PERUSTELUT

1.           EHDOTUKSEN TAUSTA

Haitalliset vieraslajit ovat lajeja, jotka kulkeutuvat ihmistoiminnan seurauksena luontaiselta levinneisyysalueeltaan ekologisten leviämisesteiden yli uudelle alueelle, jolla ne selviytyvät, lisääntyvät ja leviävät. Tästä aiheutuu kielteisiä vaikutuksia uuden alueen ekologialle sekä vakavia taloudellisia ja yhteiskunnallisia seurauksia. Arvioiden mukaan 10–15 prosenttia niistä yli 12 000 vieraslajista, joita esiintyy ympäristössä eri puolilla Eurooppaa, on lisääntynyt ja levinnyt, mistä aiheutuu vahinkoa ympäristölle, taloudelle ja yhteiskunnalle.

Haitallisten vieraslajien vaikutus luonnon monimuotoisuuteen on huomattava. Haitalliset vieraslajit ovat yksi suurimmista luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen ja lajien sukupuuton syistä, ja niiden merkitys vain kasvaa. Kun otetaan huomioon haitallisista vieraslajeista aiheutuvat yhteiskunnalliset ja taloudelliset vaikutukset, haitalliset vieraslajit voivat levittää tartuntoja tai aiheuttaa suoraan terveysongelmia (esimerkiksi astma, ihotulehdus ja allergiat), ja ne voivat esimerkiksi vahingoittaa infrastruktuureita ja vapaa-ajan palveluita, haitata metsänhoitoa tai aiheuttaa tappioita maataloudelle. Haitallisten vieraslajien arvioidaan aiheuttavan unionille vähintään 12 miljardin euron kustannukset joka vuosi, ja vahinkojen kulut nousevat jatkuvasti.

Vuoteen 2020 ulottuvalla luonnon monimuotoisuutta koskevalla strategialla unioni sitoutui pysäyttämään luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen vuoteen 2020 mennessä. Tämä on linjassa niiden kansainvälisten sitoumusten kanssa, jotka biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen sopimuspuolet hyväksyivät Nagoyassa Japanissa vuonna 2010. Haitalliset vieraslajit ovat ongelma paitsi Euroopassa myös koko maailmassa. Toisin kuin joillakin sen kauppakumppaneista, Euroopan unionilla ei tällä hetkellä ole kattavaa kehystä haitallisten vieraslajien aiheuttamien uhkien torjumiseksi.

Sääntelykehys

EU:ssa ei tällä hetkellä ole sääntelykehystä, jolla voitaisiin torjua haitallisia vieraslajeja kattavasti. EU:n lainsäädännössä säädetään kuitenkin jo joistakin haitallisista vieraslajeista. Eläinten ja eläintuotteiden taudinaiheuttajia ja tuholaisia säännellään eläinten terveyttä koskevalla järjestelmällä (useita asetuksia ja direktiivejä) ja kasvien ja kasvituotteiden taudinaiheuttajia ja tuholaisia kasvien terveyttä koskevalla järjestelmällä (direktiivi 2000/29/EY). Luonnonvaraisten eläinten ja kasvien kauppaa koskevalla asetuksella (EY) N:o 338/97 rajoitetaan uhanalaisten lajien maahantuontia, mukaan lukien seitsemän haitallisen vieraslajin maahantuonti. Tulokaslajien ja paikallisesti esiintymättömien lajien käytöstä vesiviljelyssä koskevalla asetuksella N:o 708/2007 säännellään vieraslajien päästämistä vesiviljelyjärjestelmiin. Kasvinsuojeluaineita koskevalla asetuksella (EY) N:o 1107/2009 säännellään mikro-organismien tarkoituksellista päästämistä ympäristöön kasvinsuojeluaineina ja biosidivalmisteita koskevalla asetuksella (EY) N:o 528/2012 mikro-organismien tarkoituksellista päästämistä ympäristöön biosidivalmisteina. Lisäksi lintudirektiivissä 2009/147/EY, luontotyyppidirektiivissä 92/43/ETY, vesipolitiikan puitedirektiivissä 2000/60/EY ja meristrategiadirektiivissä 2008/56/EY vaaditaan ekologisen tilan ennallistamista ja todetaan, että on tarpeen ottaa haitalliset vieraslajit huomioon. Voimassa olevilla unionin toimilla ei kuitenkaan torjuta useimpia haitallisia vieraslajeja.

Jäsenvaltiot toteuttavat parhaillaan useita toimenpiteitä haitallisten vieraslajien torjumiseksi, mutta nämä toimet ovat pääasiassa reaktiivisia eli niillä pyritään minimoimaan jo aiheutuneet vahingot kiinnittämättä riittävästi huomiota uusien uhkien ennaltaehkäisyyn tai havaitsemiseen ja niihin vastaamiseen. Toimet ovat hajanaisia (lajien kattavuudessa on huomattavia aukkoja) ja usein heikosti koordinoituja. Haitalliset vieraslajit voivat levitä helposti jäsenvaltiosta toiseen. Näin ollen kansallisella tasolla toteutetut toimet eivät riitä suojaamaan unionia tiettyjen haitallisten vieraslajien uhalta. Lisäksi tällainen pirstaloitunut lähestymistapa voi johtaa siihen, että yhdessä jäsenvaltiossa toteutetuilta toimilta menee pohja, jos naapurijäsenvaltio ei toteuta vastaavia toimia. Erilaiset haitallisten vieraslajien kaupallistamista koskevat rajoitukset jäsenvaltioiden välillä ovat käytännössä tehottomia, koska voivat helposti kulkeutua paikasta toiseen tai levitä kansallisten rajojen yli kaikkialla unionissa. Tällaiset erilaiset kiellot myös haittaavat tavaroiden vapaata liikkumista sisämarkkinoilla ja heikentävät tasapuolisia toimintaedellytyksiä aloilla, jotka käyttävät vieraita lajeja tai käyvät niillä kauppaa.

Ongelman analysointi

Haitallisia vieraslajeja kulkeutuu unionin alueelle kahdella tavalla: 1) jotkin vieraslajit ovat toivottuja, ja niitä tuodaan unioniin tarkoituksellisesti (esimerkiksi kaupallisten etujen vuoksi, koristetarkoituksiin, lemmikkieläimiksi ja biologista torjuntaa varten); 2) vieraslajeja kulkeutuu unioniin tahattomasti vieraina organismeina tavaroiden mukana (muilla hyödykkeillä käytävä kauppa), ”salamatkustajina” kulkuvälineissä tai matkustajien mukana näiden tietämättä. Jotkin haitalliset vieraslajit voivat kulkeutua paikasta toiseen myös liikenneinfrastuktuurin välityksellä (esimerkiksi Mainin-Tonavan kanava).

Haitallisten vieraslajien vaikutukset ulottuvat yrityksiin, kansalaisiin, viranomaisiin ja ympäristöön. Erityisesti pienten ja mikroyritysten alalla haitallisilla vieraslajeilla on usein vaikutuksia maatalouden, kotieläintuotannon, kalastuksen, vesiviljelyn ja metsätalouden alkutuottajiin, joille ne aiheuttavat huomattavaa taloudellista vahinkoa. Haitallisilla vieraslajeilla on usein vaikutuksia myös matkailualan ja vapaa-ajan aktiviteetteja tarjoaviin yrityksiin, joiden liiketoiminta perustuu maisemien koskemattomuuteen, vesistöjen puhtauteen ja ekosysteemien terveyteen. Eräät muut pienet ja mikroyritykset (esimerkiksi lemmikkieläin- ja puutarhayritykset) kuitenkin hyötyvät haitallisista vieraslajeista, koska ne käyvät kauppaa pääasiassa vierailla lajeilla. Haitalliset vieraslajit vaikuttavat myös koko yhteiskuntaan: ne köyhdyttävät luonnon monimuotoisuutta, heikentävät ekosysteemien kykyä tarjota ekosysteemipalveluja, voivat tartuttaa tauteja, vahingoittaa omaisuutta ja turmella kulttuuriperintöä.

Haitalliset vieraslajit ovat ongelma kaikissa jäsenvaltioissa. Joitakin haitallisia vieraslajeja esiintyy lähes kaikissa jäsenvaltioissa, toiset taas ovat ongelma ainoastaan paikallisesti tai pelkästään tietyissä ympäristö- tai ilmasto-oloissa. Haitallisia vieraslajeja esiintyy kuitenkin kaikissa jäsenvaltioissa. Haitallisten vieraslajien vaikutukset ovat merkityksellisiä koko unionin kannalta, ja ne ulottuvat yhtä lailla kaikkiin jäsenvaltioihin, vaikka ajankohta ja lajit vaihtelevatkin. Koordinoidut toimet haitallisten vieraslajien torjumiseksi hyödyttäisivät siten kaikkia jäsenvaltioita, mutta niiden kaikkien olisi selkeästi ryhdyttävä toimiin.

Jos toimiin ei ryhdytä, ongelma pahenee sitä mukaa kuin uusia haitallisia vieraslajeja vakiintuu osaksi ympäristöä ja jo levinneet lajit valtaavat lisää alaa. Toimien toteuttamatta jättäminen myös lisää vahinko- ja hallintakustannuksia.

Ehdotuksen tavoitteet

Tällä ehdotuksella pyritään ratkaisemaan edellä esitetyt kysymykset luomalla toimenpidekehys, jonka avulla ennaltaehkäistään, vähennetään minimiin ja lievennetään niitä haittavaikutuksia, joita haitalliset vieraslajit aiheuttavat luonnon monimuotoisuudelle ja ekosysteemipalveluille. Lisäksi ehdotuksella pyritään rajoittamaan yhteiskunnalle ja taloudelle aiheutuvaa vahinkoa. Tämä tavoite saavutetaan toteuttamalla toimenpiteitä, joilla varmistetaan koordinoitu toiminta, kohdentamalla resurssit ensisijaisiin lajeihin ja lujittamalla ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä biologista monimuotoisuutta koskevassa yleissopimuksessa esitetyn lähestymistavan sekä unionin kasvien ja eläinten terveyttä koskevien järjestelmien mukaisesti. Käytännössä ehdotuksella pyritään saavuttamaan nämä tavoitteet toteuttamalla toimenpiteitä, joilla puututaan seuraaviin kysymyksiin: haitallisten vieraslajien tarkoituksellinen tuonti unioniin ja tarkoituksellinen päästäminen ympäristöön, tahaton tuonti unioniin ja tahaton pääsy ympäristöön, tarvittavan varhaisen varoituksen ja nopeiden vastatoimien järjestelmän perustaminen sekä tarvittavat hallintatoimet haitallisten vieraslajien leviämisen estämiseksi unionissa.

2.           ASIANOMAISTEN OSAPUOLTEN KUULEMINEN JA VAIKUTUSTEN ARVIOINTI

Kuulemisprosessi

Euroopan komissio julkaisi vuonna 2008 tiedonannon ”Tavoitteena haitallisia vieraslajeja koskeva EU:n strategia”, jossa esitetään perustelut tarpeelle torjua haitallisia vieraslajeja. Vuonna 2010 annetussa tiedonannossa ”Luonnonpääoma elämämme turvaajana: luonnon monimuotoisuutta koskeva EU:n strategia vuoteen 2020” ehdotetaan, että toteutetaan toimia haitallisten vieraslajien suhteen. Ennen näiden tiedonantojen antamista ja niiden antamisen jälkeen järjestettiin perustavanlaatuisia kuulemisia.

Intensiivisiä sidosryhmäkuulemisia järjestettiin vuosina 2008–2012. Niihin osallistui toimijoita kaikilta aloilta, niin luonnonsuojelujärjestöistä kuin yksityiseltä sektorilta, mukaan lukien sellaisia pieniä ja keskisuuria yrityksiä (pk-yritykset) edustavat järjestöt, jotka käyvät vieraslajeilla kauppaa. Internet-kuulemisia järjestettiin kaksi: vuonna 2008 ja 2012. Vuonna 2008 kutsuttiin koolle työryhmä, joka koostui komission yksiköiden, jäsenvaltioiden, sidosryhmien ja tutkimusmaailman edustajista. Työryhmä laati keskusteluasiakirjan[1], jossa esitettiin alan uusimmat tiedot ja tiivistelmä näkemyksistä keskeisiin kysymyksiin. Vuosina 2010–2011 työryhmä kutsuttiin koolle uudelleen ja jaettiin kolmeen eri työryhmään, joista yksi keskusteli mahdollisista toimintavaihtoehdoista haitallisten vieraslajien ennaltaehkäisemiseksi, toinen mahdollisista toimintavaihtoehdoista varhaisen varoituksen ja nopeiden vastatoimien järjestelmäksi ja kolmas mahdollisista toimintavaihtoehdoista osaksi uutta elinympäristöään vakiintuneiden lajien hallintatoimenpiteiksi. Sidosryhmien kuuleminen järjestettiin syyskuussa 2010.

Komission työtä haitallisten vieraslajien alalla on tuettu myös useilla ulkopuolisilla selvityksillä ja tutkimustoiminnalla[2]. Lisäksi vaikutusten arvioinnissa esitetty analyysi perustui kokonaan tieteellisesti luotettaviin tietoihin, joista suurin osa on saatu alan tieteellisistä artikkeleista. Jäsenvaltiot myös toimittivat tai tarkistivat tietoja vahinkokustannuksista, lajien leviämisestä ja käytössä olevien toimenpiteiden kustannuksista. Erityisesti pyrittiin olemaan suoraan yhteydessä asiaan liittyviin sidosryhmiin, mukaan lukien alat, joille haitallisten vieraslajien torjuntatoimien käyttöönotosta voi aiheutua kielteisiä vaikutuksia. Lisäksi alan parhaat asiantuntijat unionissa ja sen ulkopuolella antoivat näkemyksensä analyysiin.

Vaikutusten arviointi

Vaikutusten arvioinnissa esitetään kunnianhimoltaan eritasoisia vaihtoehtoja, jolla voidaan puuttua haitallisten vieraslajien ongelmaan ja erityisesti käsitellä siihen liittyviä eri näkökohtia.

Kuulemisesta saadun palautteen perusteella kutakin ongelma-analyysissä yksilöityä toiminnallista tavoitetta varten asetettiin erilaisia kunnianhimo- ja toimenpidetasoja, minkä seurauksena syntyi erilaisia alavaihtoehtoja lainsäädäntövälineen suunnittelua varten. Alustavassa tarkastelussa karsittiin pois ne alavaihtoehdot, jotka eivät olleet toteuttamiskelpoisia tai yksinkertaisesti yhtä tehokkaita kuin muut. Kussakin vaihtoehdossa kutakin toiminnallista tavoitetta tarkasteltiin järjestelmällisesti ja esitettiin ehdotuksia käytännön toimenpiteiksi haitallisten vieraslajien torjumiseksi.

Perusvaihtoehdon (vaihtoehto 0, jossa toimenpiteitä ei toteutettaisi) lisäksi yksilöitiin seuraavat vaihtoehdot:

Vaihtoehto 1 — Lujitetaan yhteistyötä ja tuetaan vapaaehtoisia toimia: Tähän vaihtoehtoon kuuluu ohjeiden, alakohtaisten toimintasääntöjen sekä muiden tiedotus- ja valistuskampanjoiden laatiminen. Tässä vaihtoehdossa myös pyritään tiivistämään jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä varhaisen varoituksen ja nopeiden vastatoimien järjestelmän perustamiseksi. Komissio voisi edistää alalla jo käynnistettyjä aloitteita viestintäkampanjoiden avulla.

Vaihtoehto 2.1 — Perussäädös: Tämä vaihtoehto kattaa useita oikeudellisesti sitovia velvoitteita, joilla kielletään joidenkin sellaisten haitallisten vieraslajien maahantuonti, hallussapito, myynti, osto ja vaihto, jotka on sisällytetty unionin kannalta merkityksellisten haitallisten vieraslajien luetteloon. Muut velvoitteet liittyisivät unionin kannalta merkityksellisten haitallisten vieraslajien päästämiseen ympäristöön, nopeisiin vastatoimiin osaksi elinympäristöä vakiintumassa olevien unionin kannalta merkityksellisten haitallisten vieraslajien suhteen ja laajalle levinneiden unionin kannalta merkityksellisten haitallisten vieraslajien kantojen hallintaan.

Vaihtoehto 2.2 — Perussäädös + jäsenvaltion kannalta merkityksellisten haitallisten vieraslajien ympäristöön päästämistä koskeva lupajärjestelmä: Tämä vaihtoehto menisi ympäristöön päästämisen osalta unionin kannalta merkityksellisten haitallisten vieraslajien luetteloa pidemmälle, sillä siinä edellytettäisiin lupaa jäsenvaltion kannalta merkityksellisten haitallisten vieraslajien päästämiseksi ympäristöön.

Vaihtoehto 2.3 — Perussäädös + ankara yleinen kielto päästää vieraslajeja ympäristöön, jos niiden päästämistä ympäristöön ei ole todettu turvalliseksi: Tämä vaihtoehto menisi unionin kannalta merkityksellisten haitallisten vieraslajien luetteloa pidemmälle, sillä siinä kielletään kaikkien sellaisten vieraslajien päästäminen ympäristöön, joita ei ole sisällytetty unionin luetteloon vieraslajeista, jotka saa päästää ympäristöön.

Vaihtoehto 2.4 — Perussäädös + velvoite hävittää nopeasti unionin kannalta merkitykselliset haitalliset vieraslajit, jotka ovat vakiintumassa osaksi uutta elinympäristöään: Tässä vaihtoehdossa jäsenvaltioilla olisi nopeiden vastatoimien tapauksessa velvoite hävittää nopeasti unionin kannalta merkitykselliset haitalliset vieraslajit, jotka ovat alkaneet vakiintua osaksi uutta elinympäristöään, ja tiedottaa asiasta. Poikkeukset ovat mahdollisia, jos komissio hyväksyy ne.

Valittiin vaihtoehto 2.4, joka muodostaa tämän ehdotuksen perustan.

3.           EHDOTUKSEN OIKEUDELLINEN SISÄLTÖ

Oikeusperusta

Ehdotuksen oikeusperusta on Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 192 artiklan 1 kohta, jolla pannaan täytäntöön EU:n tavoitteet, jotka koskevat ympäristön laadun säilyttämistä, suojelua ja parantamista, ihmisten terveyden suojelua, luonnonvarojen harkittua ja järkevää käyttöä sekä sellaisten toimenpiteiden edistämistä, joilla puututaan alueellisiin tai maailmanlaajuisiin ympäristöongelmiin.

Toissijaisuusperiaate

Unionin tason toimet ovat tarpeen, sillä haitalliset vieraslajit ovat yhä suurempi ongelma, joka on luonteeltaan rajat ylittävä. Koska asiaa ei ole säännelty unionin tasolla, jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön toimenpiteitä puuttuakseen ongelmaan kansallisella tasolla. Ne investoivat resursseja ja voimavaroja haitallisten vieraslajien hävittämiseen, mutta tällaisilta toimilta voi viedä pohjan se, ettei naapurijäsenvaltio, jossa samoja lajeja esiintyy, toteuta vastaavia toimia. Unionin tasolla ei ole myöskään säädetty koordinoidusta toiminnasta sen varmistamiseksi, että jäsenvaltiot, heti kun jokin haitallinen vieraslaji tulee ensimmäistä kertaa unioniin, toteuttavat viipymättä toimia niiden jäsenvaltioiden hyödyksi, joissa kyseistä haitallista vieraslajia ei vielä esiinny. Lisäksi tässä yhteydessä on turvattava sisämarkkinat ja tavaroiden vapaa liikkuvuus. Koordinoitu lähestymistapa takaa oikeudellisen selkeyden ja tasapuoliset toimintaedellytykset niille aloille, jotka käyttävät vieraslajeja tai käyvät niillä kauppaa, ja estää sisämarkkinoiden pirstoutumisen, joka tapahtuu, jos vieraslajien kaupallistamista rajoitetaan eri tavoin eri jäsenvaltioissa.

Nykyiset toimet ovat hyvin hajanaisia ja epäjohdonmukaisia, mistä syystä toimintalinjoissa on suuria aukkoja. Tämä johtaa tehottomuuteen eikä ratkaise haitallisten vieraslajien ongelmaa. Toissijaisuusperiaatteen mukaisesti tarvitaan unionin, kansallisten, alueellisten ja paikallisten toimenpiteiden yhdistelmää. Yhdenmukainen unionin tason lähestymistapa lisää toimenpiteiden vaikuttavuutta.

Perusperiaatteet

Tässä ehdotuksessa esitetään toimenpiteitä, jotka perustuvat seuraaviin perusperiaatteisiin:

Tärkeysjärjestykseen asettaminen — EU:ssa esiintyy yli 12 000 vieraslajia, joista 10–15 prosentista aiheutuu vahinkoa (eli haitallisia vieraslajeja on 1 200–1 800), ja uusia tulee unioniin koko ajan. Unionissa tarvitaan oikeasuhteista lähestymistapaa, jossa asiat asetetaan tärkeysjärjestykseen, joka perustuu käytössä oleviin toimiin ja jolla voidaan lisätä nykyisen toiminnan tehokkuutta ja vaikuttavuutta.

Etusijalle ennaltaehkäisy — Ennaltaehkäisyn katsotaan kansainvälisesti olevan kaikkein tehokkain tapa välttää haitallisten vieraslajien ongelma. Ennaltaehkäisytoimenpiteisiin on liitettävä tehokas varhaisvaroitusjärjestelmä, jotta voidaan toteuttaa välittömästi toimia niiden lajien suhteen, jotka välttyvät ennaltaehkäisytoimenpiteiltä.

Käytössä olevien järjestelmien laajentaminen — Sekä unionin että kansallisella tasolla tehdään jo arvokasta työtä haitallisten vieraslajien torjumiseksi. Tämän ehdotuksen tarkoituksena on maksimoida järjestelmän tehokkuus ja hyödyntää jo olemassa olevia rakenteita täysimääräisesti.

Asteittainen lähestymistapa — Jäsenvaltiot tarvitsevat oikeusvarmuutta ja varmuutta sen suhteen, miten laajoja niiltä odotetut toimet ovat ja mitä ne tulevat maksamaan. Siksi tässä ehdotuksessa asetetaan haitalliset vieraslajit tärkeysjärjestykseen erittäin ankarien luetteloperusteiden perusteella ja otetaan käyttöön alustava ensisijaisesti torjuttavien lajien yläraja (ylin 3 prosenttia noin 1 500 haitallisesta vieraslajista Euroopassa). Lisäksi uudelleentarkastelulauseke mahdollistaa järjestelmän asteittaisen kehittämisen ja saatujen kokemusten hyödyntämisen. Unionin kannalta merkityksellisten lajien luetteloa voidaan laajentaa ainoastaan tämän uudelleentarkastelun perusteella.

Ehdotuksen rakenne

I luku — Yleiset säännökset. Tässä luvussa esitetään ehdotuksen kohde, soveltamisala ja perusvelvoite. Lisäksi siinä esitetään välineet, joilla unionin kannalta merkitykselliset haitalliset vieraslajit asetetaan tärkeysjärjestykseen, jotta unionin resurssit voidaan asettaa tärkeysjärjestykseen riskien ja tieteellisen näytön perusteella.

II luku — Ennaltaehkäisy. Tässä luvussa esitetään tarvittavat toimenpiteet, joilla estetään haitallisten vieraslajien tuonti unioniin ja päästäminen ympäristöön.

III luku — Varhainen havaitseminen ja nopea hävittäminen. Tässä luvussa esitetään välineet, joilla varmistetaan, että unionin kannalta merkitykselliset haitalliset vieraslajit voidaan havaita varhaisessa vaiheessa ympäristössä ja unionin rajoilla, ja kuvataan toimenpiteet, jotka käynnistetään, kun tällaisia haitallisia vieraslajeja havaitaan.

IV luku — Laajalle levinneiden haitallisten vieraslajien kantojen hallinta. Tässä luvussa esitetään velvoitteet, jotka ovat tarpeen sellaisten unionin kannalta merkityksellisten haitallisten vieraslajien torjumiseksi, joita unionissa jo esiintyy tai jotka ovat uusia ja ovat välttyneet ennaltaehkäisy- ja varhaisen havaitsemisen toimenpiteiltä ja onnistuneet leviämään laajalle.

V luku — Loppusäännökset. Tässä luvussa esitetään raportointivelvoitteet ja lainsäädäntövälineet, jotka ovat tarpeen ehdotettujen toimenpiteiden täytäntöönpanon, täytäntöönpanoon valvonnan ja uudelleentarkastelun varmistamiseksi.

4.           TALOUSARVIOVAIKUTUKSET

Talousarviovaikutuksia tulee olemaan vain vähän. Jäljempänä 22 artiklassa tarkoitetun komitean menot rahoitetaan monivuotisen rahoituskehyksen 2014–2020 otsakkeesta 5. Ks. liitteenä oleva rahoitusselvitys.

2013/0307 (COD)

Ehdotus

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS

haitallisten vieraslajien tuonnin ja leviämisen ennaltaehkäisemisestä ja hallinnasta

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 192 artiklan 1 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen, kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon[3],

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon[4],

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä,

sekä katsovat seuraavaa:

(1)       Vieraslajien (eläinten, kasvien, sienien tai mikro-organismien) esiintyminen uusissa paikoissa ei aina ole huolenaihe. Huomattavasta osasta vieraslajeja voi kuitenkin tulla haitallisia, jolloin niistä voi olla vakavaa haittaa luonnon monimuotoisuudelle ja ekosysteemipalveluille sekä vahinkoa taloudelle ja yhteiskunnalle; näitä vaikutuksia olisi ennaltaehkäistävä. Unionissa ja muissa eurooppalaisissa maissa esiintyy ympäristössä noin 12 000 vieraslajia, joista arviolta noin 10–15 prosenttia on haitallisia.

(2)       Haitalliset vieraslajit ovat yksi luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemipalvelujen suurimmista uhkista erityisesti maantieteellisesti ja evoluution kannalta eristäytyneissä ekosysteemeissä (esimerkiksi pienet saaret), ja tällaisten vieraslajien aiheuttamat riskit voivat nousta entistä suuremmiksi maailmankaupan kasvaessa, liikenteen ja matkailun lisääntyessä ja ilmastonmuutoksen edetessä.

(3)       Haitallisten vieraslajien luonnon monimuotoisuudelle ja ekosysteemipalveluille aiheuttama uhka voi ilmetä eri muodoissa; haitallisilla vieraslajeilla voi esimerkiksi olla vakavia vaikutuksia kotoperäisiin lajeihin sekä ekosysteemin rakenteeseen ja toimintaan, koska ne muuttavat elinympäristöjä, petokantaa ja kilpailuasetelmaa sekä tartuttavat tauteja, syrjäyttävät kotoperäisiä lajeja huomattavassa osassa levinneisyysaluetta ja risteytyvät (geneettiset vaikutukset). Haitallisilla vieraslajeilla voi myös olla suuria kielteisiä vaikutuksia ihmisten terveyteen ja talouteen. Ainoastaan elävät yksilöt tai lisääntymiskykyiset osat ovat uhka luonnon monimuotoisuudelle ja ekosysteemipalveluille, ihmisten terveydelle ja taloudelle.

(4)       Euroopan unionia, joka on osapuolena biologista monimuotoisuutta koskevassa yleissopimuksessa, joka on hyväksytty neuvoston päätöksellä 93/626/ETY[5], sitoo kyseisen yleissopimuksen 8 artiklan h alakohta, jonka mukaan sopimuspuolten tulee mahdollisuuksien ja tarpeen mukaan ”estää sellaisten vieraiden lajien luontoon päästäminen tai valvoa sitä tai hävittää sellaiset vieraat lajit, jotka uhkaavat ekosysteemejä, elinympäristöjä tai lajeja”.

(5)       Unioni, joka on osapuolena yleissopimuksessa Euroopan luonnonvaraisen kasviston ja eläimistön sekä niiden elinympäristön suojelusta, jäljempänä ’Bernin yleissopimus’, joka hyväksyttiin neuvoston päätöksellä 82/72/ETY[6], on sitoutunut toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet luonnonvaraisen kasviston ja eläimistön elinympäristöjen suojelun varmistamiseksi.

(6)       Jotta voidaan edistää niiden tavoitteiden saavuttamista, joista säädetään luonnonvaraisten lintujen suojelusta 30 päivänä marraskuuta 2009 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2009/147/EY[7], luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21 päivänä toukokuuta 1992 annetussa neuvoston direktiivissä 92/43/ETY[8], yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista (meristrategiadirektiivi) 17 päivänä kesäkuuta 2008) annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2008/56/EY[9] ja yhteisön vesipolitiikan puitteista 23 päivänä lokakuuta 2000 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2000/60/EY[10], tämän asetuksen perimmäisenä tavoitteena on ennaltaehkäistä ja lieventää haitallisten vieraslajien luonnon monimuotoisuudelle ja ekosysteemipalveluille aiheuttamia haittavaikutuksia ja vähentää ne minimiin sekä vähentää haitallisten vieraslajien taloudelle ja yhteiskunnalle aiheuttamia vaikutuksia.

(7)       Jotkin lajit muuttavat luontaisesti paikasta toiseen ympäristössä tapahtuvien muutosten vuoksi. Sen vuoksi niitä ei olisi pidettävä uudessa ympäristössään vieraslajeina, ja siksi ne myös jäävät haitallisia vieraslajeja koskevien uusien sääntöjen soveltamisalan ulkopuolelle.

(8)       Unionin tasolla on laadittu ehdotus uudeksi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi eläinten terveydestä[11], joka sisältää eläintautisäännöksiä, ja ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi kasvintuhoojien vastaisista suojatoimenpiteistä[12], joka sisältää kasvintuhoojasäännöksiä, ja geneettisesti muunnettujen organismien tarkoituksellisesta levittämisestä ympäristöön ja neuvoston direktiivin 90/220/ETY kumoamisesta 12 päivänä maaliskuuta 2001 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2001/18/EY[13] vahvistetaan muuntogeenisiin organismeihin sovellettava järjestelmä. Sen vuoksi haitallisia vieraslajeja koskevien uusien sääntöjen olisi oltava linjassa eikä päällekkäisiä kyseisten unionin säädösten kanssa, eikä niitä saa soveltaa kyseisten säädösten kohteena oleviin organismeihin.

(9)       Tiettyjen vieraslajien käyttöä tiettyihin tarkoituksiin koskevista luvista säädetään tulokaslajien ja paikallisesti esiintymättömien lajien käytöstä vesiviljelyssä 11 päivänä kesäkuuta 2007 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 708/2007[14], biosidivalmisteiden asettamisesta saataville markkinoilla ja niiden käytöstä 22 päivänä toukokuuta 2012 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 528/2012[15] ja kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta sekä neuvoston direktiivien 79/117/ETY ja 91/414/ETY kumoamisesta 21 päivänä lokakuuta 2009 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1107/2009[16]. Näiden uusien sääntöjen voimaantulohetkellä tiettyjen lajien käyttö on jo hyväksytty mainittujen järjestelmien nojalla, sillä kyseisistä lajeista ei aiheudu ympäristölle, ihmisten terveydelle ja taloudelle riskejä, joita ei voida hyväksyä. Oikeuskehyksen johdonmukaisuuden varmistamiseksi kyseiset lajit olisi jätettävä uusien sääntöjen soveltamisalan ulkopuolelle.

(10)     Koska haitallisia vieraslajeja on useita, on tärkeää varmistaa, että etusijalle asetetaan haitallisista vieraslajeista ne, joiden katsotaan olevan merkityksellisiä unionin kannalta. Sen vuoksi olisi laadittava luettelo haitallisista vieraslajeista, joiden katsotaan olevan merkityksellisiä unionin kannalta. Haitallista vieraslajia olisi pidettävä unionin kannalta merkityksellisenä, jos vahinko, jota se aiheuttaa jäsenvaltioissa, on niin suuri, että on perusteltua ottaa käyttöön erityistoimenpiteitä, joiden soveltamisala ulottuu koko unioniin, mukaan lukien jäsenvaltiot, joissa lajia ei vielä esiinny tai todennäköisesti ei edes tule esiintymään. Sen varmistamiseksi, että unionin kannalta merkityksellisten haitallisten vieraslajien määrä pysyy oikeasuhteisena, luettelo olisi laadittava vaiheittain; tässä yhteydessä unionin kannalta merkityksellisten vieraslajien määrä olisi rajoitettava ylimpään kolmeen prosenttiin noin 1 500 haitallisesta vieraslajista Euroopassa ja painopiste olisi asetettava lajeihin, jotka aiheuttavat tai todennäköisesti aiheuttavat huomattavaa taloudellista vahinkoa, mukaan lukien luonnon monimuotoisuuden vähenemisestä johtuva vahinko.

(11)     Arviointiperusteet, joiden pohjalta unionin kannalta merkityksellisten haitallisten vieraslajien luettelo laaditaan, ovat tärkein väline näiden uusien sääntöjen soveltamiseksi. Komissio tekee parhaansa voidakseen esittää vuoden kuluessa tämän säädöksen voimaantulosta komitealle ehdotuksen luetteloksi, joka perustuu kyseisiin arviointiperusteisiin. Arviointiperusteisiin olisi sisällyttävä riskinarviointi niiden sovellettavien määräysten mukaisesti, joista on sovittu kaupan rajoitusten asettamisesta lajeille koskevissa Maailman kauppajärjestön sopimuksissa.

(12)     Sen varmistamiseksi, että Maailman kauppajärjestön sääntöjä noudatetaan ja että näitä uusia sääntöjä sovelletaan yhdenmukaisesti, olisi vahvistettava yhteiset arviointiperusteet riskinarviointia varten. Näiden arviointiperusteiden olisi tarvittaessa perustuttava olemassa oleviin kansallisiin ja kansainvälisiin vaatimuksiin; niiden olisi myös katettava erilaisia näkökohtia, kuten lajin ominaisuudet, unioniin saapumisen riski ja saapumistavat, lajista taloudelle, yhteiskunnalle ja luonnon monimuotoisuudelle aiheutuvat haittavaikutukset, käyttötarkoitusten mahdolliset hyödyt ja lieventämistoimien kustannukset verrattuina haittavaikutuksiin sekä merkityksen unionin kannalta osoittava määrällinen arvio ympäristölle, taloudelle ja yhteiskunnalle aiheutuvaan vahinkoon liittyvistä kustannuksista unionin tasolla, jotta toimille on vahvemmat perustelut. Jotta järjestelmää voidaan kehittää asteittain ja saatua kokemusta voidaan hyödyntää, yleistä lähestymistapaa olisi arvioitava viiden vuoden kuluttua.

(13)     Joitakin haitallisia vierasperäisiä eläinlajeja on sisällytetty luonnonvaraisten eläinten ja kasvien suojelusta niiden kauppaa sääntelemällä 9 päivänä joulukuuta 1996 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 338/97[17] liitteeseen B; näiden eläinlajien maahantuonti unioniin on kielletty, koska niiden haitallisuus on tunnustettu ja koska niiden tuonnilla unioniin on kielteinen vaikutus kotoperäisiin lajeihin. Kyseessä ovat seuraavat lajit: Callosciurus erythraeus, Sciurus carolinensis, Oxyura jamaicensis, Lithobates (Rana) catesbeianus, Sciurus niger, Chrysemys picta, Trachemys scripta elegans. Sen varmistamiseksi, että haitallisiin vieraslajeihin sovelletaan johdonmukaista oikeuskehystä ja yhdenmukaisia sääntöjä unionin tasolla, kyseisiä haitallisia vierasperäisiä eläinlajeja olisi pidettävä ensisijaisina sisällytettäessä lajeja unionin kannalta merkityksellisten haitallisten vieraslajien luetteloon.

(14)     Ennaltaehkäisy on ympäristön kannalta yleensä toivottavampi ja kustannustehokkaampi vaihtoehto kuin reagoiminen jälkikäteen, ja se olisi asetettava etusijalle; koska unioniin voi saapua uusia lajeja jatkuvasti ja koska ympäristössä jo esiintyvät vieraslajit leviävät ja laajentavat levinneisyysaluettaan, on tarpeen varmistaa, että unionin kannalta merkityksellisten haitallisten vieraslajien luetteloa tarkistetaan ja pidetään ajan tasalla jatkuvasti.

(15)     Jotkin niistä lajeista, jotka ovat unionissa haitallisia, voivat joillakin unionin syrjäisimpiin alueisiin kuuluvilla alueilla olla kotoperäisiä, ja päinvastoin. Komission tiedonannossa ”Syrjäisimmät alueet: Euroopan voimavara”[18] todetaan, että syrjäisimpien alueiden huomattava luonnon monimuotoisuus edellyttää, että kehitetään ja pannaan täytäntöön haitallisten vieraslajien torjunta- ja hallintatoimenpiteitä kyseisillä alueilla, sellaisina kuin ne ovat määriteltyinä Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa, ottaen huomioon Saint Barthélemyn saaren aseman muuttamisesta Euroopan unioniin nähden 29 päivänä lokakuuta 2010 annettu Eurooppa-neuvoston päätös 2010/718/EU[19] ja Mayotten aseman muuttamisesta Euroopan unioniin nähden 11 päivänä heinäkuuta 2012 annettu Eurooppa-neuvoston päätös 2012/419/EU[20]. Sen vuoksi unionin syrjäisimpiin alueisiin olisi sovellettava kaikkia näiden uusien sääntöjen säännöksiä, lukuun ottamatta niitä, jotka koskevat unionin kannalta merkityksellisiä haitallisia vieraslajeja, jotka ovat kotoperäisiä kyseisillä alueilla. Jotta luonnon monimuotoisuutta voidaan tällaisilla alueilla suojella tarvittavalla tavalla, asianomaisten jäsenvaltioiden on unionin kannalta merkityksellisten haitallisten vieraslajien luettelon täydennyksenä laadittava syrjäisimpiä alueitaan varten erityisiä luetteloita haitallisista vieraslajeista, joihin näitä uusia sääntöjä myös sovelletaan.

(16)     Haitallisiin vieraslajeihin liittyvät riskit ja kysymykset ovat kansalliset rajat ylittävä ongelma, joka koskee koko unionia. Sen vuoksi on otettava käyttöön unionin tasolla kielto, jolla kielletään unionin kannalta merkityksellisten haitallisten vieraslajien tarkoituksellinen tuonti unioniin, lisääntyminen, kasvattaminen, kuljettaminen, osto, myynti, käyttö, vaihto, pitäminen ja päästäminen ympäristöön; näin voidaan varmistaa, että kaikkialla unionissa toimitaan johdonmukaisesti, minkä ansiosta voidaan välttää sisämarkkinoiden vääristyminen ja tilanteet, joissa yhdessä jäsenvaltiossa toteutetuilta toimilta menee pohja, koska toinen jäsenvaltio ei toteuta vastaavia toimia.

(17)     Tieteellisen tutkimustoiminnan ja ex situ -suojelun mahdollistamiseksi on tarpeen säätää erityisistä säännöistä, jotka koskevat tällaisten toimintojen kohteena olevia unionin kannalta merkityksellisiä haitallisia vieraslajeja. Kyseiset toiminnot olisi suoritettava suljetuissa tiloissa, joissa eliöt ovat suljetuissa säilöissä ja joissa toteutetaan kaikki tarvittavat toimenpiteet, joilla estetään unionin kannalta merkityksellisten haitallisten vieraslajien karkaaminen tai laiton päästäminen ympäristöön.

(18)     Unionin rajoilla saattaa esiintyä tai unionin alueella saatetaan havaita vieraslajeja, joita ei vielä ole tunnustettu unionin kannalta merkityksellisiksi haitallisiksi vieraslajeiksi. Jäsenvaltioille olisi siksi annettava mahdollisuus ottaa käyttöön saatavilla olevan tieteellisen näytön perusteella tiettyjä kiireellisiä toimenpiteitä. Tällaisten kiireellisten toimenpiteiden ansiosta voitaisiin välittömästi ryhtyä toimiin sellaisia lajeja vastaan, joiden tuontiin, vakiintumiseen osaksi uutta elinympäristöä ja leviämiseen kyseisissä maissa saattaa liittyä riskejä; jäsenvaltiot arvioivat asiaan niiden aiheuttamia tosiasiallisia riskejä Maailman kauppajärjestön sopimusten asiaa koskevien määräysten mukaisesti, erityisesti, erityisesti kun on kyse näiden lajien tunnustamisesta unionin kannalta merkityksellisiksi haitallisiksi vieraslajeiksi. Kansallisten kiireellisten toimenpiteiden ohella on voitava ottaa käyttöön kiireellisiä toimenpiteitä unionin tasolla, jotta voidaan noudattaa Maailman kauppajärjestön sopimusten määräyksiä. Lisäksi unionin tason kiireelliset toimenpiteet antaisivat unionille valmiudet toimia nopeasti uuden haitallisen vieraslajin esiintymisen tai välittömän saapumisen vaaran tapauksessa ennalta varautumisen periaatteen mukaisesti.

(19)     Jäsenvaltioiden olisi voitava ottaa käyttöön tiukempia toimenpiteitä haitallisten vieraslajien torjumiseksi ja toteuttaa toimia ennakoivasti sellaisten lajien suhteen, joita ei ole luokiteltu unionin kannalta merkityksellisiksi haitallisiksi vieraslajeiksi. Jotta voidaan soveltaa ennakoivampaa lähestymistapaa luokittelemattomiin lajeihin, olisi säädettävä, että haitallisia vieraslajeja, joita ei ole luokiteltu unionin kannalta merkityksellisiksi haitallisiksi vieraslajeiksi mutta jotka jäsenvaltioiden saaman näytön perusteella aiheuttavat riskin, saa päästää ympäristöön vain, jos niille on myönnetty siihen lupa. Yksityiskohtaiset säännöt vieraslajien käytön sallimisesta vesiviljelyssä on jo vahvistettu asetuksella (EY) N:o 708/2007, ja jäsenvaltioiden olisi otettava ne huomioon tässä yhteydessä.

(20)     Suuri osa haitallisista vieraslajeista tuodaan unioniin tahattomasti. Sen vuoksi on ratkaisevan tärkeää hallita tahattoman tuonnin väyliä. Koska tältä alalta on suhteellisen vähän kokemusta, asiaa koskevia toimenpiteitä olisi toteutettava asteittain. Toimenpiteiden olisi oltava sekä vapaaehtoisia (esimerkiksi Kansainvälisen merenkulkujärjestön asiakirjassa Guidelines for the Control and Management of Ships' Biofouling ehdottamat toimenpiteet) että pakollisia; toimenpiteiden olisi perustuttava kokemukseen, jota on saatu unionissa ja jäsenvaltioissa tiettyjen väylien hallinnasta, mukaan lukien alusten painolastivesien ja sedimenttien valvontaa ja käsittelyä koskevan kansainvälisen yleissopimuksen yhteydessä vahvistetut toimenpiteet.

(21)     Jotta voidaan luoda riittävä tietopohja haitallisiin vieraslajeihin liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi, on tärkeää, että jäsenvaltiot harjoittavat tällaisia lajeja koskevaa tutkimustoimintaa, tarkkailua ja seurantaa. Koska seurantajärjestelmät ovat kaikkein asianmukaisin keino havaita uusia haitallisia vieraslajeja varhaisessa vaiheessa ja määrittää jo osaksi ympäristöä vakiintuneiden lajien levinneisyys, niiden olisi katettava sekä kohdennettuja että yleisiä selvityksiä ja niiden kehittämiseen olisi voitava osallistua eri alojen toimijoita ja sidosryhmiä, mukaan lukien paikallisyhteisöt. Seurantajärjestelmissä huomio olisi jatkuvasti kohdistettava mahdollisiin uusiin haitallisiin vieraslajeihin, esiintyivätpä ne missä tahansa unionin alueella. Tehokkuuden ja kustannustehokkuuden vuoksi olisi käytettävä jo olemassa olevia rajavalvonta-, seuranta- ja tarkkailujärjestelmiä, jotka on vahvistettu unionin lainsäädännössä, erityisesti direktiiveissä 2009/147/EY, 92/43/ETY, 2008/56/EY ja 2000/60/EY.

(22)     Olisi toteutettava virallisia eläinten ja kasvien valvontatoimia, jotta voidaan estää haitallisten vieraslajien tarkoituksellinen tuonti. Elävät eläimet ja kasvit olisi tuotava unioniin niiden rajatarkastusasemien kautta, jotka jäsenvaltiot ovat nimenneet asetuksen (EU) N:o XXX/XXXX [virallista valvontaa koskeva asetus, COM(2013) 265] mukaisesti. Jotta voidaan varmistaa tehokkuushyödyt ja välttää rinnakkaisten rajatarkastusjärjestelmien luominen, ensimmäisellä saapumisrajatarkastusasemalla olisi myös todennettava, ovatko asianomaiset lajit unionin kannalta merkityksellisiä haitallisia vieraslajeja vai eivät. Eläinten ja kasvien, joihin ei sovelleta asetusta (EU) N:o XXX/XXXX [virallista valvontaa koskeva asetus, COM(2013) 265] tai jotka on vapautettu virallisesta valvonnasta rajatarkastusasemilla, on tuotava yhteisön tullialueelle muiden rajanylityspaikkojen kautta ja tarkastettava näissä rajanylityspaikoissa.

(23)     Haitallisen vieraslajin tuonnin jälkeen varhaisen havaitsemisen ja nopean hävittämisen toimet ovat ratkaisevan tärkeitä lajin vakiintumisen ja leviämisen estämisen kannalta. Tehokkain ja kustannustehokkain tapa on usein kannan mahdollisimman pikainen hävittäminen, jos yksilöiden lukumäärä on vielä pieni. Jos hävittäminen ei ole mahdollista tai hävittämiskustannukset ovat pitkällä aikavälillä suuremmat kuin ympäristöön liittyvät, taloudelliset ja yhteiskunnalliset hyödyt, olisi toteutettava leviämisen rajoittamista koskevia ja säätelytoimenpiteitä.

(24)     Haitallisten vieraslajien hävittämis- ja hallintatoimet saattavat joissakin tapauksissa – vaikka ne ovat välttämättömiä – aiheuttaa eläimille kipua, tuskaa, pelkoa ja muuta kärsimystä, vaikka käytettäisiin parhaita käytettävissä olevia teknisiä välineitä. Tästä syystä jäsenvaltioiden ja kaikkien haitallisten vieraslajien hävittämis-, säätely- tai rajoittamistoimiin osallistuvien toimijoiden olisi toteutettava tarvittavat toimenpiteet eläinten kivun, tuskan ja kärsimyksen minimoimiseksi prosessin aikana ja otettava tässä yhteydessä mahdollisimman pitkälle huomioon alan parhaat toimintatavat, esimerkiksi Maailman eläintautijärjestön (OIE) laatimat eläinten hyvinvoinnin pääperiaatteet.

(25)     Haitalliset vieraslajit aiheuttavat yleisesti vahinkoa ekosysteemeille ja alentavat niiden sietokykyä. Näin ollen ennallistamistoimia on toteutettava, jotta voidaan lujittaa ekosysteemien kykyä sietää invaasioita, korjata aiheutunut vahinko sekä parantaa lajien ja niiden luontotyyppien suojelun tasoa direktiivin 2009/147/EY 4 artiklan ja direktiivin 92/43/ETY 6 artiklan mukaisesti, sisämaan pintavesien, jokisuiden vaihettumisalueiden, rannikkovesien ja pohjavesien ekologista tilaa direktiivin 2000/60/EY 11 artiklan mukaisesti ja merivesien ympäristön tilaa direktiivin 2008/56/EY 13 artiklan mukaisesti.

(26)     Järjestelmää, jolla torjutaan haitallisia vieraslajeja, olisi tuettava keskitetyllä tietojärjestelmällä, johon kootaan saatavilla olevat tiedot vieraslajeista unionissa ja jonka kautta voi tutustua tietoihin lajien esiintyvyydestä, levinneisyydestä, ekologiasta ja invaasion kulusta sekä kaikkiin muihin tietoihin, jotka ovat välttämättömiä poliittisten ja hallintapäätösten tekemisen kannalta.

(27)     Yleisön osallistumisesta tiettyjen ympäristöä koskevien suunnitelmien ja ohjelmien laatimiseen 26 päivänä toukokuuta 2003 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2003/35/EY[21] vahvistetaan kehys yleisön kuulemiselle ympäristöä koskevassa päätöksenteossa. Yleisön tehokkaan osallistumisen kautta yleisön olisi haitallisten vieraslajien alalla toteutettavien toimien määrittelyn yhteydessä voitava ilmaista näkemyksensä ja huolenaiheensa, joilla voi olla merkitystä asiaa koskevien päätösten kannalta, ja päätöksentekijöiden olisi voitava ottaa huomioon nämä näkemykset ja huolenaiheet; tämä lisää päätöksenteon vastuullisuutta ja avoimuutta sekä edistää osaltaan yleisön tietoisuutta ympäristökysymyksistä ja tuen antamista päätöksille.

(28)     Jotta voidaan varmistaa yhdenmukaiset edellytykset tämän asetuksen soveltamiseksi, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa ottaa käyttöön unionin kannalta merkityksellisten haitallisten vieraslajien luettelo ja ajantasaistaa sitä, myöntää poikkeuksia nopean hävittämisen velvoitteesta sekä hyväksyä unionin kiireellisiä toimenpiteitä. Tätä toimivaltaa olisi käytettävä yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, 16 päivänä helmikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011[22] mukaisesti.

(29)     Jotta voidaan ottaa huomioon uusin tieteellinen kehitys ympäristöalalla, komissiolle olisi siirrettävä valta antaa säädöksiä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti sen määrittämiseksi, millä perusteella voidaan todeta, että haitalliset vieraslajit kykenevät luomaan elinkykyisiä kantoja ja leviämään, ja yhteisten tekijöiden vahvistamiseksi riskinarviointien laatimista varten. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

(30)     Tämän asetuksen säännösten noudattamisen takaamiseksi on tärkeää, että jäsenvaltiot määräävät rikkomusten yhteydessä tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia seuraamuksia, joissa otetaan huomioon rikkomuksen luonne ja vakavuus.

(31)     Jotta muut kuin kaupalliset omistajat voivat edelleen pitää lemmikkieläimiään, jotka kuuluvat sellaiseen lajiin, joka on mainittu unionin kannalta merkityksellisten haitallisten vieraslajien luettelossa, niiden luonnolliseen kuolemaan saakka, on tarpeen säätää siirtymäkauden toimenpiteistä, nämä toimenpiteet edellyttävät kuitenkin, että kaikki tarvittavat toimenpiteet on otettu käyttöön karkaamisen tai lisääntymisen välttämiseksi.

(32)     Jotta kaupalliset toimijat, joilla voi olla perusteltuja odotuksia (esimerkiksi ne, joille on myönnetty lupa asetuksen (EY) N:o 708/2007 mukaisesti), voivat käyttää loppuun unionin kannalta merkityksellisten haitallisten vieraslajien varastonsa, kun nämä uudet säännöt tulevat voimaan, on perusteltua myöntää niille kaksi vuotta aikaa lopettaa, myydä tai luovuttaa yksilöt tutkimus- tai ex situ -suojelulaitoksille.

(33)     Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa ehdotetun toimen tavoitteita eli haitallisten vieraslajien ennaltaehkäisemistä ja hallintaa, vaan ne voidaan toimenpiteiden laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla, joten unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä säädöksessä ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla Kohde

Tässä asetuksessa vahvistetaan säännöt, joilla ennaltaehkäistään ja lievennetään kielteisiä vaikutuksia, joita haitallisten vieraslajien tarkoituksellisesta ja tahattomasta tuonnista ja leviämisestä aiheutuu luonnon monimuotoisuudelle ja ekosysteemipalveluille, sekä vähennetään ne minimiin.

2 artikla Soveltamisala

1.           Tätä asetusta sovelletaan kaikkiin haitallisiin vieraslajeihin unionissa, sellaisina kuin ne ovat määriteltyinä 3 artiklan 2 kohdassa.

2.           Tätä asetusta ei sovelleta

a)       lajeihin, joiden luontainen levinneisyysalue muuttuu muuten kuin ihmisen toiminnan seurauksena ekologisten olojen muuttumisen ja ilmastonmuutoksen tuloksena;

b)      muuntogeenisiin organismeihin, sellaisina kuin ne ovat määriteltyinä direktiivin 2001/18/EY 2 artiklassa;

c)       säänneltyihin eläintauteihin, sellaisina kuin ne ovat määriteltyinä asetuksen (EU) N:o XXX/XXXX [eläinten terveyttä koskeva lainsäädäntö, COM(2013) 260 final] 4 artiklan 1 kohdan 14 alakohdassa;

d)      kasvintuhoojiin, jotka on lueteltu asetuksen (EU) N:o XXX/XXXX [kasvien terveyttä koskeva lainsäädäntö, COM(2013) 267 final] 5 artiklan 2 kohdan tai 32 artiklan 3 kohdan nojalla taikka joihin sovelletaan toimenpiteitä mainitun asetuksen 29 artiklan 1 kohdan nojalla;

e)       lajeihin, jotka on lueteltu asetuksen (EY) N:o 708/2007 liitteessä IV;

f)       mikro-organismeihin, jotka valmistetaan tai tuodaan maahan käytettäviksi kasvinsuojeluaineissa, jotka on jo hyväksytty tai joita arvioidaan parhaillaan asetuksen (EY) N:o 1107/2009 yhteydessä;

g)       mikro-organismeihin, jotka valmistetaan tai tuodaan maahan käytettäviksi biosidivalmisteissa, jotka on jo hyväksytty tai joita asetetaan parhaillaan saataville unionin markkinoilla asetuksen (EU) N:o 528/2012 nojalla.

3 artikla Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan

1)           ’vieraslajilla’ eläimen, kasvin, sienen tai mikro-organismin lajin, alalajin tai sitä alemman taksonin elävää yksilöä, joka tuodaan pois sen aiemmalta tai nykyiseltä luontaiselta levinneisyysalueeltaan, mukaan lukien sen mikä tahansa osa, sukusolut, siemenet, munat tai lisääntymisyksiköt sekä mitkä tahansa hybridit, lajikkeet tai rodut, jotka saattavat selviytyä ja myöhemmin lisääntyä;

2)           ’haitallisella vieraslajilla’ vieraslajia, jonka tuonnin tai leviämisen on riskinarvioinnissa todettu uhkaavan luonnon monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluja ja jolla saattaa myös olla kielteisiä vaikutuksia ihmisten terveyteen tai talouteen;

3)           ’unionin kannalta merkityksellisellä haitallisella vieraslajilla’ haitallista vieraslajia, jonka kielteiset vaikutukset on arvioitu niin merkittäviksi, että ne edellyttävät yhteistä toimintaa unionin tasolla 4 artiklan 2 kohdan nojalla;

4)           ’luonnon monimuotoisuudella’ vaihtelevuutta kaikenlaisiin maan, meren ja muiden vesien ekosysteemeihin sekä ekologisiin kokonaisuuksiin kuuluvien elävien eliöiden välillä; tämä kattaa lajinsisäisen, lajienvälisen ja ekosysteemien monimuotoisuuden;

5)           ’ekosysteemipalveluilla’ ekosysteemien suoraa ja välillistä panosta ihmisten hyvinvointiin;

6)           ’tuonnilla’ lajin siirtymistä ihmisen toiminnan välityksellä pois aiemmalta tai nykyiseltä luontaiselta levinneisyysalueeltaan;

7)           ’tutkimustoiminnalla’ kuvaavaa tai kokeellista työtä, joka suoritetaan säännellyissä oloissa uuden tietämyksen saamiseksi tai uusien tuotteiden kehittämiseksi, mukaan lukien alustavat vaiheet haitallisten vieraslajien muiden geneettisten ominaisuuksien kuin invasiivisuuden tunnistamiseksi, kuvaamiseksi ja eristämiseksi siinä määrin kuin tarpeen kyseisten ominaisuuksien käyttämiseksi muiden kuin haitallisten lajien jalostamisessa;

8)           ’suljetulla säilöllä’ eliön pitämistä suljetuissa tiloissa, joista sen ei ole mahdollista karata tai levitä;

9)           ’ex situ -suojelulla’ luonnon monimuotoisuuden osien suojelua muualla kuin niiden luonnonmukaisessa elinympäristössä;

10)         ’väylillä’ biologisen invaasion reittejä ja mekanismeja;

11)         ’varhaisella havaitsemisella’ haitallisen vieraslajin yksilöiden esiintymisen toteamista ympäristössä ennen kuin kyseinen haitallinen vieraslaji on levinnyt laajalle;

12)         ’hävittämisellä’ haitallisen vieraslajin kannan täydellistä ja pysyvää poistamista fyysisin, kemiallisin tai biologisin keinoin;

13)         ’laajalle levinneellä’ haitallista vieraslajia, jonka kanta on jo ohittanut kotiutumisvaiheen, pitää itseään yllä ja on levinnyt ja asettautunut suureen osaan mahdollisesta levinneisyysalueesta, jolla se voi selviytyä ja lisääntyä;

14)         ’hallinnalla’ mitä tahansa fyysisiä, kemiallisia tai biologisia toimia, joiden tarkoituksena on haitallisen vieraslajin kannan hävittäminen, koon säätely tai leviämisen rajoittaminen;

15)         ’leviämisen rajoittamisella’ toimia, joiden tarkoituksena on luoda esteitä, joilla minimoidaan riski siitä, että haitallisen vieraslajin kanta hajaantuu ja leviää invaasioalueen ulkopuolelle;

16)         ’kannan säätelyllä’ fyysisiä, kemiallisia ja biologisia toimia, joita sovelletaan haitallisen vieraslajin kantaan yksilöiden lukumäärän pitämiseksi mahdollisimman pienenä, jotta – vaikka lajia ei kyetäkään hävittämään – sen invaasiokyky ja kielteiset vaikutukset, joita se aiheuttaa luonnon monimuotoisuudelle ja ekosysteemipalveluille tai ihmisten terveydelle ja taloudelle, voidaan minimoida.

4 artikla Unionin kannalta merkityksellisten haitallisten vieraslajien luettelo

1.           Komissio laatii unionin kannalta merkityksellisten haitallisten vieraslajien luettelon täytäntöönpanosäädöksillä 2 kohdassa säädettyjen perusteiden perusteella ja ajantasaistaa sitä. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 22 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

2.           Edellä 1 kohdassa tarkoitettuun luetteloon saa sisällyttää ainoastaan sellaisia haitallisia vieraslajeja, jotka täyttävät kaikki seuraavat perusteet:

a)      saatavilla olevan tieteellisen näytön mukaan ne ovat unionin alueelle, lukuun ottamatta syrjäisimpiä alueita, vieraita lajeja;

b)      saatavilla olevan tieteellisen näytön mukaan ne kykenevät vakiinnuttamaan elinkykyisen kannan ja leviämään ympäristössä nykyoloissa tai ennakoitavissa ilmastonmuutosoloissa missä tahansa unionin alueella, lukuun ottamatta syrjäisimpiä alueita;

c)      jäljempänä 5 artiklan 1 kohdan nojalla tehty riskinarviointi osoittaa, että unionin tason toiminta on tarpeen niiden vakiintumisen ja leviämisen estämiseksi.

3.           Jäsenvaltiot voivat pyytää komissiota sisällyttämään haitallisen vieraslajin 1 kohdassa tarkoitettuun luetteloon. Kyseisten pyyntöjen on katettava kaikki seuraavat perusteet:

a)      lajin nimi;

b)      jäljempänä 5 artiklan 1 kohdan mukaisesti tehty riskinarviointi;

c)      näyttö siitä, että laji täyttää 2 kohdassa esitetyt perusteet.

4.           Edellä 1 kohdassa tarkoitettu luettelo saa sisältää enintään 50 lajia, mukaan lukien lajit, jotka voidaan lisätä siihen 9 artiklassa tarkoitettujen kiireellisten toimenpiteiden seurauksena.

5 artikla

Riskinarviointi ja delegoidut säädökset

1.           Tapauksen mukaan komissio toteuttaa tai jäsenvaltioiden on toteutettava 4 artiklan 2 kohdan c alakohdassa ja 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettu riskinarviointi ottaen huomioon seuraavat tekijät:

a)      lajin kuvaus, mukaan lukien sen taksonominen nimi, aiemmat vaiheet, luontainen levinneisyysalue ja mahdollinen levinneisyysalue;

b)      kuvaus lajin lisääntymis- ja leviämismalleista, mukaan lukien arvio siitä, ovatko ympäristöolot sellaiset, että se voi lisääntyä ja levitä niissä;

c)      kuvaus mahdollisista saapumis- ja leviämisväylistä, sekä tarkoituksellisista että tahattomista, mukaan lukien tarvittaessa hyödykkeet, joihin laji yleensä yhdistetään;

d)      perusteellinen arviointi riskistä, joka liittyy saapumiseen asianomaisille luonnonmaantieteellisille alueille sekä vakiintumiseen ja leviämiseen näillä alueilla, nykyoloissa ja ennakoitavissa ilmastonmuutosoloissa;

e)      kuvaus lajin nykyisestä levinneisyydestä, mukaan lukien se, esiintyykö lajia jo unionissa tai sen naapurimaissa;

f)       kuvaus luonnon monimuotoisuudelle ja ekosysteemipalveluille aiheutuvista kielteisistä vaikutuksista, mukaan lukien kielteiset vaikutukset, joita aiheutuu kotoperäisille lajeille, suojelluille alueille, uhanalaisille luontotyypeille, ihmisten terveydelle ja taloudelle, sekä arvio tulevien vaikutusten laajuudesta;

g)      määrällinen ennuste unionin tason vahinkokustannuksista, joka osoittaa merkityksen unionin kannalta ja toimii lisäperusteluna toimille, koska kokonaisvahinko olisi suurempi kuin vahingon lieventämisestä aiheutuvat kustannukset;

h)      kuvaus lajin mahdollisista käyttötarkoituksista ja niistä saatavista eduista.

2.           Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 23 artiklan mukaisesti, jotta voidaan määritellä tarkemmin 4 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettu hyväksyttävän tieteellisen näytön tyyppi ja laatia yksityiskohtainen kuvaus tämän artiklan 1 kohdan a–h alakohdassa esitettyjen tekijöiden soveltamisesta, mukaan lukien näiden tekijöiden arvioinnissa käytettävät menetelmät, ottaen huomioon asiaa koskevat kansalliset ja kansainväliset vaatimukset sekä tarve asettaa etusijalle niiden lajien vastaiset toimet, jotka aiheuttavat tai voivat aiheuttaa huomattavaa taloudellista vahinkoa, mukaan lukien luonnon monimuotoisuuden köyhtymisestä johtuva vahinko.

6 artikla Syrjäisimpiä alueita koskevat säännökset

1.           Lajeihin, jotka on sisällytetty 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun luetteloon ja jotka ovat kotoperäisiä alueella, joka kuuluu syrjäisimpiin alueisiin, ei sovelleta 7, 8, 11 ja 13–17 artiklan säännöksiä syrjäisellä alueella, jolla ne ovat kotoperäisiä.

2.           Kunkin jäsenvaltion, jolla on syrjäisimpiin alueisiin kuuluvia alueita, on viimeistään [12 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta — lisätään päivämäärä] annettava näitä alueita kuullen luettelo haitallisista vieraslajeista, jotka ovat merkityksellisiä kullekin sen syrjäisimpiin alueisiin kuuluvalle alueelle.

3.           Lajeihin, jotka sisältyvät edellä 2 kohdassa tarkoitettuihin luetteloihin, on sovellettava 7, 8, 11 ja 13–17 artiklaa kullakin asianomaisella syrjäisimpiin alueisiin kuuluvalla alueella.

4.           Jäsenvaltioiden on välittömästi annettava komissiolle tiedoksi 2 kohdassa tarkoitetut luettelot ja niihin tehdyt päivitykset sekä ilmoitettava niistä muille jäsenvaltioille.

II luku Ennaltaehkäisy

7 artikla Unionin kannalta merkityksellisiä haitallisia vieraslajeja koskeva kielto

1.           Edellä 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun luetteloon sisällytettyjä lajeja ei saa tarkoituksellisesti

a)       tuoda unionin alueelle tai kuljettaa unionin alueen kautta;

b)      saattaa tilanteeseen, jossa ne voivat lisääntyä;

c)       kuljettaa paikasta toiseen, lukuun ottamatta lajien kuljettamista paikkaan, jossa ne hävitetään;

d)      saattaa markkinoille;

e)       käyttää tai vaihtaa;

f)       pitää tai kasvattaa, mukaan lukien suljetussa säilössä;

g)       päästää ympäristöön.

2.           Jäsenvaltioiden on estettävä unionin kannalta merkityksellisten haitallisten vieraslajien tahaton tuonti 11 artiklan 3 ja 4 kohdan mukaisesti.

8 artikla Tutkimustoimintaa ja ex situ -suojelua koskevat luvat

1.           Poiketen siitä, mitä 7 artiklan 1 kohdan a, b, c, e ja f alakohdassa säädetään kielloista, jäsenvaltioiden on perustettava lupajärjestelmä, joka sallii laitosten, jotka on hyväksytty harjoittamaan tutkimustoimintaa tai ex situ -suojelua, suorittaa tällaisia toimintoja unionin kannalta merkityksellisten haitallisten vieraslajien suhteen.

2.           Jäsenvaltioiden on annettava asianomaisille toimivaltaisille viranomaisille valtuudet myöntää 1 kohdassa tarkoitetut luvat toimintoihin, jotka suoritetaan suljetun säilön yhteydessä ja jotka täyttävät kaikki seuraavat edellytykset:

a)       unionin kannalta merkityksellistä haitallista vieraslajia pidetään ja käsitellään 3 kohdassa tarkoitetuissa suljetuissa tiloissa;

b)      toiminnon suorittaa henkilöstö, jolla on toimivaltaisten viranomaisten vaatima tieteellinen ja tekninen pätevyys;

c)       kuljetukseen suljettuun tilaan ja suljetusta tilasta on saatu toimivaltaisen viranomaisen lupa, ja se toteutetaan olosuhteissa, joissa haitallisen vieraslajin ei ole mahdollista karata;

d)      haitallisten vieraslajien, jotka ovat eläimiä, on mahdollisuuksien mukaan oltava merkittyjä;

e)       karkaamis-, leviämis- tai poistamisriskiä hallinnoidaan tehokkaasti ottamalla huomioon lajin tunnistetiedot, biologia ja leviämiskeinot, suunniteltu toiminto ja suunniteltu suljettu tila, vuorovaikutus ympäristön kanssa ja muut tekijät, jotka ovat olennaisia asianomaisen lajin aiheuttaman riskin kannalta;

f)       vahvistetaan mahdollisen karkaamisen tai leviämisen varalta jatkuva seuranta ja valmiussuunnitelma, mukaan lukien hävittämissuunnitelma;

g)       edellä 1 kohdassa tarkoitettu lupa on myönnetään vain sellaista lajien ja yksilöiden lukumäärää varten, joka on välttämätön asianomaisen tutkimustoiminnan tai ex situ -suojelun kannalta, eikä se saa ylittää suljetun tilan kapasiteettia. Luvan on katettava rajoitukset, joita vaaditaan asianomaisen lajin karkaamis- tai leviämisriskin alentamiseksi. Luvan on seurattava aina sen haitallisen vieraslajin mukana, jota se koskee, kun lajia pidetään unionin alueella, se tuodaan unionin alueelle ja sitä kuljetetaan unionin alueella.

3.           Yksilöiden katsotaan olevan suljetuissa tiloissa pidettyjä yksilöitä, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)       ne on fyysisesti eristetty, ne eivät voi karata tai levitä tiloista, joissa niitä pidetään, eivätkä asiattomat henkilöt voi poistaa niitä näistä tiloista; siivous- ja kunnossapitopöytäkirjoilla on varmistettava, etteivät yksilöt tai lisääntymiskykyiset osat voi karata tai levitä ja etteivät asiattomat henkilöt voi poistaa niitä;

b)      ne poistetaan tiloista, loppusijoitetaan tai hävitetään tavalla, joka sulkee pois lisäyksen tai lisääntymisen tilojen ulkopuolella.

4.           Lupaa hakiessaan laitoksen on esitettävä kaikki tarvittavat todisteet, jotta toimivaltainen viranomainen voi arvioida, täyttyvätkö 2 ja 3 kohdassa tarkoitetut edellytykset.

9 artikla Kiireelliset toimenpiteet

1.           Jos jäsenvaltiolla on näyttöä siitä, että sen alueella esiintyy tai että on olemassa välitön vaara, että sen alueelle tulee haitallinen vieraslaji, jota ei ole sisällytetty 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun luetteloon mutta jonka toimivaltaiset viranomaiset ovat alustavan tieteellisen näytön perusteella todenneet todennäköisesti täyttävän 4 artiklan 2 kohdassa vahvistetut perusteet, se voi välittömästi toteuttaa kiireellisiä toimenpiteitä minkä tahansa 7 artiklan 1 kohdassa vahvistetun kiellon muodossa.

2.           Jäsenvaltion, joka ottaa kansallisella alueellaan käyttöön kiireellisiä toimenpiteitä, joihin kuuluu 7 artiklan 1 kohdan a, c tai d alakohdan soveltaminen, on välittömästi annettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille tiedoksi toteutetut toimet ja niiden perusteena oleva näyttö.

3.           Asianomaisen jäsenvaltion on viipymättä tehtävä 5 artiklan nojalla riskinarviointi lajista, johon kiireellisiä toimenpiteitä sovelletaan, ottaen huomioon saatavilla olevat tekniset ja tieteelliset tiedot, ja joka tapauksessa 24 kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona päätös ottaa käyttöön kiireellisiä toimenpiteitä hyväksyttiin, jotta kyseinen laji voidaan sisällyttää 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun luetteloon.

4.           Kun komissio ottaa vastaan 2 kohdassa tarkoitetun tiedoksiannon tai sillä on muuta näyttöä siitä, että unionin alueella esiintyy tai että on olemassa välitön vaara, että unionin alueelle tulee haitallinen vieraslaji, jota ei ole sisällytetty 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun luetteloon mutta joka todennäköisesti täyttää 4 artiklan 2 kohdassa asetetut perusteet, se toteaa alustavan tieteellisen näytön perusteella täytäntöönpanosäädöksessä, täyttääkö kyseinen laji todennäköisesti nämä perusteet; jos komissio toteaa, että 4 artiklan 2 kohdassa asetetut perusteet todennäköisesti täyttyvät, se vahvistaa unionin tasolla kiireellisiä toimenpiteitä, jotka koostuvat jostakin 7 artiklan 1 kohdassa vahvistetuista kielloista, rajoitetuksi ajaksi kyseisen lajin aiheuttamien riskien osalta. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 22 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

5.           Jos 4 kohdassa tarkoitetuissa täytäntöönpanosäädöksissä niin säädetään, jäsenvaltioiden 1 kohdan nojalla toteuttamat toimenpiteet on kumottava tai niitä on muutettava.

6.           Jäsenvaltio, joka toteuttaa kiireellisiä toimenpiteitä, saa jatkaa niiden toteuttamista, kunnes on annettu täytäntöönpanosäädös, jolla unionin tasolla vahvistetaan kiireelliset toimenpiteet 4 kohdan mukaisesti tai jolla laji sisällytetään 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun luetteloon asianomaisen jäsenvaltion 3 kohdan nojalla tekemän riskinarvioinnin perusteella.

10 artikla Rajoitukset, jotka koskevat jäsenvaltion kannalta merkityksellisten haitallisten vieraslajien tarkoituksellista päästämistä ympäristöön

1.           Kun on kyse haitallisista vieraslajeista, jotka eivät ole unionin kannalta merkityksellisiä haitallisia vieraslajeja mutta joiden osalta jäsenvaltiot katsovat tieteellisen näytön perusteella (vaikka sitä ei olisi täysin vahvistettu), että niiden ympäristöön päästämisen ja leviämisen aiheuttamilla kielteisillä vaikutuksilla on merkitystä niiden kansalliselle alueelle, jäljempänä ’jäsenvaltioiden kannalta merkitykselliset haitalliset vieraslajit’, jäsenvaltioiden on kiellettävä näiden lajien kaikenlainen tarkoituksellinen päästäminen ympäristöön (prosessi, jossa organismi saatetaan ympäristöön missä tahansa tarkoituksessa ilman, että toteutetaan tarvittavat toimenpiteet kyseisten lajien karkaamisen ja leviämisen estämiseksi).

2.           Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille lajeista, joiden ne katsovat olevan jäsenvaltion kannalta merkityksellisiä haitallisia vieraslajeja.

3.           Jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset saavat myöntää luvan jäsenvaltion kannalta merkityksellisten haitallisten vieraslajien tiettyihin tarkoituksellisiin ympäristöön päästämisiin edellyttäen, että seuraavat ehdot on otettu täysimääräisesti huomioon:

a)      vaihtoehtoisia haitattomia lajeja, joita voitaisiin käyttää samankaltaisten hyötyjen saamiseksi, ei ole;

b)      ympäristöön päästämisen hyödyt ovat paljon suuremmat kuin riski asianomaisen lajin aiheuttamasta vahingosta;

c)      ympäristöön päästämiseen liitetään riskinhallintatoimenpiteitä, jotta voidaan minimoida sen vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen ja ekosysteemipalveluihin sekä ihmisten terveyteen ja talouteen;

d)      käytössä on tarkoituksenmukainen seuranta, ja lajin hävittämistä varten laaditaan varautumissuunnitelma, jota sovelletaan, jos toimivaltainen viranomainen katsoo, ettei lajin aiheuttama vahinko ole hyväksyttävä.

4.           Kaikki luvat, jotka koskevat haitallisten vieraslajien tuontia käytettäviksi vesiviljelyssä, on myönnettävä asetuksen (EY) N:o 708/2007 säännösten mukaisesti.

11 artikla Haitallisten vieraslajien väyliä koskevat toimintasuunnitelmat

1.           Jäsenvaltioiden on viimeistään [18 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta — lisätään päivämäärä] tehtävä kattava analyysi haitallisten vieraslajien tahattoman tuonnin ja leviämisen väylistä alueellaan ja yksilöitävä väylät, jotka edellyttävät ensisijaisia toimia lajien määrän tai sen vahingon vuoksi, jota lajien saapuminen näiden väylien kautta unioniin aiheuttaa, jäljempänä ’ensisijaiset väylät’. Tässä yhteydessä jäsenvaltioiden on keskityttävä erityisesti niihin väyliin, joiden kautta unioniin tuodaan unionin kannalta merkityksellisiä haitallisia vieraslajeja.

2.           Kunkin jäsenvaltion on viimeistään [kolmen vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta — lisätään päivämäärä] laadittava ja toteutettava toimintasuunnitelma, jolla torjutaan ensisijaisia väyliä, jotka jäsenvaltio on yksilöinyt 1 kohdan nojalla. Toimintaohjelmaan on sisällyttävä toimenpideaikataulu ja kuvaus toimenpiteistä, jotka toteutetaan ensisijaisten väylien torjumiseksi ja joilla estetään haitallisten vieraslajien tahaton tuonti ja leviäminen unioniin ja ympäristöön tai ympäristössä.

3.           Edellä 2 kohdassa tarkoitetun toimintasuunnitelman on sisällettävä kustannus-hyötyanalyysin perusteella suunniteltuja toimenpiteitä, joihin on kuuluttava vähintään

a)       tietoisuuden lisäämisen toimenpiteet;

b)      sääntelytoimenpiteet, joilla minimoidaan haitallisista vieraslajeista johtuva tavaroiden ja hyödykkeiden sekä ajoneuvojen ja laitteistojen kontaminaatio, mukaan lukien toimenpiteet, joilla torjutaan haitallisten vieraslajien kuljettamista kolmansista maista;

c)       sääntelytoimenpiteet, joilla varmistetaan unionin rajoilla suoritettava muu asianmukainen tarkastus kuin 13 artiklan nojalla suoritettava virallinen valvonta;

d)      toimenpiteet, joista määrätään kansainvälisessä yleissopimuksessa alusten painolastivesien ja sedimenttien valvonnasta ja käsittelystä.

4.           Edellä 2 kohdan mukaisesti laadittava toimintasuunnitelma on toimitettava komissiolle viipymättä. Jäsenvaltioiden on tarkistettava toimintasuunnitelmaa neljän vuoden välein sen viimeisimmästä toimittamisesta ja toimitettava tarkistettu toimintasuunnitelma komissiolle.

III luku Varhainen havaitseminen ja nopea hävittäminen

12 artikla Seurantajärjestelmä

1.           Jäsenvaltioilla on viimeistään [18 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta — lisätään päivämäärä] oltava käytössä virallinen seurantajärjestelmä, jolla selvitys-, tarkkailu- tai muita menettelyjä käyttäen kerätään ja kirjataan tietoja haitallisten vieraslajien esiintymisestä ympäristössä, jotta voidaan estää haitallisten vieraslajien leviäminen unioniin.

2.           Edellä 1 kohdassa tarkoitetun seurantajärjestelmän on

a)       katettava jäsenvaltioiden alue, jotta voidaan määrittää uusien ja jo osaksi elinympäristöään vakiintuneiden unionin kannalta merkityksellisten haitallisten vieraslajien esiintyvyys ja levinneisyys;

b)      katettava merivedet, sellaisina kuin ne ovat määriteltyinä direktiivin 2008/56/EY 3 artiklan 1 kohdassa;

c)       oltava riittävän dynaaminen, jotta voidaan havaita nopeasti, että unionin kannalta merkityksellistä haitallista vieraslajia, jota ei tähän saakka tiedetty esiintyvän, esiintyy nyt alueen tai sen osan ympäristössä;

d)      hyödynnettävä tietoja, jotka saadaan käytössä olevista seuranta- ja tarkkailujärjestelmistä, joista säädetään direktiivin 92/43/ETY 11 artiklassa, direktiivin 2008/56/EY 11 artiklassa ja direktiivin 2000/60/EY 8 artiklassa.

13 artikla

Virallinen valvonta unionin rajoilla

1.           Jäsenvaltioilla on viimeistään [12 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta — lisätään päivämäärä] oltava käytössään täysin toimivat rakenteet tarvittavan virallisen valvonnan suorittamiseksi unioniin tuotaville eläimille ja kasveille, mukaan lukien niiden siemenet, munat tai lisääntymisyksiköt, jotta voidaan estää unionin kannalta merkityksellisten haitallisten vieraslajien tarkoituksellinen tuonti unioniin.

2.           Jäsenvaltioiden viranomaisten on suoritettava unioniin tuotaville 1 kohdassa mainituille tavaroille virallinen valvonta unionin rajoilla ja todennettava tässä yhteydessä, että seuraavat vaatimukset täyttyvät:

a)       tavarat eivät sisälly 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun luetteloon;

b)      edellä 8 artiklassa tarkoitetut luvat ovat voimassa.

3.           Edellä 2 kohdassa tarkoitettu todentaminen toteutetaan asiakirja- ja tunnistustarkastuksen sekä tarvittaessa fyysisen tarkastuksen avulla seuraavissa paikoissa:

a)       rajatarkastusasemilla, joista säädetään asetuksen (EU) N:o XXX/XXXX [virallista valvontaa koskeva asetus, COM(2013) 265] 57 artiklassa, kun on kyse 1 kohdassa mainituista tavaroista, joihin sovelletaan mainitun asetuksen 45 artiklaa ja jotka kuuluvat virallisen valvonnan piiriin rajatarkastusasemilla; tässä tapauksessa jäsenvaltioiden on siirrettävä vastuu toimivaltaisille viranomaisille, joista säädetään asetuksen (EU) N:o XXX/XXXX [virallista valvontaa koskeva asetus, COM(2013) 265] 3 artiklassa;

b)      saapumispaikassa yhteisön tullialueella, kun on kyse 1 kohdassa mainituista tavaroista, joihin ei sovelleta asetuksen (EU) N:o XXX/XXXX [virallista valvontaa koskeva asetus, COM(2013) 265] 45 artiklaa tai jotka on vapautettu virallisesta valvonnasta rajatarkastusasemilla mainitun asetuksen 46 artiklan mukaisesti; tässä tapauksessa jäsenvaltioiden on siirrettävä vastuu tulliviranomaisille ja osoitettava niille kaikki näitä tavaroita koskevat tullimenettelyt.

4.           Rajatarkastuksista vastaamaan nimetyille viranomaisille on lisäksi annettava valtuudet takavarikoida ja tuomita menetetyiksi eliöt, jotka eivät täytä 2 kohdassa tarkoitettuja edellytyksiä. Menetetyiksi tuomitut eliöt on annettava sen toimivaltaisen viranomaisen vastuulle, joka on vastuussa tämän asetuksen soveltamisesta. Jäsenvaltiot voivat siirtää tiettyjä tehtäviä muille viranomaisille.

5.           Kirjatuista suoritetun virallisen valvonnan tuloksista ja kaikista niiden perusteella tehdyistä päätöksistä, mukaan lukien päätös lähetyksen hylkäämisestä, on käytävä ilmi, täyttyvätkö 2 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetut vaatimukset.

6.           Jäsenvaltioiden on otettava käyttöön menettelyitä sen varmistamiseksi, että asiaa koskevat viranomaiset ja lähetyksestä vastaava toimija vaihtavat relevantteja tietoja saapuvista lähetyksistä ja toteuttavat tehokkaita ja toimivia koordinointi- ja yhteistyötoimia 2 kohdassa tarkoitettujen todentamisten osalta.

7.           Jäsenvaltioiden on laadittava ohjeita ja koulutusohjelmia, joilla helpotetaan unionin kannalta merkityksellisten haitallisten vieraslajien tunnistamista ja havaitsemista, kaikkien 2 kohdassa tarkoitettuihin todentamisiin osallistuvien viranomaisten välisellä yhteistyöllä. Tulliviranomaisten koulutusohjelmassa on annettava tiedot siitä, miten täytetään hallinnollinen yhtenäisasiakirja, jolla tulli-ilmoitus tehdään.

14 artikla Varhaista havaitsemisesta koskeva tiedoksianto

1.           Jäsenvaltioiden on hyödynnettävä 12 artiklan mukaisesti perustettua seurantajärjestelmää ja 13 artiklassa säädetyn virallisen valvonnan yhteydessä kerättyjä tietoja, jotta voidaan helpottaa unionin kannalta merkityksellisten haitallisten vieraslajien varhaista havaitsemista.

2.           Jäsenvaltion on annettava komissiolle viipymättä kirjallisesti tiedoksi unionin kannalta merkityksellisten haitallisten vieraslajien varhainen havaitseminen ja ilmoitettava asiasta muille jäsenvaltioille, erityisesti kun

a)       jäsenvaltion alueella tai sen osassa esiintyy lajia, joka on sisällytetty 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun luetteloon ja jota ei aiemmin tiedetty esiintyvän jäsenvaltion alueella tai sen osassa;

b)      jäsenvaltion alueella tai sen osassa esiintyy uudelleen lajia, joka on sisällytetty 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun luetteloon, sen jälkeen, kun se oli jo ilmoitettu hävitetyksi.

15 artikla Nopea hävittäminen invaasion varhaisessa vaiheessa

1.           Varhaisen havaitsemisen jälkeen ja kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun 14 artiklassa tarkoitettu varhaista havaitsemista koskeva tiedoksianto on toimitettu, jäsenvaltioiden on toteutettava hävittämistoimenpiteitä, annettava ne tiedoksi komissiolle ja ilmoitettava niistä muille jäsenvaltioille.

2.           Toteuttaessaan hävittämistoimenpiteitä jäsenvaltioiden on varmistettava, että käytetyillä menetelmillä voidaan tosiasiassa poistaa asianomaisen haitallisen vieraslajin kanta kokonaan ja pysyvästi, ottaen asianmukaisesti huomioon ihmisten terveys ja ympäristö, ja taata, että kohteena olevat eläimet säästyvät tarpeettomalta kivulta, tuskalta ja kärsimykseltä.

3.           Edellä 12 artiklassa säädetty seurantajärjestelmä on suunniteltava ja sitä on käytettävä siten, että sen avulla voidaan tarkkailla myös hävittämistoimien toimivuutta.

4.           Jäsenvaltion on annettava komissiolle tiedoksi unionin kannalta merkityksellisen haitallisen vieraslajin onnistunut hävittäminen ja ilmoitettava asiasta muille jäsenvaltioille.

5.           Jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille myös toteutettujen toimenpiteiden toimivuudesta.

16 artikla Poikkeukset nopean hävittämisen velvoitteesta

1.           Jäsenvaltio voi jättää komissiolle hakemuksen, jossa pyydetään saada poiketa velvoitteesta soveltaa 15 artiklassa tarkoitettuja hävittämistoimenpiteitä unionin kannalta merkityksellisiin haitallisiin vieraslajeihin, joista on annettu 14 artiklassa tarkoitettu varhaista havaitsemista koskeva tiedoksianto.

2.           Poikkeushakemusten on perustuttava luotettavaan tieteelliseen näyttöön, ja ne saa jättää vain, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)       hävittämisen on osoitettu olevan teknisesti mahdotonta, koska saatavilla olevia hävittämismenetelmiä ei voida soveltaa ympäristössä, johon laji on vakiintunut;

b)      saatavilla olevien tietojen perusteella tehty kustannus-hyötyanalyysi osoittaa kohtuullisella varmuudella, että kustannukset nousevat pitkällä aikavälillä poikkeuksellisen korkeiksi ja hävittämisestä saataviin etuihin nähden suhteettomiksi;

c)       hävittämismenetelmiä ei ole saatavilla tai niitä on saatavilla mutta niillä on hyvin vakavia haittavaikutuksia ihmisten terveydelle tai ympäristölle.

3.           Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle asianmukaisesti perustellut poikkeushakemukset yhdessä 2 kohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitetun näytön kanssa.

4.           Komissio päättää täytäntöönpanosäädöksillä 6 kohdan mukaisesti, hyväksyykö vai hylkääkö se 3 kohdassa tarkoitetun hakemuksen.

5.           Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 22 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

6.           Jäsenvaltioiden on varmistettava, että käytössä on leviämisen rajoittamista koskevia toimenpiteitä, jotta voidaan välttää lajin leviäminen edelleen, kunnes 3 kohdan mukaisesta poikkeuksesta on annettu täytäntöönpanopäätös.

7.           Jos hävittämisvelvoitteesta myönnetään poikkeus, lajiin on sovellettava 17 artiklassa tarkoitettuja hallintatoimenpiteitä. Jos poikkeushakemus hylätään, asianomaisen jäsenvaltion on viipymättä toteutettava 15 artiklassa tarkoitetut hävittämistoimenpiteet.

IV luku Laajalle levinneiden haitallisten vieraslajien hallinta

17 artikla Hallintatoimenpiteet

1.           Jäsenvaltioilla on viimeistään 12 kuukauden kuluttua siitä, kun haitallinen vieraslaji on sisällytetty 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun luetteloon, oltava käytössä hallintatoimenpiteitä niitä unionin kannalta merkityksellisiä haitallisia vieraslajeja varten, joiden jäsenvaltiot ovat todenneet levinneen alueellaan laajalle, jotta voidaan minimoida niiden vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen ja ekosysteemipalveluihin, ihmisten terveyteen ja talouteen. Kyseisten hallintatoimenpiteiden on perustuttava kustannus-hyötyanalyysiin ja myös katettava 18 artiklassa tarkoitetut ennallistamistoimenpiteet.

2.           Hallintatoimenpiteisiin on sisällyttävä fyysisiä, kemiallisia tai biologisia toimia, joiden tarkoituksena on haitallisen vieraslajin kannan hävittäminen, sen koon säätely tai leviämisen rajoittaminen. Tarvittaessa hallintatoimenpiteiden on katettava toimet, joita sovelletaan vastaanottavaan ekosysteemiin tarkoituksena parantaa sen kykyä sietää tämänhetkisiä ja tulevia invaasioita.

3.           Toteuttaessaan hallintatoimenpiteitä jäsenvaltioiden on varmistettava, että käytetyissä menetelmissä otetaan asianmukaisesti huomioon ihmisten terveys ja ympäristö ja että niiden kohteena olevat eläimet säästyvät kaikelta tarpeettomalta kivulta, tuskalta ja kärsimykseltä.

4.           Edellä 12 artiklassa säädetty seurantajärjestelmä on suunniteltava ja sitä on käytettävä siten, että voidaan tarkkailla, miten tehokkaasti kannan hävittämistä, sen koon säätelyä tai leviämisen estämistä koskevilla toimenpiteillä voidaan minimoida vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen ja ekosysteemipalveluihin, ihmisten terveyteen tai talouteen.

5.           Jos on olemassa huomattava riski siitä, että unionin kannalta merkityksellinen haitallinen vieraslaji leviää naapurijäsenvaltioon, jäsenvaltioiden, joissa laji on levinnyt laajalle, on välittömästi annettava asia tiedoksi naapurijäsenvaltioille ja komissiolle. Asianomaisten jäsenvaltioiden on tarvittaessa vahvistettava yhteisesti sovittuja hallintatoimenpiteitä. Jos laji saattaa levitä myös kolmansiin maihin, asianomaisen jäsenvaltion on harkittava, onko asiasta tarpeen ilmoittaa asianomaisille kolmansille maille.

18 artikla Vahingoittuneiden ekosysteemien ennallistaminen

1.           Jäsenvaltioiden on toteutettava oikeasuhteisia ennallistamistoimenpiteitä, joilla helpotetaan unionin kannalta merkityksellisten haitallisten vieraslajien huonontaman, vahingoittaman tai tuhoaman ekosysteemin palautumista.

2.           Edellä 1 kohdassa tarkoitettuihin ennallistamistoimenpiteisiin on sisällyttävä vähintään

a)       toimenpiteet, joilla lisätään häiriöille altistuneen ekosysteemin kykyä sietää ja vaimentaa häiriöiden vaikutuksia, sopeutua niihin ja palautua niistä;

b)      toimenpiteet, joilla ennaltaehkäistään uusi invaasio hävittämisohjelman jälkeen.

V LUKU Loppusäännökset

19 artikla Raportointi

1.           Jäsenvaltion on viimeistään [kolmen vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta — lisätään päivämäärä] ja sen jälkeen joka neljäs vuosi toimitettava komissiolle ajantasaiset tiedot seuraavista seikoista:

a)       kuvaus 12 artiklan mukaisesta seurantajärjestelmästä ja 13 artiklan mukaisesta unioniin tulevien haitallisten vieraslajien virallisen valvonnan järjestelmästä;

b)      alueellaan esiintyvien unionin kannalta merkityksellisten haitallisten vieraslajien levinneisyys;

c)       tiedot lajeista, joiden katsotaan olevan jäsenvaltion kannalta merkityksellisiä haitallisia vieraslajeja 10 artiklan 2 kohdan nojalla;

d)      edellä 11 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu toimintasuunnitelma;

e)       yhdistetyt tiedot, jotka kattavat koko kansallisen alueen, 15 artiklan mukaisesti toteutetuista hävittämistoimenpiteistä ja 17 artiklassa säädetyistä hallintatoimenpiteistä sekä niiden toimivuudesta;

f)       edellä 8 artiklassa tarkoitettujen lupien malli.

2.           Jäsenvaltion on annettava komissiolle tiedoksi tämän asetuksen soveltamisesta vastaavat toimivaltaiset viranomaiset ja ilmoitettava asiasta muille jäsenvaltioille.

3.           Viimeistään viiden vuoden kuluttua [hyväksymispäivä] komissio arvioi tämän asetuksen vaikuttavuutta, mukaan lukien 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu luettelo, 11 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut toimintasuunnitelmat, seurantajärjestelmä, rajatarkastukset, hävittämisvelvoite ja hallintatoimenpiteet, ja toimittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen, johon liitetään tarvittaessa muutosehdotuksia, mukaan lukien muutokset 4 artiklan 1 kohdassa mainittuun luetteloon.

20 artikla Tietotukijärjestelmä

1.           Komissio perustaa asteittain tietotukijärjestelmän, joka on tarpeen tämän asetuksen soveltamisen helpottamiseksi.

2.           Ensimmäisessä vaiheessa järjestelmään on sisällyttävä datatukijärjestelmä, joka liittää yhteen olemassa olevat haitallisia vieraslajeja koskevat datajärjestelmät, ja tässä yhteydessä kiinnitetään erityistä huomiota tietoihin unionin kannalta merkityksellisistä haitallisista vieraslajeista, jotta voidaan helpottaa 19 artiklan nojalla toteutettavaa raportointia.

3.           Toisessa vaiheessa 2 kohdassa tarkoitetun datatukijärjestelmän on toimittava välineenä, jota komissio voi käyttää 14 artiklan 2 kohdassa vaadittujen asiaa koskevien tiedoksiantojen käsittelyssä.

4.           Kolmannessa vaiheessa 2 kohdassa tarkoitetun datatukijärjestelmän on toimittava mekanismina, jonka avulla vaihdetaan tietoja tämän asetuksen soveltamisen muista näkökohdista.

21 artikla Yleisön osallistuminen

1.           Laatiessaan 11 artiklan mukaisia toimintasuunnitelmia ja ottaessaan käyttöön 17 artiklan mukaisia toimenpiteitä jäsenvaltioiden on varmistettava, että yleisölle annetaan ajoissa ja tosiasiallisesti mahdollisuus osallistua niiden valmistelemiseen, muuttamiseen tai tarkistamiseen niiden järjestelyjen avulla, joista jäsenvaltiot ovat jo sopineet direktiivin 2003/35/EY 2 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan mukaisesti.

22 artikla Komitea

1.           Komissiota avustaa komitea. Kyseinen komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011[23] tarkoitettu komitea.

2.           Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

23 artikla Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.           Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä tässä artiklassa säädetyin edellytyksin.

2.           Siirretään 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä komissiolle määräämättömäksi ajaksi tämän asetuksen voimaantulopäivästä alkaen.

3.           Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Päätös tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, päätöksessä mainittuna päivänä. Päätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.           Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

5.           Edellä olevan 5 artiklan 2 kohdan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä, tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

24 artikla Hallinnolliset toimenpiteet ja seuraamukset

1.           Jäsenvaltioiden on säädettävä hallinnollisista toimenpiteistä ja seuraamuksista, joita sovelletaan tämän asetuksen rikkomistapauksiin. Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että hallinnolliset toimenpiteet ja seuraamukset pannaan täytäntöön. Säädettyjen toimenpiteiden ja seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

25 artikla Valtuudet määrätä seuraamuksia

1.           Toimivaltaisilla viranomaisilla on oltava valtuudet määrätä hallinnollisia toimenpiteitä ja seuraamuksia luonnollisille tai oikeushenkilöille, jotka eivät noudata tätä asetusta.

2.           Sanotun kuitenkaan rajoittamatta niiden valvontavaltuuksia, toimivaltaisilla viranomaisilla on oltava valtuudet määrätä vähintään seuraavia hallinnollisia toimenpiteitä ja seuraamuksia:

a)       määräys, jossa rikkomisesta vastuussa olevaa luonnollista tai oikeushenkilöä vaaditaan lopettamaan rikkominen ja olemaan toistamatta sitä;

b)      määräys, jossa vaaditaan kyseisen sääntöjenvastaisen, unionin kannalta merkityksellisen haitallisen vieraslajin tuomitsemista menetetyksi;

c)       väliaikainen toimintokielto;

d)      toiminnolle myönnetyn luvan pysyvä peruuttaminen;

e)       hallinnolliset taloudelliset seuraamukset;

f)       määräys, jossa asianomaista luonnollista tai oikeushenkilöä vaaditaan toteuttamaan korjaavia toimenpiteitä.

3.           Toimivaltaisten viranomaisten on hallinnollisten toimenpiteiden ja seuraamusten muotoa määrittäessään otettava huomioon kaikki merkitykselliset seikat, kuten

a)       rikkomisen vakavuus ja kesto;

b)      se, missä määrin invaasiosta vastuussa oleva henkilö on osallinen rikkomiseen;

c)       voitto, jonka luonnollinen tai oikeushenkilö saa rikkomisen seurauksena;

d)      rikkomisesta ympäristölle, yhteiskunnalle ja taloudelle aiheutunut vahinko;

e)       vastuussa olevan henkilön halukkuus tehdä yhteistyötä toimivaltaisen viranomaisen kanssa;

f)       vastuussa olevan henkilön aiemmat rikkomiset.

4.           Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaisten viranomaisten tämän artiklan mukaisesti tekemiin päätöksiin voi hakea muutosta.

26 artikla Muita kuin kaupallisia omistajia koskevat siirtymäsäännökset

1.           Poiketen siitä, mitä 7 artiklan 1 kohdan c ja f alakohdassa säädetään, lemmikkieläinten omistajat, jotka pitävät 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun unionin kannalta merkittävien haitallisten vieraslajien luetteloon sisältyviä lemmikkieläimiä muussa kuin kaupallisessa tarkoituksessa, saavat pitää ne niiden luonnolliseen kuolemaan saakka edellyttäen, että seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)       yksilöitä pidettiin lemmikkieläiminä jo ennen niiden sisällyttämistä 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun luetteloon;

b)      yksilöitä pidetään suljetussa säilössä ja kaikki tarvittavat toimenpiteet on otettu käyttöön sen varmistamiseksi, että yksilöt eivät voi lisääntyä tai karata.

2.           Toimivaltaisten viranomaisten on jäsenvaltioiden järjestämien tiedotus- ja valistusohjelmien kautta annettava muille kuin kaupallisille omistajille tietoa riskeistä, joita 1 kohdassa tarkoitettujen yksilöiden pitämisestä aiheutuu, ja toimenpiteistä, jotka on toteutettava lisääntymis- ja karkaamisriskin minimoimiseksi.

3.           Jäsenvaltioiden on tarjottava niille muille kuin kaupallisille omistajille, jotka eivät voi taata 1 kohdassa vahvistettujen edellytysten täyttymistä, se mahdollisuus, että yksilöt otetaan omistajilta pois, ja otettava asianmukaisesti huomioon eläinten hyvinvointi yksilöitä käsiteltäessä.

27 artikla Kaupallisia varastoja koskevat siirtymäsäännökset

1.           Kaupallisten varastojen pitäjät, joiden hallussa on sellaisen haitallisen vieraslajin yksilöitä, joka on hankittu ennen lajin sisällyttämistä 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun luetteloon, saavat enintään kahden vuoden ajan lajin sisällyttämisestä mainittuun luetteloon pitää ja kuljettaa lajia tarkoituksenaan myydä tai luovuttaa kyseisten lajin eläviä yksilöitä tai lisääntymiskykyisiä osia 8 artiklassa tarkoitettuihin tutkimus- tai ex situ ‑suojelulaitoksiin edellyttäen, että yksilöt pidetään ja kuljetetaan suljetussa säilössä ja kaikki asianmukaiset toimenpiteet otetaan käyttöön sen varmistamiseksi, etteivät ne voi lisääntyä tai karata, tai lopettaa ne varastojen tyhjentämiseksi.

2.           Jos vesiviljelylaji, jolle on myönnetty asetuksen (EY) N:o 708/2007 6 artiklan mukainen lupa, sisällytetään unionin kannalta merkityksellisten haitallisten vieraslajien luetteloon ja luvan voimassaolo on pidempi kuin 1 kohdassa tarkoitettu määräaika, jäsenvaltion on peruutettava lupa asetuksen (EY) N:o 708/2007 12 artiklan mukaisesti 1 kohdassa tarkoitetun määräajan loppuun mennessä.

28 artikla Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan [1 päivänä tammikuuta tai 1 päivänä heinäkuuta] sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä

Euroopan parlamentin puolesta                    Neuvoston puolesta

Puhemies                                                       Puheenjohtaja

Yksinkertaistettu rahoitusselvitys

Ehdotusluonnoksen nimi:

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus haitallisten vieraslajien tuonnin ja leviämisen ennaltaehkäisemisestä ja hallinnasta.

Toimintalohko(t) sekä toimintoperusteisen budjetoinnin mukainen toiminto/mukaiset toiminnot:

Osasto 07 Ympäristö

07 01 02 Ulkopuolinen henkilöstö ja muut hallintomenot ympäristön toimintalohkossa

Oikeusperusta

            ¨ Hallintoautonomia           X Muu: SEUT-sopimuksen 192 artiklan 1 kohta

Kuvaus ja perustelut:

Haitalliset vieraslajit ovat lajeja, jotka tuodaan tarkoituksella tai tahattomasti ihmistoiminnan seurauksena niiden luontaiselta levinneisyysalueeltaan ekologisten leviämisesteiden yli uudelle alueelle, jossa ne vakiintuvat ja leviävät siinä määrin, että siitä aiheutuu kielteisiä vaikutuksia paitsi luonnon monimuotoisuudelle myös ihmisten terveydelle ja taloudelle. Haitalliset vieraslajit ovat merkittävä luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen syy sen lisäksi, että ne aiheuttavat yhteiskunnallista ja taloudellista vahinkoa. On ratkaisevan tärkeää puuttua niihin, jotta voidaan saavuttaa EU:n tavoite luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttämisestä vuoteen 2020 mennessä. Lisäksi on arvioitu, että haitalliset vieraslajit maksavat EU:lle vuosittain 12 miljardia euroa vahinko- ja hallintakustannuksina. Tällä asetusluonnoksella pyritään luomaan EU:n kehys, jonka avulla voidaan ennaltaehkäistä, minimoida ja lieventää haitallisten vieraslajien kielteisiä vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen ja ekosysteemipalveluihin sekä pyrkiä lieventämään yhteiskunnalle ja taloudelle aiheutuvaa vahinkoa. Jäsenvaltiot ovat jo ryhtyneet torjumaan joitakin haitallisia vieraslajeja, mutta toiminta on pääasiassa reaktiivista eli sillä pyritään minimoimaan jo aiheutunut vahinko eikä huomiota kiinnitetä riittävästi uusien uhkien ennaltaehkäisyyn tai niiden havaitsemiseen ja niihin vastaamiseen. Toimet ovat hajanaisia, ne eivät kata koko EU:ta ja ne ovat usein huonosti koordinoituja, mikä tarkoittaa, että toimien kokonaisvaikuttavuus ei ole paras mahdollinen. Tällä hetkellä EU:n tasolla ei ole kattavaa oikeudellista kehystä, jonka avulla haitallisia vieraslajeja voitaisiin torjua. Tällä asetusluonnoksella pyritään korjaamaan tämä toimenpidevaje, mikä on myös linjassa EU:n biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen yhteydessä tekemien kansainvälisten sitoumusten kanssa.

Kesto ja arvioitu rahoitusvaikutus:

Soveltamisaika:

¨      Määräaikainen ehdotus: tulee voimaan [date] ja päättyy [date]

X       Kestoltaan määrittelemätön ehdotus: tulee voimaan [forecasted 2015 tbc]

Arvioidut talousarviovaikutukset:

Ehdotusluonnoksesta johtuu

¨      säästöjä

X       lisäkustannuksia (jos kyllä, mainittava monivuotisen rahoituskehyksen asianomaiset otsakkeet): Vuodet 2014–2020 kattavan monivuotisen rahoituskehyksen otsake 5

Kolmansien osapuolten osallistuminen ehdotusluonnoksen rahoitukseen:

Ehdotuksessa ei säädetä ulkopuolisten tahojen yhteisrahoituksesta

Lukujen selitykset:

Tämän asetusluonnoksen tiettyjen näkökohtien täytäntöönpano edellyttää komiteatyöskentelyä. Muiden samankaltaisten komiteoiden toiminnasta aiheutuvien kustannusten perusteella komissio arvioi otsakkeessa 07 01 02 11 03 — Komiteoiden kokoukset aiheutuvan seuraavat kustannukset (ks. taulukko jäljempänä):

- kokouksia/vuosi

- 1 edustaja/jäsenvaltio

- matka- ja oleskelukustannukset enintään 800 euroa/jäsenvaltio/kokous

Tämä merkitsisi, että komissiolle aiheutuisi kustannuksia noin 80 000 euroa vuodessa.

Yhteensopivuus nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen kanssa:

X       Ehdotus on nykyisen rahoitussuunnitelman mukainen.

¨      Ehdotus edellyttää monivuotisen rahoituskehyksen asianomaisen otsakkeen rahoitussuunnitelman muuttamista.

¨      Ehdotus edellyttää joustovälineen varojen käyttöön ottamista tai monivuotisen rahoituskehyksen tarkistamista[24].

Säästöjen tai lisäkustannusten vaikutus resurssien myöntämiseen:

¨      Yksiköiden välisillä henkilöstön uudelleenjärjestelyillä saatavat resurssit

X       Asianomaisille yksiköille jo myönnetyt resurssit

¨      Seuraavassa myöntämismenettelyssä pyydettävät resurssit

Henkilö- ja hallintoresurssien tarve katetaan toimen hallinnointiin jo osoitetulla pääosaston henkilöstöllä. Tukena on henkilöstö, joka jo työskentelee tämän asetusluonnoksen täytäntöönpanoon liittyvien näkökohtien parissa. Vastuuvirkamiesten tärkeimmät tehtävät ovat: komitean hallinnointi, jäsenvaltioiden kanssa tehtävän yhteistyön hallinnointi, töiden koordinointi Yhteisen tutkimuskeskuksen (YTK) kanssa ja asetusehdotuksen asianmukaisen täytäntöönpanon yleinen tukeminen.

Järjestelmä on suunniteltu siten, että yhdistetään komission eri yksiköiden resurssit ja asiantuntemus, minkä ansiosta järjestelmä pystyy toimimaan rajallisilla henkilöresursseilla. Haitallisia vieraslajeja koskevat toimenpiteet saavat tukea erityisesti YTK:n henkilöstöltä, joka osallistuu EASIN-hankkeeseen[25], ja niiden komission muiden yksiköiden ja elinten asiantuntijoilta, jotka työskentelevät haitallisia vieraslajeja koskeviin toimenpiteisiin liittyvillä aloilla (varsinkin Euroopan ympäristökeskuksella on haitallisten vieraslajien parissa työskentelevää henkilöstöä, joka antaa tukea täytäntöönpanotyölle). Tarvittaessa henkilöstöä sijoitetaan uudelleen sellaisten määrärahojen perusteella, jotka toimea hallinnoiva pääosasto voi saada käyttöönsä vuotuisessa määrärahojen jakomenettelyssä talousarvion puitteissa.

ARVIOIDUT RAHOITUSVAIKUTUKSET (säästöt tai lisäkustannukset) HALLINTOMÄÄRÄRAHOIHIN TAI HENKILÖRESURSSEIHIN

FTE, henkilöt/vuosi || Vuosi || Vuosi || Vuosi || Vuosi || Vuosi || Vuosi || Vuosi || Yhteensä

2015 || 2016 || 2017 || 2018 || 2019 || 2020 || 2021

Otsake 5 || FTE || Määrärah. || FTE || Määrärah. || FTE || Määrärah. || FTE || Määrärah. || FTE || Määrärah. || FTE || Määrärah. || FTE || Määrärah. || ||

Henkilöstötaulukkoon sisältyvät virat/toimet (virkamiehet ja väliaikaiset toimihenkilöt)

07 01 01 01 (päätoimipaikka ja komission edustustot) || || 0.199* || || 0.199 || || 0.199 || || 0.199 || || 0.199 || || 0.199 || || 0.199 || || 1.393

07 01 01 02 (edustustot EU:n ulkopuolella) || || || || || || || || || || || || || || || ||

Ulkopuolinen henkilöstö ||

07 01 02 01 (’kokonaismäärärahat’) || || 0.002** || || 0.002 || || 0.002 || || 0.002 || || 0.002 || || 0.002 || || 0.002 || || 0.014

07 01 02 02 (edustustot EU:n ulkopuolella) || || || || || || || || || || || || || || || ||

Muu budjettikohta (mikä?) || || || || || || || || || || || || || || || ||

Välisumma – Otsake 5 || || 0.201 || || 0.201 || || 0.201 || || 0.201 || || 0.201 || || 0.201 || || 0.201 || || 1.407

Otsakkeeseen 5 sisältymättömät ||

Henkilöstötaulukkoon sisältyvät virat/toimet (virkamiehet ja väliaikaiset toimihenkilöt)

07 01 05 01 (epäsuora tutkimustoiminta) || || || || || || || || || || || || || || || ||

10 01 05 01 (suora tutkimustoiminta) || || || || || || || || || || || || || || || ||

Ulkopuolinen henkilöstö

07 01 04 yy || || || || || || || || || || || || || || || ||

- Päätoimipaikka || || || || || || || || || || || || || || || ||

- Edustustot EU:n ulkopuolella || || || || || || || || || || || || || || || ||

07 01 05 02 (epäsuora tutkimustoiminta) || || || || || || || || || || || || || || || ||

10 01 05 02 (suora tutkimustoiminta) || || || || || || || || || || || || || || || ||

Muu budjettikohta (mikä?) || || || || || || || || || || || || || || || ||

Välisumma – Otsakkeeseen 5 sisältymättömät || || || || || || || || || || || || || || || ||

YHTEENSÄ || || 0.201 || || 0.201 || || 0.201 || || 0.201 || || 0.201 || || 0.201 || || 0.2014 || || 1.407 seitsemän ensimmäisen vuoden aikana

FTE = Kokoaikavastaava                                                                                       milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

Henkilöresursseja koskeva määrärahatarve katetaan toimen hallinnointiin jo osoitetuilla pääosaston määrärahoilla ja/tai pääosastossa toteutettujen uudelleenjärjestelyjen tuloksena saaduilla määrärahoilla sekä tarvittaessa sellaisilla lisäresursseilla, jotka toimea hallinnoiva pääosasto voi saada käyttöönsä vuotuisessa määrärahojen jakomenettelyssä talousarvion puitteissa.

*Määräraha-arvioon sisältyy henkilöstöä ympäristöasioiden pääosastosta sekä yksi FTE YTK:ssa ** keskimääräinen korvaus kansalliselle asiantuntijalle

Muut hallintomäärärahat                                                                                        milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

|| Vuosi || Vuosi || Vuosi || Vuosi || Vuosi || Vuosi || Vuosi || YHTEENSÄ

2015 || 2016 || 2017 || 2018 || 2019 || 2020 || 2021

Otsake 5 || || || || || || || ||

Päätoimipaikka: || || || || || || || ||

07 01 02 11 01 – Virkamatka- ja edustuskulut || || || || || || || ||

07 01 02 11 02 – Konferenssi- ja kokouskulut || || || || || || || ||

07 01 02 11 03 – Komiteoiden kokoukset || 0.08 || 0.08 || 0.08 || 0.08 || 0.08 || 0.08 || 0.08 || 0.56 seitsemän ensimmäisen vuoden aikana

07 01 02 11 04 – Selvitykset ja kuulemiset || || || || || || || ||

07 01 03 01 03 – TVT-laitteet[26] || || || || || || || ||

07 01 03 01 04 — TVT-palvelut2 || || || || || || || ||

Muu budjettikohta (mikä?) || || || || || || || ||

Edustustot EU:n ulkopuolella: || || || || || || || ||

07 01 02 12 01 – Virkamatkat, konferenssit ja edustuskulut || || || || || || || ||

07 01 02 12 02 - Henkilöstön täydennyskoulutus || || || || || || || ||

07 01 03 02 01 – Hankinta, vuokraus ja niihin liittyvät kulut || || || || || || || ||

07 01 03 02 02 – Laitteisto, kalusto, tarvikkeet ja palvelut || || || || || || || ||

Välisumma – Otsake 5 || 0.08 || 0.08 || 0.08 || 0.08 || 0.08 || 0.08 || 0.08 || 0.56 seitsemän ensimmäisen vuoden aikana

Otsakkeeseen 5 sisältymättömät || || || || || || || ||

07 01 04 yy – Teknisen ja hallinnollisen tuen menot (ulkopuolista henkilöstöä lukuun ottamatta) toimintamäärärahoista (entiset BA-budjettikohdat) || || || || || || || ||

- Päätoimipaikka || || || || || || || ||

- Edustustot EU:n ulkopuolella || || || || || || || ||

07 01 05 03 — Muut epäsuoran tutkimustoiminnan hallintomenot || || || || || || || ||

10 01 05 03 – Muut suoran tutkimustoiminnan hallintomenot || || || || || || || ||

Muu budjettikohta (mikä?) || || || || || || || ||

Välisumma – Otsakkeeseen 5 sisältymättömät || || || || || || || ||

KAIKKI YHTEENSÄ || 0.08 || 0.08 || 0.08 || 0.08 || 0.08 || 0.08 || 0.08 || 0.56 seitsemän ensimmäisen vuoden aikana

[1]               http://www.acceptance.ec.europa.eu/environment/nature/invasivealien/docs/ias_discussion_paper.pdf

[2]               Kaikki selvitykset ovat saatavilla verkko-osoitteessa http://ec.europa.eu/environment/nature/invasivealien/index_en.htm.

[3]               EUVL

[4]               EUVL

[5]               EYVL L 309, 13.12.1993, s. 1.

[6]               EYVL L 38, 10.2.1982, s. 1.

[7]               EUVL L 20, 26.1.2010, s. 7.

[8]               EYVL L 206, 22.7.1992, s. 7.

[9]               EUVL L 164, 25.6.2008, s. 19.

[10]             EYVL L 327, 22.12.2000, s. 1.

[11]             COM(2013) 260 lopullinen.

[12]             COM(2013) 267 lopullinen.

[13]             EYVL L 106, 17.4.2001, s. 1.

[14]             EUVL L 168, 28.6.2007, s. 1.

[15]             EUVL L 167, 27.6.2012, s. 1.

[16]             EUVL L 309, 24.11.2009, s. 1.

[17]             EYVL L 61, 3.3.1997, s. 1.

[18]             KOM(2008) 642 lopullinen.

[19]             EUVL L 325, 9.12.2010, s. 4.

[20]             EUVL L 204, 31.7.2012, s. 131.

[21]             EUVL L 156, 25.6.2003, s. 17.

[22]             EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13.

[23]             EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13.

[24]             Katso (vuodet 2007–2013 kattavan) toimielinten sopimuksen 19 ja 24 kohta.

[25]             Euroopan vieraslajien tietoverkosto (EASIN) pyrkii parantamaan tietojen saatavuutta vieraslajeista Euroopassa. EASIN helpottaa olemassa olevien vieraslajitietojen löytämistä eri lähteistä verkoston välityksellä, joka koostuu kansainvälisesti tunnustettujen standardien ja protokollien mukaisista yhteentoimivista verkkopalveluista. Hanke käynnistettiin biodiversiteettistrategian ja meristrategiapuitedirektiivin tueksi, ja se on ollut julkisesti saatavilla toukokuusta 2012.

[26]             TVT: Tieto- ja viestintäteknologia