimenpiteitä:

Toimivaltainen viranomainen päättää näiden toimenpiteiden voimassaolon kestosta.

Leviäminen muihin lajeihin

Kun jollakin tilalla on vahvistettu lintuinfluenssan tautipesäke, tilalla pidetyille ja tartunnan mahdollisesti saaneille muille nisäkkäille, erityisesti sioille, suoritetaan kokeita, ja viranomainen voi sallia sikojen siirtämisen muille tiloille tai teurastamoihin vain, jos kokeet osoittavat viruksen leviämisriskin olevan häviävän pieni.

Puhdistus, desinfiointi ja siipikarjakannan uusiminen

EU-maiden on varmistettava, että kaikki mahdollisesti saastuneet kohteet, kuten tilat, teurastamot, ajoneuvot ja muut välineet, puhdistetaan ja desinfioidaan. Tilan siipikarjakanta voidaan uusia 21 päivän kuluttua siitä, kun lopullinen puhdistus ja desinfiointi on saatu valmiiksi.

Diagnostiset menettelyt

Päätöksellä 2006/437/EY hyväksytyssä taudinmäärityskäsikirjassa vahvistetaan vaatimukset, perusteet ja menettelyt, joita on noudatettava suoritettaessa diagnostisia testejä sekä kliinisiä tai post mortem -tutkimuksia (ks. ”Muut asiaan liittyvät asiakirjat”). Näitä toimenpiteitä suoritetaan ainoastaan valtuutetuissa kansallisissa laboratorioissa.

Kukin EU-maa nimeää kansallisen vertailulaboratorion, joka toimii yhteistyössä EU:n vertailulaboratorion kanssa (uusi laboratorio nimetään 1. tammikuuta 2019). EU:n vertailulaboratorio vastaa yhdenmukaistettujen diagnostisten menettelyjen yhteensovittamisesta (esimerkiksi vuosittain suoritettavilla kokeilla) ja antaa komissiolle ja EU-maille lintuinfluenssaa koskevaa neuvontaa.

Rokottaminen

Tautitilanteesta ja riskinarvioinnin tuloksesta riippuen EU-maat voivat päättää ottaa käyttöön siipikarjan ja muiden vankeudessa pidettyjen lintujen hätärokotukset tai ennalta ehkäisevät rokotukset. Rokotuksissa noudatetaan rokotussuunnitelmaa, jolle on saatava etukäteen komission hyväksyntä. Rokotettuja lintuja pitäviä tiloja on valvottava tiiviisti, erityisesti jos on käytetty hätärokotuksia. Direktiivissä esitetään ohjeita näiden toimenpiteiden soveltamisesta, ja se tarjoaa mahdollisuuden rokotepankkien perustamiseen.

Komiteamenettely

Komissiota avustaa lintuinfluenssaan liittyvien toimenpiteiden hallinnassa pysyvä kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitea. Komitea voi osallistua muun muassa ennalta ehkäisevien bioturvallisuustoimenpiteiden määrittelyyn.

Kumoaminen

Direktiivi kumotaan ja korvataan 21. huhtikuuta 2021 EU:n uudella eläinterveyssäännöstöä koskevalla asetuksella (EU) 2016/429.

MISTÄ ALKAEN DIREKTIIVIÄ SOVELLETAAN?

Direktiiviä on sovellettu 3. helmikuuta 2006 alkaen, ja se oli saatettava osaksi EU-maiden lainsäädäntöä 1. heinäkuuta 2007 mennessä.

TAUSTAA

Lisätietoja:

KESKEISET TERMIT

Vankeudessa pidetyt linnut: linnut, joita ei ole pyydystetty luonnossa vaan jotka ovat syntyneet ja kasvaneet vankeudessa vanhemmista, jotka ovat pariutuneet tai joiden sukusolut on muuten siirretty vankeudessa.
Bioturvallisuustoimenpiteet: ehkäiseviä toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on vähentää tarttuvien tautien leviämisriskiä viljelykasveissa ja tuotantoeläimissä.

ASIAKIRJA

Neuvoston direktiivi 2005/94/EY, annettu 20 päivänä joulukuuta 2005, yhteisön toimenpiteistä lintuinfluenssan torjumiseksi ja direktiivin 92/40/ETY kumoamisesta (EUVL L 10, 14.1.2006, s. 16–65)

Direktiiviin 2005/94/EY tehdyt peräkkäiset muutokset on sisällytetty alkuperäiseen säädökseen. Konsolidoitu toisinto on tarkoitettu ainoastaan dokumentointitarkoituksiin.

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Komission täytäntöönpanopäätös (EU) 2017/263, annettu 14 päivänä helmikuuta 2017, riskinvähentämistoimenpiteistä ja tehostetuista bioturvallisuustoimenpiteistä ja varhaisen havaitsemisen järjestelmistä, jotka liittyvät luonnonvaraisten lintujen aiheuttamaan vaaraan korkeapatogeenisten lintuinfluenssavirusten tarttumisesta siipikarjaan (EUVL L 39, 16.2.2017, s. 6–11)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/429, annettu 9 päivänä maaliskuuta 2016, tarttuvista eläintaudeista sekä tiettyjen eläinterveyttä koskevien säädösten muuttamisesta ja kumoamisesta (”eläinterveyssäännöstö”) (EUVL L 84, 31.3.2016, s. 1–208)

Ks. konsolidoitu toisinto.

Komission päätös 2010/367/EU, annettu 25 päivänä kesäkuuta 2010, siipikarjassa ja luonnonvaraisissa linnuissa esiintyvän lintuinfluenssan valvontaohjelmien täytäntöönpanosta jäsenvaltioissa (EUVL L 166, 1.7.2010, s. 22–32)

Komission päätös 2007/118/EY, tehty 16 päivänä helmikuuta 2007, vaihtoehtoista tunnistusmerkintää koskevista yksityiskohtaisista säännöistä neuvoston direktiivin 2002/99/EY mukaisesti (EUVL L 51, 20.2.2007, s. 19–21)

Komission päätös 2007/598/EY, tehty 28 päivänä elokuuta 2007, toimenpiteistä, joilla estetään korkeapatogeenisen lintuinfluenssan leviäminen jäsenvaltioiden eläintarhoissa ja virallisesti hyväksytyissä yhteisöissä, laitoksissa ja keskuksissa pidettäviin muihin lintuihin (EUVL L 230, 1.9.2007, s. 20–26)

Komission päätös 2006/415/EY, tehty 14 päivänä kesäkuuta 2006, korkeapatogeenisen lintuinfluenssan H5N1-alatyypin esiintymiseen yhteisön siipikarjassa liittyvistä tietyistä suojatoimenpiteistä ja päätöksen 2006/135/EY kumoamisesta (EUVL L 164, 16.6.2006, s. 51–60)

Ks. konsolidoitu toisinto.

Viimeisin päivitys: 09.04.2018