RAKENNUSALAN RESURSSITEHOKKUUDEN PARANTAMINEN

1.       JOHDANTO

Rakennusten rakentamiseen ja käyttöön kuluu EU:ssa noin puolet kaikesta EU:ssa louhitusta materiaalista[1] ja käytetystä energiasta[2] sekä noin kolmasosa käytetystä vedestä[3]. Ala aiheuttaa myös kolmasosan kaikesta jätteestä[4] ja alaan liittyy ympäristöpaineita, joita muodostuu rakennuksen elinkaaren eri vaiheessa, kuten rakennustuotteiden valmistuksen yhteydessä, rakennus-, käyttö- ja korjausvaiheissa sekä rakennusjätteen käsittelyn yhteydessä.

Tämän aloitteen päätavoitteena on edistää tehokkaampaa resurssien käyttöä uusissa ja kunnostetuissa kaupallisissa, asuin- ja julkisissa rakennuksissa ja vähentää niiden kokonaisympäristövaikutuksia koko niiden elinkaaren aikana. Resurssien käyttö määrittyy suurelta osin suunnittelupäätösten ja rakennusmateriaalivalintojen kautta. Resurssitehokkuuden parantamiseksi suunnittelijat, valmistajat, urakoitsijat, viranomaiset ja käyttäjät tarvitsevat käyttökelpoista ja luotettavaa tietoa päätöksentekonsa tueksi. Tässä aloitteessa puututaan informaatiovajeeseen ja ehdotetaan selkeästi määriteltyjä ja mitattavissa olevia indikaattoreita rakennusten ympäristötehokkuuden arvioimiseksi.

2.       RAKENNUSTEN RESURSSIEN KÄYTÖN VÄHENTÄMINEN

Resurssien kulutusta ja niihin liittyviä ympäristövaikutuksia voidaan vähentää rakennuksen elinkaaren aikana seuraavilla tavoilla:

Suunnittelun parantaminen. Rakennuksia suunniteltaessa harkitaan resurssien käyttöä rakennuksen tarpeiden ja toiminnallisuuden mukaan ja otetaan huomioon myös purkuvaihe. Hankesuunnittelun parantaminen. Varmistetaan, että resurssi- ja energiatehokkaita tuotteita käytetään nykyistä enemmän. Resurssitehokkaiden rakennustuotteiden valmistaminen. Rakennustuotteiden valmistuksessa käytetään kierrätysmateriaaleja ja olemassa olevia materiaaleja uudelleen ja hyödynnetään jäte polttoaineena. Resurssitehokkaampi rakentaminen ja saneeraaminen. Vähennetään rakennusjätteen määrää ja kierrätetään sekä käytetään uudelleen materiaaleja ja tuotteita, jotta niitä sijoitettaisiin vähemmän kaatopaikoille.

Materiaalien ja jopa kokonaisten tuotteiden kierrättäminen ja uudelleenkäyttäminen on yhä tärkeämpää materiaalien tehokkaan käytön lisäämiseksi ja ensiömateriaaleihin liittyvien kielteisten vaikutusten välttämiseksi. Tilanteen kokonaistasapaino riippuu kuitenkin suuressa määrin tehokkaiden kierrätysjärjestelmien soveltamisesta paikallisella, alueellisella ja kansallisella tasolla, koska ne ovat kaatopaikalle sijoittamisen houkutteleva ja kustannustehokas vaihtoehto. Kierrätysvaihtoehtojen houkuttelevuus riippuu kuljetusmatkan pituudesta kierrätyslaitoksiin, kierrätettyjen materiaalien tarpeeksi korkeasta puhtausasteesta sekä kierrätys- ja tuotantoprosesseista.

Käyttövaiheen lämmityksen ja valaistuksen energiankulutusta säännellään useilla EU:n asetuksilla[5],[6],[7],[8]. Rakennustuotteiden valmistuksessa ja rakennusprosessissa käytettävä energia aiheuttaa myös merkittävän osan rakennuksen kokonaisympäristövaikutuksista. Tutkimusten mukaan EU:n alueella rakennustuotteiden valmistuksen energiankulutus on 5–10 prosenttia kokonaisenergiankulutuksesta[9]. Lisäksi rakennukseen sitoutuneet kasvihuonekaasupäästöt ovat kasvussa[10] ja ne voivat muodostaa merkittävän osan kasvihuonekaasupäästöjen yhteismäärästä. Rakennusten ympäristövaikutuksia voidaan vähentää tehokkaasti vain ottamalla huomioon sen koko elinkaari. Muussa tapauksessa vaikutukset voivat jäädä huomiotta tai luodaan muita ongelmia elinkaaren muissa vaiheissa. Tietyt ratkaisut rakennuksen käyttövaiheen energiatehokkuuden parantamiseksi saattavat vaikeuttaa myöhempää kierrätystä ja nostaa sen hintaa.

Elinkaarikustannusten alentaminen

Rakennuksista, jotka on suunniteltu ja rakennettu niin, että niistä aiheutuu vähemmän elinkaaren aikaisia ympäristövaikutuksia, saadaan suoria taloudellisia hyötyjä alempien käyttö- ja ylläpitokustannusten[11],[12],[13] vähäisemmän arvonalenemisen ja suuremman nettoarvon muodossa[14],[15]. Lisäksi saadaan myönteisiä sosiaalisia vaikutuksia paremman terveyden ja tuottavuuden muodossa. Tällä hetkellä useimmat sertifioidut rakennukset ovat kalleimpia kaupallisia ja julkisia rakennuksia (esimerkiksi korkealuokkaisia hotelleja ja toimistoja) ylimääräisten hallinnollisten ja sertifiointikustannusten vuoksi. Nämä kustannukset olisi kuitenkin nähtävä pidempiaikaisten hyötyjen valossa. Kun suunnittelijoiden, tavarantoimittajien ja valmistajien tietämys lisääntyy, kustannukset alenevat toimitusketjun mukautuessa uusiin vaatimuksiin ja käytäntöihin. Ranskassa QUALITELin tekemässä tutkimuksessa todetaan, että kestävän kehityksen mukaisten asuinrakennusten rakentamisen lisäkustannukset tavanomaisesti rakennettuihin rakennuksiin verrattuna ovat alentuneet yhteen prosenttiin vuoden 2003 10 prosentista[16]. Vastaava suuntaus on todettu myös Yhdistyneessä kuningaskunnassa[17].

3. RAKENNUSTEN YMPÄRISTÖTEHOKKUUDEN ARVIOIMISELLE YHTEINEN EUROOPPALAINEN LÄHESTYMISTAPA

Nykytila

Etenemissuunnitelmassa kohti resurssitehokasta Eurooppaa[18] ehdotetaan, että rakennusten saneeraamisen ja rakentamisen resurssitehokkuutta olisi parannettava, mikä edellyttäisi, että toimintapolitiikoissa tarkasteltaisiin monia eri ympäristövaikutuksia tuotteiden koko elinkaaren ajan. Rakennusalan ja rakennusalan yritysten kestävää kilpailukykyä koskevassa strategiassa[19] tuotiin myös esille, että resurssitehokkuus on yksi alan keskeisistä haasteista ennen vuotta 2020. Strategiassa todettiin myös, että "komissio aikoo ehdottaa toimintatapoja nykyisten arviointimenetelmien vastavuoroista tunnustamista tai yhdenmukaistamisesta varten, myös siten, että niiden toimivuutta parannetaan ja niiden hinta saatetaan kohtuullisemmaksi rakennusalan yritysten, vakuutusalan ja sijoittajien kannalta".

Rakennuksiin ja rakennustuotteisiin sovelletaan useita välineitä, kuten rakennusten energiatehokkuutta koskevaa direktiiviä[20], energiatehokkuusdirektiiviä[21], rakennustuoteasetusta[22], EU:n päästökauppajärjestelmää[23], teollisuuden päästöjä koskevaa direktiiviä[24], jätepolitiikan puitedirektiiviä[25] sekä kaatopaikkadirektiiviä[26]. Niissä keskitytään kuitenkin eri resursseihin ja elinkaaren osiin ja tällä hetkellä niitä ei ole suunniteltu koko elinkaaren käsittävää lähestymistapaa silmällä pitäen.

Kansallisella tasolla muutamat jäsenvaltiot valmistelevat elinkaaritietoon liittyviä toimintapolitiikkoja. Vaarana on, että jäsenvaltioiden kehittämät indikaattorit eroavat toisistaan ja aiheuttavat sen, että liiketoimintaympäristö muuttuu tarpeettoman monimutkaiseksi. Toisaalta nykyistä kiinnostusta voidaan pitää mahdollisuutena sovittaa yhteen erilaisia kansallisia lähestymistapoja ja kehittää vertailukelpoisia tietoja ja jakaa parhaita käytäntöjä. Komissio ehdotti rakennusalan kestävää kilpailukykyä koskevassa strategiassa[27] ympäristöarviointimenetelmien vastavuoroisen tunnustamisen parantamista, jotta rakennusalan pienille ja keskisuurille yrityksille syntyisi lisää liiketoimintamahdollisuuksia.

Yksityissektorillakin rakennusten ympäristötehokkuutta arvioidaan vapaaehtoisten kaupallisten monikriteeristen sertifiointijärjestelmien avulla vain hyvin harvoin. Alle prosentti Euroopan rakennuksista on sertifioitu tällaisten järjestelmien avulla[28]. Niiden käyttöä hidastaa se, että sertifiointikustannukset mielletään korkeiksi. Lisäksi vallitsee epävarmuutta siitä, vaatiiko lopullinen asiakas arviointijärjestelmän käyttöä ja jos vaatii, mitä erityistä järjestelmää hän vaatii. Se, ettei eri järjestelmiä voida verrata, lisää myös epävarmuutta ja monimutkaistaa tilannetta yritysten kannalta.

Ongelmana on siis sellaisten luotettavien, vertailukelpoisten ja kohtuuhintaisten tietojen, menetelmien ja välineiden puute, joilla tuotantoketjun toimijat voivat analysoida ja vertailla eri ratkaisujen ympäristötehokkuutta. Näin ollen on vaikea tehdä merkityksellisiä päätöksiä tarjontaketjun riskeistä, markkinamahdollisuuksista ja sisäisistä investointiprioriteeteista. Kuluttajat kärsivät siitä, etteivät he saa tarpeeksi neuvoja ympäristönäkökohtien ottamisesta huomioon ostopäätöksissään. Tämä heikentää luottamusta markkinoihin. Jopa 79 prosenttia haastatelluista eurooppalaisista pitäisi tällaista tietoa merkittävänä tekijänä päätöksenteossaan[29].

Seuraavat vaiheet – objektiivisen ja luotettavan tiedon tarve

Jotta ammattilaiset, päättäjät ja sijoittajat EU:n alueella voisivat hyödyntää elinkaariajattelua, he tarvitsevat empiirisiä, luotettavia, avoimia ja vertailukelpoisia tietoja[30], joiden puolestaan on perustuttava selkeisiin rakennustehokkuutta koskeviin indikaattoreihin, joissa yhdistetään erilaisten julkisten ja yksityisten vaatimusten tavoitteet.

Vaikka eri kansallisilla ja kaupallisilla järjestelmillä saattaakin olla syitä soveltaa hieman erilaisia lähestymistapoja (esimerkiksi erityismateriaalit tai ilmasto-olosuhteet), olisi kuitenkin vahvistettava yhteinen keskeisten indikaattoreiden kehys, jossa keskitytään keskeisimpiin ympäristövaikutuksiin liittyviin näkökohtiin. Tämä mahdollistaa vertailun ja kuluttajat ja toimintapolitiikkojen laatijat saavat helpommin käyttöönsä luotettavia ja yhdenmukaisia tietoja.

Keskeisistä indikaattoreista koostuva toimintakehys:

helpottaa ammattilaisten ja muiden tahojen välistä tiedonkulkua; tarjoaa luotettavia ja vertailukelpoisia tietoja päätöksentekoa varten rakennusten koko elinkaaren ajalta; mahdollistaa selkeiden tavoitteiden ja järjestelmän rajojen asettamisen rakennusten tehokkuudelle ja näin voimassa olevan rakennuksia koskevan eurooppalaisen lainsäädännön[31] täydentämisen; lisää tietoisuutta kestävien rakennusten hyödyistä rakennusalan toimijoiden piirissä, kuten myös yksityisten ja julkisten asiakkaiden sekä  rakennusten käyttäjien piirissä; helpottaa hyvien käytäntöjen tehokasta siirtämistä yhdestä maasta toiseen; alentaa rakennusten energiatehokkuuden tehokkuuden arvioinnin ja tuloksista tiedottamisen kustannuksia, antaa viranomaisten käyttöön keskeiset indikaattorit ja asiaa koskevan tiedon kriittisen massan toimintapoliittisten aloitteiden (myös ympäristöä säästävät julkiset hankinnat) perustaksi;

· laajentaa kestävien rakennusten markkinoita nykysuuntausta useampiin maihin ja muihin rakennusaloihin, kuten muihin kuin asuinrakennuksiin ja myöhemmin asuinrakennusmarkkinoihin.

Rakennusalan ammattilaisille (mukaan lukien pk-yritykset) koituvia etuja ovat:

arkkitehdit, suunnittelijat, rakennustuotteiden valmistajat, rakentajat, kehittäjät ja sijoittajat hyötyvät ympäristötehokkuuteen perustuvista kilpailueduista; Rakennustuotteiden valmistajien on toimitettava rakennusten arviointiin tarvittavia tuotetietoja vain yhdellä tapaa, mistä saadaan kustannussäästöjä[32]; Arkkitehdeilla ja rakentajilla on käytössään enemmän tuotteita ja rakentamista koskevaa tietoa. Tämä alentaa kestävyysnäkökohtien huomioon ottamisen kustannuksia[33]; Rakennuttajat voisivat helpommin vertailla hankkeiden tehokkuutta[34]; Sijoittajat, kiinteistöjen omistajat ja vakuuttajat voivat parantaa pääoman jakamista ja sisällyttää ympäristöriskin päätöksiinsä.

Seuraavat vaiheet – luotettavien indikaattoreiden valinta

Komissio kehittää yhdessä sidosryhmien kanssa toimintakehyksen, joka sisältää keskeiset indikaattorit ja niiden perustana olevat menetelmät ja joita voidaan käyttää arvioitaessa rakennusten ympäristötehokkuutta koko niiden elinkaaren ajan. Voimassa olevien EU:n ja kansallisen tason toimintapolitiikkojen, säännösten ja tietojen[35] perusteella tässä prosessissa,  sulkematta pois tulevan työn tuloksia, olisi tarkasteltava vähintään seuraavia aloja[36]: Energian kokonaiskulutus, mukaan lukien käytön aikainen energiankulutus[37] (voimassa olevaan lainsäädäntöön pohjautuen) ja tuotteisiin ja rakennusprosesseihin liittyvä energiankulutus. Materiaalien käyttö ja niihin liittyvät ympäristövaikutukset[38] Rakennustuotteiden kestävyys Purkamisen suunnittelu Purkamisen hallinta ja purkujätteen käsittely Rakennustuotteiden sisältämät kierrätysmateriaalit Rakennusmateriaalien ja -tuotteiden kierrätettävyys ja uudelleenkäyttömahdollisuudet Veden käyttö rakennuksissa[39] (Lähinnä julkisten) rakennusten käytön intensiteetti (kuten eri käyttäjien joustavat toimintamahdollisuudet eri aikoina)[40] Sisäilman laatu

Kun otetaan huomioon se, miten monenlaisia rakennuksia EU:ssa on sekä eroavaisuudet uusien rakennusten rakentamisessa ja nykyisten rakennusten saneeraamisessa, toimintakehys ei kata kaikkia ympäristötehokkuuden näkökohtia, mutta sisältää indikaattorit, jotka on sidosryhmien kanssa pidettyjen kuulemisten jälkeen yksilöity sellaisiksi, että niillä on suurimmat ympäristövaikutukset EU:ssa.

Seuraavat vaiheet – toimintakehityksen kehittäminen

Keskeiset indikaattorit ja niiden perustana olevat menetelmät sisältävä toimintakehys tarjoaa myös

ohjeita sen täytäntöönpanosta, erityisesti tiedon laatuun ja luotettavuuteen liittyvistä vaatimuksista sekä rohkaisee kolmansien osapuolten suorittamiin todentamisiin; tarvittavat ohjeet näiden indikaattoreiden käyttämiseen; rakennusten tehokkuuden arviointiperusteet, jotka koskevat myös muita tekijöitä kuin energiatehokkuutta; mahdollisuuden muuttaa tekniset indikaattorit tarvittaessa rahoitusyhteisöä hyödyttäväksi tiedoksi.

Toimintakehyksen on oltava joustava, jotta se voidaan sisällyttää olemassa oleviin ja uusiin arviointijärjestelmiin tai jotta sitä voidaan käyttää yksinään. Sen olisi oltava tarvittavan tiukka edistääkseen tehokkuuden parantumista ja mahdollistaakseen rakennusten vertailun.

Keskeisiä indikaattoreita sisältävästä toimintakehyksestä sekä tietojen keräämisestä ja jakamisesta päätetään yhteistyössä sidosryhmien ja jäsenvaltioiden kanssa. Prosessi kestää noin kaksi vuotta ja siihen sisältyy lausuntokierros sidosryhmien kanssa asianmukaisen osallistumisen varmistamiseksi. Se perustuu osittain käynnissä olevaan työhön, kuten tekniseen standardiin EN15978[41] sekä olemassa oleviin rakennusten vapaaehtoisiin kaupallisiin sertifiointijärjestelmiin, mukaan lukien Sustainable Building Alliancen[42] työ, asiaa koskevat tutkimushankkeet[43] ja kansainvälisellä tasolla tapahtuva kehitys.

Tarkoituksena on, että toimintakehystä voidaan vapaasti hyödyntää päätöksenteossa eri vaiheissa, mutta että sitä voidaan hyödyntää myös toimintapolitiikkojen laatimisessa eri tasoilla. Tästä syystä

toimintakehys olisi voitava sisällyttää arviointikehyksiin niiden laajempien indikaattoriryhmien lisäksi; tai toimintakehystä olisi voitava käyttää itsenäisesti, kohtuuhintaisena ratkaisuna ensi vaiheessa muissa kuin asuinrakennuksissa ja myöhemmin, kun kokemuksia on saatu lisää, myös asuinrakennuksissa.

4. KOHTI PAREMPIA KIERRÄTETTYJEN RAKENNUSMATERIAALIEN MARKKINOITA

Toimintakehyksessä olisi kiinnitettävä erityistä huomiota kierrätysmateriaalien käytön lisäämiseen sekä rakennus- ja purkujätteen syntymisen vähentämiseen. Rakennus- ja purkujäte muodostaa kolmasosan EU:ssa muodostuvasta jätteestä[44]. Suurin osa siitä voidaan kierrättää. Muutama jäsenvaltio kierrättää jopa 90 prosenttia tästä jätteestä, mutta EU:n 27 jäsenvaltion joukossa keskimääräinen kierrätysaste on vain hieman alle 50 prosenttia[45][46].

Purkujätteen kierrätyksestä voidaan saada merkittäviä resurssi- ja ympäristöhyötyjä. Esimerkiksi metallien kokonaisvaikutukset vähenevät, alumiinin ja kuparin osalta yli 90 prosenttia ja niukkaseosteisen teräksen osalta noin 15 prosenttia[47]. Sementti on yleisimmin käytetty rakennusmateriaali, jonka kierrättäminen vähentää luonnonvarojen ehtymistä ja jätteen sijoittamista kaatopaikalle. Sementti voidaan usein kierrättää purku- tai rakennuspaikoilla lähellä taajama-alueita, jossa se käytetään uudelleen, mikä vähentää näin kuljetuskysyntää. Tästä seuraa kustannussäästöjä ja päästöjen vähentymistä[48].

Kierrätyksellä voidaan saada aikaan säästöjä myös muiden materiaalien osalta. Tasolasin (esim. ikkunalasi) osalta tonnilla kierrätettyä materiaalia säästetään 1 200 kiloa ensiömateriaalia, 25 prosenttia energiankulutuksesta ja 300 kiloa hiilidioksidipäästöjä (jotka liittyvät suoraan sulatusprosessiin)[49]. Lasivillan kierrätyksestä saadaan vastaavat energia- ja hiilidioksidipäästöhyödyt[50]. Vuorivillan osalta voidaan saada noin viiden prosentin säästöt energiankulutuksen ja päästöjen osalta[51]. Kipsin elinkaarianalyysit osoittavat, että kierrätyksellä voidaan saavuttaa noin 4–5 prosentin hyödyt lämmitysvaikutuksen, ihmisille aiheutuvan myrkyllisyyden ja happamoitumisen osalta, jos levyn valmistuksessa käytetään pelkän ensiömateriaalin sijaan 25 prosenttia kierrätysmateriaalia[52].

Ympäristöhyötyjen lisäksi valmistajille syntyy uusia liiketoimintamahdollisuuksia kierrätysmateriaalin käytön myötä. Esimerkkinä voidaan mainita EU:n tasolasiteollisuus. Kierrätyslasin hinta on noin 60–80 euroa/tonni, mikä on riittävästi alle 90 euroa/tonni olevan rajahinnan, joka mahdollistaa vielä kilpailun ensiömateriaalin kanssa. Valmistajat saavat siis taloudellista hyötyä kierrätyslasin käytöstä. Kierrätysmateriaalin markkinakysyntään pystytään kuitenkin harvoin vastaamaan.

Kierrätysmateriaalin käytön myötä syntyy työpaikkoja rakennusmateriaalien purku- lajittelu- ja kierrätysaloilla. Työ on yleensä paikallisen tason työtä, joten työmahdollisuuksia syntyisi koko Euroopan alueelle.

Purku- ja rakennusjätteen kierrätyksen mahdollisista merkittävistä taloudellisista ja ympäristöhyödyistä huolimatta suuri osa tästä jätteestä sijoitetaan edelleen kaatopaikoille tai käytetään maantäyttöön (rakennus- tai kaivannaistoimista jääneiden kuoppien täyttämiseen). Tällä hetkellä kierrätetään pääasiassa metalleja niiden korkean arvon ja olemassa olevien markkinoiden johdosta.

Monien muiden purku- ja kierrätysjätteiden kierrättämisellä on usein esteitä, jotka liittyvät kahteen selkeään puutteeseen markkinoilla: ympäristövahinkojen kustannuksia ei ole sisällytetty kaatopaikkamaksuihin eikä ensiömateriaalin kustannuksiin. Tästä saattaa aiheutua se, että kierrätysmateriaali on kalliimpaa kuin ensiömateriaali. Toinen puute on kannustimien epätasainen jakautuminen purku- ja rakennusjätteen arvoketjussa. Materiaalin purkamisen, erottelun ja käsittelyn kustannukset katetaan pääasiassa purkuvaiheessa ja kierrätysmateriaalin käytön mahdolliset hyödyt realisoituvat tuotantovaiheessa. Nämä puutteet ja useiden jäsenvaltioiden puutteellinen jätehuoltoinfrastruktuuri estävät investointeja purku- ja erottelutoimiin, jolloin kaatopaikoille sijoittaminen ja maantäyttö ovat suosituimmat vaihtoehdot. Purkuyhtiöt ovat näin ollen epävarmassa tilanteessa kysynnän osalta, vaikka kierrätysmateriaalien hinta takaisikin valmistajalle etuja. Markkinoilla ei kehity mittakaavaetuja eikä tarjotun kierrätysmateriaalin määrä eikä vastaa rakennustuoteyritysten mahdollista kysyntää. Joissakin tapauksissa puuttuvat vielä tekniikat, joiden avulla voidaan valmistaa kierrätysmateriaaleja, jotka täyttävät kaikki rakennustuotteiden tekniset, turvallisuus- ja ympäristövaatimukset. Joissakin tapauksissa ei myöskään ole olemassa riittäviä sertifiointimenettelyjä, joilla voitaisiin todistaa, että kierrätysmateriaali täyttää kaikki tarvittavat vaatimukset.

Komissio tutkii, miten nämä systeemiset esteet voidaan poistaa. EU:n jätelainsäädännön eri osien tarkistamisen tavoitteena on yksinkertaistaa jätelainsäädäntöä edelleen ja varmistaa eri jätesäädösten yhdenmukaisuus. Tässä tiedonannossa tutkitaan mahdollisuuksia edistää rakennus- ja purkujätteestä saatavien kierrätysmateriaalien markkinoita. Jätelainsäädännön tarkistaminen ja tässä tiedonannossa esitetyt toimet ovat siis toisiaan täydentäviä, koska kierrätysmateriaalien markkinoiden onnistunut luominen tukee luonnollisesti vahvasti jätelainsäädännön eri osien täytäntöönpanoa. Tällä voi olla suuri merkitys, kun otetaan huomioon, että Euroopan komissio aikoo arvioida, onko purku- ja rakennusjätteen kaatopaikoille sijoittamista mahdollista rajoittaa edelleen.

Parhaat käytänteet osoittavat, että jotkut jäsenvaltiot ovat onnistuneet vähentämään purku- ja rakennusjätteen sijoittamista kaatopaikoille ja lisäämään kierrätystä. Erityisen näkyviä hyötyjä saadaan kohdennetuista politiikoista, joissa yhdistetään markkinapohjaisia ja sääntelytoimenpiteitä[53]D.

5. TIIVISTELMÄ JA PÄÄTELMÄT

Kiinnostus rakennusalan resurssitehokkuuden parantamiseen kasvaa kansallisella ja EU:n tasolla. Erilaiset kansalliset ja yksityiset lähestymistavat monimutkaistavat kuitenkin työympäristöä kaikkien sidosryhmien osalta. Yhteisten tavoitteiden, indikaattoreiden ja tietojen puute sekä eri lähestymistapojen vastavuoroisen tunnustamisen puute saattavat kumota tähän mennessä tapahtuneen edistymisen ja vääristää sisämarkkinoita suunnittelun, rakentamisen ja valmistamisen alan ammattilaisten osalta.

Tästä syystä komissio kehottaa sidosryhmiä (erityisesti viranomaisia, sosiaalisia kumppaneita, sijoittajia, vakuuttajia, arkkitehteja, rakennuttajia, purkualan toimijoita, valmistajia, kierrättäjiä sekä arviointeja järjestäviä): keskustelemaan rakennusten kestävyyden arvioinnin tavoitteista ja indikaattoreista (2014–2015); keskustelemaan keskeiset indikaattorit sisältävän toimintakehyksen käytännön täytäntöönpanosta (2014–2015); edistämään tämän toimintakehyksen kehittämistä (2015–2016). Lisäksi komissio edistää parhaiden käytänteiden vaihtoa ja tekee jäsenvaltioiden kanssa yhteistyötä sellaisten toimenpiteiden osalta, joilla ohjataan rakennus- ja purkujäte pois kaatopaikoilta ja maantäytöstä joko korottamalla maksuja tai sääntelytoimenpiteillä; sisällytetään tarvittaessa ulkoiset ympäristökustannukset rakennustuotteiden ensiömateriaalien hintoihin uusioraaka-aineiden käytön lisäämiseksi. tutkii vaihtoehtoisia toimenpiteitä (standardointi ja sertifiointi) sen varmistamiseksi, että kierrätysmateriaalit täyttävät tarvittavat laatu- ja turvallisuusvaatimukset; tutkii, miten rakennustuotteiden ja rakennusten kierrätysmateriaalisisällön arviointiperusteet voivat edistää kierrätysmateriaalien kysyntää. Etusijalla ovat alkuvaiheessa prioriteettimateriaalit (kuten sementti sen suuresta määrästä johtuen sekä lämpöeristeet niiden hyvin energiaintensiivisestä tuotannosta johtuen). Arviointiperusteita laaditaan jatkossa kaikille kierrätettäville rakennus- ja purkujätteille. Arviointiperusteita ja tavoitteita voidaan edistää muun muassa ympäristöä säästävissä rakennusalan julkisissa hankinnoissa sekä ympäristöasioiden hallintajärjestelmissä; tutkii rakennus- ja purkujätteen erityisiä jätevirtoja niiden hyödyntämismahdollisuuksien yksilöimiseksi; kehittää erityisiä välineitä ja ohjeita rakennusten arvioimiseksi ennen purkua ja saneeraamista rakennus- ja purkujätteen optimaalisen hyödyntämisen varmistamiseksi. Täydentävinä toimina komissio tukee rakennus- ja purkujätteestä saatavien rakennusmateriaalien kierrätyksen ja tuotannon alan tutkimusta ja kehitystä Horisontti 2020 -ohjelman kautta; demonstrointihankkeita muun muassa Horisontti 2020 -, COSME- ja LIFE+-ohjelmien sekä rakennerahastojen kautta, koska niillä voidaan osoittaa, miten viranomaisten ja yksityissektorin yhteistyöllä voidaan luoda elinkykyiset kierrätystuotteiden markkinat. Komissio tukee näin ollen toimia muun muassa seuraavilla aloilla: purkamisen suunnittelu; purettavaksi tai uudelleenrakennettavaksi tarkoitettujen rakennusten kierrätettävyystarkastukset; paikalla tapahtuvan rakennus- ja purkujätteen erottelutekniikoiden ja -käytänteiden kehittäminen; sellaisten tekniikoiden kehittämien, joilla voidaan prosessoida rakennus- ja purkujäte korkealaatuisiksi kierrätysmateriaaleiksi; rakennustuotteiden valmistajien kannustaminen käyttämään kierrätysmateriaalia; yhteistyöjärjestelmien kehittäminen purku- ja rakennustuotealojen välille rakennus- ja purkujätteen kierrätyksen kustannusten ja hyötyjen jakamiseksi.

[1]               KOM(2011) 571.

[2]               KOM(2007) 860.

[3]               KOM(2007) 414.

[4]               Tutkimus "Management of CDW in the EU": http://ec.europa.eu/environment/waste/pdf/2011_CDW_Report.pdf

[5]               2010/31/EU

[6]               2012/27/EU

[7]               2009/125/EY

[8]               2010/30/EU

[9]               "Resource efficiency in the building sector", Ecorys and Copenhagen Resource Institute, Rotterdam May 2014 (http://ec.europa.eu/environment/eussd/pdf/Resource efficiency in the building sector.pdf) JA Energy use and environmental impacts of the Swedish building and real estate management sector", Toller, S. et al, Journal of Industrial Ecology, 2011, Vol. 15, Nr 3

[10]             "HQE Performance, Premières tendencies pour les bâtiments neufs (Association HQE 2011) ISBN 978954110107" JA edellä mainittu ruotsalainen tutkimus.

[11]             Smart Market Report, (2013) http://www.worldgbc.org/files/8613/6295/6420/World_Green_Building_Trends_SmartMarket_Report_2013.pdf

[12]             Parker, J. (2012) The Value of BREEAM, A BSRIA report

[13]             The business case for green buildings, (2013), http://www.worldgbc.org/activities/business-case/

[14]             From obsolescence to resilience - 2013, Jones Lang LaSalle, , www.joneslanglasalle.co.uk

[15]             www.rehva.eu/publications-and-resources/hvac-journal/2013/012013/energy-efficiency-strategy-at-the-portfolio-of-a-property-owner/

[16]             Ana Cunha Cribellier, Responsable du Développement International, QUALITEL – CERQUAL

[17]             Future of sustainable housing, KN5211 BRE May 2013

[18]             KOM(2011) 571.

[19]             COM(2012) 433.

[20]             2010/31/EU. Lisäksi tällä hetkellä on valmisteilla vapaaehtoinen EU:n yhteinen sertifiointijärjestelmä muiden kuin asuinrakennusten energiatehokkuutta varten tämän direktiivin 11 artiklan 9 kohdan mukaisesti.

[21]             2012/27/EU

[22]             Asetus (EY) N:o 305/2011

[23]             2003/87/EY

[24]             2010/75/EU

[25]             2008/98/EY

[26]             1999/31/EY

[27]             COM(2012) 433.

[28]             "Resource efficiency in the building sector", Ecorys and Copenhagen Resource Institute, Rotterdam May 2014 (http://ec.europa.eu/environment/eussd/pdf/Resource efficiency in the building sector.pdf)

[29]             Flash Eurobarometer 367 - TNS Political & Social (July 2013)

[30]             Komission suositus 2013/179/EU yhteisten menetelmien käyttämisestä tuotteiden ja organisaatioiden elinkaaren ympäristötehokkuuden mittaamiseen ja siitä tiedottamiseen

[31]             Lisäksi sillä voidaan tukea seitsemännessä ympäristön toimintaohjelmassa kuvatun kestävien kaupunkien perusteen kehittämistä tulevaisuudessa, http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=OJ:L:2013:354:0171:0200:EN:PDF

[32]             Tiedot on usein toimitettava usealla eri tavalla, mikä aiheuttaa merkittäviä kustannuksia valmistajille. Tämän on vahvistanut Construction Products Europe, Glass for Europe and Eurima. Ks. myös Pacheco-Torgal F. et al., Eco-efficient construction and building materials, Woodhead Publishing Ltd, 2013, ISBN 0857097679.

[33]             Lisäksi käyttöön odotetaan saatavan rakennustiedon mallintamisvälineitä, , jotka ohjaavat rakennuksen laskentatoimintoa ja tehokkuutta suunnittelusta, materiaalivalinnoista yms. riippuen. Näissä välineissä otetaan ympäristönäkökohdat huomioon hyvin rajallisesti. On odotettavissa, että nämä näkökohdat otettaisiin huomioon näiden välineiden jatkokehittelyssä, jos epävarmuus siitä, miten ympäristötehokkuutta arvioidaan ja miten siitä raportoidaan, poistuisi.

[34]             Rakennuttajat käyttävät erilaisia kaupallisia sertifiointijärjestelmiä vaihtelevan asiakaskysynnän vuoksi.

[35]             Jätetietokeskus (http://epp.eurostat.ec.europa.eu/portal/page/portal/waste/introduction);

Luonnonvarojen tietokeskus (http://epp.eurostat.ec.europa.eu/portal/page/portal/data_centre_natural_resources/introduction);

Resurssitehokkuuden tulostaulu (http://epp.eurostat.ec.europa.eu/portal/page/portal/europe_2020_indicators/ree_scoreboard);

Elinkaarianalyysin eurooppalainen foorumi (http://eplca.jrc.ec.europa.eu/)

[36]             Tämän aloitteen johdosta järjestetyssä julkisessa kuulemisessa käsiteltiin lueteltuja aloja. Sisäilman laatua ei käsitelty kuulemisessa, mutta sidosryhmät korostivat sen merkitystä.

[37]             Vaikka käyttövaihe riippuukin suunnittelusta ja rakentamisesta sekä asukkaiden käyttäytymisestä, viimeksi mainittu ei ole tämän aloitteen keskeisiä asioita.

[38]             Soveltuvin osin otetaan huomioon myös ympäristöä säästävien infrastruktuurin osien, kuten viherkattojen ja viherseinien, käyttö, COM(2013)249, http://ec.europa.eu/environment/nature/ecosystems/index_en.htm

[39]             Katso edellä energian käyttöä koskeva alaviite.

[40]             Rakennetun ympäristön lisätarpeen mukauttaminen (kuten tyhjien rakennusten käyttö uusien sijaan, rakennusten käyttö useaan käyttötarkoitukseen, rakennusten mukauttaminen uusiin toimintoihin tai muuttuviin tarpeisiin.

[41]             http://www.en-standard.eu/csn-en-15978-sustainability-of-construction-works-assessment-of-environmental-performance-of-buildings-calculation-method/

[42]             http://sballiance.org/

[43]             Esimerkiksi seitsemännen puiteohjelman SuPerBuildings-hankkeet (http://cic.vtt.fi/superbuildings/) ja OPEN HOUSE (http://www.openhouse-fp7.eu/about_project/related_projects)

[44]             Tutkimus "Management of CDW in the EU": http://ec.europa.eu/environment/waste/pdf/2011_CDW_Report.pdf

[45]             Implementing EU waste legislation for green growth, DG ENV (2011)

[46]             Management of CDW in the EU http://ec.europa.eu/environment/waste/pdf/2011_CDW_Report.pdf

[47]             OVAM Ecolizer 2.0 Ecodesign Tool http://www.ecodesignlink.be/images/filelib/EcolizerEN_1180.pdf

[48]             The Cement Sustainability Initiative, World Business Council for Sustainable Development, ISBN 987-3-940388-49-0

[49]             Glass for Europe, http://www.glassforeurope.com/images/cont/187_987_file.pdf

[50]             EURIMA

[51]             EURIMA

[52]             WRAP Technical report, Life cycle assessment of plasterboard, April 2008, 1-84405-378-4

[53]             Del Rio Merino, M., Gracia, P. I., Azevedo, I. S. W. (2010) Sustainable construction: CDW reconsidered. Waste Management and Research. 28: 118-129. DOI: 10.1177/0734242X09103841 ja Yhdistyneen kuningaskunnan tapaus (s.170) http://ec.europa.eu/environment/enveco/taxation/pdf/annexes_phasing_out_env_harmful_subsidies.pdf