KOMISSION YKSIKÖIDEN VALMISTELUASIAKIRJA

TIIVISTELMÄ VAIKUTUSTEN ARVIOINNISTA

Oheisasiakirja

komission tiedonantoon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle

Ilmasto- ja energiapolitiikan puitteet vuosille 2020–2030

1.           Saadut kokemukset ja ongelman määrittely

1. EU on hyvää vauhtia saavuttamassa vuodelle 2020 asettamansa tavoitteen vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 20 prosenttia ja saattaa ylittääkin sen. Kolmentoista jäsenvaltion on kuitenkin ponnisteltava lisää saavuttaakseen taakanjakopäätöksen[1] mukaiset kansalliset tavoitteensa vuodelle 2020. Taloudellinen laskusuhdanne ja kansainvälisten hyvitysten lisääntyminen ovat saaneet aikaan noin kahden miljardin päästöoikeuden ylijäämän EU:n päästökauppajärjestelmässä[2]. Jos asiaan ei puututa, tällä on pitkäaikainen vaikutus siihen, miten hyvin päästökauppajärjestelmällä voidaan kannustaa EU:ssa vähähiilisiin investointeihin. Riski siitä, että erilaiset kansalliset järjestelmät saavat etuaseman, mikä olisi haitallista sisämarkkinoiden ja kustannustehokkuuden kannalta, kasvaa. Hiilivuodosta ei tähän mennessä ole saatu todisteita. Näyttää siltä, että sitä on onnistuttu ehkäisemään nykyisillä toimenpiteillä, etenkin päästöoikeuksien ilmaisjaolla, vaikka tähänastisten kokemusten perusteella ei voidakaan tehdä ratkaisevia johtopäätöksiä vuoden 2020 tilanteesta.

2. Uusiutuvan energian osalta EU on saavuttanut välitavoitteensa, mutta jäsenvaltioilta tarvitaan lisäponnistuksia 20 prosentin tavoitteen saavuttamiseksi vuoteen 2020 mennessä[3]. Monien jäsenvaltioiden on lisäksi toteutettava lisätoimia saavuttaakseen omat uusiutuvia energialähteitä koskevan direktiivin mukaiset kansalliset tavoitteensa. Lisäksi viimeaikaiset tapahtumat, kuten taannehtivat muutokset tukijärjestelmiin, aiheuttavat huolta siitä, saavutetaanko EU:n kokonaistavoite. Uusiutuvien energialähteiden lisääntyminen on osaltaan pitänyt sähkön tukkuhintoja kurissa monilla markkinoilla, mutta tämä ei ole vielä näkynyt vähittäishinnoissa eivätkä kuluttajat ole saaneet konkreettisia hyötyjä. Tämä johtuu osittain siitä, että uusiutuvien energialähteiden tukijärjestelmien kustannukset (jotka usein siirretään eteenpäin loppukäyttäjille) ovat suuremmat kuin uusiutuvien energialähteiden tukkuhintoja laskeva vaikutus monilla markkinoilla. Laskevat tukkuhinnat joillakin markkinoilla asettavat samaan aikaan paineita perinteiselle sähköntuotannolle ja tuotannon riittävyydelle. Lisäksi jäsenvaltioiden erilaiset tukijärjestelmät, joiden painopiste on kansallisessa tuotannossa, aiheuttavat merkittäviä haasteita energian sisämarkkinoiden yhdentymiselle.

3. Energiatehokkuuden osalta vuodelle 2020 asetettu tavoite vähentää 20 prosenttia EU:n primäärienergian kulutuksesta verrattuna ennusteisiin ei sido jäsenvaltioita. Siitä huolimatta primäärienergian kulutus huipentui useiden kasvuvuosien jälkeen vuosina 2005/2006 ja on vähentynyt hieman vuodesta 2007 lähtien. Tämä johtuu osittain talouskriisin vaikutuksista mutta myös parantuneesta energiaintensiteetistä. Vaikka 20 prosentin energiansäästötavoite ei ole sitonut jäsenvaltioita oikeudellisesti, se on antanut huomattavasti vauhtia pyrkimyksille vähentää energian kulutusta ja energiaintensiteettiä ja helpottanut sopimista vahvoista toimenpiteistä, etenkin energiatehokkuusdirektiivistä. Siitä huolimatta EU ei todennäköisesti saavuta vuodelle 2020 asetettua tavoitetta nykyisten politiikkojen avulla.

4. Vaikka energian sisämarkkinoiden asteittainen toteutuminen on auttanut pitämään EU:n sähkön ja kaasun tukkuhinnat hallinnassa, loppukäyttäjien hinnat monissa yrityksissä ja kotitalouksissa ovat kuluneen vuosikymmenen aikana nousseet huomattavasti sekä nimellis- että reaalimääräisesti. Analyysin mukaan on todennäköistä, että suuntaus jatkuu myös siksi, ettei uusia politiikkoja ole luvassa. Tämä korostaa tarvetta varmistaa, että ilmasto- ja energiapolitiikkojen mahdollisia haitallisia vaikutuksia hillitään.

5. Kansainvälisten markkinoiden kehitys ja epätavallisten hiilivetyjen hyödyntäminen ovat kasvattaneet hintaeroja, erityisesti maakaasun osalta EU:n ja Yhdysvaltojen välillä. Yhdysvalloissa liuskekaasu on entistä merkittävämpi energialähde, jonka katsotaan vaikuttavan myönteisesti Yhdysvaltain talouden kilpailuasemaan.

6. Kuten oli nähtävissä jo vuoden 2020 tavoitepakettia valmisteltaessa ja hyväksyttäessä, yleistavoitteiden välillä on selvästi vuorovaikutusta. Toimenpiteet, joilla edistetään energiatehokkuutta ja uusiutuvia energialähteitä, auttavat yleisesti ottaen esimerkiksi vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä ja täydentävät ilmastopolitiikkoja, koska niillä korjataan markkinoiden erilaisia puutteita. Sähkön osalta on odotettavissa myös päästökauppajärjestelmässä hiilen hintaa laskeva vaikutus, vaikka järjestelmän tämänhetkisen päästöoikeuksien ylijäämän takana ovat suurelta osin muut tekijät. Lisäksi toimenpiteet kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi voivat periaatteessa toimia kannustimina sekä uusiutuvien energialähteiden kehittämisessä että energian säästämisessä, mutta huomattavan vaikutuksen aikaansaamiseksi tarvittaisiin esimerkiksi päästökauppajärjestelmän hinnan nostamista korkeammalle kuin se on ollut viime vuosina. Energiansäästö auttaa myös varmistamaan edistymisen kohti uusiutuvien energialähteiden suurempaa osuutta, koska tavoite tässä yhteydessä mitataan osuutena energian kokonaisloppukulutuksesta, ja tehokkaiden uusiutuvien energialähteiden suuremmat osuudet vähentävät primäärienergian kulutusta energian loppukulutuksen kaikilla tasoilla pienemmän muuntohävikin ansiosta.

7. Nykyisillä politiikoilla ei pystytä saavuttamaan EU:n pitkän aikavälin ilmastotavoitetta sen osalta, että kehittyneiden maiden olisi ryhmänä vähennettävä vuoteen 2050 mennessä kasvihuonekaasupäästöjä 80–95 prosenttia vuoden 1990 tasosta. Kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa EU:n on esitettävä kantansa muun muassa omasta tavoitetasostaan ennen UNFCCC:n ilmastokonferenssia Pariisissa vuonna 2015.

8. EU:n energian toimitusvarmuus keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä on edelleen ongelma, sillä EU on vieläkin riippuvainen energian tuonnista joskus poliittisesti epävakailta alueilta ja turvautuu fossiilisiin polttoaineisiin, mikä pitkällä aikavälillä on ristiriidassa EU:n ilmasto- ja energiatavoitteiden kanssa. EU:n perinteisten fossiilisten polttoaineiden resurssien asteittainen ehtyminen yhdessä odotusten mukaan myös jatkossa korkeiden ja vaihtelevien fossiilisten polttoaineiden tuontihintojen kanssa luo paineita osalle EU:n teollisuutta.

9. EU:n energiajärjestelmässä on tehtävä merkittäviä investointeja energiainfrastruktuuriin ja sähköntuotantoon järjestelmän keskipitkän ja pitkän aikavälin elinkelpoisuuden ja kestävyyden varmistamiseksi. Lähitulevaisuudessa rahoitettava infrastruktuuri on käytössä myös vuoden 2030 jälkeen. Esimerkiksi uusiutuviin energialähteisiin ja energiatehokkuuteen liittyy muita ei-taloudellisia esteitä ja markkinoiden puutteita. Nyt tarvitaan kiireesti selkeitä ja johdonmukaisia puitteita, jotka luovat ennustettavuutta ja pienentävät sääntelyyn liittyviä riskejä.

10. Nykyisten politiikkojen, joiden tarkoituksena on saavuttaa kestävämpi talous- ja energiajärjestelmä, joka voi pienentää kustannuksia ja ehkäistä haittoja pitkällä aikavälillä, odotetaan osaltaan lisäävän kustannuksia lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä, mikä aiheuttaa huolta energian kohtuuhintaisuudesta kotitalouksien osalta ja EU:n energiahintojen kilpailukyvystä. Tulevien politiikkojen on vähennettävä näitä huolenaiheita.

11. Vuoden 2020 jälkeiselle ajalle EU:lla ei ole riittävän selkeitä ilmasto- ja energiatavoitteita, eikä käytössä ole kokonaisvaltaista sääntelykehystä sen varmistamiseksi, että siirtyminen kohti kilpailukykyistä, varmaa ja kestävää energiajärjestelmää ja taloutta sopii yhteen pitkän aikavälin tavoitteiden kanssa. Tällaisten tavoitteiden ja sääntelykehyksen puutteessa energiamarkkinoiden ja kaupallisin perustein tehtyjen investointipäätösten ei tämänhetkisten ennusteiden mukaan odoteta johtavan tarvittavaan muutokseen.

12. Näin ollen ongelma, johon tällä erityisellä aloitteella on tarkoitus puuttua, on se, ettei EU:lla ole tavoitteita tai selviä politiikan puitteita ilmasto- ja energiapolitiikan ohjaamiseksi vuoden 2030 näkökulmasta.

2.           Toissijaisuus

13. Ilmastonmuutos on rajat ylittävä ongelma. Ilmastotoimia on koordinoitava sekä maailmanlaajuisesti että unionin tasolla. SEUT-sopimuksen 191 ja 193 artiklassa vahvistetaan ja tarkennetaan EU:n toimivalta ilmastonmuutoksen alalla. Politiikoilla on usein sisämarkkinaulottuvuus, ja tarvittavalla infrastruktuurilla on usein eurooppalainen ulottuvuus.

14. Energian osalta jäsenvaltiot ovat entistä enemmän toisistaan riippuvaisia taatakseen energian varman, kestävän ja kilpailukykyisen saatavuuden. Lisäksi energiajärjestelmän muuttaminen tulee halvemmaksi, jos jäsenvaltiot tekevät yhteistyötä. Lisäksi SEUT-sopimuksen 194 artiklassa määritetään EU:n oikeus toimia energia-alalla. Luonnollisesti jäsenvaltioiden toiminta tässä yhteydessä on edelleen ratkaisevan tärkeää, ja vastuu edistyksen jatkumisesta vuoteen 2030 on yhteinen, mistä kertoo esimerkiksi ilmasto- ja energiapaketti vuodelle 2020. Kaikissa asiaan liittyvissä tulevissa EU:n toimissa noudatetaan SEUT-sopimuksen 191–194 artiklaa.

3.           Laajuus ja tavoitteet

15. Tämän vaikutusten arvioinnin tukema poliittinen aloite on vain ensimmäinen askel kohti kokonaisvaltaista ja yksityiskohtaista ratkaisua energia- ja ilmastohaasteisiin vuotta 2030 silmällä pitäen. Varsinaisesti tässä poliittisessa aloitteessa keskitytään vuoden 2030 puitteiden laajoihin tavoitteisiin ja joihinkin keskeisiin täytäntöönpanoseikkoihin, erityisesti kysymykseen ilmasto- ja energiatavoitteista vuoden 2030 näkökulmasta ja niiden vuorovaikutukseen. Samalla ehdotetaan yleistä suuntaa politiikan kehittämiselle näissä puitteissa. Tältä pohjalta tässä vaikutusten arvioinnissa arvioidut toimintavaihtoehdot keskittyvät tavoitteenasetteluun sinänsä ja vähemmän muihin tapoihin varmistaa edistyminen edellä mainittuihin haasteisiin vastaamisessa.

16. Vuoteen 2030 ulottuvien ilmasto- ja energiapolitiikan puitteiden toiminnalliset tavoitteet ovat seuraavat:

· Ehdotetaan ilmastoa ja energiaa koskevaa johdonmukaista yleistavoitetta (tai tavoitteita) EU:n tasolle ilmasto- ja energiapolitiikan ohjaamiseksi vuoden 2030 näkökulmasta.        

· Ehdotetaan keskeisiä indikaattoreita energiajärjestelmän kilpailukyvylle ja energiatoimitusten varmuudelle, tarvittaessa yhdessä pyrkimysluonteisten tavoitteiden kanssa, jotta voidaan seurata edistymistä ajan kuluessa ja saadaan selkeä pohja poliittisille toimille.

· Ehdotetaan yleistä suuntaa sellaisten tulevien konkreettisten politiikkojen asianmukaiselle muodolle, joita tarvitaan vuodelle 2030 asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi.

4.           Toimintavaihtoehtojen ja menetelmien kuvaus

Yleistavoitteisiin ja toimenpiteisiin liittyvät toimintavaihtoehdot

17. Analyysin lähtökohta on hiljattain laadittu viiteskenaario. Siinä oletetaan, että jo hyväksytyt politiikat pannaan täysimääräisesti täytäntöön, myös saavutetaan vuodelle 2020 asetetut, uusiutuvia energialähteitä ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskevat tavoitteet ja pannaan täytäntöön energiatehokkuusdirektiivi. Direktiivillä saadaan aikaan merkittäviä säästöjä vuoteen 2020 mennessä ja sen jälkeenkin, vaikka vaikutukset pienenevätkin asteittain vuoden 2020 jälkeen. Päästökauppajärjestelmän päästökaton lineaarinen vähennys on muuttumaton ja jatkuu vuoden 2020 jälkeen. Vuoden 2030 osalta uusi viiteskenaario sisältää seuraavat seikat: kasvihuonekaasupäästöjen 32 prosentin vähennys EU:ssa vuoden 1990 tasosta, uusiutuvien energialähteiden 24 prosentin osuus energian loppukulutuksesta ja primäärienergian 21 prosentin säästö vuoden 2030 perustasosta (PRIMES 2007 ‑perustasoennusteen mukaan).

18. Viiteskenaario osoittaa, että unionin nykyisten ilmasto- ja energiatavoitteiden ja ‑politiikkojen täysimääräinen täytäntöönpano on tehokasta, vähentää kasvihuonekaasupäästöjä ja parantaa osaltaan toimitusvarmuutta vaikuttaen energiajärjestelmän kustannuksiin ja sähkön hintoihin. Toisaalta analyysi osoittaa, että viiteskenaariosta jälkeen jäävä kehitys nostaisi jo päästökauppajärjestelmän hintoja, energiajärjestelmän kustannuksia ja sähkön hintoja.

19. Viiteskenaariossa sähkön hinta nousee reaalisesti 31 prosenttia ja energiajärjestelmän kustannukset 34 prosenttia vuosina 2011–2030. Energiajärjestelmän kustannusten ja BKT:n välisenä suhteena ilmaistuna se nousee 2 prosenttiyksikköä vuosina 2011–2020 mutta vain 1,3 prosenttiyksikköä koko kaudella 2011–2030. Merkittäviä taustatekijöitä ovat kaikkien fossiilisten polttoaineiden tuontihintojen 40 prosentin kasvun vaikutus, merkittävien infrastruktuuri-investointien tarve vanhentuneen kapasiteetin korvaamiseksi ja verkkojen laajentamiseksi sekä paketin energia- ja ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi sovitut politiikat. Lisääntyneet investointitarpeet selittävät noin 60 prosenttia energiajärjestelmän kokonaiskustannusten kasvusta vuoteen 2020. Polttoainekustannusten kasvu on toinen merkittävä tekijä, joka vaikuttaa järjestelmäkustannusten kasvuun.

20. Tärkeimmät vaihtoehdot, joita harkitaan yleistavoitteiden yhdistämiseksi, ovat seuraavat:

1.          Yksi ainoa kasvihuonekaasupäästöjä koskeva tavoite, joka sisältää uusiutuvien energialähteiden tukemiseen ja energiatehokkuuspolitiikkoihin liittyviä elementtejä.

2.          Kasvihuonekaasupäästöjä koskeva tavoite yhdistettynä (muihin kuin viiteskenaarion sisältämiin) selkeisiin energiatehokkuustoimenpiteisiin ja uusiutuvien energialähteiden tukemiseen liittyvien politiikkojen elementteihin.

3.          Kasvihuonekaasupäästöjä koskeva tavoite yhdistettynä ennalta määritettyyn uusiutuvia energialähteitä koskevaan tavoitteeseen ja selkeisiin lisätoimenpiteisiin energiatehokkuuden alalla.

Kunkin vaihtoehdon kohdalla harkitaan tarvittaessa alavaihtoehtoja:

A.         Tavoite, jonka mukaan kasvihuonekaasupäästöjä vähennetään 35–45 prosenttia (vuoden 1990 tasosta).

B.         Ennalta määritetyt tavoitteet, joiden mukaan uusiutuvien energialähteiden osuus lopullisesta kokonaisenergiankulutuksesta on 30 ja 35 prosenttia (tai ei ennalta määritettyä tavoitetta).

C.         Eri tavoitetasot (maltillinen, kunnianhimoinen ja erittäin kunnianhimoinen) energiatehokkuuspolitiikoille (niiden lisäksi, jotka jos sisältyvät viiteskenaarioon).

21. Näiden vaihtoehtojen arvioimiseksi analysoitiin lukuisia skenaarioita, joissa yhdisteltiin tavoitteita ja tavoitetasoja. Niistä 7 valittiin yksityiskohtaisempaan arviointiin, jonka tulokset esitetään alla taulukossa 1.

22. Skenaariot on mallinnettu joko samojen edellytysten pohjalta kuin viiteskenaario (jäljempänä viiteskenaarioedellytykset tai ®) tai mahdollistavien edellytysten pohjalta. Viimeksi mainittu liittyy oletuksiin esimerkiksi energiainfrastruktuurin kehittymisestä, tutkimuksesta, kehittämisestä ja innovoinnista, liikenteen irtautumisesta hiilestä (ja etenkin sähköistymisestä) sekä (esimerkiksi hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin) yleisestä hyväksyttävyydestä. Näiden edellytysten toteutumiseksi tarvitaan tiettyjen teknologioiden oikea-aikaista markkinakoordinointia, ja ne ovat välttämättömiä, jotta voidaan toteuttaa tämän pitkän aikavälin siirtymä kohti vähähiilistä taloutta. Vaikka nämä mahdollistavat edellytykset vaikuttavat erityisesti energiajärjestelmän muutoksiin vuoden 2030 jälkeen, ne alkavat vaikuttaa jonkin verran sitä ennenkin, ja esimerkiksi infrastruktuuriin liittyvät investoinnit on käynnistettävä ennen vuotta 2030, jotta mahdollistavat edellytykset voivat toteutua. Kaikki skenaariot, joissa saavutetaan vähintään 40 prosentin vähennys kasvihuonekaasupäästöissä, tarkoittavat vuosittaisen vähennyskertoimen tiukentamista päästökauppajärjestelmässä vuoden 2020 jälkeen.

Taulukko 1: Skenaariot tärkeimpien toimintavaihtoehtojen arvioimiseksi tavoitteiden kannalta (GHG = kasvihuonekaasupäästöt; RES = uusiutuvat energialähteet; EE = energiatehokkuus)

Skenaario || GHG 2030 vs. 1990 || RES 2030                        (% energian loppukulut.) || EE 2030                      (muutos vrt. 2030 ennusteeseen[4])

Viiteskenaario || -32,4% || 24,4% || -21,0%

Viiteskenaarioedellytykset

GHG35/EE® || -35% || Ei ennalta määrit. tavoitetta (25,5%) || Ei ennalta määrit. tavoitetta (-24,4%)

GHG37® || -37% || Ei ennalta määrit. tavoitetta (24,7%) || Ei ennalta määrit. tavoitetta (-22,9%)

GHG40® || -40% || Ei ennalta määrit. tavoitetta (25,5%) || Ei ennalta määrit. tavoitetta (-24,4%)

Mahdollistavat edellytykset

GHG40 || -40% || Ei ennalta määrit. tavoitetta (26,5%) || Ei ennalta määrit. tavoitetta (-25,1%)

GHG40/EE || -40% ||  Ei ennalta määrit. tavoitetta (26,4%) || Ei ennalta määrit. tavoitetta (-29,3%)

GHG40/ EE/RES30 || -40% || 30% || Ei ennalta määrit. tavoitetta (-30,1%)

GHG45/EE/RES35 || -45% || 35% || Ei ennalta määrit. tavoitetta (-33,7%)

Muut tavoitteet ja indikaattorit

23. Julkiseen kuulemiseen saadut vastaukset tekevät selväksi, että monet sidosryhmät katsovat, että kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä, uusiutuvien energialähteiden osuutta ja energiatehokkuutta koskevat tavoitteet riittänevät varmistamaan edistymisen kohti ympäristön kannalta kestävää energiajärjestelmää mutteivät edistymistä EU:n energiajärjestelmän kilpailukyvyn ja energian toimitusvarmuuden kannalta, ja että näin ollen olisi määritettävä muita näihin aloihin liittyviä tavoitteita tai indikaattoreita.

24. Tältä osin voidaan harkita kolmea päävaihtoehtoa:

· Tällaisia tavoitteita tai indikaattoreita ei määritetä.

· Asetetaan muita, kilpailukyvyn ja toimitusvarmuuden muita näkökohtia koskevia tavoitteita vuodelle 2030 ja käsitellään niitä yhdenvertaisesti potentiaalisten kasvihuonekaasupäästöjä, uusiutuvia energialähteitä ja energiatehokkuutta koskevien tavoitteiden kanssa.

· Muita tällaisia tavoitteita ei aseteta, mutta määritetään olennaisia indikaattoreita ajan myötä tapahtuvan edistyksen seuraamiseksi ja tietopohjan muodostamiseksi toimenpiteille, mahdollisesti yhdessä pyrkimysluonteisten tavoitteiden kanssa vuoden 2030 näkökulmasta.

Vuorovaikutus kansainvälisten ilmastopolitiikkojen kanssa

25. Joitakin toimintavaihtoehtoja on analysoitu tarkastellen sitä, miten vuoteen 2030 ulottuviin puitteisiin voitaisiin sisällyttää kansainväliseen sopimukseen liittyvä kehitys, erityisesti seuraavien osalta:

· Hiilivuotoon liittyvien toimenpiteiden jatkaminen.

· Kunnianhimoisemman tavoitteen mahdollinen hyväksyminen, jos kansainvälinen sopimus saadaan aikaan (kahta vaihtoehtoa on harkittu: yksi taso ylemmäs 35:stä 45 prosenttiin, ja yksi 40:stä 50 prosenttiin).

· Kansainvälisten hyvitysten rooli kokonaispuitteissa.

Rakenteelliset toimenpiteet päästökauppajärjestelmässä

26. Päästökauppajärjestelmään liittyvien rakenteellisten toimenpiteiden osalta tässä vuoden 2020 jälkeistä aikaa koskevassa vaikutusten arvioinnissa on tarkasteltu kahta toimintavaihtoehtoa: (1) vuosittaisen vähennyskertoimen tarkistaminen ja (2) kansainvälisten hyvitysten käyttö. Lisäksi mukaan on liitetty laadullinen arviointi päästökauppajärjestelmän soveltamisalan laajentamisesta. Kaikissa yksityiskohtaisesti analysoiduissa politiikkaskenaarioissa, joihin kuuluu vähintään 40 prosentin vähennys kasvihuonekaasupäästöissä vuoteen 2030 mennessä, tiukennetaan päästökauppajärjestelmän vuosittaista lineaarista vähennyskerrointa. Vaikutusten arviointi laadittiin lisäksi vaihtoehdosta, jossa luotaisiin markkinavakausvaranto tai mitätöitäisiin pysyvästi joitakin päästöoikeuksia.

Maankäyttö, maankäytön muutos ja metsätalous

27. Tämän sektorin päästöt ja poistumat eivät sisälly tämänhetkisen taakanjakopäätöksen, jolla säädellään päästökauppajärjestelmän ulkopuolisia sektoreita, vähennystavoitteisiin eivätkä päästökauppajärjestelmään. Vuoteen 2030 ulottuvien puitteiden yhteydessä on arvioitava, miten sektori otetaan mukaan.

Potentiaalisiin uusiutuviin energialähteisiin ja energiatehokkuuteen liittyvien tavoitteiden toteuttaminen

28. Kun odotetaan sopimusta itse tavoitteesta, tärkeimmät vaihtoehdot uusiutuvia energialähteitä koskevaan tavoitteeseen liittyvän yleisen lähestymistavan kohdalla on arvioitu horisontaalisemmin. Vaihtoehtoja ovat muun muassa seuraavat:

· Jäsenvaltiokohtaisten tavoitteiden ja tukijärjestelmien säilyttäminen

· Jäsenvaltiokohtaisten tavoitteiden ja tukijärjestelmien säilyttäminen mutta muista jäsenvaltioista tulevien uusiutuvien energialähteiden syrjimätön kohtelu kansallisissa tukijärjestelmissä tai vahva koordinointi jäsenvaltioiden välillä, mahdollisesti sillä ehdolla, että asianomaisten jäsenvaltioiden välillä on riittävä siirtokapasiteetti

· Lähestymistavan asteittainen eurooppalaistaminen sen varmistamiseksi, että edistytään vuodelle 2030 asetetun tavoitteen saavuttamisessa

29. Koska vuonna 2014 on tarkoitus tarkistaa lähestymistapaa energiatehokkuuteen ja energiansäästöön vuoden 2020 näkökulmasta, tässä vaikutusten arvioinnissa ei määritellä tai arvioida yksityiskohtaisesti potentiaalisia täytäntöönpanoon liittyviä lähestymistapoja. Erilaisiin arvioituihin vaihtoehtoihin kuuluu kuitenkin erityisiä energiatehokkuustoimenpiteitä, joiden osuus ja vaikutukset on sisällytetty kokonaispuitteisiin.

5.           Vaikutusten arviointi

5.1.        Tavoite- ja toimenpidevaihtoehtoihin liittyvät vaikutukset

30. Kaikki arvot luvussa 5 koskevat vuotta 2030, mikäli ei toisin mainita (täysimittainen vaikutusten arviointi sisältää lisätietoja vaikutuksista vuoden 2050 näkökulmasta; katso myös Etenemissuunnitelma – siirtyminen kilpailukykyiseen vähähiiliseen talouteen vuonna 2050 ja Energia-alan etenemissuunnitelma 2050).

Ympäristövaikutukset

31. Vuoteen 2005 verrattuna päästöt vähentyvät edelleen enemmän päästökauppajärjestelmään kuuluvilla kuin muilla sektoreilla. Päästökauppajärjestelmän sektoreilla ne vähentyvät vuoteen 2030 mennessä 37–49 prosenttia ja muilla sektoreilla 26–35 prosenttia vuoteen 2005 verrattuna. Poiketen viiteskenaariosta, jossa päästökauppajärjestelmän sektorien vähennykset ovat suuremmat, toimintavaihtoehdoissa saavutetaan suuremmat päästövähennykset päästökauppajärjestelmän ulkopuolisilla sektoreilla.

32. Voimasektorilla (kaukolämpö ja sähkön ja lämmön yhteistuotanto mukaan luettuna) kasvihuonekaasupäästöjen ennustetaan vähentyvän eniten, noin 48–66 prosenttia verrattuna vuoteen 2005, mikä kertoo sektorin kustannustehokkaasta vähennyspotentiaalista. Vähiten päästöt vähentyvät vuoteen 2005 verrattuna liikenteessä sekä maataloussektorilla muiden kuin hiilidioksidipäästöjen osalta. Liikenteessä vähennys on 12–20 prosenttia vuoteen 2005 verrattuna, ja maatalouden muut kuin hiilidioksidipäästöt vähentyvät 13–28 prosenttia. Vuoteen 2030 ulottuvia puitteita kehitettäessä vähennysvaihtoehtojen potentiaalia ja käytännön täytäntöönpanoa on arvioitava lisää poliittisella tasolla.

33. Keskittyminen suhteessa enemmän energiatehokkuuspolitiikkoihin millä tahansa kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen tasolla vähentää päästöjä enemmän päästökauppajärjestelmän ulkopuolisilla sektoreilla ja vähemmän järjestelmän sisällä. Sitä vastoin uusiutuvien energialähteiden suuri osuus lisää vähennyksiä enemmän päästökauppajärjestelmässä ja vähemmän sen ulkopuolisilla sektoreilla.

34. Muiden kuin hiilidioksidipäästöjen vähentämisen kohdalla suurin vähennyspotentiaali vuoteen 2030 mennessä on muilla sektoreilla kuin maataloudessa; merkittävä osa näistä vähennyksistä on jo saavutettu viiteskenaariossa.

35. Maankäytöstä, maankäytön muutoksesta ja metsätaloudesta (LULUCF) peräisin olevat päästöt ja poistumat ovat tällä hetkellä nettonielu, mutta se pienenee vähitellen. Kaiken kaikkiaan uusiutuvan energian tuotannon ja kulutuksen lisääntymisen (ja siten bioenergian kysynnän kasvun) vaikutukset tähän nieluun ovat rajalliset, jos bioenergian kasvavaan kysyntään vastataan lähinnä lisäämällä monivuotisten energiakasvien käyttöä. Tämä taas edellyttäisi bioenergiaan käytettävän viljelymaan laajentamista huomattavasti eli noin 10 prosenttia vuoteen 2005 verrattuna. Jos taas kysynnän kasvuun vastataan lähinnä lisäämällä tuontia tai metsien puuston korjuuta, kielteinen vaikutus nieluun – välittömästi tai välillisesti maankäytön välillisten muutosten kautta – saattaa olla suurempi. Lopullinen vaikutus kasvihuonekaasupäästöihin riippuisi osittain myös käytetyistä viljakasveista ja viljelykäytännöistä sekä maankäytön muutoksista Euroopan ulkopuolella, ja sitä on analysoitava lisää.

36. Fossiilisten polttoaineiden käytön vähentäminen vähentää ilmansaasteita huomattavasti. Myös kuolleisuuden pieneneminen voidaan arvottaa taloudellisesti: terveyshaittojen arvioidaan vähenevän ilmansaasteiden vähentymisen ansiosta 2,9–35,5 miljardin euron edestä skenaariosta ja oletetun "menetetyn elinvuoden arvosta" riippuen. Muuttuneen energialähteiden yhdistelmän ja pienempien ilmansaastepäästöjen ansiosta päästöjen torjuntakustannuksetkin ovat pienemmät, -0,9–7 miljardia euroa vuodessa. Skenaarioissa, joissa energiatehokkuustoimenpiteet ja uusiutuvia energialähteitä koskevat tavoitteet ovat kunnianhimoisia, myönteiset ympäristö- ja terveysvaikutukset ovat paljon suurempia, ennen kaikkea hiukkas- ja typpioksidipäästöjen vähentymisen osalta.

Vaikutukset energiajärjestelmässä (myös taloudelliset vaikutukset)

37. Kun unionin kasvihuonekaasupäästöt vähentyvät 40 prosenttia, energiajärjestelmän lisäkustannukset verrattuna viiteskenaarioon, jossa energiajärjestelmää mukautetaan, jäisivät 0,15–0,54 prosenttiin suhteessa BKT:hen[5] vuonna 2030, verrattuna viiteskenaarioon. Nämä kustannukset eivät pienennä BKT:tä verrattuna tilanteeseen muussa tapauksessa vaan heijastavat kaikkiin loppukuluttajiin (teollisuus, kuluttajat, liikenteen käyttäjät) vaikuttavia kasvavia kustannuksia, jotka johtuvat muuttuneista investointirakenteista ja tarvittavien energiapalvelujen saamiseen liittyvistä polttoainesäästöistä. Lisäkustannukset ovat pienemmät skenaarioissa, joissa kasvihuonekaasupäästöjen vähennys on 35 tai 37 prosenttia vuoteen 2030 mennessä (0,03–0,13 prosenttia), ja suuremmat skenaariossa, jossa yhdistyvät 45 prosentin vähennys kasvihuonekaasupäästöissä ja uusiutuvien energialähteiden 35 prosentin osuus sekä vahvat energiatehokkuuspolitiikat (0,84 prosenttia). Skenaariosta riippuen nämä kustannusarviot perustuvat eriasteisesti EU:n laajuisiin kustannustehokkaisiin lähestymistapoihin, jotka koskevat kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä, uusiutuvien energialähteiden hyödyntämistä ja energiatehokkuuteen liittyviä parannuksia. Kustannuksia on aliarvioitu, jos tällaista kustannustehokkuutta ei todellisuudessa saavutettaisi.

38. Kustannusvaikutukset ovat vähäisimmät skenaarioissa, joissa energiatehokkuuspolitiikat ja uusiutuvia energialähteitä koskevat tavoitteet eivät mene pidemmälle kuin saavutukset skenaarioissa, joissa on ainoastaan yksi kasvihuonekaasupäästöjä koskeva tavoite.

39. Näin ollen skenaarioiden, jotka perustuvat konkreettisiin energiatehokkuustoimenpiteisiin, tarkoitus on heijastaa sellaisten konkreettisten politiikkojen tarvetta, joilla poistetaan energiatehokkuuden esteitä, jotka johtuvat markkinoiden puutteista, jakautuneista kannustimista ja puutteellisesta tiedotuksesta markkinatoimijoiden välillä. Tätä taustaa vasten käyttämällä hiileen, uusiutuviin energialähteisiin ja energiatehokkuuteen liittyviä arvoja tiettyjen politiikkojen sijaan saatetaan aliarvioida sitä, mitä asetettujen tavoitteiden saavuttaminen maksaisi, paitsi jos teoreettinen kustannusten optimointi voidaan saavuttaa todellisuudessa.

40. Investointien ja polttoainekustannussäästöjen osalta kaikki skenaariot perustuvat kasvaneisiin pääomainvestointeihin (verrattuna viiteskenaarioon, jossa arvio on keskimäärin 17–93 miljardia euroa vuodessa vuosina 2011–2030) sekä kasvaviin energianhankintasäästöihin (verrattuna viiteskenaarioon, jossa arvio on keskimäärin 8–34 miljardia euroa vuosina 2011–2030). Kasvaneet investoinnit tehokkaampiin ja vähähiilisiin teknologioihin ovat havaittavissa kaikilla sektoreilla ja näkyvimpiä rakennussektorilla. Lisäinvestointitarpeet ovat suurimmat skenaarioissa, joissa energiatehokkuuspolitiikat ja uusiutuvia energialähteitä koskevat tavoitteet ovat kunnianhimoisia. Polttoainesäästöt ovat suurimmat skenaarioissa, joissa energiatehokkuuspolitiikat ovat kunnianhimoisia.

41. Kaikissa toimintavaihtoehdoissa EU:n energiatehokkuus paranisi huomattavasti ja toisi mukanaan myös energian toimitusvarmuuteen liittyviä etuja, jotka johtuisivat erityisesti vähäisemmästä fossiilisten polttoaineiden käytöstä ja tuonnista. Kaikissa skenaarioissa näkyy suotuisa vaikutus energian toimitusvarmuuteen liittyvien keskeisten indikaattorien kohdalla; näitä ovat esimerkiksi primäärienergian kokonaiskulutus (-2 – -15 prosenttia), loppuenergia ja energian nettotuonti (-2 – -19 prosenttia) vuoden 2030 näkökulmasta. Myönteiset vaikutukset ovat selvimmät skenaarioissa, joissa energiatehokkuuspolitiikat ja uusiutuvia energialähteitä koskevat tavoitteet ovat kunnianhimoisia.

42. Sähkön hinnan keskimääräiset muutokset vuoteen 2030 mennessä vaihtelevat ‑1,1 prosentista +11,3 prosenttiin verrattuna viiteskenaarioon. Hinnat ovat alhaisimmat skenaariossa, jossa yhdistyvät kasvihuonekaasupäästöjen 40 prosentin vähennystavoite ja kunnianhimoiset energiatehokkuustoimenpiteet. Kaikissa skenaarioissa, joissa kasvihuonekaasupäästöt vähentyvät 40 prosenttia, sähkön hinta nousee suhteellisen vähän viiteskenaarioon verrattuna.

43. Kaikissa skenaarioissa päästökauppajärjestelmän hinnat pysyvät erittäin alhaisina vähintään vuoteen 2020 saakka, mikä kertoo päästöoikeuksien suuresta ylijäämästä markkinoilla sekä jatkuvista päästövähennyksistä, joita vauhdittavat uusiutuvista energialähteistä ja energiatehokkuudesta annettujen direktiivien kaltaiset politiikat. Toisin kuin sähkön hintojen kohdalla, politiikkaskenaarioiden väliset erot ovat erittäin selviä päästökauppajärjestelmän hintojen kohdalla. Niiden arvellaan olevan vuonna 2030 11–53 euroa päästöoikeutta kohti skenaariosta riippuen: skenaarioissa, jotka perustuvat kunnianhimoisiin energiatehokkuuspolitiikkoihin ja uusiutuvia energialähteitä koskeviin tavoitteisiin, päästökauppajärjestelmän hinnat ovat alhaisimmat, kun ne taas ovat korkeimmat skenaarioissa, jotka perustuvat kasvihuonekaasupäästöjä koskevaan tavoitteeseen ja niin sanottuun hiiliarvoon.

Makrotaloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset (BKT, työllisyys, energian kohtuuhintaisuus)

44. Vaikutus BKT:hen vuonna 2030 on arvioitu keskittyen skenaarioon, joka perustuu kasvihuonekaasupäästöjen 40 prosentin vähennykseen, ja mahdollisuuksien mukaan myös erityisiin energiatehokkuuspolitiikkoihin ja uusiutuvia energialähteitä koskeviin tavoitteisiin perustuviin skenaarioihin. Tässä arviossa oletetaan, etteivät kolmannet maat ryhdy toimenpiteisiin, jotka ylittävät niiden tällä hetkellä UNFCCC:n puitteissa antamat lupaukset.

45. Yksi mallinnustyökalu, GEM E3, ennustaa kasvihuonekaasupäästöjen 40 prosentin vähentämisen, jonka taustalla ovat kasvihuonekaasupäästöihin liittyvä tavoite ja hiilen hinnoittelu, vaikuttavan kielteisesti BKT:hen: -0,10 – -0,45 prosenttia vuonna 2030 verrattuna viiteskenaarioon. Sekä E3MG että E3ME ennustavat jopa 0,55 prosentin myönteistä vaikutusta skenaariossa, johon kuuluu kunnianhimoisia energiatehokkuuspolitiikkoja ja jossa otetaan huomioon energiatehokkuusinvestointien myönteinen vaikutus BKT:hen. Skenaarioissa, joissa tuloksena ovat pienemmät kasvihuonekaasupäästöjen vähennykset, oletetaan vaikutusten BKT:hen olevan suhteessa pienemmät viiteskenaarioon verrattuna. Mallinnuksen mukaan myönteisiä BKT-vaikutuksia voidaan saavuttaa enemmän, jos päästöoikeuksia huutokaupataan ja hiilidioksidiveroja sovelletaan päästökauppajärjestelmän ulkopuolisilla sektoreilla samalla, kun tuloja kierrätetään työvoimakustannusten pienentämiseen (tuloneutraalia valtion näkökulmasta). Tämä vahvistaa aiemmat arviot[6], joiden mukaan hiilen hinnoittelulla voidaan saavuttaa myönteisempiä makrotaloudellisia tuloksia, jos tulot näistä hiilihinnoittelutyökaluista kierrätetään takaisin talouteen ja käytetään koko taloutta hyödyttävällä tavalla. Myös parempi energiatehokkuus ja uusiutuvien energialähteiden suurempi osuus, mitkä edellyttävät suurempia investointeja, voisivat johtaa myönteisempiin BKT-vaikutuksiin.

46. Työllisyyden osalta taustalla olevilla rakennemuutoksilla oletetaan olevan melko pieni myönteinen tai kielteinen vaikutus kokonaistyöllisyyteen (erot riippuvat arviossa käytetystä menetelmästä), mutta työllisyydessä sektoreiden välillä tai sisällä odotetaan tapahtuvan merkittäviä muutoksia. Tällaiset vaikutukset edellyttävät asianmukaisten työmarkkinapolitiikkojen täytäntöönpanoa. Yksityiskohtaisemmat sektorikohtaiset analyysit osoittavat, että konetekniikka, perustuotanto, liikennevälinesektori, rakennussektori ja liiketoimintapalvelut hyötyvät eniten työllisyysasteen kannalta, kun taas fossiilisten polttoaineiden tuotantosektorit menettävät eniten. Skenaarioissa, joissa lähdetään kunnianhimoisista energiatehokkuuspolitiikoista, tulos on yleensä kokonaistyöllisyyden kannalta myönteinen.

47. Fossiilisten polttoaineiden hintojen ennustetaan nousevan riippumatta EU:n vuoden 2030 tavoitteita koskevasta lähestymistavasta, ja sähkönhinnan ennustetaan nousevan huomattavasti viiteskenaariossa, mikä aiheuttaa paineita energian kohtuuhintaisuudelle. Energiaan liittyvien kustannusten (käyttö- ja pääomakustannusten) osuus kotitalouksien kuluista kasvaa viiteskenaariossa vuoteen 2030 saakka, ja lisäkasvu politiikkaskenaarioissa on melko pientä. Painopisteen odotetaan siirtyvän käyttökustannuksista pääomakustannuksiin. Kunnianhimoiset energiatehokkuuspolitiikat vaikuttaisivat myönteisesti kotitalouksien sähkönhintaan ja kulutuksen tasoon. Nämä politiikat laskisivat energian hintaa ja nostaisivat samalla pääomakustannuksia, mikä johtuu kulutuksen pienentämiseen tarvittavista investoinneista.

Energiaintensiiviset sektorit ja hiilivuoto

48. Makrotaloudellisia malleja käytettiin myös niiden vaikutusten arvioimiseen, joita vuodelle 2030 asetetulla kasvihuonekaasupäästöjen 40 prosentin vähennystavoitteella olisi kansainväliselle kilpailulle alttiiden energiaintensiivisten teollisuudenalojen tuotantoon. Lisäksi arvioitiin ilmaisjaon ja huutokauppojen roolia. Tässäkin yhteydessä oletetaan, etteivät kolmannet maat ryhdy toimenpiteisiin, jotka ylittävät niiden tällä hetkellä UNFCCC:n puitteissa antamat lupaukset.

49. Tulokset viittaavat siihen, että ero hiilen hinnassa EU:n ja maailman muiden tärkeimpien talousalueiden välillä kasvaa, jos EU sitoutuu vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä 40 prosenttia, jos muut eivät myös tehosta toimiaan.

50. Viiteskenaarioon verrattuna tuotannon kokonaismenetykset voivat olla vähäisiä teollisuudenaloille, joilla kasvihuonekaasupäästöjä vähennetään 40 prosenttia.

51. Analyysi vahvistaa hyödyt, joita energiaintensiiviset sektorit saisivat tehokkaista kansainvälisistä ilmastotoimista. Ne saattavat etenkin erittäin kunnianhimoisten toimien ansiosta johtaa tuotannon kasvuun verrattuna skenaarioon, jossa EU toimii yksipuolisesti.

52. Kaiken kaikkiaan analyysi vahvistaa, että tilanteessa, jossa maailmanlaajuiset toimet eivät ole riittävän vahvoja, järjestelmä, jossa edelleen harjoitetaan ilmaisjakoa ja tarkistetaan ajoittain tätä ilmaisjakoa määrittävät tekijät, suojaa huomattavasti paremmin hiilivuodon riskille alttiita energiaintensiivisiä toimialoja verrattuna tilanteeseen, jossa näiden sektorien olisi hankittava päästöoikeuksia. Ilmaisjako toimii erityisesti niillä sektoreilla, jotka eivät sisällytä tuotteidensa hintaan ilmaisjaon vaihtoehtokustannusta. Jos sektorit kuitenkin sisällyttävät ilmaisjaon vaihtoehtokustannuksen hinnoitteluunsa tai voivat tehdä niin, ilmaisjaon ja huutokauppojen vaikutuksilla on vähemmän eroa.

53. "Investointivuodon" riskin osalta olisi hyödyllistä, jos jakojärjestelmä antaisi enemmän pitkän aikavälin selvyyttä ilmaisjaosta (niin kauan kuin kolmansien maiden toimet eivät ole samalla tasolla) ja jos se kannustaisi tuotannon maksimointiin. Tässä yhteydessä on huomautettava, että säännöt, jotka liittyvät sulkemiseen, uusiin tulokkaisiin, kapasiteetin laajentamiseen/pienentämiseen (jotka ovat jo käytössä) ja viitevuosien ajoittaiseen päivittämiseen, kannustavat tuotannon maksimointiin verrattuna tilanteeseen, jossa sallitaan edelleen ilmaisjako.

54. Ilmaisjakojärjestelmän parantaminen vuoden 2020 jälkeen edellyttää arviointiperusteiden päivittämistä ilmaisjaon enimmäismäärän määrittämiseksi ja sen arvioimiseksi, mitkä kriteerit heijastaisivat parhaiten hiilivuodon todellista riskiä. Huutokauppatuloja tai päästökauppajärjestelmään liittyvien tulojen muita muotoja (kuten parhaillaan käynnissä olevassa niin sanotussa NER 300 -ohjelmassa) voitaisiin myös käyttää kohdennetummin muun muassa energiaintensiivisten toimialojen käyttöön tarkoitettujen uusien teknologioiden demonstroinnin edistämiseksi. Erityinen EU:n ohjelma voisi olla tehokkaampi.

55. Skenaarioissa, jotka perustuvat kunnianhimoisiin energiatehokkuutta ja uusiutuvia energialähteitä koskeviin politiikkoihin, tuloksena ovat alhaisemmat päästökauppajärjestelmän hinnat, ja energiatehokkuuspolitiikkoja sisältävät skenaariot vähentävät energiankulutusta ja laskevat sähkön hintaa ja polttoainekustannuksia. Samalla tällaiset politiikat nostavat pääomakustannuksia.

56. Hiilen hinnan välillisiä vaikutuksia sähkön hintaan voidaan kompensoida valtiontuilla, mutta on harkittava, tarvitaanko parannuksia EU:n sisäisen kilpailun vääristymien välttämiseksi.

57. Maailmanlaajuisten toimien ollessa vahvoja näiden toimenpiteiden jatkamista olisi harkittava uudelleen.

5.2.        Muiden tavoitteiden ja indikaattoreiden vaikutukset

58. Merkittävin haittapuoli tilanteessa, jossa ei asetettaisi muita tavoitteita tai indikaattoreita esimerkiksi hintojen kilpailukyvylle ja energian toimitusvarmuudelle, on se, että toimitusvarmuuden ja kilpailukyvyn muiden näkökohtien kuin niiden, joihin puututaan uusiutuviin energialähteisiin ja energiatehokkuuteen liittyvillä tavoitteilla ja politiikoilla, näkyvyys ja niille annettava merkitys heikkenisivät huomattavasti. Se ei myöskään sopisi yhteen sen suuren painoarvon kanssa, jonka Euroopan parlamentti ja Eurooppa-neuvosto antavat näiden muiden tavoitteiden merkitykselle.

59. Sen, että asetetaan tavoitteita indikaattoreiden sijaan, huomattava haittapuoli on siinä, että se tekisi itse puitteista monimutkaisemmat ja monimutkaistaisi huomattavasti vuorovaikutusta ja johdonmukaisuutta energia- ja ilmastopolitiikan eri alojen välillä. Monimutkaisen vuorovaikutuksen takia olisi erityisen vaikeaa varmistaa, että samalla edistytään laajempialaisten tavoitteiden saavuttamisessa, ja eteen tulisi vaikeita poliittisia päätöksiä, jos yhdessä asiassa edistyminen haittaisi toisen tavoitteen saavuttamista. Lisäksi tavoitteita olisi asetettava ainoastaan aloille, joilla konkreettiset politiikat niiden saavuttamiseksi ovat mahdollisia, ja jos on mahdollista tiivistää monimutkaisia tavoitteita yhdeksi tai muutamaksi harvaksi tavoitteeksi. Ei ole helppoa laatia yksinkertaisia mutta kokonaisvaltaisia kilpailukykyä ja toimitusvarmuutta koskevia EU-tason tavoitteita, joita kohti edistyminen voitaisiin varmistaa konkreettisilla EU:n politiikoilla.

60. Merkittävin etu indikaattoreiden (mahdollisesti pyrkimysluonteisiin tavoitteisiin liittyvien) määrittämisessä on se, että siten tunnustettaisiin kilpailukyvyn ja toimitusvarmuuden muiden näkökohtien kuin niiden, joihin puututaan uusiutuviin energialähteisiin ja energiatehokkuuteen liittyvillä tavoitteilla ja politiikoilla, merkitys asettamatta sitovia tavoitteita, joiden täytäntöönpano ja täysimääräinen integroiminen muihin sitoviin toimenpiteisiin saattaisi olla vaikeaa. Lisäksi seuraamalla tällaisten indikaattoreiden kehitystä ajan myötä päättäjät saisivat hyvän perustan politiikan suunnan kehittämiselle ja/tai mukauttamiselle tarvittaessa. Sen varmistamiseksi, että tällaisiin poliittisiin toimiin ryhdytään todellisen kehityksen pohjalta, pyrkimysluonteiset tavoitteet tietylle ajanjaksolle voitaisiin määrittää nämä indikaattorit huomioon ottaen. Komission kertomus energian kustannuksista ja hinnoista tarjoaa tältä osin hyödyllistä tietoa, joka voidaan ottaa jatkotoimien pohjaksi.

5.3.        Rakenteelliset toimenpiteet vuoden 2020 jälkeistä päästökauppajärjestelmää varten

Lineaarisen vähennyskertoimen mukauttaminen

61. Analyysi osoittaa, että mikäli EU:n kasvihuonekaasupäästöjä vähennetään 35 prosenttia, päästökauppajärjestelmän osuus voitaisiin saavuttaa säilyttämällä 1,74 prosentin lineaarinen kerroin voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti (noin 38 prosentin vähennys vuonna 2030 verrattuna vuoteen 2005).

62. Vaikka kasvihuonekaasupäästöjen 40 prosentin vähennys voitaisiin saavuttaa vuonna 2030 muuttamatta vuosittaista lineaarista vähennyskerrointa päästökauppajärjestelmässä erittäin kunnianhimoisten muiden politiikkojen avulla, muutosta tarvittaisiin, jotta voidaan varmistaa asianmukainen kustannustehokkuus ja säilyttää päästökauppajärjestelmän merkitys vuoden 2030 näkökulmasta. Jos kasvihuonekaasupäästöjen 40 prosentin kokonnaisvähennys verrattuna vuoden 1990 tasoon halutaan saavuttaa vuoteen 2030 mennessä kustannustehokkaasti, päästöjä on vähennettävä vuoteen 2030 mennessä 43 prosenttia verrattuna vuoteen 2005. Päästökauppajärjestelmän päästökaton asettaminen vuodeksi 2030 tälle tasolle edellyttäisi, että lineaarinen vähennyskerroin muutetaan 2,2 prosentiksi vuodesta 2021 alkaen. Jos tavoitteena on kasvihuonekaasupäästöjen 35 prosentin vähennys, lineaarista vähennyskerrointa ei tarvitse muuttaa.

63. Päästökauppajärjestelmän markkinoilla odotetaan kuitenkin olevan edelleen suuria ylijäämiä, jotka pienenevät vain vähitellen vuoden 2020 jälkeen siten, että vuonna 2030 ylijäämiä on oletettavasti vieläkin noin 2 miljardin päästöoikeuden verran tai enemmänkin – sellaisissakin politiikkaskenaarioissa, joissa kasvihuonekaasupäästöjen vähennykset ovat suuremmat. On huomattava, että tässä tilanteessa markkinoiden olisi edelleen toimittava suurten ylijäämien kanssa, vahvana taustatekijänä niukkuuden ja kustannusten huomioon ottaminen pidemmällä aikavälillä. Jos pitkän aikavälin näkökohtien huomioon ottaminen ei riitä luomaan markkinoille varmuutta, päästökauppajärjestelmän hinnat saattavat itse asiassa olla alhaisempia ja päästöt suurempia kuin päästökatto vuonna 2030. Päästökauppajärjestelmän kumuloitunutta päästökattoa noudatettaisiin kuitenkin edelleen.

64. Lineaarisen kertoimen muutos alkaisi vaikuttaa hitaasti lisäämällä niukkuutta. Tämä näkyy näiden skenaarioiden hiiltä koskevissa hintarakenteissa erittäin alhaisina hiilen hintoina, mutta hinnat nousevat potentiaalisesti erittäin nopeasti vuoden 2020 jälkeen, paitsi jos pannaan täytäntöön selvästi vahvempia politiikkoja uusiutuvien energialähteiden ja energiatehokkuuden osalta. Tällaiset alhaiset hinnat lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä lisäävät sitä riskiä, että tarvittavia investointeja ei panna täysimääräisesti täytäntöön, mikä mahdollisesti johtaa juuttumiseen hiili-intensiivisempään infrastruktuuriin.

65. Tätä taustaa vasten lineaarisen vähennyskertoimen mukauttaminen ei tuo lyhyen aikavälin ratkaisua päästökauppajärjestelmän toiminnan parantamiseksi tulevalla vuosikymmenellä. Lyhyellä aikavälillä komissio on ehdottanut, että viivytetään 900 miljoonan päästöoikeuden huutokauppaa ja siirretään se vaiheen 2 myöhempään osaan.

66. Lisäksi komissio on laatinut erityisarvion uusista suorista rakenteellisista toimenpiteistä, jotka parantaisivat markkinoiden toimintaa esimerkiksi markkinavakausvarannon luomisen tai joidenkin päästöoikeuksien pysyvän mitätöinnin avulla. Lisätietoja tästä arviosta saa vaikutusten arvioinnista, joka koskee rakenteellisen toimenpiteen kehittämistä EU:n päästökauppajärjestelmän vahvistamiseksi.

Kansainvälisten hyvitysten käyttäminen

67. Puhtaan kehityksen mekanismi (CDM) ja yhteistoteutus (JI) ovat välineet, joilla hyvityksiä tällä hetkellä saadaan aikaan. Niihin liittyy useita ongelmia, ja sidosryhmät kyseenalaistavat ne usein esimerkiksi perustason, täydentävyyden, kohtuuttomien vuokrien ja vääristyneiden kannustimien osalta. Puhtaan kehityksen mekanismissa ei ole vaatimusta myyjän omasta panoksesta päästöjen vähentämiseen. EU kielsi metsänistutuksesta ja uudelleenmetsityksestä saatavat hyvitykset ja rajoitti myöhemmin tiettyjä teollisia kaasuhankkeita ensimmäisenä askeleena näihin ongelmiin puuttumisessa.

68. Viiteskenaarion ennusteissa EU:n päästökauppajärjestelmässä ei tarvita kansainvälisiä hyvityksiä vuoden 2020 jälkeen, koska ne vain kasvattaisivat jo nytkin suurta päästöoikeuksien ylijäämää (ja järjestelmässä vuoteen 2020 saakka sallittujen hyvitysten määrää). Tämä pätee silloinkin, kun asetetaan tavoite kasvihuonekaasupäästöjen 40 prosentin vähennyksestä vuoteen 2030 mennessä. Jos kokonaispäästöjä halutaan vähentää 40 prosenttia vuoteen 2030 mennessä vuoden 1990 tasoon verrattuna, jopa EU:n päästökauppajärjestelmän vähennystavoitteen ollessa 43 prosenttia vuoteen 2005 verrattuna EU:n päästökauppajärjestelmässä voisi silti olla vuoteen 2030 mennessä noin 2 miljardin päästöoikeuden ylijäämä. Tämä näkyy oletustilanteessa, jossa lisähyvityksiä ei käytetä määräysten noudattamiseen vuoden 2020 jälkeen. Näin ollen näyttäisi olevan välttämätöntä rajoittaa kansainvälisten hyvitysten saatavuutta, mutta sillä ei puututtaisi riittävästi päästökauppajärjestelmän ylijäämään. Vuoteen 2030 ulottuvat puitteet, joissa on asetettu ehdoton tavoite, joka kieltää kansainvälisten hyvitysten lisävirran, ja suurempi tavoitetaso, joka mahdollistaa sen, että suuri osa ylimääräisistä pyrkimyksistä voidaan toteuttaa kansainvälisten hyvitysten muodossa, voisivat luoda enemmän varmuutta päästövähennyksistä, jotka ovat todella välttämättömiä EU:ssa. Sen salliminen, että suuri osa ehdollisen tavoitteen saavuttamiseksi tarvittavista lisätoimista johtuu kansainvälisistä hyvityksistä, saattaa kannustaa sellaisten todellisten kansainvälisten hiilimarkkinoiden kehittämiseen edelleen, jotka saavat aikaan kaikkien osapuolten omia asianmukaisia toimia.

5.4.        EU:n toimet kansainvälisten toimien lisääntyessä

69. Komissio on arvioinut EU:n kunnianhimoisemman kasvihuonekaasupäästöjä koskevan ehdollisen tavoitteen vaikutusta tilanteessa, jossa myös toteutetaan riittäviä maailmanlaajuisia toimia maapallon keskilämpötilan nousun rajoittamiseksi alle 2 °C:seen. Tämä edellyttäisi selkeästi toimia kaikilta osapuolilta, vertailukelpoisia vähennystavoitteita mailta, joilla on vastaavat velvollisuudet ja valmiudet kuin EU:lla, ja huomattavia päästövähennysponnistuksia nopeasti kehittyvän talouden mailta, jotta niiden päästöt voivat saavuttaa huipputasonsa ennen vuotta 2030.

70. Ehdollisen (kunnianhimoisemman) tavoitteen vaikutusten simuloimiseksi ja rajoittamatta mitään lopullista kantaa siitä, mikä mahdollinen yksipuolinen ja mahdollinen ehdollinen tavoite voisi olla, arvioitiin kahta esimerkkiä, jotka perustuvat 35 prosentin ja 40 prosentin yksipuoliseen tavoitteeseen ja 45 prosentin ja 50 prosentin ehdolliseen kasvihuonekaasupäästöjä koskevaan tavoitteeseen. Ehdollisten tavoitteiden osalta oletetaan, että maailmanlaajuisesti toteutetaan kahden celsiusasteen tavoitetta tukevia toimia.

71. Analyysi vahvistaa, että kunnianhimoisemmat ehdolliset tavoitteet vaikuttavat BKT:hen EU:ssa kielteisesti mutta että kansainvälisten hyvitysten saatavuus vaimentaa tätä vaikutusta. Viimeksi mainitussa tapauksessa kunnianhimoisempien tavoitteiden kielteiset vaikutukset BKT:hen rajoittuvat 0,5 prosenttiin ja 1,2 prosenttiin vuonna 2030. Maailmanlaajuisesti vaikutukset BKT:hen ovat kuitenkin suuremmat kuin EU:ssa.

72. Lisäksi tulokset viittaavat siihen, että useimmat EU:n energiaintensiivisistä toimialoista hyötyisivät huomattavasti maailmanlaajuisista toimista esimerkiksi sitovan kansainvälisen sopimuksen muodossa ja tuotanto mahdollisesti lisääntyisi EU:ssa joillakin sektoreilla. Tämä vahvistaa, että maailmanlaajuiset toimet ovat suotuisia useimpien EU:n energiaintensiivisten toimialojen kilpailutilanteen kannalta.

5.5.        Toimintavaihtoehdot maasektoria varten

73. Lähestymistavoissa, jotka koskevat maasektorin hiilidioksidipäästöjä ja poistumia käsitteleviä politiikkoja, voitaisiin edelleen käsitellä tätä sektoria erikseen tai yhdessä maataloussektorin muiden päästöjen kanssa. Kun otetaan huomioon vahvat yhteydet maankäytön suunnittelun ja maataloustoiminnan välillä, tämä viimeksi mainittu vaihtoehto vaikuttaisi edullisemmalta. Käytännön täytäntöönpano voisi tarkoittaa, että maasektorin hiilidioksidipäästöt ja poistumat sisällytettäisiin mahdolliseen tulevaan taakanjakopäätökseen (jolla säädellään päästökauppajärjestelmän ulkopuolisia sektoreita) tai tehdään päinvastoin ja poistetaan maatalouden muut kuin hiilidioksidipäästöt mahdollisesta tulevasta taakanjakopäätöksestä ja yhdistetään ne maasektorin hiilidioksidipäästöjen ja poistumien kanssa EU:n ilmastopolitiikan yhteen uuteen pilariin. Tämä mahdollistaisi laajemmat kannustimet ilmastoystävällistä ja älykästä maataloutta varten kuin tällä hetkellä vuoden 2020 jälkeisessä yhteisessä maatalouspolitiikassa.

5.6.        Mahdollisen uusiutuvia energialähteitä koskevan tavoitteen toteuttaminen

74. Uusiutuvia energialähteitä koskevan tavoitteen vuodelle 2030 saavuttamiseen liittyvien lähestymistapojen täytäntöönpanoa olisi arvioitava yksityiskohtaisesti tulevassa vaikutusten arvioinnissa, jos itse tavoitteesta vallitsee yhteisymmärrys. Jos vuoteen 2030 ulottuvat puitteet eivät sisältäisi erityistä uusiutuvia energialähteitä koskevaa tavoitetta, tulisi esimerkiksi infrastruktuuriin, suunnitteluun ja lupamenettelyihin, verkkoon pääsyyn ja kohdennettuun rahoitukseen liittyvistä muista tukitoimenpiteistä vieläkin tärkeämpiä. Joitakin yleisiä huomioita voidaan tehdä:

75. Ensinnäkin EU:n tason tavoitteen avulla voitaisiin välttää kansallisten tavoitteiden asettaminen. Tämä voisi mahdollisesti johtaa uusiutuvien energialähteiden kehittämiseen siellä, missä luonnonvaroja on eniten, ja siten teoriassa parantaa EU:n laajuista kustannustehokkuutta. Toisaalta jos jäsenvaltioilla ei ole erityisiä tavoitteita, niillä olisi vähemmän kannustimia vähentää hallinnollisia esteitä ja helpottaa käyttöönottoa verkon kehittämisen ja tarvittavien lupamenettelyjen avulla. Lisäksi jäsenvaltioiden tavoitteet voisivat paremmin taata uusiutuvien energialähteiden tasapainoisen kehittämisen EU:n talouden ja yhteiskunnan kaikilla alueilla.

76. Toiseksi EU:n tavoitteen saavuttaminen ilman kansallisia tukijärjestelmiä mutta EU:n tason järjestelmien avulla vääristäisi vähemmän kilpailua ja markkinoiden yhdentymistä mutta vähentäisi samalla jäsenvaltioiden joustavuutta mukautua erityisiin olosuhteisiin ja päättää itse, miten rahoittaa/tukea uusiutuvien energialähteiden kehittämistä.

77. Kolmanneksi teknologiariippumattomuus ja kaikkien uusiutuvien energialähdevaihtoehtojen yhdenvertainen kohtelu ilman alakohtaisia tavoitteita tai tukijärjestelmiä parantaisi lyhyen ja keskipitkän aikavälin kustannustehokkuutta, ainakin teoriassa. Toisaalta todella teknologiasta riippumattomat lähestymistavat johtaisivat todennäköisesti liiallisiin voittoihin kustannuksiltaan kilpailukykyisempien uusiutuvien energialähteiden tuottajille eivätkä takaisi kehittämistä, käyttöönottoa ja kustannusten pienenemistä, jotka voisivat olla välttämättömiä kustannustehokkuuden kannalta pitkällä aikavälillä, etenkin jos EU sopisi kunnianhimoisemmista uusiutuvia energialähteitä koskevista tavoitteista vuoden 2030 jälkeiselle ajalle. Lisäksi innovatiivisten, tällä hetkellä kalliimpien uusiutuviin energialähteisiin liittyvien teknologioiden kehittäminen saattaisi hankaloitua, mikä näin ollen vaikuttaisi pidemmällä aikavälillä EU:n yritysten teolliseen johtoasemaan.

5.7.        Mahdollisen energiatehokkuus-/energiansäästötavoitteen toteuttaminen

78. Energiatehokkuus on ratkaisevaa pitkän aikavälin kasvihuonekaasupäästöjä koskevien tavoitteiden saavuttamisessa, ja energiatehokkuuspolitiikat ovat välttämättömiä, vaikkei olisi edes asetettu erityistä tavoitetta markkinoiden puutteisiin puuttumiseksi. Politiikoilla on varmistettava, että sekä energiankulutuksen että kasvihuonekaasupäästöjen vähennykset saavutetaan käytännössä. Kaikki analysoidut skenaariot, paitsi yhteen kasvihuonekaasupäästöjä koskevaa tavoitteeseen perustuvat, sisältävät eriasteisia selkeitä oletuksia täytäntöön pantujen energiatehokkuuspolitiikkojen muodosta, mutta tämän vaikutusten arvioinnin tarkoitus ei ole arvioida yksityiskohtaisesti eri tapoja saavuttaa mahdollinen energiatehokkuustavoite vuoteen 2030 mennessä.

79. Tällainen arvio on osa vuonna 2014 tehtävää energiansäästöä vuoden 2020 näkökulmasta koskevan lähestymistavan tarkistusta. Tässä vuoden 2014 tarkistuksessa olisi myös tarkasteltava sitä, voisiko energiaintensiteetti absoluuttisen energiansäästön sijaan olla sopivampi perusta vuoden 2020 jälkeisille tavoitteille niillä talouden sektoreilla, joilla energiankulutus on vahvassa riippuvuussuhteessa taloudelliseen toimintaan (mikäli implisiittiset tai eksplisiittiset sektorikohtaiset tavoitteet katsottaisiin asianmukaisiksi ja kustannustehokkaiksi). Myös molempien lähestymistapojen yhdistelmää voitaisiin harkita.

80. Mahdollisista tähän liittyvistä tavoitteista vuodelle 2030 riippumatta ja rajoittamatta vuoden 2014 tarkistusta on tärkeää myös vuoden 2030 näkökulmasta jatkaa EU:n tasolla politiikkoja, jotka takaavat energiatehokkuuden korkean tason, erityisesti rakennusten, energiaa kuluttavien laitteiden ja ajoneuvojen kaltaisilla aloilla, yhdenmukaisten toimintaedellytysten takaamiseksi ja energiaan liittyvien tuotteiden sisämarkkinoiden suojaamiseksi. Tulevaisuudessa on edistettävä hallintoa sekä markkinatoimijoiden ja päättäjien valmiutta ottaa käyttöön energiatehokkuustoimenpiteitä ja parannettava energiatehokkuusinvestointien rahoitettavuutta ja riskiprofiilia.

5.8.        Erilaiset vaikutukset eri jäsenvaltioissa

81. Analyysi viittaa siihen, että kun lähdetään kustannustehokkaista lähestymistavoista, jotka koskevat kasvihuonekaasupäästöjä ja uusiutuvia energialähteitä koskevia tavoitteita sekä energiatehokkuuspolitiikkoja, ponnistelut alhaisemman tulotason jäsenvaltioissa ovat suhteessa suurempia kuin korkeamman tulotason maissa ja investoinnit ja järjestelmäkustannukset verrattuna BKT:hen kasvavat suhteessa enemmän, mutta myös polttoainesäästöihin ja ilmanlaatuun liittyvät hyödyt ovat suhteessa suuremmat. Niiden vaihtoehtojen osalta, joissa saavutetaan kasvihuonekaasupäästöissä 40 prosentin vähennys koko EU:ssa, arvioidaan, että sen jäsenvaltioryhmän osalta, jonka BKT henkeä kohden vuonna 2010 oli alle 90 prosenttia EU:n keskiarvosta, energiajärjestelmän lisäkustannukset kasvavat, ja EU:n keskiarvon yläpuolella kustannukset kasvavat vuosittain 1,7–4,6 miljardia euroa kaudella 2021–2030.

82. Useita jakomekanismeja voidaan ajatella oikeudenmukaisempien tulosten saamiseksi; vaihtoehtoja ovat esimerkiksi tavoitteiden eriyttäminen, huutokauppatulojen jakaminen ja älykkäiden rahoitusvälineiden, rakennerahastojen ja niin edelleen käyttäminen. Olisi tärkeää varmistaa, etteivät tällaiset vaihtoehdot vähennä kohtuuttomasti politiikan puitteiden yleistä kustannustehokkuutta, tekemällä järjestelmästä riittävän joustavan. Vaihtoehtoja olisi analysoitava yksityiskohtaisemmin lainsäädäntöehdotuksia valmisteltaessa.

6.           Yleistavoitteiden ja vuorovaikutuksen vaihtoehtojen vertailu

83. Vuoteen 2030 ulottuvien yleistavoitteiden ja politiikkojen arvioinnissa on keskitytty keskenään johdonmukaisiin toimintavaihtoehtoihin. Seuraavassa taulukossa vertaillaan yleistavoitteiden eri vaihtoehtojen olennaisia vaikutuksia. Analyysi osoittaa, että edistyminen kohti kestävää, kilpailukykyistä ja varmaa energiajärjestelmää ja taloutta vuoden 2030 näkökulmasta voidaan varmistaa eri tavoin.

84. Esimerkiksi tutkimukseen ja kehittämiseen, infrastruktuuriin ja yleiseen hyväksyttävyyteen liittyvät mahdollistavat edellytykset ovat tärkeitä, jotta voidaan varmistaa pitkän aikavälin siirtymä kohti kilpailukykyistä ja varmaa vähähiilistä taloutta. Tällaiset edellytykset osoittavat joitakin hyötyjä jo vuonna 2030.

85. Yksi kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskeva tavoite kohtelisi periaatteessa päästöjen vähentämisvaihtoehtoja syrjimättömästi ja teknologiasta riippumattomasti. Jos energiatehokkuuden ja uusiutuvan energian lisäämiseksi ponnisteltaisiin enemmän kuin tarvitaan kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskevan tavoitteen saavuttamiseksi, se johtaisi kuitenkin suurempiin hyötyihin esimerkiksi polttoainetehokkuuden parantamisessa, toimitusvarmuudessa, fossiilisten polttoaineiden negatiivisen kauppataseen pienentämisessä, ympäristövaikutuksissa ja terveydessä. Yhden kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskevan tavoitteen odotetaan myös johtavan pienempään BKT:hen ja heikompaan työllisyyteen verrattuna myös uusiutuvia energialähteitä ja energiatehokkuutta koskeviin kunnianhimoisempiin tavoitteisiin perustuviin puitteisiin. Sen sijaan kasvaisivat makrotaloudelliset hyödyt, jotka liittyvät huutokauppatulojen kierrättämiseen alhaisempiin työvoimakustannuksiin.

86. Yksi kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskeva tavoite johtaisi energiaan liittyvien kustannusten vähäisempään kasvuun ja pienempiin investointeihin, jos se saavutettaisiin ihanteellisesti, kuten mallinnuslähestymistavassa esitettynä hiiliarvoja käyttämällä, verrattuna kolmeen tavoitteeseen perustuvaan tilanteeseen, jos uusiutuvia energialähteitä ja energiatehokkuutta koskevat tavoitteet asetettaisiin ylemmälle tasolle kuin niiden kustannustehokas potentiaali kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskevan tavoitteen saavuttamiseksi.

87. On oleellista, että päästökauppajärjestelmän hintaa hillitsevät puitteet, jotka sisältäisivät määritetyt tavoitetasot tai vahvat politiikat myös uusiutuvien energialähteiden ja energiatehokkuuden osalta. Toisaalta suuremmat investoinnit uusiutuviin energialähteisiin ja energiatehokkuuteen kuin tarvitaan tietyn kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskevan tavoitteen saavuttamiseksi kustannustehokkaasti toisivat mukanaan uusia pääomakustannuksia ja alhaisemmat käyttökustannukset vasta keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä, mikä kaiken kaikkiaan kasvattaisi energiajärjestelmän kustannuksia.

88. Kasvihuonekaasupäästöjen 40 prosentin vähennystavoite takaisi, että EU on saavuttamassa kustannustehokkaasti, vähähiiliseen talouteen pyrkivän etenemissuunnitelman mukaisesti, EU:n vuodelle 2050 asettamaa kasvihuonekaasutavoitetta, joka on vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 80–95 prosenttia vuoteen 2050 mennessä verrattuna vuoden 1990 tasoon, tilanteessa, jossa kehittyneet maat ryhmänä toteuttavat tarvittavat vähennykset. Vaikka tämä vuoden 2050 tavoite voitaisiin periaatteessa saavuttaa myös asettamalla vuodelle 2030 35 prosentin kasvihuonekaasutavoite, se aiheuttaisi komission tämänhetkisen analyysin mukaan lisäkustannuksia koko kaudella vuoteen 2050 saakka, vaikka kustannukset olisivat alhaisemmat vuoden 2030 näkökulmasta.

89. Vuodelle 2020 asetettu tavoite tarkoittaa 20 prosentin vähennystä kolmen vuosikymmenen aikana, ja 40 prosentin tavoite vuodelle 2030 tarkoittaisi samoja vähennyksiä yhdessä vuosikymmenessä, jos tarkastellaan pelkästään tavoitteita. Toisaalta olemme tähän mennessä saavuttaneet 18 prosentin vähennyksen 22 vuodessa (1990–2012), ja 40 prosentin tavoitteen valitseminen tarkoittaisi vielä 22 prosentin vähennystä 18 vuodessa (2013–2030).

90. Tämä 40 prosentin tavoite olisi vahva viesti kansainväliselle yhteisölle prosessissa, joka johtaa kansainväliseen ilmastokonferenssiin vuonna 2015. Toisaalta kun pidetään mielessä, että EU:n sovittu kasvihuonekaasutavoite vuodelle 2050 voidaan saavuttaa vain kansainvälisillä ilmastotoimilla, avoimeksi jää kysymys, pitäisikö EU:n alustavan panoksen kansainväliseen sopimukseen olla pienempi.

91. Uusiutuvien energialähteiden osalta on selvää, että erittäin kunnianhimoinen tavoite toisi mukanaan huomattavia hyötyjä siltä kannalta, että voitaisiin tukeutua enemmän kotoperäisiin energialähteisiin, millä taas olisi myönteisiä vaikutuksia energian kauppataseeseen (siinä määrin, etteivät uusiutuvat energialähteet korvaa muita kotoperäisiä energialähteitä). Samalla tavoitetason on oltava yhdenmukainen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen yleisen tavoitetason kanssa, eikä se saa johtaa tarpeettomiin vaikutuksiin muiden päästökauppajärjestelmän kannustamien vähähiilisten energialähteiden osalta tai johtaa tarpeettomiin rajoituksiin jäsenvaltioiden mahdollisuuksissa saavuttaa kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä päästökauppajärjestelmän ulkopuolella.

92. Energiatehokkuuden kohdalla eri tavoitetasojen väliset kompromissit ovat samankaltaisia kuin uusiutuvien energialähteiden kohdalla siinä mielessä, että korkea tavoitetaso saattaa lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä nostaa kustannuksia, mikä kannattaa vasta keskipitkällä tai pitkällä aikavälillä. Toisaalta korkealla tavoitetasolla on potentiaalia hillitä paremmin korkeampien energiahintojen operatiivista energiakustannusvaikutusta. Lisäksi, kun saavutettavana on tietty kasvihuonekaasutavoite, terveyshyödyt ja vaikutukset energian kauppataseeseen ovat suuremmat energiatehokkuutta koskevan tavoitetason ollessa korkeampi, minkä odotetaan myös johtavan myönteisempiin BKT- ja työllisyysvaikutuksiin. Tässäkin yhteydessä on toisaalta otettava huomioon mahdolliset vaikutukset kustannusten nousuun lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä.

Taulukko 2: Yhteenvetotaulukko, joka sisältää vaikutusten arvioinnin keskeiset tulokset eri skenaarioennusteiden osalta (Ref. = viiteskenaario; GHG = kasvihuonekaasupäästöjen vähennystavoite; EE = energiatehokkuustavoite; ® = viiteskenaarioedellytykset; RES = uusiutuvia energialähteitä koskeva tavoite)

|| Ref. || GHG35/EE ® || GHG37 ® || GHG40 ® || GHG40 || GHG40/EE || GHG40/ EE/RES30 || GHG45/ EE/RES35

|| Skenaarion pääpiirteet

Viiteskenaario- tai mahdollistavat edellytykset || Ref. || Ref. || Ref. || Ref. || Mahdoll. || Mahdoll. || Mahdoll. || Mahdoll.

Kasvihuonekaasupäästöjen vähennykset vs. 1990 || -32,4% || -35,4% || -37,0% || -40,4% || -40,6% || -40,3% || -40,7% || -45,1%

Uusiutuvien energialähteiden osuus[7] - Yhteensä || 24,4% || 25,5% || 24,7% || 25,5% || 26,5% || 26,4% || 30,3% || 35,4%

Energiansäästö[8] || -21,0% || -24,4% || -22,9% || -24,4% || -25,1% || -29,3% || -30,1% || -33,7%

|| Ympäristövaikutusten indikaattorit

Kasvihuonekaasupäästöjen vähennys päästökauppajärjestelmän sektoreilla vs. 2005 || -36% || -37% || -38% || -42% || -43% || -38% || -41% || -49%

Kasvihuonekaasupäästöjen vähennys päästökauppajärjestelmän ulkopuolisilla sektoreilla vs. 2005 || -20% || -26% || -28% || -31% || -30% || -35% || -33% || -34%

Kustannusten aleneminen saastumisen ja terveyshaittojen torjunnan alalla (miljardia euroa vuodessa)[9] || || 3,8–7,6 || 4,2–8,8 || 8,6–17,1 || 7,2–13,5 || 17,4–34,8 || 16,7–33,2 || 21,9–41,5

|| Energiajärjestelmävaikutusten indikaattorit

Energian nettotuonti (2010=100) || 96 || 90 || 94 || 92 || 89 || 83 || 81 || 78

Energiaintensiteetti[10] (2010=100) || 67 || 64 || 66 || 65 || 64 || 60 || 60 || 57

Uusiutuvien energialähteiden osuus[11] sähkössä, lämmityksessä ja jäähdytyksessä || 31,0% || 32,6% || 31,6% || 32,9% || 34,2% || 34,1% || 39,7% || 47,3%

|| Ref. || GHG35/EE ® || GHG37 ® || GHG40 ® || GHG40 || GHG40/ EE || GHG40/ EE/RES30 || GHG45/ EE/RES35

|| Taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset

Järjestelmän kokonaiskustannukset, vuotuinen keskiarvo 2011–2030 (miljardia euroa) || 2 067 || 2 064 || 2 073 || 2 074 || 2 069 || 2 089 || 2 089 || 2 102

Järjestelmän kokonaiskustannukset prosentteina BKT:n kasvusta verrattuna viiteskenaarioon vuonna 2030 || +0,0% || +0,03% || +0,13% || +0,20% || +0,15% || +0,54% || +0,54% || +0,84%

Investointikustannukset[12] viiteskenaariossa ja muutokset verrattuna viiteskenaarioon (keskiarvo 2011–2030, miljardia euroa) || 816 || +17 || +19 || +30 || +38 || +59 || +63 || +93

Energiahankinnat viiteskenaariossa ja muutokset verrattuna viiteskenaarioon (keskiarvo 2011–2030, miljardia euroa) || 1 454 || -26 || -8 || -8 || -18 || -34 || -31 || -23

Fossiilisten polttoaineiden nettotuonti viiteskenaariossa ja muutokset verrattuna viiteskenaarioon (keskiarvo 2011–2030, miljardia euroa) || 461 || -10 || -2 || -4 || -9 || -20 || -22 || -27

Sähkön keskihinta[13] (€/MWh) || 176 || 174 || 176 || 181 || 179 || 174 || 178 || 196

Hinta päästökauppajärjestelmässä (euroa / hiilidioksiditonni) || 35 || 27 || 35 || 53 || 40 || 22 || 11 || 14

[1]               Katso yksityiskohdat edistymistä Kioto- ja Eurooppa 2020 -tavoitteiden saavuttamisessa koskevassa vuoden 2013 kertomuksessa (COM(2013)0698).

[2]               Kuten komission hiilimarkkinakertomuksessa (COM(2012)0652) hahmoteltiin.

[3]               Katso komission "Kertomus edistymisestä uusiutuvien energialähteiden käytössä", COM(2013)0175.

[4]               Sama mittayksikkö kuin vuoden 2020 energiansäästötavoitteessa.

[5]               Vaihtelualue heijastaa eri skenaarioita, joissa kasvihuonekaasupäästöjen vähennystavoite on 40 prosenttia, mahdollistavin edellytyksin tai ilman niitä, uusiutuviin energialähteisiin liittyvin lisätavoittein tai ilman niitä, kunnianhimoiset tehokkuuspolitiikat; haitta- ja huutokauppakulut pois lukien.

[6]               Katso esimerkiksi asiakirjaan "Etenemissuunnitelma – siirtyminen kilpailukykyiseen vähähiiliseen talouteen vuonna 2050" liitetty vaikutusten arviointi, SEC(2011)0288 final.

[7]               Uusiutuvien energialähteiden osuus loppuenergian kokonaiskulutuksesta uusiutuvista energialähteistä vuonna 2009 annetun direktiivin mukaan.

[8]               Energiansäästö arvioitu verrattuna vuoden 2007 perustasoennusteisiin vuodelle 2030.

[9]               Terveyshaittakustannusten pieneneminen viitearvoa vähäisempien ilmansaasteiden ansiosta (miljardia euroa vuodessa). Arvioinnissa käytetään menetetyn elinvuoden arvoa, jota käytettiin ilman pilaantumista koskevassa teemakohtaisessa strategiassa eli 57 000 – 133 000 euroa menetettyä elinvuotta kohti.

[10]             Primäärienergian suhde BKT:hen.

[11]             Uusiutuvien energialähteiden osuus loppuenergian kokonaiskulutuksesta sähkön, lämmityksen ja jäähdytyksen osalta; perustuu yksittäisiin laskelmiin uusiutuvista energialähteistä uusiutuvista energialähteistä vuonna 2009 annetun direktiivin mukaan.

[12]             Investointikustannuksiin sisältyvät kotitalouksien ja yritysten liikennevälineiden kokonaishankinnat (sekä maantieliikenne että muu liikenne) mutta eivät liikenneinfrastruktuurikustannukset.

[13]             Sähkön keskihinta loppukulutussektoreilla (€/MWh) kiinteinä euromäärinä vuoden 2010 arvon mukaan. Viiteskenaarion osalta vastaava arvo oli 134 €/MWh vuonna 2010.