PERUSTELUT

1.EHDOTUKSEN TAUSTA

Ehdotuksen perustelut ja tavoitteet

Kalastus Pohjanmerellä ja sen lähialueilla on luonteeltaan erittäin monimutkaista, sillä siihen osallistuu vähintään seitsemän rannikkojäsenvaltion ja Norjan aluksia, jotka käyttävät monia erilaisia pyyntivälineitä monien erilaisten kala- ja äyriäislajien pyytämiseen. Keskeinen ongelma on se, että monia tärkeimmistä pohjakalakannoista (eli merenpohjalla tai lähellä pohjaa elävistä kalakannoista) pyydetään sekakalastuksessa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että joka kerta kun alus nostaa pyydyksensä alukselle, saalis koostuu eri kalalajeista. Sekoituksen koostumus vaihtelee käytetyn pyydyksen ja sen mukaan, milloin ja missä pyydystä käytetään.

Tämän seurauksena alusten, jotka pyytävät kalakantoja, joihin sovelletaan suurimpia sallittuja saaliita (TAC), on lopetettava kalastus heti, kun niiden kyseistä kantaa koskeva kiintiö on täynnä. Ennen yhteisestä kalastuspolitiikasta 11 päivänä joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1380/2013 1 (perusasetus) hyväksymistä alusten ei tarvinnut lopettaa kalastusta heti, kun jonkin niiden pyytämän lajin kiintiö täyttyi. Sen sijaan alukset saivat jatkaa muiden kohdelajien kalastusta, minkä seurauksena ne saivat saaliiksi lisää lajeja, joiden kiintiöt olivat jo täynnä, mutta alukset eivät voineet laillisesti purkaa näitä saaliita. Nämä kiintiön ylittäneet saaliit oli heitettävä pois.

Perusasetukseen lisätyn purkamisvelvollisuuden seurauksena kiintiön ylittävien saaliiden poisheittämisestä tulee laitonta sen jälkeen, kun asetus on pantu täysimääräisesti täytäntöön. Näin ollen alusten on mahdollisesti lopetettava kalastus varhain ennen vuoden päättymistä niiden rajoittavimman kannan kiintiön täytyttyä. Tässä tapauksessa rajoittavimmista kannoista muodostuu niin sanottuja ”tukahduttavia lajeja”, sillä tällaisen kannan kiintiön täyttyminen estää mahdollisuuden jatkaa muiden kantojen kalastamista. Siksi näitä kantoja koskevia TAC-kiintiöitä vahvistettaessa on suotavaa ottaa huomioon se, että joitakin kantoja pyydetään yhdessä sekakalastuksessa. Tällainen lähestymistapa hyödyttäisi sekä kantojen suojelemista että hyödyntämistä. Tässä ehdotuksessa noudatetaan tätä lähestymistapaa.

Perusasetuksen tavoitteena on ratkaista liikakalastuksen ja kalojen poisheittämisen ongelmat aiempaa lainsäädäntöä tehokkaammin. Ilman lisälainsäädäntöä perusasetus voi kuitenkin johtaa Pohjanmeren sekakalastuksen kiintiöiden alikäyttöön, eikä perusasetus salli purkamisvelvollisuutta koskevien poikkeuksien hyväksymistä sen jälkeen, kun kolme vuotta kestävät poisheittämissuunnitelmat ovat päättyneet. Näin ollen perusasetuksella voi olla kielteisiä taloudellisia ja sosiaalisia seurauksia kalastusalalle tulevina vuosina, jos asianmukaisiin toimenpiteisiin ei ryhdytä.

Pohjanmeren pohjakalojen kalastukseen liittyvien sekakalastuksen vuorovaikutussuhteiden perusteella on suotavaa edistää kalastusmahdollisuuksia sekakalastuksen mallintamisen näkökulmasta, joka on nykyisin mahdollinen äskettäisen tieteellisen edistyksen ansiosta. Tällainen lähestymistapa olisi johdonmukainen myös kalastuksenhoitoon sovellettavan ekosysteemiperustaisen lähestymistavan kanssa. Ensimmäinen askel kohti tällaista mukautuvaa hoitoa olisi sisällyttää kaikki kyseiset kannat yhteen yhteiseen hoitosuunnitelmaan. Se sisältäisi kuhunkin kantaan mahdollisesti sovellettavat kalastuskuolevuuden tavoitteet, joiden perusteella kyseisten kantojen vuotuiset TACit asetettaisiin. Tämä mahdollistaisi joustavuuden TACien vahvistamisessa, mikä auttaisi puolestaan ratkaisemaan sekakalastuksen yhteydessä aiheutuvat vaikeudet. Lisäksi suunnitelma sisältäisi suojatoimenpiteet, jotka tarjoaisivat kehyksen kantojen elvyttämiseksi, jos ne putoavat turvallisen biologisen rajan alapuolelle.

Ehdotuksen tavoitteena on laatia hoitosuunnitelma Pohjanmeren pohjakalakannoille ja niiden kalastukselle. Suunnitelman avulla taataan näiden kantojen kestävä hyödyntäminen varmistamalla, että niitä hyödynnetään kestävän enimmäistuoton ja kalastuksenhoidon ekosysteemiperustaisen lähestymistavan periaatteiden mukaisesti. Hoitosuunnitelmalla turvataan kalastusmahdollisuuksien vakaus ja taataan, että hoito perustuu tuoreimpiin tieteellisiin tietoihin kannoista, sekakalastuksesta ja muista ekosysteemiin ja ympäristöön liittyvistä näkökohdista. Suunnitelman avulla helpotetaan myös purkamisvelvollisuuden käyttöönottoa.

Ehdotus ei ole sääntelyn toimivuutta ja tuloksellisuutta koskevaan ohjelmaan (REFIT) kuuluva aloite. Sen avulla kuitenkin yksinkertaistetaan sovellettavaa unionin lainsäädäntöä. Ehdotuksella on tarkoitus korvata kaksi nykyistä kohdelajikohtaista monivuotista hoitosuunnitelmaa, jotka on hyväksytty erillisillä asetuksilla 2 , 3 , yhdistämällä kaikki eri pohjakalakantoja koskevat monivuotiset suunnitelmat yhdeksi asetukseksi. Tämän uuden lähestymistavan käyttöönotto mahdollistaisi suojelutavoitteiden saavuttamisen ja sallisi samalla pyyntiponnistusrajoitusten poistamisen, mikä tarkoittaisi, että useita raportointi- ja valvontavelvollisuuksia ei vaadittaisi. Sen ansiosta hallinnollista taakkaa vähennettäisiin merkittävästi.

Hoitosuunnitelmaa sovelletaan kaikkiin unionin kalastusaluksiin, jotka kalastavat Pohjanmerellä, riippumatta niiden kokonaispituudesta, koska tämä on yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen mukaista ja vastaa kyseisten alusten vaikutusta asianomaisiin kalakantoihin.

Tammikuun 1. päivästä 2014 sovelletussa perusasetuksessa vahvistetaan yhteisen kalastuspolitiikan säännöt, joihin sisältyy monivuotisia hoitosuunnitelmia koskevia säännöksiä, purkamisvelvoite TACien alaisille kannoille ja niin sanottu alueellistaminen. Nämä säännökset koskevat suunnitelmaa seuraavasti:

Perusasetuksen 9 artiklassa säädettyjen monivuotisia suunnitelmia koskevien periaatteiden ja tavoitteiden mukaisesti suunnitelma on sekakalastussuunnitelma, joka perustuu pääasiassa kestävän enimmäistuoton (MSY) tavoitteeseen.

Perusasetuksen 10 artiklassa luetellaan monivuotisten suunnitelmien sisältö. Sen mukaisesti mahdolliset kestävää enimmäistuottoa vastaavat määrälliset tavoitteet on ilmaistu ICESin suositusten mukaisina vaihteluväleinä. Vaihteluvälit mahdollistavat kestävään enimmäistuottoon perustuvan hoitosuunnitelman laatimisen näille kannoille, ja niiden puitteissa on helpompi tehdä mukautuksia tieteellisten lausuntojen muuttuessa ja samalla säilyttää mahdollisimman hyvä ennustettavuus. Tavoitteita täydennetään säilyttämisen viitearvoihin liittyvillä suojatoimenpiteitä koskevilla säännöksillä. Niiden kantojen osalta, joille nämä viitearvot ovat saatavilla, ne ilmaistaan ICESiltä tavallisesti vertailuanalyysistä saatuna kutukannan biomassana. Vastaavasti keisarihummerin tiettyjen toiminnallisten yksiköiden osalta tällaiset viitearvot ilmaistaan runsautena, jos viitearvot ovat saatavilla. Jos kutevasta biomassasta tai runsaudesta ei ole saatavilla lausuntoa, toimenpiteiden soveltaminen käynnistyy, kun tieteelliset lausunnot osoittavat kannan olevan uhanalainen. On kuitenkin huomautettava, että vaikka suunnitelmassa otetaan huomioon Pohjanmeren pohjakalakantojen ja niiden kalastuksen erityispiirteet, perusasetuksen 10 artiklan vuoksi tulevien monivuotisten suunnitelmien rakenne ja tietyt ominaisuudet ovat samankaltaisia. Sen mukaisesti suunnitelman tavoitteiden, päämäärien ja suojatoimenpiteiden määrittelemisessä ja purkamisvelvollisuuden täytäntöönpanossa noudatettiin samaa lähestymistapaa kuin äskettäin Itämeren turska-, silakka- ja kilohailikantoja ja näitä kantoja hyödyntäviä kalastuksia koskevasta monivuotisesta suunnitelmasta, neuvoston asetuksen (EY) N:o 2187/2005 muuttamisesta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1098/2007 kumoamisesta xxx annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 2016/… 4 .

Perusasetuksen 15 artiklan nojalla purkamisvelvoitetta sovelletaan Pohjanmerellä vuodesta 2016 alkaen tiettyihin pohjakalojen kalastuksiin sekä kalastusta määrittäviin lajeihin ja 1. tammikuuta 2019 kaikkiin muihin pyyntirajoitusten alaisiin lajeihin. Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 16 artiklan 7 kohdan mukaisesti jäsenvaltioiden on TACeja niiden lipun alla purjehtiville aluksille jakaessaan otettava huomioon todennäköinen saaliskoostumus ja kaikkia saaliita koskeva purkamisvelvoite. Tässä onnistuakseen jäsenvaltiot voivat hyväksyä kansallisia toimenpiteitä, kuten käytettävissä olevasta kansallisesta TACista tehtävän tietynsuuruisen varauman säilyttäminen tai kiintiöiden vaihdot muiden jäsenvaltioiden kanssa.

Perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti jäsenvaltiot, joilla on välitön kalastuksenhoitoetu, voivat esittää yhteisiä suosituksia muun muassa hyväksyttävistä toimenpiteistä, kun komissiolle on siirretty valta hyväksyä toimenpiteitä delegoiduilla säädöksillä tai täytäntöönpanosäädöksillä monivuotisen hoitosuunnitelman tavoitteiden saavuttamiseksi. Tätä varten suunnitelmassa otetaan käyttöön alueellisen yhteistyön mahdollisuus jäsenvaltioiden kesken tiettyjen kantojen purkamisvelvollisuutta ja erityisiä säilyttämistoimenpiteitä koskevien säännösten hyväksymisen osalta.

STECF:n tieteellisen lausunnon 5 , 6 mukaisesti suunnitelmassa ei vahvisteta vuosittaisia pyyntiponnistusrajoituksia (merelläolopäiviä).

Tämä suunnitelma ei kuitenkaan kata Pohjanmeressä esiintyvää meribassikantaa, sillä sitä kalastetaan pääasiassa Pohjanmeren ulkopuolella. Komissio myöntää kuitenkin, että myös meribassin kattava hoitosuunnitelma on tarpeen. Sitä on sovellettava tätä kantaa ICES-alueilla IVb ja c, VIIa ja VIId–h pyytäviin kalastuksiin. Lisäksi sitä on sovellettava meribassin virkistyskalastukseen.

Yhdenmukaisuus muiden alaa koskevien politiikkojen säännösten kanssa

Yhteisestä kalastuspolitiikasta, neuvoston asetusten (EY) N:o 1954/2003 ja (EY) N:o 1224/2009 muuttamisesta sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 2371/2002 ja (EY) N:o 639/2004 ja neuvoston päätöksen 204/585/EY kumoamisesta 11 päivänä joulukuuta 2013 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1380/20131 vahvistetaan YKP:n yleiset puitteet ja yksilöidään tilanteet, joissa neuvoston ja Euroopan parlamentin on hyväksyttävä monivuotiset suunnitelmat.

Turskakantoja ja turskakantoja hyödyntävää kalastustoimintaa koskevan pitkän aikavälin suunnitelman vahvistamisesta ja asetuksen (EY) N:o 423/2004 kumoamisesta 18 päivänä syyskuuta 2008 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1342/20082 vahvistetaan säännöt Pohjanmeren ja lähivesialueiden turskakantojen kestävälle hyödyntämiselle.

Punakampela- ja meriantura(kielikampela)kantoja hyödyntävää kalastusta koskevasta monivuotisesta suunnitelmasta Pohjanmerellä 11 päivänä kesäkuuta 2007 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 676/20073 vahvistetaan säännöt punakampela- ja meriantura(kielikampela)kantojen kestävälle hyödyntämiselle.

Kalavarojen säilyttämisestä nuorten meren eliöiden suojelemiseksi toteutettavien teknisten toimenpiteiden avulla 30 päivänä maaliskuuta 1998 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 850/98 7 säädetään tekniset suojelutoimenpiteet eli saaliiden koostumusta koskevat säännöt, aluksesta purettavien kalojen vähimmäiskoot ja kalastuskieltoalueet/-kaudet tiettyjä kalastuksia varten. Siinä asetetaan myös rajoituksia ajoverkkokalastukselle. Se on tällä hetkellä tarkistettavana ja korvataan, jos ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi kalavarojen säilyttämisestä ja meriekosysteemien suojelemisesta teknisten toimenpiteiden avulla, neuvoston asetusten (EY) N:o 1967/2006, (EY) N:o 1098/2007 ja (EY) N:o 1224/2009 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EU) N:o 1343/2011 ja (EU) N:o 1380/2013 muuttamisesta sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 894/97, (EY) N:o 850/98, (EY) N:o 2549/2000, (EY) N:o 254/2002, (EY) N:o 812/2004 ja (EY) N:o 2187/2005 kumoamisesta 8 hyväksytään.

Pohjanmerellä sovellettavien eräiden kalakantojen ja kalakantaryhmien kalastusmahdollisuuksien ja niihin liittyvien edellytysten vahvistamisesta vuosittain annettavissa neuvoston asetuksissa (joista viimeisin ja tällä hetkellä sitova on unionin vesillä ja unionin kalastusaluksiin tietyillä unionin ulkopuolisilla vesillä sovellettavien tiettyjen kalakantojen ja kalakantaryhmien kalastusmahdollisuuksien vahvistamisesta vuodeksi 2016 sekä asetuksen (EU) 2015/104 muuttamisesta 22 päivänä tammikuuta 2016 annettu neuvoston asetus (EU) 2016/72 9 ) säädetään kyseisten kantojen TACeista.

Yhteisön valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen, asetusten (EY) N:o 847/96, (EY) N:o 2371/2002, (EY) N:o 811/2004, (EY) N:o 768/2005, (EY) N:o 2115/2005, (EY) N:o 2166/2005, (EY) N:o 388/2006, (EY) N:o 509/2007, (EY) N:o 676/2007, (EY) N:o 1098/2007, (EY) N:o 1300/2008 ja (EY) N:o 1342/2008 muuttamisesta sekä asetusten (ETY) N:o 2847/93, (EY) N:o 1627/94 ja (EY) N:o 1966/2006 kumoamisesta annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1224/2009 10 , jäljempänä ’neuvoston asetus 1224/2009’, vahvistetaan kalastusta koskevat yleiset tarkastusvaatimukset sekä monivuotisia suunnitelmia koskevat erityiset tarkastusvaatimukset.

Yhdenmukaisuus unionin muiden politiikkojen kanssa

Ehdotus ja sen tavoitteet ovat johdonmukaisia Euroopan unionin politiikkojen kanssa, erityisesti ympäristö-, sosiaali-, markkina- ja kauppapolitiikkojen kanssa.

2.OIKEUSPERUSTA, TOISSIJAISUUSPERIAATE JA SUHTEELLISUUSPERIAATE

Oikeusperusta

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 43 artiklan 2 kohta.

Toissijaisuusperiaate

Ehdotuksen säännökset liittyvät meren elollisten luonnonvarojen säilyttämiseen eli ne ovat toimenpiteitä, jotka kuuluvat unionin yksinomaiseen toimivaltaan. Sen vuoksi toissijaisuusperiaatetta ei sovelleta.

Suhteellisuusperiaate

Ehdotetut toimenpiteet ovat suhteellisuusperiaatteen mukaisia, koska ne ovat asianmukaisia, tarpeellisia, eikä käytettävissä ole vähemmän rajoittavia toimenpiteitä, joilla päästäisiin haluttuihin politiikan tavoitteisiin.

Sääntelytavan valinta

Ehdotettu sääntelytapa: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus.

3.JÄLKIARVIOINTIEN, SIDOSRYHMIEN KUULEMISTEN JA VAIKUTUSTENARVIOINTIEN TULOKSET

Kuulemisia on järjestetty eri tasoilla, ja niihin on osallistunut sidosryhmiä, tutkijoita, yleisöä (mukaan lukien julkishallinto) ja komission yksiköitä. Kuulemisia seurasi täysi arviointiprosessi, joka järjestettiin siten, että meri- ja kalastusasioiden pääosasto määritteli alustavat tehtävät ja kysymykset, mutta kaikkien vaiheiden keskeiset panokset tulivat tutkijoilta ja muilta asiantuntijoilta sekä sidosryhmiltä, jotka ovat olleet täysimääräisesti mukana koko prosessin ajan.

Sidosryhmien kuuleminen

Sidosryhmiä on kuultu kohdennetusti selvitystoimien aikana ja kuulemalla Pohjanmeren neuvoa-antavaa toimikuntaa (NSAC) 11 . Neuvoa-antavat toimikunnat ovat sidosryhmäjärjestöjä 12 , jotka perustettiin edeltävässä YKP:n uudistuksessa vuonna 2002 ja jotka kokoavat yhteen toimialan (kalastus, jalostus ja markkinointi) ja muut eturyhmät, kuten ympäristö- ja kuluttajajärjestöt. Neuvoa-antavat toimikunnat on jaoteltu merialueittain. Perusasetuksen liitteessä III vahvistetaan Pohjanmeren alueen neuvoa-antava toimikunta – Pohjanmeren neuvoa-antava toimikunta (NSAC) – ja rajataan sen tarkka alue kattamaan ICES-suuralue IV ja alue IIIa 13 .

Meri- ja kalastusasioiden pääosasto järjesti kaksi työpajaa selvitystyötä varten. Ensimmäinen järjestettiin Brysselissä 27. helmikuuta 2014 14 . Siihen osallistui paitsi mukaan kutsuttuja tieteellisiä asiantuntijoita myös Pohjanmeren jäsenvaltioiden sekä Pohjanmeren ja pelagisia kantoja koskevien neuvoa-antavien toimikuntien edustajia. Työpajassa käynnistettiin keskustelu Pohjanmeren sekakalastuksen monivuotisen hoitosuunnitelman laatimisesta ja täytäntöönpanosta.

Toinen selvitystyöhön liittyvä työpaja järjestettiin Brysselissä 29. –30. syyskuuta 2014 15 . Siihen osallistui mukaan kutsuttuja tieteellisiä asiantuntijoita sekä Pohjanmeren jäsenvaltioiden ja Pohjanmeren neuvoa-antavien toimikuntien edustajia. Sen päätavoitteita olivat yhteisymmärryksen saavuttaminen monivuotisia suunnitelmia koskevasta uudesta oikeudellisesta ja poliittisesta kehyksestä, keskustelu tulevan Pohjanmeren monivuotisen suunnitelman luonnoksesta ja yhteisen ideoinnin edistäminen pienryhmissä tulevan suunnitelman mahdollisista ”rakennuspalikoista”.

Lisäksi käytiin keskusteluja NSAC:n kanssa sen sekakalastukseen keskittyvän ryhmän välityksellä Amsterdamissa lokakuussa 2015 ja Kööpenhaminassa maaliskuussa 2015 järjestetyissä kokouksissa11.

Laaja julkinen kuuleminen järjestettiin internetin kautta 9. helmikuuta ja 4. toukokuuta 2015 välisenä aikana 16 . Jäsenvaltioilta, neuvoa-antavilta toimikunnilta, teollisuutta edustavilta järjestöiltä, kansalaisjärjestöiltä ja kansalaisilta saatiin yhteensä 25 yksityiskohtaista huomiota. Keskeiset päätelmät olivat seuraavat:

Nykyiset hoitosuunnitelmat ovat liian ohjailevia ja monimutkaisia. Ne on korvattava lainsäädännöllä, joka perustuu strategisiin tavoitteisiin ja yleisiin periaatteisiin.

Kaikissa uusissa hoitosuunnitelmissa on otettava huomioon sekakalastuksen vuorovaikutussuhteet.

Purkamisvelvollisuus on suuri haaste paitsi kalastusteollisuudelle myös jäsenvaltioille laivastojen kiintiöiden jakamisessa.

Yksityiskohtaisia sääntöjä on hallinnoitava alueellisella tasolla, mutta johdonmukaisuus naapurialueiden hoitosuunnitelmien kanssa on varmistettava.

Monet huomioita esittäneistä olivat yhtä mieltä siitä, että tärkeimpiä kohdelajeja ovat turska, kolja, seiti, valkoturska, meriantura, punakampela ja Nephrops. Muiden kohdelajien sisällyttämisestä ja muiden lajien suojelun tasosta on useita erilaisia näkökantoja. Jäsenvaltiot ja kalastusteollisuus suosivat yleisesti ottaen keskittymistä tärkeimpiin kohdelajeihin, kun taas kansalaisjärjestöt haluavat säätää erityiset tavoitteet kunkin Pohjanmerellä pyydettävän lajin osalta.

Hoitosuunnitelmien perusteella käyttöönotettavista teknisistä toimista olisi sovittava alueellisella tasolla.

Asiantuntijatiedon keruu ja käyttö

Suurimman osan nykyisen lainsäädännön arviointia varten tarvituista töistä ja kuulemisista suorittivat tutkijat, jotka työskentelivät tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean (STECF) 17 ja Kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) 18 sekä Marine Resources Assessment Groupin (MRAG) alaisuudessa komission kanssa tehdyn puitesopimuksen nojalla.

Jälkiarvioinnit/toimivuustarkastukset

STECF, ICES ja MRAG tekivät ennen YKP:n uudistamista useita arviointeja turskakantojen nykyisestä hoitosuunnitelmasta2, jäljempänä ’turskasuunnitelma’, ja Pohjanmeren merianturoiden ja punakampeloiden hoitosuunnitelmasta3, jäljempänä ’kampelakalasuunnitelma’,. MRAG teki vaikutustenarvioinnin kampelakalasuunnitelman vaihtoehdoista ensimmäisestä ”elpymisvaiheesta” seuraavaan ”hoitovaiheeseen” 19 vuonna 2009, sillä suunnitelmassa itsessään on säädetty tällaisesta tarkistuksesta sen jälkeen, kun molempien lajien kantojen on havaittu olleen turvallisten biologisten rajojen yläpuolella kahden peräkkäisen vuoden ajan. Myös Vigossa lokakuussa 2010 kokoontunut STECF:n asiantuntijaryhmä 20 arvioi kampelakalasuunnitelman.

Vuonna 2011 järjestettiin kaksi kokousta useiden hoitosuunnitelmien, mukaan lukien turskasuunnitelma2, jälkiarvioinnin suorittamista varten: STECF:n ja ICESin asiantuntijaryhmien kokous Kööpenhaminassa helmi-/maaliskuussa 2011 21 ja seurantakokous Hampurissa kesäkuussa 20115. Molemmat kokoukset olivat avoimia NSAC:n ja jäsenvaltioiden hallinnon edustajille. Näiden arviointien päätelmissä todettiin, että turskasuunnitelma2 hyötyisi yhdistämisestä Pohjanmeren Nephrops-lajien, koljan, valkoturskan, seitin, merianturan ja punakampelan suunnitelmiin ja että suunnitelman avulla ei ole onnistuttu hallitsemaan kalastuskuolevuutta toivotulla tavalla.

Komission yksiköt eivät ryhtyneet tuolloin toimenpiteisiin kummankaan suunnitelman tarkistamiseksi toimielinten välisen hallinnollisia toimivaltuuksia koskeneen kiistan vuoksi. Kiistan ratkaisemista varten perustetun toimielinten välisen työryhmän esiteltyä päätelmänsä 22 ja uuden YKP:n hyväksymisen jälkeen arviointeja koskevassa työssä voitiin ottaa huomioon uusi poliittinen tilanne.

STECF:n asiantuntijaryhmä kokoontui Varesessa, Italiassa, 10.– 14. maaliskuuta 2014 välisenä aikana valmistellakseen jälkiarvioinnin kampelakalasuunnitelmasta7. STECF tarkisti arvioinnin täysistunnossaan Brysselissä myöhemmin maaliskuussa 2014. 23

Jäsenvaltiot, kalastusala, tutkijat 24 , 25 , 26 , 27 , 28 , 29 , 30 , 31 , 32 , 33 , 34 ja ympäristöjärjestöt pitävät nykyisiä hoitosuunnitelmia tehottomina, liian ohjailevina, tarpeettoman raskaina ja taloudellisesti vahingollisina EU:n kalastusalalle. Arvostelun kohteena on ollut erityisesti merelläolopäiviä koskeva järjestelmä. Turskasuunnitelmaa2 koskevassa arvioinnissaanSTECF totesi, että suunnitelman avulla ei ole onnistuttu hallitsemaan kalastuskuolevuutta toivotulla tavalla ja että hoitosuunnitelman lyhyen aikavälin taloudelliset vaikutukset ovat epäselviä. Kampelakalasuunnitelman osalta STECF totesi, että meriantura- ja punakampelakantojen havaittu elpyminen ei johtunut todennäköisesti merelläolopäiviä koskevista rajoituksista25.

Myös turskasuunnitelmaa2 on arvosteltu ankarasti siitä, että siinä on asetettu lisärajoituksia, vaikka Pohjanmeren turskakanta on alkanut elpyä viime vuosina. Sen seurauksena on paitsi rajoitettu noin viisi prosenttia aluksista puretuista saaliista muodostavan turskan kalastusta Pohjanmerellä myös estetty kalastusaluksia lähtemästä satamasta, vaikka niillä olisi jäljellä 95 prosenttia kalastuskiintiöstään muiden lajien osalta. Tätä tilannetta on arvosteltu räikeän epäreiluksi ja kohtuuttomaksi koko kalastusalalla.

Osa sidosryhmistä on arvostellut merelläolopäiviä koskevaa järjestelmää myös siitä syytä, että sen katsotaan kalakantojen suojelemisen sijasta aiheuttavan kielteisiä vaikutuksia, jotka vahingoittavat ympäristöä esimerkiksi siksi, että kalastusalusten, joilla on rajoitettu määrä kalastuspäiviä, on kalastettava lähellä rannikkoa, jonne nuoret kalat keskittyvät. Vastaavasti Pohjanmeren kalastusalan edustajat totesivat tämän aloitteen julkisessa kuulemisessa, että merelläoloaikaa koskevat erittäin tiukat rajoitukset vaikeuttavat sellaisten kalastusalueiden etsimistä, joilla esiintyisi vähemmän turskaa, minkä vuoksi rajoitukset pahentavat tahattomiin turskasaaliisiin liittyvää ongelmaa sekakalastuksessa. Lisäksi merelläolopäiviä koskeva hallintajärjestelmä on luonut huomattavan hallinnollisen taakan komissiolle ja jäsenvaltioiden viranomaisille.

Vaikutustenarviointi

Pohjanmeren monivuotista suunnitelmaa koskeva vaikutustenarviointi on tehty uuden YKP:n ja teknisiä toimenpiteitä koskevien asetusten uudelleenlaatimisen puitteissa. Uuteen YKP:hen sisältyvät muun muassa uusi purkamisvelvollisuus, kestävän enimmäistuoton (MSY) saavuttamisen määräaika ja alueellistaminen. Tätä taustaa vasten useat raportit, tutkimukset ja sopimukset ovat tarjonneet taustatietoja näistä kysymyksistä, joita ovat

YKP:n uudistus24

purkamisvelvollisuuden käyttöönoton vaikutukset25, 26

YKP:n sosioekonomiset ulottuvuudet27, 28

uuden teknisiä toimenpiteitä koskevan asetuksen laatiminen29

sekakalastukseen liittyvät kysymykset EU:ssa30, mukaan lukien tukahduttamisvaikutusten poistaminen

uusien monivuotisten suunnitelmien hoitoalueisiin liittyvät pohdinnat32

kestävän enimmäistuoton avulla tapahtuvaan hoitoon liittyvät pohdinnat33.

Seuraavat kaksi lainsäädäntövaihtoehtoa arvioitiin yksityiskohtaisesti: (vaihtoehto 1 – perusasetuksen avulla tapahtuva hoito, ja vaihtoehto 2 – yhden sekakalastusta koskevan monivuotisen hoitosuunnitelman laatiminen). Lisäksi arvioitiin useita vaihtoehdon 2 alavaihtoehtoja, jotka koskivat i) alueiden rajaamista, ii) purkamisvelvollisuuden käyttöönottoa helpottavan menetelmän valintaa, iii) FMSY-vaihteluvälien valintaa, iv) suunnitelman kattamien lajien valintaa, v) määräaikaa, johon mennessä FMSY olisi saavutettava, ja vi) aikataulua kantojen elvyttämiseksi ennalta varautuvalle tasolle. Ensimmäistä neljää muuttujaa koskeva ensisijainen vaihtoehto voitiin määrittää laadullisen analyysin perusteella. Kaksi viimeisimpinä mainittua muuttujaa arvioitiin määrällisen vaikutustenarvioinnin avulla ja vertaamalla niitä vaihtoehtoon 1.

Ensisijainen vaihtoehto on vaihtoehto 2 (yhden sekakalastusta koskevan monivuotisen hoitosuunnitelman laatiminen), jossa FMSY saavutetaan viimeistään vuoteen 2020 mennessä ja jossa kannat elvytetään ennalta varautuvalle tasolle nopeasti. Kun FMSY on saavutettu tietyn kannan osalta, kalastus ei saa ylittää kyseisen kannan FMSY-arvoa. Ensisijainen vaihtoehto (yhden sekakalastusta koskevan monivuotisen hoitosuunnitelman laatiminen Pohjanmeren pohjakalojen kalastuksia varten) on paljon tehokkaampi keino tämän aloitteen tavoitteiden saavuttamiseksi kuin vaihtoehto 1 (perusasetus). Vaihtoehdolla 2 on myönteisiä ympäristövaikutuksia verrattuna vaihtoehtoon 1. Myös taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset ovat keskimäärin myönteisiä verrattuna vaihtoehtoon 1. Myönteisiä vaikutuksia tehostavat lisäksi ensisijaiset alavaihtoehdot ”FMSY-arvon saavuttaminen vuoteen 2020 mennessä” ja ”nopea elpymisaika”. Keskimääräinen taloudellinen tuotto kasvaa, mikä on pääasiassa muuttuvien kustannusten pienenemisen ja saatavilla olevien kalastusvarojen ansiota. Sosiaaliselta kannalta pk-yritysten hallinnollinen taakka pienenee ja työpaikkoja säilytetään. Ympäristön kannalta ”nopea elpymisaika” vähentää kantojen romahtamisen vaaraa ja kasvattaa keskimääräistä biomassaa.

Lisäksi epäsuositun merelläolopäiviä koskevan järjestelmän kumoaminen ja yhtä kalastusaluetta koskeva vaatimus yksinkertaistavat oikeudellista kehystä ja vähentävät jäsenvaltioiden ja toimialan hallintotaakkaa.

Sääntelyn toimivuus ja yksinkertaistaminen

Vaikka tämä suunnitelma ei liity REFIT-ohjelmaan, suunnitelman avulla vähennetään hallintotaakkaa, sillä sen myötä kumotaan kaksi tähän suunnitelmaan yhdistettävää asetusta.

Turskakantoja ja turskakantoja hyödyntävää kalastustoimintaa koskevan pitkän aikavälin suunnitelman vahvistamisesta ja asetuksen (EY) N:o 423/2004 kumoamisesta 18 päivänä syyskuuta 2008 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1342/2008 vahvistetaan säännöt Pohjanmeren ja lähivesialueiden turskakantojen kestävälle hyödyntämiselle2.

Punakampela- ja meriantura(kielikampela)kantoja hyödyntävää kalastusta koskevasta monivuotisesta suunnitelmasta Pohjanmerellä 11 päivänä kesäkuuta 2007 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 676/2007 vahvistetaan säännöt punakampela- ja meriantura(kielikampela)kantojen kestävälle hyödyntämiselle3.

Valtaosa (98 prosenttia) Pohjanmeren pohjakalojen pyynti- ja jalostusalalla toimivista yrityksistä on pk-yrityksiä tai mikroyrityksiä. Nykyisestä järjestelmästä aiheutuu merkittäviä taloudellisia kustannuksia yrityksille ja erityisesti pk-yrityksille. Nämä tappiot aiheutuvat monimutkaisesta sääntelystä, ja niiltä vältytään tulevaisuudessa (yksinkertaistamisen suorat edut). Kestävämpi hyödyntäminen parantaa kannattavuutta ja siten taloudellista suorituskykyä. Kalastajat voivat päättää vapaammin, missä ja milloin he kalastavat. Pyyntiponnistusjärjestelmän poistaminen vähentää paitsi toimialan hallintotaakkaa, kuten raskasta raportointia, myös näitä raportteja käsittelevien ja valvovien kansallisten viranomaisten taakkaa.

Perusoikeudet

Ei sovelleta

4.TALOUSARVIOVAIKUTUKSET

Ei talousarviovaikutuksia.

5.LISÄTIEDOT

Toteuttamissuunnitelmat, seuranta, arviointi ja raportointijärjestelyt

Neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1224/200910 säädetään lainsäädännöllinen kehys yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattamisen valvontaa, tarkastuksia ja täytäntöönpanon valvontaa varten. Tämän asetuksen 43 artiklan mukaan monivuotisissa suunnitelmissa on määriteltävä kynnysarvot, jotka ylittävät määrät monivuotisiin suunnitelmiin kuuluvien kantojen saaliita on purettava nimettyihin satamiin. Lisäksi suunnitelmassa otetaan käyttöön alue- ja kalastuskohtaiset säännöt neuvoston asetuksen (EY) N:o 1224/2009 17 artiklassa säädettyjen ennakkoilmoitusta koskevien vaatimusten osalta.

Suunnitelmassa säädetään, että sen vaikutukset kyseessä oleviin kantoihin arvioidaan säännöllisesti tieteellisten lausuntojen perusteella. On erittäin tärkeää, että säännölliselle arvioinnille määritellään asianmukainen ajanjakso, joka mahdollistaa alueellistettujen toimenpiteiden hyväksymisen, täytäntöönpanon ja vaikutusten osoittamisen kantojen ja kalastuksen osalta. Lisäksi siinä on otettava huomioon tieteellisten elinten työskentelymenetelmät ja niiden säännölliset viitearvioinnit. Tieteellisiä lausuntoja ei voitu äskettäin antaa, sillä arvioitavat tiedot tai suuntaukset puuttuivat, kun kyseessä oleva arviointijakso oli kolme vuotta. Sen vuoksi suunnitelma olisi arvioitava viiden vuoden välein.

Tähän liittyen on huomautettava, että suunnitelman vaikutusten säännöllinen arviointi ei estä lainsäätäjiä tekemästä suunnitelmaan muutoksia, mikäli se on tarpeen tieteellisten, poliittisten tai sosioekonomisten muutosten seurauksena.

Ehdotukseen sisältyvien säännösten yksityiskohtaiset selitykset

Kalavarojen säilyttämiseen tähtäävän YKP:n yleistavoitteen mukaisesti ja ottaen erityisesti huomioon perusasetuksen 9 ja 10 artikla, joissa edellytetään monivuotisten suunnitelmien laatimista, suunnitelman pääelementit ovat seuraavat:

Suunnitelman soveltamisalana ovat pohjakalakannat ja näiden kantojen kalastukset Pohjanmerellä.

Päämäärät ja tavoitteet (päästä kestävän enimmäistuoton periaatteen mukaisille kalastuskuolevuuden tasoille). Perusasetuksen 10 artiklan mukaan tavoitteiden on oltava arvioitavissa määrällisesti. Ehdotetut tavoitteet ilmoitetaan ICESin suositusten mukaisesti kalastuskuolevuuden FMSY-vaihteluväleinä. Nämä FMSY vaihteluvälit mahdollistavat kestävään enimmäistuottoon perustuvan hoitosuunnitelman laatimisen kyseisille kannoille, ja niiden puitteissa on helpompi tehdä mukautuksia tieteellisten lausuntojen muuttuessa ja samalla säilyttää mahdollisimman hyvä ennustettavuus.

ICES määrittelee suunnitelmaan kuuluvat säilyttämisen viitearvot, jotka ilmaistaan tonneissa kutukannan biomassana tai määrällisesti runsautena ja jotka se saa tavallisesti vertailuanalyysistä. Jos kutekannan biomassan tai runsauden viitearvoista ei ole saatavilla lausuntoa, toimenpiteisiin on ryhdyttävä, kun tieteelliset lausunnot osoittavat kannan olevan uhanalainen.

Säilyttämisen viitearvoihin on liitetty suojatoimenpiteitä ja erityisiä suojelutoimenpiteitä. Jos tieteelliset lausunnot osoittavat, että jokin kyseessä olevista kannoista on viitearvoa pienempi, kyseisen kannan TACia on pienennettävä. Tätä toimenpidettä voidaan täydentää tarvittaessa esimerkiksi teknisillä toimenpiteillä tai komission tai jäsenvaltion hätätoimenpiteillä.

Alueellistamisen puitteissa hyväksyttävät purkamisvelvollisuuteen liittyvät säännökset ovat tarpeen, jotta voidaan sallia mahdolliset tulevat purkamisvelvollisuutta koskevat poikkeukset sellaisia lajeja varten, joiden osalta tieteelliset todisteet osoittavat korkean eloonjäämisasteen, ja de minimis poikkeukset tieteellisten lausuntojen kehittymisen mukaisesti.

Valvontaa koskevat säännökset koskevat ennakkoilmoituksia, kalastuspäiväkirjoja ja nimettyjä satamia. Ennakkoilmoitus- ja kalastuspäiväkirjavaatimusten osalta asetuksen (EY) N:o 1224/2009 yleiset säännöt on sovitettava yhteen Pohjanmeren ja sen pohjakalakalastuksien erityispiirteiden kanssa. Nimettyjen satamien osalta asetuksessa (EY) N:o 1224/2009 vaaditaan, että monivuotisissa suunnitelmissa on otettava käyttöön kynnysarvot, jotka ylittävät pohjakalakantojen saaliit saa purkaa ainoastaan satamiin, joissa sovelletaan tehostettua valvontaa.

Suunnitelman säännöllinen arviointi tieteellisten lausuntojen perusteella: suunnitelma on arvioitava viiden vuoden välein. Tämä ajanjakso mahdollistaa alustavasti purkamisvelvollisuuden täysimääräisen täytäntöönpanon ja alueellistettujen toimenpiteiden hyväksymisen, täytäntöönpanon ja vaikutusten näkymisen kannoissa ja kalastuksissa. Se on myös tieteellisen elinten vaatima vähimmäisjakso. Tieteellisiä lausuntoja ei voitu äskettäin antaa, sillä arvioitavat tiedot tai suuntaukset puuttuivat, kun kyseessä oleva arviointijakso oli kolme vuotta.

2016/0238 (COD)

Ehdotus

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS

Pohjanmeren pohjakalakantoja ja näitä kantoja hyödyntäviä kalastuksia koskevasta monivuotisesta suunnitelmasta sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 676/2007 ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1342/2008 kumoamisesta

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 43 artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon 35 ,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä,

sekä katsovat seuraavaa:

(1)Joulukuun 10 päivänä 1982 tehdyssä Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimuksessa, jossa unioni on sopimuspuolena, vahvistetaan luonnonvarojen säilyttämistä koskevia velvoitteita, muun muassa velvoite pitää hyödynnettävät kannat sellaisilla tasoilla, joilla voidaan saavuttaa kestävä enimmäistuotto (MSY), tai palauttaa ne tällaisille tasoille.

(2)New Yorkissa vuonna 2015 pidetyssä kestävän kehityksen huippukokouksessa unioni ja sen jäsenvaltiot sitoutuivat sääntelemään vuoteen 2020 mennessä tehokkaasti pyyntiä ja tekemään lopun liikakalastuksesta, laittomasta, ilmoittamattomasta ja sääntelemättömästä kalastuksesta sekä tuhoisista kalastuskäytännöistä ja panemaan täytäntöön tieteeseen perustuvia hoitosuunnitelmia kalakantojen elvyttämiseksi mahdollisimman nopeasti vähintään sellaisille tasoille, joilla voidaan saavuttaa näiden kantojen biologisten ominaisuuksien mukainen kestävä enimmäistuotto.

(3)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1380/2013 36 vahvistetaan yhteisen kalastuspolitiikan, jäljempänä ’YKP’, säännöt unionin kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti. YKP:n olisi edistettävä meriympäristön suojelua, kaikkien kaupallisesti hyödynnettävien lajien kestävää hoitoa ja erityisesti ympäristön hyvän tilan saavuttamista vuoteen 2020 mennessä, kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/56/EY 37 1 artiklan 1 kohdassa säädetään.

(4)YKP:n tavoitteena on muun muassa varmistaa, että kalastus ja vesiviljely ovat ekologisesti kestäviä pitkällä aikavälillä, soveltaa kalastuksenhoitoon ennalta varautuvaa lähestymistapaa ja ottaa kalastuksenhoidossa käyttöön ekosysteemilähtöinen lähestymistapa.

(5)YKP:n tavoitteiden saavuttamiseksi olisi hyväksyttävä tarpeen mukaan useita säilyttämistoimenpiteitä ja niiden mahdollisia yhdistelmiä, joita ovat esimerkiksi monivuotiset suunnitelmat, tekniset toimenpiteet ja kalastusmahdollisuuksien vahvistaminen ja jakaminen.

(6)Monivuotisten suunnitelmien olisi perustuttava asetuksen (EU) N:o 1380/2013 9 ja 10 artiklan mukaisesti tieteellisiin, teknisiin ja taloudellisiin lausuntoihin, ja suunnitelmiin olisi sisällyttävä tavoitteita, määrällisiä tavoitteita selvine aikarajoineen, säilyttämisen viitearvoja ja suojatoimenpiteitä.

(7)Neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1342/2008 38 ja (EY) N:o 676/2007 39 vahvistetaan säännöt Pohjanmeren ja lähivesialueiden turska-, punakampela- ja merianturakantojen kestävälle hyödyntämiselle. Näitä ja muita pohjakalakantoja pyydetään sekakalastuksessa. Sen vuoksi on aiheellista vahvistaa yksi monivuotinen suunnitelma, jossa otetaan huomioon tällaiset tekniset vuorovaikutussuhteet.

(8)Lisäksi tällaista monivuotista suunnitelmaa olisi sovellettava kaikkiin pohjakalakantoihin ja niiden kalastuksiin Pohjanmerellä.

(9)Joitakin pohjakalakantoja hyödynnetään sekä Pohjanmerellä että sen lähivesialueilla (hajallaan olevat kalakannat). Sen vuoksi pääasiassa Pohjanmerellä hyödynnettävien kantojen tavoitteisiin ja suojatoimenpiteisiin liittyvien suunnitelman säännösten soveltamisala olisi ulotettava koskemaan myös Pohjanmeren ulkopuolisia alueita. Lisäksi pääasiassa Pohjanmeren ulkopuolella hyödynnettävien hajallaan olevien kalakantojen osalta on tarpeen vahvistaa tavoitteet ja suojatoimenpiteet monivuotisissa suunnitelmissa Pohjanmeren ulkopuolisilla alueilla, joilla näitä kantoja pääasiassa hyödynnetään, ja laajentaa niiden soveltamisala Pohjanmerelle.

(10)Tämän suunnitelman avulla olisi edistettävä YKP:n tavoitteiden saavuttamista ja erityisesti kyseessä olevien kantojen kestävän enimmäistuoton saavuttamista ja ylläpitämistä tehostamalla pyyntirajoitusten alaisten pohjakalakantojen purkamisvelvollisuuden ja kalastuksenhoidon ekosysteemilähtöisen lähestymistavan täytäntöönpanoa.

(11)Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 16 artiklan 4 kohdassa edellytetään, että kalastusmahdollisuudet määritellään monivuotisissa suunnitelmissa esitettyjen tavoitteiden mukaisesti.

(12)On aiheellista vahvistaa sellainen tavoitteena oleva kalastuskuolevuus (F), joka vastaa kestävän enimmäistuoton (MSY) tavoitteen saavuttamista ja ylläpitämistä vaihteluväleinä, jotka ovat sopusoinnussa kestävän enimmäistuoton saavuttamisen kanssa (FMSY). Nämä tieteellisiin lausuntoihin perustuvat vaihteluvälit ovat tarpeen, jotta voidaan joustavasti mukautua tieteellisten lausuntojen kehitykseen, edistää purkamisvelvoitteen täytäntöönpanoa ja ottaa huomioon sekakalastuksen ominaisuudet. Kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) laskemat FMSY-arvon vaihteluvälit on johdettu niin, että niistä aiheutuu pitkän aikavälin tuottoon enintään 5 prosentin vähennys kestävään enimmäistuottoon verrattuna 40 . Vaihteluvälin yläraja on asetettu niin, että todennäköisyys kannan alenemisesta Blim-arvoa tai Abundancelimit-arvoa pienemmäksi on enintään 5 prosenttia. Tämä yläraja noudattaa myös ICESin ns. neuvonta sääntöä 41 , jonka mukaan kutukannan biomassan tai runsauden ollessa heikko F lasketaan arvoon, joka ei ylitä ylärajaa, joka on yhtä suuri kuin FMSY-pistearvo kerrottuna kutukannan biomassalla tai runsaudella TAC-vuonna jaettuna MSY Btrigger arvolla tai Abundancelimit-arvolla. ICES käyttää näitä seikkoja ja tätä neuvontasääntöä kalastuskuolevuudesta ja saalisvaihtoehdoista antamissaan tieteellisissä lausunnoissa.

(13)Kalastusmahdollisuuksien määrittelemiseksi FMSY-arvon vaihteluvälille olisi vahvistettava yläraja normaalikäyttöä varten ja, jos kyseisen kannan tilan katsotaan olevan hyvä, yläraja tiettyjä tapauksia varten. Kalastusmahdollisuudet olisi voitava asettaa ylärajaan asti vain, jos se on tieteellisten lausuntojen tai tieteellisen näytön perusteella tarpeen tässä asetuksessa säädettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi sekakalastuksessa tai jos se on tarpeen lajien sisäisen tai niiden välisen vuorovaikutuksen kannalle aiheuttaman haitan välttämiseksi taikka kalastusmahdollisuuksissa esiintyvien vuotuisten vaihtelujen rajoittamiseksi.

(14)Jos kestävän enimmäistuoton tavoitteet eivät ole saatavilla, olisi sovellettava ennalta varautuvaa lähestymistapaa.

(15)Niiden kantojen osalta, joille kestävän enimmäistuoton tavoitteet ovat saatavilla, ja suojatoimenpiteiden soveltamista varten on tarpeen vahvistaa säilyttämisen viitearvot, jotka ilmaistaan kalakantojen osalta kutukannan biomassan trigger-tasoina ja keisarihummerin osalta runsauden trigger-tasoina.

(16)Saatavilla olevien keisarihummerin toiminnallisten yksiköiden osalta on aiheellista käyttää seuraavia runsauden trigger-tasoja: runsauden vähimmäistaso (Abundancebuffer), joka vastaa Pohjanmeren neuvoa-antavan toimikunnan Pohjanmeren keisarihummereiden pitkän aikavälin hoitosuunnitelmassa 42 määrittelemää Bbuffer-viitearvoa, ja runsauden rajatasoa (Abundancelimit), joka vastaa ICESin määrittelemää MSY Btrigger-runsautta (jota vastaa Blim-arvo)7.

(17)Olisi laadittava asianmukaisia suojatoimenpiteitä siltä varalta, että kannan koko laskee näitä tasoja pienemmäksi. Suojatoimenpiteisiin olisi sisällyttävä kalastusmahdollisuuksien vähentäminen sekä erityisiä säilyttämistoimenpiteitä, kun korjaavat toimet ovat tieteellisten lausuntojen mukaan tarpeen. Näitä toimenpiteitä olisi tarvittaessa täydennettävä kaikilla muilla toimenpiteillä, kuten asetuksen (EU) N:o 1380/2013 12 artiklan mukaisilla komission toimenpiteillä tai asetuksen (EU) N:o 1380/2013 13 artiklan mukaisilla jäsenvaltioiden toimenpiteillä.

(18)On toteutettava tiettyjä lisätoimenpiteitä sen varmistamiseksi, että millekään kannalle myönnettyjä TACeja ei ylitetä sekakalastuksessa.

(19)Keisarihummeria ICES-alueilla IIa ja IV koskevat TACit on aiheellista vahvistaa kutakin toiminnallista yksikköä varten määritettyjen pyyntirajoitusten ja kyseisen TAC-alueen toiminnallisten yksiköiden ulkopuolisten tilastoruutujen summaksi. Tämä ei kuitenkaan sulje pois toimenpiteitä tiettyjen toiminnallisten yksiköiden suojelemiseksi.

(20)Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 1 kohdassa säädetyn purkamisvelvoitteen noudattamiseksi suunnitelmassa olisi määrättävä ylimääräisistä hoitotoimenpiteistä.

(21)Jäsenvaltioiden, joilla on välitön kalastuksenhoitoetu, yhteisten suositusten toimittamiselle olisi vahvistettava määräaika asetuksen (EU) N:o 1380/2013 mukaisesti.

(22)Tässä asetuksessa säädettyjen toimenpiteiden noudattamisen varmistamiseksi olisi hyväksyttävä erityisiä valvontatoimenpiteitä niiden toimenpiteiden lisäksi, joista säädetään neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1224/2009 43 .

(23)Koska Pohjanmerellä lukuisat pienet alukset tekevät lyhyitä kalastusmatkoja, asetuksen (EY) N:o 1224/2009 17 artiklassa edellytetyn ennakkoilmoituksen käyttö olisi laajennettava koskemaan kaikkia aluksia, joiden kokonaispituus on vähintään kahdeksan metriä, ja ennakkoilmoitus olisi tehtävä vähintään tunti ennen arvioitua satamaan saapumista. Kun otetaan huomioon kalastusmatkojen hyvin rajallinen vaikutus kyseisiin kantoihin kuuluvien kalojen määrään ja ennakkoilmoituksiin liittyvä hallinnollinen taakka, on kuitenkin aiheellista vahvistaa kynnysarvo kyseisiä ennakkoilmoituksia varten.

(24)Vastaavasti asetuksen (EY) N:o 1224/2009 14 artiklassa edellytetyn kalastuspäiväkirjan käyttö olisi ulotettava koskemaan kokonaispituudeltaan vähintään kahdeksan metrin pituisia aluksia.

(25)Pohjakalakannoille olisi vahvistettava kynnysarvot, joiden ylittyessä kalastusaluksen edellytetään purkavan saaliinsa nimetyssä satamassa tai lähellä rannikkoa olevassa paikassa asetuksen (EY) N:o 1224/2009 43 artiklan mukaisesti. Näitä satamia tai lähellä rannikkoa olevia paikkoja nimetessään jäsenvaltioiden olisi lisäksi sovellettava kyseisen asetuksen 43 artiklan 5 kohdassa säädettyjä perusteita siten, että tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien kantojen tosiasiallinen valvonta voidaan varmistaa.

(26)Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 10 artiklan 3 kohdan mukaisesti olisi vahvistettava säännökset, joiden nojalla komissio voi määräajoin arvioida tämän asetuksen asianmukaista ja tosiasiallista soveltamista. Tällaisen arvioinnin olisi noudatettava tieteellisten lausuntojen perusteella tehtävää suunnitelman säännöllistä arviointia ja pohjauduttava siihen, ja suunnitelma olisi arvioitava viiden vuoden välein. Tämä ajanjakso mahdollistaa purkamisvelvollisuuden täysimääräisen täytäntöönpanon ja alueellistettujen toimenpiteiden hyväksymisen, täytäntöönpanon ja vaikutusten näkymisen kannoissa ja kalastuksissa. Se on myös tieteellisten elinten vaatima vähimmäisjakso.

(27)Teknisen ja tieteellisen kehityksen huomioon ottamiseksi oikea-aikaisesti ja oikeasuhteisesti sekä eräiden toimenpiteiden joustavuuden varmistamiseksi ja kehittymisen sallimiseksi komissiolle olisi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti siirrettävä valta hyväksyä säädöksiä, jotka koskevat tämän asetuksen täydentämistä korjaavien toimenpiteiden ja purkamisvelvoitteen täytäntöönpanon osalta. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että kyseiset kuulemiset toteutetaan niiden periaatteiden mukaan, jotka on vahvistettu 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä parempaa lainsäädäntöä koskevassa toimielinten sopimuksessa. Erityisesti delegoitujen säädösten valmisteluun osallistumisen tasavertaisten mahdollisuuksien varmistamiseksi Euroopan parlamentti ja neuvosto saavat kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijat, ja niiden asiantuntijoilla on pääsy järjestelmällisesti komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(28)Asetukset (EY) N:o 1342/2008 ja (EY) N:o 676/2007 olisi kumottava.

(29)Ennen suunnitelman laatimista arvioitiin sen todennäköiset taloudelliset ja yhteiskunnalliset vaikutukset asetuksen (EU) N:o 1380/2013 9 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU
KOHDE, SOVELTAMISALA JA MÄÄRITELMÄT

1 artikla

Kohde ja soveltamisala

1. Tässä asetuksessa vahvistetaan monivuotinen suunnitelma, jäljempänä ’suunnitelma’, unionin vesiin kuuluvien ICES-alueiden IIa, IIIa ja IV, jäljempänä ’Pohjanmeri’, pohjakalakannoille ja näitä kantoja hyödyntävälle kalastukselle.

2. Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, 4, 5, 6 ja 8 artiklaa sovelletaan 2 artiklassa määriteltyjen ryhmien 1–4 kantojen alueisiin.

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1380/2013 4 artiklassa, neuvoston asetuksen (EY) N:o 1224/2009 4 artiklassa ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 850/98 3 artiklassa vahvistettujen määritelmien lisäksi seuraavia määritelmiä:

1) ’pohjakalakannoilla’ tarkoitetaan niitä turskakaloja, kampelakaloja ja keisarihummereita, jotka elävät vesialueen pohjalla tai lähellä pohjaa;

2) ’ryhmällä 1’ tarkoitetaan seuraavia pohjakalakantoja, joita varten vahvistetaan tässä suunnitelmassa FMSY-arvon vaihteluväleinä ilmoitettavat tavoitteet ja biomassaan liittyvät suojatoimenpiteet:

a)turska (Gadus morhua) suuralueella IV ja alueilla VIId ja IIIa länsi (Pohjanmeri, itäisen Englannin kanaali, Skagerrak), jäljempänä ’Pohjanmeren turska’;

b)kolja (Melanogrammus aeglefinus) suuralueella IV ja alueilla VIa ja IIIa länsi (Pohjanmeri, Skotlannin läntiset vesialueet, Skagerrak), jäljempänä ’kolja’;

c)punakampela (Pleuronectes platessa) suuralueella IV (Pohjanmeri) ja alueella IIIa (Skagerrak), jäljempänä ’pohjanmeren punakampela’;

d)seiti (Pollachius virens) suuralueilla IV ja VI ja alueella IIIa (Pohjanmeri, Rockall ja Skotlannin läntiset vesialueet, Skagerrak ja Kattegat), jäljempänä ’seiti’;

e)meriantura (Solea solea) suuralueella IV (Pohjanmeri), jäljempänä ’Pohjanmeren meriantura’;

f)meriantura (Solea solea) alueella IIIa ja osa-alueilla 22–24 (Skagerrak ja Kattegat, Itämeren länsiosa), jäljempänä ’Kattegatin meriantura’;

a)valkoturska (Merlangius merlangus) suuralueella IV ja alueella VIId (Pohjanmeri ja itäisen Englannin kanaali), jäljempänä ’Pohjanmeren valkoturska’;

3)’ryhmällä 2’ tarkoitetaan seuraavia keisarihummerin (Nephrops norvegicus) toiminnallisia yksiköitä (TY), joita varten tässä suunnitelmassa vahvistetaan FMSY-arvon vaihteluväleinä ilmaistavat tavoitteet ja runsauteen liittyvät suojatoimenpiteet:

i)keisarihummerit alueella IIIa (TY 3–4);

ii)keisarihummerit suuralueella IV (Pohjanmeri) TY:n mukaan seuraavasti:

–keisarihummerit Farn Deepsin alueella (TY 6);

–keisarihummerit Fladen Groundin alueella (TY 7);

–keisarihummerit Firth of Forthin alueella (TY 8);

–keisarihummerit Moray Firthin alueella (TY 9);

4)’ryhmällä 3’ tarkoitetaan Pohjanmeren muita kuin ryhmässä 1 lueteltuja pyyntirajoitusten alaisia pohjakalakantoja;

5)’ryhmällä 4’ tarkoitetaan keisarihummerin (Nephrops norvegicus) muita kuin ryhmässä 2 lueteltuja pyyntirajoitusten alaisia toiminnallisia yksiköitä ja tilastoruutuja ICES-alueen IIa ja suuralueen IV toiminnallisten yksiköiden ulkopuolella;

6)’ryhmällä 5’ tarkoitetaan Pohjanmeren muita kuin pyyntirajoitusten alaisia pohjakalakantoja;

7)’ryhmällä 6’ tarkoitetaan Pohjanmeren kiellettyjä lajeja, joiden kalastus on kielletty ja jotka on määritelty sellaisiksi YKP:n puitteissa hyväksytyllä unionin säädöksellä;

8)’ryhmällä 7’ tarkoitetaan pohjakalakantoja, joiden FMSY-arvon vaihteluväleinä ilmoitettavat tavoitteet ja biomassaan liittyvät suojatoimenpiteet on vahvistettu tämän asetuksen sijasta muussa unionin lainsäädännössä;

9)’suurimmalla sallitulla saalilla’ (TAC) tarkoitetaan määrää, jonka verran kutakin kantaa saadaan pyytää vuoden aikana;

10)’MSY Btrigger’ vastaa kutukannan biomassan viitearvoa, jonka alittuessa olisi suoritettava erityisiä ja asianmukaisia hoitotoimenpiteitä sen varmistamiseksi, että hyödyntämisasteet yhdistettyinä luontaisiin vaihteluihin johtavat kantojen elpymiseen sellaisia tasoja suuremmiksi, joilla voidaan saavuttaa kestävä enimmäistuotto pitkällä aikavälillä.

II LUKU
PÄÄMÄÄRÄT

3 artikla

Päämäärät

1. Suunnitelmalla edistetään asetuksen (EU) N:o 1380/2013 2 artiklassa lueteltujen yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteiden saavuttamista, erityisesti ennalta varautuvan lähestymistavan soveltamista kalastuksenhoitoon, ja sillä pyritään varmistamaan, että meren elollisia luonnonvaroja hyödynnetään siten, että pyydettävien lajien kannat palautetaan sellaisia tasoja suuremmiksi, joilla voidaan saavuttaa kestävä enimmäistuotto, ja pidetään tällaisilla tasoilla.

2. Suunnitelmalla edistetään saaliiden poisheittämisen lopettamista välttämällä ja vähentämällä mahdollisimman pitkälti tahattomia saaliita sekä edistetään asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklassa säädetyn purkamisvelvoitteen täytäntöönpanoa tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien saalisrajoitusten alaisten lajien osalta.

3. Suunnitelmassa otetaan käyttöön ekosysteemilähtöinen lähestymistapa kalastuksenhoitoon sen varmistamiseksi, että kalastustoiminnan kielteiset vaikutukset meriekosysteemiin voidaan minimoida. Se on johdonmukainen unionin ympäristölainsäädännön kanssa, erityisesti ympäristön hyvän tilan saavuttamista vuoteen 2020 mennessä koskevan direktiivin 2008/56/EY 1 artiklan 1 kohdassa säädetyn tavoitteen kanssa.

4. Suunnitelmalla pyritään erityisesti

a)varmistamaan, että direktiivin 2008/56/EY liitteessä I olevassa kuvaajassa 3 kuvatut olosuhteet toteutuvat; ja

b)edistämään muiden kyseisen direktiivin 2008/56/EY liitteessä I esitettyjen asiaankuuluvien kuvaajien toteutumista suhteessa siihen, missä määrin kalastus vaikuttaa niiden toteutumiseen.

III LUKU
TAVOITTEET

4 artikla

Tavoitteet ryhmille 1 ja 2

1. Tavoitteena oleva kalastuskuolevuus on saavutettava mahdollisimman pian ja asteittain viimeistään vuonna 2020 ryhmien 1 ja 2 kantojen osalta ja pidettävä sen jälkeen liitteessä I säädetyissä vaihteluväleissä.

2. Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 16 artiklan 4 kohdan mukaisesti kalastusmahdollisuudet määritellään tämän asetuksen liitteen I sarakkeessa A esitettyjä tavoitteena olevan kalastuskuolevuuden vaihteluvälejä noudattaen.

3. Sen estämättä, mitä 1 ja 2 kohdassa säädetään, kalastusmahdollisuudet voidaan määritellä liitteen I sarakkeessa A esitettyjä kalastuskuolevuuden tasoja alemmille tasoille.

4. Sen estämättä, mitä 2 ja 3 kohdassa säädetään, kalakantaa koskevat kalastusmahdollisuudet voidaan määritellä liitteen I sarakkeessa B esitettyjen kalastuskuolevuuden vaihteluvälien mukaisesti edellyttäen, että asianomainen kanta on liitteen II sarakkeessa A esitettyä kutukannan biomassan viitevähimmäisarvoa suurempi,

a)jos se on tieteellisten lausuntojen tai tieteellisen näytön perusteella tarpeen 3 artiklassa säädettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi sekakalastuksessa;

b)jos se on tieteellisten lausuntojen tai tieteellisen näytön perusteella tarpeen lajien sisäisen tai niiden välisen vuorovaikutuksen kannalle aiheuttaman vakavan haitan välttämiseksi; tai

c)kalastusmahdollisuuksissa peräkkäisinä vuosina esiintyvien vaihtelujen rajoittamiseksi enintään 20 prosenttiin.

5 artikla

Tavoitteet ryhmille 3 ja 4

1. Ryhmien 3 ja 4 kantoja koskevien kalastusmahdollisuuksien on oltava sopusoinnussa kestävään enimmäistuottoon liittyvien tieteellisten lausuntojen kanssa.

2. Jos tieteellisiä lausuntoja kestävän enimmäistuoton kanssa sopusoinnussa olevasta kalastuskuolevuudesta ei ole saatavilla, kalastusmahdollisuuksien on oltava sopusoinnussa kantojen kestävyyden varmistavien tieteellisten lausuntojen kanssa ennalta varautuvan lähestymistavan mukaisesti.

6 artikla

Tavoitteet ryhmälle 5

Ryhmän 5 kantoja hoidetaan ennalta varautuvan lähestymistavan perusteella tieteellisten lausuntojen mukaisesti.

IV LUKU
SUOJATOIMENPITEET

7 artikla

Säilyttämisen viitearvot ryhmille 1 ja 2

Asianomaisten kantojen täyden lisääntymiskyvyn turvaamiseksi sovellettavat säilyttämisen viitearvot esitetään liitteessä II seuraavasti:

a)kutekannan biomassan vähimmäistaso (MSY Btrigger) kalakannoille;

b)kutekannan biomassan rajataso (Blim) kalakannoille;

c)runsauden vähimmäistaso (Abundancebuffer) keisarihummereille;

c)runsauden rajataso (Abundancelimit) keisarihummereille.

8 artikla

Suojatoimenpiteet ryhmille 1 ja 2

1. Jos tieteelliset lausunnot osoittavat, että jonkin ryhmään 1 kuuluvan kannan kutekannan biomassa on kyseisenä vuonna liitteen II sarakkeessa A määriteltyä MSY Btrigger-arvoa pienempi tai että ryhmään 2 kuuluvan toiminnallisen yksikön runsaus on kyseisenä vuonna liitteen II sarakkeessa A määriteltyä Abundancebuffer-arvoa pienempi, on toteutettava kaikki asianmukaiset korjaavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kyseessä oleva kanta tai toiminnallinen yksikkö palautetaan nopeasti sellaista tasoa suuremmaksi, jolla voidaan saavuttaa kestävä enimmäistuotto. Tämän asetuksen 4 artiklan 2 kohdasta poiketen kalastusmahdollisuudet on vahvistettava tasolle, joka vastaa kalastuskuolevuutta, joka lasketaan tämän asetuksen liitteen I sarakkeessa A esitetyn vaihteluvälin alapuolelle, kun otetaan huomioon mainitun kannan biomassan vähentyminen.

2. Jos tieteelliset lausunnot osoittavat, että jonkin asianomaisen kannan kutekannan biomassa on tämän asetuksen liitteen II sarakkeessa B esitettyä Blim-arvoa pienempi tai että keisarihummerin toiminnallisen yksikön runsaus on tämän asetuksen liitteen II sarakkeessa B esitettyä Abundancelimit-arvoa pienempi, on toteutettava korjaavia lisätoimenpiteitä sen varmistamiseksi, että asianomainen kanta tai toiminnallinen yksikkö palautetaan nopeasti sellaista tasoa suuremmaksi, jolla voidaan saavuttaa kestävä enimmäistuotto. Näihin korjaaviin toimenpiteisiin kuuluvat erityisesti 4 artiklan 2 ja 4 kohdasta poiketen kohdennetun kalastuksen keskeyttäminen asianomaisen kannan osalta sekä kalastusmahdollisuuksien asianmukainen vähentäminen.

9 artikla

Erityiset suojatoimenpiteet ryhmille 3–7

Jos tieteelliset lausunnot osoittavat, että korjaavat toimenpiteet ovat tarpeen jonkin ryhmiin 3–7 kuuluvan pohjakalakannan säilyttämiseksi tai jos jonkin ryhmään 1 kuuluvan kannan kutekannan biomassa tai jonkin ryhmään 2 kuuluvan toiminnallisen yksikön runsaus on kyseisenä vuonna tämän asetuksen liitteen II sarakkeessa A esitettyjä säilyttämisen viitekokoja pienempi, siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä tämän asetuksen 18 artiklan ja asetuksen (EU) N:o 1380/2013 18 artiklan mukaisesti seuraavista toimenpiteistä:

a)pyydysten ominaisuudet, erityisesti silmäkoko, koukkukoko, pyydysten rakentaminen, langan paksuus, pyydyksen koko tai valikoivien laitteiden käyttö, valikoivuuden varmistamiseksi tai parantamiseksi;

b)pyydysten käyttö, erityisesti vedessäoloaika ja käyttösyvyys, valikoivuuden varmistamiseksi tai parantamiseksi;

c)kalastuksen kieltäminen tai rajoittaminen tietyillä alueilla kutevien kalojen ja nuorten kalojen, säilyttämisen vähimmäisviitekokoa pienempien kalojen tai muiden kalalajien kuin kohdelajien suojelemiseksi;

d)kalastuksen tai tiettyjen pyydystyyppien käytön kieltäminen tai rajoittaminen tiettyinä aikoina kutevien kalojen, säilyttämisen vähimmäisviitekokoa pienempien kalojen tai muiden kalalajien kuin kohdelajien suojelemiseksi;

e)säilyttämisen vähimmäisviitekoot nuorten meren eliöiden suojelun varmistamiseksi;

f)muut valikoivuuteen liittyvät ominaisuudet.

10 artikla

Suurimmat sallitut saaliit

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sekakalastusta harjoittavien kalastusalusten käytettävissä olevien kiintiöiden lajikoostumukset ovat asianmukaiset kyseisten alusten todennäköiseen saaliskoostumukseen nähden.

2. Sen estämättä, mitä 8 artiklassa säädetään, keisarihummerikantojen TAC on ICES-alueella IIa ja IV toiminnallisten yksiköiden pyyntirajoitusten ja toiminnallisten yksiköiden ulkopuolisten tilastoruutujen summa.

V LUKU
PURKAMISVELVOITTEESEEN LIITTYVÄT SÄÄNNÖKSET

11 artikla

Purkamisvelvoitteeseen liittyvät säännökset ryhmille 1–7

Ryhmien 1–7 osalta siirretään komissiolle valtuudet hyväksyä delegoituja säädöksiä tämän asetuksen 18 artiklan ja asetuksen (EU) N:o 1380/2013 18 artiklan mukaisesti seuraavista toimenpiteistä:

a)purkamisvelvoitteen soveltamista koskevat poikkeukset sellaisten lajien osalta, joiden osalta on tieteellistä näyttöä korkeasta eloonjäämisasteesta, ottaen huomioon pyydysten, kalastuskäytäntöjen ja ekosysteemin ominaisuudet, purkamisvelvoitteen täytäntöönpanon helpottamiseksi;

b)de minimis poikkeukset, purkamisvelvoitteen täytäntöönpanon helpottamiseksi; tällaisista de minimis poikkeuksista säädetään asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 5 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen tilanteiden varalta, ja niiden on oltava siinä säädettyjen ehtojen mukaisia;

c)saaliiden kirjaamista koskevat erityissäännökset, erityisesti purkamisvelvoitteen täytäntöönpanon seurantaa varten; ja

d)säilyttämisen vähimmäisviitekokojen vahvistaminen nuorten meren eliöiden suojelun varmistamiseksi.

VI LUKU
ALUEELLISTAMINEN

12 artikla

Alueellinen yhteistyö

1. Tämän asetuksen 8 ja 10 artiklassa tarkoitettuihin toimenpiteisiin sovelletaan asetuksen (EU) N:o 1380/2013 18 artiklan 1–6 kohtaa.

2. Edellä olevan 1 kohdan soveltamiseksi asianomaiset jäsenvaltiot, joilla on välitön kalastuksenhoitoetu, voivat toimittaa asetuksen (EU) N:o 1380/2013 18 artiklan 1 kohdan mukaisesti yhteisiä suosituksia ensimmäisen kerran kahdentoista kuukauden kuluessa tämän asetuksen voimaantulosta ja sen jälkeen kahdentoista kuukauden kuluttua suunnitelman kunkin arvioinnin esittämisestä 17 artiklan mukaisesti. Asianomaiset jäsenvaltiot voivat myös toimittaa tällaisia suosituksia, kun ne katsovat sen tarpeelliseksi, erityisesti tapauksissa, joissa jonkin tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvan kannan tilanteessa tapahtuu äkillinen muutos. Yhteiset suositukset tiettyä kalenterivuotta koskevista toimenpiteistä on toimitettava viimeistään sitä edeltävän vuoden 1 päivänä heinäkuuta.

3. Tämän asetuksen 9 ja 11 artiklassa annetut valtuudet eivät rajoita komissiolle muiden unionin oikeuden määräysten ja säännösten, asetuksen (EU) N:o 1380/2013 säännökset mukaan lukien, nojalla annettujen valtuuksien soveltamista.

VII LUKU
VALVONTATOIMET

13 artikla

Suhde asetukseen (EY) N:o 1224/2009

Jollei tässä luvussa toisin säädetä, tässä luvussa säädettyjä valvontatoimenpiteitä sovelletaan ryhmien 1–7 pohjakalakantoihin niiden toimenpiteiden lisäksi, joista säädetään asetuksessa (EY) N:o 1224/2009.

14 artikla

Ennakkoilmoitukset

1. Poiketen siitä, mitä asetuksen (EY) N:o 1224/2009 17 artiklan 1 kohdasssa säädetään, kyseisessä artiklassa tarkoitettu määräaika ennakkoilmoituksen tekemiselle on vähintään tunti ennen arvioitua satamaantuloaikaa. Rannikkojäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat tapauskohtaisesti antaa luvan aikaisempaan satamaantuloon.

2. Asetuksen (EY) N:o 1224/2009 17 artiklan 1 kohdassa säädetyn ennakkoilmoitusvaatimuksen lisäksi sellaisten unionin kalastusalusten päälliköiden, joiden aluksen kokonaispituus on 8–12 metriä, on ilmoitettava rannikkojäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille vähintään tunti ennen arvioitua satamaantuloaikaa asetuksen (EY) N:o 1224/2009 17 artiklan 1 kohdan a–f alakohdassa luetellut tiedot, jos aluksessa on vähintään jokin seuraavista määritellyistä kalamääristä:

a)ryhmä 1: 1 000 kg; ja/tai

b)ryhmä 2 ja 4: 500 kg; ja/tai

c)ryhmä 3: 1 000 kg; ja/tai

d)ryhmä 7: 1 000 kg.

15 artikla
Kalastuspäiväkirjaa koskevat vaatimukset ryhmille 1–7

Poiketen siitä, mitä asetuksen (EY) N:o 1224/2009 14 artiklan 1 kohdassa säädetään, kaikkien kokonaispituudeltaan vähintään kahdeksan metrin pituisten pohjakalakantoja pyytävien unionin alusten päälliköiden on pidettävä toiminnastaan kalastuspäiväkirjaa mainitun asetuksen 14 artiklan mukaisesti.

16 artikla

Nimetyt satamat ryhmille 1, 2, 3, 4 ja 7

Asetuksen (EY) N:o 1224/2009 43 artiklassa säädetty kynnysarvo, jota sovelletaan monivuotisen suunnitelman kattamien lajien elopainoon ja jonka ylittyessä kalastusaluksen edellytetään purkavan saaliinsa nimetyssä satamassa tai lähellä rannikkoa olevassa paikassa, on

a)ryhmä 1: 2 tonnia;

b)ryhmä 2 ja 4: 1 tonni;

c)ryhmä 3: 2 tonnia;

d)ryhmä 7: 2 tonnia.

VIII LUKU
SEURANTA

17 artikla

Suunnitelman arviointi

Komissio varmistaa, että suunnitelman vaikutukset tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluviin kantoihin ja niitä hyödyntävään kalastukseen arvioidaan viiden vuoden kuluessa tämän asetuksen voimaantulosta ja sen jälkeen viiden vuoden välein. Komissio toimittaa tämän arvioinnin tulokset Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

IX LUKU
MENETTELYSÄÄNNÖKSET

18 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1. Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä tässä artiklassa säädetyin edellytyksin.

2. Siirretään komissiolle tämän asetuksen voimaantulosta viiden vuoden ajaksi 9 ja 11 artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen tämän viiden vuoden kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä.

3. Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 9 ja 11 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4. Ennen kuin komissio hyväksyy delegoidun säädöksen, se kuulee kunkin jäsenvaltion nimeämiä asiantuntijoita paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti 44 .

5. Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

6. Edellä 9 ja 11 artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

X LUKU
LOPPUSÄÄNNÖKSET

19 artikla

Kumoaminen

1. Kumotaan asetukset (EY) N:o 1342/2008 ja (EY) N:o 676/2007.

2. Viittauksia kumottuihin asetuksiin pidetään viittauksina tähän asetukseen.

20 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

(1)

EUVL L 354, 28.12.2013, s. 22.

(2)

EUVL L 348, 24.12.2008, s. 20.

(3)

EUVL L 157, 19.6.2007, s. 1.

(4) xxx

(5)

Arvio turskakantoja koskevista monivuotisista suunnitelmista Irlanninmerellä, Kattegatilla, Pohjanmerellä ja Skotlannin länsipuolisella alueella (STECF-11-07).

(6) Lausunto hoitosuunnitelmien arvioinnista / vaikutusten arvioinnista: Arvio Pohjanmeren punakampela- ja merianturakantoja koskevasta monivuotisesta hoitosuunnitelmasta (STECF-14-03).

(7)

EYVL L 125, 27.4.1998, s. 1.

(8) COM(2016) 134 final – 2016/074 (COD).

(9)

EUVL L 22, 28.1.2016, s. 1.

(10) EUVL L 343, 22.12.2009, s. 1.

(11) http://www.nsrac.org

(12) http://ec.europa.eu/fisheries/documentation/publications/cfp_factsheets/racs_en.pdf

(13) Koillis-Atlantti (kuten muut merialueet) on jaettu tilastoruuduiksi. ICES on koonnut näistä ruuduista useita erilaisia yhdistelmiä ja luonut niistä erilaisia alueita (area), suuralueita (subarea), alueita (division) ja osa-alueita (subdivision). Näiden ICES-vyöhykkeiden yhdistelmiä käytetään kalakantojen määrittelemiseksi ICES-alueella.

(14) Selvitystyöhön liittyvä työpaja Pohjanmeren sekakalastuksen hoidosta, Bryssel 27.2.2014. Yhteenveto. Viite Ares(2015)2301118, 2.6.2015.

(15) Toinen selvitystyöhön liittyvä työpaja: Pohjanmeren pohjakalakantojen sekakalastuksen hoito. Yhteenveto keskusteluista. Viite Ares(2015)2300556, 2.6.2015.

(16) http://ec.europa.eu/dgs/maritimeaffairs_fisheries/consultations/north-sea-multiannual/index_en.htm

(17) Komission päätös, tehty 26 päivänä elokuuta 2005, tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean perustamisesta (2005/629/EY).

(18) http://www.ices.dk/explore-us/what-we-do/Pages/default.aspx

(19) Loppuraportti Pohjanmeren punakampela- ja merianturakantoja koskevien monivuotisten hoitosuunnitelmien taloudellisista ja sosiaalisista vaikutuksista (Fish/2006/09).

(20) Hoitotavoitteita ja strategioita käsittelevän STECF:n alaryhmän raportti (SGMOS 10-06). Osa b) Pohjanmeren punakampeloita ja merianturoita koskevan monivuotisen suunnitelman vaikutustenarviointi.

(21) Raportti aiheesta ”Scoping for Impact Assessments for Baltic cod and Evaluation of Cod in Kattegat, North Sea, West of Scotland and Irish Sea” (STECF-11-02).

(22) http://www.europarl.europa.eu/meetdocs/2009_2014/documents/pech/dv/taskfor/taskforce.pdf

(23) Lausunto hoitosuunnitelmien arvioinnista / vaikutusten arvioinnista: arvio Pohjanmeren punakampela- ja merianturakantoja koskevasta monivuotisesta hoitosuunnitelmasta (STECF-14-03).

(24) http://ec.europa.eu/fisheries/reform/impact_assessments_en.htm

(25) Raportti tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean 45. täysistunnosta (PLEN-14-01).

(26) http://www.europarl.europa.eu/RegData/etudes/STUD/2015/540360/IPOL_STU(2015)540360_EN.pdf

(27) http://ec.europa.eu/fisheries/documentation/studies/socio_economic_dimension/index_en.htm

(28) http://www.socioec.eu/images/SOCIOEC/Media_Centre/Deliverables/SOCIOEC%20Deliverable% 206%208%20Management%20Measures%20North%20Sea%2026%2003%202012.pdf

(29) MRAG ym. (2014) . Tutkimus uusien teknisten säilyttämistoimenpiteiden kehyksen kehittämisen tueksi uudistetun YKP:n yhteydessä. Erä 2: takautuva ja tulevaisuuteen katsova arviointi yhteisestä kalastuspolitiikasta, pois lukien sen kansainvälinen ulottuvuus. Bryssel. 265 s.

(30) http://www.europarl.europa.eu/RegData/etudes/etudes/join/2014/529053/IPOL-PECH_ET(2014)529053_EN.pdf

(31) http://stecf.jrc.ec.europa.eu/documents/43805/830996/2014-11_STECF+14-19+-+Landing+Obligations+-+part+4_JRC93045.pdf

(32) http://stecf.jrc.ec.europa.eu/documents/43805/364146/2012-07_STECF+12-14+-+Management+plans+II+-+area+definitions_JRC73150.pdf

(33) http://www.myfishproject.eu/project-myfish/deliverables

(34)

Poseidon Aquatic Resource Managementin erää 2 koskeva tutkimus. Hallinnollinen kokemus pyyntiponnistuksen hallinnoinnissa Koillis-Atlantilla (joulukuu 2010) .

(35)

EUVL C […], […], s. […].

(36) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1380/2013, annettu 11 päivänä joulukuuta 2013, yhteisestä kalastuspolitiikasta, neuvoston asetusten (EY) N:o 1954/2003 ja (EY) N:o 1224/2009 muuttamisesta sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 2371/2002 ja (EY) N:o 639/2004 ja neuvoston päätöksen 2004/585/EY kumoamisesta (EUVL L 354, 28.12.2013, s. 22).

(37) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/56/EY, annettu 17 päivänä kesäkuuta 2008, yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista (meristrategiadirektiivi) (EUVL L 164, 25.6.2008, s. 19).

(38) Neuvoston asetus (EY) N:o 1342/2008, annettu 18 päivänä joulukuuta 2008, turskakantoja ja turskakantoja hyödyntävää kalastustoimintaa koskevan pitkän aikavälin suunnitelman vahvistamisesta ja asetuksen (EY) N:o 423/2004 kumoamisesta (EUVL L 348, 24.12.2008, s. 20).

(39) Neuvoston asetus (EY) N:o 676/2007, annettu 11 päivänä kesäkuuta 2007, punakampela- ja meriantura(kielikampela)kantoja hyödyntävää kalastusta koskevasta monivuotisesta suunnitelmasta Pohjanmerellä (EUVL L 157, 19.6.2007, s. 1).

(40)

EU:n pyyntö ICESille FMSY-arvon vaihteluvälien ilmoittamiseksi valittujen Pohjanmeren ja Itämeren kantojen osalta.

(41) ICESin lausunnon yleinen sisältö, heinäkuu 2015.

(42) Pohjanmeren keisarihummereiden pitkän aikavälin hoitosuunnitelma.

(43) Neuvoston asetus (EY) N:o 1224/2009, annettu 20 päivänä marraskuuta 2009, yhteisön valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen, asetusten (EY) N:o 847/96, (EY) N:o 2371/2002, (EY) N:o 811/2004, (EY) N:o 768/2005, (EY) N:o 2115/2005, (EY) N:o 2166/2005, (EY) N:o 388/2006, (EY) N:o 509/2007, (EY) N:o 676/2007, (EY) N:o 1098/2007, (EY) N:o 1300/2008 ja (EY) N:o 1342/2008 muuttamisesta sekä asetusten (ETY) N:o 2847/93, (EY) N:o 1627/94 ja (EY) N:o 1966/2006 kumoamisesta (EUVL L 343, 22.12.2009, s. 1).

(44) Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan komission välinen toimielinten sopimus paremmasta lainsäädännöstä.

Kanta	Kestävän enimmäistuoton saavuttamista vastaavan tavoitteena olevan kalastuskuolevuuden (FMSY) vaihteluväli
	Sarake A	Sarake B
Pohjanmeren turska	0,22–0,33	0,33–0,49
Kolja	0,25–0,37	0,37–0,52
Pohjanmeren punakampela	0,13–0,19	0,19–0,27
Seiti	0,20–0,32	0,32–0,43
Pohjanmeren meriantura	0,11–0,20	0,20–0,37
Kattegatin meriantura	0,19–0,22	0,22–0,26
Pohjanmeren valkoturska	Ei määritelty	Ei määritelty

Keisarihummerin toiminnalliset yksiköt (TY)	Kestävän enimmäistuoton saavuttamista vastaavan tavoitteena olevan kalastuskuolevuuden (FMSY) vaihteluväli (pyyntimääränä)
	Sarake A	Sarake B
Alue IIIa TY 3 ja 4	0,056–0,079	0,079–0,079
Farn Deeps TY 6	0,07–0,081	0,081–0,081
Fladen Ground TY 7	0,066–0,075	0,075–0,075
Firth of Forth TY 8	0,106–0,163	0,163–0,163
Moray Firth TY 9	0,091–0,118	0,118–0,118

Kanta	Kutukannan biomassan vähimmäistason viitearvo (tonneina) (MSY Btrigger)	Biomassan rajatason viitearvo (tonneina) (Blim)
Pohjanmeren turska	165 000	118 000
Kolja	88 000	63 000
Pohjanmeren punakampela	230 000	160 000
Seiti	200 000	106 000
Pohjanmeren meriantura	37 000	26 300
Kattegatin meriantura	2 600	1 850
Pohjanmeren valkoturska	Ei määritelty	Ei määritelty

Keisarihummeri toiminnallinen yksikkö	Runsauden vähimmäistason viitearvo (miljoonina) (Abundancebuffer)	Runsauden rajatason viitearvo (miljoonina) (Abundancelimit)
Alue IIIa TY 3 ja 4	Ei saatavilla	Ei saatavilla
Farn Deeps TY 6	999	858
Fladen Ground TY 7	3583	2767
Firth of Forth TY 8	362	292
Moray Firth TY 9	262	262