8.10.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 332/45

Esittelijä:

Sandy BOYLE

1.1

Suorat ulkomaiset sijoitukset ovat merkittävä talouskasvutekijä, ja ulkomaisille sijoittajille täytyy taata maailmanlaajuinen suoja välitöntä takavarikointia vastaan, ja näiden pitää välttyä syrjinnältä ja nauttia samoja oikeuksia kuin kulloisestakin maasta olevat sijoittajat.

1.2

Kunkin valtion oikeus sääntelyyn yleisen edun nimissä on ensisijainen kysymys, eivätkä yhdenkään kansainvälisen investointisopimuksen määräykset saa horjuttaa sitä. On olennaisen tärkeää, että käytettävissä on lauseke, joka takaa tämän oikeuden laaja-alaisesti.

1.3

Sijoittajan ja valtion välinen riitojenratkaisu ei saa korottaa valtiolliset rajat ylittävää pääomaa itsenäisen valtion asemaan tai antaa ulkomaisille sijoittajille mahdollisuutta kyseenalaistaa valtioiden oikeus säännellä ja päättää omista asioistaan.

1.4

Sijoittajan ja valtion välisen riitojenratkaisun käytössä on kuitenkin ajan mittaan havaittu lukuisasti väärinkäytöksiä, joihin on nyt puututtava. Sijoittajan ja valtion välisen riitojenratkaisun soveltamisessa havaittuja systemaattisia puutteita ovat muun muassa läpinäkymättömyys, välimiesmenettelyä koskevien selkeiden sääntöjen puuttuminen, valitusoikeuden puuttuminen, sellaisiin kotimaisiin sijoittajiin kohdistuva syrjintä, jotka eivät voi käyttää järjestelmää, pelko siitä, että suojellaan puhtaasti spekulatiivisia sijoituksia, joilla muun muassa ei ole vaikutusta työpaikkojen syntymiseen, sekä pelko siitä, että menettelyä hyödyntävät alaan erikoistuneet lakiasiaintoimistot. Tavoitteena on nyt tehdä ehdotus vaihtoehtoiseksi sijoittajan ja valtion väliseksi riitojenratkaisumenettelyksi, jotta voidaan sovittaa yhteen sijoittajien oikeutetut vaatimukset ja muun kansalaisyhteiskunnan esiin tuomat huolet, jotka johtuvat sijoittajan ja valtion välistä riitojenratkaisua koskevista kielteisistä käsityksistä.

Euroopan komission transatlanttisen kauppa- ja investointikumppanuuden yhteydessä sijoittajan ja valtion välisestä riitojenratkaisusta toimittamassa kuulemismenettelyssä paljastui selkeä näkemysero elinkeinoelämän laajojen piirien ja muun kansalaisyhteiskunnan valtavan enemmistön välillä.

1.5

Huolta kannetaan siitä, että kolmen yksityisen lakimiehen muodostamalle paneelille on uskottu toimivaltuudet ratkaista ja antaa sitovia päätöksiä perustavaa yleistä etua palvelevilla aloilla. Vaikka Yhdistyneiden kansakuntien kansainvälisen kauppaoikeuden toimikunta UNCITRAL on äskettäin hyväksynyt uuden avoimuussäännöt, esiintyy edelleen huolta siitä, että nykyjärjestelmä kärsii paljolti avoimuuden puutteesta ja että siihen ei kuulu valitusoikeutta.

1.6

Sijoittajan ja valtion välisestä riitojenratkaisusta on jo kauan sitten kaikonnut sen alkuperäinen perusajatus. Siitä on nyttemmin tullut huikean tuottoisa markkinapaikka kouralliselle sijoituskysymyksiin erikoistuneita lakiasiaintoimistoja, joilla on hallitseva asema alalla.

1.7

Eräät erikoistuneet lakiasiaintoimistot mainostavat nykyään sijoittajan ja valtion välistä riitojenratkaisumenettelyä sijoituspäätöksiä tekeville välittömästi saatavilla olevana riskinhallintavälineenä. Eräissä huomiota herättäneissä tapauksissa siitä on tullut edunvalvontakeino, ja tällöin jo pelkkä oikeusriidan uhka aiheuttaa sääntelyn jähmenemistä, mikä rajoittaa lainsäätäjien pyrkimyksiä harjoittaa oikeutettua yleiseen etuun perustuvaa toimintapolitiikkaa. Lisäksi esiintyy huolta siitä, että menettely on houkuttanut riskirahastoja yms. tekemään spekulatiivisia sijoituksia.

1.8

On esitetty lukuisia takavarikoinnin tulkintoja, mikä on aiheuttanut kasvavaa huolta siitä, että veronmaksajat joutuvat kustantamaan vahingonkorvauksia yleisen edun mukaisista toimintapolitiikoista, joiden väitetään rajoittavan voittoja.

1.9

Vuoden 2014 loppupuolella allekirjoitettu EU:n ja Kanadan välinen sopimus (laaja-alainen talous- ja kauppasopimus) sekä EU:n ja Singaporen vapaakauppasopimus, johon on lisätty erillinen sijoituksia koskeva sopimusluku, sisältävät lajissaan ensimmäiset sijoituksia koskevat sopimusluvut, jotka EU on neuvotellut sopimuksiin sen jälkeen, kun EU sai sijoituksia koskevat toimivaltuudet Lissabonin sopimuksen nojalla vuonna 2009. Vaikka näiden lukujen avulla on tarkoitus tehdä parannuksia nykyiseen sijoittajan ja valtion välisen riitojenratkaisumenettelyn järjestelmään sekä antaa suuntaviivoja EU:n uutta, Euroopan komission väittämän mukaan ”huippunykyaikaista” sijoittajan ja valtion riitojenratkaisun mallia varten, ne eivät riitä hälventämään suuren yleisön tuntemia pelkoja. Singaporen vapaakauppasopimukseen ja laaja-alaiseen talous- ja kauppasopimukseen kirjatut mallit eivät ole identtiset, ja monien mielestä sijoittajan ja valtion välinen riitojenratkaisumenettely on edelleen epätasapainoinen, erittäin kallis prosessi, joka estää demokratiaa toteutumasta, ei suo oikeutta muutoksenhakuun ja vaarantaa valtion sääntelyoikeuden antamalla ulkomaisille sijoittajille oikeuksia, jotka menevät eri maiden perustuslainsäännöksissä taattuja oikeuksia pidemmälle ja ylittävät kotimaisten sijoittajien nauttimat oikeudet. ETSK panee huolestuneena merkille, että laaja-alaisen talous- ja kauppasopimuksen määräyksiä sijoittajan ja valtion välisestä riitojenratkaisusta käytetään tällä hetkellä EU:n ja Japanin vapaakauppasopimusneuvottelujen pohjana.

1.10

Oikeudenkäyttäjän ja oikeudellisen avustajan roolien vaihtelu keskenään on selkeä eturistiriitatilanne, eikä laaja-alaisessa talous- ja kauppasopimuksessa ole onnistuttu puuttumaan siihen. Se vahvistaa näkemystä, että sijoittajan ja valtion välinen riitojenratkaisumenettely ei ole oikeudenmukainen, riippumaton eikä tasapainoinen menetelmä sijoituksia koskevien kiistojen ratkaisemiseksi.

1.11

ETSK suhtautuu myönteisesti päätökseen käynnistää julkinen kuulemismenettely sijoittajan ja valtion riitojenratkaisusta transatlanttisessa kauppa- ja investointikumppanuussopimuksessa. Toisin kuin laaja-alaisen talous- ja kauppasopimuksen tapauksessa, kuulemismenettely on osaltaan tehnyt transatlanttisesta kauppa- ja investointikumppanuussopimuksesta käytävistä neuvotteluista avoimempia, ja se muodostaa merkittävän ennakkotapauksen. Komitea uskoo vakaasti, että tätä esimerkkiä on nyt seurattava kaikissa tulevissa kauppaneuvotteluissa. Euroopan komissio on vastauksenaan määrittänyt neljä erityisalaa seikkaperäisempää jatkopohdintaa varten. Vaikka ETSK ei pidäkään tätä luetteloa kaikenkattavana, se esittää näkemyksensä näistä nimenomaisista kysymyksistä käsillä olevan lausunnon tekstijaksoissa 7–10.

1.12

Komitea on lisäksi tyytyväinen tavoitteeseen eliminoida ”perusteettomien kanteiden” mahdollisuus kaikista tulevista sijoittajansuojan mekanismeista. On tärkeää, että kansainvälisten investointisopimusten osapuolilla on suojanaan yleisluonteinen poliittinen suodatinmekanismi, joka sallii niiden yhteisymmärryksessä estää perustellusta syystä kanteen eteneminen välitysoikeudelliseen menettelyyn.

1.13

Sijoittajia tulisi rohkaista pitämään sopimusperustaista riitojenratkaisua viimeisenä turvakeinona ja etsimään vaihtoehtoisia menetelmiä, kuten sovittelua ja välityspalveluja. Yksityisoikeudelliset vakuutukset ja sopimusperusteinen suojelu ovat asianmukaisia keinoja, joilla ulkomaiset sijoittajat pystyvät minimoimaan riskinsä.

1.14

Tarve suorien ulkomaisten sijoitusten suojelemiseen vaihtelee maittain. Maissa, missä on demokraattisesti toimiva, täysin kehittynyt ja korruptiosta vapaa oikeusjärjestelmä, tulisi sijoituksia koskevat kiistat ratkaista sovitteluteitse, kyseisten maiden oikeusistuinkäsittelyissä ja valtioidenvälisten ratkaisukeinojen avulla. Nämä osatekijät ovat olemassa EU:ssa, Yhdysvalloissa ja Kanadassa, ja nykyiset voimakkaat transatlanttisten sijoitusten virrat osoittavat kiistatta, ettei sijoittajan ja valtion välisen riitojenratkaisun puuttuminen ole esteenä sijoitustoiminnalle. Niinpä ETSK:n päätelmäksi muodostuu, ettei määräys sijoittajan ja valtion välisestä riitojenratkaisusta ole välttämätön transatlanttisessa kauppa- ja investointikumppanuudessa (TTIP) tai laaja-alaisessa talous- ja kauppasopimuksessa (CETA), ja komitea vastustaa sellaisen sisällyttämistä niihin.

1.15

Määräys sijoittajan ja valtion välisestä riitojenratkaisusta voi mahdollisesti muodostua sekä TTIP:n että CETAn kompastuskiveksi. Euroopan komission on syytä harkita, onko järkevää ja asianmukaista ajaa edelleen tätä poliittisesti arkaluonteista ja suuren yleisön keskuudessa epäsuosittua tavoitetta.

1.16

Kehitysmaiden näkemykseksi on selkeästi muodostumassa, että ne eivät voi hyväksyä sijoittajan ja valtion välisen riitojenratkaisun mekanismia, jota kasvava joukko merkittäviä globaaleja toimijoita tulee vastustamaan voimakkaasti. Mikäli vaihtoehtoista järjestelmää ei löydy, tulee olemaan vaikeampaa sisällyttää sijoittajansuoja sopimuksiin sellaisten maiden kanssa, missä sitä tarvitaan eniten.

1.17

Esiintyy merkittävästi EU:n perussopimuksiin sekä valtiosääntöoikeuden määräyksiin liittyvää huolta sijoittajan ja valtion välisen riitojenratkaisun tuottaman päätöksen suhteesta EU:n oikeusjärjestykseen. Yksityisillä välimiesoikeuksilla on mahdollisuudet antaa päätöksiä, jotka eivät ole sopusoinnussa EU:n oikeuden kanssa tai voivat loukata Euroopan unionin perusoikeuskirjaa vastaan. Tästä syystä ETSK katsoo, että on ehdottoman tärkeää, että Euroopan unionin tuomioistuin tarkistaa sijoittajan ja valtion välisen riitojenratkaisun yhteensopivuuden EU:n oikeuden kanssa virallisessa lausuntomenettelyssä, ennen kuin toimivaltaiset elimet tekevät ratkaisunsa ja ennen kuin mikään Euroopan komission neuvottelemista kansainvälisistä investointisopimuksista tulee voimaan väliaikaisesti.

1.18

Mikäli halutaan löytää yleisratkaisu sijoitusriitojen ratkaisemiseksi, sen lähtökohtana ei voi olla nykyisen sijoittajan ja valtion välisen riitojenratkaisun vaatimaton uudelleenmuokkaus. Sen kannatus suuren yleisön keskuudessa on hyvin vähäistä.

1.19

Ajankohtana, jolloin G7-ryhmän valtiot ovat edenneet pitkälle neuvotteluissaan laaja-alaisista kauppa- ja investointisopimuksista, käsillä on ainutkertainen tilaisuus löytää uskottava järjestelmä, jossa yhdistyvät sijoittajien legitiimit intressit ja valtiolle kuuluvat oikeudet.

1.20

Mikäli päädytään yhtenäishallintotahoon, sen ei pidä koostua yksityisistä lakimiehistä ja sen tulee olla helpommin pk-yritysten käytettävissä ja siihen täytyy kuulua valitusoikeus olennaisena osana.

1.21

ETSK kehottaa painokkaasti Euroopan komissiota harkitsemaan UNCTADin puitteissa tehtyjä ehdotuksia sijoittajan ja valtion välisen riitojenratkaisun uudistuksesta ja toteaa, että kansainvälisen investointituomioistuimen perustaminen tarjoaa parhaan ratkaisun takaamaan, että järjestelmä on demokraattinen, oikeudenmukainen, avoin ja tasapuolinen.

2.1

Hyväksyessään asiakokonaisuuteen REX/390 kuuluvan lausunnon (1) hyvin suurella äänten enemmistöllä ETSK päätti samalla laatia oma-aloitteisen lausunnon sijoittajan ja valtion välisestä riitojenratkaisusta. Vaikka tämä suositus koski nimenomaisesti transatlanttista kauppa- ja investointikumppanuutta, toimeksianto päätettiin sittemmin laajentaa kattamaan sijoittajansuoja ja sijoittajan ja valtion välinen riitojenratkaisu kolmansien maiden kanssa tehtävissä kauppa- ja investointisopimuksissa.

2.2

Vaikka käsillä olevassa lausunnossa tarkastellaan sijoittajan ja valtion välisen riitojenratkaisun yleisiä vaikutuksia, on väistämätöntä, että suuri osa käytetystä aineistosta ja mainituista esimerkeistä viittaa TTIP:hen. Sijoittajan ja valtion välinen riitojenratkaisu on ollut EU:n ja Yhdysvaltojen sidosryhmille hallitseva kysymys koko TTIP:stä käytyjen neuvottelujen ajan.

2.3

Euroopan komissio järjesti 15 viikon mittaisen (vuoden 2014 maaliskuusta heinäkuuhun kestäneen) julkisen kuulemismenettelyn, jonka aiheena oli sijoittajan ja valtion välinen riitojenratkaisu TTIP:ssä. ETSK katsoi parhaaksi odottaa tuon konsultoinnin vastausten julkaisemista sekä järjestää sen jälkeen julkisen kuulemistilaisuuden ennen lausuntonsa viimeistelemistä. Tulokset julkistettiin vuoden 2015 tammikuun puolivälissä, ja kuulemistilaisuus pidettiin 3. helmikuuta 2015. Molemmista oli suurta apua käsillä olevan lausunnon laadinnassa.

3.1.1

Sijoittajan ja valtion välinen riitojenratkaisu on kansainvälisen julkisoikeuden väline, jolla ulkomaiselle sijoittajalle taataan oikeus käynnistää riitojenratkaisumenettely vierasta valtiota vastaan kansainvälisen investointisopimuksen määräysten puitteissa. Sopimusten avulla on tarkoitus luoda tietyt ulkomaisia sijoituksia koskevat osapuolten perusvelvoitteet antamalla takeet siitä, että valtiot kunnioittavat sellaisia keskeisiä periaatteita kuin

3.1.2

Jos valtion katsotaan rikkoneen nämä velvoitteensa, voivat kansainvälisen investointisopimuksen määräysten piiriin kuuluvat ulkomaiset sijoittajat esittää vaateen kansainvälisessä välimiesmenettelyssä sijoittajan ja valtion välisen riitojenratkaisumekanismin avulla. Kantajilla on velvollisuus esittää näyttö siitä, että kyseessä olevat toimenpiteet ovat aiheuttaneet näille merkittävää vahinkoa. Mikäli vaade hyväksytään, isäntämaa velvoitetaan korvaamaan aiheuttamansa vahinko. Toisin kuin Maailman kauppajärjestön riitojenratkaisumenettelyssä, valtiolla ei ole velvoitetta muuttaa lainsäädäntöään, jos se häviää riita-asian.

3.1.3

Sijoittajan ja valtion välinen riitojenratkaisu perustuu paljolti siihen katsantokantaan, että menettely tarjoaa epäpoliittisen puolueettoman tilan ulkomaisten sijoittajien ja isäntävaltioiden riitojen ratkaisemiseen. Se antaa yrityksille mahdollisuuden haastaa valtioita kansainvälisiin oikeusistuimiin. Tämä oikeussuojakeino on tarjolla ainoastaan ulkomaisille yrityksille tai monikansallisille yrityksille, jotka hyödyntävät toiseen valtioon sijoittautunutta tytäryritystä. Asianomaiset yhteisöt, kansalaiset ja kyseisestä maasta olevat yrittäjät tai hallitusvallan käyttäjät eivät voi turvautua tähän samaan mekanismiin.

3.1.4

Välimiehet eivät ole julkista valtaa käyttäviä vakinaisia tuomareita toisin kuin kansallisissa oikeusjärjestelmissä. Nämä oikeusistuimet koostuvat pääasiallisesti kolmesta yksityisestä lakimiehestä ja niiden istunnot eivät ole julkisia. Ne nimetään tapauskohtaisesti. Niiden päätökset ovat lopullisia eikä niihin sovelleta mitään virallista valitusmenettelyä.

3.1.5

Jos kiistan molemmat osapuolet niin haluavat, voidaan sijoittajan ja valtion väliset riitojenratkaisumenettelyt pitää täysin luottamuksellisina, vaikka riitaan liittyisi yleistä etua koskevia seikkoja. Vaikka Yhdysvaltojen vakiomuotoinen kahdenvälinen investointisopimus onkin omiaan edistämään avoimuuden lisäämistä, ovat monet nykyisistä sopimuksista edelleen salaisuuden leimaamia. Yhdistyneiden kansakuntien kansainvälisen kauppaoikeuden komitean avoimuussäännöt parantavat tilannetta merkittävästi, jos niitä ryhdytään toteuttamaan yleisesti.

3.2.1

93 prosenttiin kahdenvälisistä investointisopimuksista sisältyy määräys sijoittajan ja valtion välisestä riitojenratkaisusta (2). Sijoittajan ja valtion välinen riitojenratkaisu sisältyy myös tiettyihin kansainvälisiin kauppasopimuksiin, kuten Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimukseen (NAFTA), ja kansainvälisiin investointisopimuksiin, kuten sopimus Euroopan energiaperuskirjasta (ECT-sopimus). Vuonna 2014 ECT-sopimus ohitti NAFTAn sopimuksena, johon vedottiin kaikkein useimmin (3).

3.2.2

EU:n jäsenvaltiot ovat solmineet yli 1  400 kahdenvälistä investointisopimusta 1950-luvulta lähtien, mikä on suunnilleen puolet kaikista maailmassa tehdyistä kyseisen kaltaisista sopimuksista (4). Niissä kaikissa on pitkälti samanlaiset määräykset sijoittajansuojasta ja sijoittajan ja valtion välisestä riitojenratkaisusta. EU:sta peräisin olevien sijoittajien ilmoitetaan turvautuvan eniten sijoittajan ja valtion väliseen riitojenratkaisuun (50 prosenttia kaikista tapauksista).

3.2.3

EU käy parhaillaan Yhdysvaltojen kanssa neuvotteluja TTIP:stä, neuvottelee laaja-alaisesta vapaakauppasopimuksesta Japanin kanssa ja on äskettäin saanut Kanadan kanssa käydyt neuvottelut päätökseen. Ennen kaikkea nämä aiheet ovat kirvoittaneet valtaisan julkisen keskustelun siitä, tarvitaanko mihinkään sijoituksia koskevaan sopimuslukuun määräystä sijoittajan ja valtion välisestä riitojenratkaisumenettelystä.

3.2.4

Ainoastaan yhdeksällä EU:n jäsenvaltiolla on kahdenvälinen investointisopimus Yhdysvaltojen kanssa (Bulgaria, Kroatia, Latvia, Liettua, Puola, Romania, Slovakia, Tšekki ja Viro), seitsemällä jäsenvaltiolla on kahdenvälinen investointisopimus Kanadan kanssa ja Japanin kanssa ei yhdelläkään. Nämä kaikki ovat peräisin ajalta ennen kyseisten maiden liittymistä EU:hun.

3.2.5

Yhdysvaltalaisten sijoittajien suorien ulkomaisten sijoitusten kokonaiskanta näissä yhdeksässä jäsenvaltiossa vastaa yhtä prosenttia kaikista yhdysvaltalaisista suorista ulkomaisista sijoituksista EU:ssa. Mitä tulee kyseisistä jäsenvaltioista Yhdysvaltoihin tehtäviin suoriin ulkomaisiin sijoituksiin, voidaan todeta, että niiden määrä on vain 0,1 prosenttia suorien ulkomaisten sijoitusten kokonaiskannasta Yhdysvalloissa (5).

3.3.1

Sijoittajan ja valtion välisten riitojenratkaisumenettelyjen lukumäärä kasvoi huimasti vuosien 2002 ja 2014 välisenä aikana (tapauksia oli 58 vuonna 2013 ja 42 vuonna 2014) (6), ja sopimusperustaisia välimiesmenettelyjä oli vuoden 2014 loppuun mennessä ollut kaikkiaan 610 tapausta. Useimmat välimiesfoorumit eivät kuitenkaan ylläpidä julkista rekisteriä vaateista, ja siksi arvioidaan, että tapausten kokonaismäärä on korkeampi.

3.3.2

Tiedetään, että 356 tapauksen käsittely on viety loppuun, ja 25 prosenttia niistä ratkaistiin sijoittajan hyväksi ja 37 prosenttia valtion hyväksi. 28 prosentissa tapauksista ratkaisun yksityiskohtainen sisältö pidettiin luottamuksellisena.

3.4.1

Välimiesmenettelyyn saatetussa asiassa kunkin osapuolen keskimääräiset kustannukset ovat 4 miljoonaa Yhdysvaltojen dollaria, mistä arviolta 82 prosenttia koostuu oikeudellisista kuluista (7). Eräiden tapausten käsitteleminen loppuun voi kestää vuosia.

3.4.2

Suuret kustannukset ovat aiheuttaneet sen, että kolmannet tahot osallistuvat vaateiden rahoittamiseen. Näin ollen yritysten taloudellisen riskin supistuminen kasvattaa osaltaan perusteettomien kanteiden määrää, ja valtiot joutuvat kantamaan niistäkin koituvat oikeudelliset kulut täysimääräisinä. ETSK vastustaa jyrkästi tietoon tulleita spekulatiivisia sijoituksia, joita riskirahastot tekevät tietyissä sijoittajan ja valtion välisissä riitojenratkaisutapauksissa saadakseen osuuden mahdollisesta vahingonkorvauksesta (8).

4.1

Irlantia lukuun ottamatta kaikkien jäsenvaltioiden solmimiin kahdenvälisiin investointisopimuksiin on kirjattu sijoittajan ja valtion välinen riitojenratkaisu. Tämän lisäksi on olemassa 190 EU:n sisäistä kahdenvälistä investointisopimusta, ja niihin liittyy 16 prosenttia kaikista tunnetuista sijoittajan ja valtion välisen riitojenratkaisun tapauksista maailmassa.

4.2

27 jäsenvaltion vuonna 2012 hyväksymiin Euroopan komission neuvotteluvaltuuksiin kuuluu tavoitteena sijoittajan ja valtion välinen riitojenratkaisu. Päämääräksi on asetettu toimiva ja pitkälle kehitetty riitojenratkaisumekanismi.

4.3

Euroopan komission näkemyksen mukaan (9) sijoittajan ja valtion välinen riitojenratkaisu on

4.4

ETSK:n työnantajat-ryhmä järjesti TTIP-aiheesta liike-elämän pyöreän pöydän kokouksen, jonka yhteisessä julkilausumassa (10) todetaan, että TTIP:n kaltaisen kansainvälisen sopimuksen tulee luoda tarvittavat edellytykset houkutellakseen tulevaisuudessa mittavasti sijoituksia transatlanttisilla markkinoilla. Tähän kuuluu riittävän toimintavapauden myöntäminen sijoittajille ja näiden syrjimätön kohtelu molemmilla tahoilla ja sijoittajansuojan nykypuitteiden parantaminen, sijoittajan ja valtion välinen riitojenratkaisu mukaan luettuna, tuomalla se paremmin pk-yritysten ulottuville ja tasapainottamalla asianmukaisesti keskenään sijoittajan oikeudet sekä valtioiden ja paikallisyhteisöjen oikeus sääntelyyn yleisen edun nimissä. On huolehdittava siitä, etteivät sijoittajan ja valtion välistä riitojenratkaisua koskevat TTIP:n määräykset heikennä millään muodoin EU:n jäsenvaltioiden kykyä antaa yleisen edun mukaisia säädöksiä. Tämä on mainittu myös kuluttajien, ympäristöliikkeen ja maataloustuottajien eturyhmien kesäkuussa 2014 järjestämän, TTIP-neuvotteluja käsitelleen yhteiskokouksen päätelmissä.

4.5

Sijoittajan ja valtion välisen riitojenratkaisumekanismin tarve todetaan painokkaasti elinkeinoelämän piireissä Atlantin molemmilla puolilla, ja ne pitävät sitä perustavana turvatekijänä ulkoisille sijoittajille, esittäen puoltavina syinä, että

4.6

On myös esitetty näkemyksiä, että sijoittajan ja valtion välinen riitojenratkaisu on vasta viimeinen keino ja että sitä käytetään ainoastaan äärimmäisissä tapauksissa, kun mikään vaihtoehdoista ei ole tuottanut tulosta, ja noin 90 prosentissa kahdenvälisistä investointisopimuksista sijoittajat eivät ole milloinkaan käyttäneet sitä esitelläkseen asiaansa. Vaikka maailmalaajuisten suorien ulkomaisten sijoitusten kanta ylittää arvoltaan 25 biljoonaa Yhdysvaltojen dollaria, vuodesta 1987 laskettuna tapauksia on ollut ainoastaan noin 500. Välimiesoikeus voi määrätä pelkästään rahamääräisen vahingonkorvauksen. Välimiehillä ei ole mahdollisuutta muuttaa valtioiden antamaa lainsäädäntöä tai niiden päättämiä muita toimenpiteitä (11).

4.7

Elinkeinoelämän piirit katsovat lisäksi, että toimiva ja nykyaikainen sijoittajan ja valtion välinen riitojenratkaisujärjestelmä on tärkeä myös pk-yrityksille, jotka ovat nostaneet 22 prosenttia kaikista kanteista maailmanlaajuisesti (12).

4.8

Vaikka elinkeinoelämän piirit ovat esittäneet vetoomuksia liberaalia investointisopimusta koskevien neuvottelujen käymisen puolesta (13), todetaan samalla, että olisi ryhdyttävä toimiin sijoittajan ja valtion välisen riitojenratkaisun muokkaamiseksi tehokkaammaksi, nykyaikaisemmaksi ja avoimemmaksi välineeksi. Tämä tukee sellaisten tärkeiden käsitteiden kuin ”sijoittaja/sijoitus”, ”oikeudenmukainen ja tasapuolinen kohtelu” ja ”epäsuora takavarikoiminen” määrittelemistä selväpiirteisemmin (14).

4.9

Koska TTIP:n, CETAn ja EU:n ja Japanin välisen vapaakauppasopimuksen tiimoilta käytävät neuvottelut ovat saaneet erittäin suuren merkityksen julkisuudessa, on esitetty näkemyksiä, että jos kyseisissä tapauksissa ei päästä neuvotteluteitse sopimukseen, siitä koituisi suurta haittaa pyrkimyksille neuvotella määräys sijoittajan ja valtion välisestä riitojenratkaisusta mukaan muihin kahdenvälisiin investointisopimuksiin, koska jokainen sopimus vaikuttaa kaikkiin muihin valmisteilla oleviin sopimuksiin.

5.1

Sijoittajan ja valtion välinen riitojenratkaisu ei nauti samanlaista tukea muilla kansalaisyhteiskunnan keskeisillä lohkoilla. Ollaan kuitenkin yleisesti ottaen yhtä mieltä siitä, että ulkomaiset sijoittajat tarvitsevat turvaa suoria takavarikkoja ja syrjintää vastaan ja että heillä on oltava käytettävissään samat menettelyt kuin kyseisestä maasta olevilla sijoittajilla.

5.2

Ammattijärjestöt, kansalaisjärjestöt, kuluttaja-, ympäristö- ja kansanterveysorganisaatiot ovat protestoineet voimakkaasti transatlanttista sopimusta vastaan.

5.3

Pääasiallinen huoli on se, että sijoittajan ja valtion välinen riitojenratkaisujärjestelmä ei vastaa tarkoitustaan ja että se kohottaa ylikansallisen pääoman samaan oikeusasemaan itsenäisen valtion kanssa. Komitea kuitenkin toteaa, että jos kaksi maata haluaa edistää keskinäisiä taloudellisia suhteitaan kansainvälisen investointisopimuksen avulla, ne antavat vastavuoroisen lupauksen siitä, että ne takaavat tietyntasoisen kohtelun toisen maan sijoittajille ja sijoituksille.

5.4

Sijoittajan ja valtion välisen riitojenratkaisun lähtökohta oli vaatimaton. Se oli alun perin suunniteltu suorien ulkomaisten sijoitusten apuvälineeksi, keinoksi hankkia vahingonkorvaus, jos valtiovalta tekee yksityisomaisuuden suoran takavarikoinnin kehitysmaassa, jonka oikeusjärjestelmä toimii kehnosti. Sen jälkeen riitojenratkaisu on kasvanut järjestelmäksi, joka

5.5

Takavarikoinnin käsite on laajentunut kattamaan takavarikointiin rinnastuvat toimet, epäsuoran ja sääntömääräisen takavarikoinnin. Seurauksena on ollut se, että käsiteltäväksi on otettu vaateita kaikkia sellaisia valtion toimenpiteitä vastaan, joilla saattaa potentiaalisesti olla vaikutusta tuottoon, tulevaan tuottoon tai perustellusti odotettavissa olevaan tuottoon, vaikka politiikka tai toimenpide on yleisluonteinen eikä koske kyseistä sijoitusta.

5.6

Sijoitusmaan oikeusistuimen antamista kielteisistä tuomioista on valitettu, koska ne on katsottu ”takavarikoinneiksi”. Mainittakoon esimerkkinä yhdysvaltalaisen lääkealan jätin Eli Lillyn Kanadaa vastaan nostama 500 miljoonan dollarin kanne. Sen väite oli, että liittovaltion oikeuden kahdesta patentoidusta lääkeaineesta antamat tuomiot loukkasivat yrityksen sijoittajanoikeuksia. Kyseessä on ensimmäinen kerta, jolloin patentin omistava lääkealan yritys käyttää Yhdysvaltojen solmimien kauppasopimusten suomia erityisoikeuksia välineenä ajaakseen itselleen suurempaa patenttisuojaa monopoliasemassa (15).

5.7

Yhtiöoikeuteen erikoistuneet lakiasiaintoimistot toimivat nykyään suurta hyötyä keräävinä asiantuntijoina oikeustapauksissa, joilla on hyvin vähän tekemistä yksityisomaisuuden takavarikoinnin kanssa. Kourallinen sijoitusoikeuteen erikoistuneita lakiasiaintoimistoja on ratsastanut kanne-aallon harjalla ja hallitsee nyt markkinoita.

5.8.1

TTIP:n yhteydessä on vaikea väittää, että sijoittajilla olisi jotakin pelättävää sijoitusmaan oikeusjärjestelmän takia. Sekä EU:n että Yhdysvaltojen oikeusjärjestelmät ovat täysin kehittyneet ja vankat. Ei ole mitään ilmeistä syytä, miksi suorien ulkomaisten sijoitusten oikeuksia ei voitaisi suojella asianmukaisesti lisäämällä sopimukseen yksinkertainen määräys syrjimättömästä oikeussuojasta ja yhtäläisestä mahdollisuudesta vedota sijoitusmaan oikeusistuimiin. Myös Kanadan ja Japanin tapauksessa pätevät samat perusteet. Jos osoittautuu vaikeaksi toteuttaa kansainvälisiä oikeuksia neuvotteluin, välitystoiminnan keinoin tai kulloisenkin maan tuomioistuimissa näissä erittäin pitkälle kehittyneissä demokratioissa, asia tulisi pyrkiä ensi kädessä selvittämään valtioiden välisen ratkaisun avulla.

5.8.2

London School of Economics -yliopiston selvityksessä analysoidaan Yhdysvaltojen kahdenvälisten investointisopimusten mallia vuodelta 2012. Siinä todetaan, että Yhdysvaltojen soveltama kahdenvälisten investointisopimusten malli menee merkittäviltä osin Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädäntöä pidemmälle. Selvityksessä todetaan myös tämän pohjalta ja Yhdistyneeseen kuningaskuntaan tehtyjen yhdysvaltalaisinvestointien mittasuhteet huomioon ottaen, että on olemassa merkittävä vaara, että Yhdistyneelle kuningaskunnalle aiheutuu poliittisia menetyksiä, kun tulevaisuudessa joudutaan luopumaan parempina pidetyistä toimintapolitiikoista tai muokkaamaan niitä, koska Yhdistyneessä kuningaskunnassa toimivat yhdysvaltalaissijoittajat esittävät vastalauseita niitä vastaan.

5.8.3

Ei ole uskottavaa väittää, että sijoittajan ja valtion välisen riitojenratkaisumekanismin puuttuminen olisi este ulkomaisille sijoituksille. Ulkomaisten sijoitusten volyymi vaihtelee merkittävästi EU:ssa. Eräät EU:n jäsenvaltioista, joiden Yhdysvaltojen kanssa solmimiin kahdenvälisiin investointisopimuksiin kuuluu määräyksiä sijoittajan ja valtion välisestä riitojenratkaisumenettelystä, vastaanottavat vähiten Yhdysvalloista peräisin olevia investointeja:

5.8.4

On mitä kyseenalaisinta väittää, että sijoittajan ja valtion välisen riitojenratkaisumekanismin jääminen pois TTIP:stä heikentäisi EU:n mahdollisuuksia sisällyttää se tuleviin kahdenvälisiin investointisopimuksiin ja OECD:hen kuulumattomien maiden, kuten Kiinan, kanssa tekemiinsä investointisopimuksiin. Kiina on jo rakentanut tiiviin kahdenvälisten investointisopimusten verkoston. Niitä on kaikkiaan 130 (joukossa 26 EU:n jäsenvaltiota). Kiinassa halutaan sopimusta aivan yhtä paljon kuin EU:ssakin. Kyseenalaisempaa on, olisiko EU:n edun mukaista sallia kiinalaisten valtio-omisteisten yritysten, jotka perimmältään ovat Kiinan hallitusvallan jatke, käyttää hyväkseen sijoittajan ja valtion välistä riitojenratkaisua asettuakseen vastustamaan valtion toimintapolitiikkaa. Siten vieras valtio saisi mahdollisuuden käyttää kaupalliseksi ajateltua prosessia tarkoituksiin, joihin pitäisi soveltaa neuvotteluja ja diplomatiaa.

5.8.5

Centre for European Policy Studies- ja Centre for Transatlantic Relations -tutkimuskeskusten sekä Johns Hopkins -yliopiston maaliskuussa 2015 julkaisemassa yksityiskohtaisessa raportissa todetaan päätelmänä seuraava: ”[S]ellaisen sijoitussuojaa koskevan luvun sisällyttäminen TTIP:hen, johon liittyy sijoittajan ja valtion välinen riitojenratkaisu, ei todennäköisesti tuota merkittävää taloudellista tai poliittisista etua EU:lle. Analyysimme osoittaa myös, että tällaisten määräysten sisällyttäminen aiheuttaisi merkittäviä taloudellisia ja poliittisia kustannuksia EU:lle. Vaikka on tärkeää olla liioittelematta mahdollisia kustannuksia, yleinen arviomme on, että kustannukset erittäin todennäköisesti ylittävät EU:lle mahdollisesti kertyvän hyödyn. Näin ollen ehdotamme, että ellei sijoittajan ja valtion väliseen riitojenratkaisuun sisälly huomattavia myönnytyksiä Yhdysvaltojen taholta riitojenratkaisumenettelystä aiheutuvien kustannusten kompensoimiseksi, EU:n olisi järkevää harkita muita vaihtoehtoja” (16).

5.9.1

Etelä-Afrikka, Bolivia, Ecuador, Venezuela ja Indonesia ovat ryhtyneet peruuttamaan voimassa olevia kahdenvälisiä investointisopimuksia tai asteittain supistamaan niitä. On lisäksi tietoja, että myös Intia on tarkastelemassa sopimuksiaan uudelleen, ja Australia on Philip Morris -tapauksen jälkimainingeissa ilmoittanut, ettei se tule suostumaan sijoittajan ja valtion välistä riitojenratkaisua koskevan lausekkeen sisällyttämiseen yhteenkään uuteen sopimukseen.

5.9.2

Lainsäätäjien kansallinen konferenssi (The National Conference of Legislators), joka edustaa yli viittäkymmentä Yhdysvaltojen osavaltioiden parlamentaarista elintä, on ilmoittanut (17), että se ei tule tukemaan yhtäkään kauppasopimusta, jossa on määräykset sijoittajan ja valtion välisestä riitojenratkaisusta, koska tämä loukkaa niiden valtuuksia osavaltiotason lainsäätäjinä säätää ja panna täytäntöön oikeudenmukaisia ja syrjimättömiä säännöksiä, jotka suojelevat kansanterveyttä, takaavat työterveyden ja -turvallisuuden ja suojelevat ympäristöä.

5.9.3

Sijoittajan ja valtion välisen riitojenratkaisun vastustus kasvaa myös Euroopassa, missä Saksa, Itävalta, Kreikka ja Ranska kyseenalaistavat sijoittajan oikeudet TTIP:ssä.

5.9.4

Euroopan parlamentista kuuluu varoittavia ääniä. Vaikutusvaltaisen kansainvälisen kaupan valiokunnan (INTA) jäsenet ovat kehottaneet jättämään sijoittajan ja valtion välisen riitojenratkaisun pois TTIP:stä.

5.9.5

Alueiden komitea varoittaa, että EU:n ja Yhdysvaltojen välinen sijoittajan ja valtion riitojenratkaisu normaalien oikeusistuinten ohi aiheuttaa tuntuvan riskin ja että sen vuoksi siitä voidaan luopua (18).

5.9.6

Nämä mielipiteet heijastelevat näkemyksiä, joita suuri enemmistö eurooppalaisista kansalaisyhteiskunnan organisaatioista on ilmaissut: ne vastustavat sijoittajan ja valtion välisen riitojenratkaisun sisällyttämistä TTIP:hen. Yksi keskeisistä kysymyksistä on, että mikäli sijoittaja kääntyy ensiksi sijoitusmaan oikeusjärjestelmän puoleen ja saa lopullisen tuomion, sijoittajalla on siitä huolimatta mahdollisuus esittää vaade investointituomioistuimessa. Näin ollen investointituomioistuimesta tulee asian lopullinen ratkaisija, ja tätä pidetään suurena demokratian loukkauksena.

6.1

ETSK suhtautuu myönteisesti komission päätökseen käynnistää julkinen kuuleminen sijoittajan ja valtion riitojenratkaisusta transatlanttisessa kauppa- ja investointikumppanuussopimuksessa. Vastauksia saatiin yhteensä 1 43  053, kun pois luetaan jälkikäteen jätetyt saman tahon uudet vastaukset. Tämä osoittaa, että suuri yleisö tuntee laajaa kiinnostusta tähän aiheeseen. Vuoden 2015 tammikuussa julkaistussa komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa tehdään seikkaperäinen analyysi yleisöltä saatujen vastausten sisällöstä ja asiallisesta annista (19).

6.2

Kuulemismenettely perustui viitetekstiin, joka oli muokattu laaja-alaisen talous- ja kauppasopimuksen (CETA) pohjalta. Valitettavasti tuosta sopimusluonnoksesta sen paremmin kuin Singaporen kanssa neuvotellustakaan ei järjestetty julkista kuulemista. Nimenomaan se, että julkisen kuulemismenettelyn perustana käytettiin laaja-alaista talous- ja kauppasopimusta, josta käydyt neuvottelut oli viety päätökseen ja jonka muste oli kuivunut, on aiheuttanut tiettyä huolta siitä, että julkinen kuuleminen ei ollut juuri muuta kuin tapahtuneen tosiasian toteamista ja tarkoitettu lähinnä kumileimasimeksi osoittamaan hyväksyntää EU:n ehdottamille uuden sukupolven investointisopimuksille. Tätä pelkoa lietsoi entisestään se, että kuulemisasiakirjassa keskityttiin menettelytapoihin ja että se ei sisältänyt nimenomaisia kysymyksiä periaatteesta, että sijoittajan ja valtion välinen riitojenratkaisu sisällytetään TTIP:hen. Konsultaatiomenettelyn tarkoituksena oli kuitenkin kuulla sidosryhmien mielipiteitä keinoista parantaa sijoittajan ja valtion välistä riitojenratkaisua TTIP:ssa.

6.3

Kuulemismenettelyn uusi anti jäi niukaksi verrattuna siihen olemassa olevaan valtaisaan tietomäärään, jonka aktiivinen verkossa käyty yleisökeskustelu sijoittajan ja valtion välisestä riitojenratkaisusta oli jo tuottanut. Toimenpide oli kuitenkin erittäin hyödyllinen, koska se nivoi käydyssä keskustelussa esitetyt erilaiset perustelut yhteen ja tarjosi kansalaisyhteiskunnalle mahdollisuuden ilmaista näkemyksensä suoraan.

6.4

On valitettavaa, että eräät sijoittajan ja valtion välisen riitojenratkaisun puolestapuhujista ovat sivuuttaneet noin 97 prosenttia erilaisten verkkofoorumien kautta kollektiivisesti annetuista vastauksista. Kollektiivinen vastaaminen on julkisen kuulemismenettelyn legitiimi osa. ETSK on tyytyväinen Euroopan komission vakuutukseen, että kaikki vastaukset on otettu tasavertaisesti huomioon.

6.5

ETSK huomauttaa, että alle 1 prosenttia vastaajista ilmoitti olevansa Yhdysvalloissa toimivia sijoittajia, mutta komitea ei pidä tätä huolestuttavana. Demokratian ja valtioiden itsemääräämisoikeuden kaltaisia kysymyksiä käsiteltäessä ovat kansalaisyhteiskunnan laaja-alaisesti ilmaisemat mielipiteet olennaisia osatekijöitä.

6.6

Euroopan komissio on yksilöinyt neljä lohkoa, missä olisi etsittävä lisää kehittämismahdollisuuksia:

Lohkoja kuvaillaan tarkemmin tausta-asiakirjassa ”Investment in TTIP and beyond – the path for reform”, jonka komission jäsen Cecilia Malmström esitteli Euroopan parlamentille ja neuvostolle toukokuussa 2015.

6.7

ETSK on yllättynyt saadessaan kuulla 18. toukokuuta pidetyssä kansalaisyhteiskuntien vuoropuhelukokouksessa vahvistetun tiedon, että parhaillaan Japanin kanssa käytävissä vapaakauppaneuvotteluissa pohjana käytettävästä sijoittajansuojamallista on sovittu jo laaja-alaisessa talous- ja kauppasopimuksessa. Koska komission jäsen yksilöi Euroopan parlamentille 6. toukokuuta esittelemässään tausta-asiakirjassa ”Investment in TTIP and beyond – the Path for Reform” monia aloja, joita on syytä kehittää entisestään laaja-alaisen talous- ja kauppasopimuksen tekstissä, komitea on huolissaan siitä, että kyseinen sopimus on edelleen perustana Japanin kaltaisen tärkeän globaalin kumppanin kanssa käytäville neuvotteluille.

7.1

ETSK pitää huolestuttavana, että Euroopan palvelufoorumin (European Service Forum) julkisessa kuulemismenettelyssä antamissa vastauksissa vaaditaan odotusten ja rajoitusten minimoimista ja kehotetaan Euroopan komissiota käyttämään Lissabonin sopimuksen mukaista neuvottelumandaattiaan parantaakseen ja vahvistaakseen eikä vesittääkseen sijoittajan ja valtion välistä riitojenratkaisua. Näihin vaatimuksiin kuuluvat ehdoton kaikkein suosituimman valtion lauseke, kansallisen oikeusjärjestyksen mukaista kohtelua koskeva lauseke, ehdoton oikeudenmukaista ja tasapuolista kohtelua koskeva lauseke; laaja-alainen sateenvarjolauseke, ei poikkeuksia yksittäisille toimialoille, ei suodatinmekanismeja, täysimääräinen korvaus välittömistä ja välillisistä takavarikoinneista (20).

7.2

Sijoittajan ja valtion välistä riitojenratkaisua käytetään enenevästi keinona kiertää kansalliset oikeusjärjestelmät ja haastaa valtiot sen sijaan yksityisoikeudellisiin kansainvälisiin oikeusistuimiin, joissa veronmaksajilta vaaditaan korvausta yleisen edun nimissä harjoitetusta politiikasta, jonka väitetään rajoittavan sijoitusten tuottoa. Käytänne on erityisen yleinen terveys- ja ympäristönsuojelualoilla.

7.3

Äskettäiset suurta huomiota keränneet oikeustapaukset ovat voimistaneet sijoittajan ja valtion välisen riitojenratkaisun vastustusta:

7.4

Investointisopimuksissa kielletään varojen tai tuoton kotiuttamisen kaikenlainen rajoittaminen. Valtiot eivät saa määrätä pääoman valvontatoimia pysäyttääkseen valuuttaansa kohdistuvat hyökkäykset tai rajoittaa ”kuuman rahan” virtoja kriisitilanteessa, vaikka Kansainvälinen valuuttarahasto katsookin, että tuon kaltaiset valvontatoimet ovat olennainen toimintapoliittinen keino. Sijoittajan ja valtion väliseen riitojenratkaisuun liittyvät tapaukset ovat koetelleet kaikista maista ankarimmin Argentiinaa, joka on joutunut maksamaan yli 500 miljoonaa Yhdysvaltojen dollaria sen jälkeen, kun se päätti kytkeä peson irti Yhdysvaltojen dollarista vuonna 2002.

7.5

Laaja-alaisen talous- ja kauppasopimuksen luvussa 11 (Palveluja koskeva rajatylittävä kauppa) määrätään julkisten palvelujen sulkemisesta sopimuksen ulkopuolelle, mutta luvussa 10 (Sijoittajansuoja) ei määrätä niitä koskevista poikkeuksista tai poissulkemisista. Vaikka periaatteessa pitääkin olla hyväksyttävää, että sijoittajia suojellaan valtion viranomaisten mielivaltaisilta toimilta, takavarikoinnin ja etenkin epäsuoran takavarikoinnin määritelmä aiheuttaa huolta valtioiden kyvystä palauttaa tietyt kaupallisten toimijoiden nykyisin tuottamat toiminnot takaisin valtion hoidettaviksi oikeutetuista julkisen vallan politiikkaan liittyvistä syistä. Luvun 10 mukaan takavarikointi tarkoittaa myös kaikkea lainsäädäntöä, joka vaikuttaa yksityisen liiketoiminnan arvoa alentavasti. Vahingonkorvauksen täytyy vastata ”todellista menetystä”. Tämä voisi tehdä palvelujen palauttamisen julkisen vallan hoidettaviksi taloudellisesti liian raskaaksi valtioille.

7.6

Laaja-alaisessa talous- ja kauppasopimuksessa todetaan, että epäsuoran takavarikoinnin määritelmä on liian väljä, ja liitteen X.11 kohdassa 3 pyritään selkeyttämään asiaa mainitsemalla ne julkisen vallan toimintapolitiikan tavoitteet, jotka eivät tarkoittaisi epäsuoraa takavarikointia. Sellaisia ovat mm. terveys, turvallisuus ja ympäristökysymykset. On kuitenkin olemassa vaara, että tämä voitaisiin tulkita normatiiviseksi, jolloin laajemmat julkisen vallan toimintapoliittiset tavoitteet, kuten talous- ja veropolitiikka tai keskeisten palvelujen uudelleenkansallistaminen, jäisivät alttiiksi sijoittajan ja valtion välisen riitojenratkaisun puitteissa epäsuoran takavarikoinnin perusteella esitetyille vaateille. On olennaisen tärkeää, että tämä seikka selvitetään.

7.7

Ilmoittaessaan suunnitelmistaan, joiden tarkoituksena on estää sijoittajia käyttämästä sijoittajan ja valtion välistä riitojenratkaisua väärin, Euroopan komissio totesi, että se pyrkisi sisällyttämään TTIP:hen määräyksiä, joilla estetään perusteettomat kanteet (22). Myös laaja-alaisessa talous- ja kauppasopimuksessa on nopeutettu menettely asiattomien ja perusteettomien kanteiden hylkäämiseksi. Termin ”perusteeton” määrittely tiukasti juridisessa terminologiassa tulee kuitenkin olemaan äärimmäisen vaikeaa ja se voi hyvinkin tarjota lisää hedelmällistä maaperää sijoitusasioihin erikoistuneille lakimiehille.

7.8

Luonnoksessa laaja-alaiseksi talous- ja kauppasopimukseksi on myös ”oikeudenmukaisen ja tasapuolisen kohtelun” suppea määritelmä. Sijoittajan ja valtion välisen riitojenratkaisun vastustajat pitävät tätä liian väljänä, ja elinkeinoelämän piirit katsovat sen olevan turhan joustamaton. Se antaa välimiesoikeudelle yhä tulkintamahdollisuuksia, eikä siihen sisälly joustavaa uudelleenkäsittelymekanismia.

7.9

Jo pelkkä sijoittajan ja valtion väliseen riitojenratkaisuun liittyvän oikeusriidan uhka voi aiheuttaa sääntelyn jähmenemistä, mikä laimentaa valtiovallan halua sääntelyyn yleisen edun nimissä, koska pelkona on oikeuskäsittely siihen liittyvine rankaisuvaateineen. Esimerkiksi Uuden-Seelannin hallitus on pysäyttänyt oman merkinnättömiä tupakkapakkauksia koskevan lakinsa käsittelyn odottaessaan päätöstä Philip Morrisin Australiaa vastaan käynnistämässä oikeusmenettelyssä.

7.10

Sääntelyn jähmettymistekijän merkitys korostui Freshfields Bruckhaus Deringer -lakiasiaintoimiston kansainvälisille asiakkailleen pitämässä alustuksessa: ”Yritykset tarkkailevat tätä nykyä aiempaa herkemmin kansainvälisten investointisopimusten mahdollisia vaikutuksia, ei pelkästään etsiessään viimeistä suojakeinoa, kun asiat menevät vikaan, vaan myös tärkeänä välittömästi saatavilla olevana riskinhallintavälineenä sijoituspäätöksiä toteuttaessaan.”

7.11

Vaikka Euroopan komissio on sitoutunut takaamaan, että EU:n tulevissa kauppa- ja/tai investointisopimuksissa valtioita ei voida pakottaa purkamaan jokin toimenpide, tällöin ei oteta huomioon mahdollista vaikutusta, jonka aiheuttaa uhka valtavan sakon tuomitsemisesta maksettavaksi käynnistetyssä oikeusjutussa, jossa on kyse miljardeista dollareista.

7.12

Luonnoksessa laaja-alaiseksi talous- ja kauppasopimukseksi määrätään myös, että välimiesmenettelyn kulut määrätään hävinneen osapuolen maksettavaksi. Tämä tarkoittaa sitä, että ne, jotka ovat esittäneet asiattoman vaateen, velvoitetaan maksamaan kaikki kustannukset. Kun kuitenkin otetaan huomioon viimeaikaiset valtaisan suuret vaateet, tämän tuskin muodostuu esteeksi hyvävaraisille monikansallisille yhtiöille ja alaan erikoistuneille lakiasiaintoimistoille, kun vastapainona ovat mahdolliset hyödyt. Toisaalta on todettava, että keskimääräiset kulut, 4 miljoonaa Yhdysvaltojen dollaria kutakin riitapuolta kohden, muodostuvat pakostakin merkittäväksi torjuvaksi tekijäksi pk-yrityksille, jotka esittävät vaateita sijoittajan ja valtion välisen riitojenratkaisun puitteissa.

8.1

Nykyisestä järjestelmästä tehdään selkoa tekstijaksossa 3. Se on kysymys, josta ilmaistiin laajalti huolta kuulemismenettelyssä.

8.2.1

Välimiesoikeuden jäsenet valitaan kutakin tapausta varten erikseen niin, että kukin osapuoli nimeää oman välimiehensä, ja osapuolten on päästävä yhteisymmärrykseen kolmannesta välimiehestä. Mikäli ne eivät kykene pääsemään asiasta sopimukseen, nimittävä viranomainen tekee tavallisesti päätöksen kolmannesta välimiehestä. Heidät nimetään toisella tavoin kuin kansalliset tuomiovallan käyttäjät, joille käsiteltävät oikeusasiat määrätään osapuolten pystymättä siihen vaikuttamaan. He ovat tyypillisesti useimmissa tapauksissa peräisin sijoituksia koskevien riitaisuuksien kansainvälisestä ratkaisu- ja sovittelukeskuksesta (ICSID) ja Yhdistyneiden kansakuntien kansainvälisen kauppaoikeuden komiteasta (UNCITRAL) ja ovat lakimieskunnan pitkälle valikoituneita jäseniä, mukana on ansioituneita lakimiehiä, professoreita ja entisiä tuomareita. Toisin kuin Maailman kauppajärjestössä on tapana, ei vaikuta siltä, että yhtään valtiovallan puolustusasiamiestä sijoittajan ja valtion välisessä riitojenratkaisussa tai valtiovallan edustajaa investointisopimusneuvotteluissa olisi valittu välimiesoikeuden jäseniksi oikeustapauksissa, joissa osapuolina on muita valtioita.

8.2.2

Kuten Corporate Europe Observatory (CEO) (23) on todennut, monet ovat myös toimineet oikeudellisina avustajina muissa oikeustapauksissa: 50 prosenttia sijoittajien ja 10 prosenttia valtioiden edustajina. Roolien vastavuoroisen vaihtelun tässä suhteellisen suppeassa joukossa (15 lakimiestä toimi välimiesoikeuden jäseninä 55 prosentissa kaikista tapauksista) (24) nähdään toisinaan synnyttävän keskinäistä yhteenkuuluvuutta ilmentävää solidaarisuutta, joka saattaa johtaa ”epäterveisiin kompromisseihin” (25). Kandidaattijoukon puolueettomuudesta esiintyy huolta, mitä ilmentää se, että vastapuoli kieltäytyy yhä useammissa tapauksissa hyväksymästä välimiesoikeuden jäsenehdokasta (26).

8.3

On selvää, että vaikka monet pitävät laaja-alaisen talous- ja kauppasopimuksen määräyksiä välimiesoikeuden jäsenten valinnasta ja oikeusistuimen toiminnasta parannuksena eräillä aloilla, niiltä puuttuu kansalaisyhteiskunnan laaja-alainen tuki. On esitetty vakavaa huolta välimiesoikeuksien perustamiseen ja niiden toimintaan liittyen:

9.1

Suorilla ulkomaisilla sijoituksilla on nykyisin lähes ainutlaatuinen oikeusasema, jonka turvin yksityishenkilö voi haastaa valtion välimiesoikeuteen kansainvälisen oikeuden nojalla. Ihmisoikeuksia koskeva lainsäädäntö suo erityisiä oikeuksia, mutta, pääasiassa siksi, että vältettäisiin kansallisten tuomioistuinjärjestelmien ohittaminen, yksityishenkilöiden edellytetään käyttävän ensin kaikki paikalliset oikeussuojakeinot, ennen kuin he voivat esittää vaateen kansainvälisen oikeusistuimen käsiteltäväksi. Laaja-alaisessa talous- ja kauppasopimuksessa ei edellytetä kaikkien paikallisten oikeussuojakeinojen käyttämistä ensin loppuun. Siinä edellytetään ainoastaan, että sijoittajat käyvät neuvotteluja.

9.2

EU:n jäsenvaltiot ovat esittäneet merkittävästi perussopimuksiin ja valtiosääntöoikeuteen liittyvää huolta sijoittajan ja valtion välisestä riitojenratkaisusta sellaisena kuin se on sisällytetty laaja-alaiseen talous- ja kauppasopimukseen ja sellaisena kuin sitä kaavaillaan TTIP:hen (27). Kahdenvälisten investointisopimusten osalta sijoittajan ja valtion väliseen riitojenratkaisuun tähän mennessä ehdotetut parannukset eivät ole hälventäneet näitä huolia (28). EU:n kauppapolitiikkaa (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 205 ja 207 artikla) sitovat periaatteet, jotka on kirjattu Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklaan, Euroopan unionin perusoikeuskirjaan ja muihin EU:n oikeusnormeihin.

Kuitenkin sovellettaessa kauppasopimusta, jolloin investointeja koskevissa riita-asioissa annetaan ratkaisu kansainvälisissä välimiesoikeusmenettelyissä, joita kyseisen kaltaiset edellytykset eivät sido, voidaan myös tehdä päätöksiä, jotka eivät ole sopusoinnussa EU:n oikeuden kanssa (ks. kohta 7.3 edellä – Micula vastaan Romania).

9.3

Tämä tuomiovallan siirtäminen yksityisille välimiesoikeuksille, joita EU:n periaatteet eivät sido, saattaa mennä Lissabonin sopimuksen ulkopuolelle ja se voisi tarkoittaa merkittävää toimivallan ylitystä. Euroopan unionin tuomioistuin on asettanut mainitun kaltaisen kansainvälisen tuomiovallan perustamisen ehdoksi sen, ettei se loukkaa EU:n oikeusjärjestyksen itsenäisyyden kunnioittamisen periaatetta eikä perussopimuksissa vahvistettua toimivallanjakoa (29).

9.4

Koska sijoittajan ja valtion välinen riitojenratkaisu on sisällytettävä TTIP:hen sekasopimusmenettelyllä, tarvitaan kaikkien 28 jäsenvaltion parlamenttien hyväksyntä, ennen kuin se voi tulla voimaan (väliaikaisesti). Toissijaisuusperiaate on otettava huomioon, kun tarkastellaan kansallisten oikeusistuimien sivuuttamista.

9.5

Tulee tunnustaa, että EU:n oikeuden ja kansainvälisen oikeuden välillä vallitsee jännite, varsinkin Euroopan unionin tuomioistuimen tuomiovallan yksinoikeuden osalta (SEU-sopimuksen 19 artikla ja SEUT-sopimuksen 263 artikla ja sitä seuraavat). Tästä ovat osoituksena Euroopan unionin tuomioistuimen lausunto EU:n liittymisestä Euroopan ihmisoikeussopimukseen (30) ja Euroopan komission omaksuma tarkastelutapa, kun se korosti EU:n oikeuden ensisijaisuutta oikeustapauksessa Micula vastaan Romania. Luonnokseen laaja-alaiseksi talous- ja kauppasopimukseksi sisältyvässä 14.16 artiklassa kielletään laaja-alaisen talous- ja kauppasopimuksen suora vaikutus ja edellytetään, että sopimuksen määräykset sisällytetään EU:n tai jäsenvaltioiden oikeuteen, jotta sijoittajat pystyvät vetoamaan niihin. Tämä mutkistaa entisestään suhdetta EU:n oikeusjärjestyksen ja välimiesoikeuksien tekemien, sijoittajan ja valtion välisen riitojenratkaisun päätösten välillä.

9.6

Kun otetaan huomioon, että sijoittajan ja valtion välisen riitojenratkaisujärjestelmän – lajissaan ensimmäisen – luominen EU:n vapaakauppasopimuksissa aiheuttaa maailmanlaajuisia vaikutuksia jäsenvaltioille ja lukuisille EU:n kansalaisille, ETSK pitää ehdottoman tärkeänä, että Euroopan unionin tuomioistuin tutkii yhdenmukaisuuden EU:n oikeuden kanssa ennalta käsin. Tämä on erityisen tärkeää EU:n perusarvoja ja perusoikeuskirjaa ajatellen mutta myös kun muistetaan Euroopan unionin yksinoikeus oikeudellisen tulkinnan ja toissijaisuusperiaatteen alalla. Siksi tarvitaan asianmukainen oikeudellinen lausunto, joka tulee ottaa huomioon, ennen kuin sopimus tulee voimaan, kuten myös ennen kuin se tulee väliaikaisesti voimaan (SEUT-sopimuksen 218 artikla). Tässä yhteydessä on huomattava, että jos laaja-alainen talous- ja kauppasopimus tulee voimaan, siihen sisältyy jatkuvuuslauseke, joka sopimuksen päättyessä pidentää määräysten voimassaoloa kahdellakymmenellä vuodella niiden sijoitusten osalta, jotka on tehty ennen sopimuksen päättämistä.

9.7

Euroopan komission on kiireellisesti pohdittava sitä, miten menetellään olemassa olevien EU:n sisäisten kahdenvälisten investointisopimusten ja EU:n jäsenvaltioiden kolmansien maiden kanssa tekemien kahdenvälisten investointisopimusten kanssa. Tämä koskee erityisesti Yhdysvaltojen ja Kanadan kaltaisten kehittyneiden maiden kanssa tehtyjä sopimuksia, joihin sisältyy vielä nykyaikaistamista odottavia sijoittajan ja valtion välisen riitojenratkaisun mekanismeja ja joita voidaan nykyisellään käyttää haluttaessa kyseenalaistaa valtion oikeus säännellä ja sen oikeus harjoittaa legitiimiä valtiovallan toimintapolitiikkaa. Useimpiin näistä sopimuksista sisältyy niin ikään jatkuvuuslausekkeet, mikä omalta osaltaan lisää niiden päättämisprosessin mutkikkuutta.

10.1

Kansalaisyhteiskunta on laajalti valitusmekanismin kannalla, mikä kävi ilmeiseksi julkisessa kuulemismenettelyssä ja ETSK:n julkisessa kuulemistilaisuudessa.

10.2

Luonnokseen laaja-alaiseksi talous- ja kauppasopimukseksi ei sisälly valitusjärjestelmää. Se avaa kuitenkin mahdollisuuden mainitun kaltaisen järjestelmän luomiseen. Laaja-alaisen talous- ja kauppasopimuksen tiimoilta ei ole kaavailtu käytäväksi neuvotteluja valitusjärjestelmistä ja menettelytavoista. Tämä näkymä toteutumattomasta lupauksesta vähentää asian tärkeyttä suuresti. Ratkaisu on löydettävä kiireellisesti.

10.3

Välimiesoikeuden ratkaisu on periaatteessa lopullinen, ja sen käsittely uudelleen tai sen kumoaminen on mahdollista ainoastaan aivan äärimmäisissä olosuhteissa (31). Tämä ei kestä lainkaan vertailua kansallisten tuomioistuinjärjestelmien kanssa, eikä vastaa kuulemismenettelyssä esitettyihin perustellun huolestuneisiin näkemyksiin.

11.1

UNCTAD on määrittänyt viisi vaihtoehtoa sijoittajan ja valtion välisen riitojenratkaisun uudistamiseksi:

11.2

ETSK katsoo, että nämä vaihtoehdot ansaitsevat yksityiskohtaisen jatkokäsittelyn. Euroopan komissio on työstänyt neljää ensimmäistä vaihtoehtoa määrittäessään uutta lähestymistapaa sijoittajansuojaan ja sijoittajan ja valtion väliseen riitojenratkaisuun nähden luonnoksissa laaja-alaiseksi talous- ja kauppasopimukseksi ja EU:n ja Singaporen väliseksi sopimukseksi. Kuulemismenettelyssä kävi ilmi, että epäilykset istuvat edelleen syvässä. Komitea katsoo, että ajatus kansainvälisen investointituomioistuimen luomisesta tarjoaa parhaat mahdollisuudet edetä asiassa, koska se olisi varsin hyvin omiaan takaamaan järjestelmän legitimiteetin ja avoimuuden ja johtaisi tulkintojen parempaan yhdenmukaisuuteen ja päätösten suurempaan täsmällisyyteen. Tässä yhteydessä ETSK suhtautuu myönteisesti kauppapolitiikasta vastaavan komissaarin kansainvälisen kaupan valiokunnalle 18. maaliskuuta esittämään näkemykseen, jonka mukaan monenvälinen oikeusistuin hyödyntäisi resursseja tehokkaammin ja sillä olisi vahvempi legitimiteetti.

11.3

ETSK ei kuitenkaan pidä toimivana sellaista menettelyä, että neuvotteluja sijoittajan ja valtion välisestä riitojenratkaisusta TTIP:ssä käydään samanaikaisesti kansainvälistä investointituomioistuinta koskevaa keskipitkän aikavälin vaihtoehtoa tarkoittavien neuvottelujen kanssa. Mikäli päästään yhteisymmärrykseen laaja-alaisen talous- ja kauppasopimuksen puitteissa, siitä syntyy kaikella todennäköisyydellä vakioreferenssi, mikä vähentää mahdollisuuksia hankkia tukea ajatukselle kansainvälisestä oikeusistuimesta. Tilannetta hankaloittaa entisestään se, ettei TTIP:stä ole automaattista kytköstä laaja-alaiseen talous- ja kauppasopimukseen. On tärkeää korostaa, että neuvottelut laaja-alaisesta talous- ja kauppasopimuksesta on saatu päätökseen ja ettei ole takeita siitä, että Kanadan hallitus hyväksyy TTIP:ssä sovittujen muutosten sisällyttämisen.

11.4

Nykyisen strategian myötä Euroopan komissio saattaa joutua tilanteeseen, jossa sen ensimmäinen neuvotteluyritys sijoittajansuojasta voi johtaa Yhdysvaltoja, Kanadaa ja Singaporea koskevaan kolmeen eri järjestelmään. Toisaalta, jos komissio päätyy yhdenmukaiseen järjestelmään, se voidaan saavuttaa ainoastaan hyvin tiukkojen neuvottelujen jälkeen. ETSK katsoo, että silloin on käytännössä mahdotonta saada tukea, jota tarvitaan pyrkimysten keskittämiseksi kansainvälisen oikeusistuimen luomiseen.

11.5

Siksi ETSK katsoo, että yhdessä tärkeimpien maailmanlaajuisten toimijoiden, kuten rinnakkaisiin uusiin kauppa- ja investointineuvotteluihin osallistuvien Yhdysvaltojen, Kanadan ja Japanin, kanssa on ainutlaatuinen mahdollisuus tavoitella kansainvälistä investointituomioistuinta. Komitea katsoo lisäksi, että tämä on myös paras mahdollisuus suostutella kehitysmaita, missä sijoittajansuojan tarve on todennäköisesti paljon suurempi, uuden maailmanlaajuisen järjestelmän kannalle.