KOMISSION YKSIKÖIDEN VALMISTELUASIAKIRJA

Tiivistelmä vaikutusten arvioinnista

Oheisasiakirja

Tiedonantoon

EU:n strategia ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi

1.           Menettelytapakysymykset ja intressitahojen kuuleminen

EU:n sopeutumisstrategia sisältyy komission vuoden 2013 työohjelmaan[1]. Strategia perustuu valkoiseen kirjaan ”Ilmastonmuutokseen sopeutuminen: kohti eurooppalaista toimintakehystä”[2]. Vaikutusten arvioinnin on laatinut ilmastotoimien pääosasto, joka otti arvioinnissa huomioon vaikutustenarviointilautakunnan suositukset.

Raporttia valmisteltaessa kuultiin jäsenvaltioiden ja sidosryhmien edustajista koostuvaa sopeutumista käsittelevää ohjausryhmää sekä järjestettiin julkinen verkkokuuleminen sekä useita tapaamisia jäsenvaltioiden ja sidosryhmien kanssa.

Kaiken kaikkiaan sidosryhmät kannattivat ylimääräisiä EU:n tukemia sopeutumistoimia, vaikka katsoivatkin, että ilmastonmuutoksen vaikutuksiin on puututtava pääosin paikallistasolla. Kaikki sidosryhmät pitävät ensisijaisena ilmastonmuutokseen sopeutumisen valtavirtaistamista EU:n merkittävimmissä aloitteissa samoin kuin sellaisten puitteiden, viestintävälineiden ja EU:n rahastojen saataville asettamista, joiden avulla ilmastonmuutokseen sopeutumiseen liittyvät kysymykset voidaan tehokkaasti integroida kaikille hallinnon tasoille. Eräät jäsenvaltiot vastustivat EU:n lainsäädännön antamista kansallisten sopeutumisstrategioiden hyväksymisen edistämiseksi.

2.           Ongelman määrittely, poliittiset puitteet ja toissijaisuusperiaate

2.1.        Tilanteen kuvaus

Vaikka tästä päivästä lähtien kaikki kasvihuonekaasupäästöt saataisiin loppumaan, ilmastossa tapahtuisi siitä huolimatta suuria muutoksia. Näin ollen meillä ei ole mitään muuta mahdollisuutta kuin sopeutua ilmastonmuutoksen väistämättömiin vaikutuksiin sekä ottaa vastataksemme niiden taloudelliset, ympäristöön liittyvät ja sosiaaliset kustannukset. Ripeällä toiminnalla säästetään myöhemmin vahinkojen korjaamisesta aiheutuvissa kustannuksissa.

Ilmastonmuutoksen riskien hallinta edellyttää sopeutumisen kytkemistä hillitsemistoimiin, sillä nykyiset ilmastonmuutoksen hillitsemistoimet määrittävät sen, miten paljon tulevaisuudessa on sopeuduttava. Samalla sellaiset haittavaikutukset, joihin ei ole mahdollista vastata sopeutumalla, on estettävä hillitsemällä ilmastonmuutosta.

Ilmastonmuutokseen sopeutuminen on horisontaalinen kysymys, joka vaikuttaa eriasteisesti kaikkiin talouden aloihin, ekosysteemeihin ja kansalaisiin. Euroopan monimuotoisuuden vuoksi ilmastonmuutoksen vaikutukset ja herkkyys vaikutuksille vaihtelevat alueittain, ja ne ovat paikallisesti hyvin erityislaatuisia.

2.2.        Poliittinen tausta

Vuonna 2009 julkaistu sopeutumista käsittelevä valkoinen kirja piti sisällään 33 toimea. Useimmat niistä on nyt toteutettu. Lisätoimia tarvitaan tietämyksessä olevien puutteiden korjaamiseksi ja sopeutumistoimien valtavirtaistamiseksi EU:n keskeisissä politiikoissa.

Vuoden 2013 tammikuun loppuun mennessä 15 EU:n jäsenvaltiota oli hyväksynyt sopeutumispolitiikan (strategia ja/tai suunnitelma). Vaikka nämä strategiat ja toimintasuunnitelmat ovat epäilemättä hyvä lähtökohta sopeutumistoimille, niitä ei useinkaan ole toteutettu käytännössä tai näin on tehty vain osittain.

Komission vuonna 2011 antamassa ehdotuksessa seuraavasta, vuosien 2014–2020 monivuotisesta rahoituskehyksestä sopeutumistoimien valtavirtaistamista pidetään parhaana keinona edistää välttämätöntä siirtymistä vähähiiliseen ja ilmastonmuutoksen kestävään talouteen[3].

2.3.        Erityisongelmat ja EU:n toimien lisäarvo

EU:n sopeutumistoimia voidaan vauhdittaa seuraavilla tavoilla:

EU voi välittää tietoa sopeutumista koskevien päätösten tueksi kaikilla tasoilla ja tuoda lisäarvoa ja mittakaavaetuja paikattaessa tietämyksessä olevia aukkoja ja jaettaessa tietämystä.

EU voi tukea kansallisen ja/tai alueellisen tason sopeutumistoimia koko EU:n alueen kattamiseksi.

EU on vastuussa sopeutumisen sisällyttämisestä EU:n omiin politiikkoihin ja rahoitusohjelmiin.

3.           Tavoitteet

– EU:n sopeutumisstrategian yleinen tavoite on tehokkaasti edistää ilmastonmuutosta paremmin kestävää Eurooppaa. Erityistä huomiota kiinnitetään luonteeltaan valtioiden rajat ylittäviin kysymyksiin sekä aloihin, jotka on tiiviisti integroitu EU:n tasolle yhteisten politiikkojen kautta. Tämä edellyttää seuraavassa esitettyjä erityistavoitteiden saavuttamista.

Syvällisempään tietoon perustuva päätöksenteko: EU:n sopeutumisstrategialla olisi lisättävä tietoa sopeutumisesta, parannettava ja laajennettava tietopohjaa sekä tehostettava sopeutumiseen liittyvien tietojen levittämistä.

Toimintatavoite 1 a: vuonna 2013 havaitut merkittävimmät puutteet tietämyksessä on korjattu vuoden 2020 loppuun mennessä.

Toimintatavoite 1 b: vuoden 2020 loppuun mennessä viestintävälineiden ansiosta päättäjien, samoin kuin jäsenvaltioiden, paikallisviranomaisten ja yritysten, käytettävissä on aikaisempaa helpommin ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevia tietoja.

EU:n alueen ilmastokestävyyden parantaminen: EU:n sopeutumisstrategialla olisi edistettävä sopeutumistoimia EU:ta alemmalla tasolla sekä tuettava ja helpotettava tietojenvaihtoa ja koordinointia. Siinä olisi näin otettava huomioon rajatylittävät ilmastonmuutoksen vaikutukset ja sopeutumistoimet.

Toimintatavoite 2 a: kaikki jäsenvaltiot ovat vuoden 2017 loppuun mennessä vahvistaneet sopeutumisstrategiansa tai -strategiat, joita tarvittaessa täydennetään alueellisilla tai paikallisilla sopeutumisstrategioilla.

Toimintatavoite 2 b: yli 150 000 asukkaan kaupungit ovat hyväksyneet sopeutumisstrategiansa vuoden 2020 loppuun mennessä.

Tärkeimpien ilmastonmuutokselle kaikista herkimpien alojen ilmastokestävyyden parantaminen: EU:n sopeutumisstrategiaan olisi kuuluttava aloitteita, joiden avulla ilmastonmuutokseen sopeutumisen eri näkökohdat sisällytetään johdonmukaisesti ja kattavasti sellaisille aloille, jotka ovat EU:n tasolla tiiviisti yhteenliittyneitä yhteisten politiikkojen ansiosta.

Toimintatavoite 3 a: Sopeutumistoimia koskevat näkökohdat on valtavirtaistettu johdonmukaisesti ja kattavasti EU:n keskeisiin politiikkoihin vuoden 2020 loppuun mennessä.

Toimintatavoite 3 b: Uudet suuret infrastruktuuri-investoinnit ovat ilmastokestäviä vuoden 2020 loppuun mennessä.

4.           Toimintavaihtoehdot

Toimintavaihtoehdot kattavat laajan keinovalikoiman pehmeistä toimenpiteistä aina lainsäädäntöön ja suoriin toimiin.

Taulukko 1: Luettelo vaikutustenarviointiraportissa tarkastelluista vaihtoehdoista

Ongelma || Ongelman syy || Erityistavoite || Toimintatavoite || Vaihtoehdot

Tietojen ja suuntaviivojen antaminen || Suorat toimet || Sääntely

Puutteet tietämyksessä ja tiedon saannissa || Koordinoimaton tutkimustoiminta || Syvällisempään TIETOON PERUSTUVA päätöksenteko || Vuonna 2013 havaitut merkittävimmät PUUTTEET TIETÄMYKSESSÄ on korjattu vuoden 2020 loppuun mennessä || 1 A: Kehitetään EU:n yhteinen arviointi herkkyydestä ilmastonmuutoksen vaikutuksille || 1 B: Kehitetään strategia puutteiden korjaamiseksi tietämyksessä ||

Puutteellinen tiedon levittämisen välineiden valikoima || Vuoden 2020 loppuun mennessä VIESTINTÄVÄLINEIDEN ansiosta päättäjillä on käytettävissään ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevia tietoja || 1 C: Parannetaan CLIMATE-ADAPT-ilmastonmuutosportaalia || 1 D: Tuetaan sopeutumista koskevaa tietojenvaihtoa tieteen ja politiikan välillä || 1 E: Ehdotetaan kansallisten sopeutumista koskevan tietoportaalien tekemistä pakollisiksi

Puutteita sopeutumistoimissa EU:ta alemmalla tasolla || Tiedon, poliittisen tahdon ja rahoituksen puuttuminen Rajatylittävien vaikutusten huomiotta jättäminen || EU:N ALUEIDEN ilmastokestävyyden parantaminen || Kaikki JÄSENVALTIOT ovat vuoden 2017 loppuun mennessä hyväksyneet sopeutumisstrategiansa || 2 A: Suuntaviivat kansallisten sopeutumisstrategioiden laatimiseen || 2 B: Käytetään LIFE+ -rahoitusta sopeutumisstrategioiden hyväksymisen valmistelua tukemaan sekä sopeutumisen kärkihankkeisiin || 2 C: Kansallisten sopeutumisstrategioiden hyväksymistä koskeva komission ehdotus. Kolme mahdollista vaihtoehtoa: i) muu kuin lainsäädännöllinen lähestymistapa ii) annetaan lainsäädäntöä myöhäisemmässä vaiheessa iii) välittömät lainsäädäntötoimet

Suurimmat KAUPUNGIT JA ALUEET ovat vuoden 2020 loppuun mennessä hyväksyneet sopeutumisstrategiansa || 2 D: Tuetaan UNISDR:n (YK:n kansainvälinen strategia katastrofien vähentämiseksi) kaupunkien ilmastokestävyyskampanjaa EU:n kaupungeissa || 2 E: Sisällytetään sopeutuminen kaupunginjohtajien ilmastosopimukseen ||

Sopeutumisessa puutteita keskeisillä aloilla || Puutteellinen ja epäjohdonmukainen valtavirtaistaminen Ilmastokestävien investointien ja liiketoimintaa koskevien päätösten tiellä olevat rahoituksen ja tiedonkulun esteet || Tärkeimpien ilmastonmuutoksen vaikutuksille kaikista HERKIMPIEN SEKTOREIDEN ilmastokestävyyden parantaminen || Sopeutuminen on VALTAVIRTAISTETTU johdonmukaisesti ja kattavasti EU:n politiikkoihin vuoden 2020 loppuun mennessä || 3 A: Suuntaviivat koheesiopolitiikan ja yhteisen maatalouspolitiikka saattamisesta ilmastokestäviksi || 3 B: Laaditaan luettelo valtavirtaistamisen painopisteistä EU:n politiikoissa ja toimitaan yhdessä keskeisten sidosryhmien kanssa || 3 C: Asetetaan uusi aikataulu keskeisen EU:n lainsäädännön tarkistamiselle osana valtavirtaistamista

Tärkeimmät INFRASTRUKTUURI-investoinnit ovat ilmastokestäviä vuoden 2020 loppuun mennessä || 3 D: Suuntaviivat hankkeiden vetäjille ilmastonmuutokselle herkkien investointien saattamisesta ilmastokestäviksi || 3 E: Edistetään sopeutumista koskevien näkökohtien sisällyttämistä asiaankuuluviin infrastruktuuristandardeihin || 3 F: Ehdotus infrastruktuurihankkeiden ilmastokestävyyttä koskevista pakollisista vaatimuksista

5.           Vaikutusten analysointi ja vaihtoehtojen vertailu

5.1.        Parhaimpana pidettyyn toimenpidekokonaisuuteen sisältyvät vaihtoehdot on esitetty kursiivilla.

5.2.        Vaihtoehdot syvällisempään tietoon perustuvan päätöksenteon edistämiseksi

Vaihtoehdossa 1 A – laaditaan pelkästään yhteinen arviointi herkkyydestä ilmastonmuutokselle – hyödyntämättä jää nykyään saatavilla oleva kokonainen menetelmien ja menettelyjen kirjo. Yhteinen arvio ei myöskään sovellu erityisolosuhteisiin.

Vaihtoehto 1 B – hyväksytään strategia puutteiden korjaamiseksi tietämyksessä. Tämä edellyttää yhteistyötä sidosryhmien kanssa, jotta voidaan kartoittaa ilmastonmuutokseen sopeutumisen tutkimuksen painopistealueet seuraavan seitsemän vuoden ajaksi. Strategia parantaa tietämyksen tuottamista erityisesti kansallisella ja alakohtaisella tasolla julkituotuihin nykyisiin politiikan tarpeisiin. Se mahdollistaa nykyisten rahastojen paremman koordinoinnin.

Vaihtoehto 1 C – edistetään vuorovaikutusta CLIMATE-ADAPT-ilmastonmuutosportaalin ja muiden tietokantojen välillä, mikä osaltaan parantaa päätöksentekoa, sillä näin varmistetaan tietojen levittäminen, tähtäimenä erityisesti parempi tiedonhallinta sekä tietojen ja palveluiden integrointi. Loppukäyttäjien odotetaan hyötyvän tehokkuuseduista, sillä ne voivat käyttää yhtä keskitettyä palvelupistettä, kun CLIMATE-ADAPT-ilmastonmuutosportaalista tulee ilmastonmuutokseen sopeutumisen tietopiste Euroopassa.

Vaihtoehto 1 D – tuetaan tietojenvaihtoa tiedemaailman ja poliittisten päättäjien välillä, mikä osaltaan edistää tietämyksen levittämistä. Se mahdollistaa hyvin suoran tietojenvaihdon jäsenvaltioiden, komission ja sidosryhmien kesken, mikä voi lisätä valmiuksien kehittämistä ja auttaa ymmärtämään paremmin ilmastonmuutokseen sopeutumista.

Vaihtoehto 1 E – pakollisilla kansallisilla sopeutumista koskevilla tietoportaaleilla olisi vain vähäisiä vaikutuksia nykytilanteeseen verrattuna.

5.3.        Vaihtoehtoja sopeutumisen edistämiselle EU:ta alemmalla tasolla

Vaihtoehdossa 2 A – sopeutumispolitiikoiden suuntaviivat on odotettavissa kustannussäästöjä kaikille jäsenvaltioille, sillä siinä tarjotaan erilaisia välineitä ja tietolähteitä kaikkia sellaisia kysymyksiä varten, jotka on ratkaistava sopeutumisstrategioita valmisteltaessa. Ennalta ehkäisevät toimenpiteet lisäävät selviytymismahdollisuuksia ja vähentävät mahdollisia vahingoista aiheutuvia kustannuksia. Suuntaviivat eivät kuitenkaan poista kaikkia tehokkaan sopeutumisen tiellä olevia esteitä, kuten jäsenvaltioiden tai alueviranomaisten rahoitusvaikeuksia sopeutumisstrategioiden kehittämisessä.

Vaihtoehto 2 B – LIFE+:n käyttäminen johtaa suoraan sopeutumisen lisätoimiin helpottamalla kokemusten vaihtamista jäsenvaltioiden välillä ja tukemalla sopeutumisstrategioita. Tällä vaihtoehdolla – joka mahdollistaa asianmukaisten eri alojen välisten ja rajatylittävien kärkihankkeiden tunnistamisen ja niiden tukemisen – myös varmistetaan syvällisempään tietoon perustuva päätöksenteko.

Vaihtoehto 2 C:n – sopeutumisstrategioiden hyväksymistä koskeva komission ehdotus – kolmen eri lähestymistavan (ei lainsäädännöllisiä vaatimuksia, annetaan lainsäädäntöä myöhemmin, välittömät lainsäädäntötoimenpiteet) tehokkuutta, tuloksellisuutta ja johdonmukaisuutta on tarkasteltava yhdessä edellä esitettyjen vaihtoehto 2 A:n (suuntaviivat) ja vaihtoehto 2 B:n toteutuksen kanssa.

Muu kuin lainsäädännöllinen lähestymistapa on jatkoa vuonna 2009 julkaistussa valkoisessa kirjassa esitetylle lähestymistavalle. Sen tuoman tehokkuuslisän odotetaan olevan pieni.

Lainsäädännön antaminen myöhemmin -vaihtoehto antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden hyödyntää suuntaviivoja ja LIFE+ rahoitusta niiden suunnitellessa sopeutumisstrategioitaan ja antaa samalla sopeutumistoimille poliittisen sysäyksen ja nopeuttaa prosessia erityisesti niissä jäsenvaltioissa, jotka toteuttavat parhaillaan sopeutumistoimia. Vaarana on, että poliittinen kannustin ei ole riittävä saamaan sellaisia jäsenvaltioita, jotka eivät ole aktiivisia sopeutumistoimien toteuttamisessa, ryhtymään sopeutumistoimiin nyt.

Välittömästi annettavan lainsäädäntöehdotuksen yhdistäminen suuntaviivojen hyväksymiseen ja LIFE+ rahoituksen mahdollisuuteen voisi lisätä sen todennäköisyyttä, että kaikki jäsenvaltiot laativat sopeutumisstrategian vuoteen 2017 mennessä. Eräät jäsenvaltiot kuitenkin vastustivat oikeudellisen välineen käyttämisestä sillä perusteella, että säädösehdotusten antaminen olisi ennenaikaista, koska monet niistä ovat jo kehittämässä työohjelmia ja toteuttamassa kansallisia toimia.

Vaihtoehdon 2 D – edistetään kaupunkien ilmastokestävyyttä koskevaa UNISDR:n kampanjaa – arvellaan olevan tehottomampi vaihtoehto sopeutumistoimien edistämisessä kaikissa EU:n kaupungeissa kuin vaihtoehdon 2 E – sopeutumisen sisällyttäminen kaupunginjohtajien ilmastosopimukseen. Viimeksi mainittu vaihtoehto auttaa osaltaan parantamaan ilmastokestävyyttä paikallisella tasolla, sillä siinä pyritään löytämään synergioita ilmastonmuutoksen hillitsemiseen liittyvien tavoitteiden kanssa. Kaupunginjohtajien ilmastosopimuksen tehokkuus on jo todistettu kasvihuonekaasujen vähentämisen sitoumuksissa.

5.4.        Vaihtoehtoja sopeutumistoimien edistämisessä keskeisillä aloilla

Vaihtoehto 3 A – ohjeita koheesiopolitiikan ja yhteisen maatalouspolitiikan saattamisesta ilmastokestäviksi – helpottaa ilmastonmuutokseen sopeutumiskysymysten integroimista toimintaohjelmiin sekä maaseudun kehitysohjelmiin ja -hankkeisiin seuraavaa monivuotista rahoituskehystä koskevien komission ehdotusten mukaisesti. Se auttaa osaltaan vahvistamaan ilmastokestävyyttä sellaisilla tärkeimmillä ilmastonmuutokselle herkillä aloilla kuten maatalous, metsätalous, energia, liikenne ja rakennusala. Tästä vaihtoehdosta saadaan suurin mahdollinen hyöty vain silloin, kun sitä täydennetään alueellisen tai paikallisen tason hallintoviranomaisten lisätoimilla sekä komission lisätoimilla valmiuksien kehittämisen lisäämiseksi.

Vaihtoehto 3 B – laaditaan luettelo valtavirtaistamisen painopisteistä ja toimitaan yhdessä sidosryhmien kanssa auttaa tunnistamaan aloja ja sektoreita, joilla edelleen tarvitaan valtavirtaistamista, kuten terveydenhuolto, energia, liikenne, vakuutusala, infrastruktuurit, kalastus, kauppa, matkailu, koulutus ja sosiaalipolitiikka. Tiiviimpi kanssakäyminen rahoitus- ja vakuutusalan kanssa lisää tietoisuutta sopeutumisesta ja edistää sopeutumiseen liittyviä tietojen levittämistä.

Asetetaan uusi aikataulu keskeisen EU:n lainsäädännön tarkistamiselle osana valtavirtaistamista, vaihtoehto 3 C, voi olla vaikea toteuttaa sen poliittisen luonteen vuoksi. Lisäksi, kuten vesipolitiikan kehitys EU:ssa on osoittanut, vapaaehtoisen toiminnan ansiosta lainsäädäntöä ei mahdollisesti tarvitse tarkistaa varhaisessa vaiheessa.

– Vaihtoehto 3 D – suuntaviivat hankevastaaville ja vaihtoehto 3 E – sisällytetään sopeutuminen suunnitteluvaatimuksiin ovat merkittäviä alustavia toimia, joilla pyritään lisäämään tärkeimpien infrastruktuuri-investointien ilmastokestävyyttä. Ilmastonmuutoksen valtavirtaistaminen CENin ja CENELECin standardeihin on tehokasta ainoastaan siinä tapauksessa, että standardeja lopulta muutetaan siten, että niissä otetaan huomioon ilmastonmuutoksen mahdolliset vaikutukset. Tämä vaatii aikaa ja yhteistyön jatkamista sidosryhmien kanssa asianomaisilla aloilla. Koska ilmaston mallintaminen on epävarmaa ja koska tietoja kuhunkin yksittäiseen hankkeeseen kohdistuvista ilmastovaikutuksista ei mahdollisesti ole saatavilla, vaihtoehtoa 3 E – sitova lähestymistapa, on vaikea soveltaa käytännössä.

6.           Pohdinta

Ilmastonmuutoksen sopeutuminen edellyttää T&K-ohjelmien panosta välittömästi, jotta voidaan vastata ilmastonmuutoksen nykyisiin vaikutuksiin, mutta myös jotta voidaan suunnitella ja tehdä päätöksiä lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä. Lisätoimet tietämyksen luonnin ja levittämisen (vaihtoehdot 1 B ja 1 D) koordinoimisen edistämiseksi lisäävät huomattavasti ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevaa tutkimusta varten käyttöön asetettujen EU:n varojen käytön tehokkuutta. Sen avulla tietämyksessä olevia aukkoja voidaan paikata nopeammin ja helpottaa päätöksentekoa. Toteuttamalla vaihtoehto 1 C CLIMATE-ADAPT-ilmastonmuutosportaalista tulee merkittävin sopeutumista koskevan tiedon lähde Euroopassa. Sen avulla sopeutumista koskevat päätökset ovat vankemmalla pohjalla, ja niillä on myönteinen vaikutus talouden sekä sosiaalisen ja ympäristöön liittyvien järjestelmien ilmastokestävyyteen.

Tukivälineiden tarjoaminen sopeutumisstrategioiden kehittämiseen kaikissa jäsenvaltioissa tarkoittaa, että saatavilla on perustavanlaatuisia välineitä Euroopan ilmastokestävyyden parantamiseksi, että tehdään ainakin vähimmäisarvio riskeistä ja herkkyydestä ilmastonmuutokselle ja että sopeutumistoimet suunnitellaan koko EU:n alueen kattaviksi. Välittömästi annettavan lainsäädäntöehdotuksen vaihtoehdon valitsemisen estävät hyväksyttävyysnäkökohdat. Suuntaviivojen (vaihtoehto 2 A) yhdistäminen LIFE+ rahoitusmahdollisuuksiin (vaihtoehto 2 B) voi tarjota tarvittavan tuen jäsenvaltioille, jotka ovat halukkaita toimimaan ilmastonmuutokseen sopeutumisen parantamisessa, erityisesti niille, jotka ovat jo alkaneet kehittää sopeutumista koskevaa toimintakehystään. EU:n sopeutumisstrategian arviointivaihe auttaa päättämään, olisiko turvauduttava säädökseen sopeutumisstrategian yleisten tavoitteiden noudattamisen edistämiseksi. EU aikoo myös tukea paikallisia ja alueellisia toimia ja helpottaa kokemusten vaihtoa ja innovatiivisten ratkaisujen käyttöönottoa valtioiden rajat ylittävien sekä monialaisten demonstraatiohankkeiden avulla erityisesti ilmastonmuutokselle kaikista herkimmillä aloilla ja sektoreilla. Kaupunkien keskeistä asemaa ilmastonmuutokseen sopeutumisessa korostetaan, ja EU aikoo osaltaan auttaa edistämään ja helpottamaan sopeutumista paikallisella tasolla (vaihtoehto 2 D).

Vuoteen 2020 mennessä kaikissa asianmukaisissa EU:n politiikoissa, joita on tarkistettu, otetaan huomioon ilmastonmuutokseen sopeutumiseen liittyvät kysymykset, ja komissio tekee yhteistyötä tärkeimpien sidosryhmien kanssa sen varmistamiseksi, että myös ilman tarkistamista sopeutumista koskevat kysymykset valtavirtaistetaan. (vaihtoehto 3 B). Tämän lisäksi EU:n varoilla edistetään ilmastokestäviä investointeja etenkin maatalouden, energian, liikenteen ja rakennusinfrastruktuurin aloilla (vaihtoehdot 3 D ja 3 E), ja edistetään näin kestävän kehityksen periaatteille rakentuvaa ilmastonmuutoksen kestävää EU:n taloutta (vaihtoehto 3 A). Vuorovaikutuksen lisääminen vakuutus- ja rahoitusalan kanssa puolestaan tehostaa markkinoiden toimintaa sekä parantaa EU:n yritysten sopeutumiskykyä.

7.           Seuranta ja arviointi

EU:n sopeutumisstrategiaa tarkistetaan vuoden 2018 loppuun mennessä tarkoituksena arvioida, tarvitaanko täydentäviä toimia strategian tavoitteiden saavuttamiseksi.

[1]               COM(2012) 629 final Vol. 2/2.

[2]               KOM(2009) 147 lopullinen.

[3]               http://ec.europa.eu/budget/reform/commission-proposals-for-the-multiannual-financial-framework-2014-2020/index_en.htm