Muut kuin ihmisravinnoksi tarkoitetut eläimistä saatavat sivutuotteet

1990-luvun elintarvikekriiseissä kävi ilmi muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden osuus tiettyjen tartuntatautien leviämisessä. Näitä sivutuotteita ei enää saa päästää rehuketjuun. Tällä asetuksella vahvistetaan tämän vuoksi niiden käyttöä koskevat tiukat terveyssäännöt terveyden ja turvallisuuden korkean tason takaamiseksi. Asetuksessa kielletään erityisesti eläinten ruokkiminen saman lajin eläimistä saatavilla tuotteilla.

SÄÄDÖS

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1774/2002, annettu 3 päivänä lokakuuta 2002, muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden terveyssäännöistä [Muutossäädökset].

TIIVISTELMÄ

Asetuksessa (EY) N:o 178/2002 luodaan perusta Euroopan unionin uudelle elintarvikkeiden turvallisuutta koskevalle lainsäädännölle. Siinä tarkastellaan ruoan kulkua "maatilalta ruokapöytään", ja sen tarkoituksena on varmistaa nykyisten tieteellisten käsitysten pohjalta korkeatasoinen terveyden suojelu ja rehuketjun turvallisuus.

Eläimistä saatavilla sivutuotteilla tarkoitetaan eläinten kokoruhoja (tai ruhonosia) tai eläinperäisiä tuotteita, joita ei ole tarkoitettu ihmisravinnoksi, mukaan lukien munasolut, alkiot ja siemenneste. Niiden määrä vastaa yli 15:tä miljoonaa lihatonnia, maitotuotteita ja muita tuotteita, kuten lantaa. Sivutuotteet hävitetään tai käsitellään ja käytetään uudelleen monella alalla, kuten kosmetiikka- tai lääketeollisuudessa ja muissa teknisissä tarkoituksissa.

1990-luvulla puhjenneet elintarvikekriisit, kuten naudan spongiforminen enkefalopatia (BSE), ovat johtaneet siihen, että eläimistä saatavien sivutuotteiden osuus tarttuvien eläinsairauksien leviämiseen on osoitettu. Kahdeksasta itsenäisestä asiantuntijasta koostuva tieteellinen ohjauskomitea (DE) (EN) (FR) tuli siihen tulokseen, että eläinperäisiä, ihmisravinnoksi kelpaamattomia tuotteita ei saa päästää rehuketjuun. Tautien leviämistä voi lisäksi edistää se, että eläimille annetaan valkuaisaineita, jotka on saatu käsittelemällä saman eläinlajin ruhoja (kannibalismi).

Asetuksessa eritellään ne toimenpiteet, joihin on ryhdyttävä eläimistä saatavien sivutuotteiden käsittelemiseksi.

SOVELTAMISALA

Asetuksessa määritellään eläinten terveyttä ja kansanterveyttä koskevat säännöt:

• eläimistä saatavien sivutuotteiden keräämiselle, kuljetukselle, varastoinnille, esikäsittelylle, käsittelylle, käytölle ja hävittämiselle,
• eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden saattamiselle markkinoille ja tietyissä erityistapauksissa niiden viennille ja kauttakuljetukselle.

Asetusta ei sovelleta:

• raakaan lemmikkieläinten ruokaan, joka tulee vähittäismyymälöistä,
• nestemäiseen maitoon tai ternimaitoon, joka käytetään alkuperätilalla,
• terveiden luonnonvaraisten eläinten kokoruhoihin (tai ruhonosiin), lukuun ottamatta kaupallisiin tarkoituksiin maihin vietyä kalaa sekä metsästystrofeiden valmistamiseen käytettäviä eläimiä,
• raakaan paikalla käytettävään lemmikkieläinten ruokaan, joka on saatu alkuperätilalla ainoastaan viljelijän ja hänen perheensä omaan elintarvikekäyttöön teurastetuista eläimistä kansallisen lainsäädännön mukaisesti,
• ruokajätteeseen, ellei se ole tarkoitettu eläinten kulutettavaksi, biokaasulaitoksessa käytettäväksi tai kompostoitavaksi ja ellei se ole peräisin kansainvälisesti toimivasta liikennevälineestä,
• siitostarkoitukseen käytettäviin munasoluihin, alkioihin ja siemennesteeseen,
• meri- tai ilmateitse tapahtuvaan kauttakulkuun.

ELÄIMISTÄ SAATAVIEN SIVUTUOTTEIDEN LUOKITTELU

Luokkaan 1 kuuluva aines

Luokkaan 1 kuuluva aines sisältää seuraavat eläimistä saatavat sivutuotteet:

• seuraavien eläinten kaikki ruhonosat, vuodat ja nahat mukaan lukien: eläimet, joilla epäillään olevan tarttuva spongiforminen enkefalopatia (TSE) tai joissa TSE on todettu taikka jotka on lopetettu osana TSE:n hävittämistoimenpiteitä, lemmikkieläimet, eläintarhaeläimet, sirkuseläimet ja koe-eläimet sekä luonnonvaraiset eläimet, kun näiden epäillään sairastavan jotakin tarttuvaa tautia,
• erikseen määritelty riskiaines, jonka epäillään sisältävän tartuntaa kantavia ainesosia,
• kiellettyjä aineita tai ympäristölle vaarallisia tuotteita sisältäviä aineita saaneista eläimistä johdetut tuotteet,
• kaikki eläinperäinen aines, joka on kerätty käsiteltäessä sellaisista luokan 1 käsittelylaitoksista ja muista tiloista tulevaa jätevettä, joissa erikseen määritelty riskiaines poistetaan,
• ruokajäte, joka on peräisin kansainvälisesti toimivista liikennevälineistä,
• luokkaan 1 kuuluvan aineksen seokset luokkaan 2 ja/tai luokkaan 3 kuuluvan aineksen kanssa.

Luokkaan 1 kuuluvan aineksen välikäsittely tai -varastointi voidaan suorittaa ainoastaan hyväksytyissä luokan 1 väliasteen laitoksissa. Aines on viipymättä kerättävä, kuljetettava ja tunnistemerkittävä, ja se on

• hävitettävä suoraan jätteenä polttamalla se hyväksytyssä polttolaitoksessa,
• käsiteltävä hyväksytyssä käsittelylaitoksessa jotakin tiettyä käsittelymenetelmää käyttäen, jolloin syntyvä aines on merkittävä ja hävitettävä lopuksi jätteenä polttamalla tai rinnakkaispolttamalla,
• käsiteltävä hyväksytyssä käsittelylaitoksessa jotakin tiettyä käsittelymenetelmää käyttäen, jolloin syntyvä aines on merkittävä ja hävitettävä lopuksi jätteenä hautaamalla se hyväksytylle kaatopaikalle, lukuun ottamatta sellaista ainesta, joka on peräisin ruhoista, joissa on todettu (tai joissa epäillään olevan) jokin TSE-tartunta,
• jos kyseessä on ruokajäte, hävitettävä jätteenä hautaamalla hyväksytylle kaatopaikalle.

Luokkaan 2 kuuluva aines

Luokkaan 2 kuuluva aines sisältää seuraavat eläimistä saatavat sivutuotteet:

• lanta ja ruuansulatuskanavan sisältö,
• kaikki muu kuin luokkaan 1 kuuluva eläinperäinen aines, joka on kerätty käsiteltäessä teurastamoista tulevia jätevesiä,
• eläinperäiset tuotteet, jotka sisältävät eläinlääkkeiden ja saasteiden jäämiä, jos jäämät ylittävät yhteisön lainsäädännössä sallitun tason,
• kolmansista maista tuodut muuta kuin luokkaan 1 kuuluvaa ainesta olevat eläinperäiset tuotteet, jotka eivät täytä yhteisön eläinlääkintävaatimuksia,
• muut kuin luokkaan 1 kuuluvat eläimet, joita ei ole teurastettu ihmisravinnoksi,
• luokkaan 2 kuuluvan aineksen seokset luokkaan 3 kuuluvan aineksen kanssa.

Luokkaan 2 kuuluvan aineksen välikäsittely tai -varastointi, lantaa lukuun ottamatta, voidaan suorittaa ainoastaan hyväksytyissä luokan 2 väliasteen laitoksissa. Aines on viipymättä kerättävä, kuljetettava ja tunnistemerkittävä, ja se on:

• hävitettävä suoraan jätteenä polttamalla se hyväksytyssä polttolaitoksessa,
• käsiteltävä hyväksytyssä käsittelylaitoksessa jotakin tiettyä käsittelymenetelmää käyttäen, jolloin syntyvä aines on merkittävä ja hävitettävä lopuksi jätteenä,
• jos kyseessä on kalaperäinen aines, muunnettava säilörehuksi tai kompostoitava,
• jos kyseessä on lanta, ruuansulatuskanavan sisältö, maito tai ternimaito, joihin ei katsota sisältyvän minkään tartuntataudin leviämisriskiä, joko käytettävä käsittelemättömänä raaka-aineena biokaasu- tai kompostointilaitoksessa, käsiteltävä teknisessä laitoksessa tai levitettävä maahan,
• käytettävä teknisessä laitoksessa metsästystrofeiden valmistamiseen.

Luokkaan 3 kuuluva aines

Luokkaan 3 kuuluva aines sisältää seuraavat eläimistä saatavat sivutuotteet:

• teuraseläinten osat, jotka on todettu ihmisravinnoksi kelpaaviksi, mutta joita ei ole kaupallisista syistä tarkoitettu ihmisravinnoksi,
• teuraseläinten osat, jotka on todettu ihmisravinnoksi kelpaamattomiksi, mutta joissa ei ole merkkejä tarttuvista taudeista,
• vuodat, nahat, sorkat, kaviot, sarvet, sianharjakset, höyhenet ja sulat, jotka ovat peräisin teurastamoissa teurastetuista eläimistä, jotka on ante mortem -tarkastuksessa todettu ihmisravinnoksi teurastuskelpoisiksi,
• veri, joka on saatu sellaisista muista eläimistä kuin märehtijöistä, jotka on ante mortem -tarkastuksessa todettu ihmisravinnoksi teurastuskelpoisiksi ja jotka on teurastettu teurastamossa,
• eläimistä saatavat sivutuotteet, jotka on johdettu ihmisravinnoksi tarkoitettujen tuotteiden tuotannosta, mukaan luettuina luut, joista on poistettu rasva, ja rasvan sulatuksessa syntyvä proteiinijäännös,
• entiset eläinperäiset elintarvikkeet, muut kuin ruokajäte, joita ei ole enää tarkoitettu ihmisravinnoksi kaupallisista syistä tai valmistuksessa tai pakkauksessa esiintyneiden puutteiden vuoksi,
• sellaisista eläimistä peräisin oleva raakamaito, joissa ei ole merkkejä tarttuvista taudeista,
• avomereltä kalajauhon valmistusta varten pyydetyt kalat tai muut meren eläimet, lukuun ottamatta merinisäkkäitä, ja tuoreet kalasta saatavat sivutuotteet, joita saadaan kalatuotteita ihmisravinnoksi valmistavilta laitoksilta,
• kuoret, jotka ovat peräisin eläimistä, joissa ei ole ilmennyt merkkejä mistään tarttuvasta taudista,
• terveistä eläimistä peräisin olevat veri, vuodat, nahat, sorkat, kaviot, höyhenet, sulat, villa, sarvet, karva ja turkikset,
• muu kuin luokkaan 1 kuuluva ruokajäte.

Luokkaan 3 kuuluvan aineksen välikäsittely tai -varastointi voidaan suorittaa ainoastaan hyväksytyissä luokan 3 väliasteen laitoksissa. Aines on viipymättä kerättävä, kuljetettava ja tunnistemerkittävä, ja se on:

• hävitettävä suoraan jätteenä polttamalla se hyväksytyssä polttolaitoksessa,
• käytettävä raaka-aineena lemmikkieläinten ruokia valmistavassa laitoksessa,
• käsiteltävä jotakin tiettyä käsittelymenetelmää käyttäen hyväksytyssä käsittelylaitoksessa, muunnettava hyväksytyssä teknisessä laitoksessa tai muunnettava hyväksytyssä biokaasu- tai kompostointilaitoksessa,
• jos kyseessä on luokkaan 3 kuuluva ruokajäte, muunnettava biokaasulaitoksessa tai kompostoitava,
• jos kyseessä on kalaperäinen aines, muunnettava säiliörehuksi tai kompostoitava.

KERÄYS, KULJETUS, VARASTOINTI JA LÄHETTÄMINEN

Eläimistä saatavat sivutuotteet ja käsitellyt tuotteet, lukuun ottamatta luokkaan 3 kuuluvaa ruokajätettä, on kerättävä, kuljetettava ja tunnistemerkittävä. Asetus koskee kolmeen luokkaan kuuluvien raaka-aineiden tunnistemerkintöjä, ajoneuvojen ja säiliöiden varusteita, kaupallisia asiakirjoja, terveystodistuksia ja kuljetusolosuhteita. Kaikista lähetyksistä on pidettävä kirjaa.

Eläimistä saatavia sivutuotteita ja niistä johdettuja tuotteita lähetettäessä määräjäsenvaltion on hyväksyttävä luokkiin 1 ja 2 kuuluvien ainesten tai käsiteltyjen eläinvalkuaisten vastaanottaminen. Asianmukaisesti merkityt eläimistä saatavat sivutuotteet ohjataan suoraan vastaanottavaan tehtaaseen. Kaikki jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten välinen tiedonvaihto tapahtuu TRACES-järjestelmää käyttäen.

HYVÄKSYMINEN

Väliasteen laitokset ja varastointilaitokset

Luokan 1, 2 ja 3 väliasteen laitoksilla ja varastointilaitoksilla on oltava toimivaltaisen viranomaisen hyväksyntä. Saadakseen hyväksynnän niiden on täytettävä asetuksessa esitetyt vaatimukset, joiden tarkoituksena on estää tarttuvien tautien leviäminen.

Hygieniaan liittyvät toimenpiteet koskevat tilojen suunnittelua, varusteiden ominaisuuksia, henkilökunnan hygieniaa, suojautumista tuhoeläimiltä (hyönteisiltä, jyrsijöiltä ja linnuilta), jäteveden poistoa, varastointilämpötilaa ja säiliöiden sekä ajoneuvojen, laivoja lukuun ottamatta, puhdistusta ja desinfiointia.

Toimivaltainen viranomainen valvoo säännöllisesti väliasteen laitoksia ja varastointilaitoksia. Väliasteen laitosten on lisäksi toteutettava laitoksen omavalvonnasta säädettyjä menettelyjä. Toimivaltainen viranomainen peruu hyväksynnän viipymättä, kun hyväksymisen perusteena olevat vaatimukset eivät enää täyty.

Poltto- ja rinnakkaispolttolaitokset

Tuotteiden käsittelystä syntyvien jätteiden polttaminen tapahtuu direktiivissä 2000/76/EY säädettyjen vaatimusten mukaisesti. Kun direktiiviä ei sovelleta joihinkin eläimistä saataviin sivutuotteisiin, niiden hävittäminen tapahtuu asetuksen (EY) N:o 1774/2002 mukaisesti.

Toimivaltainen viranomainen antaa hyväksynnän suuren tai pienen kapasiteetin laitoksille. Pienen kapasiteetin laitosten on oltava käytössä ainoastaan kuolleiden lemmikkieläinten, erikseen määritellyn riskiaineksen ja/tai luokkaan 2 ja luokkaan 3 kuuluvan aineksen hävittämiseen. Niiden on noudatettava tiukkoja vaatimuksia, jotka koskevat tilojen suunnittelua ja ylläpitoa, toimintaa (syntyvä kaasu, lämpötila), jätevesipäästöjä, polttojätteitä (pohjatuhka, kuona, kattilatuhka), lämpötilanmittausta ja erikseen määritellyn riskiaineksen polttoa koskevia ehtoja.

Hyväksyntä perutaan viipymättä, kun hyväksymisen perusteena olevat vaatimukset eivät enää täyty.

Luokan 1 ja luokan 2 käsittelylaitokset

Luokan 1 ja luokan 2 käsittelylaitoksilla on oltava toimivaltaisen viranomaisen hyväksyntä. Toimivaltainen viranomainen varmentaa valmistusprosessin ja valvoo sitä. Hyväksynnän saadakseen laitosten on noudatettava asetuksessa säädettyjä vaatimuksia, jotka koskevat tilojen suunnittelua, varusteiden ominaisuuksia, henkilökunnan hygieniaa, suojautumista tuhoeläimiltä (hyönteiset, jyrsijät ja linnut), jäteveden poistoa, varastointia ja laitoksen sekä ajoneuvojen puhdistusta ja desinfiointia.

Käytössä on seitsemän käsittelymenetelmää, jotka määritellään eläimistä saatavien sivutuotteiden luokan mukaan. Käsittelymenetelmät kuvataan liitteessä V, ja ne vaihtelevat raaka-aineen partikkelikoon, lämpökäsittelyssä saavutetun lämpötilan, prosessin keston ja siinä käytetyn paineen mukaan. Yksi menetelmistä koskee erityisesti kaloista saatavia sivutuotteita. Ensimmäistä käsittelymenetelmää sovelletaan, kun kyseessä on:

• lantaa, ruuansulatuskanavan sisältöä, maitoa ja ternimaitoa lukuun ottamatta luokkaan 2 kuuluva aines, joka on tarkoitettu biokaasu- tai kompostointilaitokseen tai käytettäväksi eloperäisenä lannoitteena tai maanparannusaineena,
• luokkaan 1 ja luokkaan 2 kuuluva aines, joka on tarkoitettu kaatopaikalle,
• nisäkkäistä peräisin olevat käsitellyt valkuaisaineet.

On käytettävä jotakin 1.–5. käsittelymenetelmästä, kun kyseessä on:

• luokkaan 2 kuuluva raaka-aine, joka käsittelyn jälkeen on tarkoitettu poltettavaksi,
• luokkaan 1 tai luokkaan 2 kuuluva aines, joka on tarkoitettu poltettavaksi.

Jokaiselle käsittelymenetelmälle on määritettävä kriittiset valvontapisteet, joiden perusteella lämpökäsittelyjen laajuus määräytyy. Kriittisiä valvontapisteitä ovat raaka-aineen partikkelikoko, lämpökäsittelyprosessissa saavutettu lämpötila, käytetty paine ja prosessin kesto.

Hyväksyntä perutaan viipymättä, kun hyväksymisen perusteena olevat vaatimukset eivät enää täyty.

Luokan 3 käsittelylaitokset

Luokan 3 käsittelylaitoksilla on oltava toimivaltaisen viranomaisen hyväksyntä. Hyväksynnän saadakseen laitosten on noudatettava vaatimuksia, jotka koskevat tilojen suunnittelua, varusteiden ominaisuuksia, kuuman veden tuotantokapasiteettia, lämpökäsittelyä, tuhoeläimiltä suojautumista, jäteveden poistoa sekä laitoksen puhdistusta ja desinfiointia.

Vain luokkaan 3 kuuluvaa ainesta – lukuun ottamatta verta, vuotia, nahkoja, sorkkia, kavioita, höyheniä, sulkia, villaa, sarvia, karvaa ja turkiksia, jotka ovat peräisin eläimistä, jotka ovat ihmisravinnoksi kelpaamattomia, mutta joissa ei ole merkkejä tarttuvasta taudista, sekä ruokajätettä – voidaan käyttää käsitellyn eläinvalkuaisen ja muun rehuaineen tuotantoon. Eläimistä saatavat sivutuotteet on tarkastettava ennen käsittelyä vieraan aineksen, kuten pakkausmateriaalin tai metalliesineiden, havaitsemiseksi.

Jokaiselle käsittelymenetelmälle on määritettävä kriittiset valvontapisteet, joiden perusteella lämpökäsittelyjen laajuus määräytyy. Kriittisiä valvontapisteitä ovat partikkelikoko, lämpötila, paine ja prosessin kesto. Erityisvaatimuksia sovelletaan sen mukaan, onko kyseessä käsitelty eläinvalkuainen (esim. ensimmäinen käsittelymenetelmä nisäkkäistä saataville valkuaisille), verituote, renderoitu rasva ja kalaöljyt, maito (tai maitopohjaiset tuotteet) tai ternimaito, gelatiini ja hydroloidut proteiinit, dikalsiumfosfaatti tai trikalsiumfosfaatti.

Toimivaltainen viranomainen varmentaa ja tarkastaa käsittelylaitokset ja peruu hyväksynnän viipymättä, jos asetuksessa säädettyjä vaatimuksia ei noudateta. Laitokset ottavat myös käyttöön omavalvontamenetelmiä.

Luokan 2 ja luokan 3 öljykemian laitokset

Öljykemian laitoksilla on oltava toimivaltaisen viranomaisen hyväksyntä. Saadakseen luokan 2 tai luokan 3 laitoksen hyväksynnän laitosten on käsiteltävä luokkaan 2 tai luokkaan 3 kuuluvasta aineksesta johdetut renderoidut rasvat asetuksessa vahvistettujen vaatimusten mukaisesti sekä laadittava ja toteutettava kriittisten valvontapisteiden seuranta- ja tarkastusmenetelmiä. Toimivaltainen viranomainen tarkastaa laitokset ja peruu hyväksynnän viipymättä, kun hyväksymisen perusteena olevat vaatimukset eivät enää täyty.

Biokaasu- ja kompostointilaitokset

Biokaasu- ja kompostointilaitoksilla on oltava toimivaltaisen viranomaisen hyväksyntä. Hyväksynnän perusteena olevat vaatimukset koskevat laitosten ominaisuuksia ja varusteita. Laitosten on lisäksi toteutettava kriittisten valvontapisteiden seuranta- ja tarkastusmenetelmiä. Hyväksyntä on peruttava viipymättä, kun hyväksymisen perusteena olevat vaatimukset eivät enää täyty.

Vain seuraavia eläimistä saatavia sivutuotteita voidaan käsitellä biokaasu- tai kompostointilaitoksessa:

• luokkaan 2 kuuluva aines, kun käytetään ensimmäistä käsittelymenetelmää luokan 2 käsittelylaitoksessa,
• lanta, ruuansulatuskanavasta erotettu ruuansulatuskanavan sisältö, maito ja ternimaito,
• luokkaan 3 kuuluva aines.

Biokaasu- ja kompostointilaitoksille on erikseen määritetty hygienia- ja käsittelymenetelmät.

Lemmikkieläinten ruokia valmistavat laitokset ja tekniset laitokset

Lemmikkieläinten ruokia ja puruluita valmistavilla laitoksilla ja teknisillä laitoksilla on oltava toimivaltaisen viranomaisen hyväksyntä. Toimivaltainen viranomainen myös tarkastaa laitokset.

Asetuksessa säädetään yksityiskohtaisesti erityisistä hygieniavaatimuksista, jotka koskevat:

• lemmikkieläinten ruokia ja puruluita,
• lantaa,
• verta ja verituotteita,
• hevoseläinten seerumia,
• sorkka- ja kavioeläinten vuotia ja nahkoja,
• metsästystrofeita,
• villaa,
• käsittelemätöntä karvaa ja käsittelemättömiä sianharjaksia, sulkia ja höyheniä sekä sulkien ja höyhenten osia,
• mehiläistuotteita,
• luita, sarvia, kavioita ja sorkkia, jotka on tarkoitettu muuhun käyttöön kuin rehuaineiksi, eloperäisiksi lannoitteiksi tai maanparannusaineiksi,
• lemmikkieläinten ruuan sekä farmaseuttisten tai muiden teknisten tuotteiden valmistukseen tarkoitettuja eläimistä saatavia sivutuotteita,
• renderoitua rasvaa öljykemian tarkoituksiin,
• rasvojen johdannaisia,
• arominvahventeita, joita käytetään lemmikkieläinten ruokien valmistukseen.

Laitosten on laadittava ja toteutettava käytetyn prosessin kriittisten valvontapisteiden seuranta- ja tarkastusmenetelmiä. Laitokset ottavat tuotteiden mukaan näytteitä laboratoriossa tehtävää määritystä varten. Toimivaltainen viranomainen tarkastaa laitokset ja peruu hyväksynnän viipymättä, kun hyväksymisen perusteena olevat vaatimukset eivät enää täyty.

KÄSITELTYJEN VALKUAISAINEIDEN MARKKINOILLE SAATTAMINEN JA KÄYTTÖ

Jäsenvaltioiden on voitava taata, etteivät eläimistä saadut sivutuotteet ja niistä johdetut tuotteet ole peräisin maantieteelliseltä vyöhykkeeltä, johon kohdistuu terveysrajoituksia. Joissakin tapauksissa eläimistä saatavat sivutuotteet voivat olla peräisin tällaiselta vyöhykkeeltä, jos tuotteet eivät ole saastuneet eikä niiden epäillä saastuneen ja jos ne on asianmukaisesti tunnistemerkitty ja jos ne ovat asetuksessa säädettyjen hygieniavaatimusten mukaisia.

Käsitellyn eläinvalkuaisen, jota voidaan käyttää rehuaineena, markkinoille saattaminen ja vienti

Käsitelty eläinvalkuainen saatetaan markkinoille tai viedään maasta ainoastaan, jos se on esikäsitelty, käsitelty, varastoitu ja kuljetettu asetuksen vaatimusten mukaisesti. Se on valmistettava luokkaan 3 kuuluvassa laitoksessa ja yksinomaan luokkaan 3 kuuluvasta aineksesta.

Lemmikkieläinten ruokien, puruluiden ja teknisten tuotteiden markkinoille saattaminen ja vienti

Lemmikkieläinten ruokia, puruluita ja teknisiä tuotteita saatetaan markkinoille ainoastaan, jos ne ovat asetuksen vaatimusten mukaisia ja tulevat hyväksytyistä ja valvotuista laitoksista.

Luokkaan 2 tai luokkaan 3 kuuluvasta aineksesta valmistettuja rasvojen johdannaisia saatetaan markkinoille tai viedään maasta ainoastaan, jos ne on valmistettu samaan luokkaan kuuluvassa öljykemian laitoksessa ja jos niiden esikäsittely ja käsittely ovat asetuksen vaatimusten mukaisia.

Suojatoimenpiteet

Terveysriskin aiheuttavan eläinkulkutaudin ilmetessä lähettävä jäsenvaltio ryhtyy – voimassaolevan lainsäädännön mukaisesti – kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin taudin hävittämiseksi. Sen on erityisesti rajattava saastunut vyöhyke. Määräjäsenvaltio ryhtyy yhteisön lainsäädännössä säädettyihin ehkäiseviin toimenpiteisiin. Näitä säännöksiä sovelletaan eläimistä saatavien sivutuotteiden siirtoihin.

On kiellettyä:

• ruokkia tiettyä eläinlajia saman lajin eläinten ruhoista (tai ruhonosista) johdetulla käsitellyllä eläinvalkuaisella (kannibalismi),Tiedekomiteaa on kuultu ja se on antanut puoltavan lausunnon, minkä jälkeen kalat ja turkiseläimet kuuluvat tämän kiellon poikkeuksiin.
• ruokkia muita tuotantoeläimiä kuin turkiseläimiä ruokajätteellä,
• levittää laidunalueelle eloperäisiä lannoitteita ja maanparannusaineita, jotka ovat muuta kuin lantaa.

POIKKEUKSET

Eläimistä saatavien sivutuotteiden käyttöä koskevia poikkeuksia

Jäsenvaltiot voivat sallia toimivaltaisen viranomaisen valvonnassa eläimistä saatavien sivutuotteiden käytön diagnostisiin, koulutuksellisiin ja tutkimuksellisiin tarkoituksiin sekä eläinten täyttämistarkoituksiin hyväksytyissä teknisissä laitoksissa.

Luokkaan 2 ja luokkaan 3 kuuluvasta aineksesta peräisin olevat eläimistä saatavat sivutuotteet – lukuun ottamatta verta, vuotia, nahkoja, sorkkia, kavioita, höyheniä, sulkia, villaa, sarvia, karvaa ja turkiksia, jotka ovat peräisin eläimistä, jotka ovat ihmisravinnoksi kelpaamattomia, mutta joissa ei ole merkkejä tarttuvasta taudista – voidaan käyttää seuraavien eläinten ruokintaan:

• eläintarhaeläimet ja sirkuseläimet,
• matelijat ja petolinnut,
• turkiseläimet,
• luonnonvaraiset eläimet, joiden lihaa ei ole tarkoitettu ihmisravinnoksi,
• hyväksyttyjen kenneleiden koirat tai ajokoirat,
• kalansyötiksi kasvatetut toukat.

Kuultuaan tiedekomiteaa, joka antoi puoltavan lausunnon, jäsenvaltiot voivat sallia erikseen määriteltyjä riskiaineksia sisältävien, luokkaan 1 kuuluvien eläinten kokonaisten ruhojen käytön uhanalaisten tai suojeltujen haaskalintulajien ruokintaan (haaskalinnut).

Jokainen jäsenvaltio ilmoittaa komissiolle toteuttamistaan poikkeuksista ja käyttöönotetuista valvontajärjestelyistä sekä laatii luettelon alueellaan olevista hyväksytyistä ja rekisteröidyistä käyttäjistä ja keräyskeskuksista ja antaa niille virallisen numeron.

Eläimistä saatavien sivutuotteiden hävittämistä koskevia poikkeuksia

Kuolleet lemmikkieläimet voidaan hävittää suoraan jätteenä hautaamalla vain tietyissä tapauksissa.

Tietyt syrjäisiltä alueilta peräisin olevat eläimistä saatavat sivutuotteet voidaan hävittää jätteenä polttamalla tai hautaamalla paikalla. Näitä ovat kuolleet lemmikkieläimet ja luokkaan 1 kuuluvat kuolleet eläimet, jotka sisältävät erikseen määriteltyjä riskiaineksia, luokkaan 2 ja luokkaan 3 kuuluva syrjäiseltä alueelta tuleva aines tai eläimistä saatavat sivutuotteet, jotka voidaan hävittää jätteenä polttamalla tai hautaamalla paikalla, jos Maailman eläintautijärjestön (OIE) (ES) (EN) (FR) luettelossa A mainittu tauti ilmenee.

Poikkeuksia ei voida myöntää eläimille, joiden epäillään saaneen jonkin TSE-tartunnan.

VALVONTA JA TARKASTUKSET

Laitoksen omavalvonta

Väliasteen laitosten ja käsittelylaitosten toiminnanharjoittajien ja omistajien on otettava käyttöön pysyvä menettely, joka on kehitetty vaarojen analysointia ja kriittisten valvontapisteiden valvontaa varten käyttöön otetun järjestelmän (HACCP) mukaisesti. Niiden on:

• yksilöitävä kriittiset valvontapisteet ja laadittava niiden seuranta- ja tarkastusmenetelmä,
• kun on kyseessä käsittelylaitos, otettava näytteitä analysoitaviksi,
• tallennettava tarkastusten ja testien tulokset ja säilytettävä niitä vähintään kaksi vuotta,
• otettava käyttöön järjestelmä kunkin lähetetyn erän jäljitettävyyden varmistamiseksi.

Jos otetuista näytteistä tehdyn testin tulos ei ole asetuksen mukainen, käsittelylaitoksen toiminnanharjoittajan on ilmoitettava asiasta viipymättä toimivaltaiselle viranomaiselle, selvitettävä syyt siihen, ettei tulos täytä vaatimuksia, lopetettava saastuneiden ainesten siirtäminen, lisättävä näytteenottotiheyttä ja tuotannon tarkkailua sekä suoritettava laitoksessa asianmukainen dekontaminointi.

Viralliset tarkastukset ja hyväksyttyjen laitosten luettelot

Toimivaltaisen viranomaisen on säännöllisin väliajoin suoritettava tarkastuksia ja valvontaa hyväksytyissä laitoksissa. Käsittelylaitosten tuotannon valvonnassa tarkastetaan:

• tilojen yleiset hygieniaolosuhteet,
• laitteet ja henkilöstö,
• laitoksen suorittaman omavalvonnan tehokkuus,
• tuotteiden vaatimustenmukaisuustaso käsittelyn jälkeen,
• varastointiolosuhteet,
• prosessin kuvaus,
• kriittisten valvontapisteiden (PCC) yksilöinti.

Tarkastusten ja valvonnan tiheyteen vaikuttaa laitoksen koko, valmistettujen tuotteiden tyyppi ja vaarojen analysointia ja kriittisten valvontapisteiden valvontaa varten käyttöön otetun järjestelmän (HACCP) periaatteiden mukainen riskinarviointi.

Kunkin jäsenvaltion on laadittava luettelo alueellaan olevista hyväksytyistä laitoksista ja annettava niille virallinen numero. Jäsenvaltion on toimitettava jäljennös kyseisestä luettelosta ja sen päivityksistä komissiolle ja muille jäsenvaltioille.

Yhteisön tarkastukset jäsenvaltioissa

Komission asiantuntijat voivat yhteistyössä jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa tehdä paikalla tarkastuksia. Komissio antaa jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle tiedot tarkastusten tuloksista.

TIETTYJEN ELÄIMISTÄ SAATAVIEN SIVUTUOTTEIDEN TUONTI JA KAUTTAKULJETUS

Eläimistä saatavien sivutuotteiden maahantuontiin kolmansista maista sovellettavat säännökset ovat yhtä tiukkoja kuin kyseisten tuotteiden tuotantoon ja kaupan pitämiseen yhteisössä sovellettavat säännökset.

Maahantuotujen tuotteiden on oltava peräisin sellaisista kolmansista maista, jotka ovat ajan tasalla pidettävässä luettelossa, jossa otetaan huomioon maan lainsäädäntöä ja terveysoloja koskevat vaatimukset. Euroopan unioniin vietäviä tuotteita valmistavien laitosten on myös oltava kolmannen maan toimivaltaisen viranomaisen hyväksymiä ja sisällyttävä yhteisön luetteloon. Tällaisen luettelon valmistumista odotettaessa jäsenvaltiot voivat säilyttää direktiivissä 97/78/EY säädetyt tarkastukset.

Asetuksessa esitettyjen useiden mallien mukaisesti laaditulla terveystodistuksella yksilöidään tuote ja osoitetaan sen turvallisuus.

Komission asiantuntijat voivat tehdä tarkastuksia paikalla laatiakseen luettelon kolmansista maista ja päättääkseen tuontia ja/tai kauttakuljetusta koskevista säännöistä. Komissio vastaa tarkastuksista aiheutuvista kuluista. Jos tarkastuksessa todetaan vakava terveyttä koskevien sääntöjen rikkominen, komissio kehottaa viipymättä kolmatta maata toteuttamaan asianmukaiset toimenpiteet tai se keskeyttää tuotteiden lähetykset ja ilmoittaa tästä viipymättä jäsenvaltioille.

Tuotekohtaiset luettelot kolmansista maista, joista jäsenvaltiot voivat sallia eläimistä saatujen sivutuotteiden tuonnin, ovat asetuksen liitteessä XI.

LOPPUSÄÄNNÖKSET

Sen jälkeen kun asianomaista tiedekomiteaa on kuultu kaikista eläinten terveyteen tai kansanterveyteen mahdollisesti vaikuttavista seikoista, liitteitä voidaan muuttaa tai täydentää sekä asianmukaisia siirtymäkauden toimenpiteitä toteuttaa komission päätöksellä.

Komissiota avustavat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevä pysyvä komitea sekä asianomaiset tiedekomiteat.

Kansalliset säännökset

Jäsenvaltioiden on vuoden kuluessa asetuksen voimaantulosta ilmoitettava komissiolle yhteisön uusien säädösten noudattamiseksi hyväksymästään kansallisesta lainsäädännöstä.

Komissio antaa saatujen tietojen pohjalta Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen ja tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksia. Komissio laatii myös kertomuksen siitä, miten eläimistä saatavien sivutuotteiden käsittelyn, keräämisen, varastoinnin ja hävittämisen rahoittaminen on tarkoitus järjestää jäsenvaltioissa.

Jäsenvaltiot voivat antaa tai pitää voimassa eloperäisten lannoitteiden ja maanparannusaineiden sekä luokkaan 2 kuuluvasta aineksesta valmistettujen rasvojen johdannaisten käyttöä rajoittavia, asetuksen sääntöjä tiukempia kansallisia säännöksiä.

Kumoaminen

Asetuksella kumotaan direktiivi 90/667/ETY sekä päätös 95/348/EY ja päätös 1999/534/EY kuuden kuukauden kuluttua asetuksen voimaantulosta.

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

EHDOTUKSET

Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden terveyssäännöistä (sivutuoteasetus) [KOM(2008) 345 lopullinen – Ei julkaistu Virallisessa lehdessä].

Tässä ehdotuksessa eläimistä saatavia sivutuotteita koskevien suojatoimenpiteiden peruspuitteet säilytetään olennaisilta osin. Ehdotuksessa esitetään kuitenkin selvempiä sääntöjä ja riskejä paremmin vastaavan lainsäädännön yleiset puitteet. Ehdotuksen tavoitteena on myös parantaa eläimistä saatavia sivutuotteita koskevien terveyssääntöjen ja muiden yhteisön oikeuden määräyksien välistä johdonmukaisuutta. Lopuksi ehdotuksessa täsmennetään oloja ja edellytyksiä, jotka liittyvät ympäristölainsäädännön täytäntöönpanoon, ja helpotetaan eläinperäisen aineksen käyttämistä teknisiin sovelluksiin.

Yhteispäätösmenettely (COD/2008/0110).

TÄYTÄNTÖÖNPANOTOIMET

Komission asetus (EY) N:o 1192/2006, annettu 4 päivänä elokuuta 2006, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1774/2002 täytäntöönpanosta jäsenvaltioissa hyväksyttyjen laitosten luetteloiden osalta [Virallinen lehti L 215, 5.8.2006].

Luokkaan 1 kuuluva aines

Komission asetus (EY) N:o 92/2005, annettu 19 päivänä tammikuuta 2005, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1774/2002 täytäntöönpanosta eläimistä saatavien sivutuotteiden hävittämisen tai käytön osalta ja kyseisen asetuksen liitteen VI muuttamisesta biokaasutuotannon ja renderoitujen rasvojen käsittelyn osalta [Virallinen lehti L 19, 21.1.2005].

Komission asetus (EY) n° 811/2003, annettu 12 päivänä toukokuuta 2003, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1774/2002 täytäntöönpanosta siltä osin kuin se koskee kalojen lajinsisäistä kierrätyskieltoa, eläimistä saatavien sivutuotteiden hautaamista ja polttamista sekä tiettyjä siirtymäkauden toimenpiteitä [Virallinen lehti L 117, 13.5.2003].

Päätös 2003/322/EY [Virallinen lehti L 117, 13.5.2003]

(tiettyjen haaskalintujen ruokinta tietyllä luokkaan 1 kuuluvalla aineksella)

Ks. konsolidoitu versio (pdf ).

Luokkaan 3 kuuluva aines

Komission asetus (EY) N:o 2007/2006, [EUVL L 379, 28.12.2006] (luokkaan 3 kuuluvasta aineksesta johdettujen välituotteitten tuonnista ja kauttakuljetuksesta, jotka on tarkoitettu tekniseen käyttöön lääkinnällisissä laitteissa, in vitro-analyyseissä ja laboratorioreagensseissa).

Asetus (EY) N:o 79/2005, [EUVL L 16, 20.1.2005] (luokkaan 3 kuuluvaksi ainekseksi määritellyn maidon, maitopohjaisten tuotteiden ja maidosta johdettujen tuotteiden käytöstä).

Viimeksi muutettu: Komission asetus (EY) N:o 185/2007 [EUVL L 63, 1.3.2007] (kompostointi- ja biokaasulaitoksia koskevien siirtymäkauden toimenpiteiden soveltamisajan pidentämisestä).

Ks. konsolidoitu versio (pdf).

SIIRTYMÄTOIMENPITEET

Komission asetus (EY) n° 197/2006, annettu 3 päivänä helmikuuta 2006 , entisten elintarvikkeiden keräämistä, kuljetusta, käsittelyä, käyttöä ja hävittämistä koskevista asetuksen (EY) N:o 1774/2002 mukaisista siirtymäkauden toimenpiteistä [Virallinen lehti L 32, 4.2.2006]. Siirretty kappale – Ei käännetä

Jäsenvaltiot voivat antaa luvan eläinperäisten entisten elintarvikkeiden tai muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden, jotka eivät aiheuta riskiä kansanterveydelle tai eläinten terveydelle, keräämiseen, kuljettamiseen, käsittelyyn, käyttöön ja hävittämiseen. Siirtymätoimenpide on voimassa 31. heinäkuuta 2009 asti.

Komission asetus (EY) n° 878/2004 [Virallinen lehti L 162, 30.4.2004]

(tiettyjen luokkiin 1 ja 2 kuuluvien sivutuotteiden maahantuonnista ja markkinoille saattamisesta).

KERTOMUKSET

Komission kertomus neuvostolle ja Euroopan parlamentille jäsenvaltioiden toimenpiteistä, joilla varmistetaan muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden terveyssäännöistä 3. lokakuuta 2002 annetun neuvoston ja Euroopan parlamentin asetuksen (EY) n:o 1774/2002 noudattaminen [KOM(2005) 521 – EUVL C 49, 28.2.2006].

Viimeisin päivitys 27.08.2008