KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE Kohti kiertotaloutta: jätteetön Eurooppa /* COM/2014/0398 final/2 */
Kohti
kiertotaloutta: jätteetön Eurooppa 1. Johdanto:
kiertotalous kestävän kasvun tukena Tällä
hetkellä taloudessamme hukataan hyödyllisiä materiaaleja. Rajallisten ja
niukkojenkin resurssien kysyntä ja niistä käytävä kilpailu lisääntyvät
jatkuvasti, ja resursseihin kohdistuvat paineet huonontavat entisestään
ympäristön tilaa ja lisäävät sen haavoittuvuutta. EU:n talous ja sen ympäristön
suojelu voisivat hyötyä siitä, että näitä resursseja käytetään paremmin.
Teollisesta vallankumouksesta lähtien talouksiemme kasvun malliksi on
muotoutunut "take-make-consume and dispose" eli "ota, valmista,
kuluta ja hävitä". Tämä lineaarinen malli perustuu oletukselle siitä, että
käytettävissä on aina runsaasti resursseja, jotka voidaan hankkia helposti ja
hävittää halvalla. Nyt ymmärretään yhä suuremmassa määrin, että tämä
ajattelutapa uhkaa EU:n kilpailukykyä. Siirtyminen
kohti kiertotaloutta on välttämätöntä, jotta voimme toteuttaa älykkääseen,
kestävään ja osallistavaan kasvuun tähtäävän Eurooppa 2020 -strategian yhteydessä
esitetyn EU:n resurssitehokkuusohjelman[1]. Resurssitehokkuuden parantaminen
entistä enemmän ja kestävällä tavalla on mahdollista, ja tästä voitaisiin saada
merkittäviä taloudellisia etuja. Kiertotaloudessa
tuotteiden lisäarvo säilytetään mahdollisimman pitkään, ja siinä eliminoidaan
jäte. Kiertotaloudessa resurssit säilytetään taloudessa silloinkin, kun tuote
on saavuttanut käyttöikänsä lopun, jotta ne voidaan käyttää yhä uudestaan
tuottavalla tavalla, ja siten saavutetaan lisäarvoa. Siirtyminen kiertotalouteen
edellyttää muutoksia koko arvoketjussa aina tuotteen suunnittelusta uusiin
liiketoiminta- ja markkinointimalleihin sekä uusista tavoista, joilla jäte
muunnetaan resurssiksi, uusiin kulutuskäyttäytymisen malleihin. Tämä edellyttää
täyttä systeemistä muutosta sekä innovointia, joka liittyy paitsi teknologiaan
myös organisaatioihin, yhteiskuntaan, rahoitukseen ja politiikkaan. Jopa
kiertotalouteen jää joitakin lineaarisuuden osia, koska siinäkin tarvitaan
ensiömateriaaleja ja jäännösjäte on hävitettävä. Teollisuus
on jo tietoinen eduista, joita liiketoiminnalle koituu resurssitehokkuuden
parantamisesta. Arvioiden mukaan arvoketjun eri osissa toteutettavilla
resurssitehokkuuden parannuksilla raaka-ainepanosten tarvetta voidaan vähentää
17–24 prosenttia vuoteen 2030[2] mennessä. Resurssien paremmalla
käytöllä teollisuus voisi saavuttaa 630 miljardin euron säästöt vuodessa[3]. Liiketoimintalähtöiset
tutkimukset, jotka perustuvat tuotetason mallinnukseen, osoittavat, että EU:n
teollisuus voi kiertotalouteen perustuvien lähestymistapojen avulla saavuttaa
merkittäviä materiaalikustannusten säästöjä. Lisäksi on mahdollista kasvattaa
EU:n BKT:tä jopa 3,9 prosentilla[4] luomalla uusia markkinoita ja
uusia tuotteita sekä luomalla arvoa yrityksille. Näin ollen ei ole yllättävää,
että yritykset pyrkivät jatkuvasti parantamaan resurssien hallintaa. Tätä
hidastavat kuitenkin erilaiset markkinaesteet. Korkean
tason Euroopan energiatehokkuusfoorumi[5], jossa ovat mukana hallitukset,
yritykset ja kansalaisyhteiskunnan järjestöt, on kehottanut ryhtymään toimiin
siirtymiseksi kohti kiertotaloutta, joka perustuu aiempaa suuremmassa määrin
uudelleenkäyttöön sekä korkeatasoiseen kierrätykseen ja huomattavasti
vähemmässä määrin primaariraaka-aineisiin. Komissio
laati vuonna 2011 etenemissuunnitelman kohti resurssitehokasta Eurooppaa[6]
ja esitti siinä puitteet tätä koskeville toimille sekä korosti tarvetta
integroidulle lähestymistavalle, joka kattaa useita politiikan aloja ja tasoja.
Etenemissuunnitelman keskeisiä ajatuksia kehitetään nyt edelleen seitsemännessä
ympäristöalan toimintaohjelmassa[7]. Siirtyminen
suuremmassa määrin kiertotalousmalleihin lupaa huomattavasti valoisampaa
tulevaisuutta EU:n taloudelle. Sen avulla EU voisi vastata tämänhetkisiin ja
tuleviin haasteisiin, jotka liittyvät resursseihin kohdistuviin
maailmanlaajuisiin paineisiin ja yhä suurempaan toimitusten epävarmuuteen.
Palauttamalla resurssit tuottavaan käyttöön yhä uudestaan, vähentämällä jätetä
ja pienentämällä riippuvuutta epävarmoista toimituksista voidaan suoraan
parantaa kestokykyä ja kilpailukykyä. Näin puretaan taloudellisen kasvun ja
resurssien käytön ja sen vaikutusten välinen yhteys ja tarjotaan mahdollisuus
pysyvälle kestävälle kasvulle. Resurssituottavuus kasvoi EU:ssa 20 prosentilla vuosina 2000‑2011,
mutta tämä voi johtua osittain taantumasta. Tämän tason säilyminen johtaisi
vielä 30 prosentin lisäkasvuun vuoteen 2030 mennessä ja voisi kasvattaa BKT:tä
jopa prosentilla. Samalla luotaisiin yli kaksi miljoonaa työpaikkaa enemmän
kuin jatkettaessa toimintaa entiseen tapaan[8].
Ponnistelujen lisääminen resurssituottavuuden parantamiseksi vastaa EU:n
politiikan nykyisiä tavoitteita, joita ovat kasvihuonekaasupäästöjen
vähentäminen, energiatehokkuuden parantaminen,EU:n talouden
uudelleenteollistaminen kestävällä tavalla sekä raaka-aineiden saatavuuden
varmistaminen, ja samalla vähennetään ympäristövaikutuksia ja
kasvihuonekaasujen päästöjä. Resurssitehokkuuden parantamiseen voidaan käyttää monia erilaisia
koeteltuja toimenpiteitä, jotka ovat osoittautuneet hyödyllisiksi ja joita
voitaisiin soveltaa järjestelmällisemmin. Lisäksi tarvitaan toimia sen
varmistamiseksi, että muutoksilla luodaan työpaikkoja, erityisesti työllisyyttä
koskevan tiedonannon[9]
sekä pk-yritysten vihreän toimintasuunnitelman[10]
perusteella. 2. Suotuisan
poliittisen ympäristön luominen Markkinat
ovat tärkeä tekijä resurssitehokkuuden ja kiertotalouden edistämisessä, koska
materiaaleista ja energiasta on tullut pääasiallisia tuotantopanoskustannuksia
monille yrityksille. Kuitenkin samalla kuin markkinat jo nyt edistävät
muutosta, jäljellä on useita markkinaesteitä resurssien tehokkaalle ja
tulokselliselle hallinnalle. Jätteen syntymisen ehkäisemisen, ekosuunnittelun,
uudelleenkäytön ja samankaltaisten toimenpiteiden avulla voitaisiin saavuttaa
nettosäästöt, jotka ovat 600 miljardia euroa tai 8 prosenttia EU:n yritysten
vuosittaisesta liikevaihdosta, ja vähentää samalla vuosittaisia
kasvihuonekaasujen kokonaispäästöjä 2–4 prosentilla[11].
Tämä edellyttää kuitenkin sitä, että markkinaesteet, jotka estävät näiden
mahdollisuuksien kehittämisen, poistetaan. Vaikka
resurssitehokkuus voi hyödyttää hyvin monenlaisia aloja, se voi myös
mahdollistaa sen, että EU:n yritykset hyötyvät nopeasta kasvusta
ekoteollisuuden markkinoilla, joiden ennustetaan kaksinkertaistuvan vuosina
2010–2020. Kansainvälisesti resurssitehokkaille parannuksille on kysyntää hyvin
erilaisilla teollisuuden aloilla. Olemassa
oleva infrastruktuuri, liiketoimintamallit ja teknologia sekä vakiintuneet
käyttäytymismallit pitävät talouksia "lukittuna" lineaariseen
malliin. Yrityksiltä voi puuttua tietoa, luottamusta ja valmiuksia
siirtyä kiertotalouden ratkaisuihin. Rahoitusjärjestelmästä ei useinkaan saada
rahoitusta investoinneille tehokkuuden parannuksia tai innovatiivisia
liiketoimintamalleja varten, koska niitä pidetään riskialttiimpina ja
monimutkaisina, mikä karkottaa monia perinteisiä investoijia. Perinteiset
kulutustottumukset voivat myös estää uusien tuotteiden ja palvelujen
kehittymistä. Tällaisilla esteillä on tapana säilyä ympäristössä, jossa hinnat
eivät vastaa resurssien käytöstä yhteiskunnalle aiheutuvia todellisia
kustannuksia ja jossa politiikalla ei pystytä antamaan vahvoja ja
johdonmukaisia signaaleja siirtymiselle kiertotalouteen. Keskeisiä
tuotteita, materiaaleja ja arvoketjuja koskevan näytön perusteella komissio
työskentelee sidosryhmien kanssa kehittääkseen suotuisat puitteet
kiertotaloudelle käyttäen toimenpiteitä, joissa yhdistyvät järkevä sääntely,
markkinapohjaiset välineet, tutkimus ja innovaatio, kannustimet, tietojenvaihto
ja tuki vapaaehtoisille lähestymistavoille. Tällaiset puitteet edistävät
tavoitetta kestävästä teollisesta renessanssista EU:ssa, ja niiden
edellytyksenä ovat proaktiiviset kuluttajat ja yritykset. Erityistä huomiota
kiinnitetään pk-yrityksiin. Kansainvälisesti EU:n olisi työskenneltävä tiiviisti muiden kumppaneiden
kanssa sekä monen- että kahdenvälisellä tasolla, jotta varmistetaan
kiertotalouden käsitteen mahdollisimman suuri vaikutus. Komissio aikoo: - analysoida edelleen merkittävimpiä
markkinoiden ja hallinnon puutteita, jotka hidastavat materiaalijätteen
syntymisen ehkäisemistä ja sen uudelleenkäyttöä, ottaen huomioon
materiaalityyppien ja niiden käyttötapojen moninaisuuden. Tarkoituksena on
luoda suotuisat poliittiset puitteet resurssitehokkuuden parantamiselle EU:n
tasolla. 2.1.
Kiertotalouden suunnittelu ja siihen liittyvä innovointi Kiertotalouden
lähestymistavoissa jäte "suunnitellaan pois". Siihen liittyy
tyypillisesti innovointia arvoketjun kaikissa vaiheissa sen sijaan, että
nojauduttaisiin pelkästään ratkaisuihin tuotteen elinkaaren lopussa. Näihin
lähestymistapoihin voivat kuulua esimerkiksi seuraavat: ·
vähennetään tietyn
palvelun tarjoamiseen tarvittavien materiaalien määrää (keventäminen); ·
pidennetään tuotteiden
käyttöikää (kesto); ·
vähennetään energian ja
materiaalien käyttöä tuotanto- ja käyttövaiheissa (tehokkuus); ·
vähennetään vaarallisten
tai vaikeasti kierrätettävien materiaalien käyttöä tuotteissa ja
tuotantoprosesseissa (korvaaminen); ·
luodaan markkinoita
uusioraaka-aineille (standardien, julkisten hankintojen jne. perusteella); ·
suunnitellaan tuotteita,
jotka ovat helppoja huoltaa, korjata, päivittää, valmistaa uudestaan tai
kierrättää (ekosuunnittelu); ·
kehitetään tämän osalta tarvittavat palvelut kuluttajia varten
(huolto- ja korjauspalvelut jne.); ·
tarjotaan kuluttajille
kannustimia jätteen vähentämiselle ja jätteiden korkeatasoiselle erottelulle ja
tuetaan sitä; ·
tarjotaan kannustimia
erottelulle ja keräysjärjestelmille, joiden avulla minimoidaan kierrätyksen ja
uudelleenkäytön kustannuksia; ·
helpotetaan toimien
ryhmittelyä, jotta estetään se, että sivutuotteista tulee jätettä (teollinen
symbioosi); sekä ·
pyritään antamaan
kuluttajille laajempi ja parempi mahdollisuus vuokrata, lainata tai jakaa
palveluja vaihtoehtona tuotteiden omistamiselle, mutta turvataan samalla
kuluttajien edut (kustannusten, suojelun, tiedotuksen, sopimusehtojen ja
vakuutusnäkökohtien jne.) osalta. Tärkeä
lähtökohta on tuotantoprosessien, tuotteiden ja palvelujen suunnittelu.
Tuotteet voidaan suunnitella uudestaan niin, että niitä voidaan käyttää
kauemmin, korjata, päivittää, valmistaa uudelleen tai lopulta kierrättää sen
sijaan, että ne heitetään pois. Tuotantoprosessit voidaan perustaa suuremmassa
määrin tuotteiden ja raaka-aineiden uudelleenkäyttöön sekä luonnonvarojen
korjauskapasiteettiin, kun taas innovatiivisilla liiketoimintamalleilla voidaan
luoda uusi suhde yritysten ja kuluttajien välille. Seuraava
kaavio osoittaa yksinkertaistetulla tavalla kiertotalouden keskeiset vaiheet.
Kukin vaihe tarjoaa mahdollisuuksia vähentää kustannuksia ja riippuvaisuutta
luonnonvaroista, lisätä kasvua ja työpaikkoja sekä rajoittaa jätettä ja
haitallisia päästöjä ympäristöön. Vaiheet ovat kytköksissä toisiinsa, koska
materiaaleja voidaan käyttää kaskadiperiaatteen mukaisesti, esimerkiksi
seuraavasti: teollisuus vaihtaa oheistuotteita, tuotteet kunnostetaan tai
valmistetaan uudestaan taikka kuluttajat valitsevat
tuote-palvelu-järjestelmiä. Tavoitteena on minimoida resurssit, jotka putoavat
pois kierrosta, jotta järjestelmä toimisi optimaalisesti. Jotkin
EU:n politiikat ja säädökset tarjoavat jo keinoja ja kannustimia, jotka
vastaavat kiertotalouden mallia. EU:n jätelainsäädännön pohjana oleva
jätehierarkia johtaa vähitellen siihen, että käytetään parempia vaihtoehtoja
eli jätteen syntymisen ehkäisemistä ja tuotteiden valmistelua uudelleenkäyttöä
ja kierrätystä varten ja pyritään estämään sijoittamista kaatopaikoille. Kemikaalipolitiikalla
pyritään lopettamaan vähitellen erityistä huolta aiheuttavien myrkyllisten
aineiden käyttö. Joissakin energiaan liittyvien tuotteiden ekosuunnittelua
koskevissa toimenpiteissä esitetään vaatimuksia käyttöiän kestosta sekä
kierrätyksen helpottamisesta. Biotalousstrategialla[12] edistetään biologisten luonnonvarojen ja jätevirtojen kestävää ja integroitua
käyttöä elintarvikkeiden, energian ja biopohjaisten tuotteiden tuotannossa.
Ilmastopolitiikalla luodaan kannustimia säästää energiaa ja vähentää
kasvihuonekaasujen päästöjä. Yhteiset
ja johdonmukaiset EU:n puitteet kiertotalouden edistämiseksi auttavat
yhdistämään kyseiset osat Horisontti 2020 -puiteohjelman kanssa, jotta voidaan
ottaa huomioon tutkimukseen ja innovointiin liittyvät haasteet[13].
Jotta voidaan tukea suunnittelua ja
innovointia kiertotalouden edistämiseksi, komissio aikoo: - osoittaa EU:n tutkimuksen ja innovoinnin
Horisontti 2020 -puiteohjelmassa mahdollisuudet siirtymiseen kohti
kiertotaloutta EU:n tasolla; tähän pyritään laaja‑alaisilla
innovaatiohankkeilla, joilla luodaan yhteistyötä arvoketjuissa ja niiden
välillä; samalla pyritään edistämään taitojen kehittämistä ja tukemaan
innovatiivisten ratkaisujen markkinasovelluksia; - luoda
vahvempia kumppanuuksia, joilla tuetaan tutkimus- ja innovointipolitiikkaa
kiertotaloutta varten; - helpottaa useamman kiertotalouden mallin kehittämistä
tuotteita ja palveluja varten, mukaan lukien johdonmukaisempi tuotepolitiikka,
ja kehittää edelleen ekosuunnitteludirektiivin soveltamista kiinnittämällä
enemmän huomiota resurssitehokkuusperusteisiin, mukaan lukien tulevat
ensisijaiset tuoteryhmät vuosien 2015–2017 työsuunnitelmassa; sekä - edistää
kaskadiperiaatetta biomassan kestävässä käytössä siten, että otetaan huomioon
kaikki biomassaa käyttävät toimialat, jotta biomassaa voidaan käyttää kaikkein
resurssitehokkaimmalla tavalla. 2.2.
Investointien vapauttaminen kiertotalouden ratkaisuissa EU:n
ja sen jäsenvaltioiden
olisi edistettävä investointeja kiertotaloutta koskeviin
innovaatioihin ja puututtava niiden käyttöönottoon ja rahoitusjärjestelmän uudistuksen valossa esteisiin, jotta
voidaan hankkia enemmän
yksityistä rahoitusta
resurssitehokkuuteen. Viimeaikaisiin komission ehdotuksiin, jotka koskevat
muita kuin taloustietoja koskevaa raportointia[14], pitkän aikavälin rahoitusta[15]
ja ammatillisia lisäeläkerahastoja[16],
on sisällytetty
vaatimuksia, joiden mukaan on annettava investoijille relevanttia ympäristötietoa ja pohdittava
luonnonvarojen niukkuutta ja ilmastonmuutosta koskevia investointiriskejä. Jotta
voidaan vähentää investoijille koituvia riskejä, kehitteillä on innovatiivisia
rahoitusvälineitä, kuten komission ja Euroopan investointipankin luonnonpääoman
rahoitusjärjestely (Natural Capital Financing Facility, NCFF). Julkisen ja
yksityisen sektorin kumppanuudet ovat myös tehokkaita välineitä yksityisen
pääoman ja resurssitehokkuuteen tehtävien investointien hankkimiseksi. Julkisen
ja yksityisen sektorin kumppanuus SPIRE eli Sustainable Process Industry
through Resource and Energy Efficiency (resurssi- ja energiatehokas
kestäväpohjainen prosessiteollisuus) sekä biopohjaisia teollisuudenaloja
koskeva aloite edistävät aktiivisesti kiertotalouden tavoitteita. Politiikalla
on merkitystä myös oikeiden signaalien lähettämisessä resurssitehokkuutta
koskevista investoinneista, koska sillä voidaan poistaa ympäristön kannalta
haitalliset tuet ja siirtää työhön kohdistuvaa verotusta pilaantumisen ja
resurssien verotukseen. Ympäristöverouudistuksen edistymistä EU:n
jäsenvaltioissa käsitellään talouspolitiikan eurooppalaisessa ohjausjaksossa. Jotta voidaan vapauttaa investoinnit
kiertotalouteen, komissio aikoo: - jatkaa työtä lupaavilla aloilla, jotka yksilöitiin
resurssitehokkuuden rahoitusta käsittelevässä pyöreässä pöydässä[17],
kuten innovatiiviset rahoitusvälineet; tarkoituksena on ottaa
resurssikysymykset huomioon yritysten tilinpitosäännöissä, selventää rahoituslaitosten
kestävyysvastuita (luottamusvelvollisuuksia), laatia menetelmiä yritysten
"resurssistressitestejä" varten sekä tarkastella
joukkolainamarkkinoiden mahdollisuuksia kanavoida lisärahoitusta
resurssitehokkuushankkeisiin; - laatia ohjeita mahdollisuuksista, joita
uudet julkisia hankintoja koskevat direktiivit tarjoavat ympäristöä säästävien
julkisten hankintojen alalla, ja suositus, joka koskee seurantaa siitä, miten
jäsenvaltiot onnistuvat saavuttamaan ympäristöä säästäviä julkisia hankintoja
koskevan ohjeellisen 50 prosentin tavoitteen[18], tukea innovatiivisia
välineitä, kuten esikaupallisia hankintoja ja innovaatioiden julkisia
hankintoja, ja helpottaa ympäristöä säästävien julkisten hankintojen
verkostojen luomista viranomaisten keskuuteen; sekä - sisällyttää edelleen kiertotalouden
painopistealueita EU:n rahoitukseen ja rohkaista jäsenvaltioita käyttämään
ohjelmissa ja hankkeissa saatavilla olevaa EU:n rahoitusta kiertotalouteen,
erityisesti Euroopan rakenne- ja investointirahastojen kautta. 2.3.
Yritysten ja kuluttajien toimien hyödyntäminen ja pk-yritysten tukeminen Yritykset
ja kuluttajat ovat edelleen keskeisiä toimijoita siirtymisessä kohti
kiertotaloutta. Arvoketjun alku- ja loppuvaiheen päätökset on liitettävä
toisiinsa paremmin, jotta voidaan tarjota johdonmukaisia kannustimia
tuottajien, investoijien, jakelijoiden, kuluttajien ja kierrättäjien välillä ja
varmistaa kustannusten ja hyötyjen tasapuolinen jakautuminen.
Markkinamekanismeja on käytettävä resurssien mahdollisimman tehokkaan jakamisen
ja käytön varmistamiseksi, ja mikäli esiintyy markkinoiden häiriöitä tai
innovaation pullonkauloja, näihin on puututtava. Lisäksi on kehitettävä
toimivat uusiomateriaalimarkkinat. Erityisesti olisi kiinnitettävä huomiota
siihen, että yrittäjät pääsevät mahdollisille uusille, kiertotalouteen
liittyville markkinoille, ja varmistettava, että työmarkkinoiden käytettävissä
on tarvittava osaamispohja. Kuluttajien olisi pystyttävä tekemään tietoisia
valintoja eri tuotteiden ympäristövaikutuksia koskevan tiedon perusteella. Resurssitehokasta
Eurooppaa käsittelevä foorumi on määrittänyt[19], millaisia
mahdollisuuksia yrityksillä on kiertotalouden eri vaiheissa, joissa
materiaaleja voidaan syöttää takaisin tuotantoprosessiin, alkuperäisen
toimitusketjun eri osissa tai muissa toimitusketjuissa. Näiden
mahdollisuuksien määrittäminen perustuu kokemukseen onnistuneista aloitteista,
joiden mittakaavaa voitaisiin suurentaa ja joita voitaisiin soveltaa laajemmin,
ja niihin kuuluvat: ·
tuotantovaiheessa:
kestävät hankintastandardit, teollisuuden ja vähittäiskaupan vapaaehtoiset
järjestelmät sekä teolliset symbioosit markkinoiden luomiseksi sivutuotteille;
jakeluvaiheessa: ·
tiedotuksen
parantaminen siitä, mitä resursseja tuotteet sisältävät ja miten niitä voidaan
korjata tai kierrättää; tähän viitataan foorumin suosituksissa
"tuotepassina"; sekä ·
kulutusvaiheessa:
kulutukseen liittyvät yhteistyömallit, jotka perustuvat tuotteiden
lainaamiseen, vaihtamiseen ja vuokraamiseen, sekä tuotepalvelujärjestelmät,
joiden avulla saadaan enemmän arvoa alihyödynnetystä omaisuudesta tai
resursseista (esim. autot, välineet, asunnot). Ekologista
jalanjälkeä koskevassa pilottivaiheessa, jota käsiteltiin komission
tiedonannossa "Sisämarkkinoiden luominen vihreille tuotteille"[20],
saatetaan yhteen sidosryhmät, jotta voidaan kehittää yhteinen sovittu tapa
mitata tuotteiden ja organisaatioiden ympäristövaikutuksia. Pilottivaiheen
jälkeen komissio arvioi, ovatko nämä menetelmät onnistuneita ja voidaanko niitä
voidaan olemassa oleviin tai uusiin välineisiin tuotteiden ympäristövaikutusten
parantamiseksi. Tällaisia
toimenpiteitä voitaisiin laajentaa, jotta voidaan varmistaa, että olemassa
olevilla ja uusilla yrityksillä on hyvät perusolosuhteet ja tasapuoliset
toimintaedellytykset ja ne voivat mukautua maailmanlaajuisiin merkittäviin
resurssien megasuuntauksiin, palkita parhaita yrityksiä, rohkaista uusia
yrittäjiä kehittämään tulevaisuuden liiketoimintaratkaisuja, testata näitä
ratkaisuja markkinoilla ja tarjota kuluttajille uskottavaa tietoa. Euroopan
kuluttaja-asioiden toimintaohjelmassa[21] käynnistetty eri sidosryhmien
yhteinen prosessi on korostanut tarvetta tehokkaille työkaluille, joilla
kuluttajia suojataan harhaanjohtavilta ja perusteettomilta ympäristöväitteiltä. Työvoimalla
on oltava asianmukaiset taidot, jotta voidaan varmistaa tehokas ja työllistävä
siirtyminen[22]. Vihreää työllisyyttä koskevalla
tiedonannolla[23] luodaan puitteet vapauttaa
mahdollisuudet, jotka resurssitehokkaalla kiertotaloudella on luoda
työpaikkoja. Kansallisilla, alueellisilla ja paikallisilla viranomaisilla ja
työmarkkinaosapuolilla on myös merkittävä rooli kohdistetun ja koordinoidun
tuen kehittämisessä investointien, infrastruktuurin, teknologian ja taitojen
muodossa; tällöin keskitytään erityisesti pk-yrityksen tarpeisiin. Niillä on
myös hyvät mahdollisuudet helpottaa sitä, että kuluttajat siirtyvät valitsemaan
kestävämpiä tuotteita ja palveluja, sekä edistää käytösmallien muuttumista. Tukeakseen yritysten sekä erityisesti
pk-yritysten ja kuluttajien toimia komissio aikoo: - jatkaa työtä vuoteen 2016 ulottuvan ekologista
jalanjälkeä koskevan pilottivaiheen tulosten pohjalta ja määrittää, kuinka
ympäristövaikutusten mittausta voidaan käyttää tuotteita ja prosesseja
suunniteltaessa ja parannettaessa kuluttajille tarkoitettua tiedotusta
ympäristön kannalta kestävistä valinnoista; käynnistää laajan sidosryhmäyhteistyön koordinoinnin
ja tukitoimien avulla, joita toteutetaan Horisontti 2020 -puiteohjelman ja sen
välineiden puitteissa, mukaan lukien Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutti
(EIT), Euroopan rakenne- ja investointirahastot, ekoinnovoinnin
toimintasuunnitelma, pk-yritysten vihreä toimintasuunnitelma ja Euroopan
kuluttaja-asioiden toimintaohjelma; - jatkaa raaka-aineita koskeviin eurooppalaisiin
innovaatiokumppanuuksiin liittyviä sidosryhmien sitoumuksia, jotka liittyvät
suoraan resurssitehokkuuteen; - tukea työpaikkojen luomista ja taitojen
kehittämistä parannetun politiikan koordinoinnin kautta siten, että ohjataan
eurooppalaista rahoitusta ohjelmiin ja järjestelmiin, joilla tuetaan vihreää
kasvua, parannetaan tiedotusta ja seurantaa, mukaan lukien eurooppalainen
ohjausjakso, ja työskennellään työmarkkinaosapuolten, koulutuslaitosten ja
muiden sidosryhmien kanssa; sekä - tukea
parhaiden käytäntöjen vaihtoa kansainvälisellä tasolla. 3. Jätepolitiikan ja
-tavoitteiden nykyaikaistaminen Jätteen
muuntaminen resurssiksi on osa "kierron sulkemista"
kiertotalousjärjestelmissä. Euroopan lainsäädännössä asetetut tavoitteet ovat
olleet keskeisiä tekijöitä jätehuollon parantamisessa; niillä vauhditetaan
innovointia kierrätyksessä ja uudelleenkäytössä, rajoitetaan sijoittamista
kaatopaikoille, vähennetään resurssien hävikkiä ja luodaan kannustimia
käyttäytymisen muutoksille. EU:ssa syntyy kuitenkin keskimäärin noin viisi
tonnia jätettä henkeä kohti vuodessa ja hieman yli kolmannes siitä kierrätetään
tosiasiallisesti. Euroopan
unioni on tehnyt poliittisen sitoumuksen[24], jonka mukaan
vähennetään jätteen syntymistä, kierrätetään jäte siten, että siitä tulee
raaka-aineiden merkittävä ja luotettava lähde unionissa, rajoitetaan jätteen
hyödyntäminen energiana kierrätettäväksi kelpaamattomiin materiaaleihin ja
lopetetaan jätteen sijoittaminen kaatopaikoille käytännöllisesti katsoen
kokonaan. Viemällä jätepolitiikkaa eteenpäin saavutetaan merkittäviä etuja
kasvulle ja työllisyydelle suhteellisen alhaisin kustannuksin tai ilman
kustannuksia ja edistetään samalla ympäristön tilan parantamista.
Maailmanlaajuisten markkinoiden osalta kunnianhimoisen jätepolitiikan odotetaan
edistävän innovaatioita ja tekevän EU:n yrityksistä entistäkin
kilpailukykyisempiä jätehuoltopalvelujen tarjoamisessa sekä tarjoavan
markkinamahdollisuuksia EU:n viejille. 3.1.
Jätetavoitteiden määrittäminen siirtymiseksi kierrätysyhteiskuntaan Eurooppa
on edistynyt merkittävästi jätteen muuntamisessa resurssiksi ja jätehuollon
toteuttamisessa kestävällä tavalla, esimerkiksi kierrättämällä. Tulokset
vaihtelevat kuitenkin huomattavasti jäsenvaltioiden välillä. Kuusi
jäsenvaltiota on jo käytännössä lopettanut yhdyskuntajätteiden sijoittamisen
kaatopaikalle. Se on vähentynyt 90 prosentista alle viiteen prosenttiin
viimeisten 20 vuoden aikana, jo joillakin alueilla kierrätysasteet ovat
kohonneet 85 prosenttiin. Joillakin muilla alueilla yli 90 prosenttia jätteestä
sijoitetaan edelleen kaatopaikalle, ja alle viisi prosenttia kierrätetään. Tarvitaan
vahvoja poliittisia signaaleja, jotta saavutetaan pitkän aikavälin
ennustettavuus investoinneille ja muutoksille, jotta materiaalit, kuten muovi,
lasi, metalli, paperi, puu, kumi ja muut kierrätettävät materiaalit saadaan
uudestaan mukaan talouteen uusioraaka-aineina kilpailukykyisin hinnoin.
Tällainen ennustettavuus saavutetaan vuoteen 2030 ulottuvalle kaudelle
asetettavilla selkeillä kierrätystavoitteilla. Jätteiden erilliskeräys
jätteiden syntypaikalla sekä luotettavat menetelmät kierrätysmäärien
laskemiseksi varmistavat korkeatasoisen kierrätyksen ja auttavat kehittämään
markkinoita korkeatasoisten uusioraaka-aineiden tarjontaa varten. Tätä varten olisi selkeytettävä
olemassa olevaa mittausmenetelmää sen arvioimiseksi, mitä
itse asiassa kierrätetään, koska jotkin jäsenvaltiot ilmoittavat tällä hetkellä
kerätyn jätteen kierrätetyksi, vaikka näiden kahden vaiheen välillä on
merkittävää materiaalihävikkiä. Kaiken
kierrätettävän jätteen sijoittaminen kaatopaikalle estetään vuoteen 2025
mennessä. Jäsenvaltioiden olisi pyrittävä lopettamaan kaatopaikalle
sijoittaminen kokonaan vuoteen 2030 mennessä. Energian talteenotolla, mukaan
lukien energian tuottaminen jätteistä ja biopolttoaineiden käyttö, on merkitystä
sellaiselle jätteelle, jota ei voida käyttää uudelleen eikä kierrättää. Tämä
edellyttää EU:ssa tällä hetkellä käytettävissä olevan, epätasaisesti
jakautuneen energian talteenottokapasiteetin tehokkaampaa käyttöä sekä
toimenpiteitä ylikapasiteetin välttämiseksi. Onnistuneen
täytäntöönpanon ansiosta EU:hun voidaan luoda yli 180 000 suoraa työpaikkaa
vuoteen 2030 mennessä niiden arvioidun 400 000 työpaikan lisäksi, jotka luodaan
panemalla täytäntöön voimassa oleva jätelainsäädäntö[25].
Näin voidaan vastata 10–40 prosenttiin raaka-aineen kysynnästä EU:ssa ja
edistää samalla vuodelle 2030 asetettua EU:n tavoitetta vähentää
kasvihuonekaasujen päästöjä 40–62 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia
vuodessa. Jotta voidaan vahvistaa taloudellisia,
sosiaalisia ja ympäristöhyötyjä, joita yhdyskuntajätteen paremmasta huollosta
saadaan, komissio ehdottaa, että: - edistetään yhdyskuntajätteen
uudelleenkäyttöä ja kierrätystä niin, että se saadaan vähintään 70 prosenttiin
vuoteen 2030 mennessä; - nostetaan pakkausjätteen
kierrätysmäärä 80 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä; välitavoitteita ovat 60
prosenttia vuoteen 2020 mennessä ja 70 prosenttia vuoteen 2025 mennessä, mukaan
lukien erityismateriaaleja koskevat tavoitteet; - kielletään kierrätettävän muovin,
metallin, lasin, paperin ja kartongin sekä biohajoavan jätteen sijoittaminen
kaatopaikalle vuoteen 2025 mennessä; jäsenvaltioiden olisi pyrittävä
lopettamaan kaatopaikalle sijoittaminen käytännössä vuoteen 2030 mennessä[26]; - edistetään korkealaatuisten
uusioraaka-aineiden markkinoiden kehittämistä; tässä yhteydessä arvioidaan
myös, mitä lisäarvoa saadaan perusteista, joiden mukaan määritellään se,
milloin erityismateriaalit lakkaavat olemasta jätettä; sekä - selvennetään kierrätettyjä
materiaaleja koskevaa laskentamenetelmää, jotta varmistetaan kierrätyksen
korkea laatu. 3.2.
Jätelainsäädännön yksinkertaistaminen ja parempi täytäntöönpano Tavoitteet
jättävät jäsenvaltioille joustavuutta sen suhteen, millä tavoin niihin
päästään. Jäljellä on kuitenkin huomattavasti potentiaalia jätelainsäädännön
täytäntöönpanon yksinkertaistamiseksi ja parantamiseksi edelleen kansallisella
tasolla sekä tämänhetkisten erojen pienentämiseksi. Vuonna
2012 komissio laati jätehuollon tulostaulun sekä etenemissuunnitelmat, joissa
esitettiin erityiset suositukset niille jäsenvaltioille, joiden tulokset olivat
heikoimpia. Komissio aikoo jatkossakin kiinnittää erityistä huomiota
jäsenvaltioihin, joilla on pisin matka tavoitteisiin, ja se pyrkii yhdessä
kyseisten jäsenvaltioiden kanssa puuttumaan täytäntöönpanon heikkouksiin
varhaisessa vaiheessa. Taloudelliset
toimenpiteet ovat osoittautuneet ratkaiseviksi kansallisen jätehuollon
parantamisessa. Erityisen hyödyllisiä ovat olleet kaatopaikka- ja
jätteenpolttoverot, maksa itse omat jätekustannuksesi -järjestelmä
(”pay-as-you-throw”) ja laajennetut tuottajavastuujärjestelmät sekä
paikallisviranomaisille tarkoitetut kannustimet, joilla edistetään jätteiden
synnyn ehkäisemistä, uudelleenkäyttöä ja kierrätystä. Tehokkaiksi ovat
osoittautuneet myös kaatopaikalle sijoittamista koskevat kiellot.
Vähimmäisvaatimusten asettaminen tuottajavastuujärjestelmille EU:n tasolla
auttaa vähentämään kustannuksia ja poistamaan vaikeuksia, joita tuottajat
kohtaavat, koska niiden on noudatettava useita kansallisia järjestelmiä EU:ssa.
Eurooppalaisella
rahoituksella voidaan tukea jäsenvaltioiden pyrkimyksiä keskittyä integroituun
jätehuoltoon, mukaan lukien erillinen keräys-, uudelleenkäyttö- ja
kierrätysinfrastruktuuri. Sijoittamista kaatopaikalle tai erillistä polttoa ei
tulisi tukea tulevaisuudessa. Käytettävissä
olevan jätehuoltokapasiteetin hyödyntäminen parhaalla mahdollisella tavalla
EU:ssa edellyttäisi parempaa suunnittelua ja tietojenvaihtoa. Lisäksi olisi
siedettävä sitä, että EU:ssa tapahtuu enemmän jätteiden siirtoja
nykyaikaisempiin ja tehokkaimpiin laitoksiin ainakin siirtymäajan
toimenpiteenä. Lisäksi
käytettävissä on vielä mahdollisuuksia yhdenmukaistaa ja helpottaa kansallisen
tason tietojen keräämistä ja niistä raportointia sekä parantaa tietojen
luotettavuutta ja johdonmukaisuutta kaikkialla EU:ssa‑. Vahvistamalla
yhteisiä indikaattoreita helpotetaan parempaa seurantaa ja jäsenvaltioiden
tulosten vertailua[27]. Toimet,
joilla edelleen yksinkertaistetaan jätelainsäädäntöä ja varmistetaan sen
tuloksellisuus ja tehokkuus, perustuvat toimiin, joita jo toteutetaan
jätepolitiikan hallinnollisten kustannusten vähentämiseksi esimerkiksi
myöntämällä tietyille pk-yrityksille poikkeuksia takaisinottovaatimuksista tai
edellyttämällä jätesiirtoja koskevien sähköisten tietojen pakollista vaihtoa. Sen varmistamiseksi, että EU:n
lainsäädännöstä saatavat hyödyt saavutetaan yksinkertaistamisen ja paremman
täytäntöönpanon avulla, komissio ehdottaa, että: - puututaan jätetavoitteiden
päällekkäisyyksiin ja yhdenmukaistetaan määritelmiä; - yksinkertaistetaan merkittävästi
jäsenvaltioiden raportointivelvoitteita, muun muassa selkeytetään ja
yhdenmukaistetaan yhdyskunta-, kaatopaikka- ja pakkausjätettä koskevia
tavoitteita; - mahdollistetaan se, että jäsenvaltiot
voivat myöntää pk-yrityksille tai yrityksille, jotka keräävät ja/tai
kuljettavat hyvin pieniä määriä vaaratonta jätettä, poikkeuksia
jätepuitedirektiivin yleisistä lupa- tai rekisteröintivaatimuksista; - otetaan käyttöön vuosittainen
raportointi, jossa kaikki jätteitä koskevat tiedot toimitetaan keskitetyn
tietojen vastaanottopisteen kautta, ja yhdenmukaistetaan jätetilastot EU:n
jätelainsäädännön vaatimusten kanssa samalla kun arvioidaan kansallisia
menetelmiä tilastostandardien perusteella; - edellytetään, että jäsenvaltioissa
kehitetään sähköiset tietojen seurantajärjestelmät ja kolmannen ‑osapuolen
suorittama tietojen todentaminen; - perustetaan varhaisvaroitusjärjestelmä
sen varmistamiseksi, että jäsenvaltiot toteuttavat asianmukaiset toimenpiteet
tavoitteiden saavuttamiseksi määräajassa; - vahvistetaan
vähimmäistoimintaolosuhteet laajennetuille tuottajavastuujärjestelmille, joita
voitaisiin kehittää edelleen kansallisella tasolla tai EU:n ohjeissa ja
edistetään taloudellisten välineiden käyttöä jäsenvaltioissa; sekä - edistetään suoria investointeja
jätehuoltovaihtoehtoihin, jotka ovat jätehierarkiassa korkealla (jätteiden
syntymisen estäminen, uudelleenkäyttö, kierrätys). 3.3.
Erityisten jäteongelmien ratkaiseminen Tarvitaan
räätälöityjä ratkaisuja niitä erityisiä jäteongelmia varten, joista aiheutuu
resurssien merkittävää hukkaa tai merkittäviä ympäristövaikutuksia. Jätteen
syntymisen ehkäiseminen: Ensisijaisena tavoitteena
kiertotalouden kaikissa vaiheissa olisi varmistettava, että jätettä syntyy
vähemmän. Jäsenvaltiot ovat hiljattain hyväksyneet ohjelmia jätteen syntymisen
ehkäisemiseksi, kuten jätepuitedirektiivissä edellytetään, ja ohjelmat ovat
parhaillaan Euroopan ympäristökeskuksen tarkasteltavina. Niiden arvioinnin
jälkeen komissio laatii aloitteita, joilla edistetään jätteen syntymisen
ehkäisemisen hyviä käytäntöjä EU:ssa. Merien
roskaantuminen: Meriin joutuvat roskat likaavat rannat, aiheuttavat
harmia merien eliöstölle ja aiheuttavan pitkäaikaisen jäteongelman, jonka
ratkaiseminen on kallista. Seitsemännessä ympäristöalan toimintaohjelmassa
kehotetaan asettamaan unionin laajuinen määrällinen vähennystavoite, jota
tuetaan ongelman lähteellä toteutettavilla toimilla. Mikäli
tarkistetussa EU:n jätelainsäädäntöpaketissa esitetyt toimenpiteet pantaisiin
täytäntöön kaikilta osin, voitaisiin vähentää merien roskaantumista 13
prosentilla vuoteen 2020 ja 27 prosentilla vuoteen 2030 mennessä. Tätä
koskevien vähennystavoitteiden asettaminen vuodelle 2020 antaisi selkeän
signaalin jäsenvaltioille, jotka parhaillaan kehittävät toimenpiteitä
ympäristön hyvän tilan saavuttamiseksi vuoteen 2020 eli
meristrategiapuitedirektiivissä asetettuun määräaikaan mennessä. Se
vauhdittaisi myös meren roskaantumista koskevien toimintasuunnitelmien
kehittämistä alueellisten meriyleissopimusten puitteissa. Muut EU:n tason
toimenpiteet, joissa otetaan huomioon muun muassa vastaanottolaitteista
satamissa annetun direktiivin[28] käynnissä olevan
arvioinnin tulokset, edistävät myös tavoitteen saavuttamista.
Vähennystavoitteen toinen vaihe suunnitellaan ajoissa, ja se perustuu muihin
maalla ja merellä sijaitsevien lähteiden vähennyspotentiaalin lisäanalyysiin.
Siinä otetaan huomioon Rio+20-konferenssissa tehty sitoumus, jonka mukaan meren
roskaantumista on vähennettävä huomattavasti vuoteen 2025 mennessä. Rakennus-
ja purkujäte: Kierrätettyjen materiaalien markkinat ovat keskeisiä
rakennus- ja purkujätteen kierrätysasteen parantamiselle. Rakennus- ja
purkujätteen paremman huollon suunnittelu, rakennusmateriaalien suurempi
kierrätettävyys ja niissä käytetyn kierrätetyn materiaalin suurempi osuus
sisällytetään osaksi rakennusten ympäristötehokkuuden arvioimisen puitteita,
kuten komission tiedonannossa "Rakennusalan resurssitehokkuuden
parantaminen"[29] esitetään. Lisäksi
ehdotetussa varhaisvaroitusjärjestelmässä jäsenvaltioiden tuloksia verrataan
tavoitteeseen siitä, että materiaalista kierrätetään 70 prosenttia vuoteen 2020
mennessä. Toimenpiteisiin sisältyy korotettuja kaatopaikkamaksuja rakennus- ja
purkujätteelle sekä lajitteluun liittyviä lisävelvoitteita merkittävillä
purkualueilla uusiomateriaalien laadun parantamiseksi. Elintarvikejäte:
Arvioiden mukaan jopa 30 prosenttia kaikesta eri puolilla maailmaa
tuotettavasta ruuasta menee hukkaan. Komissio harkitsee esittävänsä erityisiä
ehdotuksia elintarvikkeiden haaskauksen vähentämiseksi. Vaaralliset
jätteet: Vaarallisen
jätteen asianmukainen huolto on edelleen haasteellista. Tämän jätevirran
tosiasiallista käsittelyä koskevat tiedot ovat osittain puutteellisia.
Ensimmäisenä vaiheena vahvistetaan kirjanpitoa ja jäljitettävyyttä perustamalla
vaarallista jätettä koskevia rekistereitä ja määrittämällä jäsenvaltioiden
vaarallisen jätteen huoltojärjestelmien kapasiteetit ja pullonkaulat. Näitä
rekistereitä voidaan vähitellen laajentaa muuntyyppiseen jätteeseen, kuten useissa
jäsenvaltioissa jo on tehty. Muovijäte:
Muovin
tuotannon odotetaan EU:ssa lisääntyvän noin viidellä prosentilla vuodessa.
Samalla ainoastaan 24 prosenttia muovijätteestä kierrätetään, 50 prosenttia
sijoitetaan kaatopaikalle ja loput poltetaan. Komissio järjesti vuonna 2013
muovijätettä koskevan julkisen kuulemisen[30]. Siinä tuotiin esiin
runsaasti mahdollisuuksia muovin käyttämiseksi kestävämmällä tavalla ja
kannatettiin vahvasti kaatopaikalle sijoittamisen lopettamista sekä muovien ja
muovituotteiden parempaa suunnittelua. Komission tuore ehdotus, jonka mukaan
jäsenvaltiot voivat rajoittaa muovikassien käyttöä[31],
ja tässä tiedonannossa esitetyt ehdotukset kierrätyksen lisäämisestä ja
kaatopaikalle sijoittamisen lopettamiselle ovat merkittäviä toimia muovijätteen
huollon kannalta. Kriittisten
raaka-aineiden kierrätys: Vaikka kaikki raaka-aineet ovat
tärkeitä, kriittiset raaka-aineet ansaitsevat erityishuomiota, koska niiden
maailmanlaajuinen tuotanto keskittyy muutamiin maihin. Nämä raaka-aineet ovat
huonosti korvattavissa muilla, ja niiden kierrätysasteet ovat alhaisia.
Komissio edistää kriittisten raaka-aineiden tehokasta käyttöä ja kierrätystä
raaka-aineita koskevan aloitteen[32] ja
raaka-aineiden eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden puitteissa. Laittomat
jätteiden siirrot: Komissio vahvistaa toimia, joilla varmistetaan
asiaa koskevan EU:n lainsäädännön noudattaminen. Erityisesti tämä koskee
jätteiden siirrosta annettua asetusta (EY) N:o 1013/2006, sellaisena kuin se on
hiljattain muutettuna, jotta voidaan vahvistaa jätteiden siirtojen
tarkastuksia. Fosforin
kierrätys: Fosfori
on elintärkeä resurssi elintarvikkeiden tuotannossa, mutta siihen liittyy
merkittäviä toimitusvarmuusriskejä, ja sen tämänhetkisestä käytöstä aiheutuu
jätettä ja häviöitä sen elinkaaren kaikissa vaiheissa. Komissio laatii
parhaillaan puitteita lisätoimille käyttäen perustana kuulemista koskevaa
tiedonantoa fosforin kestävästä käytöstä[33]. Erityisjätteisiin liittyvien ongelmien
ratkaisemiseksi komissio: - ehdottaa tavoitetta, jonka mukaan pyritään
vähentämään merien roskaantumista 30 prosentilla vuoteen 2020 mennessä
kymmenen yleisimmän rannoilta löytyvän roskatyypin sekä mereltä löytyvien
kalastusvälineiden osalta; luetteloa mukautetaan EU:n neljän merialueen mukaan; - suunnittelee toimenpiteitä, joilla vauhditetaan rakennus-
ja purkujätteistä saatavien kierrätettyjen materiaalien markkinoita, ja
laatii yhteiset EU:n puitteet rakennusten ympäristötehokkuuden arvioimiseksi; - ehdottaa, että jäsenvaltiot laativat kansallisia
strategioita elintarvikkeiden‑ haaskauksen estämiseksi ja pyrkivät
varmistamaan, että elintarvikkeiden haaskausta valmistus-, jälleenmyynti-,
jakelu-, ravitsemispalvelu- ja ravintola-alalla sekä kotitalouksissa
vähennetään ainakin 30 prosentilla vuoteen 2025 mennessä; - harkitsee, olisiko kaikissa jäsenvaltioissa
laadittava asianmukaiset rekisterijärjestelmät ainakin vaaralliselle
jätteelle; - ehdottaa kevyiden muovikassien vähentämistä
koskevan ehdotuksensa lisäksi, että muovin sijoittaminen kaatopaikalle
kiellettäisiin vuoteen 2025 mennessä; - ehdottaa, että jäsenvaltioiden on sisällytettävä
kansallisiin jätehuoltosuunnitelmiinsa toimenpiteet sellaisen jätteen
keräämiseksi ja kierrättämiseksi, joka sisältää huomattavia määriä kriittisiä
raaka-aineita; sekä - harkitsee laativansa politiikan puitteet fosforille,
jotta voidaan lisätä sen kierrätystä, edistää innovaatioita, parantaa
markkinaolosuhteita ja sisällyttää sen kestävä käyttö lannoitteita,
elintarvikkeita, vettä ja jätettä koskevaan EU:n lainsäädäntöön. 4. Resurssitehokkuustavoitteen
asettaminen Jäsenvaltiot
ja Euroopan parlamentti sopivat seitsemännessä ympäristöalan
toimintaohjelmassa, että Euroopan unionin olisi vahvistettava indikaattorit ja
tavoitteet resurssitehokkuudelle ja arvioitava, onko eurooppalaiseen ohjausjaksoon
syytä sisällyttää pääindikaattori ja -tavoite. Laajojen kuulemisten jälkeen
mahdolliseksi resurssituottavuuden tavoitteeksi on yksilöity resurssituottavuus
mitattuna BKT:n ja raaka-aineiden kulutuksen välisenä suhteena[34]. Mikäli
EU ja sen jäsenvaltiot vahvistaisivat realistisen tavoitteen
resurssituottavuuden lisäämiseksi, tämä keskittäisi poliittista huomiota ja
vapauttaisi tähän asti laiminlyötyä potentiaalia, joka kiertotaloudella on
kestävän kasvun ja työllisyyden luomiseksi. Lisäksi parannettaisiin EU:n
politiikan johdonmukaisuutta. Tämä olisi oikeasuhtainen tapa varmistaa
johdonmukaisuus ja edistää toimia. EU:n
ennustetaan jo parantavan resurssituottavuuttaan 15 prosentilla vuosina
2014–2030, mikäli toiminta jatkuu entisellään. Mikäli käytettäisiin älykästä
politiikkaa edistämään siirtymistä kohti kiertotaloutta, kuten Euroopan
energiatehokkuusfoorumi on kehottanut, tämä määrä voitaisiin kaksinkertaistaa.
Resurssituottavuuden lisääminen 30 prosentilla vaikuttaisi merkittävästi kasvun
kestävyysulottuvuuteen, mutta sillä olisi myös myönteinen vaikutus työpaikkojen
luomiseen ja BKT:n kasvuun[35]. Teollisuus
hyötyisi tästä resurssituottavuuden parannuksesta parantuneen kilpailukyvyn
ansiosta[36]. Resurssikustannukset muodostavat
usein merkittävän osan teollisuuden kustannusrakenteesta, ja teollisuus
tarvitsee sujuvia ja ennustettavissa olevia toimituksia[37].
Resurssitehokkuudesta saataisiin sekä välittömiä taloudellisia etuja että
pitkän aikavälin strategisia hyötyjä, koska lisääntyvä maailmanlaajuinen kysyntä
nostaa resurssien hintoja ja lisää niiden epävakaisuutta. Resurssitehokkuus
auttaisi siten EU:ta saavuttamaan sen uudelleenteollistamista koskevan
tavoitteen. EU:n
tason resurssitehokkuustavoite, joka ei ole sitova, voisi kannustaa niitä
jäsenvaltioita, joilla ei vielä ole kansallisen tason tavoitetta, kehittämään
toimenpiteitä, joissa otetaan huomioon resurssien käyttö. Se johtaisi
tasapainoisempiin toimenpiteisiin, joissa otetaan huomioon laajemmat
taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristölle koituvat seuraukset ja joilla
korjataan tämä puute. Jäsenvaltiot
olisivat vapaita etsimään tasapainon sellaisten politiikkojen ja toimien
välillä, jotka ovat talouden ja ympäristön kannalta hyödyllisimpiä ja linjassa
laajempien poliittisten tavoitteiden kanssa. Näin tehdessään ne hyötyisivät
monista erilaisista jo testatuista, mutta ei laajasti käytetyistä, hyvistä
käytännöistä, joita ne voisivat mukauttaa ja räätälöidä omien tarpeidensa ja
olosuhteidensa mukaisesti. Eurooppa 2020 -strategiaa tarkastellaan parhaillaan
uudestaan[38]. Tämän tukena on julkinen
kuuleminen, jossa kootaan näkemyksiä sen kehittämisestä. Komissio katsoo sen
vuoksi, että kaikki mahdolliset päätökset resurssituottavuuden tavoitteen
asettamisesta olisi tehtävä tämän uudelleentarkastelun yhteydessä sen jälkeen,
kun on otettu huomioon julkisen kuulemisen tulokset yhdessä Euroopan
energiatehokkuusfoorumin suositusten kanssa. Sen
varmistamiseksi, että politiikan tekijät ovat tietoisia ympäristöön
kohdistuvien resurssipaineiden yleisestä tilanteesta, on otettava huomioon
muita indikaattoreita, erityisesti veden käyttö ja rajalliset maavarat.
Eurostat on julkaissut resurssitehokkuuden tulostaulua vuodesta 2013 osana
Eurooppa 2020 -indikaattoreita[39]. Se on tarkoitettu seuramaan, miten
etenemissuunnitelma kohti resurssitehokasta Eurooppaa pannaan täytäntöön,
tiedottamaan yhteydestä resurssien välillä ja saamaan sidosryhmät enemmän
mukaan prosessiin, jolla mitataan yhteiskunnallista edistymistä BKT:tä
laajemmalti. Jotta voidaan vapauttaa
resurssitehokkuuden potentiaali kestävän kasvun yhteydessä: - komissio ottaa huomioon Euroopan
energiatehokkuusfoorumin suositukset resurssitehokkuustavoitteesta sekä
tulokset, jotka saadaan julkisessa kuulemisessa Eurooppa 2020 -strategian
käynnissä olevasta uudelleentarkastelusta; - samaan aikaan kehitetään edelleen
resurssitehokkuuden tulostaulua, jota käytetään seuraamaan muiden resurssien
kuin hiilen ja materiaalien (erityisesti maan ja veden) käyttöä; sekä - kansallisten tilastotoimistojen olisi
pyrittävä luomaan yhteisesti hyväksytyt menetelmät Euroopan
tilastojärjestelmässä, jotta voidaan laskea raaka-aineiden kulutus
kansallisella tasolla. [1] KOM(2010) 2020,
KOM(2011) 21. [2] Macroeconomic
modelling of sustainable development and the links between the economy and the
environment.(2011),
Meyer, B. et al. [3] Guide
to resource efficiency in manufacturing: Experiences from improving resource
efficiency in manufacturing companies (2012), Europe INNOVA. [4] Towards the Circular Economy: Economic and business
rationale for an accelerated transition (2012), Ellen MacArthur Foundation. [5] http://ec.europa.eu/environment/resource_efficiency/re_platform/index_en.htm. [6] KOM(2011) 571. [7] EUVL L 354,
28.12.2013, s. 171-200. [8] Modelling the Economic
and Environmental Impacts of Change in Raw Material Consumption (2014), Cambridge Econometrics et al. [9] COM(2014)
446. [10] COM(2014)
440. [11] The opportunities to
business of improving resource efficiency (2013), AMEC et al. [12] COM(2012) 60. [13] Katso tämän tiedonannon
liite. [14] COM(2013) 207. [15] COM(2014) 168. [16] COM(2014) 167. [17] MEMO/13/110. [18] KOM(2008) 400. [19] http://ec.europa.eu/environment/resource_efficiency/documents/erep_manifesto_and_policy_recommendations_31-03-2014.pdf. [20] COM(2013) 196 ja
komission suositus 2013/179/EU. [21] COM(2012) 225. [22] COM(2012) 173. [23] COM(2014) 446. [24] Ympäristöalan seitsemäs
toimintaohjelma. [25] SWD
(2014) 207. [26] Tiettyä osuutta
jäännösjätteestä ei voida hyödyntää ja se voidaan sen vuoksi sijoittaa
kaatopaikalle, koska tällä hetkellä käytettävissä ei ole vaihtoehtoista käsittelyä.
Tämä rajoitettaisiin viiteen prosenttiin. [27] Esimerkiksi
yhdyskuntajätteen kierrätystavoitetta varten sallitaan neljä
laskentamenetelmää. Valitusta menetelmästä riippuen tulokset voivat olla varsin
erilaisia (noin 20 prosenttia). [28] Direktiivi 2000/59/EY [29] COM(2014)
445. [30] COM(2013) 123. [31] COM(2013) 761. [32] KOM(2011) 25. [33] COM(2013) 517. [34] RMC on
yhteenvetoindikaattori, jolla mitataan (tonneina) kaikki taloudessa käytettävät
materiaaliresurssit, samalla kun otetaan huomioon tuontiin sisältyvä resurssien
käyttö. Tällä hetkellä se on käytettävissä EU:n ja joidenkin jäsenvaltioiden
osalta. Maat, joissa RMC ei ole vielä käytettävissä, voivat käyttää DMC:tä
(omaa materiaalinkulutusta). [35] SWD (2014) 211. [36] Sidosryhmät
ovat pitäneet parempana RMC:tä resurssien käytön mittana, koska se mittaa
resurssien käytön sekä tuoduissa että kotimaisissa tuotteissa ja mahdollistaa
siten tasapuolisen vertailun niiden resurssitehokkuuden välillä. [37] Tuoreet
teräs- ja alumiiniteollisuutta koskevat tutkimukset osoittavat, että
raaka-aineet muodostavat noin 30–40 prosenttia kyseisten alojen
kustannusrakenteesta, mikä on enemmän kuin esimerkiksi työkustannukset. [38] COM(2014)
130, 19.3.2014; Älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua edistävän Eurooppa
2020 -strategian arviointi. [39] http://epp.eurostat.ec.europa.eu/portal/page/portal/europe_2020_indicators/ree_scoreboard.