Kansanterveys
JOHDANTO
Euroopan yhtenäisasiakirja ja kansalaisten Eurooppa -käsitteen syntyminen on tuonut Rooman sopimuksessa etusijan saaneen vapaan liikkuvuuden rinnalle muun muassa ympäristö-, terveys- ja kuluttajansuoja-asiat.
Terveyden suojelua edisti merkittävästi sopimus Euroopan unionista, jossa Euroopan yhteisön perustamissopimukseen sisällytettiin erityinen kansanterveyttä koskeva artikla (152, ent. 129 artikla). Alalla, jolla suurin osa päätösvallasta on kansallisella tasolla, yhteisön merkitys on kuitenkin jäsenvaltioiden toimiin verrattuna toissijainen, ja sen tehtävänä on ennen muuta tukea jäsenvaltioiden pyrkimyksiä sekä auttaa muotoilemaan ja toteuttamaan yhteensovitettuja tavoitteita ja strategioita.
Jäsenvaltioilla on niinkin erilaisia yhteisiä ongelmia kuin huumausaineiden väärinkäyttö ja verensiirtoketjut, minkä vuoksi on käynyt ilmi, että kansallisilla ratkaisuilla voi toisinaan olla kauaskantoisia jäsenvaltioiden rajat ylittäviä vaikutuksia. Jotkut kansanterveysongelmat vaativatkin kansainvälisiä toimia ja täten jäsenvaltioiden tiivistä yhteistyötä.
Amsterdamin sopimuksessa pyritään ottamaan tämä asiantila paremmin huomioon muuttamalla Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 152 (ent.129) artiklan muotoilua.
TAUSTA
Rooman sopimuksessa ei alun perin ollut kansanterveystoimille muodollista oikeusperustaa. Vuodesta 1977 lähtien terveysministereistä koostuva neuvosto alkoi kuitenkin kokoontua epäsäännöllisin väliajoin. Tuloksena oli esimerkiksi neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden päätöksiä tai muita päätöslauselmia, jotka eivät olleet sitovia. Euroopan yhtenäisasiakirjan allekirjoittamisen seurauksena tällaisten, oikeudelliselta merkitykseltään toisinaan epäselvien asiakirjojen määrä lisääntyi. Lopulta Euroopan unionista tehdyn sopimuksen voimaantulo ja osaston "Kansanterveys" lisääminen loi muodollisen pohjan jäsenvaltioiden yhteistyölle tällä alalla. Samalla 3 artikla kohottaa terveyden suojelun yhteisön tavoitteiden joukkoon.
Siitä lähtien yhteisön ponnistelut on voitu keskittää laaja-alaisiin toimiin, jotka koskevat valistusta, koulutusta, valvontaa ja ammatillista koulutusta terveysalalla, sekä Euroopan komission kertomuksiin terveystilanteesta Euroopan yhteisössä ja terveydensuojelun näkökohtien sisällyttämiseen yhteisön politiikkaan. Lisäksi on perustettu monivuotisia maailmanlaajuisia ohjelmia, jotka liittyvät painopisteongelmiin, kuten syöpään, huumausaineiden väärinkäyttöön, aidsiin ja tartuntatauteihin.
Yhteisö toimii muillakin tavoin, esimerkiksi tartuntatauti-, veri- ja tupakkakysymyksissä, sekä sisämarkkinoiden toteuttamisessa säätämällä eläinten ja kasvien terveystarkastuksia koskevia lakeja, ja tukemalla bioteknologista tutkimusta.
EUROOPAN YHTEISÖN PERUSTAMISSOPIMUKSEN UUSI 152 ARTIKLA
Yhteisö voi ryhtyä toimenpiteisiin varmistaakseen korkeatasoisen ihmisten terveyden suojelun (eikä enää pelkästään myötävaikuttaakseen siihen).
Euroopan yhteisön perustamissopimuksen uusi 152 (ent.129 artikla) on aikaisempaa kattavampi. Uusi artikla mainitsee jäsenvaltioiden välisen yhteistyön alaan kuuluvina niin taudit ja laajalle levinneet vaaralliset sairaudet kuin yleisemminkin kaikki ihmisten terveyteen kohdistuvat riskit sekä yleisen tavoitteen terveyden parantamisesta.
Myös sitä mahdollisuutta korostetaan, että neuvosto voi ryhtyä toimiin, joilla määritellään korkeatasoiset laatu- ja turvallisuusnormit ihmiselimille ja ihmisistä peräisin oleville aineille, verelle ja verestä peräisin oleville valmisteille. Eläinten ja kasvien terveyttä koskevista toimista, joiden välittömänä tarkoituksena on kansanterveyden suojelu, päätetään nykyisin yhteispäätösmenettelyllä. Tämä on uutta, sillä Euroopan parlamentilla oli ennen vain oikeus tulla kuulluksi päätettäessä terveystoimista, jotka liittyvät maatalouteen.
Lisätietoja: