Kumoamiskanne

Kumoamiskanne on muutoksenhakukanne, joka voidaan nostaa Euroopan unionin tuomioistuimessa. Kumoamiskanteella kantaja vaatii, että Euroopan unionin toimielinten, elinten tai laitosten antama säädös kumotaan.

Kumoamiskanne on tuomioistuinmenettely, jota käytetään Euroopan unionin tuomioistuimessa. Tällaisten muutoksenhakukanteiden avulla tuomioistuin voi tutkia EU:n toimielinten, elinten tai laitosten antamien säädösten laillisuutta. Tuomioistuin kumoaa kyseessä olevan säädöksen, mikäli säädös todetaan Euroopan unionin (EU) oikeuden vastaiseksi.

Kanteen voivat nostaa Euroopan unionin toimielimet sekä yksityishenkilöt tiettyjen edellytysten täyttyessä.

Kanteen luonne

Kumoamiskanne koostuu unionin säädösten laillisuuden tutkimisesta, mikä voi johtaa tutkittavan säädöksen kumoamiseen. Kanteen kohteena voivat olla

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 263 artiklan mukaan suositukset ja lausunnot eivät kuulu Euroopan unionin tuomioistuimen toimivallan piiriin.

Kun tuomioistuimessa on nostettu kumoamiskanne, se tutkii, onko säädös Euroopan unionin oikeuden mukainen. Tuomioistuimella on käytössään neljä kumoamisperustetta:

Kantajat

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 263 artiklassa eritellään useita kantajien ryhmiä. Ensinnäkin on olemassa etuoikeutettuja kantajia. Niitä ovat jäsenvaltiot, komissio, Euroopan parlamentti ja neuvosto. Nämä kantajat ovat etuoikeutettuja siten, että ne voivat nostaa kanteen Euroopan unionin tuomioistuimessa osoittamatta oikeussuojan tarvetta.

Myös yksityishenkilöt voivat nostaa kanteen Euroopan unionin tuomioistuimessa. He ovat muita kuin etuoikeutettuja kantajia. Toisin kuin etuoikeutetut kantajat, unionin säädöksen kumoamista esittäessään yksityishenkilöiden on osoitettava oikeussuojan tarve. Kyseisen säädöksen on siis oltava osoitettu kantajalle tai sen on koskettava kantajaa suoraan ja erikseen.

Lisäksi tietyt kantajat voivat nostaa erityisiä muutoksenhakukanteita. Euroopan tilintarkastustuomioistuin, Euroopan keskuspankki ja alueiden komitea voivat siten nostaa kumoamiskanteita EU:n säädöksistä, jotka loukkaisivat niiden oikeuksia. Samoin Euroopan investointipankin hallintoneuvosto voi riitauttaa pankin valtuuston tekemät päätökset. Lisäksi Lissabonin sopimuksessa määritellään uusi muutoksenhaun muoto: kansalliset parlamentit ja alueiden komitea voivat nostaa kumoamiskanteen säädöksistä, joita ne pitävät toissijaisuusperiaatteen vastaisina.

Kantajilla on kaksi kuukautta aikaa nostaa kumoamiskanne. Määräaika alkaa kyseisen säädöksen julkaisupäivämäärästä tai siitä, kun se on annettu kantajalle tiedoksi, tai siitä, kun kantaja on saanut siitä tiedon.

Säädöksen kumoaminen

Mikäli kanne on aiheellinen, Euroopan unionin tuomioistuin voi kumota säädöksen kokonaan tai vain tiettyjen säännösten osalta. Kumotulla säädöksellä tai säännöksellä ei ole enää oikeusvaikutusta. Lisäksi kumotun säädöksen antaneen toimielimen, elimen tai laitoksen on täytettävä oikeudellinen tyhjiö Euroopan unionin tuomioistuimen tuomion mukaisesti.

Unionin tuomioistuimen ja unionin yleisen tuomioistuimen toimivallan jako

Unionin tuomioistuimen toimivaltaan kuuluvat

Unionin yleisellä tuomioistuimella on toimivalta käsitellä ensimmäisenä oikeusasteena kaikkia muita kanteita ja etenkin yksityishenkilöiden nostamia kanteita.

See also

Viimeisin päivitys 29.10.2010