UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (viides jaosto)

15 päivänä kesäkuuta 2017 ( *1 )

”Ennakkoratkaisupyyntö — Sisämarkkinat — EY-tyyppihyväksyntä — Direktiivi 2003/37/EY — Soveltamisala — Maatalous- tai metsätraktorit — Kolmannesta maasta tuotujen käytettyjen ajoneuvojen markkinoille saattaminen ja rekisteröinti Euroopan unionissa — Käsitteet ”uusi ajoneuvo” ja ”käyttöönotto””

Asiassa C-513/15,

jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Lietuvos vyriausiasis administracinis teismas (ylin hallintotuomioistuin, Liettua) on esittänyt 17.9.2015 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 25.9.2015, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa, jonka on pannut vireille

”Agrodetalė” UAB,

UNIONIN TUOMIOISTUIN (viides jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja J. L. da Cruz Vilaça sekä tuomarit M. Berger, A. Borg Barthet (esittelevä tuomari), E. Levits ja F. Biltgen,

julkisasiamies: Y. Bot,

kirjaaja: hallintovirkamies M. Aleksejev,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 12.1.2017 pidetyssä istunnossa esitetyn,

ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet

—	”Agrodetalė” UAB, edustajinaan O. Žilėnas ja R. Černiauskas, advokatai,

—	Liettuan hallitus, asiamiehinään M. Šavelskis, K. Dieninis ja D. Kriaučiūnas,

—	Espanjan hallitus, asiamiehinään V. Ester Casas ja A. Gavela Llopis,

—	Euroopan komissio, asiamiehinään aluksi R. Dobilaitė ja D. Kukovec, sittemmin A. Steiblytė ja A. C. Becker,

kuultuaan julkisasiamiehen 8.2.2017 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,

on antanut seuraavan

tuomion

Ennakkoratkaisupyyntö koskee maatalous- tai metsätraktoreiden, niiden perävaunujen ja vedettävien vaihdettavissa olevien koneiden ja näihin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, osien ja erillisten teknisten yksiköiden tyyppihyväksynnästä sekä direktiivin 74/150/ETY kumoamisesta 26.5.2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/37/EY (EUVL 2003, L 171, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 18.3.2014 annetulla komission direktiivillä 2014/44/EU (EUVL 2014, L 82, s. 20) (jäljempänä direktiivi 2003/37), tulkintaa.

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa vastakkain ovat ”Agrodetalė” UAB ja Vilniaus miesto savivaldybės administracija (Vilnan kaupungin kunnallishallinto, Liettua, jäljempänä Vilnan kunta) ja jossa on kyse siitä, että Vilnan kunta on hylännyt Agrodetalėn hakemuksen Valko-Venäjältä tuotujen käytettyjen traktoreiden merkitsemiseksi traktorien, omalla käyttövoimalla liikkuvien koneiden, maatalouskoneiden ja niiden perävaunujen kansalliseen rekisteriin.

Asiaa koskevat oikeussäännöt

Unionin oikeus

Direktiivin 2003/37 johdanto-osan neljännessä perustelukappaleessa todettiin seuraavaa:

”Koska tämä direktiivi perustuu täydelliseen yhdenmukaistamiseen, ajanjakson, jonka kuluessa EY-tyyppihyväksyntä muuttuu pakolliseksi, olisi oltava tarpeeksi pitkä, jotta kyseisten ajoneuvojen valmistajat voivat sopeutua uusiin yhdenmukaistettuihin menettelyihin.”

Kyseisen direktiivin 1 artiklan 1 kohdassa säädettiin seuraavaa:

”Tätä direktiiviä sovelletaan yhdessä tai useammassa vaiheessa valmistettujen ajoneuvojen tyyppihyväksyntään. Sitä sovelletaan 2 artiklan d alakohdassa määriteltyihin ajoneuvoihin, joiden suurin rakenteellinen nopeus on vähintään 6 km/h.

Tätä direktiiviä sovelletaan myös tällaisiin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, osien ja erillisten teknisten yksiköiden EY-tyyppihyväksyntään.”

Mainitun direktiivin 2 artiklassa säädettiin seuraavaa:

”Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

’EY-tyyppihyväksynnällä’ menettelyä, jolla jäsenvaltio varmentaa, että ajoneuvon, järjestelmän, osan tai erillisen teknisen yksikön tyyppi täyttää tämän direktiivin asiaankuuluvat tekniset vaatimukset. Kun on kyse järjestelmien, osien tai erillisten teknisten yksiköiden EY-tyyppihyväksynnästä, voidaan käyttää myös termiä ’osan EY-tyyppihyväksyntä’;

– –

d)	’ajoneuvolla’ maa- tai metsätaloudessa käytettäväksi tarkoitettua valmista, keskeneräistä tai valmistunutta traktoria, perävaunua tai vedettävää vaihdettavissa olevaa konetta;

e)	’ajoneuvoluokalla’ sellaisten ajoneuvojen ryhmää, joilla on samat suunnitteluominaisuudet;

f)	’ajoneuvotyypillä’ tietyn ajoneuvoluokan ajoneuvoja, jotka ovat samanlaisia liitteessä II olevassa A luvussa tarkoitettujen olennaisten tekijöiden osalta. Ajoneuvotyyppiin voi sisältyä erilaisia liitteessä II olevassa A luvussa lueteltuja vaihtoehtoja ja muunnoksia;

– –

’käyttöönotolla’ ajoneuvon käyttötarkoituksensa mukaista ensimmäistä käyttöä yhteisössä, kun ajoneuvo ei ennen ensimmäistä käyttöä edellytä valmistajan tai tämän osoittaman kolmannen osapuolen suorittamia asennus- tai säätötoimia; käyttöönoton katsotaan tapahtuvan silloin, kun se rekisteröidään tai saatetaan markkinoille ensimmäisen kerran;

– –

’vaatimustenmukaisuustodistuksella’ liitteessä III esitettyä asiakirjaa, jonka valmistaja antaa todistaakseen, että tietty tämän direktiivin mukaisesti hyväksytty ajoneuvo on tuotantohetkellä kaikkien sovellettavien säännösten mukainen, ja jossa todetaan, että ajoneuvo voidaan rekisteröidä tai ottaa käyttöön kaikissa jäsenvaltioissa ilman lisätarkastuksia.”

Direktiivin 2003/37 3 artiklassa säädettiin seuraavaa:

”1. Valmistajan on toimitettava ajoneuvon EY-tyyppihyväksyntää koskeva hakemus jäsenvaltion tyyppihyväksyntäviranomaisille. Hakemukseen on liitettävä valmistusasiakirjat, jotka sisältävät liitteessä I vaaditut tiedot.

– –

4. Ajoneuvon, järjestelmän, osan tai erillisen teknisen yksikön EY-tyyppihyväksyntä on haettavissa ainoastaan yhdessä jäsenvaltiossa. Jokaisen hyväksyttävän tyypin osalta on toimitettava erillinen hakemus.”

Kyseisen direktiivin 4 artiklan 1–3 kohdassa säädettiin seuraavaa:

”1. Kunkin jäsenvaltion on myönnettävä

a)	EY-tyyppihyväksyntä valmistusasiakirjoissa annettujen tietojen mukaisille ajoneuvotyypeille, jotka täyttävät omassa luokassaan liitteessä II olevassa B luvussa ilmoitettujen kaikkien erityisdirektiivien tekniset vaatimukset;

– –

2. Jos jäsenvaltio katsoo, että 1 kohdan säännösten mukainen ajoneuvo, järjestelmä, osa tai erillinen tekninen yksikkö muodostaa vakavan vaaran liikenneturvallisuudelle, ympäristön laadulle tai työturvallisuudelle, se voi evätä EY-tyyppihyväksynnän. Sen on ilmoitettava tästä muille jäsenvaltioille ja komissiolle viipymättä sekä perusteltava päätöksensä.

3. Kunkin jäsenvaltion EY-tyyppihyväksyntäviranomaisten on toimitettava yhden kuukauden kuluessa muiden jäsenvaltioiden tyyppihyväksyntäviranomaisille EY-tyyppihyväksyntätodistuksen jäljennös liitteessä II olevassa C luvussa eriteltyine liitteineen jokaisesta ajoneuvotyypistä, jolle ne ovat myöntäneet EY-tyyppihyväksynnän tai jolta ne ovat evänneet tai peruuttaneet sen.”

Mainitun direktiivin 6 artiklan 1 kohdassa säädettiin seuraavaa:

”Valmistajan on EY-tyyppihyväksyntätodistuksen haltijana laadittava vaatimustenmukaisuustodistus.

Jokaisen valmiin tai keskeneräisen ajoneuvon, joka on valmistettu hyväksytyn ajoneuvotyypin mukaisesti, mukana on oltava tämä todistus, jonka mallit esitetään liitteessä III.”

Mainitun direktiivin 7 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädettiin seuraavaa:

”Kunkin jäsenvaltion on rekisteröitävä uudet tyyppihyväksytyt ajoneuvot ja sallittava niiden myynti tai käyttöönotto niiden rakenteen tai toiminnan perusteella, mutta vain jos kyseisten ajoneuvojen mukana on voimassaoleva vaatimustenmukaisuustodistus.”

Direktiivin 2003/37 10 artiklan 1 kohdassa säädettiin seuraavaa:

”Sarjan viimeisten ajoneuvojen tapauksessa jäsenvaltiot voivat valmistajan pyynnöstä liitteessä V olevan B kohdan mukaisissa määrällisissä rajoissa ja kolmannen alakohdan mukaisena rajoitettuna ajanjaksona rekisteröidä sellaisia uusia ajoneuvoja ja sallia sellaisten uusien ajoneuvojen myynnin tai käyttöönoton, joille on myönnetty tyyppihyväksyntä, joka ei ole enää voimassa.”

Kyseisen direktiivin 15 artiklan 1 kohdassa säädettiin seuraavaa:

”Jos jäsenvaltio arvioi, että tietyn tyypin mukaiset ajoneuvot, järjestelmät, osat tai erilliset tekniset yksiköt vaarantavat vakavasti liikenneturvallisuutta tai työturvallisuutta huolimatta siitä, että niiden mukana on voimassaoleva vaatimustenmukaisuustodistus tai ne on varustettu riittävillä merkinnöillä, se voi enintään kuuden kuukauden ajaksi kieltäytyä rekisteröimästä tällaisia ajoneuvoja tai kieltää tällaisten ajoneuvojen, järjestelmien, osien tai erillisten teknisten yksiköiden myynnin tai käyttöönoton alueellaan.”

Direktiivin 2003/37 23 artiklan 1 kohdassa säädettiin seuraavaa:

”T1-, T2- ja T3-luokkaan kuuluvien ajoneuvojen osalta jäsenvaltioiden on sovellettava tätä direktiiviä:

a)	uusiin ajoneuvotyyppeihin 1 päivästä heinäkuuta 2005;

b)	kaikkiin uusiin käyttöön otettuihin ajoneuvoihin 1 päivästä heinäkuuta 2009.”

13	Direktiivi 2003/37 kumottiin maa- ja metsätaloudessa käytettävien ajoneuvojen hyväksynnästä ja markkinavalvonnasta 5.2.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 167/2013 (EUVL 2013, L 60, s. 1) 76 artiklalla 1.1.2016 alkaen.

Liettuan oikeus

Maatalousministerin 1.7.2014 tekemän päätöksen nro 3D-396 (žemės ūkio ministro įsakymas Nr. 3D-396) 1 kohdalla traktorien, omalla käyttövoimalla liikkuvien koneiden, maatalouskoneiden ja niiden perävaunujen rekisteröintiä koskevien sääntöjen hyväksymisestä 2.10.2006 tehdyllä maatalousministerin päätöksellä nro 3D-384 (žemės ūkio ministro įsakymas Nr. 3D-384 ”Dėl Traktorių, savaeigių ir žemės ūkio mašinų ir jų priekabų registravimo taisyklių patvirtinimo”) hyväksyttyihin traktorien, omalla käyttövoimalla liikkuvien koneiden, maatalouskoneiden ja niiden perävaunujen rekisteröintiä koskeviin sääntöihin lisättiin 19 bis kohta, jonka sanamuoto on seuraava:

”Käytetyt pyörillä varustetut traktorit, jotka on valmistettu unionin ulkopuolisissa valtioissa 1.7.2009 jälkeen ja joita ei ole rekisteröity unionin jäsenvaltioissa, on rekisteröitävä näiden sääntöjen mukaisesti, jos ne on valmistettu [direktiivin 2003/37] vaatimusten mukaisesti.”

Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset

15	Agrodetalė-yhtiö toimitti 1.7. ja 8.10.2014 Vilnan kunnalle hakemuksia Valko-Venäjällä 1.7.2009 jälkeen valmistettujen käytettyjen traktorien merkitsemiseksi traktorien, omalla käyttövoimalla liikkuvien koneiden, maatalouskoneiden ja niiden perävaunujen kansalliseen rekisteriin.

Vilnan kunta hylkäsi Agrodetalėn hakemuksen 4.7. ja 13.10.2014 tekemillään päätöksillä sillä perusteella, ettei tämä ollut toimittanut asiakirjoja, joilla todistetaan, että mainitut traktorit ovat traktorien, omalla käyttövoimalla liikkuvien koneiden, maatalouskoneiden ja niiden perävaunujen rekisteröintiä koskevien sääntöjen 19 bis kohdan, sellaisena kuin se on otettu käyttöön päätöksen nro 3D-396 1 kohdalla, vaatimusten mukaisia.

Vilniaus apygardos administracinis teismas (Vilnan alueellinen hallintotuomioistuin, Liettua), jonka käsiteltäväksi Agrodetalė saattoi mainittujen päätösten kumoamista koskevan kanteen, lykkäsi 17.2.2015 antamallaan määräyksellä asian käsittelyä ja saattoi Lietuvos vyriausiasis administracinis teismasin (ylin hallintotuomioistuin, Liettua) käsiteltäväksi pyynnön, joka koski mainittujen traktorien, omalla käyttövoimalla liikkuvien koneiden, maatalouskoneiden ja niiden perävaunujen rekisteröintiä koskevien sääntöjen 19 bis kohdan yhteensoveltuvuuden tutkimista useiden normihierarkiassa ylemmänasteisten kansallisten oikeussääntöjen kanssa.

18	Vilniaus apygardos administracinis teismasin mukaan direktiivissä 2003/37 säädettyjä teknisiä vaatimuksia sovelletaan ainoastaan uusien ajoneuvojen rekisteröintiin ennen niiden käyttöönottoa.

19	Žemės ūkio ministerija (maatalousministeriö, Liettua) väittää sitä vastoin, että direktiivin 2003/37 vaatimuksia sovelletaan kaikkiin 1.7.2009 jälkeen valmistettuihin, niin uusiin kuin käytettyihinkin traktoreihin niiden valmistuspaikasta riippumatta.

Ennakkoratkaisua pyytäneellä tuomioistuimella on epäilyjä kyseisestä direktiivin 2003/37 säännöksistä omaksutusta tulkinnasta. Se katsoo lisäksi, ettei se, sovelletaanko kyseisen direktiivin säännöksiä kaikkiin T1-, T2- ja T3-luokkaan kuuluviin ajoneuvoihin 1.7.2009 alkaen vai pelkästään kyseisen ajankohdan jälkeen valmistettuihin ajoneuvoihin, ilmene selkeästi kyseisen direktiivin 23 artiklan 1 kohdan b alakohdasta.

Koska Lietuvos vyriausiasis administracinis teismas katsoo, että sen käsiteltävänä olevassa asiassa on tullut esiin unionin oikeuden tulkintaa ja soveltamista koskevia kysymyksiä, se päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

”1)

Sovelletaanko [direktiivin 2003/37] säännöksiä Euroopan unionin ulkopuolella valmistettujen käytettyjen ajoneuvojen unionin markkinoille saattamiseen ja rekisteröintiin vai voivatko jäsenvaltiot säännellä tällaisten ajoneuvojen rekisteröintiä jäsenvaltiossa erityisillä kansallisilla säännöillä ja asettaa tällaiseen rekisteröintiin sovellettavia vaatimuksia (esimerkiksi velvollisuus täyttää direktiivin 2003/37 vaatimukset)?

2)	Voidaanko [direktiivin 2003/37] 23 artiklan 1 kohdan b alakohtaa, luettuna yhdessä 2 artiklan q alakohdan kanssa, tulkita siten, että siinä säädetään, että direktiivin säännöksiä sovelletaan 1.7.2009 jälkeen valmistettuihin T1-, T2- ja T3-luokkaan kuuluviin [ajoneuvoihin]?”

Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu

Ensimmäinen kysymys

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä kysymyksellään pääasiallisesti, onko direktiiviä 2003/37 tulkittava siten, että kolmannesta maasta tuotujen käytettyjen traktorien markkinoille saattaminen ja rekisteröinti jäsenvaltiossa edellyttävät kyseisessä direktiivissä säädettyjen teknisten vaatimusten täyttymistä.

23	Aluksi on korostettava, että direktiivissä 2003/37 säädetään sen soveltamisalaan kuuluvien ajoneuvojen hyväksyntää koskevasta yhdenmukaisesta menettelystä ja se perustuu – kuten kyseisen direktiivin johdanto-osan neljännestä perustelukappaleesta ilmenee – täydelliseen yhdenmukaistamiseen.

24	Kyseisen direktiivin 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan jäsenvaltioiden on näet myönnettävä EY-tyyppihyväksyntä ajoneuvotyypeille, jotka täyttävät omassa luokassaan kyseisen direktiivin liitteessä II olevassa B luvussa ilmoitettujen erityisdirektiivien tekniset vaatimukset.

Kyseisellä yhdenmukaistetulla hyväksyntämenettelyllä jäsenvaltiot varmentavat, että ajoneuvotyyppi täyttää mainitut tekniset vaatimukset, joilla pyritään lähinnä – kuten direktiivin 2003/37 4 artiklan 2 kohdasta ja 15 artiklan 1 kohdasta ilmenee – liikenneturvallisuuden, ympäristön laadun tai työturvallisuuden turvaamiseen.

Direktiivin 2003/37 perustana olevan täydellistä yhdenmukaistamista koskevan periaatteen mukaisesti jäsenvaltioiden on kyseisen direktiivin 7 artiklan 1 kohdan, kun sitä luetaan yhdessä 6 artiklan 1 kohdan kanssa, mukaan lisäksi rekisteröitävä uudet tyyppihyväksytyt ajoneuvot eli ajoneuvot, jotka on valmistettu hyväksytyn ajoneuvotyypin mukaisesti, ja sallittava niiden myynti tai käyttöönotto, kun kyseisten ajoneuvojen mukana on ajoneuvon valmistajan antama voimassa oleva vaatimustenmukaisuustodistus. Näistä säännöksistä, kun niitä luetaan direktiivin 2003/37 3 artiklan 4 kohdan ja 4 artiklan 3 kohdan valossa, seuraa siten, että uudet ajoneuvot, jotka on tällä tavalla EY-tyyppihyväksytty jossakin jäsenvaltiossa, voidaan saattaa myyntiin ja rekisteröidä muissa jäsenvaltioissa ilman mitään muuta teknisten vaatimusten tarkastamista koskevaa muodollisuutta.

EY-tyyppihyväksyntämenettely, sellaisena kuin unionin lainsäätäjä on siitä säätänyt, perustuu siten siihen, että eri jäsenvaltioiden tyyppihyväksyntäviranomaisten suorittamat direktiivissä 2003/37 ja kyseisen direktiivin liitteessä II olevassa B luvussa ilmoitetuissa erityisdirektiiveissä säädettyjen vaatimusten täyttymistä koskevat tarkastukset tunnustetaan vastavuoroisesti (ks. vastaavasti tuomio 18.11.2010, Lahousse ja Lavichy, C-142/09, EU:C:2010:694, 27 kohta). Sen tavoitteena on taata sisämarkkinoiden toiminta ja edistää sitä sekä turvata samalla liikenneturvallisuus, ympäristön laatu tai työturvallisuus.

Tässä yhteydessä on korostettava ensimmäiseksi, että ajoneuvojen valmistusvaltiolla ei ole merkitystä EY-tyyppihyväksyntämenettelyn soveltamisen kannalta. Kuten julkisasiamies on ratkaisuehdotuksensa 51–53 kohdassa huomauttanut, jäsenvaltioille direktiivin 2003/37 7 artiklan 1 kohdassa asetettua velvollisuutta rekisteröidä uudet tyyppihyväksytyt ajoneuvot yksinomaan silloin, kun niiden mukana on voimassa oleva vaatimustenmukaisuustodistus, sovelletaan sekä unionin alueella valmistettuihin ajoneuvoihin että kolmannessa valtiossa tuotettuihin ja tämän jälkeen unioniin tuotuihin ajoneuvoihin.

Toiseksi on todettava, että direktiivin 2003/37 7 artiklan 1 kohdan ja 10 artiklan 1 kohdan sanamuodosta tosin ilmenee, että niissä mainitut ajoneuvojen rekisteröimistä ja käyttöönottoa koskevat vaatimukset koskevat nimenomaan vain ”uusia ajoneuvoja”. Kyseisen direktiivin 23 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetään lisäksi, että jäsenvaltioiden on T1-, T2- ja T3-luokkaan kuuluvien ajoneuvojen osalta sovellettava mainittua direktiiviä kaikkiin ”uusiin” käyttöön otettuihin ”ajoneuvoihin” 1 päivästä heinäkuuta 2009.

Direktiivillä käyttöön otettua järjestelmää on näet sen ominaispiirteiden perusteella tarkoitus soveltaa unionin alueella valmistettujen ajoneuvojen osalta uusiin ajoneuvoihin. Kaikki ajoneuvot, jotka kuuluivat uusina direktiivin 2003/37 soveltamisalaan ja jotka on otettu käyttöön unionissa, on näin ollen EY-tyyppihyväksytty.

Samalla tavoin kuin julkisasiamies on ratkaisuehdotuksensa 66 kohdassa tehnyt, on kuitenkin huomautettava, että direktiivillä 2003/37 käyttöön otetun järjestelmän tavoitteena on taata, että kaikki määrättyihin luokkiin kuuluvat uudet tai käytetyt ajoneuvot, jotka on saatettu ensimmäisen kerran unionin markkinoille T1-, T2- ja T3-luokkaan kuuluvien ajoneuvojen osalta 1.7.2009 alkaen, täyttävät kyseisessä direktiivissä säädetyt tekniset vaatimukset.

Tämä tulkinta saa tukea asetuksesta N:o 167/2013, jonka 3 artiklan 37 alakohdassa täsmennetään direktiivistä 2003/37 poiketen, että ”uudella ajoneuvolla” tarkoitetaan ”ajoneuvoa, jota ei ole milloinkaan aiemmin rekisteröity tai otettu käyttöön”. Sekä direktiivin 2003/37 2 artiklan q alakohdasta että asetuksen N:o 167/2013 3 artiklan 40 alakohdasta ilmenee, että ”käyttöönotolla” tarkoitetaan ajoneuvon ensimmäistä käyttöä unionissa.

Mainittua tulkintaa tukee lisäksi komission esittämä näkemys ”[koneista ja direktiivin 95/16/EY muuttamisesta 17.5.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston] konedirektiivin 2006/42/EY [(EUVL 2006, L 157, s. 24)] soveltamisoppaan” 72 kohdassa, jossa se toteaa, että ”konedirektiiviä ei sovelleta yleensä käytettyjen koneiden markkinoille saattamiseen”, samalla kun se myöntää, että ”tähän yleissääntöön on yksi poikkeus”. Komission mukaan ”konedirektiiviä sovelletaan käytettyihin koneisiin, jotka on asetettu ensimmäisen kerran saataville jaettavaksi tai käytettäväksi [unionin] ulkopuolella, kun ne saatetaan markkinoille tai otetaan käyttöön tämän jälkeen [unionissa] ensimmäisen kerran”.

Kuten julkisasiamies on lähinnä ratkaisuehdotuksensa 68 ja 69 kohdassa korostanut, erilainen tulkinta, jonka johdosta kukin jäsenvaltio voisi määritellä itse kolmannesta maasta tuotujen käytettyjen autojen käyttöön ottamisen ja rekisteröimisen edellyttämät tekniset vaatimukset, olisi ristiriidassa sen tavoitteen kanssa, jona on taata sisämarkkinoiden toiminta ja edistää sitä ja johon pyrittiin aiemmin direktiivillä 74/150, sen jälkeen direktiivillä 2003/37 ja nykyisin asetuksella N:o 167/2013, koska jäsenvaltioille näin annettu toimivalta saattaisi rajoittaa jäsenvaltioiden välistä kauppaa.

35	Tämän tuomion 31 kohdassa omaksutusta tulkinnasta poikkeava tulkinta direktiivin 2003/37 säännöksistä voisi lisäksi vaarantaa kyseisen direktiivin tavoitteet, jotka koskevat liikenneturvallisuuden, ympäristön laadun ja työturvallisuuden turvaamista.

36	Tämän perusteella on katsottava, että kolmannesta maasta tuotu käytetty ajoneuvo, jota ei ole EY-tyyppihyväksytty ja jota on tarkoitus käyttää ensimmäisen kerran unionissa, on direktiivissä 2003/37 tarkoitettu ”uusi ajoneuvo”.

Kaikkien edellä esitettyjen seikkojen perusteella ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että direktiiviä 2003/37 on tulkittava siten, että kolmannesta maasta tuotujen käytettyjen traktorien ensimmäinen markkinoille saattaminen ja rekisteröinti jäsenvaltiossa edellyttävät kyseisessä direktiivissä säädettyjen teknisten vaatimusten täyttymistä.

Toinen kysymys

38	Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee toisella kysymyksellään lähinnä, voidaanko direktiivin 2003/37 23 artiklan 1 kohdan b alakohtaa tulkita siten, että direktiivin säännöksiä sovelletaan 1.7.2009 jälkeen valmistettuihin T1-, T2- ja T3-luokkaan kuuluviin ajoneuvoihin.

Kun otetaan huomioon ensimmäiseen kysymykseen erityisesti tämän tuomion 29 kohdassa annettu vastaus, toiseen kysymykseen on vastattava, että direktiivin 2003/37 23 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on tulkittava siten, että kyseisen direktiivin säännöksiä sovelletaan kolmannesta maasta unioniin tuotuihin T1-, T2- ja T3-luokkaan kuuluviin käytettyihin ajoneuvoihin silloin, kun ne otetaan käyttöön unionissa ensimmäistä kertaa 1.7.2009 alkaen.

Oikeudenkäyntikulut

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (viides jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Maatalous- tai metsätraktoreiden, niiden perävaunujen ja vedettävien vaihdettavissa olevien koneiden ja näihin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, osien ja erillisten teknisten yksiköiden tyyppihyväksynnästä sekä direktiivin 74/150/ETY kumoamisesta 26.5.2003 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2003/37/EY, sellaisena kuin se on muutettuna 18.3.2014 annetulla komission direktiivillä 2014/44/EU, on tulkittava siten, että kolmannesta maasta tuotujen käytettyjen traktorien ensimmäinen markkinoille saattaminen ja rekisteröinti jäsenvaltiossa edellyttävät kyseisessä direktiivissä säädettyjen teknisten vaatimusten täyttymistä.

Direktiivin 2003/37, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2014/44, 23 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on tulkittava siten, että kyseisen direktiivin säännöksiä sovelletaan kolmannesta maasta Euroopan unioniin tuotuihin T1-, T2- ja T3-luokkaan kuuluviin käytettyihin ajoneuvoihin silloin, kun ne otetaan käyttöön unionissa ensimmäistä kertaa 1.7.2009 alkaen.

Allekirjoitukset

( *1 ) Oikeudenkäyntikieli: liettua.