62000J0005

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 7 päivänä helmikuuta 2002. - Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Saksan liittotasavalta. - Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Direktiivi 89/391/ETY - Toimenpiteet työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen edistämiseksi työssä - Direktiivin 9 artiklan 1 kohdan a alakohta ja 10 artiklan 3 kohdan a alakohta - Työnantajan velvollisuus pitää hallussaan asiakirjoja, jotka sisältävät arvioinnin turvallisuus- ja terveysvaaroista työssä. - Asia C-5/00.

Oikeustapauskokoelma 2002 sivu I-01305


Tiivistelmä
Asianosaiset
Tuomion perustelut
Päätökset oikeudenkäyntikuluista
Päätöksen päätösosa

Avainsanat


Sosiaalipolitiikka - Työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelu - Toimenpiteistä työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen edistämiseksi työssä annettu direktiivi 89/391/ETY - Vaarojen arviointi - Työnantajan velvollisuudet - Velvollisuus pitää hallussaan asiakirjoja, jotka sisältävät arvioinnin vaaroista - Kansallinen lainsäädäntö, jossa ei varmisteta, että työnantajiin, joiden palveluksessa on enintään kymmenen työntekijää, sovelletaan kaikissa tilanteissa tätä velvollisuutta - Tällaista lainsäädäntöä ei voida hyväksyä

(Neuvoston direktiivin 89/391/ETY 9 artiklan 1 kohdan a alakohta ja 10 artiklan 3 kohdan a alakohta)

Tiivistelmä


$$Toimenpiteistä työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen edistämiseksi työssä annetun direktiivin 89/391/ETY 9 artiklan 1 kohdan a alakohdassa työnantajalle asetetaan velvollisuus pitää hallussaan asiakirjoja, jotka sisältävät arvioinnin turvallisuus- ja terveysvaaroista työssä ja joihin työntekijöiden tai työntekijöiden edustajien, joilla on erityistehtäviä työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelemisessa, on voitava tutustua direktiivin 10 artiklan 3 kohdan a alakohdan nojalla.

Jäsenvaltio, joka ei varmista, että myös työnantajiin, joiden palveluksessa on enintään kymmenen työntekijää, sovelletaan kaikissa tilanteissa velvollisuutta pitää hallussaan asiakirjoja, jotka sisältävät arvioinnin kyseisistä vaaroista, ei noudata edellä mainittujen säännösten mukaisia velvoitteitaan.

( ks. 24 ja 37 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta )

Asianosaiset


Asiassa C-5/00,

Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehenään W. Bogensberger, prosessiosoite Luxemburgissa,

kantajana,

vastaan

Saksan liittotasavalta, asiamiehinään W.-D. Plessing ja B. Muttelsee-Schön,

vastaajana,

jossa kantaja vaatii yhteisöjen tuomioistuinta toteamaan, että Saksan liittotasavalta ei ole noudattanut EY:n perustamissopimuksen 5 ja 189 artiklan (joista on tullut EY 10 ja EY 249 artikla) sekä toimenpiteistä työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen edistämiseksi työssä 12 päivänä kesäkuuta 1989 annetun neuvoston direktiivin 89/391/ETY (EYVL L 183, s. 1) mukaisia velvoitteitaan, kun se on 7.8.1996 annetun Gesetz über die Durchführung von Maßnahmen des Arbeitsschutzes der Beschäftigten bei der Arbeit -nimisen lain (Arbeitsschutzgesetz; BGBl. 1996 I, s. 1246) (laki toimenpiteistä työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen edistämiseksi työssä; työsuojelulaki) 6 §:n 1 momentin nojalla vapauttanut työnantajat, joiden palveluksessa on enintään kymmenen työntekijää, velvollisuudesta pitää hallussaan asiakirjoja, joista ilmenevät vaarojen arvioinnin tulokset,

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (viides jaosto),

toimien kokoonpanossa: neljännen jaoston puheenjohtaja S. von Bahr (esittelevä tuomari), joka hoitaa viidennen jaoston puheenjohtajan tehtäviä, sekä tuomarit D. A. O. Edward, A. La Pergola, M. Wathelet ja C. W. A. Timmermans,

julkisasiamies: L. A. Geelhoed,

kirjaaja: R. Grass,

ottaen huomioon esittelevän tuomarin kertomuksen,

kuultuaan julkisasiamiehen 28.6.2001 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,

on antanut seuraavan

tuomion

Tuomion perustelut


1 Komissio nosti yhteisöjen tuomioistuimeen 6.1.2000 jättämällään kannekirjelmällä EY 226 artiklan nojalla kanteen, jossa kantaja vaatii yhteisöjen tuomioistuinta toteamaan, että Saksan liittotasavalta ei ole noudattanut EY:n perustamissopimuksen 5 ja 189 artiklan (joista on tullut EY 10 ja EY 249 artikla) sekä toimenpiteistä työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen edistämiseksi työssä 12 päivänä kesäkuuta 1989 annetun neuvoston direktiivin 89/391/ETY (EYVL L 183, s. 1; jäljempänä direktiivi) mukaisia velvoitteitaan, kun se on 7.8.1996 annetun Gesetz über die Durchführung von Maßnahmen des Arbeitsschutzes der Beschäftigten bei der Arbeit -nimisen lain (Arbeitsschutzgesetz; BGBl. 1996 I, s. 1246; jäljempänä ArbSchG) (laki toimenpiteistä työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen edistämiseksi työssä; työsuojelulaki) 6 §:n 1 momentin nojalla vapauttanut työnantajat, joiden palveluksessa on enintään kymmenen työntekijää, velvollisuudesta pitää hallussaan asiakirjoja, joista ilmenevät vaarojen arvioinnin tulokset.

Yhteisön oikeussäännöt

2 Kuten direktiivin 1 artiklan 2 kohdasta ilmenee, direktiivissä on yleisiä periaatteita, jotka koskevat työssä ilmenevien vaarojen ehkäisemistä, turvallisuuden ja terveyden suojelua, vaarojen ja tapaturman aiheuttajien poistamista, tiedottamista työntekijöille, heidän kuulemistaan, heidän tasapuolista osallistumistaan sekä lisäksi yleisiä ohjeita näiden periaatteiden täytäntöönpanemiseksi.

3 Direktiivin 6 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaan työnantajan on, "ottaen huomioon yrityksen tai laitoksen toiminnan luonne", "selvitettävä työntekijöiden turvallisuuteen ja terveyteen kohdistuvat vaarat". Selvityksen perusteella työnantajan on tarpeen mukaan toteutettava suojelutoimenpiteitä, ja niiden yhdessä työ- ja tuotantomenetelmien kanssa on taattava työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelun tason paraneminen, ja niiden on oltava osa yrityksen ja/tai laitoksen kaikkea toimintaa.

4 Direktiivin 9 artiklan otsikkona on "Työnantajien erityisiä velvollisuuksia", ja sen 1 kohdan a alakohdassa säädetään seuraavaa:

"Työnantajan on:

a) pidettävä hallussaan arviointia turvallisuus- ja terveysvaaroista työssä, mukaan lukien vaarat, jotka kohdistuvat erityisille vaaroille altistuviin työntekijäryhmiin."

5 Direktiivin 10 artiklan otsikkona on "Tiedottaminen työntekijöille", ja sen 3 kohdassa säädetään seuraavaa:

"Työnantajan on toteutettava aiheelliset toimenpiteet, jotta työntekijät, joilla on erityistehtäviä työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelemisessa tai työntekijöiden edustajat, joilla on erityinen vastuu työntekijöiden turvallisuudesta ja terveydestä, saavat tehtäviensä suorittamista varten ja kansallisten lainsäädännön tai käytännön mukaisesti:

a) arvioinnit vaaroista ja turvatoimet, joita tarkoitetaan 9 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa;

- - ."

Kansallinen lainsäädäntö

6 ArbSchG:n 5 §:n otsikkona on "Työolojen arviointi", ja sen 1 momentissa säädetään, että työnantajan on työntekijöiden työssään kohtaamien vaarojen arvioinnin perusteella määritettävä heidän suojelemisekseen tarvittavat toimenpiteet.

7 ArbSchG:n 6 §:n otsikkona on "Asiakirjat", ja sen 1 momentissa säädetään seuraavaa:

"Työnantajan on pidettävä hallussaan asiakirjat, jotka ovat yrityksen toiminnan luonteen ja sen työntekijämäärän kannalta tarpeen ja joista ilmenevät vaarojen arvioinnin tulokset, työnantajan toteuttamat toimenpiteet ja niitä koskevien tarkastusten tulokset. - - Ellei muissa säännöksissä toisin säädetä, ensimmäistä virkettä ei sovelleta työnantajiin, joiden palveluksessa on enintään kymmenen työntekijää: erityisten vaarojen osalta toimivaltaiset viranomaiset voivat määrätä, että asiakirjojen hallussapitäminen on pakollista. - - "

8 ArbSchG:n 2 §:n 4 momentin mukaan tässä laissa tarkoitettuina "muina säännöksinä" on pidettävä säännöksiä, joiden tavoitteena on työntekijöiden suojelu ja jotka sisältyvät muihin lakeihin tai asetuksiin taikka Unfallverhütungsvorschriften-sääntöihin (onnettomuuksien ennaltaehkäisyä koskevat säännöt; jäljempänä UVV-säännöt).

9 Gesetz über Betriebsärzte, Sicherheitsingenieure und andere Fachkräfte für Arbeitssicherheit -nimisen lain (Arbeitssicherheitsgesetz; BGBl. I, s. 1885; jäljempänä ASiG) (laki työpaikkalääkäreistä, työturvallisuusinsinööreistä ja muusta työturvallisuuteen erikoistuneesta henkilöstöstä; työturvallisuuslaki), joka annettiin 12.12.1973 ja jota muutettiin 25.9.1996 annetun lain (BGBl. I, s. 1476) 10 §:llä, 1 §:n mukaan työnantajan on otettava palvelukseen työpaikkalääkäreitä ja työturvallisuuteen erikoistunutta henkilöstöä, joiden on avustettava työntekijöiden suojelussa ja onnettomuuksien ennaltaehkäisemisessä sen varmistamiseksi, että työntekijöiden suojelua ja onnettomuuksien ennaltaehkäisyä koskevia säännöksiä noudatetaan asianmukaisesti siten, että huomioon otetaan yrityksen erityiset työolot.

10 ASiG:n 2 §:n 1 momentissa säädetään, että työnantajien on kutsuttava työpaikkalääkärit palvelukseen kirjallisesti ja uskottava heille lain 3 §:ssä tarkoitetut tehtävät siltä osin kuin se on tarpeen, kun otetaan huomioon ensinnäkin yrityksen ja sen työntekijöiden kohtaamien, onnettomuuksia ja sairauksia koskevien vaarojen luonne, toiseksi henkilöstön lukumäärä ja rakenne ja kolmanneksi yrityksen organisaatio ja erityisesti työntekijöiden suojelusta ja onnettomuuksien ennaltaehkäisystä vastaavien henkilöiden lukumäärä ja laatu.

11 ASiG:n 3 §:n 1 momentin mukaan työpaikkalääkärien on avustettava työnantajaa tämän käsitellessä ongelmaa, joka vaarantaa työntekijöiden terveyden suojelun tai liittyy onnettomuuksien ennaltaehkäisyyn. Työpaikkalääkäreiden on kyseisen lain 3 §:n 1 momentin 1 kohdan g alakohdan mukaan annettava neuvoja työnantajalle sekä muille työntekijöiden suojelusta ja onnettomuuksien ennaltaehkäisystä vastaaville henkilöille erityisesti, kun kyse on työolojen arvioinnista.

12 Vastaavasti ASiG:n 5 §:n 1 momentissa säädetään, että työnantajien on kutsuttava työturvallisuuteen erikoistunut henkilöstö (työturvallisuusinsinöörit sekä työturvallisuudesta vastaavat teknikot ja työnjohtajat) palvelukseen kirjallisesti ja uskottava heille kyseisen lain 6 §:ssä tarkoitetut tehtävät. Työturvallisuuteen erikoistuneen henkilöstön tehtävät, jotka liittyvät ASiG:n 6 §:n 1 momentin e kohdassa tarkoitettuun työolojen arviointiin, on ilmaistu samoilla sanoilla kuin työpaikkalääkäreille saman lain 3 §:n 1 momentin 1 kohdan g alakohdan mukaan kuuluvat tehtävät.

13 ASiG:n 3 §:n 1 momentin 1 kohdan g alakohta ja 6 §:n 1 momentin e kohta on lisätty sen 7.8.1996 annetun Gesetz zur Umsetzung der EG-Rahmenrichtlinie Arbeitsschutz und weiterer Arbeitsschutz-Richlinien -nimisen lain (lakityöntekijöiden suojelusta annetun puitedirektiivin ja muiden tämän alan direktiivien toimeenpanolaki; BGBl. 1996 I, s. 1246) 2 §:llä, jolla direktiivi pantiin täytäntöön Saksan oikeudessa ja jonka 1 § koskee ArbSchG:tä.

14 ASiG:n 14 §:n otsikko on "Asetusten antamismahdollisuus", ja sen 1 momentissa säädetään seuraavaa:

"Liittovaltion työvoima- ja sosiaaliturvaministeriö voi Bundesratin suostumuksella määrätä asetuksella toimenpiteistä, jotka työnantajien on toteutettava noudattaakseen niille tässä laissa asetettuja velvoitteita. Kun lakisääteisiä vahinkovakuutuksia tarjoavilla yhtiöillä on toimivalta täsmentää lakisääteisiä velvoitteita UVV-säännöillä, liittovaltion työvoima- ja sosiaaliturvaministeriö käyttää tätä mahdollisuutta, jollei lakisääteisiä vahinkovakuutuksia tarjoava yhtiö ole asianmukaisen määräajan kuluttua antanut asianmukaisia UVV-sääntöjä tai muuttanut riittämättömäksi käyneitä UVV-sääntöjä."

15 ASiG:n 14 §:n 2 momentissa säädetään seuraavaa:

"Liittovaltion työvoima- ja sosiaaliturvaministeriö voi Bundesratin suostumuksella määrätä asetuksella, että:

1. tietyntyyppisten yritysten ei 2 §:n 1 momentin 2 ja 3 kohdassa ja 5 §:n 1 momentin 2 ja 3 kohdassa tarkoitetuissa tilanteissa tarvitse noudattaa kokonaan tai osittain 3 ja 6 §:ssä säädettyjä velvoitteita,

2. 3 ja 6 §:ssä mainittuja velvoitteita ei tarvitse noudattaa kokonaan tai osittain, jos tämä on välttämätöntä sen vuoksi, että työturvallisuuteen erikoistunutta henkilöstöä tai työpaikkalääkäreitä ei ole riittävästi."

16 Sozialgesetzbuch VII:n (sosiaalilain VII osa; BGBl. 1996 I, s. 1254; jäljempänä SGB VII) 15 §:n 1 momentin 6 kohdassa säädetään, että lakisääteisiä vahinkovakuutuksia tarjoavat yhtiöt (Unfallversicherungssträger; jäljempänä vahinkovakuutusyhtiöt) antavat UVV-sääntöjä, jotka ovat itsenäisiä oikeussääntöjä, joilla täsmennetään toimenpiteitä, jotka yrityksen johtajan on toteutettava noudattaakseen hänelle ASiG:ssä asetettuja velvoitteita.

17 SGB VII:n 15 §:n 4 momentissa säädetään seuraavaa:

"Liittovaltion työvoima- ja sosiaaliturvaministeriön on hyväksyttävä tämän artiklan 1 kohdan säännökset. Tätä koskeva päätös tehdään osavaltioiden ylimpien hallintoviranomaisten suostumuksella. Jos sääntöjä antaa osavaltion valvonnassa oleva vahinkovakuutusyhtiö, hyväksynnän antavat osavaltion ylimmät hallintoviranomaiset liittovaltion työvoima- ja sosiaaliturvaministeriön suostumuksella."

Oikeudenkäyntiä edeltänyt menettely

18 Komissio katsoi, ettei direktiiviä ollut asianmukaisesti saatettu osaksi Saksan oikeutta, minkä vuoksi se aloitti jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn. Pyydettyään Saksan liittotasavaltaa esittämään huomautuksensa komissio lähetti 19.10.1998 Saksan liittotasavallalle perustellun lausunnon, jossa se kehotti tätä toteuttamaan direktiiviin perustuvien velvoitteiden noudattamisen edellyttämät toimenpiteet kahden kuukauden kuluessa perustellun lausunnon tiedoksiantamisesta.

19 Koska komissio ei ollut tyytyväinen Saksan hallituksen perusteltuun lausuntoon antamaan vastaukseen, se nosti käsiteltävänä olevan kanteen.

Yhteisöjen tuomioistuimen arviointi asiasta

20 Komissio väittää, että ArbSchG:n 6 §, jolla vapautetaan työnantajat, joiden palveluksessa on enintään kymmenen työntekijää, velvollisuudesta pitää hallussaan asiakirjoja, joista ilmenevät työntekijöihin kohdistuvien työhön liittyvien vaarojen arvioinnin tulokset, on direktiivin 9 artiklan 1 kohdan a alakohdan, jossa kaikki työnantajat velvoitetaan pitämään hallussaan tällainen arviointi, ja 10 artiklan 3 kohdan alakohdan, jossa taataan tiettyjen henkilöiden oikeus tutustua tähän arviointiin, vastainen.

21 Saksan hallitus väittää, että ASiG:n nojalla, tarkasteltuna yhdessä SGB VII:n 15 §:n 1 momentin 6 kohdan ja vahinkovakuutusyhtiöiden kutakin toimialaa varten antamien UVV-sääntöjen kanssa, kaikkien yritysten, myös niiden, joiden palveluksessa on enintään kymmenen työntekijää, on nimettävä työpaikkalääkäreitä ja työturvallisuuteen erikoistunutta henkilöstöä, joiden on laadittava selvityksiä, joihin sisältyy arviointi työhön liittyvistä vaaroista, joten direktiivin 9 artiklan 1 kohdan a alakohdan velvoite täyttyy.

22 Komissio riitauttaa Saksan hallituksen mainitsemat säännökset kahdella perusteella.

23 Ensiksi komissio väittää, että ASiG:iin, tarkasteltuna yhdessä SGB VII:n 15 §:n 1 momentin 6 kohdan ja UVV-sääntöjen kanssa, perustuva työpaikkalääkäreiden ja työturvallisuuteen erikoistuneen henkilöstön velvollisuus laatia selvityksiä tehtäviensä toteuttamisesta, ei vastaa direktiivin 9 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädettyä työnantajan velvollisuutta pitää hallussaan asiakirjoja, jotka sisältävät vaarojen arvioinnin tulokset. Ensinnäkin selvitysten laatimisvelvollisuus ei koske työnantajaa vaan työpaikkalääkäreitä ja työturvallisuuteen erikoistunutta henkilöstöä, eikä työnantajalla ole velvollisuutta noudattaa näihin selvityksiin sisältyviä suosituksia. Toiseksi työpaikkalääkäreiden ja työturvallisuuteen erikoistuneen henkilöstön selvitysten sisältö ei vastaa direktiivissä edellytettyjen asiakirjojen sisältöä.

24 Aluksi on huomautettava, että direktiivin 9 artiklan 1 kohdan a alakohdassa työnantajalle asetetaan velvollisuus pitää hallussaan asiakirjoja, jotka sisältävät arvioinnin turvallisuus- ja terveysvaaroista työssä ja joihin työntekijöiden tai työntekijöiden edustajien, joilla on erityistehtäviä työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelemisessa, on voitava tutustua direktiivin 10 artiklan 3 kohdan a alakohdan nojalla.

25 Kuten julkisasiamies totesi ratkaisuehdotuksensa 60 kohdassa, direktiivin 9 artiklan 1 kohdan a alakohdassa ei sen sijaan aseteta minkäänlaisia edellytyksiä sen osalta, kenen on laadittava asiakirjat, jotka sisältävät vaarojen arvioinnin tulokset.

26 Työnantajan velvollisuus toteuttaa vaarojen arvioinnin tulosten mukaiset toimenpiteet ei perustu tähän säännökseen vaan direktiivin 6 artiklaan, joka ei ole käsiteltävänä olevan asian kohteena.

27 Näin ollen on selvitettävä, onko työpaikkalääkäreiden ja työturvallisuuteen erikoistuneen henkilöstön tehtäviensä toteuttamisesta laatimilla selvityksillä, joista säädetään säännöksissä, joihin Saksan hallitus vetoaa, eli ASiG:issa, SGB VII:n 15 §:n 1 momentin 6 kohdassa ja UVV-säännöissä, sama tavoite kuin direktiivin 9 artiklan 1 kohdan a alakohdassa edellytetyillä asiakirjoilla, jotka sisältävät vaarojen arvioinnin, siten, että ne ovat sisällöltään samankaltaisia.

28 Tältä osin on todettava yhtäältä, että työpaikkalääkäreiden ja työturvallisuuteen erikoistuneen henkilöstön ASiG:n mukaisesti, tarkasteltuna yhdessä SGB VII:n 15 §:n 1 momentin 6 kohdan ja UVV-sääntöjen kanssa, laatimiin selvityksiin on asiakirja-aineistosta ilmenevien tietojen mukaan sisällyttävä työolojen arvioinnin tulokset. Toisaalta on todettava, että ArbSchG:n 5 §:ssä, jonka otsikko on "Työolojen arviointi", säädetään velvollisuudesta arvioida työntekijöille työstä aiheutuvat turvallisuus- ja terveysvaarat.

29 Työpaikkalääkäreiden ja työturvallisuuteen erikoistuneen henkilöstön laatimien, ASiG:ssa, tarkasteltuna yhdessä SGB VII:n 15 §:n 1 momentin 6 kohdan ja UVV-sääntöjen kanssa, tarkoitettujen selvitysten tavoite ei vaikuta poikkeavan ArbSchG:n 6 §:n 1 momentissa tarkoitettujen sellaisten asiakirjojen tavoitteesta, joista ilmenevät vaarojen arvioinnin tulokset.

30 Komissio ei ole millään tavalla arvostellut ArbSchG:ssa tarkoitettujen sellaisten asiakirjojen tavoitetta, joista ilmenevät vaarojen arvioinnin tulokset, ja tämä tavoite vaikuttaa lähtökohtaisesti olevan direktiivissä edellytettyjen sellaisten asiakirjojen tavoitteen mukainen, jotka sisältävät arvioinnin vaaroista.

31 Tässä tilanteessa on todettava, ettei komissio ole pystynyt osoittamaan, että työpaikkalääkäreiden ja työturvallisuuteen erikoistuneen henkilöstön laatimien, ASiG:ssa, tarkasteltuna yhdessä SGB VII:n 15 §:n 1 momentin 6 kohdan ja UVV-sääntöjen kanssa, tarkoitettujen selvitysten tavoite poikkeaisi direktiivin 9 artiklan 1 kohdan a alakohdassa edellytettyjen sellaisten asiakirjojen tavoitteesta, jotka sisältävät vaarojen arvioinnin, tai että niiden sisällöt poikkeaisivat toisistaan.

32 Näin ollen komission ensimmäinen väite on hylättävä perusteettomana.

33 Toiseksi komissio väittää, että ASiG:n 14 §:n 2 momentin nojalla liittovaltion työvoima- ja sosiaaliturvaministeriö voi - Bundesratin suostumuksella - vapauttaa tietyntyyppisten yritysten, joiden palveluksessa on esimerkiksi tietty määrä työntekijöitä, työpaikkalääkärit ja työturvallisuuteen erikoistuneen henkilöstön kokonaan tai osittain kyseisen lain 3 ja 6 §:ssä säädetyistä velvoitteista, joista yksi on selvitysten laatiminen, ja näin ollen vapauttaa kyseessä olevat yritykset velvollisuudesta pitää hallussaan kyseisiä selvityksiä, ikään kuin poikkeukset direktiivin 9 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetystä velvollisuudesta olisivat sallittuja.

34 Saksan hallituksen mukaan liittovaltion työvoima- ja sosiaaliturvaministeriö voi käyttää ASiG:n 14 §:n 2 momentin mukaista toimivaltaansa määrätä poikkeuksista ainoastaan silloin, kun vahinkovakuutusyhtiöt eivät ole antaneet UVV-sääntöjä tai muuttaneet riittämättömäksi käyneitä UVV-sääntöjä, eli samoilla edellytyksillä kuin millä ministeriö voi antaa määräyksiä saman lain 14 §:n 2 momentin nojalla. Koska kaikki vahinkovakuutusyhtiöt olivat antaneet asianmukaiset UVV-säännöt, selvitysten laatimisvelvollisuutta koskevat poikkeukset eivät Saksan hallituksen mukaan olleet enää mahdollisia.

35 Tältä osin on todettava, että säännös, jossa liittovaltion toimivaltaiselle ministeriölle annetaan toimivalta vapauttaa tietyntyyppisten yritysten, joiden palveluksessa on esimerkiksi tietty määrä työntekijöitä, työpaikkalääkärit ja työturvallisuuteen erikoistuneen henkilöstön työolojen arviointia koskevien selvitysten laatimisvelvollisuudesta, on selvästi direktiivin 9 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja 10 artiklan 3 kohdan a alakohdan vastainen, koska yritykset, joiden palveluksessa on enintään kymmenen työntekijää, voidaan näin vapauttaa velvollisuudesta pitää hallussaan asiakirjoja, jotka sisältävät vaarojen arvioinnin.

36 ASiG:n 14 §:n 1 momentista tai saman lain 14 §:n 2 momentista taikka käsiteltävänä olevaan asiaan liittyvistä seikoista ei ilmene, että edellytyksenä viimeksi mainitussa säännöksessä tarkoitetulle toimivallalle, joka koskee poikkeuksesta määräämistä, olisi se, etteivät vahinkovakuutusyhtiöt ole antaneet UVV-sääntöjä tai muuttaneet riittämättömäksi käyneitä UVV-sääntöjä.

37 Kaikkien edellä esitettyjen näkökohtien perusteella on todettava, että Saksan liittotasavalta ei ole noudattanut direktiivin 9 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja 10 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaisia velvoitteitaan, kun se ei ole varmistanut, että työnantajiin, joiden palveluksessa on enintään kymmenen työntekijää, sovelletaan kaikissa tilanteissa direktiivin mukaista velvollisuutta pitää hallussaan asiakirjoja, jotka sisältävät arvioinnin turvallisuus- ja terveysvaaroista työssä.

Päätökset oikeudenkäyntikuluista


Oikeudenkäyntikulut

38 Yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 69 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska Saksan liittotasavalta on hävinnyt asian ja komissio on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista, Saksan liittotasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Päätöksen päätösosa


Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (viides jaosto)

on antanut seuraavan tuomiolauselman:

1) Saksan liittotasavalta ei ole noudattanut toimenpiteistä työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen edistämiseksi työssä 12 päivänä kesäkuuta 1989 annetun neuvoston direktiivin 89/391/ETY 9 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja 10 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaisia velvoitteitaan, kun se ei ole varmistanut, että työnantajiin, joiden palveluksessa on enintään kymmenen työntekijää, sovelletaan kaikissa tilanteissa kyseisen direktiivin mukaista velvollisuutta pitää hallussaan asiakirjoja, jotka sisältävät arvioinnin turvallisuus- ja terveysvaaroista työssä.

2) Saksan liittotasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.