Koulutusta nykyaikaistamalla edistetään merkittävästi vaurautta ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta Euroopassa

Käsiteltävänä oleva raportti on toinen Koulutus 2010 -työohjelman täytäntöönpanon edistymistä koskeva raportti. Kansalliset uudistukset ovat oikeansuuntaisia, mutta uudistusvauhtia olisi lisättävä. Esiasteen koulutukseen investoiminen on ensiarvoisen tärkeää, koska sillä luodaan perusta tulevalle oppimiselle ja voidaan ehkäistä koulunkäynnin epäonnistumista ja sosiaalista syrjäytymistä. Raportissa todetaan, että mikäli koulun keskeyttämiseen, toisen asteen koulutuksen loppuun suorittamiseen ja avaintaitoihin liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi ei ponnistella merkittävästi enemmän, entistä suurempi osa seuraavasta sukupolvesta syrjäytyy yhteiskunnasta.

ASIAKIRJA

Koulutus 2010 -työohjelman täytäntöönpanon edistymistä koskeva neuvoston ja komission yhteinen väliraportti 2006 [EUVL C 79, 1.4.2006].

TIIVISTELMÄ

Kaikkien kansalaisten on voitava hankkia ja jatkuvasti päivittää tietojaan, taitojaan ja osaamistaan elinikäisellä oppimisella, ja sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa olevien ihmisten erityistarpeet on otettava huomioon. Näin edistetään laajempaa työelämään osallistumista ja talouskasvua ja samalla kohennetaan sosiaalista yhteenkuuluvuutta.

Nämä näkökohdat ovat erittäin tärkeitä nyt, kun Euroopan unionissa (EU) pohditaan Euroopan sosiaalisen mallin tulevaa kehitystä. Euroopalla on edessään erittäin suuria sosioekonomisia ja väestöön liittyviä haasteita, jotka johtuvat muun muassa väestön ikääntymisestä, heikosti koulutettujen aikuisten suuresta määrästä ja korkeista nuorisotyöttömyysluvuista.

KOULUTUS 2010 -TYÖOHJELMAN TÄYTÄNTÖÖNPANON EDISTYMINEN

Tarkastelu perustuu pääasiassa jäsenvaltioiden, Euroopan vapaakauppaliittoon kuuluvien Euroopan talousalueen (ETA) maiden, liittyvien maiden ja ehdokasmaiden vuonna 2005 toimittamiin kansallisiin kertomuksiin.

Kansallisella tasolla uudistusten toteuttaminen etenee. Useissa maissa on määritelty tai määritellään parhaillaan omia tavoitteita, jotka liittyvät – vaihtelevassa määrin – keskimääräistä eurooppalaista suoritusta koskeviin koulutuksen viitetasoihin (vertailuarvot). Tällä on erityisen suuri merkitys myös Euroopan työllisyysstrategian toteuttamisessa.

Kun on kyse tietoon perustuvan talouden keskeisiin alueisiin investoimisen kokonaismäärästä, Euroopan välimatka kilpaileviin maihin kuten Yhdysvaltoihin ei ole kaventunut vuoden 2000 jälkeen. Toisaalta jotkin Aasian valtiot kuten Kiina ja Intia kurovat eroa nopeasti umpeen.

Julkisten koulutusmenojen BKT-osuus kasvaa kuitenkin lähes kaikissa EU:n jäsenvaltioissa. EU:n keskiarvo oli 5,2 prosenttia vuonna 2002, kun se oli 4,9 prosenttia vuonna 2000.

Monissa maissa – mutta ei suinkaan kaikissa – on laadittu elinikäisen oppimisen strategioita, joita koskevia poliittisia linjauksia esitetään esimerkiksi strategia-asiakirjoissa tai kansallisissa toimintasuunnitelmissa. Joissakin maissa on kehitetty puitelainsäädäntöä.

Siitä huolimatta strategioissa on epätasapainoa, mikä oli havaittavissa jo vuonna 2003. Toimet keskitetään joko työllistyvyyteen tai järjestelmistä vieraantuneiden uudelleen aktivoimiseen.

Aikuisopiskelumahdollisuuksien parantamiseen kiinnitetään liian vähän huomiota ja myönnetään liian vähän varoja. Tämä koskee erityisesti iäkkäitä työntekijöitä, joiden määrän arvellaan kasvavan noin 14 miljoonalla vuoteen 2030 mennessä, sekä heikosti koulutettuja.

Suurella määrällä koulunsa päättävistä nuorista ei edelleenkään ole perustason valmiuksia ja taitoja, mikä on huolestuttava merkki siitä, että perusopetusjärjestelmät eivät välttämättä anna elinikäiseen oppimiseen tarvittavaa pohjaa. Tämä huolenaihe näkyy myös Lissabonin uusissa yhdennetyissä suuntaviivoissa ja eurooppalaisessa nuorisosopimuksessa (es de en fr). Useissa maissa vastataan haasteeseen uudistamalla opetussuunnitelmia ja opinto-ohjelmia, jotta voidaan taata kaikille laaja-alaiset avaintaidot ja estää etenkin heikoista lähtökohdista tulevien nuorten koulutuksen jääminen puutteelliseksi.

Korkea-asteen koulutuksen ja ammatillisen koulutuksen uudistuksessa rahoitus on edelleen useissa maissa suuri ongelma ja este nykyaikaistamisohjelman täytäntöönpanolle.

Korkea-asteen koulutuksen ja elinkeinoelämän välisen yhteistyön vahvistamista pidetään useimmissa maissa innovaatioiden ja paremman kilpailukyvyn perusedellytyksenä, mutta erittäin harvat maat ovat laatineet asiaa koskevan kattavan toimintamallin. Ongelmana on osittain se, että kansallisiin innovaatiostrategioihin ei useinkaan sisälly korkea-asteen koulutuksen uudistuksia.

Ammatillisen koulutuksen uudistamista koskevat kansalliset painopisteet näyttävät olevan laajalti Kööpenhaminan prosessin mukaisia [EN]. Euroopan tasolla sovittujen yhteisten periaatteiden ja vertailukohtien (esimerkiksi laadunvarmistus epävirallisen oppimisen validoinnissa) soveltaminen on aloitettu, mutta on vielä liian varhaista esitellä maakohtaisia tuloksia.

Ammatilliset koulutusväylät ovat kuitenkin yhä vähemmän houkuttelevia kuin akateemiset. Ammatillisen koulutuksen laadun ja houkuttelevuuden parantaminen on tulevaisuudessakin keskeinen haaste.

Valtaosassa maita ollaan huolissaan unionissa olevien lähes 80 miljoonan heikosti koulutetun ihmisen tarpeista, ja niissä korostetaan, että työvoimaan osallistuminen ja ammatilliset koulutusjärjestelmät ovat keskeisiä sosiaalisen osallisuuden varmistuskeinoja.

Tässä yhteydessä monissa maissa keskitytään tiettyihin kohdeväestöihin, erityisesti nuorisoon, sillä ammatillisilla koulutusohjelmilla pystytään vähentämään koulunkäynnin keskeyttämistä. Toisaalta aikuisten ja iäkkäiden työntekijöiden tarpeita ei vielä oteta riittävästi huomioon.

Ammatillisten opettajien ja kouluttajien ammattitaidon kehittäminen on useimmissa maissa vielä suuri haaste.

Kaikissa maissa pidetään kansallisten järjestelmien eurooppalaisen ulottuvuuden yhteydessä tärkeänä lisätä liikkuvuuteen osallistumista. Vaikka muutamia lupaavia, esimerkiksi liikkuvuuden laatuun liittyviä aloitteita on tehty, kansalliset strategiat eivät ole riittäviä.

Monissa maissa korostetaan kieltenopiskelun merkitystä. Politiikat ja toimenpiteet ovat kuitenkin hajanaisia, ja suurena haasteena on edelleen sen varmistaminen, että kaikilla toisen asteen koulutuksen päättävillä opiskelijoilla olisi Euroopan kansalaisina tarvitsemansa tiedot ja taidot. Tätä päämäärää korostettiin vuoden 2004 yhteisessä väliraportissa.

PÄÄTELMÄ: UUDISTUSVAUHTIA LISÄTTÄVÄ

Kansalliset uudistukset etenevät. Erityisen huolestuttavaa on kuitenkin se, että vaikka matematiikan, luonnontieteiden ja teknologian alalta valmistuvien määrän lisäämistä koskeva EU:n viitearvo on saavutettu nopeasti, sosiaaliseen osallisuuteen läheisimmin liittyviä viitearvoja lähestytään liian hitaasti. Mikäli koulun keskeyttämiseen, toisen asteen koulutuksen loppuun suorittamiseen ja avaintaitoihin liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi ei ponnistella merkittävästi enemmän, entistä suurempi osa seuraavasta sukupolvesta syrjäytyy yhteiskunnasta, mistä aiheutuu vahinkoa talouselämälle ja yhteiskunnalle.

Koulutus 2010 -työohjelman täytäntöönpanon tehostaminen kansallisella tasolla

Jäsenvaltioiden olisi ennen kaikkea varmistettava seuraavaa:

• Koulutuksella on keskeinen asema kansallisissa Lissabonin uudistusohjelmissa, kansallisessa rakennerahastojen strategisessa viitekehyksessä ja sosiaalista suojelua ja sosiaalista osallisuutta koskevissa kansallisissa strategioissa.
• Työohjelman täytäntöönpanon koordinointiin kussakin maassa tarvittavat kansalliset mekanismit ovat valmiina, ja niissä ovat mukana kaikki asianosaiset ministeriöt ja tärkeimmät sidosryhmät, erityisesti työmarkkinaosapuolet.
• Kansallisella politiikalla edistetään aktiivisesti Koulutus 2010 -työohjelman viitearvojen ja tavoitteiden saavuttamista. Kansallisia tavoitteita ja indikaattoreita olisi kehitettävä edelleen siten, että nämä eurooppalaiset vertailukohdat otetaan huomioon.
• Politiikkojen arviointia kehitetään siten, että edistymistä on mahdollista seurata paremmin ja syntyy arviointikulttuuri, jossa tutkimustietoa hyödynnetään täysimääräisesti. Sen vuoksi korkeatasoisten tilastollisten menetelmien ja infrastruktuurin kehittäminen on välttämätöntä.
• Työohjelman puitteissa tehtyjä lukuisia Euroopan laajuisia sopimuksia (esimerkiksi yhteisiä vertailukohtia ja periaatteita koskevia neuvoston päätöslauselmia ja päätelmiä) käytetään kansallisten uudistusten suunnittelussa tärkeinä viitekohtina.

Koulutus 2010 -työohjelman täytäntöönpanon tehostaminen Euroopan tasolla

Työohjelman täytäntöönpanon tehostamiseksi erityisen tärkeitä ovat seuraavat seikat:

• Kehitetään oikein kohdennettu ja toimiva vertaisoppimisohjelma, joka perustuu uuteen elinikäisen oppimisen ohjelmaan ja jossa otetaan huomioon vuoden 2005 aikana kertyneet kokemukset ja sovitut painopistealat.
• Valvotaan tehokkaammin elinikäisen oppimisen strategioiden täytäntöönpanoa kaikissa jäsenvaltioissa.
• Päästään yhteisymmärrykseen suosituksesta eurooppalaiseksi tutkintojen viitekehykseksi sekä ehdotuksesta elinikäisen oppimisen avaintaitoja koskevaksi Euroopan parlamentin ja neuvoston suositukseksi ja jatketaan opettajankoulutuksen laatua koskevaa työtä.
• Parannetaan tiedottamista ja kokemusten vaihtoa rakennerahastojen ja Euroopan investointipankin (EIP) käytöstä koulutuksen kehittämisessä, jotta näitä resursseja voitaisiin tulevaisuudessa hyödyntää entistä paremmin.

Taustaa

Vuoden 2004 yhteisessä väliraportissaan neuvosto ja Euroopan komissio vaativat Euroopan koulutusjärjestelmien pikaista uudistamista, jotta unioni pystyy saavuttamaan sosiaaliset ja taloudelliset tavoitteensa. Ne sitoutuivat arvioimaan kahden vuoden välein Koulutus 2010 -työohjelman täytäntöönpanon edistymistä, mukaan luettuina ammatillista koulutusta koskeva Kööpenhaminan prosessi sekä korkea-asteen opetukseen liittyvät toimet. Tämä raportti on ohjelman uuden vaiheen ensimmäinen. Koulutus 2010 -työohjelma edistää myös merkittävästi kasvua ja työllisyyttä koskevien uusien yhdennettyjen suuntaviivojen täytäntöönpanoa, eurooppalainen nuorisosopimus (es de en fr)mukaan luettuna.

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Koulutus 2010 -työohjelman täytäntöönpanon edistymistä koskeva neuvoston ja komission yhteinen raportti vuonna 2008 — Tietoa, luovuutta ja innovointia elinikäisen oppimisen ansiosta [EUVL C 86, 5.4.2008].

Komission ja neuvoston raportti on osa työohjelmaan liittyvien koulutustavoitteiden toteuttamisen seurantaa. Siinä kerrotaan, miten on edistytty esimerkiksi elinikäistä oppimista edistävän eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen toteuttamisen tai korkeakoulujen itsenäisyyden suhteen. Raportissa kiinnitetään erityistä huomiota yhä esiintyviin puutteisiin ja kartoitetaan toimia, joilla koulutusuudistusta on jatkossa syytä toteuttaa.

Vaikka elinikäiselle oppimiselle on määritelty kattavat ja yhtenäiset strategiat, niiden toteutuminen käytännössä on yhä vaillinaista sekä rahoituksen että oppilaitosten sitoutumisen osalta. Yhteisön vertailuarvoja, jotka on määrä saavuttaa vuoteen 2010 mennessä, ei vielä ole merkittävästi lähestytty. Koulunkäynnin varhaisen päättämisen yleisyys, iäkkäämpien työntekijöiden ja heikosti koulutettujen vähäinen osallistuminen elinikäiseen oppimiseen, maahanmuuttajien heikko osaaminen sekä riittämätön opettajien koulutus ovat tekijöitä, joiden vuoksi on tarpeen ponnistella entistäkin lujemmin osaamisen parantamiseksi.

Raportissa korostetaan myös ”osaamiskolmion” (koulutus, tutkimus, innovaatiot) merkitystä kasvun ja työllisyyden kannalta. Luovuutta ja innovointia edistävää toimintaa onkin syytä tehostaa kaikilla koulutussektoreilla.

Koulutuksesta vastaavan neuvoston Eurooppa-neuvostolle antama selvitys koulutusjärjestelmien konkreettisista tulevaisuuden tavoitteista, annettu 14. helmikuuta 2001 [5980/01 EDUC 18 – ei julkaistu virallisessa lehdessä].

Viimeisin päivitys 11.04.2008