EU:n jäsenvaltioiden alueelta laittomasti vietyjen kulttuuriesineiden palauttaminen

Direktiivin tavoitteena on taata, että Euroopan unionin (EU) jäsenvaltioista laittomasti lähetetyt tai viedyt kulttuuriesineet palautetaan niiden alueelle.

Neuvoston direktiivi 93/7/ETY, annettu 15 päivänä maaliskuuta 1993, jäsenvaltion alueelta laittomasti vietyjen kulttuuriesineiden palauttamisesta [Ks. muutossäädökset].

Direktiivin tarkoituksena on, että kulttuuriesineet, jotka on luokiteltu taiteellisiksi, historiallisiksi tai arkeologisiksi kansallisaarteiksi, palautetaan joko lainsäädännön tai kansallisten menettelyjen nojalla Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 36 artiklan mukaisesti, kunhan

Direktiiviä sovelletaan silloin, kun nämä kulttuuriesineet on viety EU:n jäsenvaltion alueelta laittomasti eli niitä koskevan voimassa olevan lainsäädännön vastaisesti tai niiden ehtojen vastaisesti, joiden mukaan tilapäinen lupa on myönnetty. Esine on näin ollen palautettava, vaikka sitä olisi siirretty unionin alueella tai se olisi aluksi viety EU:n ulkopuoliseen maahan ja sen jälkeen tuotu takaisin toiseen EU:n jäsenvaltioon.

Direktiiviä sovelletaan ainoastaan kulttuuriesineisiin, jotka on laittomasti viety EU:n jäsenvaltion alueelta 1. tammikuuta 1993 alkaen.

Kunkin EU:n jäsenvaltion on nimitettävä yksi tai useampi viranomainen (keskusviranomaiset) hoitamaan direktiivissä säädettyjä tehtäviä. Komissio julkaisee ajan tasalle saatetut luettelot näistä viranomaisista EU:n virallisessa lehdessä.

Keskusviranomaisten on tehtävä yhteistyötä ja edistettävä neuvotteluja muiden EU:n jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten välillä kulttuuriesineiden palauttamiseksi. Erityisesti keskusviranomaisten on

Ainoastaan EU:n jäsenvaltioilla on oikeus nostaa kanne kulttuuriesineen palauttamiseksi. Kulttuuriesineen yksityinen omistaja voi ryhtyä omistajaa vastaan ainoastaan yleisen lainsäädännön mukaisiin toimiin.

Palauttamiskanne on nostettava vuoden kuluessa siitä päivästä, jona vaatimuksen esittänyt EU:n jäsenvaltio sai tietoonsa kulttuuriesineen olinpaikan ja sen omistajan tai hallussapitäjän henkilöllisyyden. Kanne voidaan nostaa ainoastaan, jos pyyntöön on liitetty

Palauttamiskanne on joka tapauksessa nostettava 30 vuoden kuluessa siitä päivästä, jona kulttuuriesine vietiin laittomasti vaatimuksen esittäneestä EU:n jäsenvaltiosta, paitsi silloin, kun esineet kuuluvat julkisiin kokoelmiin ja kirkollisiin esineisiin, jolloin määräaika riippuu kansallisesta lainsäädännöstä tai EU:n jäsenvaltioiden kahdenvälisistä sopimuksista.

Direktiivi ei rajoita vaatimuksen esittäneen EU:n jäsenvaltion tai kulttuuriesineen omistajan EU:n jäsenvaltioiden kansallisen lainsäädännön mukaisesti mahdollisesti vireille panemia siviili- tai rikosoikeudenkäyntejä.

Jos esine määrätään palautettavaksi, omistajalla on oikeus kohtuulliseen korvaukseen, jos hän voi osoittaa, että esinettä hankittaessa on noudatettu tarvittavaa huolellisuutta. Vaatimuksen esittäneen EU:n jäsenvaltion on maksettava korvaus, mutta se voi vaatia korvausta niiltä henkilöiltä, jotka ovat vastuussa kulttuuriesineen laittomasta viennistä. Kulttuuriesineen omistus palauttamisen jälkeen määräytyy vaatimuksen esittäneen EU:n jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

Kulttuuriesineiden vientiä ja palauttamista käsittelevä komitea (entinen Kulttuuriesineitä käsittelevä neuvoa-antava komitea) avustaa komissiota tutkimalla kaikki direktiivin liitteen määräysten soveltamista koskevat kysymykset.

EU:n Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle joka kolmas vuosi kertomus direktiivin täytäntöönpanosta. Komissio laatii näiden kertomusten perusteella kertomuksen Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle.

VIITTEET

Asiakirja	Voimaantulo	Täytäntöönpanon määräaika jäsenvaltioissa	EYVL
Direktiivi 93/7/ETY	27.3.1993	15.12.1993 (15.3.1994 Belgian, Saksan ja Alankomaiden osalta)	EYVL L 74, 27.3.1993

Muutosasiakirjat	Voimaantulo	Täytäntöönpanon määräaika jäsenvaltioissa	EYVL
Direktiivi 96/100/EY	21.3.1997	1.9.1997	EYVL L 60, 1.3.1997
Direktiivi 2001/38/EY	30.7.2001	31.12.2001	EYVL L 187, 10.7.2001

Direktiiviin 93/7/ETY tehdyt peräkkäiset muutokset ja korjaukset on sisällytetty perussäädökseen. Konsolidoitu toisinto on tarkoitettu ainoastaan dokumentointitarkoituksiin.

MUUTOKSET LIITTEISIIN

Esineluokat, joihin kansallisaarteiksi luokiteltujen esineiden on kuuluttava, jotta ne voidaan palauttaa:

Direktiivi 96/100/EY [EYVL L 60, 1.3.1997]

Direktiivi 2001/38/EY [EYVL L 187, 10.7.2001].

Neuvosto panee merkille komission aloitteet, kehottaa EU:n jäsenvaltioita tiiviimpään yhteistyöhön keskenään ja komission kanssa sekä kehottaa komissiota jatkamaan tekemiensä aloitteiden toteuttamista ja kiinnittämään erityistä huomiota asetukseen (ETY) N:o 3911/92 ja direktiiviin 93/7/ETY sillä hetkellä, jolloin ehdokasmaat liittyvät jäseniksi.

Komission kertomus neuvostolle, Euroopan parlamentille ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle, annettu 30 päivänä toukokuuta 2013

Neljäs kertomus jäsenvaltion alueelta laittomasti vietyjen kulttuuriesineiden palauttamisesta annetun neuvoston direktiivin 93/7/ETY soveltamisesta KOM(2013) 310 lopullinen – ei julaistu EUVL:ssä. Tämä kertomus kattaa direktiivin soveltamisen vuosina 2008-2011.

Useimmissa tapauksissa jäsenvaltioiden viranomaisten hallinnollinen yhteistyö liittyy niiden alueelta laittomasti vietyjen kulttuuriesineiden etsimiseen tai löydetystä esineestä ilmoittamiseen. Monet jäsenvaltiot korostavat direktiivin rajoituksia pyrittäessä palauttamaan kulttuuriesineitä. Nämä rajoitukset johtuvat etenkin tiettyihin kansallisaarteisiin sovellettavista rahallisista kynnyksistä ja palauttamiskanteen nostamiselle asetetusta vuoden määräajasta. Lisäksi jäsenvaltiot painottavat ongelmia, jotka liittyvät laittomista kaivauksista peräisin olevien arkeologisten esineiden palauttamiseen, koska näiden esineiden alkuperää ja/tai niiden laittoman viennin ajankohtaa on vaikea todistaa (Bulgaria ja Italia).

Kansallisissa kertomuksissa todetaan jäsenvaltioiden keskusviranomaisten hallinnollisen yhteistyön parantuneen, mutta se on edelleen huonosti jäsenneltyä ja siinä on kielimuurista aiheutuvia ongelmia. Lisäksi kertomuksissa mainitaan puutteita asiaan liittyvien viranomaisten tietojenvaihdossa, mikä heikentää tehokkuutta.

Komissio toteaa, että direktiivin 93/7/ETY tarkistamisprosessi käynnistettiin vuonna 2009,. Hanketta koskeva julkinen kuuleminen päättyi maaliskuussa 2012, ja komissio tutkii myös sitä, miten direktiivin täytäntöönpanoa voidaan parantaa.

Komission kertomus neuvostolle, Euroopan parlamentille ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle, annettu 30 päivänä heinäkuuta 2009 –

Kolmas kertomus jäsenvaltion alueelta laittomasti vietyjen kulttuuriesineiden palauttamisesta annetun neuvoston direktiivin 93/7/ETY soveltamisesta [ KOM(2009) 408 lopullinen – ei julkaistu EUVL:ssä].

Kertomuksessa arvioidaan direktiivin täytäntöönpanoa EU:n jäsenvaltioissa vuodet 2004–2007 kattavalla ajanjaksolla.

Direktiiviä pidetään yleisesti hyödyllisenä välineenä laittomasti vietyjen kulttuuriesineiden palauttamiseksi ja kulttuuriperinnön suojelemiseksi. EU:n jäsenvaltiot myöntävät, että direktiivillä on kulttuuriesineiden laitonta vientiä hillitsevä vaikutus. Ne kuitenkin katsovat, että sitä ei sinänsä ole tarkoitettu kulttuuriesineiden laittoman viennin torjuntaan.

Tarkastelujakson aikana direktiiviä sovellettiin vain harvoin hallinnollisessa yhteistyössä ja palauttamiskanteen nostamisessa. Tähän ovat pääasiassa syynä hallinnon monimutkaisuus ja direktiivin soveltamisesta aiheutuvat kustannukset sekä sen rajallinen soveltamisala, palauttamiskanteen nostamisen liian lyhyt määräaika ja asiaan liittyvien käsitteiden tulkinta.

EU:n jäsenvaltiot turvautuivat hallinnolliseen yhteistyöhön esittääkseen kulttuuriesineiden etsimistä koskevia pyyntöjä ja ilmoittaakseen esineiden löytymisestä muiden jäsenvaltioiden alueelta. Tämän ansiosta tehtiin 148 vapaaehtoista kulttuuriesineiden palautusta. Lisäksi nostettiin kahdeksan palauttamiskannetta.

Vaikka sekä EU:n jäsenvaltioiden sisäinen että niiden välinen hallinnollinen yhteistyö on parantunut, viranomaisten välistä yhteistyötä on aiheellista lisätä sekä kansallisella että EU:n tasolla. Tätä varten komissio saattaa nykyiset suuntaviivat ajan tasalle ja julkaisee luettelot asiasta vastaavista kansallisista viranomaisista. Lisäksi EU:n jäsenvaltiot ehdottavat direktiiviin muutoksia sen soveltamisen tehostamiseksi. Niitä ovat palauttamiskanteen määräajan pidentäminen yhdestä kolmeen vuoteen, direktiivin soveltamisalan uudelleentarkastelu sekä direktiivin liitteeseen tehtävät muutokset, kuten uusien esineluokkien lisääminen sekä rahallisten kynnysten ja kertomusten antamisen määräaikojen muuttaminen.

Komissio ehdottaa, että kulttuuriesineiden vientiä ja palauttamista käsittelevä komitea perustaa yhteyteensä tilapäisen työryhmän, joka määrittää direktiivin mahdollista tarkistamista varten direktiivin soveltamiseen liittyvät ongelmat ja esittää ratkaisuja, jotka kaikki jäsenvaltiot voivat hyväksyä.

Komission kertomus neuvostolle, Euroopan parlamentille ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle, annettu 21 päivänä joulukuuta 2005 – Toinen kertomus jäsenvaltion alueelta laittomasti vietyjen kulttuuriesineiden palauttamisesta annetun neuvoston direktiivin 93/7/ETY soveltamisesta [ KOM(2005) 675 lopullinen – ei julkaistu EUVL:ssä].

Kertomuksessa käsitellään direktiivin soveltamista ajanjaksolla 1999–2003, ja siitä ilmenee, että direktiiviä on sovellettu vain harvoin. Kulttuuriesineitä on viisi kertaa palautettu vapaaehtoisesti, ja lisäksi EU:n jäsenvaltiot ovat esittäneet kolme palauttamiskannetta oikeusteitse. Nämä varsin vähäiset luvut osoittavat, että jäsenvaltioiden keskusviranomaisten välisessä yhteistyössä ja niiden keskinäisissä neuvotteluissa on merkittäviä puutteita. Puutteiden korjaamiseksi komissio aikoo valvoa niiden suuntaviivojen soveltamista, jotka kulttuuriesineitä käsittelevä neuvoa-antava komitea on hyväksynyt hallinnollisen yhteistyön helpottamiseksi.

EU:n jäsenvaltioiden arvion mukaan yksi vuosi ei riitä palauttamiskanteen nostamiseen. Edellyttäen, että asiasta päästään myönteiseen tulokseen kulttuuriesineitä käsittelevän neuvoa-antavan komitean käymissä neuvotteluissa, komissio aikoo ehdottaa määräajan pidentämistä kolmeen vuoteen.

Direktiivissä 93/7/EY tarkoitettujen, kulttuuriesineisiin sovellettavien rahallisten kynnysten osalta kertomus osoittaa, että EU:n jäsenvaltiot eivät ole yksimielisiä kynnysten nostamisesta tai laskemisesta. Komissio ei tämän vuoksi suunnittele rahallisten kynnysten muuttamista.

Koska direktiivin 93/7/EY soveltaminen on ollut vähäistä, komissio aikoo ehdottaa, että velvoite laatia kertomus joka kolmas vuosi olisi poistettava. Kulttuuriesineitä käsittelevän neuvoa-antavan komitean on otettava asiaan kantaa.

Komission kertomus neuvostolle, Euroopan parlamentille ja talous- ja sosiaalikomitealle, annettu 25 päivänä toukokuuta 2000, kulttuuriesineiden viennistä annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3911/92 ja jäsenvaltion alueelta laittomasti vietyjen kulttuuriesineiden palauttamisesta annetun neuvoston direktiivin 93/7/ETY soveltamisesta [ KOM(2000) 325 lopullinen – ei julkaistu EYVL:ssä].

Kertomuksen mukaan mainittujen toimenpiteiden ansiosta EU:n jäsenvaltiot ja kansainvälisen kaupan toimijat ovat tiedostaneet, miten tärkeää on suojella Euroopan kulttuuriesineitä. Säädöksillä ei kuitenkaan ole kyetty vähentämään kulttuuriesineiden laitonta kauppaa. Uudistamalla hallinnollisen yhteistyön ja viranomaisten välisen tietojenvaihdon rakennetta voitaisiin parantaa direktiivin ja asetuksen soveltamisesta saatavia tuloksia.

Kertomus sisältää luettelon toimivaltaisista tullitoimipaikoista, jotka hoitavat kulttuuriesineiden vientiin liittyviä muodollisuuksia, luettelon viranomaisista, joilla on valtuudet myöntää vientilupia kulttuuriesineille, sekä luettelon keskusviranomaisista, jotka harjoittavat direktiivissä 93/7/ETY mainittuja toimia.

Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi jäsenvaltion alueelta laittomasti vietyjen kulttuuriesineiden palauttamisesta [KOM(2013)311 lopullinen - ei julkaistu EUVL:ssä]

Edellä mainittujen kertomusten ja julkisen kuulemisen perusteella tämän ehdotuksen tarkoituksena on direktiivin 93/7/ETY uudelleenlaatiminen ja EU:n lainsäädännön vahvistaminen tällä alalla.

Euroopan komissio ehdottaa, että jäsenvaltioille annetaan mahdollisuus saada takaisin niiden alueelta 1. tammikuuta 1993 lähtien laittomasti viedyt kansallisaarteiksi luokitellut kulttuuriesineet. Tätä varten kulttuuriesineiden määrittelyä laajennetaan koskemaan kaikkia taiteellisiksi, historiallisiksi tai arkeologisiksi kansallisaarteiksi määritettyjä esineitä EU:n jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaisesti.