1. 

Tämä ennakkoratkaisupyyntö, joka koskee asetuksen (EY) N:o 44/2001 ( 2 ) (ns. Bryssel I ‑asetuksen) 5 artiklan 3 alakohdan tulkintaa, on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat yhtäältä Concurrence SARL, joka on Ranskaan sijoittautunut yhtiö, ja toisaalta Samsung SAS, joka on niin ikään sijoittautunut Ranskaan, sekä Amazon Services Europe Sàrl, joka on Luxemburgiin sijoittautunut yhtiö, ja jossa on kyse valikoivan jakeluverkon ulkopuolista, markkinapaikalla (market place) tapahtuvaa jälleenmyyntiä koskevien kieltojen väitetystä rikkomisesta julkaisemalla myyntitarjouksia useilla eri jäsenvaltioissa ylläpidetyillä internetsivustoilla eli Amazon.fr-, Amazon.de-, Amazon.co.uk-, Amazon.es- ja Amazon.it-sivustoilla.

2. 

Internetissä tehtyihin delikteihin (jäljempänä kyberdeliktit) liittyvät kysymykset eivät ole helppoja, sillä kyseessä on periaatteessa yleismaailmallinen verkko, joten deliktin paikantaminen on näissä rikoksissa erityisen vaikeaa, olipa sitten kyse vahingon aiheuttaneesta teosta tai kärsitystä vahingosta. Lisäksi kyberdeliktejä eivät ole ainoastaan lehdistössä, radiossa tai televisiossa tehdyt deliktit (kunnianloukkaukset, yksityiselämän suojan loukkaukset) vaan – kuten tässä ratkaisuehdotuksessa viitattu unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö osoittaa – niihin kuuluu myös muuntyyppisiä deliktejä, kuten väärennettyjen tuotteiden myynti internetissä tai pääasiassa kyseessä olevan kaltainen valikoivan jakeluverkon ulkopuolista jälleenmyyntiä koskevien kieltojen rikkominen. Eräiden kirjoittajien mukaan lainsäädäntö on näiden kyberdeliktien osalta vielä puutteellista. ( 3 )

3.

Asetuksen N:o 44/2001 johdanto-osan 11, 12 ja 15 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

– –

4.

Toimivaltasäännökset sisältyvät asetuksen N:o 44/2001 II lukuun. Kyseisen asetuksen mainitun II luvun 1 jaksossa, jonka otsikko on ”Yleiset säännökset”, olevan 2 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Kanne henkilöä vastaan, jonka kotipaikka on jäsenvaltiossa, nostetaan hänen kansalaisuudestaan riippumatta tuon jäsenvaltion tuomioistuimissa, jollei tämän asetuksen säännöksistä muuta johdu.”

5.

Asetuksen 3 artiklan, joka kuuluu samaan 1 jaksoon, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jos henkilön kotipaikka on jäsenvaltiossa, häntä vastaan voidaan nostaa kanne toisen jäsenvaltion tuomioistuimessa ainoastaan tämän luvun 2–7 jakson säännösten nojalla.”

6.

Mainitun asetuksen II luvun 2 jaksoon, jonka otsikko on ”Erityinen toimivalta”, kuuluvan 5 artiklan 3 alakohdassa säädetään seuraavaa:

”Jos henkilön kotipaikka on jäsenvaltiossa, häntä vastaan voidaan nostaa kanne toisessa jäsenvaltiossa:

– –

7.

Asetus N:o 44/2001 kumottiin asetuksen (EU) N:o 1215/2012 ( 4 ) (ns. Bryssel I a ‑asetus) 80 artiklalla. Viimeksi mainittua asetusta sovelletaan kuitenkin sen 81 artiklan toisen kohdan nojalla vasta 10.1.2015 alkaen. Koska pääasia on saatettu vireille ennen tätä päivämäärää, käsiteltävänä olevassa asiassa on sovellettava asetusta N:o 44/2001.

8.

Asetuksen (EY) N:o 864/2007 ( 5 ) 6 artiklassa, jonka otsikko on ”Vilpillinen kilpailu ja vapaata kilpailua rajoittavat toimet”, säädetään seuraavaa:

”1.   Sopimukseen perustumattomaan velvoitteeseen, joka johtuu vilpillisestä kilpailusta, sovelletaan sen maan lakia, jonka kilpailutilanteeseen tai kuluttajien yhteisiin etuihin asia vaikuttaa tai saattaa vaikuttaa.

2.   Kun vilpillinen kilpailu vaikuttaa ainoastaan yksittäisen kilpailijan etuihin, sovelletaan 4 artiklaa.

– –”

9.

Tosiseikkojen tapahtuma-aikaan kauppalain (code de commerce) L. 442-6 §:n 1 momentin 6 kohdassa säädettiin seuraavaa: ”tuottajalle, kauppiaalle, teollisuusyrittäjälle tai ammatinharjoittajien luetteloon kirjatulle henkilölle syntyy vahingonkorvausvelvollisuus seuraavissa tapauksissa: osallistuminen välittömästi tai välillisesti siihen, että jälleenmyyjä, jota sitoo valikoivaa tai yksinomaista jälleenmyyntiä koskeva sopimus, johon sovelletaan poikkeusta kilpailuoikeudellisten säännösten perusteella, rikkoo kieltoa myydä jakeluverkon ulkopuolelle”.

10.

Asiakirja-aineistosta ilmenee, että Concurrence on elektroniikkatuotteiden vähittäismyyjä, joka harjoittaa toimintaansa Pariisissa (Ranskassa) Place de la Madeleinella sijaitsevassa liikkeessä sekä concurrence.fr-internetsivustolla. Se teki 16.3.2012 Samsungin kanssa valikoivan jälleenmyyntisopimuksen, jonka otsikkona on ”Détaillant Spécialiste ELITE” ja joka koskee Samsung-merkin (ELITE-sarjaan kuuluvia) huipputuotteita. Sopimuksessa määrättiin muun muassa kyseisten tuotteiden internetmyynnin kiellosta.

11.

Sopimuspuolten välille syntyi tämän jälkeen riita. Samsung moitti Concurrencea siitä, että tämä oli rikkonut valikoivaa jälleenmyyntisopimusta myymällä ELITE-sarjan tuotteita internetsivustollaan. Concurrence puolestaan kiisti sopimusehtojen laillisuuden väittäen muun muassa, että kyseisiä ehtoja ei sovelleta yhdenmukaisesti kaikkiin jälleenmyyjiin, sillä osa niistä myy kyseisiä tuotteita Amazonin sivustoilla ilman että Samsung olisi reagoinut tähän.

12.

Samsung saattoi 20.3.2012 päivätyllä kirjeellä Concurrencen tiedoksi, että niiden välinen liikesuhde päättyisi 30.6.2013.

13.

Huhtikuussa 2012 Concurrence saattoi tribunal de commerce de Paris’ssa (Ranska) vireille turvaamistoimimenettelyn Samsung-yhtiötä vastaan sillä perusteella, että Samsung oli tehtyjen sitoumusten vastaisesti kieltäytynyt toimittamasta sille ELITE-sarjan tuotteita.

14.

Kyseinen tuomioistuin hylkäsi Concurrencen vaatimukset 18.4.2012 antamallaan määräyksellä. Cour d’appel de Paris (Ranska), joka käsitteli asiaa turvaamistoimimenettelyssä, vahvisti tämän määräyksen 25.10.2012 antamallaan tuomiolla.

15.

Concurrence saattoi 3.12.2012 päivätyllä asiakirjallaan vireille turvaamistoimimenettelyn Samsungia ja Amazonia vastaan tribunal de commerce de Paris’ssa ja vaati, että kyseinen tuomioistuin katsoisi, että valikoivassa jälleenmyyntisopimuksessa asetettuun ELITE-sarjan tuotteiden internetmyyntiä koskevaan kieltoon ei voida vedota Concurrencea vastaan, ja että se määräisi näin ollen Samsungin jatkamaan tämän sopimuksen piiriin kuuluvien tuotteiden toimituksia Concurrencelle sekä määräisi Amazonin poistamaan kaikki tiettyjen Samsungin mallien tuotteiden tarjoukset Amazon.fr-, Amazon.de-, Amazon.co.uk-, Amazon.es- ja Amazon.it‑sivustoiltaan.

16.

Tribunal de commerce de Paris antoi kontradiktorisessa turvaamistoimimenettelyssä 8.2.2013 määräyksen, jossa se katsoi, että se ei ollut toimivaltainen Amazonin ulkomaisten sivustojen osalta ja että Concurrencen Samsungia vastaan esittämät vaatimukset eivät antaneet aihetta turvaamistoimiin, sekä hylkäsi Concurrencen Amazon Francea vastaan esittämät vaatimukset.

17.

Concurrence valitti tästä päätöksestä cour d’appel de Paris’hin 27.6.2013. Jälkimmäinen tuomioistuin muutti osittain tribunal de commerce de Paris’n määräystä 6.2.2014 antamallaan tuomiolla, jossa se pysytti toteamuksen, jonka mukaan Concurrencen Samsungia vastaan esittämiä vaatimuksia ei voida ottaa tutkittavaksi, ja Concurrencen Amazon Services Europea vastaan esittämien vaatimusten hylkäämisen.

18.

Tämän jälkeen Concurrence teki viimeksi mainitusta tuomiosta kassaatiovalituksen ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen.

19.

Kassaatiovalituksessaan Concurrence tuo esiin etenkin, että valituksenalaisessa, ratkaisun pysyttäneessä tuomiossa tehtiin virhe katsottaessa, että ranskalainen tuomioistuin ei ole toimivaltainen Amazonin ulkomaisten sivustojen osalta sillä perusteella, että jälkimmäisiä ei ole tarkoitettu ranskalaiselle yleisölle. Vaikka oletettaisiinkin, että internetsivuston saavutettavuus ei ole riittävä edellytys, cour d’appel de Paris toimi lainvastaisesti jättäessään tutkimatta, mahdollistiko Amazonin internetsivustojen myyntijärjestelmä myytäväksi tarjottujen tuotteiden toimittamisen paitsi sivuston sijaintimaahan myös muihin Euroopan maihin ja erityisesti Ranskaan, koska tällä voitaisiin perustella ranskalaisen tuomioistuimen toimivaltaisuus.

20.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että sen käsiteltäväksi saatetussa riita-asiassa on se erityispiirre, että se ei vastaa ainoatakaan niistä tilanteista, joita on aiemmin käsitelty asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohtaan liittyvässä unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä. Vireille pannussa asiassa pyritään näet saamaan lopetetuksi Ranskaan sijoittautuneelle, sähköistä myyntisivustoa käyttävälle valtuutetulle jälleenmyyjälle sen väittämän mukaan aiheutuva vahinko, joka perustuu siihen, että tavarantoimittaja syyllistyy sen valikoivan jakeluverkon ulkopuolella, johon jälleenmyyjä kuuluu, tapahtuvaa jälleenmyyntiä koskevan, valikoivaan jälleenmyyntisopimukseen sisältyvän kiellon rikkomiseen ja sähköisten myyntitarjousten tekemiseen Ranskassa ja muissa jäsenvaltioissa ylläpidetyistä internetsivustoista muodostuvalla markkinapaikalla.

21.

Tässä tilanteessa Cour de cassation päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Onko asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohtaa tulkittava siten, että kun kyse on valikoivan jakeluverkon ulkopuolella ja eri jäsenvaltioissa toimivien sivustojen välityksellä toimivalla markkinapaikalla tehdyillä myyntitarjouksilla tapahtuneeksi väitetystä jälleenmyyntikiellon rikkomisesta, valtuutettu jälleenmyyjä, joka katsoo oikeuksiaan loukatun, voi nostaa kanteen näin aiheutuneen lainvastaisen häiriön kieltämiseksi tuomioistuimessa, jonka tuomiopiirissä sähköisiin sisältöihin on tai on ollut pääsy, vai edellytetäänkö jonkin toisen liittymäperusteen olemassaoloa?”

22.

Kirjallisia huomautuksia ovat esittäneet Concurrence, Amazon Services Europe, Ranskan, Italian ja Luxemburgin hallitukset sekä Euroopan komissio. Asianosaiset eivät vaatineet suullista käsittelyä, eikä unionin tuomioistuin myöskään järjestänyt sellaista omasta aloitteestaan.

23.

Concurrence väittää, että sillä on oikeus nostaa kanne väitetystä rikkomisesta aiheutuneen lainvastaisen häiriön kieltämiseksi tuomioistuimessa, jonka tuomiopiirissä internetissä julkaistuihin sisältöihin on tai on ollut pääsy, ja että muuta liittymää ei ole tarpeen täsmentää. Jotta voitaisiin katsoa, että tarjousten ilmoittaminen ulkomaisilla sivustoilla on aiheuttanut vahinkoa Ranskassa, riittää, että nämä tarjoukset voivat kiinnostaa mahdollisia ranskalaisia asiakkaita eli että tuotetta voidaan ostaa Ranskassa. Tässä tapauksessa kyseisiä televisioita voidaan myydä maasta toiseen eivätkä markkinat rajoitu Ranskaan.

24.

Concurrencen mukaan valikoivan sopimuksen kattamat markkinat koostuvat yleensä Euroopan unionin maista ja usein myös Sveitsistä, ja sopimukseen sisältyvä myyntioikeus tai myyntikielto koskee kaikkia näitä maita. Ranskalaisen jälleenmyyjän kannalta Samsung-televisioiden markkina-alue on Eurooppa. Se voi myydä näillä markkinoilla, mutta ulkomaiset jälleenmyyjät, jotka toimittavat tuotteita omista maistaan, voivat myös kilpailla sen kanssa joko julkaisemalla ilmoituksia ulkomailla sijaitsevilla sivustoillaan, jotka näkyvät Ranskassa (esim. Amazon.it), tai julkaisemalla ilmoituksia ranskalaisella sivustolla (Amazon.fr), mikäli niillä on myyntioikeus. Tässä tapauksessa Samsung ELITE ‑televisioita voidaan ostaa ja toimittaa mistä tahansa maasta.

25.

Amazon Services Europen mukaan on sitä vastoin niin, että internetissä julkaistuihin sisältöihin on oltava pääsy sen tuomioistuimen tuomiopiirissä, jonka käsiteltäväksi asia on saatettu, minkä lisäksi niiden on oltava kohdistettuja kyseisellä alueella asuvalle yleisölle, mikä edellyttää useiden kriteereiden kumulatiivista täyttymistä; niihin kuuluvat ennen kaikkea se, mitä laissa on erityisesti säädetty, myytävien tuotteiden toimituspaikka, ilmoitusten kieli, valuutta, jossa myyntihinta ilmoitetaan, sekä käytetyt ilmoittamismenetelmät.

26.

Toisin kuin henkilöoikeuksien tai tekijänoikeuksien loukkaukset, joissa vahinko aiheutuu jo pelkästään riidanalaisen sisällön levittämisestä, valikoivan jakeluverkon eheyden rikkominen on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tietyille valtuutetuille jälleenmyyjille vain, jos niiden mahdolliset asiakkaat voidaan saada hankkimaan näillä sivustoilla myyntiin tarjotut tuotteet. Parhaiten tätä vahinkoa pystyy siis arvioimaan tuomioistuin, jonka tuomiopiirissä on se yleisö, jolle mainittujen tuotteiden myynti-ilmoitukset on kohdistettu.

27.

Ranskan hallituksen mukaan käsiteltävässä asiassa kyseessä olevan kaltaista rikkomista koskeva oikeusriita olisi pantava vireille ranskalaisissa tuomioistuimissa, kunhan toisessa jäsenvaltiossa tehty teko on aiheuttanut tai saattaa aiheuttaa vahinkoa asiaa käsittelevän tuomioistuimen tuomiopiirissä.

28.

Kyseinen hallitus väittää, että oikeusriidassa, jossa oli kyse unionissa oleville kuluttajille sähköisellä markkinapaikalla tarkoitetusta myyntitarjouksesta, joka koski tavaramerkillä varustettuja tuotteita, jotka tavaramerkin haltija oli tarkoittanut myyntiin kolmansissa valtioissa, unionin tuomioistuin katsoi, että pelkkä pääsy internetsivustolle alueella, jolla tavaramerkki saa suojaa, ei riitä sen päätelmän tekemiseen, että sillä esitetyt myyntitarjoukset on tarkoitettu kyseisellä alueella oleville kuluttajille. Kansallisten tuomioistuinten on siis arvioitava tapauskohtaisesti, onko olemassa merkityksellisiä seikkoja, joiden perusteella voidaan katsoa, että myyntitarjous, joka esitetään sähköisellä markkinapaikalla, johon on pääsy alueella, jolla tavaramerkki saa suojaa, on tarkoitettu kyseisellä alueella oleville kuluttajille, ottaen erityisesti huomioon, että myyntitarjouksessa ilmoitetaan maantieteelliset alueet, joille myyjä on valmis lähettämään tuotteen. ( 6 )

29.

Italian hallitus väittää etenkin, että 3.10.2013 annetun tuomion Pinckney (C-170/12, EU:C:2013:635) taustalla oleva asia poikkeaa nyt käsiteltävästä asiasta, jossa pääasian valittaja on väitetyn vahingon perusteella nostanut kanteen lainvastaisen häiriön kieltämiseksi ja vaatii, että riidanalainen tarjous poistettaisiin markkinapaikalta. Kyseisen hallituksen mukaan tällaisessa tilanteessa on niin, että niiden unionin tuomioistuimen vahvistamien periaatteiden valossa, jotka liittyvät internetiä käyttäen tehtyjen loukkauksien leviämismahdollisuuksiin, loukatun oikeuden luonteeseen ja sen suojaamiskeinoihin, ja ottaen huomioon ennakoitavuuden ja asianmukaisen lainkäytön periaatteet, jotka oikeuttavat tarkasteltuun vaihtoehtoiseen toimivaltaperusteeseen turvautumisen, on katsottava, että asia voidaan panna vireille joko sen jäsenvaltion tuomioistuimissa, jossa sijaitsevassa paikassa riidanalainen tarjous on siellä sijaitsevan internetsivuston kautta julkaistu markkinapaikalla, tai sen jäsenvaltion tuomioistuimissa, jossa kyseinen tarjous on joka tapauksessa saavutettavissa ja mahdollistaa tuotteen ostamisen.

30.

Luxemburgin hallituksen mukaan on niin, että koska pääasiassa on kyseessä valtuutettu jälleenmyyjä, joka väittää kärsineensä vahinkoa sen valikoivan jakeluverkon, johon se kuuluu, ulkopuolista myyntiä koskevan kiellon rikkomisen vuoksi, väitetyssä vahingossa on kyse sen markkinaosuuksien pienenemisestä, joten toimivaltaista tuomioistuinta määriteltäessä on otettava huomioon tämän valtuutetun jälleenmyyjän kannalta merkitykselliset markkinat. Edellytys, joka koskee mahdollisuutta hankkia tuote asiaa käsittelevän tuomioistuimen tuomiopiirissä, on siis erityisen merkityksellinen.

31.

Kyseinen hallitus muistuttaa, että – toisin kuin niissä unionin tuomioistuimen tuomioissa, jotka koskevat henkilöoikeuksien (tuomio 25.10.2011, eDate Advertising ym., C-509/09 ja C-161/10, EU:C:2011:685), tavaramerkkioikeuksien (tuomio 19.4.2012, Wintersteiger, C‑523/10, EU:C:2012:220) tai tekijänoikeuksien suojaa (tuomio 3.10.2013, Pinckney, C-170/12, EU:C:2013:635) – pääasiassa väitetysti tapahtuneessa loukkauksessa on kyse tiettyjen tuotteiden ”jälleenmyynnistä” valikoivan jakeluverkon ulkopuolella. Vahinko ei siis ole aiheutunut pelkästään sisällön levittämisestä internetissä, koska se edellyttää tiettyjen sellaisten lisätoimien toteuttamista, jotka ovat omiaan aiheuttamaan vahinkoa.

32.

Komissio ehdottaa, että kysymykseen vastataan, että asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohtaa on tulkittava siten, että kun kyse on yksinomaisen jakeluverkon ulkopuolella ja eri jäsenvaltioissa toimivien sivustojen välityksellä internetissä tehdyllä yksinoikeuden koskemien tuotteiden tarjoamisella tapahtuneeksi väitetystä myyntikiellon rikkomisesta, paikkakunnaksi, jossa vahinko sattui, on katsottava paikka, jossa yksinomaisen jälleenmyyntioikeuden haltijan myynti on vähentynyt ja joka on sama kuin alue, jonka osalta hänellä on tällainen oikeus.

33.

Aivan ensiksi on todettava, että kiinnostavaa kyllä kyberdelikteistä ei ole säädöksissä lainkaan erityissäännöksiä, ei sen enempää asetuksessa N:o 1215/2012 kuin asetuksessa (EY) N:o 593/2008 ( 7 ) tai Rooma II ‑asetuksessakaan (muistettakoon tältä osin, että internet on ollut olemassa jo noin 25 vuotta). Tähän hiljaisuuteen on kaksi mahdollista selitystä: joko Euroopan unionin lainsäätäjä on katsonut, että nämä deliktit eivät ole luonteeltaan niin erityisiä, että niistä olisi syytä säätää erityissäännöksillä, tai kysymys on vaikuttanut liian arkaluontoiselta ja sen osalta on pidetty parempana odottaa unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä ( 8 ) (mainittakoon erityisesti tuomio 25.10.2011, eDate Advertising ym. (C‑509/09 ja C‑161/10, EU:C:2011:685); tuomio 19.4.2012, Wintersteiger (C‑523/10, EU:C:2012:220); tuomio 3.10.2013, Pinckney (C‑170/12, EU:C:2013:635) ja tuomio 22.1.2015, Hejduk (C‑441/13, EU:C:2015:28)).

34.

Heti aluksi on muistettava, että asetuksen N:o 44/2001 säännöksiä on tulkittava itsenäisesti käyttäen perustana sen järjestelmää ja tavoitteita. ( 9 )

35.

On korostettava, että ”asetuksen N:o 44/2001 II luvun 2 jaksossa on vain poikkeuksena sen 2 artiklan 1 kohdassa säädetystä sopimusvaltion, jonka alueella vastaajalla on kotipaikka, tuomioistuinten toimivaltaa koskevasta perusperiaatteesta määrätty eräistä erityisistä toimivaltaperusteista, joiden joukossa on kyseisen asetuksen 5 artiklan 3 alakohdassa määrätty toimivaltaperuste”. ( 10 )

36.

Sen paikkakunnan tuomioistuinten toimivallan, missä vahinko sattui tai saattaa sattua, osalta on kyse erityistä toimivaltaa koskevasta säännöstä, joten sitä on tulkittava suppeasti ja sen ei voida tulkita koskevan muita kuin asetuksessa N:o 44/2001 nimenomaisesti tarkoitettuja tilanteita. ( 11 )

37.

Näitä rajoituksia on noudatettava tulkittaessa asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohdassa olevaa ilmaisua ”paikkakunta, missä vahinko sattui tai saattaa sattua”, jolla ”tarkoitetaan – – yhtä hyvin vahingon ilmenemispaikkaa kuin paikkaa, jossa tämän vahingon aiheuttanut kausaaliyhteydessä oleva tapahtuma on sattunut, joten vastaajaa vastaan voidaan kantajan valinnan mukaan nostaa kanne jommankumman paikkakunnan tuomioistuimessa”. ( 12 )

38.

Tältä osin oikeuskäytännössä on vakiintuneesti todettu, että asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohdassa säädetty toimivaltasääntö perustuu riita-asian ja sen paikkakunnan tuomioistuimen, missä vahinko sattui tai saattaa sattua, välisen erityisen läheisen liittymän olemassaoloon, minkä vuoksi on perusteltua antaa toimivalta näille tuomioistuimille asianmukaiseen lainkäyttöön ja prosessin asianmukaiseen järjestämiseen liittyvien syiden perusteella. ( 13 )

39.

Koska edellisissä kohdissa mainitussa oikeuskäytännössä tunnustetun liittymän yksilöinnin on mahdollistettava sellaisen tuomioistuimen toimivallan vahvistaminen, joka on objektiivisesti katsoen parhaassa asemassa arvioimaan, täyttyvätkö oikeuteen haastetun henkilön vahingonkorvausvastuun edellytykset, asian kannalta merkityksellisen liittymän täytyy sijoittua sen tuomioistuimen tuomiopiiriin, jonka käsiteltäväksi asia on saatettu. ( 14 )

40.

Käsiteltävässä asiassa on kyse siitä, onko ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toimivaltainen pelkästään väitetysti tapahtuneen vahingon ilmenemispaikan perusteella. Kuten komissio on tuonut esille, unionin tuomioistuimella olevasta asiakirja-aineistosta ilmenee, että ennakkoratkaisukysymys koskee paikkaa, jossa vahinko sattui, eikä paikkaa, jossa vahingon aiheuttanut kausaaliyhteydessä oleva tapahtuma on sattunut. Olen (Ranskan hallituksen tavoin) sillä kannalla, että valikoivan jakeluverkon ulkopuolista jälleenmyyntiä koskevan kiellon rikkomisen aiheuttanut kausaaliyhteydessä oleva tapahtuma on saattanut olla kunkin sivuston ylläpitäjän toiminta. Tästä seuraa, että tällainen vahingon aiheuttanut tapahtuma saattaa sijoittua eri paikkoihin sen mukaan, missä ylläpitäjän tai ylläpitäjien kotipaikka on. Näin ollen kausaaliyhteydessä olevan tapahtuman perusteella ei tässä tapauksessa voida vahvistaa sen tuomioistuimen, joka nyt käsittelee asiaa, olevan toimivaltainen.

41.

Oikeuskäytännön mukaan kyseinen paikka on se paikkakunta, jolla teko, joka mahdollisesti synnyttää sopimukseen perustumattoman vahingonkorvausvastuun, on aiheuttanut vahingon. ( 15 )

42.

Unionin tuomioistuin on jo tulkinnut asetuksen 5 artiklan 3 alakohtaa tilanteissa, joissa oli kyse internetsivustolla julkaistujen sisältöjen väitetysti aiheuttamista vahingoista, jotka olivat näin ollen saattaneet ilmetä useissa paikoissa. ( 16 )

43.

Erityisesti väitettyjen immateriaalioikeuksien loukkauksien osalta unionin tuomioistuin on useissa tuomioissa ( 17 ) tuonut esille, että tuomioistuimen toimivalta määräytyy sen alueen perusteella, jolla kyseinen oikeus on suojattu. Sen jäsenvaltion tuomioistuimet, jossa oikeus on suojattu, voivat näet parhaiten tutkia väitteen suojatun oikeuden loukkaamisesta.

44.

Asiassa Wintersteiger (tuomio 19.4.2012, C-523/10, EU:C:2012:220), jossa oli kyse kansallisen tavaramerkin loukkaamista koskevasta väitteestä, unionin tuomioistuin katsoi, että sekä ennakoitavuuden että asianmukaisen lainkäytön tavoitteet puolsivat toimivallan antamista vahingon ilmenemisen perusteella sen jäsenvaltion tuomioistuimille, jossa kyseinen oikeus on suojattu, koska ne voivat parhaiten arvioida, onko mainittua oikeutta tosiasiallisesti loukattu, ja soveltaa kansallista oikeuttaan Rooma II ‑asetuksen nojalla.

45.

Unionin tuomioistuin katsoi näet, että ”asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohtaa on tulkittava siten, että riita-asia, joka koskee sitä, että jäsenvaltiossa rekisteröityä tavaramerkkiä on loukattu sillä perusteella, että mainostaja on käyttänyt kyseisen tavaramerkin kanssa identtistä avainsanaa hakukoneen internetsivustolla, jolla käytetään toisen jäsenvaltion maantieteellistä aluetunnusta, voidaan saattaa joko jäsenvaltion, jossa kyseinen tavaramerkki on rekisteröity, tai mainostajan sijoittautumispaikan jäsenvaltion tuomioistuinten käsiteltäväksi”. ( 18 )

46.

Unionin tuomioistuin totesi 3.12.2013 annetussa tuomiossaan Pinckney (C-170/12, EU:C:2013:635), että tekijän taloudellisen oikeuden loukkaamisen osalta asiaa käsittelevällä tuomioistuimella on toimivalta ratkaista sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskeva kanne, kun jäsenvaltio, jonka alueella kyseinen tuomioistuin sijaitsee, suojelee niitä taloudellisia oikeuksia, joihin kantaja on vedonnut, ja kun vahinko saattaa ilmetä kyseisen tuomioistuimen toimialueella. Nämä tuomioistuimet voivat myös soveltaa kansallista oikeuttaan Rooma II ‑asetuksen 8 artiklan nojalla. Tuomiossa 3.4.2014, Hi Hotel HCF (C-387/12, EU:C:2014:215), unionin tuomioistuin sovelsi tuomion Pinckney mukaista oikeuskäytäntöä väitettyihin oikeuden loukkauksiin, jotka olivat tapahtuneet internetin ulkopuolella.

47.

Etenkin 3.10.2013 annetun tuomion Pinckney (C-170/12, EU:C:2013:635) 41 ja 42 kohdassa unionin tuomioistuin katsoi, että ”vaiheessa, jossa tutkitaan, onko tuomioistuin toimivaltainen ratkaisemaan vahingonkorvauskanteen, asetuksen [N:o 44/2001] 5 artiklan 3 alakohdassa tarkoitetun vahingon ilmenemispaikan yksilöinti ei saa riippua sellaisista kyseiselle aineelliselle tutkimiselle ominaisista perusteista, joita tässä säännöksessä ei ole mainittu. Siinä säädetty ainoa edellytys on näet se, että vahinko on sattunut tai se saattaa sattua – – Päinvastoin kuin [tämän] asetuksen 15 artiklan 1 kohdan c alakohdassa, jota on tulkittu [7.12.2010 annetussa tuomiossa Pammer ja Hotel Alpenhof (C-585/08 ja C-144/09, EU:C:2010:740)], kyseisen asetuksen 5 artiklan 3 alakohdassa ei muun muassa vaadita, että kyseinen toiminta olisi ’suunnattu’ asiaa käsittelevän tuomioistuimen jäsenvaltioon” (kursivointi tässä).

48.

Unionin tuomioistuin ei näet ole koskaan katsonut ”sen paikan, jossa teko, joka mahdollisesti synnyttää sopimukseen perustumattoman vahingonkorvausvastuun, on aiheuttanut vahingon”, määrittämisessä olennaiseksi sitä seikkaa, että vahingon aiheuttanut toiminta olisi suunnattu erityisesti kyseiseen paikkaan. ( 19 )

49.

22.1.2015 annetusta tuomiosta Hejduk (C-441/13, EU:C:2015:28, 38 kohta) ilmenee lisäksi, että kun asiaa käsittelevän tuomioistuimen jäsenvaltiossa suojattuja tekijänoikeuksia ja tekijänoikeuden lähioikeuksia väitetään loukatun, tämä tuomioistuin on vahingon ilmenemispaikan perusteella toimivaltainen ratkaisemaan vahingonkorvauskanteen, joka koskee näiden oikeuksien loukkaamista siitä syystä, että suojattuja valokuvia on esitetty internetsivulla, jolle sen tuomiopiiristä on pääsy. Tämä tuomioistuin on toimivaltainen vain sijaintijäsenvaltionsa alueella aiheutuneen vahingon osalta. Tämä tuomioistuin voi Rooma II ‑asetuksen 8 artiklan nojalla soveltaa kansallista oikeuttaan.

50.

Vaikka 3.10.2013 annettu tuomio Pinckney (C-170/12, EU:C:2013:635), koskeekin vahingonkorvauskannetta, jossa on kyse tekijän taloudellisten oikeuksien loukkaamisesta internetissä, sen 42 kohdassa, johon viitataan tämän ratkaisuehdotuksen 47 kohdassa, on ulottuvuudeltaan yleinen toteamus.

51.

Tässä yhteydessä on muistettava, että ilmaisua ”paikkakunta, missä vahingon aiheuttanut teko sattui” ei voida tulkita laajentavasti niin, että siihen sisältyisivät kaikki paikkakunnat, joissa voi ilmetä sellaisen seikan aiheuttamia vahingollisia seurauksia, joka on jo aiheuttanut toisella paikkakunnalla tosiasiassa ilmenneen vahingon. ( 20 )

52.

Unionin tuomioistuin on tämän oikeuskäytännön mukaisesti myös täsmentänyt, että mainitulla ilmaisulla ei tarkoiteta kantajan kotipaikkaa, missä on hänen omaisuutensa keskuspaikka, vain siitä syystä, että hän on kärsinyt siellä taloudellisen vahingon seurauksena omaisuuserien menettämisestä toisessa jäsenvaltiossa. ( 21 )

53.

28.1.2015 annetussa tuomiossa Kolassa (C-375/13, EU:C:2015:37, 49 kohta) unionin tuomioistuin muistutti, että ”pelkästään se, että kantajalle on aiheutunut taloudellisia seurauksia, ei – – oikeuta sitä, että toimivalta annettaisiin viimeksi mainitun kotipaikan tuomioistuimille, jos – kuten asian laita oli [10.4.2004 annettuun tuomioon Kronhofer (C-168/02, EU:C:2004:364)] johtaneessa asiassa – kausaaliyhteydessä oleva tapahtuma on sattunut ja vahinko on ilmennyt toisen jäsenvaltion alueella (ks. vastaavasti tuomio [ 10.6.2004,Kronhofer, C-168/02], EU:C:2004:364, 20 kohta)”.

54.

Toisaalta unionin tuomioistuin täsmensi 28.1.2015 annetun tuomion Kolassa (C-375/13, EU:C:2015:37) 50 kohdassa, että ”tällainen toimivallan antaminen on sitä vastoin perusteltua siltä osin kuin kausaaliyhteydessä oleva tapahtuma todellakin sattuu tai vahinko ilmenee kantajan kotipaikassa”.

55.

Tämän päättelynsä mukaisesti unionin tuomioistuin totesi mainitun tuomion 55 kohdassa, että kantajan kotipaikan tuomioistuimet ovat toimivaltaisia vahingon ilmenemisen perusteella silloin, kun vahinko toteutuu välittömästi kyseisellä kantajalla näiden tuomioistuinten tuomiopiiriin sijoittautuneessa pankissa olevalla pankkitilillä.

56.

Asioissa, joissa on kyse immateriaalioikeuksien loukkauksesta tai kilpailuoikeuden rikkomisesta internetiä käyttämällä, vahingon ilmenemispaikkoja ovat periaatteessa kaikki paikat, joissa tietylle internetsivustolle on pääsy. Koska internet on läsnä kaikkialla, ( 22 ) ilmenemispaikkoja on siis lukemattomia.

57.

Jotta vältettäisiin koko maailman tuomioistuinten toimivaltaisuus minimum contacts ‑tilanteissakin, ( 23 ) oikeuskäytännössä ja oikeuskirjallisuudessa on jo kauan pyritty luomaan perusteita vahingon mahdollisten ilmenemispaikkojen rajaamiselle tällaisten internetiä käyttäen tapahtuneiden deliktien osalta. Näin ollen kyseessä olevalla kilpailuoikeuden rikkomisella on oltava tiettyjä vaikutuksia, jotta vahingon ilmenemispaikka olisi perusteena tuomioistuimen toimivallalle. ( 24 ) Vahinko voidaan näet sulkea pois, jos on ilmeistä, että kantajan väittämällä kilpailulla ei ole voinut olla taloudellisia seurauksia kyseisillä markkinoilla. Tästä seuraa esimerkiksi, että sellaisen toimittajan palvelujen mainostaminen internetissä, joka tunnetaan vain paikallisesti, ei selvästikään voi aiheuttaa vahinkoa muualla kuin näillä paikallisilla markkinoilla. ( 25 )

58.

Tätä voidaan verrata väitettyihin immateriaalioikeuksien loukkauksiin. On näet niin, että ”väärennysasioissa välittömänä haittavaikutuksena on yleensä oikeudenhaltijan kärsimä taloudellinen tappio siinä paikassa tai niissä paikoissa, missä väärennettyä tuotetta myydään, mainostetaan tai käytetään. Aihetta käsittelevässä käsikirjassaan professorit Fawcett ja Torremans ovat tuoneet esille, että ’monissa asioissa väärentäminen aiheuttaa kantajalle välittömän taloudellisen tappion – – Yleensä kyseistä tappiota ei ole vaikea määrittää. Jos vastaaja esimerkiksi myy väärennetyn tuotteen, siitä aiheutuu [kantajalle] myynnin menetys. Vahinko kärsitään näin ollen paikassa, jossa myyntiä on menetetty. Kyseessä on se paikka, jossa väärennetty tuote myydään’. – – Todettakoon, että tämä analyysi on täysin yhdenmukainen unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön kanssa ja että se voitaisiin ulottaa muuntyyppisiinkin oikeudenloukkauksia koskeviin kanteisiin. Tekijänoikeuksien osalta siis taloudellinen tappio kärsitään yleensä siellä, missä väärennetyn tuotteen jäljennöksiä myydään tai jälleenmyydään yleisölle; tavaramerkkien osalta kyseessä on paikka, jossa merkkiä käytetään tuotteiden myynnin tai tarjonnan tukena”. ( 26 )

59.

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee selvästi, että sellaisissa tapauksissa, joissa loukkaus on tehty internetiä käyttäen, ”paikkakunta, missä vahinko sattui tai saattaa sattua”, asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohdassa tarkoitetussa merkityksessä, ”voi vaihdella aina sen mukaan, millaista oikeutta väitetään loukatun”. ( 27 )

60.

Olen (komission tavoin) sitä mieltä, että käsiteltävässä asiassa on sen paikkakunnan määrittämiseksi, missä vahinko sattui, aivan ensiksi pohdittava, millaisen vahingon riidanalaisten tuotteiden myynti valikoivan jakeluverkon ulkopuolella on voinut aiheuttaa Concurrencelle. Tällöin on muistettava, että yksinomaista jälleenmyyntiä koskevissa sopimuksissa tavarantoimittaja antaa jälleenmyyjälle yksinoikeuden myydä tuotteitaan tietyllä alueella ja sitoutuu olemaan jakelematta kyseisiä tuotteita jälleenmyyjän myyntiverkon ulkopuolella. Jälleenmyyjä puolestaan sitoutuu kehittämään ja edistämään toimittajan tuotteiden myyntiä kyseisellä alueella. Mikäli internetsivusto loukkaa sopimuksella annettuja yksinoikeuksia, kuten nyt käsiteltävässä asiassa, vahinko, johon jälleenmyyjä voi vedota, on se myynnin määrän väheneminen, joka aiheutuu jälleenmyyjän yksinoikeutta loukaten harjoitetusta myynnistä, ja tästä seuraava voiton menetys. Kun otetaan huomioon yksinomaisen jälleenmyyntioikeuden alueellisen soveltamisalan rajallisuus, paikka, jossa kyseinen myynnin väheneminen ja voiton menetys ilmenevät, voi olla ainoastaan sen jäsenvaltion alue, jonka osalta yksinoikeus on annettu jälleenmyyjälle.

61.

Asiakirja-aineistosta näyttää ilmenevän, että koska nyt käsiteltävässä asiassa jälleenmyyjällä on Ranskaan rajoittuva yksinoikeus, myynnin väheneminen ja voiton menetys voivat ilmetä juuri Ranskassa. Tästä seuraa, että paikka, jossa vahinko sattui, on Ranska ja että asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohdan nojalla toimivaltainen tuomioistuin on ranskalainen tuomioistuin.

62.

Koska näet Amazon.de-, Amazon.co.uk-, Amazon.es- ja Amazon.it-sivustoille on lähtökohtaisesti pääsy Ranskassa, Concurrencen väitetysti kärsimässä vahingossa on kyse markkinaosuuksien menetyksestä, joka koskee sen ELITE-sarjan tuotteiden myyntiä sekä sen Pariisissa sijaitsevassa liikkeessä että sen internetsivustolla, jota se ylläpitää kotipaikastaan Pariisista käsin. Tästä seuraa, että sen kärsimä vahinko voi ilmetä ainoastaan Ranskassa. Tästä syystä ranskalaisen tuomioistuimen olisi oltava toimivaltainen myös niiden Amazonin ulkomaisten internetsivustojen osalta, joista on kyse nyt käsiteltävässä asiassa. ( 28 )

63.

Vahingon ilmenemispaikalla on tarkoitettava forum delictiä, jonka osalta on kyseessä ”erityisen kiinteä yhteys”, jonka vuoksi ”toimivallan tunnustaminen näille tuomioistuimille [eli muille kuin vastaajan kotipaikan tuomioistuimille] on perusteltua hyvään lainkäyttöön ja prosessien asianmukaiseen järjestämiseen liittyvillä syillä”. ( 29 )

64.

Huomautan, että ”ne, jotka saattavat tietoja saataville tietyllä menetelmällä, toimivat tietoisina siitä, missä laajuudessa nämä tiedot voivat levitä. Etenkin ne, jotka julkaisevat tietoja [internetissä], toimivat tietoisina siitä, että heidän saataville saattamansa tiedot ovat kenen tahansa saatavilla ilman maantieteellistä rajoitusta”. ( 30 )

65.

Tämän vuoksi juuri ranskalainen tuomioistuin voi käsiteltävässä asiassa parhaiten ratkaista kysymyksen Concurrence-yhtiön markkinaosuuksien menetyksestä, joka liittyy sen ELITE-sarjan tuotteiden myyntiin sekä sen Pariisin liikkeessä että sen internetsivustolla, jota se ylläpitää kotipaikastaan Pariisista käsin.

66.

Lisäksi on syytä muistaa, että määritettäessä paikkaa, jossa vahinko on sattunut, on noudatettava tuomioistuimen toimivallan ennakoitavuuden tavoitetta, joka on asetuksen N:o 44/2001 toinen perusperiaate (ja jota sen 11 perustelukappale ilmentää). Unionin tuomioistuin katsoi samaan tapaan 19.4.2012 antamassaan tuomiossa Wintersteiger (C-523/10, EU:C:2012:220), että ennakoitavuuden tavoite puolsi myös kyseisessä asiassa sitä, että sen jäsenvaltion, jossa kyseistä oikeutta (tässä tapauksessa jälleenmyyjän yksinoikeutta) suojataan, tuomioistuimet katsottaisiin vahingon ilmenemisen perusteella toimivaltaisiksi.

67.

Amazon Services Europe väittää myös, että pääsyä koskevaa perustetta ei pitäisi hyväksyä, koska se suosisi forum shoppingia, jonka vaarana on, että se tuo mukanaan vastaavanlaisen law shoppingin, kun otetaan huomioon kansallisten oikeuksien erityispiirteet. On kuitenkin riittävää todeta yhtäältä, että unionin tuomioistuin ei noudattanut tätä perustelua, jonka julkisasiamies Jääskinen esitti ratkaisuehdotuksessaan asiassa Pinckney (C-170/12, EU:C:2013:400, ratkaisuehdotuksen 68 kohta), mainitussa asiassa antamassaan tuomiossa, ja toisaalta, että mielestäni tämä pelko on liioiteltu muun muassa siksi, että kansallinen tuomioistuin voi määrätä vahingonkorvauksia vain sen jäsenvaltion alueella aiheutetuista vahingoista, jossa se sijaitsee. ( 31 )

68.

Mielestäni tässä ratkaisuehdotuksessa esitetty ratkaisu on perusteltu yhtäältä siksi, että se noudattaa asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohdan tavoitteita (etenkin tavoitetta, jonka mukaan toimivaltaiseksi on katsottava se tuomioistuin, joka voi parhaiten tutkia väitteen), ja toisaalta se on perusteltu, vaikka tässä tapauksessa kyse ei olekaan immateriaalioikeudesta.

69.

Lisäksi olen sitä mieltä, että nyt käsiteltävässä asiassa tietyn alueen kattava yksinomainen jälleenmyyntioikeus on lähellä immateriaalioikeuksia.

70.

Vastaavanlainen päättely kuin 5.6.2014 annetussa tuomiossa Coty Germany (C‑360/12, EU:C:2014:1318) on näet perusteltu, kun otetaan huomioon, että mainitussa asiassa kyseessä olleissa olosuhteissa annetun suojan aluekohtaisuus ei myöskään ollut sidottu suojatun immateriaalioikeuden ulottuvuuteen; kyse oli tässä tapauksessa yhteisön tavaramerkistä.

71.

Vaikka 5.6.2014 annettu tuomio Coty Germany (C-360/12, EU:C:2014:1318) ei koskenutkaan erityisesti internetiä, siinä täsmennettiin, että silloin, kun on kyse yhteisön tavaramerkillä suojatun merkin sellaista lainvastaista vertailevaa mainontaa tai sopimatonta jäljittelyä koskevasta väitteestä, joka on kielletty jäsenvaltion, jossa asiaa käsittelevä tuomioistuin sijaitsee, sopimattoman kilpailun estämisestä annetussa laissa, asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohdan mukaan on mahdollista vahvistaa sen paikkakunnan nojalla, jossa vahinko on ilmennyt, tuomioistuimen toimivalta käsitellä mainittuun kansalliseen lakiin perustuva vahingonkorvauskanne, joka on nostettu sellaista henkilöä vastaan, joka on sijoittautunut toiseen jäsenvaltioon ja jonka väitetään syyllistyneen kyseisessä jäsenvaltiossa tekoon, joka on aiheuttanut tai saattaa aiheuttaa vahinkoa asiaa käsittelevän tuomioistuimen tuomiopiirissä. Lisäksi kyseinen tuomioistuin soveltaa kansallista oikeuttaan joko Rooma II ‑asetuksen 6 artiklan 1 kohdan tai saman asetuksen 6 artiklan 2 kohdan ja 4 artiklan nojalla.

72.

Mielestäni niiden sivustojen sijainti, joilla kyseisiä tuotteita on tarjottu, ei ole merkityksellinen määritettäessä, mikä tuomioistuin on toimivaltainen.

73.

Kuten komissio toi esiin, toimivaltainen tuomioistuin on näet määritettävä sen perusteella, mitkä ovat ne markkinat, joilla yksinomaisen jälleenmyyntioikeuden kohteena olevia tuotteita myydään ja joilla vahinko on siis sattunut. Kuten on jo todettu, nyt käsiteltävässä asiassa jälleenmyyjällä näyttää olevan Ranskaan rajoittuva yksinoikeus, joten sen myynnin väheneminen ja siitä seuraava voiton menetys ovat siis tapahtuneet Ranskassa. Se, aiheuttivatko tämän vähenemisen ja menetyksen Ranskaan vai muualle sijoittautuneet sivustot, on merkityksellistä ainoastaan määritettäessä jakelijan vaatiman määräyksen ulottuvuutta eli nimettäessä niitä internetsivustoja, joita tämä määräys voi koskea.

74.

Toisin sanoen toimivaltaisen tuomioistuimen määrittäminen on eri asia kuin sen määräyksen laajuus, joka pääasian vastapuolelle voidaan antaa ja jossa siis nimetään ne internetsivustot, joilla vastaaja ei enää voi julkaista riidanalaisten tuotteiden myyntitarjouksia. On tietenkin niin, että jos pääasian valittaja pystyy prima facie näyttämään toteen, että sille Ranskassa aiheutunut myynnin väheneminen ja voiton menetys johtuvat paitsi Amazon.fr-sivuston toiminnasta myös Amazonin ulkomaisten sivustojen toiminnasta, sen pitäisi pystyä myös saamaan ranskalaiselta tuomioistuimelta määräys, joka koskee näitä internetsivustoja. Tämä kysymys liittyy kuitenkin asian aineelliseen ratkaisuun eikä koske toimivaltaisen tuomioistuimen määrittelyä. Kuten edellä on todettu, voidaan olettaa, että Concurrencen yksinomaisen jälleenmyyntioikeuden alueellinen soveltamisala rajoittuu Ranskan markkinoihin. ( 32 ) Ranskalaisen tuomioistuimen on siis määritettävä, missä määrin tämän oikeuden kattamien tuotteiden tarjonta ulkomaisilla sivustoilla on voinut vaikuttaa haitallisesti Concurrencen oikeuksiin Ranskan markkinoilla.

75.

On kuitenkin huomattava, että kysymys siitä, onko pääasian kaltaisessa tilanteessa yksinomaista jälleenmyyntioikeutta tosiasiallisesti loukattu, on aineellinen kysymys, jota ei käsiteltävässä asiassa ole saatettu unionin tuomioistuimen ratkaistavaksi. Sen paikkakunnan määrittäminen, missä vahinko sattui, ei näet voi riippua myöhemmässä vaiheessa tutkittavista seikoista, kuten aineellisten kysymysten tarkastelusta.

76.

Näin ollen ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Cour de cassationin (Ranska) esittämään ennakkoratkaisukysymykseen seuraavasti:

Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohtaa on tulkittava siten, että kun kyse on yksinomaisen jakeluverkon ulkopuolella ja eri jäsenvaltioissa toimivien sivustojen välityksellä internetissä tehdyllä yksinoikeuden kattamien tuotteiden tarjoamisella tapahtuneeksi väitetystä myyntikiellon rikkomisesta, paikkakunnaksi, missä vahinko sattui, on katsottava paikka, jossa yksinomaisen jälleenmyyntioikeuden haltijan myynti on vähentynyt ja joka on sama kuin alue, jonka osalta hänen oikeutensa on suojattu. Niiden sivustojen sijainti, joilla kyseisiä tuotteita on tarjottu, ei ole merkityksellinen määritettäessä, mikä tuomioistuin on toimivaltainen.