Syrjäisimpien alueiden tilanne, haasteet ja strategia

Komissio tekee myönteisen tilannearvion syrjäisimpiä alueita koskevasta kumppanuusstrategiasta. Se esittelee vuoden 2004 jälkeen saavutettua edistystä ja ehdottaa, että strategian pääkohtia syvennetään toteuttamalla täydentäviä toimia. Lisäksi komissio kuulee vastaanottavia osapuolia syrjäisimpiä alueita koskevan strategian tulevaisuuden näkymistä.

ASIAKIRJA

Komission tiedonanto 12. syyskuuta 2007 Euroopan parlamentille, neuvostolle, talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle: Syrjäisimpiä alueita koskeva strategia: saavutukset ja tulevaisuudennäkymät [KOM(2007) 507 lopullinen – ei julkaistu EUVL:ssä].

TIIVISTELMÄ

Vuodet 2004–2007 olivat olennaisen tärkeitä syrjäisimpiä alueita koskevan Euroopan unionin (EU) strategian käytännön täytäntöönpanon kannalta. Keskeisiä välineitä muokattiin ja määriteltiin uudelleen, jotta ne vastaisivat paremmin kyseisten alueiden ongelmia ja todellisuutta. EU:n politiikkoja on kuitenkin edelleen mahdollista parantaa erityisesti lisäämällä yhteisön toiminnan johdonmukaisuutta.

Tässä asiakirjassa käsiteltävät seitsemän EU:n syrjäistä aluetta ovat Guadeloupe, Guayana, Martinique ja Réunion (eli Ranskan neljä merentakaista departementtia), sekä Kanarian saaret (Espanja), Azorit ja Madeira (Portugali).

Syrjäisimpiä alueita koskevat täydentävät toimet

Komissio korostaa olevan tarpeen hyödyntää täysimääräisesti vuoden 2004 strategian tarjoamat mahdollisuudet syventämällä sen pääkohtia ja toteuttamalla täydentäviä toimenpiteitä.

Syrjäisimpiä alueita koskeva tärkein painopiste on niiden vaikeasta saavutettavuudesta ja muista erityisrajoitteista johtuvien haittojen lievittäminen. Komissio ehdottaa, että hyödynnetään äskettäin käyttöön otettujen välineiden tarjoamia mahdollisuuksia. Tällaisia välineitä ovat erityisavustukset, joilla korvataan liikenteen ja uuden tieto- ja viestintätekniikan korkeita kustannuksia, Euroopan laajuiset liikenneverkot (TEN-T), Euroopan laajuiset energiaverkot (TEN-E) ja MARCO POLO II. Lisäksi komissio arvioi syrjäisimpien alueiden erityistarpeet syrjäisestä sijainnista ja saaristoasemasta johtuvia erityisiä valinnaisia toimenpiteitä koskevan POSEI-ohjelman täytäntöönpanon yhteydessä.

Syrjäisimpien alueiden kilpailukyvyn parantaminen on toinen tavoite, joka liittyy Lissabonin strategiaan ja johon tarvitaan tukea tarkoituksenmukaisista välineistä:

• koheesiopolitiikka ja erityisesti Euroopan aluekehitysrahasto (EAKR) ja Euroopan sosiaalirahasto (ESR)
• yhteisön puiteohjelmat, kuten tutkimuksen ja teknologisen kehittämisen seitsemäs puiteohjelma (TTK-puiteohjelma), innovoinin ja kilpailukyvyn puiteohjelma ja elinikäisen oppimisen ohjelma
• yleistä taloudellista etua koskevat palvelut.

Syrjäisimpien alueiden alueellisen yhdentymisen lisääminen toteuttamalla niiden lähialueita koskeva toimintasuunnitelma on vuoden 2004 strategiassa tehty uudistus, jonka tarkoituksena on vahvistaa syrjäisimpien alueiden ja niiden naapurimaiden välistä vuoropuhelua. Komissio ehdottaa tämän pääkohdan syventämiseksi erilaisia toimenpiteitä, muun muassa seuraavia:

• syrjäisimpien alueiden erityispiirteiden huomioon ottaminen talouskumppanuussopimuksissa
• rahoitusvälineiden koordinointi
• meriyhteyksien parantaminen syrjäisimpien alueiden ja niiden unionin ulkopuolisten naapurimaiden kanssa
• syrjäisimpien alueiden ja unionin ulkopuolisten maiden osallistuminen yhdessä yhteisön tutkimusverkkoihin ja puiteohjelmiin
• syrjäisimpien alueiden erityispiirteiden huomioon ottaminen maahanmuuttopolitiikoissa.

Viimeinen esiin otettu pääkohta on syrjäisimpien alueiden haittojen vaikutusten kompensoimista koskeva tukiväline. Yhteisön politiikkojen uudistaminen antaa syrjäisille alueille mahdollisuuden hyötyä kaudella 2007–2013 avustuksista, joilla kompensoidaan niiden alueita haittaavia tekijöitä (syrjäinen sijainti, saaristoasema, vaikeakulkuinen pinnanmuodostus ja hankalat ilmasto-olot jne.).

Haasteet ja kuuleminen

Komissio esittää neljä erillistä aihetta, joista se haluaa aloittaa keskustelun yhteistyökumppaniensa kanssa. Aiheet ovat laaja-alaisia ja liittyvät syrjäisimpiä alueita koskevan strategian tulevaisuuden kannalta merkittäviin haasteisiin.

Ilmastonmuutoksen aiheuttama haaste on tärkeä ongelma, kun otetaan huomioon syrjäisimpien alueiden maantieteellinen sijainti ja herkkyys. Äärimmäiset sääilmiöt uhkaavat lisääntyä ja vaikuttaa haitallisesti vuoden 2004 strategian pääkohtiin (saavutettavuus, kilpailukyky ja alueellinen yhdentyminen). Komissio pyytää yhteistyökumppaneitaan ottamaan kantaa muun muassa seuraaviin kysymyksiin:

• Mitkä toimenpiteet mahdollistavat päästöjen vähentämisen vaikuttamatta kielteisesti syrjäisimpien alueiden saavutettavuuteen, talouteen ja kansalaisiin?
• Millä tavoin on mahdollista hyödyntää ilmastonmuutoksen torjunnan syrjäisimmille alueille tarjoamia uusia mahdollisuuksia alueiden luonnollisten valttien (geoterminen energia, biologinen monimuotoisuus jne.) ansiosta, jotta voidaan parantaa niiden energiatasapainoa ja vahvistaa niiden kilpailukykyä?
• Onko mahdollista edetä kohti energian omavaraisuutta mahdollisten energiansäästöjen avulla?

Väestön kehitys ja muuttoliikkeet vaikuttavat alueiden käyttöön, työmarkkinoihin, koulutustarpeisiin ja julkisiin palveluihin. Komissio haluaa kuulla yhteistyökumppaniensa kannan myös seuraavista kysymyksistä:

• Mikä on paras tapa ottaa huomioon väestöpaineen ja mantereelle muuttamisen aiheuttamat haasteet?
• Miten vahvistetaan toimenpiteitä, joilla edistetään laillisten maahanmuuttajien kotoutumista näille alueille?
• Muun muassa syrjäisimpien alueiden maantieteellisen sijainnin takia niille suuntautuu paljon maahanmuuttoa. Millä toimenpiteillä voidaan puuttua tällaisen maahanmuuton perimmäisiin syihin?

Maatalous on edelleen keskeisessä asemassa syrjäisimmillä alueilla, jotka kärsivät maantieteellisistä ja ilmastollisista haitoista. Maatalouden eri aloille annettava yhteisön tuki on sisällytetty POSEI-säädökseen, joten maatalousalan kehittämisessä on vastedes mahdollista noudattaa entistä johdonmukaisempaa lähestymistapaa näillä alueilla.

Syrjäisimpien alueiden asema EU:n meripolitiikassa on keskeinen strateginen haaste. Näiden alueiden erityinen sijainti Atlantin valtameressä, Intian valtameressä ja Karibianmeressä antaa Euroopalle maailmanlaajuisen meripoliittisen ulottuvuuden. Syrjäisimmät alueet ovat jo aktiivisesti osallistuneet EU:n tulevaa meripolitiikkaa koskevaan kuulemiseen, mutta komissio toivoo vielä keskustelua seuraavista kysymyksistä:

• hallintotyökalujen parantaminen, vaikkapa järjestämällä merikohtaisia konferensseja, jotta voidaan luoda yhtenäinen lähestymistapa eri merialueille (Karibianmerelle, Intian valtameren kaakkoisosaan, Makaronesiaan).
• erilaisten taloudellisten, tutkimus- tai teknologisten kehittämistoimien tukeminen ja arvostaminen parantamalla tämän alan tiedotusta ja viestintää esimerkiksi meriteknologian alalla
• laittoman kalastuksen torjunta, valtamerten valvonta, meriympäristön suojelu jne.
• rannikkoalueiden kestävä käyttö ja hoito syrjäisimmillä alueilla ja viimeksi mainittujen osuus Euroopan kestävässä kehityksessä.

Tausta

Syrjäisimpien alueiden erikoisasema perustuu EY:n perustamissopimuksen 299 artiklan 2 kohtaan, jonka nojalla Eurooppa-neuvosto pyysi kesäkuussa 2002 komissiota esittämään strategiaa syrjäisimpien alueiden hyväksi. Tämä pyyntö toteutettiin vuoden 2004 tiedoksiannossa, joka oli osa EU:n koheesiopolitiikan uudistusta. Nyt kyseessä olevassa tiedonannossa esitetään tilannekatsaus strategian täytäntöönpanoon ja käynnistetään yhteistyökumppanien kuuleminen, joka jatkuu maaliskuuhun 2008 asti.

Eurooppa-neuvosto suhtautui 14. joulukuuta 2007 myönteisesti komission 12. syyskuuta 2007 antamaan tiedonantoon ja kehotti komissiota tekemään päätelmät käynnissä olevasta kuulemisesta ja tekemään asiaa koskevia ehdotuksia (EY:n puheenjohtajan päätelmien 60 kohta).

Viimeisin päivitys 08.01.2007