Terveyden- ja vanhustenhuollon saatavuus, laatu ja taloudellinen kestävyys tulevaisuudessa

Kansallisilla terveydenhoitojärjestelmillä on edessään kolme suurta yhteistä haastetta, koska Euroopan väestö ikääntyy, kehittyneemmät hoidot kallistuvat ja potilaat, jotka ovat nykyisin myös todellisia kuluttajia, ovat entistä vaativampia. Komissio ehdottaa näiden kolmen haasteen valossa kolmea pitkän aikavälin tavoitetta: hoitojen saamista kaikkien ulottuville, hoitotarjonnan korkealuokkaisuutta ja kansallisten terveydenhoitojärjestelmien taloudellista kestävyyttä.

ASIAKIRJA

Komission tiedonanto, annettu 5. joulukuuta 2001, Terveyden- ja vanhustenhuollon saatavuus, laatu ja taloudellinen kestävyys tulevaisuudessa [KOM(2001) 723 lopullinen - Ei julkaistu EYVL:ssä].

TIIVISTELMÄ

Euroopan unionin terveystilanne ja terveydenhoitojärjestelmät ovat erinomaiset maailmanlaajuisesti ajatellen. Tämä on sen ansiota, että aiempaa suurempi väestönosa on vakuutettu sairauden ja työkyvyttömyyden varalta, elintaso on entistä korkeampi, elinolot ovat parantuneet ja terveysvalistus tehostunut.

Terveydenhuollon kokonaismenot olivat noin viisi prosenttia BKT:stä vuonna 1970 ja yli kahdeksan prosenttia vuonna 1998. Julkiset terveydenhuollon menot ovat kehittyneet samansuuntaisesti eli menot ovat useissa maissa kasvaneet nopeammin kuin BKT.

UNIONIN KAIKKIEN TERVEYDENHOITOJÄRJESTELMIEN YHTEISET HAASTEET

Väestön ikääntymisen vaikutus järjestelmiin ja menoihin

Euroopan väestön ikääntymiseen liittyy kaksi näkökohtaa:

• Naisten syntymähetkestä laskettu elinajanodote on vuodesta 1970 kasvanut 5,5 vuodella ja miesten lähes viidellä vuodella. Tämä kehitys tarkoittaa myös sitä, että elinajanodote ilman toimintakyvyn heikkenemistä tai sairauksia kasvaa.
• Ikääntyneiden osuus väestöstä kasvaa. Vuonna 2000 yli 65-vuotiaiden osuus Euroopan väestöstä oli 16,1 % ja vuonna 2050 se on 27,5 %. Yli 80-vuotiaiden osuus oli 3,6 % vuonna 2000, mutta sen lasketaan olevan 10 % vuonna 2050.
• Jos Eurostatin perusoletukset osoittautuvat oikeiksi, terveydenhuollon julkiset menot saattavat kasvaa vuosina 2000-2050 vähintään 0,7 prosenttiyksikköä ja enimmillään 2,3 prosenttiyksikköä BKT:stä.Ikääntyneiden määrän kasvaessa myös pitkäaikaissairaanhoidon tarve kasvaa.Hoitorakenteiden, rahoituskeinojen ja tarjontajärjestelyjen on kehityttävä, jotta näihin haasteisiin voidaan vastata. Erityisesti on pyrittävä vastaamaan ammattitaitoisen henkilökunnan lisääntyneeseen tarpeeseen, sillä perherakenteet ovat nykyisin suppeampia ja epäyhtenäisiä, minkä vuoksi on entistä vaikeampaa tukeutua perheen muodostamaan tukiverkkoon.

Uuden tekniikan ja uusien hoitojen kehittäminen

Lääketieteellisen tekniikan kehitys (geeniterapia, siirtoelinten kasvattaminen, uudet lääkkeet jne.) hyödyttää potilaita esimerkiksi vähentämällä vakavien sairauksien riskiä tai tuottamalla ennaltaehkäiseviä hoitomuotoja. Näillä innovaatioilla on kuitenkin hintansa, ja niiden myötä herääkin kysymys niiden rahoittamisesta. Menojen hillitsemiseksi on kehitettävä selkeitä, avoimia ja tehokkaita arviointimenetelmiä, joilla voidaan taata uusien tuotteiden ja hoitojen saatavuus mahdollisimman monille.

Potilaiden odotusten kehittyminen

Viimeksi kuluneiden 50 vuoden aikana terveydenhoitopalvelujen kysyntä on kasvanut suhteessa enemmän kuin tulot henkeä kohti. Elin- ja koulutustaso kasvattavat tätä kysyntää. Tällä suuntauksella on kolme seurausta:

• Potilailla on parempi koulutustaso, ja siksi he osaavat noudattaa terveellisempiä elintapoja ja harjoittaa ennaltaehkäisyä. Sen ansiosta he voivat ajan myötä välttää kalliit hoidot. Tämän vuoksi terveydenhoitojärjestelmät lisäävät valistus- ja ennaltaehkäisytoimiaan.
• Potilaat odottavat hoitojärjestelmiltä entistä enemmän laatua ja tehokkuutta. Tietotekniikan kehitys antaa potilaille mahdollisuuden saada enemmän tietoa Euroopan mittakaavassa tarjolla olevista palveluista ja auttaa heitä valitsemaan hoitonsa entistä paremmin.
• Potilaat toivovat, että terveydenhoitoalan työntekijät ja viranomaiset kohtelisivat heitä terveydenhoitojärjestelmien täysivaltaisina toimijoina ja yhteistyökumppaneina. Potilaat odottavat lisäksi entistä enemmän alan toimintaan ja hoitopalvelujen laatuun liittyvää avoimuutta.

KOLME PITKÄN AIKAVÄLIN TAVOITETTA: SAATAVUUS, LAATU JA KESTÄVYYS

Terveydenhoitojärjestelmien organisointi, niiden rahoitusratkaisujen valinta (julkisen ja yksityisen rahoituksen suhde) ja hoitotarjonnan suunnittelu väestön tarpeiden mukaan kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan. Tätä toimivaltaa harjoitetaan kuitenkin yhä enenevässä määrin sellaisissa yleisissä toimintapuitteissa, jotka vaikuttavat useisiin yhteisön toimintalinjoihin (tutkimuksen, kansanterveyspolitiikan, henkilöiden ja palvelujen vapaan liikkuvuuden ja julkisen rahoituksen kestävyyden alalla).

Tämä tilanne tarjoaa perusteet Euroopan laajuisen yhteistyön kehittämiselle.

Tiedonannossa määritellään kansallisille järjestelmille kolme pitkän aikavälin tavoitetta, joihin olisi suotavaa pyrkiä samanaikaisesti.

Saatavuus

Mahdollisuus saada terveydenhoitoa on Euroopan unionin perusoikeuskirjaan kirjattu oikeus. Tämä mahdollisuus määräytyy kuitenkin usein henkilön sosiaalisen aseman perusteella. On lisäksi erityisesti huolehdittava siitä, että muita heikommassa asemassa oleville ja vähävaraisille taataan terveydenhoito.

Sosiaalista osallisuutta koskevien kansallisten toimintasuunnitelmien yhteisessä arviointiraportissa ehdotetaan kolmentyyppisiä toimenpiteitä:

• kehitetään ennaltaehkäisyä ja terveysvalistusta (äitien ja lasten suojelujärjestelmät sekä koulu- ja työterveydenhoito)
• parannetaan mahdollisuuksia päästä hoitoon; tarjotaan pienituloisille jopa ilmaishoitoa
• toteutetaan toimenpiteitä, jotka on kohdennettu muita heikommassa asemassa oleville kuten mielenterveysongelmista kärsiville, siirtolaisille, kodittomille, alkoholisteille ja huumeidenkäyttäjille.

Laatu

Laadukkaiden terveydenhoitopalvelujen toteuttaminen merkitsee sitä, että kansallisten hallitusten on saatava aikaan paras mahdollinen terveyshyötyjen ja toisaalta tuotteista ja hoidoista aiheutuvien kustannusten välinen suhde. Laatunäkökohdat ovat kuitenkin erityisen monimutkaisia seuraavista syistä:

• hoidon tarjontarakenne ja -taso on monimuotoista, ja niillä on vaikutusta hoidon kysyntään ja näin ollen myös menotasoon
• hoitomenetelmät ovat epäyhtenäisiä.

Vertailemalla hoitojärjestelmiä ja -menetelmiä voidaan hahmottaa parhaat toimintatavat, ja näin ollen vertailusta on hyötyä myös parannettaessa terveydenhoitojärjestelmien laatua.

Taloudellinen kestävyys

Mahdollisimman suurelle määrälle ihmisiä tarjottava laadukas hoito vaatii melkoisesti rahoitusta. Hoidon kustannuksiin kohdistuu paineita riippumatta siitä, minkälaisen hoitojärjestelmän jäsenvaltio on valinnut. Jäsenvaltiot ovat 1990-luvun alkuvuosista lähtien uudistaneet järjestelmiään keskittymällä kahteen pääasialliseen toimenpidetyyppiin:

• kysynnän säännöstely: joko nostamalla sosiaaliturvamaksuja taikka siirtämällä kustannuksista entistä suurempi osa loppukäyttäjän maksettavaksi
• tarjonnan säännöstely: budjetin tai rajoitettujen määrärahojen vahvistaminen palvelujen tarjoajille sekä hoidon ostajien ja tarjoajien väliset sopimussuhteet.

Vaikeutena on erottaa uudistusten lyhyen aikavälin vaikutukset niiden rakenteellisista vaikutuksista, joiden avulla voidaan todella hillitä menojen kehitys kestävälle pohjalle. Tiedonannossa suositellaan kokemustenvaihdon tehostamista, minkä ansiosta voidaan tehdä yhteenvetoja toimintalinjoista ja jota voidaan käyttää apuna vertailussa ja toiminnan edistämisessä.

Näihin tavoitteisiin pääsemiseksi on olennaisen tärkeää, että kaikki asiaan liittyvät osapuolet (viranomaiset, terveydenhoitoalan ammattilaiset, sosiaalisen suojelun instituutiot, täydentäviä vakuutuksia tarjoavat tahot ja kuluttajat) luovat pysyviä yhteistyösuhteita.

Asiayhteys

Tämä tiedonanto annettiin Lissabonin Eurooppa-neuvoston (maaliskuu 2000) päätelmien pohjalta. Niissä korostettiin, että sosiaalisen suojelun järjestelmiä on uudistettava korkealaatuisten hoitopalvelujen toteuttamiseksi. Tiedonannossa vastataan myös Göteborgin Eurooppa-neuvoston (kesäkuu 2001) pyyntöön laatia keväällä 2002 kokoontuvalle Eurooppa-neuvostolle raportti, jossa ehdotetaan terveyden- ja vanhustenhuollon suuntaviivoja.

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Komission tiedonanto, annettu 20. huhtikuuta 2004, "Sosiaalisen suojelun uudistaminen laadukkaan, helposti saatavilla olevan ja kestävän terveydenhoidon ja pitkäaikaishoidon kehittämiseksi: kansallisten strategioiden tukeminen avoimen koordinointimenetelmän avulla" [KOM(2004) 304 lopullinen - Ei julkaistu virallisessa lehdessä]. Tiedonannossa ehdotetaan avoimen koordinointimenetelmän laajentamista terveydenhoidon ja pitkäaikaishoidon alalle. Näin pystytään luomaan puitteet, joilla edistetään kokemusten ja parhaiden toimintatapojen vaihtamista sekä tuetaan jäsenvaltioita terveydenhoidon ja pitkäaikaishoidon uudistamisessa.

Komission ja neuvoston yhteinen raportti, annettu 13. maaliskuuta 2003, "Terveydenhuolto ja vanhustenhuolto: kansallisten strategioiden tukeminen korkeatasoisen sosiaalisen suojelun takaamiseksi (DE) (EN) (FR)". Barcelonan Eurooppa-neuvosto (vuonna 2002) kehotti komissiota ja neuvostoa tarkastelemaan perusteellisemmin alan palvelujen saatavuutta, laatua ja rahoituksen kestävyyttä. Jäsenvaltioille toimitettiin kyselylomake tietojen keräämiseksi niiden toimintamallista näiden kolmen tavoitteen suhteen. Yhteinen raportti perustuu jäsenvaltioiden kyselylomakkeeseen vuonna 2002 antamiin vastauksiin.

Työllisyyttä, sosiaalipolitiikkaa, terveyttä ja kuluttaja-asioita käsittelevä neuvosto hyväksyi yhteisen raportin 6. maaliskuuta ja talous- ja rahoitusasioita käsittelevä neuvosto 7. maaliskuuta esitettäväksi maaliskuussa 2003 kokoontuneelle Eurooppa-neuvoston kokoukselle.

Viimeisin päivitys 14.10.2005