Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskus

 

TIIVISTELMÄ ASIAKIRJASTA:

Asetus (EY) N:o 1920/2006 Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskuksesta

ASETUKSEN TARKOITUS

Asetuksella tarkistetaan ja kumotaan asetus (ETY) N:o 302/93, jolla alun perin perustettiin Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskus (EMCDDA).

Sillä laajennetaan keskuksen rooli seurantatehtäviin, kuten huumausaineiden käyttöön liittyvät uudet suuntaukset, erityisesti huumausaineiden sekakäyttö (jossa laittomia huumausaineita käytetään yhdessä laillisten huumausaineiden tai lääkkeiden kanssa).

Tätä asetusta muutettiin asetuksella (EU) 2017/2101 uusia psykoaktiivisia aineita* (NPS-aineet) koskevan tiedonvaihdon ja varhaisen varoituksen järjestelmän sekä riskinarviointimenettelyn osalta.

TÄRKEIMMÄT KOHDAT

Seurantakeskus:

Sen tärkeimpinä tavoitteina on

Ensisijaiset toimialat

Seurantakeskus keskittyy:

Reitox-verkko

EMCDDA on perustanut päätehtävänsä hoitamista eli huumausaineita koskevien luotettavien ja vertailukelpoisten tietojen toimittamista varten välineen, Reitox-tietoverkon, jonka kautta se kerää maakohtaiset tiedot yhdenmukaisella tavalla.

Reitox yhdistää huumausaineita koskevat kansalliset tietojärjestelmät toisiinsa ja on pääasiallinen väline, jonka kautta EMCDDA vaihtaa menetelmiin liittyvää ja muuta tietoa huumausaineista ja niiden väärinkäytöstä EU:ssa.

Reitox-verkon kautta kerättyjä tietoja käytetään myös seuraaviin tarkoituksiin:

Verkosto muodostuu kunkin EMCDDA:han osallistuvan EU-maan kansallisesta yhteyspisteestä ja komission yhteyspisteestä.

Tehostettu valvonta ja varhaisen varoituksen järjestelmä

Asetuksen (EU) 2017/2101 perusteella EU:n jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden kansalliset yhteyspisteet ja Europolin kansalliset yksiköt toimittavat seurantakeskukselle uusista psykoaktiivisista aineista keräämänsä tiedot.

Seurantakeskus kerää, kokoaa, analysoi ja arvioi tiedot sekä toimittaa ne yhteistyössä Europolin kanssa ajallaan kansallisille yhteyspisteille ja Europolin kansallisille yksiköille sekä komissiolle. Tällä varmistetaan, että ne saavat kaikki varhaista varoitusta varten tarvittavat tiedot mahdollisimman nopeasti ja että seurantakeskus voi laatia alustavan raportin uudesta psykoaktiivisesta aineesta, jos on aihetta epäillä, että kyseinen aine voi aiheuttaa terveydellisiä tai sosiaalisia riskejä unionin tasolla.

Kahden viikon kuluessa alustavan raportin vastaanottamisesta komissio voi pyytää seurantakeskusta arvioimaan uuden psykoaktiivisen aineen mahdollisesti aiheuttamia riskejä ja laatimaan riskinarviointiraportin. Seurantakeskuksen on toimitettava riskinarviointiraportti kuuden viikon kuluessa komission pyynnöstä. Riskinarviointiraportin perusteella komissio päättää, onko kyseessä oleva uusi psykoaktiivinen aine sisällytettävä ”huumausaineen” määritelmään neuvoston puitepäätöksessä 2004/757/YOS (rikokset ja sovellettavat seuraamukset – huumausainekauppa) säädetyn menettelyn mukaisesti.

Organisaatio ja toiminta

Lissabonissa (Portugalissa) vuonna 1993 perustettu seurantakeskus on yksi EU:n hajautetuista virastoista ja käsittää hallintoneuvoston, jota avustaa:

Seurantakeskus ylläpitää tiiviitä yhteyksiä Reitox-verkon kansallisiin yhteyspisteisiin ja muihin kumppaniorganisaatioihin. Se hoitaa tehtäviään strategiansa mukaisesti, jossa määritellään sen työn päätavoitteet tietyksi kaudeksi. Sen vuoteen 2025 jatkuvan strategian sekä vuosia 2018–2020 koskevan ohjelman tavoitteena on edistää turvallisempaa ja terveempää Eurooppaa. Ohjelma keskittyy:

Seurantakeskus lisää tukeaan alkoholia ja muita huumausaineita käsittelevälle eurooppalaiselle koulujen tutkimusprojektille ja kolmivuotisille suunnitelmille, joilla

MISTÄ ALKAEN ASETUSTA SOVELLETAAN?

Asetusta on sovellettu 16. tammikuuta 2007 alkaen. Asetuksella (EY) N:o 1920/2006 tarkistettiin asetusta (ETY) N:o 302/93 ja korvattiin se (ja siihen myöhemmin tehdyt muutokset).

TAUSTAA

Lisätietoja:

KESKEISET TERMIT

Psykoaktiivinen aine: puhtaana tai valmisteena oleva aine, joka ei kuulu Yhdistyneiden kansakuntien vuoden 1961 huumausaineyleissopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna vuoden 1972 pöytäkirjalla, eikä psykotrooppisia aineita koskevan Yhdistyneiden kansakuntien vuoden 1971 yleissopimuksen soveltamisalaan mutta joka voi aiheuttaa terveydellisiä tai sosiaalisia riskejä, jotka ovat samankaltaisia kuin mainittujen yleissopimusten alaan kuuluvien aineiden aiheuttamat riskit. Näiden aineiden nauttiminen vaikuttaa mielentilaan.

ASIAKIRJA

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1920/2006, annettu 12 päivänä joulukuuta 2006, Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskuksesta (uudelleenlaadittu toisinto) (EUVL L 376, 27.12.2006, s. 1–13)

Asetukseen (EY) N:o 1920/2006 tehdyt peräkkäiset muutokset on sisällytetty alkuperäiseen säädökseen. Konsolidoitu toisinto on tarkoitettu ainoastaan dokumentointitarkoituksiin.

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Neuvoston puitepäätös 2004/757/YOS, tehty 25 päivänä lokakuuta 2004, laittoman huumausainekaupan rikostunnusmerkistöjä ja seuraamuksia koskevien vähimmäissääntöjen vahvistamisesta (EUVL L 335, 11.11.2004, s. 8–11)

Ks. konsolidoitu toisinto.

Viimeisin päivitys: 11.01.2019