—

CA Consumer Finance SA, edustajanaan avocat B. Soltner,

—

Ranskan hallitus, asiamiehinään D. Colas ja S. Menez,

—

Saksan hallitus, asiamiehinään T. Henze ja J. Kemper,

—

Espanjan hallitus, asiamiehenään A. Rubio González,

—

Euroopan komissio, asiamiehinään M. Owsiany-Hornung ja M. Van Hoof,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee kulutusluottosopimuksista ja neuvoston direktiivin 87/102/ETY kumoamisesta 23.4.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/48/EY (EUVL L 133, s. 66 ja oikaisut EUVL 2009, L 207, s. 14, EUVL 2010, L 199, s. 40 ja EUVL 2011, L 234, s. 46) 5 ja 8 artiklan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asioissa, joissa asianosaisina on yhtäältä CA Consumer Finance SA (jäljempänä CA CF) ja toisaalta yhdessä asiassa Ingrid Bakkaus ja toisessa asiassa Charline Bonato, omaa sukua Savary, ja Florian Bonato (jäljempänä yhteisesti luotonottajat) ja jotka koskevat vaatimuksia tämän yhtiön luotonottajille myöntämistä henkilökohtaisista lainoista maksamatta olevien määrien suorittamisesta luotonottajien laiminlyötyä niiden maksamisen.

3

Direktiivin 2008/48 johdanto-osan 7, 9, 19, 24 ja 26–28 perustelukappale kuuluvat seuraavasti:

– –

– –

– –

– –

4

Direktiivin 2008/48 5 artiklan, jonka otsikko on ”Ennen sopimuksen tekoa annettavat tiedot”, 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa ja 6 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Luotonantajan ja luotonvälittäjän on hyvissä ajoin ennen kuin luottosopimus tai tarjous sitoo kuluttajaa annettava kuluttajalle luotonantajan tarjoamien sekä mahdollisten kuluttajan ilmoittamien mieltymysten ja tietojen pohjalta eri tarjousten vertailemiseen tarvittavat tiedot, jotta tämä voi tehdä perustellun päätöksen luottosopimuksen tekemisestä. Tällaiset kirjalliset tai muulla pysyvällä välineellä olevat tiedot on toimitettava liitteessä II olevan 'Vakiomuotoiset eurooppalaiset kulutusluottotiedot' -lomakkeen avulla. Luotonantajan katsotaan täyttäneen tässä kohdassa ja direktiivin 2002/65/EY 3 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetyt tiedonantovaatimukset, jos hän on toimittanut 'Vakiomuotoiset eurooppalaiset kulutusluottotiedot' -lomakkeen.

– –

6.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että luotonantajat ja tapauksen mukaan luotonvälittäjät antavat kuluttajalle riittävät selvitykset, jotta kuluttaja kykenee arvioimaan, soveltuuko tarjottu luottosopimus hänen tarpeisiinsa ja taloudelliseen tilanteeseensa, tarvittaessa selittämällä 1 kohdan mukaiset ennen sopimuksen tekoa annettavat tiedot, tarjottujen tuotteiden olennaiset ominaisuudet ja niiden mahdolliset erityiset vaikutukset kuluttajaan, sekä myös kuluttajan suoritettavaksi tulevien maksujen laiminlyönnin seuraamukset. Jäsenvaltiot voivat mukauttaa tapaa ja laajuutta, jonka mukaisesti tätä apua on annettava, sekä sitä, kuka apua antaa, ottamalla huomioon luottosopimuksen tarjoamistilanteen erityisolosuhteet, henkilön, jolle sopimusta tarjotaan, ja tarjotun luottotyypin.”

5

Tämän direktiivin 8 artiklan, jonka otsikko on ”Velvollisuus arvioida kuluttajan luottokelpoisuus”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on varmistettava, että luotonantaja arvioi ennen luottosopimuksen tekemistä kuluttajan luottokelpoisuuden riittävien tietojen perusteella, jotka on voitu saada kuluttajalta, ja tarpeen mukaan asiaankuuluvasta tietokannasta haettujen tietojen perusteella. Jäsenvaltiot, joiden lainsäädännössä velvoitetaan luotonantaja arvioimaan ennen luottosopimuksen tekemistä kuluttajan luottokelpoisuus asiaankuuluvasta tietokannasta haettujen tietojen perusteella, voivat säilyttää tämän velvollisuuden.”

6

Kyseisen direktiivin 22 artiklan, jonka otsikko on ”Yhdenmukaistaminen ja direktiivin säännösten pakottavuus”, 2 ja 3 kohdassa säädetään seuraavaa:

”2.   Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että kuluttajat eivät voi sitovasti luopua heille tämän direktiivin täytäntöön panemiseksi annettavien tai tätä direktiiviä vastaavien kansallisten säännösten nojalla kuuluvista oikeuksista.

3.   Jäsenvaltioiden on lisäksi huolehdittava siitä, että niiden tämän direktiivin täytäntöön panemiseksi antamia säännöksiä ei voida kiertää siten, että sopimukselle annetaan erityinen muoto, erityisesti yhdistämällä tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvia luoton nostoja tai luottosopimuksia luottosopimuksiin, joiden luonne tai tarkoitus tekisi mahdolliseksi välttää tämän direktiivin soveltaminen.”

7

Kulutusluottojen uudistamisesta 1.7.2010 annettu laki nro 2010-737 (loi portant réforme du crédit à la consommation; JORF 2.7.2010, s. 12001), jolla direktiivi 2008/48 on saatettu osaksi Ranskan sisäistä oikeutta, on sisällytetty kuluttajansuojalain (code de la consommation) L. 311-1 §:ään ja sitä seuraaviin pykäliin.

8

Tämän lain L. 311-6 §:ssä säädetään seuraavaa:

9

Kyseisen lain L. 311-8 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Luotonantaja tai luotonvälittäjä antaa luotonottajalle selvitykset, jotta tämä voi arvioida, vastaako tarjottu luotto hänen tarpeitaan ja taloudellista tilannettaan, erityisesti L. 311-6 §:ssä tarkoitettuun lomakkeeseen sisältyvien tietojen perusteella. Sen on kiinnitettävä luotonottajan huomio tarjotun luoton tai tarjottujen luottojen olennaisiin ominaisuuksiin ja seurauksiin, joita näillä luotoilla voi olla hänen taloudelliseen tilanteeseensa, myös maksujen laiminlyönnin tapauksissa. Nämä tiedot annetaan tarvittaessa luotonottajan ilmaisemien mieltymysten perusteella.

– –”

10

Saman lain L. 311-9 §:n sanamuoto on seuraava:

”Ennen luottosopimuksen tekemistä luotonantajan on tarkistettava luotonottajan luottokelpoisuus riittävien tietojen perusteella, joihin kuuluvat luotonottajan luotonantajan pyynnöstä toimittamat tiedot. Luotonantajan on haettava tietoja L. 333-4 §:ssä tarkoitetusta tietokannasta L. 333-5 §:ssä tarkoitetussa päätöksessä asetetuin edellytyksin.”

11

Kuluttajansuojalain L. 311-48 §:n 2 ja 3 momentissa säädetään seuraavaa:

”Jos luotonantaja ei ole noudattanut L. 311-8 ja L. 311-9 §:ssä vahvistettuja velvollisuuksia, se menettää oikeuden periä korkoja joko kokonaan tai tuomioistuimen määräämässä suhteessa. – –

Luotonottajan on maksettava takaisin ainoastaan pääoma sovitun maksuaikataulun mukaisesti sekä tarvittaessa korot, joiden perimiseen luotonantaja ei ole menettänyt oikeutta. Luotonantajan on tällöin palautettava korkoina perityt määrät niiden maksupäivästä laskettuine laillisine korkoineen tai luettava ne luoton jäljellä olevan pääoman maksuksi.”

12

Bonaton puolisot tekivät 5.5.2001 erään liikkeenharjoittajan välityksellä CA CF:n kanssa sopimuksen 20900 euron henkilökohtaisesta luotosta moottoriajoneuvon hankkimiseksi siten, että sopimuksen mukainen kiinteä vuotuinen korko oli 6,40 prosenttia ja todellinen vuosikorko 7,685 prosenttia.

13

Bakkaus teki 15.7.2011 CA CF:n kanssa sopimuksen 20000 euron henkilökohtaisesta luotosta siten, että sopimuksen mukainen kiinteä vuotuinen korko oli 7,674 prosenttia ja todellinen vuosikorko 7,950 prosenttia.

14

Näiden lainojen takaisinmaksujen keskeydyttyä CA CF haastoi luotonottajat tribunal d’instance d’Orléansiin vaatien heidän velvoittamistaan maksamaan kyseisten luottojen jäljellä olevat määrät korkoineen.

15

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin otti viran puolesta huomioon sen, että kuluttajansuojalain L. 311-48 §:n 2 momentin mukaan oikeus korkoihin saattaa olla menetetty, koska CA CF ei asiaa käsiteltäessä esittänyt luotonottajille annettavaksi säädettyä lomaketta, jossa mainitaan luotonottajille ennen sopimuksen tekoa annettavat tiedot, eikä mitään muutakaan asiakirjaa, joka voisi osoittaa, että CA CF olisi täyttänyt tietojenantovelvollisuutensa luotonottajia kohtaan ja velvollisuutensa arvioida heidän luottokelpoisuutensa.

16

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että direktiivissä 2008/48 ja sen saattamiseksi osaksi Ranskan oikeutta annetussa laissa nro 2010-737 luotonantajille asetetaan tietojenanto- ja selvitysvelvollisuuksia, joiden tarkoituksena on antaa luotonottajalle mahdollisuus perusteltuun päätökseen luottosopimuksen tekemisessä. Missään kyseisen direktiivin tai kyseisen lain säännöksessä ei kuitenkaan vahvisteta sääntöjä luotonantajien velvollisuuksien täyttämistä koskevasta todistustaakasta eikä todistelusääntöjä.

17

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa luotonantajan velvollisuudesta toimittaa kuluttajalle ”vakiomuotoiset eurooppalaiset kulutusluottotiedot”-lomake, että tässä tapauksessa CA CF ei ole esittänyt tällaista lomaketta. Yhtiö ei myöskään ole esittänyt asiakirjoja, jotka liittyvät sen selvitysvelvollisuuteen, eikä se ole myöskään ottanut kantaa tämän selvityksen puuttumiseen. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa kuitenkin, että Bakkausin allekirjoittamaan sopimukseen sisältyy vakiolauseke, joka on sanamuodoltaan seuraava: ”Minä allekirjoittanut Bakkaus Ingrid vahvistan saaneeni vakiomuotoiset eurooppalaiset kulutusluottotiedot ‑lomakkeen ja tutustuneeni siihen”. Kyseinen tuomioistuin katsoo, että tällainen lauseke saattaa aiheuttaa vaikeuksia, jos sen oikeusvaikutuksena on todistustaakan kääntäminen kuluttajan vahingoksi. Sama tuomioistuin katsoo, että tämäntyyppinen lauseke saattaa tehdä kuluttajalle vaikeaksi tai jopa mahdottomaksi käyttää oikeuttaan kiistää luotonantajalle kuuluvien velvoitteiden täysimääräinen täyttäminen.

18

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa luotonottajien luottokelpoisuuden arvioinnista, että CA CF on Bakkausia koskevassa asiassa esittänyt Bakkausin allekirjoittaman ilmoituksen tuloistaan ja velvoitteistaan sekä Bakkausin tuloja koskevan asiakirjanäytön, jonka Bakkaus oli toimittanut CA CF:lle, mutta ettei näin ole tapahtunut Bonaton puolisoita koskevassa asiassa.

19

Tämän vuoksi tribunal d’instance d’Orléans päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

20

Ensimmäisellä ja toisella kysymyksellään, jotka on syytä tutkia yhdessä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä yhtäältä, onko direktiiviä 2008/48 tulkittava siten, että luotonantajalla on näyttövelvollisuus siitä, että tämän direktiivin 5 ja 8 artiklassa ja direktiivin täytäntöön panemiseksi annetuissa kansallisen oikeuden säännöksissä säädetyt sopimuksen tekoa edeltävät velvoitteet on täytetty asianmukaisesti ja täysimääräisesti, ja toisaalta, voiko luottosopimukseen sisällytetty vakiolauseke, jonka mukaan kuluttaja myöntää luotonantajan täyttäneen velvollisuutensa mutta jonka tueksi ei esitetä luotonantajalta peräisin olevia kuluttajalle luovutettuja asiakirjoja, riittää näytöksi luotonantajalle ennen sopimuksen tekemistä kuuluvien tiedonantovelvollisuuksien asianmukaisesta täyttämisestä.

21

Aluksi on syytä korostaa, että kysymyksissä tarkoitetuilla sopimuksen tekoa edeltävillä velvollisuuksilla edistetään direktiivin 2008/48 tavoitteen saavuttamista; kyseisenä tavoitteena on – kuten kyseisen direktiivin johdanto-osan seitsemännestä ja yhdeksännestä perustelukappaleesta ilmenee – säätää kulutusluottojen osalta täydellisestä ja pakottavasta yhdenmukaistamisesta useilla keskeisillä aloilla, minkä katsotaan olevan tarpeen, jotta varmistetaan, että Euroopan unionin kaikki kuluttajat voivat käyttää hyväkseen etujensa korkeatasoista ja yhtäläistä suojaa, ja jotta voidaan helpottaa kulutusluottoja koskevien toimivien sisämarkkinoiden syntymistä (ks. tuomio LCL Le Crédit Lyonnais, C-565/12, EU:C:2014:190, 42 kohta).

22

Siltä osin kuin asiassa on kyse ensinnäkin luotonantajan velvollisuudesta näyttää toteen, että se on täyttänyt direktiivin 2008/48 5 ja 8 artiklassa säädetyt velvollisuutensa antaa kuluttajalle asianmukaiset tiedot ja arvioida hänen luottokelpoisuutensa, ja toiseksi näiden velvollisuuksien noudattamista koskevasta todistelumenettelystä, on kuitenkin todettava, ettei direktiivissä ole minkäänlaisia säännöksiä tästä asiasta.

23

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan silloin, kun asiaa koskevia unionin säännöksiä ei ole annettu, menettelysäännöt, joilla pyritään turvaamaan unionin oikeuteen perustuvat yksityisten oikeudet, annetaan jäsenvaltioiden menettelyllistä autonomiaa koskevan periaatteen nojalla kunkin jäsenvaltion sisäisessä oikeusjärjestyksessä, edellyttäen kuitenkin, että nämä menettelysäännöt eivät saa olla epäedullisempia kuin ne, jotka koskevat samankaltaisia jäsenvaltion sisäisiä tilanteita (vastaavuusperiaate), eivätkä ne saa olla sellaisia, että unionin oikeusjärjestyksessä vahvistettujen oikeuksien käyttäminen on käytännössä mahdotonta tai suhteettoman vaikeaa (tehokkuusperiaate) (ks. mm. tuomio Specht ym., C‑501/12–C‑506/12, C‑540/12 ja C‑541/12, EU:C:2014:2005, 112 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

24

Vastaavuusperiaatteesta on todettava, ettei unionin tuomioistuimella ole käytettävissään seikkoja, jotka antaisivat aiheen epäillä pääasian oikeudenkäynnin kohteena olevan sääntelyn yhteensopivuutta tämän periaatteen kanssa.

25

Tehokkuusperiaatteen osalta on syytä muistuttaa, että kaikkia sellaisia tapauksia, joissa on kyse siitä, tekeekö kansallinen menettelysääntö unionin oikeuden soveltamisen mahdottomaksi tai suhteettoman vaikeaksi, on tarkasteltava siten, että huomioon otetaan tämän säännön merkitys koko menettelyssä, sen kulku sekä sen erityispiirteet eri kansallisissa elimissä (tuomio Kušionová, C-34/13, EU:C:2014:2189, 52 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

26

Tässä tapauksessa on pääasian oikeudenkäynnin kohteena olevan kansallisen säännöstön osalta muistutettava, ettei sisäisen oikeuden säännösten tulkitseminen kuulu unionin tuomioistuimelle vaan tämä tehtävä kuuluu yksinomaan ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle.

27

On kuitenkin syytä täsmentää, että viimeksi mainitun periaatteen noudattaminen vaarantuisi, jos direktiivin 2008/48 5 ja 8 artiklassa säädettyjen velvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva todistustaakka olisi kuluttajalla. Kuluttajalla ei nimittäin ole käytettävissään keinoja osoittaa sitä, ettei luotonantaja ole toimittanut hänelle tämän direktiivin 5 artiklassa säädettyjä tietoja, eikä myöskään sitä, ettei luotonantaja ole arvioinut hänen luottokelpoisuuttaan.

28

Direktiivissä 2008/48 taattujen oikeuksien tehokas käyttö tulee sen sijaan turvatuksi kansallisen oikeuden säännöllä, jonka mukaan luotonantaja on lähtökohtaisesti velvollinen osoittamaan tuomioistuimessa, että se on asianmukaisesti täyttänyt sopimuksen tekoa edeltävät velvollisuutensa. Kuten tämän tuomion 21 kohdassa on muistutettu, tällaisen säännöksen tarkoituksena on kuluttajansuojan takaaminen niin, ettei luotonantajan oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin heikennetä suhteettomasti. Kuten julkisasiamies nimittäin on todennut ratkaisuehdotuksensa 35 kohdassa, huolellisesti toimivan luotonantajan on oltava tietoinen sille kuuluvien tiedonanto- ja selvitysvelvollisuuksien täyttämistä koskevien todisteiden keräämisen ja säilyttämisen välttämättömyydestä.

29

Ingrid Bakkausin tekemään luottosopimukseen sisältyvästä vakiolausekkeesta on todettava, ettei tällainen lauseke vaaranna direktiivissä 2008/48 tunnustettujen oikeuksien tehokasta toteutumista, jos tämä lauseke kansallisen oikeuden mukaan merkitsee ainoastaan sitä, että luotonottaja vahvistaa, että hänelle on luovutettu ”vakiomuotoiset eurooppalaiset kulutusluottotiedot” -lomake.

30

Tältä osin direktiivin 2008/48 22 artiklan 3 kohdasta ilmenee, ettei tällainen lauseke voi oikeuttaa luotonantajaa kiertämään velvollisuuksiaan. Kyseessä oleva lauseke on siten aihetodiste, jota luotonantajan on tuettava yhdellä tai usealla asiaan vaikuttavalla todisteella. Kuluttajalla on sitä paitsi aina oltava mahdollisuus vedota siihen, ettei hän ole ollut tämän lomakkeen vastaanottaja tai ettei luotonantaja ole tällä lomakkeella voinut täyttää sopimuksen tekoa edeltäviä tiedonantovelvollisuuksiaan.

31

Jos tällainen vakiolauseke sen sijaan merkitsisi kansallisen oikeuden mukaan sitä, että kuluttaja tunnustaa luotonantajan täyttäneen sopimuksen tekoa edeltävät velvollisuutensa täysimääräisesti ja asianmukaisesti, tällöin lauseke merkitsisi kyseisten velvollisuuksien täyttämistä koskevan todistustaakan kääntämistä tavalla, joka vaarantaa direktiivissä 2008/48 myönnettyjen oikeuksien tehokkaan toteutumisen. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on näin ollen tutkittava, onko tällä vakiolausekkeella sellainen todistusarvo, joka estää sekä kuluttajaa että tuomioistuinta asettamasta kyseenalaiseksi, onko luotonantajalle kuuluvat sopimuksen tekoa edeltävät tietojenanto- ja arvioimisvelvollisuudet täytetty asianmukaisesti.

32

Ensimmäiseen ja toiseen kysymykseen on kaiken edellä todetun perusteella vastattava, että direktiivin 2008/48 säännöksiä on tulkittava siten, että

33

Kolmannella kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, onko direktiivin 2008/48 8 artiklaa tulkittava siten, että se on esteenä sille, että kuluttajan luottokelpoisuus tarkistetaan ainoastaan kuluttajan ilmoittamien tietojen perusteella tarkistamatta niitä tehokkaasti muilla keinoin.

34

Direktiivin 2008/48 8 artiklan 1 kohdasta ilmenee, että luotonantajan on ennen luottosopimuksen tekemistä arvioitava kuluttajan luottokelpoisuus riittävien tietojen perusteella, jotka on voitu saada kuluttajalta, ja tarpeen mukaan asiaankuuluvasta tietokannasta haettujen tietojen perusteella.

35

Tältä osin kyseisen direktiivin johdanto-osan 26 perustelukappaleessa todetaan, että vastuun kunkin kuluttajan luottokelpoisuuden tarkistamisesta olisi kuuluttava luotonantajalle kussakin yksittäistapauksessa ja että luotonantajien olisi sallittava käyttää kuluttajan paitsi asianomaisen luottosopimuksen valmistelun myös pitkäaikaisen kaupallisen suhteen kuluessa toimittamia tietoja. Tämän velvollisuuden tarkoituksena on siten saada luotonantajat toimimaan vastuuntuntoisesti ja välttää luottojen myöntämistä maksukyvyttömille kuluttajille.

36

Direktiivissä 2008/48 ei mainita tyhjentävästi tietoja, joiden avulla luotonantajan on arvioitava kuluttajan luottokelpoisuutta, eikä siinä myöskään täsmennetä, onko nämä tiedot tarkistettava ja millä tavoin ne olisi tarkistettava. Direktiivin 2008/48 8 artiklan 1 kohdan sanamuodossa saman direktiivin johdanto-osan 26 perustelukappaleen valossa luettuna päinvastoin annetaan luotonantajalle laaja harkintavalta sen määrittämisessä, riittävätkö luotonantajan käytettävissä olevat tiedot kuluttajan luottokelpoisuuden osoittamiseen ja onko luotonantajan varmistettava nämä tiedot muilla keinoilla.

37

Tästä seuraa, että luotonantajan on ensinnäkin arvioitava kussakin tapauksessa juuri tämän tapauksen erityisten olosuhteiden perusteella, ovatko nämä tiedot asianmukaisia ja riittäviä kuluttajan luottokelpoisuuden arvioimiseksi. Tässä yhteydessä näiden tietojen riittävyys voi vaihdella luottosopimuksen tekemiseen liittyvien olosuhteiden, kuluttajan henkilökohtaisen tilanteen tai sopimuksen kohteena olevan rahamäärän mukaan. Tämä arviointi voidaan tehdä kuluttajan taloudellista tilannetta koskevan asiakirjaselvityksen perusteella, mutta mikään ei estä luotonantajaa ottamasta huomioon mahdollisia ennakkotietojaan luotonhakijan taloudellisesta tilanteesta. Kuluttajan laatimia vahvistamattomia ilmoituksia ei kuitenkaan voida pitää sellaisinaan riittävinä, jollei niihin ole oheistettu asiakirjatodisteita.

38

Toiseksi ja tämän rajoittamatta direktiivin 2008/48 8 artiklan 1 kohdan toista virkettä, jonka mukaan jäsenvaltiot voivat säilyttää lainsäädännössään luotonantajan velvollisuuden tietojen hakuun tietokannasta, direktiivissä 2008/48 ei velvoiteta luotonantajia järjestelmällisesti tarkistamaan kuluttajan antamien tietojen paikkansapitävyyttä. Kunkin yksittäistapauksen olosuhteiden mukaan luotonantaja voi joko tyytyä kuluttajan sille antamiin tietoihin tai katsoa, että näille tiedoille on saatava vahvistus.

39

Kolmanteen kysymykseen on edellä esitetyin perustein vastattava, että direktiivin 2008/48 8 artiklan 1 kohtaa on tulkittava yhtäältä siten, ettei se ole esteenä kuluttajan luottokelpoisuuden arvioimiselle pelkästään kuluttajan antamien tietojen perusteella, kunhan nämä tiedot ovat riittäviä ja kuluttajan pelkästään itse antamiin ilmoituksiin on oheistettu asiakirjatodisteet, ja toisaalta siten, ettei siinä velvoiteta luotonantajaa järjestelmällisesti tarkistamaan kuluttajan antamien tietojen paikkansapitävyyttä.

40

Neljännellä kysymyksellään, jossa on kaksi osaa, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensinnäkin, onko direktiivin 2008/48 5 artiklan 6 kohtaa tulkittava siten, että luotonantajan ei voida katsoa antaneen kuluttajalle riittäviä selvityksiä, jollei se ole sitä ennen tarkistanut kuluttajan taloudellista tilannetta ja hänen tarpeitaan. Toiseksi kyseinen tuomioistuin tiedustelee, onko tätä säännöstä tulkittava siten, että se on esteenä sille, että kuluttajalle annetut riittävät selvitykset perustuvat ainoastaan luottosopimuksessa mainittuihin sopimussuhdetta koskeviin tietoihin eikä erillistä asiakirjaa ole laadittu.

41

Tämän kysymyksen ensimmäisen osan yhteydessä direktiivin 2008/48 5 artiklan 6 kohdasta ja sen johdanto-osan 27 perustelukappaleesta ilmenee, että kuluttaja voi tämän direktiivin 5 artiklan 1 kohdan nojalla ennen sopimuksen tekoa annettavista tiedoista huolimatta tarvita lisäapua päättääkseen, mikä luottosopimus tarjottujen tuotteiden joukosta soveltuu parhaiten hänen tarpeisiinsa ja taloudelliseen tilanteeseensa. Luotonantajan on siten annettava kuluttajalle asianmukaisella ja yksilöllisellä tavalla selvitykset, jotta kuluttaja kykenee arvioimaan, soveltuuko tarjottu luottosopimus hänen tarpeisiinsa ja taloudelliseen tilanteeseensa, tarvittaessa selittämällä ennen sopimuksen tekoa annettavat tiedot, tarjottujen tuotteiden olennaiset ominaisuudet ja niiden mahdolliset erityiset vaikutukset kuluttajaan, sekä myös kuluttajan suoritettavaksi tulevien maksujen laiminlyönnin seuraamukset.

42

Tässä tarkoitetun riittävien tietojen antamisvelvollisuuden tarkoitus on siten antaa kuluttajalle mahdollisuus tehdä tietyntyyppistä luottosopimusta koskeva päätöksensä kaikista asiaan vaikuttavista seikoista tietoisena.

43

Kuten sen sijaan jo tämän tuomion 35 kohdassa on todettu, direktiivin 2008/48 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla velvollisuudella arvioida kuluttajan luottokelpoisuus on tarkoitus saada luotonantaja toimimaan vastuuntuntoisesti ja välttää se, että luotonantaja myöntäisi luottoa maksukyvyttömille kuluttajille.

44

Tämän direktiivin 5 artiklan samoin kuin sen 8 artiklan tarkoituksena on unionin kaikkien kuluttajien ja heidän etujensa korkeatasoisen ja yhtäläisen suojan turvaaminen.

45

Kumpikin näistä velvollisuuksista on sopimusta edeltävä, koska ne on täytettävä ennen luottosopimuksen tekemistä, muttei direktiivin 2008/48 5 ja 8 artiklan sanamuodosta eikä niiden tavoitteistakaan sen sijaan ilmene, että kuluttajan taloudellisen tilanteen ja hänen tarpeidensa arviointi olisi suoritettava ennen riittävien selvitysten antamista. Direktiivin näihin artikloihin perustuvilla kahdella velvollisuudella ei lähtökohtaisesti ole keskinäistä yhteyttä. Luotonantaja pystyy antamaan kuluttajalle selvityksiä pelkkien kuluttajan luotonantajalle antamien tietojen perusteella siinä tarkoituksessa, että kuluttaja tekee tietyntyyppistä luottosopimusta koskevan päätöksensä, eikä luotonantajalla ole tätä ennen velvollisuutta arvioida kuluttajan luottokelpoisuutta. Luotonantajan on kuitenkin otettava huomioon kuluttajan luottokelpoisuuden arviointi siltä osin kuin tämä arviointi edellyttää annettavien selvitysten mukauttamista.

46

Neljännen kysymyksen jälkimmäisen osan yhteydessä on syytä muistuttaa, että direktiivin 2008/48 5 artiklan 1 kohdasta ilmenee, että tämän direktiivin 5 artiklassa tarkoitetut tietojenantovelvollisuudet ovat voimassa ennen sopimuksen tekemistä. Tästä seuraa, ettei näitä velvollisuuksia voi täyttää luottosopimuksen tekohetkellä vaan se on tehtävä hyvissä ajoin toimittamalla kuluttajalle ennen luottosopimuksen allekirjoittamista kyseisen direktiivin 5 artiklan 6 kohdassa mainitut selvitykset.

47

Luotonantajalle kuuluvan selvitysvelvollisuuden täyttämisessä noudatettavan menettelyn osalta direktiivin 2008/48 5 artiklan 6 kohdassa ei saman artiklan 1 kohdasta poiketen täsmennetä, missä muodossa siinä tarkoitetut riittävät selvitykset on annettava luotonottajalle. Kyseisen 6 kohdan sanamuodosta ja sen tavoitteestakaan ei siten ilmene, että nämä selvitykset olisi annettava erityisessä asiakirjassa, eikä siinä myöskään suljeta pois sitä, että luotonantaja antaa ne kuluttajalle suullisesti keskustellessaan hänen kanssaan.

48

Tämän direktiivin 5 artiklan 6 kohdan toisen virkkeen mukaan jäsenvaltiot voivat kuitenkin täsmentää luotonantajan velvollisuutta riittävien selvitysten antamiseen. Kysymys siitä, missä muodossa selvitykset on annettava kuluttajalle, kuuluu siten kansallisen oikeuden alaan.

49

Neljänteen kysymykseen on edellä todetun perusteella vastattava, että direktiivin 2008/48 5 artiklan 6 kohtaa on tulkittava siten, että vaikkei se ole esteenä sille, että luotonantaja antaa kuluttajalle riittävät selvitykset ennen kuluttajan taloudellisen tilanteen ja hänen tarpeidensa arvioimista, kuluttajan luottokelpoisuuden arviointi voi kuitenkin osoittaa välttämättömäksi mukauttaa annetut riittävät tiedot, jotka on toimitettava kuluttajalle hyvissä ajoin ennen luottosopimuksen allekirjoittamista, vaikkei niiden vuoksi ole välttämätöntä laatia erillistä asiakirjaa.

50

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (neljäs jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: