–

H itse,

–

Land Berlin, asiamiehinään M. Theis, E.-N. Voigt, K.-P. Nießner ja A. Hollmann,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään C. Valero ja M. Kellerbauer,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee BUSINESSEUROPEN, UEAPME:n, CEEP:n ja EAY:n tekemän vanhempainvapaata koskevan tarkistetun puitesopimuksen täytäntöönpanosta ja direktiivin 96/34/EY kumoamisesta 8.3.2010 annetun neuvoston direktiivin 2010/18/EU (EUVL 2010, L 68, s. 13) liitteenä olevan, 18.6.2009 tehdyn tarkistetun vanhempainvapaata koskevan puitesopimuksen (jäljempänä tarkistettu puitesopimus) 5 lausekkeen 1 ja 2 kohdan sekä miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa 5.7.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/54/EY (EUVL 2006, L 204, s. 23) 14 artiklan 1 kohdan a ja c alakohdan sekä 15 ja 16 artiklan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat H ja Land Berlin (Berliinin osavaltio, Saksa) ja joka koskee viimeksi mainitun H:lle tämän vanhempainvapaan aikana lähettämää päätöstä, jossa se ilmoittaa hänelle, että koska hän ei ole tähän vapaaseen liittyvän poissaolon vuoksi suorittanut menestyksellä kahden vuoden koeaikaa esimiestehtävissä, joihin hänet oli nimitetty ennen mainittua vapaata, hänen asemansa koeajalla olevana virkamiehenä oli päättynyt ja hänet oli siten siirretty takaisin hänen aikaisempaan, alemmantasoiseen tehtäväänsä.

3

Direktiivillä 2010/18 kumottiin 8.3.2012 alkaen UNICE:n, CEEP:n ja EAY:n tekemästä vanhempainlomaa koskevasta, 14.12.1995 tehdystä puitesopimuksesta 3.6.1996 annettu neuvoston direktiivi 96/34/EY (EYVL 1996, L 145, s. 4) (jäljempänä vuoden 1995 puitesopimus).

4

Direktiivin 2010/18 johdanto-osan 8 ja 11 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

– –

5

Kyseisen direktiivin 3 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 8 päivänä maaliskuuta 2012 tai varmistettava, että työmarkkinaosapuolet ovat toteuttaneet tarvittavat toimenpiteet sopimusteitse viimeistään kyseisenä päivänä. – –”

6

Tarkistetun puitesopimuksen johdanto-osassa todetaan muun muassa seuraavaa:

”Tällä – – puitesopimuksella tarkistetaan [vuoden 1995] puitesopimusta, jossa asetetaan vanhempainvapaata koskevat vähimmäisvaatimukset ja joka toimii tärkeänä keinona sovittaa yhteen työhön ja perheeseen liittyvät velvollisuudet ja edistää naisten ja miesten tasa-arvoa ja yhdenvertaista kohtelua.

– –

I. Yleisiä näkökohtia

– –

– –”

7

Tarkistetun puitesopimuksen 1 lausekkeen 1 ja 2 kohdassa määrätään seuraavaa:

8

Kyseisen puitesopimuksen 2 lausekkeessa todetaan seuraavaa:

9

Kyseisen puitesopimuksen 3 lausekkeen 1 kohdassa todetaan seuraavaa:

”Vanhempainvapaan myöntämisperusteet ja sen soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt määritellään jäsenvaltioiden lainsäädännössä ja/tai työehtosopimuksissa tämän sopimuksen vähimmäisvaatimuksia noudattaen. Jäsenvaltiot ja/tai työmarkkinaosapuolet voivat erityisesti

10

Saman puitesopimuksen 5 lausekkeessa, jonka otsikko on ”Työntekijän oikeudet ja syrjimättömyys”, määrätään seuraavaa:

– –”

11

Direktiivin 2006/54 14 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Julkisella tai yksityisellä sektorilla, julkiset laitokset mukaan lukien, ei saa olla välitöntä tai välillistä sukupuoleen perustuvaa syrjintää seuraavien seikkojen suhteen:

– –

– –”

12

Kyseisen direktiivin 15 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Äitiysvapaalla olevalla naisella on äitiysvapaan loputtua oltava oikeus palata työhönsä tai vastaavaan toimeen työehdoilla, jotka eivät ole hänelle aikaisempia epäedullisemmat – –”

13

Kyseisen direktiivin 16 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Tämä direktiivi ei rajoita jäsenvaltioiden oikeutta tunnustaa erillinen oikeus isyysvapaaseen ja/tai adoptiovapaaseen. Niiden jäsenvaltioiden, jotka tunnustavat tällaisen oikeuden, on toteutettava tarvittavat toimenpiteet suojellakseen mies- ja naistyöntekijöitä irtisanomiselta kyseisen oikeuden käyttämisen vuoksi ja varmistettava, että näillä on vapaan loputtua oikeus palata työhönsä tai vastaavaan toimeen työehdoilla, jotka eivät ole heille aikaisempia epäedullisemmat – –”

14

Koeajalla olevan, esimiestehtäviä sisältävään virkaan nimitetyn virkamiehen asemaa säännellään Berliinin osavaltion osalta 19.3.2009 annetun osavaltion virkamieslain (Landesbeamtengesetz, jäljempänä LBG) 97 §:ssä.

15

LBG:n 97 §:n 1 momentissa säädetään muun muassa, että tällaisessa virassa suoritettu koeaika on kaksi vuotta eikä sitä voida pidentää.

16

LBG:n 97 §:n 2 momentin toisessa virkkeessä säädetään seuraavaa:

”Nimityspäivästä lähtien oikeudet ja velvollisuudet, jotka liittyvät virkaan, jota virkamies viimeksi hoiti vakituisena virkamiehenä – – keskeytetään koeajan pituiseksi ajaksi – –”

17

LBG:n 97 §:n 4 momentissa, sellaisena kuin se on muutettuna liittovaltion virkamiesoikeuden uudistamisesta ja nykyaikaistamisesta 22.6.2011 annetulla lailla (Dienstrechtsneuordnungsgesetz), säädetään seuraavaa:

”Koeaikansa menestyksellä suorittanut virkamies otetaan vakituiseen virkasuhteeseen – –. Virkamies, jota ei koeajan päätyttyä oteta vakituiseen virkasuhteeseen, menettää oikeuden kyseisen palkkaluokan mukaiseen palkkaan. Virkamiehelle ei synny laajempia oikeuksia. Virkamiestä ei voida vuoteen nimittää koeajalle samaan virkaan. Jos virkamies ei ensimmäisellä kerralla onnistu suorittamaan koeaikaansa hyväksyttävästi pelkästään siitä syystä, että hän on ollut pitkään estynyt hoitamasta esimiestehtäviään, ylempi viranomainen voi myöntää poikkeuksen edellä seitsemännessä virkkeessä mainittuun sääntöön.”

18

H on tullut Berliinin osavaltion palvelukseen vuonna 1999, ja hän on vakituinen virkamies sen hallinnossa. Hän on hoitanut 23.9.2008 lähtien palkkaluokkaan A 16 kuuluvaa hallintoneuvoksen virkaa. Valintamenettelyn päätteeksi H ylennettiin 20.9.2011 koeajalla olevaksi virkamieheksi LBG:n 97 §:n 1 momentin mukaisesti ylempään palkkaluokkaan B 2 kuuluvaan hallintoneuvoksen virkaan. Siten hänet siirrettiin 18.10.2011 tuolloin vapaana olleeseen virkaan, joka kuului viimeksi mainittuun palkkaluokkaan ja joka sisälsi esimiestehtäviä.

19

H ei kuitenkaan hoitanut tehtäviään uudessa virassa. Hän oli sairauslomalla 25.7.2011–19.1.2012 raskauteensa liittyvistä syistä, tämän jälkeen 20.1.–27.4.2012 äitiyslomalla. Tämän äitiysloman jälkeen H oli vuosilomalla 29.5.2012 asti, kunnes hänelle myönnettiin vanhempainvapaa, joka alkoi 30.5.2012 ja jota jatkettiin useita kertoja, kunnes se päättyi 20.2.2015.

20

Tällä välin virka, johon H oli otettu koeajalla olevaksi virkamieheksi, oli vuoden 2012 jälkimmäisellä puoliskolla asetettu uudelleen hakuun, ja se annettiin toiselle henkilölle.

21

Landesverwaltungsamt Berlin (Berliinin osavaltion hallintovirasto, Saksa) ilmoitti 4.9.2014 H:lle, ettei tämä ollut suorittanut menestyksellä kahden vuoden koeaikaa edellä mainittuun virkaan, koska hän ei ollut tosiasiallisesti hoitanut kyseistä virkaa, ja että hänen virkasuhteensa koeajalla olevana virkamiehenä oli LBG:n 97 §:n 4 momentin mukaisesti päättynyt 19.9.2013. Kyseinen virasto ilmoitti H:lle myös, että hänet siirretään takaisin hänen aikaisempaan, palkkaluokkaan A 16 kuuluvaan hallintoneuvoksen virkaansa.

22

Koska virasto hylkäsi 10.11.2014 tekemällään päätöksellä H:n tekemän oikaisuvaatimuksen, H nosti Verwaltungsgericht Berlinissä (Berliinin hallintotuomioistuin, Saksa) kanteen, jolla hän vaati kyseisen päätöksen kumoamista ja sen toteamista, että hän saisi pitää palkkaluokkaan B 2 kuuluvan, esimiestehtäviä sisältävän koeajalla olevan virkamiehen asemansa kauemmin kuin 19.9.2013 asti. Kanteensa tueksi H väitti muun muassa, että riidanalainen päätös on ristiriidassa direktiivien 2006/54 ja 2010/18 kanssa.

23

Verwaltungsgericht Berlin kysyy direktiivin 2010/18 ja tarkistetun puitesopimuksen osalta erityisesti, onko LBG:n 97 § yhteensoveltuva kyseisen puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdan kanssa, koska vanhempainvapaansa päätyttyä H ei päässyt vapaataan edeltäneeseen samaan tai vastaavaan työhön, vaan hänet siirrettiin takaisin alempaan virkaan. Tämä tuomioistuin kysyy myös, onko kyseinen 97 § yhteensoveltuva mainitun puitesopimuksen 5 lausekkeen 2 kohdan kanssa, jossa määrätään kertyneiden tai kertymässä olevien etujen säilyttämisestä, siitä syystä, että kyseisestä takaisin siirtämisestä aiheutuu palkan lasku. Mainitun tuomioistuimen mukaan ei kuitenkaan voida sulkea pois sitä, että – kuten Berliinin osavaltio väittää – LBG:n 97 §:ssä olevat säännöt voivat olla kyseisen puitesopimuksen 5 lausekkeen 2 kohdan toisessa virkkeessä tarkoitettua lainsäädäntöä, josta voi laillisesti aiheutua vanhempainvapaan päätyttyä muutoksia työntekijän oikeuksiin.

24

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että jos oletetaan, että LBG:n 97 § ei ole tarkistetun puitesopimuksen ja/tai direktiivin 2006/54 mukainen, olisi mahdotonta tulkita tätä 97 §:ää siten, että varmistetaan sen säännösten yhteensoveltuvuus mainittujen unionin oikeuden sääntöjen kanssa, joten tässä tapauksessa tätä kansallista säännöstä ei pitäisi soveltaa.

25

Tältä osin mainittu tuomioistuin katsoo, että sopivin ratkaisu olisi edellyttää koeajan jatkamista siltä osin kuin koeaika ei ole vielä vanhempainvapaan alkaessa päättynyt, joko alkuperäisessä virassa, taikka kun – kuten nyt käsiteltävässä asiassa – tämä virka on tällä välin annettu toisen virkamiehen hoidettavaksi, vastaavanlaisessa esimiestehtäviä sisältävässä virassa. Se kysyy kuitenkin myös, miten asia olisi ratkaistava silloin, kun mitään vastaavanlaista virkaa ei ole saatavilla. Lopuksi ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin kysyy siltä osin kuin kansallisessa oikeudessa vaaditaan uuden viran täyttämiseksi uuden valintamenettelyn järjestämistä sillä riskillä, että siinä tapauksessa on hyväksyttävä toinen hakija kuin vanhempainvapaalta palaava virkamies, onko unionin oikeuden perusteella tällaisesta menettelystä luovuttava.

26

Tämän vuoksi Verwaltungsgericht Berlin on lykännyt asian käsittelyä ja esittänyt unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

27

Ensimmäisellä kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko tarkistetun puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 ja 2 kohtaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle säännöstölle, jossa asetetaan julkishallinnon esimiestehtäviä sisältävään virkaan lopullisen nimittämisen edellytykseksi se, että valittu hakija suorittaa menestyksellä kahden vuoden edeltävän koeajan tähän virkaan ja jonka nojalla tilanteessa, jossa tällainen hakija on ollut suurimman osan koeajastaan vanhempainvapaalla ja on sillä edelleen, mainittu koeaika päättyy lain mukaisesti tämän kahden vuoden ajan päätyttyä ilman, että sen pidentäminen olisi mahdollista, ja asianomainen henkilö siirretään siten hänen palatessaan vanhempainvapaalta takaisin hänen ennen koeajalle hyväksymistään hoitamaansa tehtävään, joka on sekä organisatorisesti että palkan osalta alemmantasoinen. Jos tähän ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kolmannen kysymyksensä ensimmäisessä osassa, onko kyseisen 5 lausekkeen 1 ja 2 kohtaa tulkittava siten, että tällainen kansallinen säännöstö voi kuitenkin olla oikeutettu saman koeajan tavoitteella eli sillä, että voidaan arvioida soveltuvuus haettavan esimiestehtäviä sisältävän viran hoitamiseen, mikä edellyttää, että mainittu koeaika kestää pitemmän ajanjakson ajan.

28

Aluksi on täsmennettävä, että koska H on ollut vanhempainvapaansa vuoksi poissa suurimman osan kyseessä olevan esimiestehtäviä sisältävän viran saamiseen vaadittavasta koeajasta ja koska hän oli edelleen vanhempainvapaalla hetkellä, jona Berliinin osavaltion hallintovirasto ilmoitti hänelle, että hänet siirretään takaisin hänen aikaisempaan virkaansa, pääasiassa kyseessä olevaa kansallista säännöstöä on tutkittava yksinomaan direktiivin 2010/18 ja tarkistetun puitesopimuksen valossa.

29

Kuten tarkistetun puitesopimuksen johdanto-osan ensimmäisestä kohdasta ilmenee, kyseinen puitesopimus muodostaa työmarkkinaosapuolten, joita edustavat yleiset työmarkkinajärjestöt, sitoumuksen asettaa vanhempainvapaata koskevat vähimmäisvaatimukset ja toimii tärkeänä keinona sovittaa yhteen työhön ja perheeseen liittyvät velvollisuudet ja edistää naisten ja miesten tasa-arvoa ja yhdenvertaista kohtelua.

30

Mainitun tarkistetun puitesopimuksen täytäntöönpanosta annetun direktiivin 2010/18 kahdeksannessa perustelukappaleessa korostetaan samoin, että direktiivin tavoitteita ovat työssäkäyvien vanhempien työ-, yksityis- ja perhe-elämän yhteensovittamisen parantaminen sekä naisten ja miesten tasa-arvo asioissa, jotka koskevat heidän mahdollisuuksiaan työmarkkinoilla sekä heidän kohteluaan työssä koko unionissa.

31

On muistutettava lisäksi, että yhtäältä miesten ja naisten välisestä tasa-arvosta, erityisesti ammatin, työn ja palkkauksen alalla ja toisaalta vanhempainvapaata koskevasta oikeudesta perhe- ja työelämän yhteensovittamiseksi määrätään Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 23 artiklassa ja 33 artiklan 2 kohdassa; näihin määräyksiin viitataan tarkistetun puitesopimuksen yleisten näkökohtien 3 kohdassa.

32

Oikeus vanhempainvapaaseen on otettu perusoikeuskirjan 33 artiklan 2 kohtaan yhtenä niistä sosiaalisista perusoikeuksista, jotka on koottu sen IV osastoon, jonka otsikkona on ”Yhteisvastuu”. Kyseisessä määräyksessä todetaan, että voidakseen sovittaa yhteen perhe- ja työelämänsä, jokaisella on oikeus muun muassa vanhempainlomaan lapsen syntymän tai lapseksiottamisen johdosta.

33

Lisäksi tarkistetun puitesopimuksen tällaiset tavoitteet liittyvät elin- ja työolojen kohentamiseen ja työntekijöiden riittävän sosiaalisen suojelemisen olemassaoloon, jotka – kuten SEUT 151 artiklasta ilmenee – kuuluvat unionin sosiaalipolitiikan tavoitteisiin (ks. vastaavasti vuoden 1995 puitesopimuksen osalta 22.10.2009 annettu tuomio Meerts, C-116/08, EU:C:2009:645, 37 kohta).

34

Lopuksi on muistutettava, että tarkistettua puitesopimusta sovelletaan vuoden 1995 puitesopimuksen tavoin myös työntekijöihin, joilla on pääasian kantajan tavoin virkamiehen asema. Tarkistetun puitesopimuksen 1 lausekkeen 2 kohtaa sovelletaan ”kaikkiin työntekijöihin, – – joilla on kussakin jäsenvaltiossa voimassa olevissa säädöksissä, työehtosopimuksissa ja/tai käytännöissä määritelty työsopimus tai työsuhde”. Lisäksi puitesopimuksen 2 lausekkeen 1 kohta koskee ”työntekijöitä” siitä riippumatta, ovatko heidän työnantajansa julkisen vai yksityisen sektorin työnantajia, ja se kattaa näin ollen kaikki työntekijät (ks. vastaavasti tuomio 16.9.2010, Chatzi, C-149/10, EU:C:2010:534, 28–30 kohta).

35

Aluksi on todettava, että tarkistetun puitesopimuksen 5 lausekkeen 1–3 kohtien sanamuoto on laadittu melkein samanlaisin ilmaisuin kuin vuoden 1995 puitesopimuksen 2 lausekkeen 5–7 kohta, joten unionin tuomioistuimen tulkinta viimeksi mainituista määräyksistä pätee myös ensin mainittuihin (ks. vastaavasti tuomio 16.6.2016, Rodríguez Sánchez, C-351/14, EU:C:2016:447, 47 kohta).

36

Jotta uusille vanhemmille annetaan mahdollisuus keskeyttää työnteko perhe-elämään liittyvien velvoitteidensa täyttämiseksi, kyseisen puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdassa taataan, että he voivat vanhempainvapaan päättyessä palata samaan työhön, tai jos se ei ole mahdollista, vastaavaan tai samankaltaiseen työhön, joka on heidän työsopimuksensa tai työsuhteensa mukainen. Tässä määräyksessä taataan siten tämän vapaan päättyessä paluu työhön samoin edellytyksin kuin jotka vallitsivat hetkellä, jona kyseinen vapaa aloitettiin (ks. vastaavasti tuomio 13.2.2014, TSN ja YTN, C-512/11 ja C-513/11, EU:C:2014:73, 39 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

37

Tarkistetun puitesopimuksen 5 lausekkeen 2 kohdan ensimmäisen virkkeen tarkoituksena on samoin estää työsuhteeseen perustuvien kertyneiden tai kertymässä olevien etujen, jotka työntekijällä on jo silloin, kun hän aloittaa vanhempainvapaan, menettäminen tai heikentyminen ja taata se, että hän on mainitun vapaan päättyessä näiden etujen osalta samassa tilanteessa, jossa hän oli tämän vapaan alkaessa (ks. vastaavasti tuomio 16.7.2009, Gómez-Limón Sánchez-Camacho, C-537/07, EU:C:2009:462, 39 kohta ja tuomio 22.10.2009, Meerts, C-116/08, EU:C:2009:645, 39 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

38

Mainitulla määräyksellä ei kuitenkaan säännellä työsuhteeseen perustuvia oikeuksia ja velvollisuuksia vanhempainvapaan aikana, vaan ne määrittävät tarkistetun puitesopimuksen 5 lausekkeen 3 kohdan nojalla jäsenvaltiot ja/tai työmarkkinaosapuolet. Kuten unionin tuomioistuin on todennut, tällaista viittausta kansalliseen lainsäädäntöön ja työehtosopimuksiin sovelletaan, ellei tarkistetulla puitesopimuksella vahvistetuista vähimmäisvaatimuksista ja erityisesti tämän puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 ja 2 kohdasta muuta johdu (ks. vastaavasti tuomio 16.7.2009, Gómez-Limón Sánchez-Camacho, C-537/07, EU:C:2009:462, 46 kohta ja tuomio 22.10.2009, Meerts, C-116/08, EU:C:2009:645, 45 kohta).

39

Berliinin osavaltion väitteiden perusteella on täsmennettävä ensinnäkin, että – toisin kuin se väittää – työntekijällä on oikeus palata aikaisempaan työhönsä ja säilyttää tarkistetun puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 ja 2 kohdassa taatut kertyneet tai kertymässä olevat etunsa myös silloin, kun sovellettavien kansallisten säännösten nojalla otettu vanhempainvapaa ylittää tarkistetun puitesopimuksen 2 lausekkeen 2 kohdassa tarkoitetun neljän kuukauden vähimmäisajan.

40

Julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksensa 20 kohdassa esiin tuoman sen seikan lisäksi, että tähän ratkaisuun on jo implisiittisesti päädytty unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä (ks. vastaavasti tuomio 20.6.2013, Riežniece, C-7/12, EU:C:2013:410, 12, 17, 32, 50 ja 51 kohta), Berliinin osavaltion puolustamalle päinvastaiselle näkemykselle ei myöskään ole mitään perustaa tarkistetun puitesopimuksen tekstissä, jonka 5 lausekkeen 1 ja 2 kohdassa todetaan työntekijän oikeus palata samaan työhön ”vanhempainvapaan päättyessä” ja oikeus säilyttää kertyneet tai kertymässä olevat edut ”vanhempainvapaan loppuun asti”.

41

Lisäksi siitä, että kyseessä olevalta työntekijältä poistetaan oikeus palata samaan työhön ja säilyttää kertyneet tai kertymässä olevat etunsa, kun vanhempainvapaa ylittää neljän kuukauden vähimmäisajan, olisi vaikutuksena se, että työntekijä saadaan luopumaan päätöksestä käyttää oikeuttaan tällaiseen vapaaseen, ja siten loukataan tämän oikeuden tehokkuutta sekä direktiivin 2010/18 ja tarkistetun puitesopimuksen tehokasta vaikutusta (tuomio 13.2.2014, TSN ja YTN, C-512/11 ja C-513/11, EU:C:2014:73, 51 kohta), ja se on siten ristiriidassa tarkistetun puitesopimuksen mukaisen työ- ja perhe-elämän velvoitteiden yhteensovittamisen tavoitteen kanssa (tuomio 27.2.2014, Lyreco Belgium, C-588/12, EU:C:2014:99, 40 kohta).

42

Toiseksi Berliinin osavaltion väitettä siitä, että koska H ei ollut tosiasiallisesti hoitanut pääasiassa kyseessä olevaa koeaikaista virkaa, hänellä ei ollut tarkistetun puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 ja 2 kohdan mukaista oikeutta palata kyseiseen työhön hänen vanhempainvapaansa päättyessä eikä säilyttää erityisesti tähän työhön liittyviä, tämän vapaan alkuun mennessä kertyneitä tai kertymässä olevia etujaan, ei myöskään voida hyväksyä.

43

Mainitun 5 lausekkeen 1 ja 2 kohdassa olevia käsitteitä ”työ” ja ”kertyneet tai kertymässä olevat edut” on jäsenvaltioiden oikeutta koskevan nimenomaisen viittauksen puuttuessa niiden sisällön ja ulottuvuuden määrittämiseksi tavallisesti tulkittava koko unionissa itsenäisesti ja yhtenäisesti, ja tässä tulkinnassa on otettava huomioon kyseisten säännösten asiayhteys ja kyseisellä lainsäädännöllä tavoiteltu päämäärä (ks. vastaavasti tuomio 22.10.2009, Meerts, C-116/08, EU:C:2009:645, 41 kohta).

44

Kun otetaan huomioon tarkistetun puitesopimuksen ja direktiivin 2010/18 tavoitteet, sellaisina kuin ne esitetään tämän tuomion 29 ja 30 kohdassa, sekä se, että tarkistetun puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohta ja 2 kohdan ensimmäinen virke yhtäältä ilmentää erityisen tärkeää unionin työ- ja sosiaalioikeuden periaatetta ja toisaalta täsmentää vanhempainvapaata koskevaa oikeutta, joka on taattu perusoikeutena perusoikeuskirjan 33 artiklan 2 kohdassa, tätä määräystä ei voida tulkita suppeasti (ks. vastaavasti tuomio 22.10.2009, Meerts, C-116/08, EU:C:2009:645, 42 kohta ja tuomio 27.2.2014, Lyreco Belgium, C-588/12, EU:C:2014:99, 36 kohta).

45

Tarkistetun puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 ja 2 kohdan soveltamiseksi on myös riittävää, että päivänä, jona H aloitti vanhempainvapaansa, hänet oli jo valintamenettelyn ja hänen ylennyksensä johdosta siirretty koeajalla olevana virkamiehenä kyseessä olevaan virkaan, ja hän sai näin ollen myös tähän virkaan kuuluvan suuremman palkan. Se, että tällä siirtämishetkellä H oli sairauslomalla raskauteensa liittyvistä syistä, on sitä vastoin vailla merkitystä siihen tosiseikkaan nähden, että tämä uusi virka kuului siitä lähtien hänelle, joten on katsottava, että kun H myöhemmin otti vanhempainvapaata, hän hoiti jo mainittua virkaa ja sai siihen mahdollisesti liittyvät kertyneet tai kertymässä olevat edut.

46

Jos Berliinin osavaltion esittämä tulkinta hyväksyttäisiin, tällä houkuteltaisiin lisäksi kyseisiä työntekijöitä luopumaan vanhempainvapaasta, mikä olisi ristiriidassa mainitun sopimuksen tavoitteiden kanssa.

47

Kolmanneksi on tutkittava sitä, onko pääasiassa kyseessä olevan kaltainen säännöstö ristiriidassa tarkistetun puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 ja 2 kohdan kanssa, koska siinä ei säädetä koeajan pidentämisestä, kun koeajalla oleva virkamies, joka hoitaa esimiestehtäviä sisältävää virkaa, on vanhempainvapaalla.

48

Ensinnäkin vanhempainvapaalla olevalle työntekijälle tarkistetun puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdassa annettujen oikeuksien osalta, eli oikeuden palata vanhempainvapaan päättyessä samaan työhön tai, jos se ei ole mahdollista, vastaavaan tai samankaltaiseen työhön, joka on hänen työsopimuksensa tai työsuhteensa mukainen, ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että LBG:n 97 §:stä yhtäältä seuraa automaattisesti sen pois sulkeminen, että virkamies, joka on pääasian kantajan tilanteen kaltaisessa tilanteessa, voisi vanhempainvapaansa päättyessä palata siihen koeajalla olevan virkamiehen virkaan, jota hän hoiti ennen kyseiselle vapaalle jäämistään. Koska asianomainen henkilö oli vanhempainvapaalla koeajan sallitun keston ajan ja koska hän ei tämän vuoksi ollut hoitanut tähän virkaan liittyviä tehtäviään siten ole voinut osoittaa soveltuvuuttaan tulla nimitetyksi lopullisesti tähän virkaan, on selvää, ettei hän kyseiseltä vapaalta palattuaan voinut palata mainittuun virkaan.

49

Kuten ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, mainitusta kansallisesta säännöstöstä seuraa toisaalta myös, että on pois suljettua, että asianomaiselle henkilölle tarjottaisiin hänen vanhempainvapaansa päätyttyä koeajalla olevan virkamiehen virkaa, joka olisi vastaava tai samankaltainen kuin jota hän hoiti ennen kyseistä vapaata, koska kahden vuoden aika, jonka kuluessa hänellä oli lupa suorittaa koeaika osoittaakseen soveltuvuutensa esimiestehtäviä sisältävän viran hoitamiseen, oli silloin kulunut eikä sitä voitu pidentää.

50

Tästä seuraa, että puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohta on esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle säännöstölle.

51

Toiseksi tarkistetun puitesopimuksen 5 lausekkeen 2 kohdan ensimmäisestä virkkeestä, jossa määrätään, että ”kertyneet tai kertymässä olevat edut” on säilytettävä, on muistutettava, että tämä käsite kattaa kaikki rahalliset tai luontoissuorituksia koskevat työsuhteeseen välittömästi tai välillisesti perustuvat oikeudet ja edut, joihin työntekijällä on työnantajaansa nähden oikeus vanhempainvapaan alkamishetkellä (ks. vastaavasti tuomio 22.10.2009, Meerts, C-116/08, EU:C:2009:645, 43 kohta).

52

Tällaisiin oikeuksiin ja etuihin kuuluvat ne, jotka perustuvat säännöksiin, joissa säädetään edellytyksistä, jotka on asetettu etenemiselle virkahierarkiassa, koska ne johtuvat palvelussuhteesta (ks. vastaavasti tuomio 18.11.2004, Sass, C-284/02, EU:C:2004:722, 31 kohta). Nyt käsiteltävässä asiassa tällainen on LBG:n 97 §:ssä säännelty virkamiehen oikeus saada mahdollinen lopullinen ylennys esimiestehtäviä sisältävään virkaan suorittamalla tietyn pituinen koeaika aikana, jona hän on Berliinin osavaltion palveluksessa, ja edeltävän valintamenettelyn päätteeksi.

53

Tästä on kuitenkin todettava, että koska H oli ottanut vanhempainvapaata, LBG:n 97 § on nyt käsiteltävässä asiassa johtanut siihen, että hän on menettänyt mahdollisuutensa osoittaa soveltuvuutensa hoitaa esimiestehtäviä sisältävää virkaa, johon hän on hakenut, ja tulla mahdollisesti lopullisesti ylennetyksi tähän virkaan sen koeajan päätyttyä, johon hänet valittiin ennen mainittua vapaata.

54

Tästä seuraa, että tarkistetun puitesopimuksen 5 lausekkeen 2 kohdan ensimmäinen virke on myös esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle säännöstölle. Koska se on omiaan houkuttelemaan H:n tilanteen kaltaisessa tilanteessa olevan työntekijän luopumaan päätöksestä käyttää oikeuttaan vanhempainvapaaseen, mainittu säännöstö loukkaa lisäksi tämän oikeuden tehokkuutta, sellaisena kuin se on taattu tarkistetussa puitesopimuksessa.

55

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämästä perustelusta, jonka mukaan LBG:n 97 §:n 1 momentti ja 2 momentin toinen virke voisivat olla tarkistetun puitesopimuksen 5 lausekkeen 2 kohdan toisessa virkkeessä tarkoitettuja kansallisen lainsäädännön säännöksiä, joista voisi laillisesti johtua vanhempainvapaan päätyttyä pääasiassa kyseessä olevien kaltaisia muutoksia työntekijän oikeuksiin, on aluksi todettava, että tämän määräyksen eri kieliversioissa on eroja. Kun joissakin kieliversioissa, kuten muun muassa saksankielisessä versiossa, määrätään, että kertyneitä tai kertymässä olevia etuja, mukaan lukien muutokset, jotka johtuvat muun muassa kansallisista säädöksistä, sovelletaan vanhempainvapaan päätyttyä, ranskankielisen kieliversion mukaan puolestaan vanhempainvapaan päätyttyä sovelletaan mainitun puitesopimuksen 5 lausekkeen 2 kohdan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitettuja etuja samoin kuin muun muassa ”kansallisiin säädöksiin” tehtyjä muutoksia.

56

On muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeuden säädöksen erikielisten versioiden poiketessa toisistaan kyseessä olevaa säännöstä on tulkittava sen lainsäädännön systematiikan ja tavoitteen mukaan, jonka osa säännös on (ks. mm. tuomio 4.9.2014, Vnuk, C-162/13, EU:C:2014:2146, 46 kohta ja tuomio 26.4.2017, Popescu, C-632/15, EU:C:2017:303, 35 kohta).

57

Kun nyt käsiteltävässä asiassa otetaan huomioon tarkistetun puitesopimuksen tavoitteet, sellaisina kuin ne on mainittu tämän tuomion 29 ja 30 kohdassa, sekä tarkistetun puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 ja 2 kohdan nojalla työntekijöille annetun suojan tärkeys, jota korostetaan tämän saman tuomion 44 kohdassa, tämän tarkistetun puitesopimuksen 5 lausekkeen 2 kohdan toista virkettä ei voida tulkita tavalla, joka loukkaa mainitun puitesopimuksen 5 lausekkeen 2 kohdan ensimmäisen virkkeen perusteella työntekijöille annetun suojan tehokasta vaikutusta. Näin kuitenkin olisi, jos pääasiassa kyseessä olevien kaltaisissa olosuhteissa pitäisi sallia se, että olisi mahdollista tarkistetun puitesopimuksen 5 lausekkeen 2 kohdan toisen virkkeen nojalla oikeuttaa työntekijän kertyneiden tai kertymässä olevien etujen sammuminen siitä syystä, että kansallisessa lainsäädännössä säädetään, että tällaiset edut lakkaavat laillisesti sellaisen määräajan päättyessä, jota ei voida pidentää ja joka alkaa kulua kyseisen työntekijän vanhempainvapaasta johtuvan poissaolon aikana.

58

Neljänneksi ja viimeiseksi on tutkittava ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämää kysymystä siitä, voivatko tarkistetun puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 ja 2 kohdassa taattujen oikeuksien loukkaamiset, jotka johtuvat siten LBG:n 97 §:n soveltamisesta, olla tarpeen vaatiessa oikeutettuja pääasiassa kyseessä olevan koeajan tavoitteen perusteella; sen tarkoituksena on mahdollistaa haettavana olevan esimiestehtäviä sisältävän viran hoitamisen soveltuvuuden arviointi, ja tämä soveltuvuus voidaan todeta vain, kun tähän virkaan liittyviä tehtäviä on tosiasiallisesti hoidettu pidemmän ajanjakson ajan.

59

Tästä on todettava, kuten julkisasiamies on tehnyt ratkaisuehdotuksensa 30 kohdassa, ettei tarkistettu puitesopimus sisällä yhtään määräystä, joka sallisi poikkeukset siinä taatuista oikeuksista. Nyt käsiteltävässä asiassa kyseisten oikeuksien loukkaukset eivät missään tapauksessa vaikuta mitenkään tarpeellisilta tavoitteen saavuttamiseksi. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämän kaltainen tavoite voitaisiin turvata tekemällä tietyt mukautukset, joiden avulla voitaisiin mahdollistaa se, että – kuten tarkistetun puitesopimuksen 5 lausekkeen 2 kohdan ensimmäisessä virkkeessä vaaditaan – vireillä olevan ammatillisen ylennysmenettelyn noudattaminen varmistetaan täysin ja vaaditun pituinen koeaika suoritetaan vanhempainvapaan päätyttyä joko virassa, joka oli osoitettu asianomaiselle henkilölle, tai, jos se osoittautuu mahdottomaksi, vastaavassa tai samankaltaisessa virassa, kuten tarkistetun puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdassa edellytetään.

60

Ei myöskään voida hyväksyä Berliinin osavaltion väitettä siitä, että työnantajan kannalta velvollisuus taata työntekijälle paluu työhön, jota hän oli aikaisemmin tehnyt, sellaisen ajanjakson ajan, joka voi olla vanhempainvapaan sallitun enimmäispituuden mittainen eli Saksassa kolme vuotta, on omiaan uhkaamaan tämän osavaltion yksiköiden moitteetonta toimintaa, tai yksityissektorilla jopa yrityksen olemassa oloa, jos työnantajan on tarpeen vaatiessa jätettävä kyseinen toimi täyttämättä tällaisen ajanjakson ajaksi.

61

Tarkistetun puitesopimuksen 3 lausekkeen 1 kohdan mukaisesti jäsenvaltioiden on vahvistettava vanhempainvapaan myöntämisen soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt ja erityisesti määritettävä sen sallittu pituus kyseisen puitesopimuksen vähimmäisvaatimuksia noudattaen. Kuten mainitun 3 lausekkeen 1 kohdan sanamuodosta ilmenee, työantajien tarpeet, erityisesti pienten yritysten toimintaan ja organisointiin liittyvät tarpeet, kuuluvat työntekijöiden tarpeiden tavoin niihin kriteereihin, joiden perusteella jäsenvaltioiden ja/tai työmarkkinaosapuolten on määritettävä vanhempainvapaan myöntämisen edellytykset ja sen soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt.

62

Näin ollen ei voida hyväksyä sitä, että kun kyseisen vapaan sallittu kesto on määritetty mainitun määräyksen mukaisesti, näin sallitun ajanjakson kattavan vanhempainvapaan valinneilta työntekijöiltä voidaan samojen tarpeiden nimissä ottaa pois tarkistetussa puitesopimuksessa, erityisesti sen 5 lausekkeen 1 ja 2 kohdassa taatut vähimmäisvaatimukset.

63

Kaikkien edellä esitettyjen näkemysten perusteella ensimmäiseen kysymykseen ja kolmannen kysymyksen ensimmäiseen osaan on vastattava, että tarkistetun puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 ja 2 kohtaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle säännöstölle, jossa asetetaan julkishallinnon esimiestehtäviä sisältävään virkaan lopullisen nimittämisen edellytykseksi se, että valittu hakija suorittaa menestyksellä kahden vuoden edeltävän koeajan tähän virkaan ja jonka nojalla tilanteessa, jossa tällainen hakija on ollut suurimman osan koeajastaan vanhempainvapaalla ja on sillä edelleen, mainittu koeaika päättyy lain mukaisesti tämän kahden vuoden ajan päätyttyä ilman, että sen pidentäminen olisi mahdollista, ja asianomainen henkilö siirretään siten hänen palatessaan vanhempainvapaalta takaisin hänen ennen koeajalle hyväksymistään hoitamaansa tehtävään, joka on sekä organisatorisesti että palkan osalta alemmantasoinen. Kyseisen lausekkeen tällaisia loukkaamisia ei voida oikeuttaa saman koeajan tavoitteella eli sillä, että voidaan arvioida soveltuvuus täytettävänä olevan esimiestehtäviä sisältävän viran hoitamiseen.

64

Ensimmäiseen kysymykseen ja kolmannen kysymyksen ensimmäiseen osaan annetun vastauksen perusteella toiseen kysymykseen ja kolmannen kysymyksen toiseen osaan ei ole tarpeen vastata.

65

Neljännellä ja viidennellä kysymyksellään, joita on tutkittava yhdessä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy lähinnä, mitä unionin oikeudesta johtuvia seuraamuksia liittyy pääasian olosuhteiden kaltaisissa olosuhteissa siihen, että pääasiassa kyseessä olevan kaltainen säännöstö on yhteensoveltumaton tarkistetun puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 ja 2 kohdan kanssa.

66

Aluksi on muistutettava, että kun kansalliset tuomioistuimet soveltavat kansallista lainsäädäntöä, niiden on vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tulkittava sitä mahdollisimman pitkälle kyseisen direktiivin sanamuodon ja tarkoituksen mukaisesti, jotta sillä tarkoitettu tulos saavutettaisiin ja siten noudatettaisiin SEUT 288 artiklan kolmatta kohtaa (ks. mm. tuomio 24.1.2012, Dominguez, C-282/10, EU:C:2012:33, 24 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Näin on myös, kun kyseessä ovat sopimukset, jotka on tarkistetun puitesopimuksen tavoin pantu täytäntöön neuvoston direktiivillä, jonka erottamaton osa ne siis ovat (ks. analogisesti tuomio 16.9.2010, Chatzi, C-149/10, EU:C:2010:534, 43 ja 44 kohta).

67

Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin korostaa kuitenkin nimenomaisesti ennakkoratkaisupyynnössään, että tällainen direktiivin mukainen tulkinta ei ole mahdollinen pääasiassa kyseessä olevan säännöstön tapauksessa.

68

On näin ollen muistutettava myös, että – kuten vakiintuneesta oikeuskäytännöstä seuraa – aina, kun direktiivin säännökset ovat sisällöltään ehdottomia ja riittävän täsmällisiä, yksityiset oikeussubjektit voivat vedota niihin jäsenvaltiota vastaan erityisesti silloin, kun jäsenvaltio toimii työnantajana. Unionin tuomioistuin on lisäksi jo katsonut, että tätä oikeuskäytäntöä voidaan soveltaa myös vanhempainvapaata koskevien puitesopimusten kaltaisiin sopimuksiin, jotka on tehty työmarkkinaosapuolten Euroopan unionin tasolla käymissä neuvotteluissa ja jotka on pantu täytäntöön niiden oikeudellisen perustan mukaisesti neuvoston direktiivillä, jonka erottamaton osa ne siis ovat (ks. vastaavasti tuomio 22.4.2010, Zentralbetriebsrat der Landeskrankenhäuser Tirols, C-486/08, EU:C:2010:215, 22 ja 23 kohta).

69

Tarkistetun puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdassa ja 2 kohdan ensimmäisessä virkkeessä vahvistetaan yleisellä ja yksiselitteisellä tavalla työntekijöiden oikeudet palata samaan työhön tai, jos se ei ole mahdollista, vastaavaan tai samankaltaiseen työhön, ja säilyttää vanhempainvapaan alkuun mennessä kertyneet tai kertymässä olevat edut sellaisinaan vanhempainvapaan loppuun asti. Tällaiset määräykset ovat siten sisällöltään ehdottomia ja riittävän täsmällisiä, jotta yksityiset oikeussubjektit voivat vedota niihin ja tuomioistuimet voivat soveltaa niitä (ks. analogisesti tuomio 16.7.2009, Gómez-Limón Sánchez-Camacho, C-537/07, EU:C:2009:462, 36 kohta).

70

Tästä seuraa oikeuskäytännön mukaan, että kansallisilla tuomioistuimilla ja julkishallinnon elimillä on, elleivät ne voi tulkita tai soveltaa kansallista lainsäädäntöä unionin oikeuden vaatimusten mukaisesti, velvollisuus soveltaa unionin oikeutta kokonaisuudessaan ja suojata siinä yksityisille annettuja oikeuksia jättämällä tarvittaessa kaikki unionin oikeuden vastaiset kansalliset oikeussäännöt soveltamatta (tuomio 25.11.2010, Fuß, C-429/09, EU:C:2010:717, 40 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

71

Kansallisen tuomioistuimen on näin ollen selvitettävä erityisesti, oliko Berliinin osavaltion työnantajan ominaisuudessaan pääasiassa kyseessä olevien kaltaisissa olosuhteissa todella mahdotonta taata, että H voisi palata vanhempainvapaan päätyttyä aiempaan työhönsä, ja jos näin oli, varmistaa se, että hänelle osoitetaan tarkistetun puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdassa vaaditulla tavalla hänen työsopimuksensa tai työsuhteensa mukainen vastaava tai samankaltainen työ, jotta hän voi jatkaa koeaikaa olosuhteissa, jotka vastaavat kyseisen puitesopimuksen 5 lausekkeen 2 kohdasta johtuvia vaatimuksia (ks. analogisesti tuomio 20.6.2013, Riežniece, C-7/12, EU:C:2013:410, 51 kohta).

72

Siitä seikasta, että esimiestehtäviä sisältävään virkaan, johon H oli siirretty koeajalla olevana virkamiehenä 18.10.2011, oli otettu sen jälkeen, kun H oli aloittanut 30.5.2012 vanhempainvapaansa, lopullisesti toinen viranhaltija vuoden 2012 jälkimmäisen puoliskon aikana aloitetun valintamenettelyn päätteeksi, on todettava, että Berliinin osavaltio ei ole selittänyt unionin tuomioistuimelle, minkä vuoksi sen oli ollut objektiivisesti mahdotonta toimia niin, että H olisi voinut palata takaisin koeajalla olevaksi virkamieheksi kyseessä olevaan esimiestehtäviä sisältävään virkaan hänen vapaansa päätyttyä. Tämä osavaltio ei ole erityisesti esittänyt objektiivisia syitä sille, minkä vuoksi sen oli ollut mahdotonta joko pitää kyseinen virka tilapäisesti avoinna tai, jos se oli välttämätöntä, nimittää siihen väliaikaisesti toinen virkamies H:n paluuseen asti.

73

Unionin tuomioistuin on tosin jo todennut, että työnantaja voi työpaikkansa tarkoituksenmukaiseksi hallinnoimiseksi muuttaa yksiköidensä organisaatiota, mutta se on täsmentänyt, että tämän edellytyksenä on, että sovellettavia unionin oikeuden määräyksiä ja säännöksiä noudatetaan (ks. analogisesti vuoden 1995 puitesopimuksen osalta 20.6.2013 annettu tuomio Riežniece, C-7/12, EU:C:2013:410, 36 kohta).

74

Tässä asiayhteydessä työnantajan tehtävänä on osoittaa ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa, että sen oli objektiivisista syistä mahdotonta toimia niin, että pääasian kantaja voi palata vanhempainvapaansa päätyttyä siihen esimiestehtäviä sisältävään virkaan, johon hänet oli siirretty koeajalla olevaksi virkamieheksi ennen tämän vapaan ottamista.

75

Jos ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin päätyy katsomaan, että nyt käsiteltävässä asiassa kyseessä oli tällainen mahdottomuus, lopputuloksena on kuitenkin se, että virkaa, jonka Berliinin osavaltio on osoittanut H:lle tämän vanhempainvapaalta paluuta varten, ei voida pitää tarkistetun puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla vastaavana tai samankaltaisena kuin se esimiestehtäviä sisältävä virka, jota hän hoiti jäädessään kyseiselle vapaalle, koska on selvää, että H on siirretty takaisin virkaan, jota hän oli hoitanut ennen kuin hänet ylennettiin kyseiseen esimiestehtäviä sisältävään virkaan eli sekä organisatorisesti että palkkauksen osalta alemmantasoiseen virkaan.

76

Mainitun 5 lausekkeen 1 kohdan noudattaminen edellyttää, että Berliinin osavaltio ottaa H:n koeajalla olevaksi virkamieheksi esimiestehtäviä sisältävään virkaan, jolle organisatorisesti on ominaista ainakin palkkauksen ja sellaisten esimiestehtävien taso, jotka vastaavat sitä virkaa, johon hänet alun perin valittiin.

77

Lisäksi ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on varmistettava, että koeaika alun perin hoidettavana olleeseen esimiestehtäviä sisältävään virkaan, tai jos se on objektiivisesti todettu mahdottomaksi, vastaavaan tai samankaltaiseen virkaan, suoritetaan tämän koeajan keston osalta tarkistetun puitesopimuksen 5 lausekkeen 2 kohdan vaatimuksia noudattaen.

78

Tällainen noudattaminen edellyttää sitä, että H säilyttää vanhempainvapaansa päättyessä mahdollisuuden jatkaa koeaikaansa jossakin näistä viroista siten, että hän saa hyväkseen todellisen koeajan, jonka kokonaiskesto on sama kuin sen koeajan, joka hänellä olisi ollut, jollei hän olisi ottanut vanhempainvapaata. Asianomaisen henkilön on saatava vanhempainvapaansa päättyessä edelleen samat mahdollisuudet osoittaa soveltuvuutensa hoitaa esimiestehtäviä sisältävää virkaansa ja siten samat mahdollisuudet mahdolliseen lopulliseen nimittämiseen tähän virkaan mainitun koeajan päättyessä.

79

Siitä mahdollisesta vaatimuksesta, että pääasian kantajalle koeajalla olevana virkamiehenä osoitettavan vastaavan tai samankaltaisen esimiestehtäviä sisältävän viran edellytyksenä on mahdollisesti uuden valintamenettelyn pitäminen tätä ennen, on todettava, että tämä tekisi merkityksettömäksi pääasian kantajan kaltaisen työntekijän, joka on ottanut vanhempainvapaata, oikeuden tulla siirretyksi vastaavaan tai samankaltaiseen työhön tarkistetun puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdassa määrätyin edellytyksin, jotta hän voisi jatkaa siinä koeaikaa kyseisen puitesopimuksen 5 lausekkeen 2 kohdan ensimmäisestä virkkeestä johtuvien vaatimusten mukaisesti (ks. analogisesti tuomio 20.6.2013, Riežniece, C-7/12, EU:C:2013:410, 54 kohta).

80

Lukuun ottamatta sitä, että H on jo osallistunut tällaiseen valintamenettelyyn, joka on johtanut hänen nimittämiseensä koeajalla olevaksi virkamieheksi esimiestehtäviä sisältävään virkaan hetkellä, jona hän otti vanhempainvapaansa, tällaisesta valintamenettelystä seuraisi se, että asianomaisen henkilön nimittäminen tähän uuteen virkaan ja siten tämän mahdollisuus osoittaa kykynsä tulla nimitetyksi tähän virkaan lopullisesti viivästyy edelleen. Lisäksi ja vielä perustavanlaatuisemmin siitä seuraisi, että tällainen nimittäminen olisi luonteeltaan epävarma, koska se siten perustuisi mainitun valintamenettelyn tuloksiin.

81

Tämän tuomion 79 kohdassa mainitun kaltaista vaatimusta ei näin ollen voida sallia, ja siten ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on jätettävä se soveltamatta tämän tuomion 70 kohdassa esiin tuodun oikeuskäytännön mukaisesti.

82

Edellä esitettyjen toteamusten perusteella neljänteen ja viidenteen kysymykseen on vastattava, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarpeen vaatiessa poiketen pääasiassa kyseessä olevasta kansallisesta säännöstöstä varmistettava, kuten tarkistetun puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdassa vaaditaan, oliko pääasian olosuhteiden kaltaisissa olosuhteissa kyseessä olevan osavaltion työnantajan ominaisuudessaan objektiivisesti mahdotonta sallia se, että asianomainen henkilö voi palata työhönsä vanhempainvapaan päättyessä, ja jos oli, valvottava, että tälle osoitetaan vastaava tai samankaltainen työ, joka on hänen työsopimuksensa tai työsuhteensa mukainen, ilman, että tämän työn osoittamisen edellytyksenä olisi uuden valintamenettelyn pitäminen tätä ennen. Mainitun tuomioistuimen tehtävänä on myös valvoa, että asianomainen henkilö voi tämän vanhempainvapaan päättyessä suorittaa virassa, johon hän palaa, tai uudessa virassa koeajan kyseisen tarkistetun puitesopimuksen 5 lausekkeen 2 kohdan vaatimusten mukaisin edellytyksin.

83

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (toinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: