Lainsäädäntömenettely

Yhteisön säädöksiä voidaan antaa neljän menettelyn avulla. Yleensä komissio ehdottaa ja toimittaa ehdotuksensa neuvoston päätettäväksi. Menettelystä riippuen Euroopan parlamentti on varsin tiiviisti mukana yhteisön päätöksenteossa.

TIIVISTELMÄ

Yhteisön säädöksiä voidaan antaa neljän lainsäädäntömenettelyn avulla. Kaikki menettelyt alkavat komission ehdotuksesta ja komissio voi vetää ehdotuksensa takaisin säädöksen lopulliseen hyväksymiseen asti. Komissiolla on yksinoikeus aloitteentekoon, mutta neuvosto, Euroopan parlamentti ja jäsenvaltiot voivat esittää komissiolle ehdotuksen tekemistä. Tällöin puhutaan aloitteen aloitteesta. Komission ei ole pakko täyttää tätä pyyntöä, ja se on ainoa toimielin, joka voi ehdottaa yhteisön säädöksiä.

Euroopan parlamentti voi osallistua varsin tiiviisti yhteisön päätöksentekoon neljän menettelyn avulla.

Yhteispäätösmenettely

Yhteispäätösmenettelyä sovelletaan lähes kaikissa asioissa, joissa neuvosto äänestää määräenemmistöllä. Esimerkiksi yhteisön säädökset annetaan yhteispäätöksellä seuraavilla aloilla: työntekijöiden vapaa liikkuvuus, sijoittautumisoikeus, tutkintojen vastavuoroinen tunnustaminen, sisämarkkinoiden yhdenmukaistaminen, työllisyyden tukitoimenpiteet, ammatillinen koulutus, liikennepolitiikka ja kehitysyhteistyö.

Yhteispäätösmenettely on mutkikas menettely, johon voi kuulua jopa kolme käsittelyä. Ensimmäisessä käsittelyssä neuvosto voi Euroopan parlamentin annettua lausuntonsa joko hyväksyä säädöksen, jos se on samaa mieltä Euroopan parlamentin lausunnon kanssa, tai esittää yhteisen kannan, jonka se toimittaa Euroopan parlamentille toista käsittelyä varten.

Jos Euroopan parlamentti hyväksyy yhteisen kannan tai ei esitä kantaansa kolmen kuukauden kuluessa, säädös katsotaan annetuksi yhteisen kannan mukaisesti. Jos Euroopan parlamentti hylkää yhteisen kannan jäsenten ehdottomalla enemmistöllä, säädöstä ei katsota annetuksi. Jos Euroopan parlamentti tekee tarkistuksia yhteiseen kantaan (jäsenten ehdottomalla enemmistöllä), teksti toimitetaan neuvostolle ja komissiolle. Komissio antaa lausuntonsa tarkistuksista. Neuvosto voi kolmen kuukauden kuluessa

Sovittelukomitea koostuu neuvoston jäsenistä tai heidän edustajistaan ja yhtä monesta Euroopan parlamentin edustajasta. Komissio avustaa komiteaa. Sovittelukomitealla on kuusi viikkoa aikaa hyväksyä yhteinen ehdotus (neuvoston jäsenten määräenemmistöllä ja Euroopan parlamentin edustajien enemmistöllä). Sovittelukomitea voi

Yhteistoimintamenettely

Yhteistoimintamenettely on melko vähämerkityksinen, sillä sitä sovelletaan ainoastaan talous- ja rahapolitiikan alalla.

Euroopan parlamentin lausunnon jälkeen neuvosto antaa yhteisen kannan, joka toimitetaan Euroopan parlamentille. Jos Euroopan parlamentti hyväksyy yhteisen kannan tai ei esitä kantaansa kolmen kuukauden kuluessa, neuvosto antaa kyseisen säädöksen lopullisesti. Jos Euroopan parlamentti hylkää yhteisen kannan, neuvosto voi hyväksyä sen, mutta vain yksimielisesti. Jos neuvosto ei tee ratkaisuaan kolmen kuukauden kuluessa, ehdotusta ei katsota hyväksytyksi. Jos Euroopan parlamentti tekee tarkistuksia yhteiseen kantaan, komissio käsittelee ehdotustaan uudelleen. Tässä tapauksessa neuvosto voi

Jos neuvosto ei tee ratkaisuaan kolmen kuukauden kuluessa, ehdotusta ei katsota hyväksytyksi.

Kuulemismenettely

Joidenkin alojen osalta EY-sopimuksessa määrätään, että säädös voidaan antaa vain Euroopan parlamentin kuulemisen jälkeen. Kyseessä ovat esimerkiksi Euroopan kansalaisten äänestysoikeutta ja vaalikelpoisuutta kunnallisvaaleissa ja Euroopan parlamentin vaaleissa koskevat säädökset, valtiontukia koskevat täytäntöönpanoasetukset, verotusta koskevien lakien yhdenmukaistaminen tai tutkimusta ja teknologista kehittämistä koskevien puiteohjelmien hyväksyminen.

Komissio ja neuvosto eivät ole velvollisia noudattamaan Euroopan parlamentin lausuntoa. Jos asiakirjaa, joka sille on esitetty lausuntoa varten, on myöhemmin muutettu olennaisesti, Euroopan parlamenttia on kuultava asiasta uudestaan.

Hyväksyntämenettely

Joidenkin alojen osalta EY-sopimuksessa määrätään, että säädös voidaan antaa vain Euroopan parlamentin suostumuksella. Hyväksyntä perustuu yhteen ainoaan käsittelyyn. Euroopan parlamentti voi hyväksyä tai hylätä ehdotuksen, mutta ei muuttaa sitä. Hyväksynnän puuttuessa säädöstä ei voida antaa.

Tärkeimmät alueet, joilla hyväksyntä on välttämätöntä, ovat seuraavat:

Euroopan parlamentti antaa hyväksyntänsä annettujen äänten enemmistöllä. Se antaa hyväksyntänsä jäsenten enemmistöllä ainoastaan uuden jäsenvaltion liittymistä koskevissa asioissa ja vaalimenettelyn alalla.

Viimeisin päivitys 03.12.2007