Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten torjunnasta rikosoikeudellisin keinoin /* COM/2012/0363 final - 2012/0193 (COD) */
PERUSTELUT 1. EHDOTUKSEN TAUSTA 1.1 Yleinen tausta Unionin taloudellisiin etuihin vaikuttavat
petokset ja niihin liittyvä laiton toiminta ovat vakava ongelma, josta aiheutuu
vahinkoa unionin talousarviolle ja sitä kautta veronmaksajille. Unionin talousarvion
tavoitteena on parantaa elinolosuhteita ja luoda kasvua ja työpaikkoja. Tämän
tavoitteen saavuttaminen vaarantuu, jos varoja käytetään väärin. Tämä pitää
erityisesti paikkansa julkisen talouden vakauttamisen, finanssipoliittisen
vastuullisuuden sekä kasvua edistävien rakenneuudistusten ollessa
ajankohtaisia. Euroopan unionin taloudellisten etujen suojaamista koskevan
komission vuosikertomuksen 2010[1]
mukaan petosepäilyt koskevat talousarvion tulo- ja menopuolella noin 600:aa
miljoonaa euroa vuodessa huolimatta voimassa olevasta oikeudellisesta
kehyksestä. Voidaan olettaa, että petosten todellinen määrä on vieläkin
suurempi, sillä kaikkia tapauksia ei havaita eikä niistä raportoida. Unionin on suojeltava veronmaksajien varoja
mahdollisimman tehokkaasti ja hyödyntäen kaikkia Euroopan unionista tehdyn
sopimuksen tarjoamia mahdollisuuksia. EU:n talousarviolle aiheutuneet vahingot
edellyttävät toimia, joilla varmistetaan unionin taloudellisten etujen tehokas
ja yhtäläinen suojaaminen, tarvittaessa myös rikosoikeudellisin keinoin. Vaikka
EU:n säännöstö on kehittynyt tällä alalla, joka käsittää petokset, korruption
ja rahanpesun[2],
jäsenvaltiot ovat antaneet toisistaan poikkeavia sääntöjä ja näin myös niiden
oikeusjärjestelmät tarjoavat vaihtelevantasoista suojaa. Tämä tilanne osoittaa,
että unionin taloudellisten etujen suoja ei ole yhtäläinen koko EU:ssa.
Petosten vastaisilla toimenpiteillä ei ole myöskään saavutettu riittävää
ennaltaehkäisevää vaikutusta. Jäsenvaltiot ovat esimerkiksi sisällyttäneet
petoksen määritelmiä monentyyppiseen lainsäädäntöön aina yleisestä rikoslaista,
joka saattaa sisältää täsmälliset tai yleiset rikosmääritelmät, verotukseen
liittyviin rikosoikeudellisiin säännöksiin[3].
Vastaavanlaista vaihtelevuutta esiintyy seuraamuksissa, joita tämäntyyppisistä
rikoksista määrätään eri jäsenvaltioissa[4]. JV || Seuraamukset AT || Vankeusrangaistus enintään 6 kuukautta (StGB 146 §), 3 vuotta (StGB 147 §:n 1 ja 2 momentti), 10 vuotta (StGB 147 §:n 3 momentti, 148 §); vankeusrangaistus enintään 3–5 vuotta ja sakkorangaistus, joka voi olla enintään kaksi kertaa petoksen kohteena olevan määrän suuruinen (AEG 7 §). BE || Vankeusrangaistus 1 kuukausi – 5 vuotta (tuloverolain 450 §), vankeusrangaistus 2 kuukautta – 3 vuotta (tuloverolain 451 §) ja sakkorangaistus (yleisen tulli- ja valmisteverolain 259, 260 ja 261 §) BG || Vankeusrangaistus 1–8 vuotta (rikoslain 209 ja 210 §), vankeusrangaistus 3–10 vuotta (rikoslain 211 §), vankeusrangaistus 2–8 vuotta (rikoslain 212 §), vankeusrangaistus 3–10 vuotta (rikoslain 212(3) §) CY || Vankeusrangaistus 5 vuotta (rikoslain 300 §), vankeusrangaistus enintään 3 vuotta tai sakko, jonka määrä on enintään 5 125,80 euroa, tai molemmat CZ || Vankeusrangaistus enintään 2 vuotta (rikoslain 209–212 §) DK || Vankeusrangaistus enintään 1 vuosi ja 6 kuukautta (rikoslain 279 §) (rikoslain 289A §), 8 vuotta törkeissä petoksissa EE || Sakko tai vankeusrangaistus enintään 3 vuotta (rikoslain 209 §), 5 vuotta (rikoslain 210 §) FI || Sakko tai vankeusrangaistus 14 päivää – 2 vuotta (rikoslain 36 luvun 1 §), (rikoslain 29 luvun 1 §) (rikoslain 29 luvun 5 §), törkeissä petoksissa 4 kuukautta – 4 vuotta FR || Vankeusrangaistus enintään 5 vuotta ja sakko 375 000 euroa (rikoslain 313-1–313-3 §), törkeissä petoksissa enintään 7 vuotta ja sakko 750 000 euroa DE || Vankeusrangaistus enintään 5 vuotta tai sakko (rikoslain 263 §) EL || 10 päivää – 5 vuotta, 3 kuukautta – 5 vuotta (rikoslain 386(1) §), 2 vuotta – 5 vuotta törkeissä petoksissa HU || Vankeusrangaistus enintään 2 vuotta (rikoslain 318 §), 5 vuotta (rikoslain 314 §) IR || Vankeusrangaistus enintään 5 vuotta (vuona 2001 annetun lain 42 §) IT || Vankeusrangaistus 6 kuukausi – 3 vuotta ja sakko 51 – 1 032 euroa (rikoslain 640.1 §), vankeusrangaistus 1–6 vuotta (rikoslain 640 a §) LV || Vankeusrangaistus enintään 3 vuotta, säilöönotto, yhdyskuntapalvelu tai sakko, jonka määrä on enintään minimikuukausipalkka kerrottuna kuudellakymmenellä (17 074,20 euroa) (rikoslain 177 §) LT || Yhdyskuntapalvelu tai sakko, vapauden menetys, pidätys tai vankeusrangaistus enintään 3 vuotta (rikoslain 182 §), tai enintään 8 vuotta (törkeä rikos) LU || Vankeusrangaistus 1 kuukautta – 1 vuosi tai sakko 500 – 30 000 euroa (rikoslain 490 §), vankeusrangaistus 1 kuukausi – 1 vuosi tai sakko 500 – 10 000 euroa (rikoslain 498 §) MT || Vankeusrangaistus 4 kuukautta – 1 vuosi (rikoslain 298(1) §), vankeusrangaistus enintään 18 kuukautta ja sakko 2 329,37 – 34 940,60 euroa (rikoslain 298C §), vankeusrangaistus 7 kuukautta – 2 vuotta (rikoslain 308 §), vankeusrangaistus 1– 6 kuukautta tai sakko (rikoslain 309 §) NL || Vankeusrangaistus enintään 1 vuosi (rikoslain 328 §), 2 vuotta (rikoslain 334 §), 3 vuotta (rikoslain 360 §), 4 vuotta (rikoslain 227 ja 326 §) tai 6 vuotta (rikoslain 225, 336 ja 359 §) tai sakko enintään 76 000 euroa PL || Vankeusrangaistus 3 kuukautta – 5 vuotta (rikoslain 297 §) PT || Vankeusrangaistus enintään 3 vuotta tai sakko (rikoslain 217 §) RO || Vankeusrangaistus 6 kuukautta – 12 vuotta (rikoslain 215 §) (tavanomaisissa olosuhteissa) SI || Vankeusrangaistus 3 kuukautta – 3 vuotta (KZ-1 229 §), vankeusrangaistus enintään 3 vuotta (KZ-1 211 §), vankeusrangaistus enintään 5 vuotta (KZ-1 228 §), sakko tai vankeusrangaistus enintään 3 vuotta (KZ-1 231 §) SK || Vankeusrangaistus enintään 2 vuotta (rikoslain 221 §), vankeusrangaistus 1–5 vuotta (222–225 §) ES || Vankeusrangaistus 6 kuukautta – 3 vuotta (rikoslain 252 §) SE || Vankeusrangaistus enintään 2 vuotta (rikoslain 9 luvun 1 §) UK || Summaarinen tuomio: Vankeusrangaistus enintään 12 kuukautta, sakko tai molemmat (Fraud Act 2006, 1 §); törkeät rikokset: vankeusrangaistus enintään 10 vuotta, sakko tai molemmat Tällaisilla eroilla on kielteinen vaikutus
politiikkaan, jolla unioni pyrkii suojaamaan taloudellisia etujaan, kuten tähän
ehdotukseen liitetyssä vaikutustenarvioinnissa osoitetaan. Kaikissa jäsenvaltiossa
sovellettavat yhteiset rikosmääritelmät vähentäisivät vaihtelevien käytäntöjen
riskiä, sillä niiden avulla varmistettaisiin yhdenmukainen tulkinta ja
yhtäläiset syytetoimien edellytykset. Ne myös tehostaisivat kyseisten
säännösten ennaltaehkäisevää vaikutusta ja täytäntöönpanomahdollisuuksia sekä
vähentäisivät mahdollisten rikoksentekijöiden kannustimia siirtyä harjoittamaan
tahallista laitonta toimintaansa sellaisille lainkäyttövallan alueille
unionissa, joilla rangaistukset ovat lievempiä. Unionin taloudellisten etujen yhtäläinen suojaaminen on tärkeää myös
unionin toimielinten, elinten, virastojen ja laitosten uskottavuuden kannalta
sekä talousarvion legitiimin toteutuksen varmistamiseksi. Tästä syystä tämän
ehdotuksen olisi katettava varsinaisten petosten lisäksi myös muuntyyppiset
petoksiin liittyvät laittoman toiminnan muodot, joilla aiheutetaan vahinkoa
EU:n talousarviolle, mukaan lukien korruptio, rahanpesu ja julkisten
hankintamenettelyjen vaikeuttaminen. Ratkaiseva tekijä on se, että toimista
hyödytään EU:n talousarvion ja kaikkien veronmaksajien kustannuksella. Lisäsyy uuden säädöksen ehdottamiselle on
tarve hyväksyä konkreettisia toimenpiteitä, joilla pannaan täytäntöön komission
kokonaisvaltainen petostentorjuntastrategia. Tästä syystä komissio ehdottaa
tämän direktiivin hyväksymistä. 1.2 Oikeudellinen tausta Unionin taloudellisten etujen
rikosoikeudellista suojaamista koskevat ensimmäiset määräykset annettiin vuonna
1995 yleissopimuksessa Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta
ja sen lisäpöytäkirjat, joihin viitataan jäljempänä yhdessä ilmaisulla
’taloudellisten etujen suojaamista koskeva yleissopimus’[5]. Taloudellisten etujen
suojaamista koskevan yleissopimuksen ovat sittemmin ratifioineet lähes kaikki
jäsenvaltiot, ja se on tullut voimaan sen ratifioiden osalta[6]. Asiaa koskeviin unionin
yleisiin rikosoikeudellisiin toimenpiteisiin sisältyy rikoksen tuottaman hyödyn
ja rikoksella saadun omaisuuden sekä rikoksentekovälineiden menetetyksi
tuomitsemisesta 24 päivänä helmikuuta 2005 tehty neuvoston puitepäätös
2005/212/YOS[7].
Komissio on ehdottanut, että tämä puitepäätös korvataan sen osapuolten osalta
direktiivillä rikoshyödyn jäädyttämisestä ja menetetyksi tuomitsemisesta
Euroopan unionissa[8]
. Tätä kehystä on täydennetty unionin yleisillä
rikosoikeudellisilla toimenpiteillä, joilla torjutaan tietty lailliselle
taloudelle erityisen haitallinen laiton toiminta, kuten rahanpesu[9] ja korruptio[10]. Vaikka kyseiset toimenpiteet
eivät liitykään pelkästään unionin taloudellisten etujen suojaamiseen, ne
kuitenkin edistävät myös sitä. Toukokuussa 2011 komissio antoi tiedonannon
Euroopan unionin taloudellisten etujen suojaamisesta rikosoikeuden ja
hallinnollisten tutkimusten avulla[11]
ja siihen liittyvän komission yksiköiden valmisteluasiakirjan[12]. Nämä asiakirjat osoittavat,
että nykyinen oikeudellinen kehys on johtanut moninaisiin rikosmääritelmiin ja
rikosoikeudellisia seuraamuksia koskeviin säännöksiin eri puolilla EU:ta.
Niissä myös todetaan, että komissio pitää rikosoikeutta yhtenä keinona parantaa
tätä tilannetta. Syyskuussa 2011 annetussa tiedonannossa ”Kohti
EU:n kriminaalipolitiikkaa”[13]
esitetään ehdotuksia EU:n rikosoikeuden sisällön ja rakenteen yleiseksi
kehykseksi sekä EU:n rikoslainsäädännön pääperiaatteiksi (kuten edellytys
siitä, että EU:n rikoslainsäädännöllä ei ylitetä sitä, mikä on sen tavoitteiden
kannalta tarpeen ja oikeassa suhteessa niihin). Unionin taloudellisia etuja vahingoittavan
laittoman toiminnan torjumiseksi on annettu vähitellen hallinnollista
lainsäädäntöä. Asetuksessa (EY, Euratom) N:o 2988/95 vahvistetaan
hallinnolliset säännöt unionin taloudellisia etuja vahingoittavan laittoman
toiminnan käsittelemiseksi[14]
ja sen ohella on annettu alakohtaisia hallinnollisia sääntöjä[15]. Edellä mainittujen,
varsinaisesti unionin taloudellisten etujen suojaamista koskevien
horisontaalisten välineiden lisäksi monet unionin hallinnolliset säännökset
sisältävät unionin julkisiin varoihin vaikuttavaa laitonta toimintaa koskevia
säännöksiä[16]. 2. KUULEMISTEN JA
VAIKUTUSTENARVIOINTIEN TULOKSET 2.1 Intressitahojen kuuleminen Komissio on kuullut sidosryhmiä useaan
otteeseen. Se kuuli rikosoikeuden alan akateemisia asiantuntijoita 25.
lokakuuta 2011 ja jäsenvaltioiden virkamiehiä erikseen heille varatussa
tapaamisessa 6. joulukuuta 2011. Euroopan parlamentin kansalaisvapauksien sekä
oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan edustajat osallistuivat myös kuulemisiin.
Jäsenvaltioiden syyttäjäviranomaisten näkemykset kerättiin kyselylomakkeilla ja
Eurojustin Haagissa 23. kesäkuuta 2011 ja 16. joulukuuta 2011 järjestämissä
syyttäjäviranomaisten keskustelutilaisuuksissa. Lisäksi komissio tapasi
Euroopan veronmaksajien liiton edustajia asiantuntijakokouksessa 25. tammikuuta
2012. Asiantuntijat ovat korostaneet, että voimassa
olevassa unionin taloudellisten etujen suojaamista koskevassa oikeudellisessa
kehyksessä on huomattavia puutteita. Ne liittyvät erityisesti syytetoimien
vanhentumisaikoihin. Akateemiset asiantuntijat korostivat periaatetta, jonka
mukaan rikosoikeutta olisi käytettävä ainoastaan viimeisenä keinona ja
erityistä huomiota olisi kiinnitettävä toissijaisuus- ja
suhteellisuusperiaatteiden noudattamiseen. Koska rikosoikeus on varsin tiukka
yhteiskunnallisen valvonnan muoto, joka vaikuttaa syvällisesti perustavaa
laatua oleviin kansalaisvapauksiin, sitä on käytettävä viimeisenä keinona. Sitä
on myös pantava täytäntöön tavalla, jolla suojellaan perustavaa laatua olevia
etuja ja kunnioitetaan samalla kansalaisvapauksia ja niistä nauttivia
kansalaisia. Jäsenvaltioiden asiantuntijat kannattivat yleisesti komission
ajamaa tavoitetta eli veronmaksajien varojen ja sellaisten perustavaa laatua
olevien etujen turvaamista, jotka ansaitsevat yhtäläisen suojan joka puolella
Euroopan unionia. Oikeusalan toimijoiden keskuudessa oltiin laajalti sitä
mieltä, että selkeä rikosoikeus, joka tarjoaa tasavertaiset
toimintaedellytykset, oli tärkeä tekijä ja että sitä olisi täydennettävä
menettelyitä koskevilla toimenpiteillä havaittujen puutteiden korjaamiseksi.
Viimeksi mainittu seikka on otettu huomioon komission työohjelmassa, jossa
esitetään erillisen, menettelyihin liittyviä toimenpiteitä koskevan aloitteen
toteuttamista unionin taloudellisten etujen suojaamiseksi vuonna 2013. Euroopan
veronmaksajien liitto ilmaisi voimakkaan tukensa komission aikomukselle turvata
paremmin unionin taloudelliset edut laittomalta varojen väärinkäytöltä sekä
lähestymistavalle, jonka mukaan määritellään kattava, ennaltaehkäisevästi
vaikuttava rikosoikeudellinen kehys unionin taloudellisten etujen
suojaamiseksi. 2.2 Vaikutusten arviointi Komissio arvioi
toimintavaihtoehtojen vaikutuksia ottaen huomioon helmikuussa 2012 valmistuneen
ulkopuolisen tutkimuksen tulokset[17].
Mahdollisten toimintavaihtoehtojen arvioinnin jälkeen vaikutustenarvioinnissa
päätellään, että suositeltavassa ratkaisussa laajennetaan eräitä petoksiin
liittyvien rikostyyppien määritelmiä, otetaan käyttöön vähimmäisrangaistukset
ja yhdenmukaistetaan lakisääteisiä vanhentumisaikoja. 3. EHDOTUKSEN OIKEUDELLISET
NÄKÖKOHDAT 3.1 Oikeusperusta Tämä ehdotus perustuu Euroopan unionin toiminnasta
tehdyn sopimuksen 325 artiklan 4 kohtaan. Kyseisessä 325 artiklassa vahvistetaan EU:n
toimivalta toteuttaa tarvittavat toimenpiteet, joilla on ennaltaehkäisevä
vaikutus, unionin taloudellisten etujen suojaamiseksi petolliselta menettelyltä
ja muulta laittomalta toiminnalta sekä tällaisen menettelyn ja toiminnan
torjumiseksi. Artiklan 4 kohdassa määrätään lainsäädäntömenettelystä, jota
noudattaen hyväksytään tarvittavat toimenpiteet tehokkaan ja yhtäläisen
suojelun tarjoamiseksi. Se muodostaa oikeusperustan, jonka nojalla voidaan
antaa lainsäädäntöä unionin taloudellisten etujen suojaamiseksi petoksilta ja
muulta laittomalta toiminnalta sekä petosten ja tällaisen laittoman toiminnan
torjumiseksi. Petoksen käsite on tässä yhteydessä ymmärrettävä laajassa
merkityksessä siten, että se kattaa myös tiettyjä petoksiin liittyviä rikoksia. Unionin taloudellisiin etuihin vaikuttavan
laittoman toiminnan torjunta on hyvin erityinen politiikan alue, kuten
määräyksen sisällyttäminen erityiseen ”petosten torjuntaa” käsittelevään lukuun
”varainhoitoa koskevat määräykset” sisältävässä perussopimuksen osastossa
osoittaa. Lisäksi käsite ”ennaltaehkäisevä vaikutus” ei esiinny missään muualla
perussopimuksessa. Tämä osoittaa, että unionilla on tällä erityisalalla
käytettävissään monenlaisia välineitä. Tätä erityispiirrettä vahvistaa edelleen
SEUT-sopimuksen 310 artiklan 6 kohta, jossa heti varainhoitoa koskevan osaston
ensimmäisessä artiklassa korostetaan tarvetta torjua unionin
taloudellisiin etuihin vaikuttavaa laitonta toimintaa (”suojaavat”). SEUT-sopimuksen 325 artiklan tarkoituksena on
suojata sitä etua, josta tällä prioriteettialalla on kyse, toisin sanoen
unionin julkisia varoja kaikkialla, missä niitä kerätään ja käytetään. ·
Unionin julkisten varojen suojelu on yhteinen etu
unionin tasolla, eli se eroaa jäsenvaltioiden kansallisten taloudellisten
etujen summasta. Tästä syystä perussopimuksessa annetaan unionille laajat
valtuudet toteuttaa toimenpiteitä, joilla on ”ennaltaehkäisevä vaikutus” ja
jotka tarjoavat ”tehokkaan suojan” (325 artiklan 1 kohta) ja ”yhtäläisen
suojelun” (325 artiklan 4 kohta)[18].
Ennaltaehkäisevä, tehokas ja yhtäläinen suojelu käsittää luonteeltaan ja
historiallisesti (ks. taloudellisten etujen suojaamista koskeva yleissopimus
vuodelta 1995) rikosoikeudellisen ulottuvuuden. Rikosoikeus on tarpeen
ennaltaehkäisevän vaikutuksen aikaansaamiseksi tällä alalla, sillä voidaan
olettaa, että rikosoikeudellisten seuraamusten uhka ja niiden vaikutus
mahdollisten rikoksentekijöiden maineeseen vähentävät merkittävästi halukkuutta
ryhtyä laittomaan toimintaan. Näin ollen 325 artiklassa annetaan valtuudet
hyväksyä rikosoikeudellisia säännöksiä, jotka koskevat unionin taloudellisten
etujen suojaamista kaikenlaisilta mahdollisilta laittomilta toimilta. Vastaavaa
valtuutusta ei sisältynyt vastaavaan EY:n perustamissopimuksen 280 artiklan 4
kohtaan. ·
Unionin taloudellisia etuja ei määritellä itse
perussopimuksessa, mutta muualla perussopimuksessa käytettyä ilmausta
”talousarvio” (esim. 310 artiklan 1 kohdan toinen alakohta) laajempi ilmaus
osoittaa selvästi, että katetuksi tulevat kaikki varat, joita unioni hallinnoi
tai joita hallinnoidaan unionin puolesta[19]. Tämä ehdotus korvaa ehdotuksen direktiiviksi
yhteisön taloudellisten etujen rikosoikeudellisesta suojaamisesta[20]. 3.2 Toissijaisuus,
oikeasuhteisuus ja perusoikeuksien noudattaminen Unionin tasolla toteutettaviin toimiin
katsotaan olevan tarvetta seuraavien seikkojen vuoksi: Unionin taloudelliset edut liittyvät varoihin
ja vastuisiin, joita unioni hallinnoi tai joita hallinnoidaan unionin puolesta.
Näin ollen unionin taloudelliset edut sijoittuvat alusta alkaen unionin
tasolle. Ne ovat sellaisina vielä enemmän unionikeskeisiä kuin ala, jolla
jäsenvaltioiden sääntöjä yhdenmukaistetaan. Ne ovat muodoltaan ja sisällöltään
paremmin verrattavissa sääntöihin, jotka koskevat unionin toimielinten,
elinten, virastojen ja laitosten omia suojatoimenpiteitä, muun muassa fyysisen
ja tietoturvallisuuden osalta. Tämän seurauksena niitä ei voida käsitellä
asianmukaisesti pelkästään jäsenvaltioiden toimin. Tämän arvioinnin mukaisesti
perussopimuksen 310 artiklan 6 kohdassa ja 325 artiklan 1 ja 4 kohdassa
edellytetään unionin lainsäädäntötoimia, joilla säädetään yhtäläisistä ja
ennaltaehkäisevistä toimenpiteistä unionin taloudellisten etujen suojaamiseksi
laittomalta toiminnalta. Lisäksi neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o
1605/2002 48 artiklan mukaan Euroopan komissio on täysin vastuussa kaikkien
unionin talousarvion tulojen ja menojen toteuttamisesta. Unionilla on parhaat edellytykset suojella
taloudellisia etujaan tällä alalla sovellettavien erityisten EU:n sääntöjen
vuoksi. Niihin kuuluvat varainhoitoasetuksen talousarviota koskevat säännöt,
yleiset säännöt taloudellisten etujen suojaamisesta hallinnollisen
lainsäädännön keinoin ja alakohtaiset säännöt taloudellisten etujen
suojaamisesta eri politiikanaloilla, joihin voi kohdistua vaikutuksia. Tämä
pätee myös siltä osin kuin on kyse unionin taloudellisten etujen suojaamista
koskevien rikosoikeudellisten säännösten yhdenmukaistamisesta. Kaikessa
EU:n lainsäädännössä on noudatettava toissijaisuusperiaatetta, ja rikosoikeuden
alalla tähän vaatimukseen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Tämä tarkoittaa
sitä, että EU voi antaa lainsäädäntöä vain jos tavoitetta ei voida saavuttaa
tehokkaammin kansallisen tai alue- ja paikallistason toimenpiteillä, vaan
ehdotetun toimenpiteen laajuuden tai vaikutusten vuoksi tavoite voidaan
saavuttaa paremmin unionin tasolla. Vain unioni voi antaa kaikkia
jäsenvaltioita sitovaa lainsäädäntöä lainsäädäntöjen lähentämisestä ja näin
ollen luoda oikeudellisen kehyksen, joka auttaisi korjaamaan nykyisen tilanteen
puutteet, erityisesti vastaavuuden puuttumisen, joka on ristiriidassa
SEUT-sopimuksen 325 artiklan 4 kohdassa asetettujen tavoitteiden kanssa. Ehdotus vaikuttaa seuraaviin unionin
perusoikeuskirjassa vahvistettuihin oikeuksiin ja periaatteisiin: oikeus
vapauteen ja oikeus perhe-elämään (tuomittujen rikoksentekijöiden mahdollisen
vankeusrangaistuksen kautta), ammatillinen vapaus ja elinkeinovapaus (tuomittujen
rikoksentekijöiden mahdollisten oikeudenmenetysten kautta), omistusoikeus
(sulkemalla rikoksiin syyllistyneitä yrityksiä), tuomion mukaiset
rikosoikeudelliset sakot ja menetetyksi tuomitseminen, laillisuusperiaate ja
rikoksista määrättävien rangaistusten oikeasuhteisuus (uusien rikosmääritelmien
vuoksi) sekä oikeus olla joutumatta syytteeseen kahdesti samasta syystä
(seurauksena vuorovaikutuksesta hallinnollisten seuraamusjärjestelmien kanssa).
Nämä vaikutukset ovat perusteltuja, koska niiden tarkoituksena on saavuttaa
unionin tunnustamat yleisen edun mukaiset tavoitteet (ks. perusoikeuskirjan 52
artiklan 1 kohta) ja erityisesti mahdollistaa tehokkaiden ja ennaltaehkäisevien
toimenpiteiden toteuttaminen unionin taloudellisten etujen suojaamiseksi. Koska
sääntöjenvastaisuuksien ja petosten määrät eivät ole vähentyneet ja
taloudellisten etujen suojaamista koskevan yleissopimuksen mukaiset nykyiset
toimenpiteet ovat olleet tehottomia, on tarpeen vahvistaa rikosoikeudellisia
toimenpiteitä petosten ja niihin liittyvän laittoman toiminnan torjumiseksi ja
ennaltaehkäisemiseksi. Tässä ehdotuksessa on varmistettu huolellisesti se, että
kyseiset toimenpiteet eivät ylitä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen
saavuttamiseksi, ja ne ovat näin ollen oikeasuhteisia. 3.3 Sääntelytavan valinta Direktiivi on asianmukainen väline, jotta
voidaan vahvistaa yhdenmukaistetut rikosoikeudelliset säännökset EU:n
taloudellisten etujen suojaamiseksi ja antaa jäsenvaltioille samalla tiettyä
joustonvaraa ja mahdollisuus asettaa tiukempia säännöksiä. 3.4 Erityiset säännökset 1 artikla: Kohde –
tässä säännöksessä esitetään ehdotuksen tarkoitus ja soveltamisala ja todetaan
erityisesti, että ehdotus koskee vain unionin taloudellisten etujen suojelua. 2 artikla: Unionin taloudellisten etujen
määritelmä – tässä säännöksessä esitetään unionin
taloudellisten etujen määritelmä, jota sovelletaan koko direktiivissä. Euroopan
unionin tuomioistuin on vahvistanut[21],
että yhtäältä arvonlisäverotulojen kerääminen sovellettavan yhteisön oikeuden
mukaisesti ja toisaalta vastaavien arvonlisäverovarojen tulouttaminen yhteisön
talousarvioon liittyvät suoraan toisiinsa, koska kaikista puutteista
arvonlisäverotulojen keräämisessä aiheutuu mahdollisesti arvonlisäverovarojen
määrän väheneminen. Arvonlisäveropetoksen on tämän vuoksi katsottava
vaikuttavan EU:n taloudellisiin etuihin, ja sen vuoksi se kuuluu tämän
direktiiviehdotuksen soveltamisalaan. 3 artikla: Unionin taloudellisiin etuihin
vaikuttava petos – tässä säännöksessä määritellään
petoksellinen toiminta, joka on kriminalisoitava jäsenvaltioissa. 4 artikla: Unionin
taloudellisiin etuihin vaikuttavat petokseen liittyvät rikokset – tässä
säännöksessä käsitellään laitonta toimintaa petosten ennaltaehkäisyn ja
torjunnan näkökulmasta. Artiklassa säädetään, että tarjouksen
tekijöiden epärehellinen toiminta julkisissa hankinnoissa on kriminalisoitava
jäsenvaltioissa. Se kattaa petoksen kaltaisen toiminnan, jossa julkisilta
viranomaisilta perusteettomasti saatuihin tietoihin perustuvia, mutta
paikkansapitäviä tietoja annetaan hankintaviranomaiselle avustuksen
myöntämismenettelyn aikana. Tällainen säännös on jo voimassa eräissä
jäsenvaltioissa, mutta seuraamusten taso vaihtelee merkittävästi
jäsenvaltioittain (esim. päivän vankeusrangaistuksesta vähintään kolmen vuoden
vankeusrangaistukseen[22]).
On arvioitu, että tehokkaan lainsäädännön puute tällä osa-alueella merkitsee
unionin talousarviolle vuosittain 40 miljoonan euron menetystä[23]. Tarjouksen tekijöiden välinen
tarjouskeinottelu on jo täytäntöönpanotoiminnan kohteena, ja siitä määrätään
seuraamuksia unionin ja jäsenvaltioiden tasolla. Tämän vuoksi se jää
direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle. Direktiivin 4 artiklassa määritellään myös
korruptio, joka on kriminalisoitava jäsenvaltioissa. Määritelmä perustuu
suurelta osin taloudellisten etujen suojaamista koskevaan yleissopimukseen ja
sen pöytäkirjoihin. Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta
vuonna 1995 tehdyn yleissopimuksen ja sen pöytäkirjojen täytäntöönpanemiseksi
annettu kansallinen lainsäädäntö sekä asiaan liittyvä oikeuskäytäntö
osoittavat, että yleissopimuksen sisältämiä aktiivisen ja passiivisen
korruption määritelmiä on kehitettävä. Toisin kuin taloudellisten etujen
suojaamista koskevassa yleissopimuksessa tässä säännöksessä ei edellytetä, että
toiminnalla on laiminlyötävä virallisia velvoitteita, jotta säännöstä
voitaisiin soveltaa. Tältä osin tarvitaan erillinen säännös, sillä korruptio on
erityisen vakava ongelma unionin taloudellisten etujen kannalta. Direktiivin 4
artiklassa määritellään myös varojen väärinkäyttö. Sillä tarkoitetaan
virkamiesten toimintaa, jota ei voida katsoa varsinaiseksi petokseksi mutta
jossa varoja tai omaisuutta väärinkäytetään aiotun tarkoituksen vastaisesti
tarkoituksena aiheuttaa vahinkoa unionin taloudellisille eduille. Direktiivissä
viitataan myös rahanpesun vastaiseen lainsäädäntöön, jotta tämän direktiivin
nojalla kriminalisoiduista rikoksista saadun hyödyn rahanpesu
kriminalisoitaisiin jäsenvaltioissa. Näin varmistetaan, että kaikkiin unionin
taloudellisten etujen vastaisiin rikoksiin sovelletaan samaa
seuraamusjärjestelmää. Tässä artiklassa määritellään myös virkamiehen
käsite. Määritelmä kattaa henkilöt, jotka ovat lainsäädäntö-, hallinto- tai
oikeusvirassa tai hoitavat muutoin julkista tehtävää unionin puolesta tai
jäsenvaltioissa. Sen piiriin kuuluvat myös tällaisia tehtäviä kolmansissa
maissa hoitavat henkilöt. Unionin taloudellisia etuja on tarpeen suojata
aktiiviselta ja passiiviselta korruptiolta sekä varojen väärinkäytöltä myös
kolmansissa maissa toimivien henkilöiden osalta, kun he hallinnoivat unionin
varoja. 5 artikla: Yllyttäminen, avunanto ja yritys – tätä säännöstä sovelletaan kaikkiin edellä mainittuihin rikoksiin ja
siinä edellytetään, että jäsenvaltiot kriminalisoivat myös tällaisten rikosten valmistelun
ja siihen osallistumisen. Pääosaan rikoksista ei ole sisällytetty
rikosoikeudellista vastuuta rikoksen yrityksestä, koska rikosten
perusmääritelmät kattavat jo yrityksen. 6 artikla: Oikeushenkilöiden vastuu – tätä säännöstä sovelletaan kaikkiin edellä mainittuihin rikoksiin ja
siinä edellytetään, että jäsenvaltiot varmistavat oikeushenkilöiden vastuun,
ilman että tällainen vastuu olisi vaihtoehtoinen luonnollisten henkilöiden
vastuulle. 7 artikla: Luonnollisille henkilöille
määrättävät rikosoikeudelliset seuraamukset – tätä
säännöstä sovelletaan kaikkiin edellä mainittuihin rikoksiin ja siinä
velvoitetaan jäsenvaltiot soveltamaan tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia
seuraamuksia unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti sekä vahvistamaan
luonnollisille henkilöille määrättävien rikosoikeudellisten seuraamusten
vähimmäistason. Säännöksissä vahvistettavat rikosoikeudelliset seuraamukset
ovat oikeassa suhteessa rikosten huomattavaan vakavuuteen ja vastaavat tällä
hetkellä useimmissa jäsenvaltioissa määrättäviä seuraamuksia. Direktiivin 7
artiklassa selvennetään myös tiettyjä seikkoja, jotka liittyvät direktiivin ja
muilla perusteilla päätettyjen kurinpidollisten seuraamusten väliseen
suhteeseen. 8 artikla: Vankeusrangaistusten vähimmäispituudet – näitä säännöksiä sovelletaan kaikkiin edellä mainittuihin rikoksiin
ja niissä edellytetään tiettyjen vähimmäisvankeusaikojen vahvistamista
erityisen törkeille rikoksille. Kullekin rikokselle asetetaan tietyt
rahamääräiset raja-arvot. Tällaisten vähimmäisseuraamusten käyttöönotto
varmistaa yhdenmukaisuuden koko unionissa siten, että samantyyppiseen
toimintaan sovelletaan yhdenmukaisia seuraamuksia joka jäsenvaltiossa. Tästä
seuraa, että unionin taloudellisia etuja suojellaan tehokkaasti ja yhtäläisesti
koko unionissa. Talousrikosten – kuten petosten – tapauksessa
rikosoikeudellisilla seuraamuksilla voi olla erityisen ennaltaehkäisevä
vaikutus, sillä mahdollisten rikoksentekijöiden voidaan olettaa tekevän
tietynlaisen riskiarvioinnin ennen päätöstä rikoksen tekemisestä. Tämän vuoksi
vähimmäisseuraamusten käyttöönottoa pidetään välttämättömänä, jotta voidaan
varmistaa tehokkaan ennaltaehkäisevän vaikutuksen aikaansaaminen koko
Euroopassa. Kuuden kuukauden vähimmäisseuraamuksen käyttöönotto on oikeassa suhteessa
rikoksen vakavuuteen nähden. Sillä myös varmistetaan, että eurooppalaista
pidätysmääräystä voidaan käyttää eurooppalaista pidätysmääräystä koskevan
puitepäätöksen[24]
2 artiklassa luetelluissa rikoksissa. Näin varmistetaan, että oikeudellinen ja
lainvalvontaa koskeva yhteistyö on mahdollisimman tehokasta. 9 artikla: Oikeushenkilöille määrättävien
vähimmäisseuraamusten tyypit – tämä säännös on 7
artiklan kaltainen säännös, jota sovelletaan oikeushenkilöille määrättäviin
seuraamuksiin. 10 artikla: Varojen jäädyttäminen ja
menetetyksi tuomitseminen – tätä säännöstä sovelletaan
kaikkiin edellä mainittuihin rikoksiin ja siinä edellytetään jäsenvaltioilta
välineitä rikoshyödyn ja rikoksentekovälineiden jäädyttämiseksi ja menetetyksi
tuomitsemiseksi. 11 artikla: Lainkäyttövalta – tämä säännös perustuu alue- ja henkilöllisyysperiaatteeseen. Sitä
sovelletaan kaikkiin edellä mainittuihin rikoksiin, ja siinä edellytetään, että
oikeusviranomaisilla on toimivalta, jonka avulla ne voivat käynnistää
tutkimuksia, ajaa syytetoimia ja antaa tuomion tapauksissa, jotka liittyvät
unionin taloudellisiin etuihin. Koska tämä direktiivi ei mahdollista petoksia
koskevia syytetoimia tapauksissa, joissa jäsenvaltioilla ei ole
lainkäyttövaltaa, jäsenvaltiot ja komissio toimittavat todisteet muiden kuin
unionin kansalaisten unionin ulkopuolella tekemistä petoksista kyseiselle
kolmannelle maalle ja tekevät yhteistyötä, jotta toimivaltaiset viranomaiset
kyseisessä maissa toteuttaisivat kyseistä toimintaa koskevat syytetoimet. 12 artikla: Unionin taloudellisiin etuihin
vaikuttavien rikosten vanhentuminen – tätä säännöstä
sovelletaan kaikkiin edellä mainittuihin rikoksiin ja siinä edellytetään
vähimmäisvanhentumisajan säätämistä; lisäksi säädetään lopulliseen tuomioon
perustuvien rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanoa koskevasta
vanhentumisajasta. 13 artikla: Takaisinperintä – tässä säännöksessä selvennetään, että tällä direktiivillä ei
vaikuteta jäsenvaltioiden velvollisuuteen varmistaa tässä direktiivissä
tarkoitettujen rikosten seurauksena sääntöjenvastaisesti maksettujen määrien
takaisinperintä, myös riippumatta 12 artiklaan sisältyvästä rikosoikeudellista
vanhentumisaikaa koskevasta säännöksestä. 14 artikla: Vuorovaikutus muiden asiaa
koskevien unionin säädösten kanssa – tällä
säännöksellä selvennetään hallinnollisen ja rikosoikeudellisen
seuraamusjärjestelmän välistä vuorovaikutusta. 15 artikla: Jäsenvaltioiden ja Euroopan
komission (Euroopan petostentorjuntaviraston) välinen yhteistyö – tämä säännös vastaa jäsenvaltioiden ja komission välistä yhteistyötä
koskevaa määräystä, joka sisältyy taloudellisten etujen suojaamista koskevan
yleissopimuksen toiseen pöytäkirjaan. Tämä säännös on tarpeellinen, koska
yleissopimus ja sen pöytäkirjat kumotaan 16 artiklalla. 16 artikla: Euroopan yhteisöjen
taloudellisten etujen rikosoikeudellista suojaamista koskevien yleissopimusten
kumoaminen – tällä säännöksellä kumotaan Euroopan
yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta vuonna 1995 tehty yleissopimus
ja sen pöytäkirjat. 4. TALOUSARVIOVAIKUTUKSET Tällä ehdotuksella ei ole vaikutuksia unionin
talousarvioon. Sen tavoitteena on kuitenkin estää unionin taloudellisiin
etuihin vaikuttavasta laittomasta toiminnasta johtuvia menetyksiä lisäämällä
ennaltaehkäisevää vaikutusta ja tehostamalla jäsenvaltioiden
rikosoikeudellisten viranomaisten harjoittaman täytäntöönpanon valvonnan
tehokkuutta sekä helpottaa takaisinperintää tapauksissa, joissa unionin
taloudellisiin etuihin vaikuttava laiton toiminta on jo aiheuttanut menetyksiä. 2012/0193 (COD) Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON
DIREKTIIVI unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvien
petosten torjunnasta rikosoikeudellisin keinoin EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN
UNIONIN NEUVOSTO, jotka, ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta
tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 325 artiklan 4 kohdan, ottavat huomioon Euroopan komission
ehdotuksen, sen jälkeen kun esitys
lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu
kansallisille parlamenteille, ottavat huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen
lausunnon[25],
noudattavat tavallista
lainsäätämisjärjestystä, sekä katsovat seuraavaa: (1) Euroopan unionin
taloudellisten etujen suojaamisessa ei ole kyse ainoastaan
talousarviomäärärahojen hallinnoinnista, vaan se ulottuu kaikkiin toimenpiteisiin,
jotka vaikuttavat kielteisesti tai uhkaavat vaikuttaa kielteisesti unionin
varoihin ja jäsenvaltioiden varoihin siinä määrin kuin ne on osoitettu
jäsenvaltioiden talouden tai julkisen talouden tukemiseen tai vakauttamiseen
unionin politiikanalojen kannalta merkityksellisellä tavalla. (2) Jotta voitaisiin varmistaa
unionin taloudellisten etujen tehokas, oikeasuhteinen ja varoittava suojelu,
jäsenvaltioiden rikosoikeuden olisi edelleen täydennettävä hallinto- ja
yksityisoikeuden mukaista suojelua kaikkein vakavimpien tällä alalla
esiintyvien petoksiin liittyvien toimintatapojen osalta siten, että samalla
vältetään epäjohdonmukaisuudet näillä oikeudenaloilla ja niiden välillä. (3) Unionin taloudellisten etujen
suojaaminen edellyttää petoksen yhteistä määritelmää, jolla katetaan sekä EU:n
talousarvion menoja että tuloja vahingoittavat petokset. (4) Arvonlisäveroon (alv)
vaikuttavat petokset vähentävät jäsenvaltioiden verotuloja ja näin myös
yhdenmukaisen verokannan soveltamisesta jäsenvaltioiden arvonlisäveron
määräytymisperusteeseen saatavaa tulosta. Kuten tuomioistuimen
oikeuskäytännössä[26]
on vahvistettu, yhtäältä arvonlisäverotulojen kerääminen sovellettavan yhteisön
oikeuden mukaisesti ja toisaalta vastaavien arvonlisäverovarojen tulouttaminen
yhteisön talousarvioon liittyvät suoraan toisiinsa, koska kaikista puutteista
arvonlisäverotulojen keräämisessä aiheutuu mahdollisesti arvonlisäverovarojen
määrän väheneminen. Tämän vuoksi tämän direktiivin soveltamisala kattaa jäsenvaltioiden
arvonlisäverotuloista saatavat tulot. (5) Arvioitaessa arvonlisäveroon
perustuvien omien varojen laittomasta vähenemisestä EU:n taloudellisiin etuihin
aiheutuvaa tuntuvaa vaikutusta ja sovellettaessa tähän direktiivin sisältyviä
raja-arvoja olisi noudatettava suhteellisuusperiaatetta, kun otetaan huomioon
kyseisen omien varojen lajin erityinen luonne ja sen laskentamenetelmä, mukaan
lukien jäsenvaltioiden eriytetty kohtelu. (6) Unionin taloudellisiin
etuihin voi kohdistua kielteisiä vaikutuksia, jos tarjousten tekijät antavat
suoraan tai välillisesti hankintaviranomaisilta perusteettomasti saatuihin
tietoihin perustuvia tietoja hankintasopimuksen tekeville tai avustuksen
myöntäville viranomaisille tarkoituksenaan kiertää julkiseen
hankintamenettelyyn tai avustusten myöntämismenettelyyn sovellettavat säännöt
tai poiketa niistä. Vaikka tällainen toiminta on hyvin lähellä petosta, se ei
kuitenkaan välttämättä ole tarjoajan osalta kaikki rikosoikeudelliset
tunnusmerkit täyttävä petos, sillä esitetty tarjous voi vastata kaikkia
asetettuja vaatimuksia. Tarjoajien välinen tarjouskeinottelu rikkoo unionin
kilpailusääntöjä ja vastaavia kansallisia lakeja; siihen kohdistetaan julkisia
täytäntöönpanotoimia ja seuraamuksia koko unionin alueella, ja se olisi
jätettävä tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle. (7) Rahanpesun vastaista unionin
lainsäädäntöä voidaan soveltaa täysimääräisesti tässä direktiivissä
tarkoitetuista rikoksista saatua hyötyä koskevaan rahanpesuun. Viittauksella
kyseiseen lainsäädäntöön on tarkoitus varmistaa, että tällä direktiivillä
käyttöön otettua seuraamusjärjestelmää sovelletaan kaikkiin rikoksiin, jotka
kohdistuvat unionin taloudellisiin etuihin. (8) Korruptio on erityisen vakava
unionin taloudellisiin etuihin kohdistuva uhka, joka voi monissa tapauksissa
liittyä myös petokselliseen toimintaan. Tällä osa-alueella tarvittaisiin tästä
syystä erillistä kriminalisointia. Olisi varmistettava, että tällaiset rikokset
kuuluvat määritelmän soveltamisalaan riippumatta siitä, rikkooko kyseinen
toiminta virkavelvollisuuksia. Passiiviseen korruptioon ja varojen
väärinkäyttöön perustuvien rikosten osalta säännöksiin olisi tarpeen
sisällyttää julkisten viranomaisten määritelmä, joka kattaa kaikki
asiaankuuluvat virkamiehet riippumatta siitä, onko kyse nimetystä, valitusta,
sopimussuhteisesta tai virassa olevasta henkilöstä, sekä sellaisessa tehtävässä
toimivat henkilöt, jotka tarjoavat valtion tai muiden julkisten elinten
palveluja kansalaisille tai muutoin ylipäätään yleisen edun mukaisia palveluja
ilman varsinaista virkasuhdetta, kuten EU:n varojen hallinnointiin osallistuvat
alihankkijat. (9) Unionin taloudellisiin
etuihin voi kohdistua kielteisiä vaikutuksia virkamiehen toimintatavoista,
joiden tarkoituksena on käyttää varoja tai omaisuutta väärin muuhun kuin suunniteltuun
tarkoitukseen ja jonka tavoitteena on aiheuttaa vahinkoa unionin
taloudellisille eduille. Tämän vuoksi olisi otettava käyttöön täsmällinen
määritelmä rikokselle, joka perustuu tämäntyyppiseen toimintaan. (10) Jotkin unionin taloudellisiin
etuihin kohdistuvat rikokset ovat käytännössä usein lähellä perussopimuksen 83
artiklan 1 kohdan ja kyseisen artiklan nojalla annetun unionin lainsäädännön
soveltamisalaan kuuluvia rikoksia. Sen vuoksi säännösten muotoilussa olisi
varmistettava yhdenmukaisuus tämän lainsäädännön kanssa. (11) Siltä osin kuin
oikeushenkilöiden toiminta voi vahingoittaa tai uhata unionin taloudellisia
etuja, oikeushenkilöiden olisi vastattava niiden puolesta tehdyistä, tässä
direktiivissä määritellyistä rikoksista. (12) Jotta unionin taloudellisia
etuja voitaisiin suojella yhtäläisesti toteuttamalla toimenpiteitä, joilla on
ennaltaehkäisevä vaikutus koko unionissa, jäsenvaltioiden olisi lisäksi
säädettävä tietyt vähimmäisseuraamusten tyypit ja tasot, joita sovelletaan
tässä direktiivissä määriteltyihin rikoksiin. Seuraamusten tasot eivät saisi
ylittää sitä, mikä on oikeassa suhteessa rikoksiin, ja tämän vuoksi olisi
otettava käyttöön rahamääräinen raja-arvo, jonka alle jäävissä tapauksissa
kriminalisointi ei ole tarpeen. (13) Tämä direktiivi ei vaikuta
kurinpitomenettelyjen asianmukaiseen ja tehokkaaseen soveltamiseen.
Seuraamukset, joita ei voida rinnastaa rikosoikeudellisiin seuraamuksiin,
voidaan yksittäistapauksissa ottaa huomioon kansallisen lainsäädännön
mukaisesti, kun henkilö tuomitaan yhdestä tai useammasta tässä direktiivissä
määritellystä rikoksesta; muiden seuraamusten osalta olisi noudatettava
täysimääräisesti ne bis in idem ‑periaatetta. Tällä direktiivillä ei
kriminalisoida toimintaa, johon ei sovelleta myös kurinpidollisia seuraamuksia
tai virkavelvollisuuksien rikkomista koskevia muita toimenpiteitä tapauksissa,
joissa tällaisia kurinpidollisia seuraamuksia tai muita toimenpiteitä voidaan
soveltaa kyseessä oleviin henkilöihin. (14) Luonnollisille henkilöille
vakavimmissa tapauksissa määrättävien seuraamusten olisi käsitettävä
vankeusrangaistuksia. Tällaiset vakavimmat tapaukset olisi määriteltävä
viittaamalla tiettyyn rahamääräiseen kokonaisvahingon vähimmäisarvoon, joka
rikollisesta toiminnasta on aiheutunut unionin talousarviolle ja mahdollisesti
muille talousarvioille. Vankeusrangaistusten vähimmäis- ja enimmäispituuksien
määrittäminen olisi tarpeen, jotta voidaan varmistaa, että unionin
taloudellisille eduille tarjotaan yhtäläinen suojelu koko Euroopassa. Kuuden kuukauden
vähimmäisseuraamuksen käyttöönotolla varmistetaan, että eurooppalaista
pidätysmääräystä koskevan puitepäätöksen 2 artiklassa luetelluissa rikoksissa
voidaan antaa ja panna täytäntöön eurooppalainen pidätysmääräys; näin
varmistetaan, että oikeudellinen ja lainvalvontaa koskeva yhteistyö on
mahdollisimman tehokasta. Seuraamuksilla on myös koko Euroopan kattava vahva
ennaltaehkäisevä vaikutus mahdollisiin rikoksentekijöihin. Ankarampia
seuraamusten tasoja olisi määrättävä tapauksissa, joissa rikokseen on
syyllistytty neuvoston puitepäätöksessä 2008/841/YOS[27] tarkoitetun rikollisjärjestön
puitteissa. (15) Ottaen erityisesti huomioon
rikoksentekijöiden ja laittomasta toiminnasta unionin taloudellisten etujen
kustannuksella saadun hyödyn liikkuvuus sekä tarvittavat monimutkaiset rajat
ylittävät tutkimukset, kaikkien jäsenvaltioiden olisi vahvistettava
lainkäyttövaltansa ja vanhentumisaikoja koskevat säännöt, jotka ovat tarpeen
tällaisen toiminnan torjumiseksi. (16) Jotta varmistetaan unionin
oikeuden johdonmukaisuus ja turvataan periaate, jonka mukaan ketään ei voi
rangaista kahdesti samasta toiminnasta, olisi selvennettävä tässä direktiivissä
tarkoitettujen rikosoikeudellisten seuraamusten ja muiden unionin oikeuden
mukaisten kyseeseen tulevien hallinnollisten toimenpiteiden välistä suhdetta.
Tällä direktiivillä ei pitäisi rajoittaa unionin lainsäännön mukaisten
erityisten hallinnollisten toimenpiteiden, seuraamusten ja sakkojen
soveltamista. (17) Rajoittamatta muita unionin
oikeudesta johtuvia velvollisuuksia, olisi tarpeen antaa asianmukainen säännös
jäsenvaltioiden ja komission välisestä yhteistyöstä, jotta varmistetaan tässä
direktiivissä määriteltyjen unionin taloudellisiin etuihin vaikuttavien
rikosten vastainen tehokas toiminta, mukaan lukien jäsenvaltioiden ja komission
välinen tietojenvaihto. (18) Euroopan yhteisöjen
taloudellisten etujen suojaamisesta 26 päivänä heinäkuuta 1995 tehty
yleissopimus[28]
ja sen 27 päivänä syyskuuta 1996[29]
ja 29 päivänä marraskuuta 1996[30]
tehdyt pöytäkirjat olisi kumottava ja korvattava tällä direktiivillä. (19) Tämän direktiivin
asianmukaiseen täytäntöönpanoon jäsenvaltioissa sisältyy henkilötietojen
käsittelyä toimivaltaisten kansallisten viranomaisten välillä ja niiden vaihtoa
jäsenvaltioiden ja unionin toimivaltaisten elinten välillä. Henkilötietojen
käsittelyä kansallisella tasolla kansallisten toimivaltaisten viranomaisten
välillä olisi säänneltävä kansallisella lainsäädännöllä, jossa otetaan huomioon
yksilöiden suojelusta henkilötietojen automaattisessa tietojenkäsittelyssä 28
päivänä tammikuuta 1981 tehty Euroopan neuvoston yleissopimus ja sen
lisäpöytäkirja (ETS N:o 181). Jäsenvaltioiden välisen
henkilötietojen vaihdon olisi täytettävä neuvoston puitepäätöksen 2008/977/YOS[31] vaatimukset. Unionin
toimielinten, elinten, virastojen ja laitosten käsitellessä henkilötietoja
niiden olisi noudatettava yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja
elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta
liikkuvuudesta 18 päivänä joulukuuta 2000 annettua Euroopan parlamentin ja
neuvoston asetusta (EY) N:o 45/2001[32]
sekä oikeudellisen tutkinnan luottamuksellisuutta koskevia sääntöjä. (20) Rikosoikeudellisten
seuraamusten soveltamisella tavoiteltu varoittava vaikutus edellyttää erityistä
varovaisuutta suhteessa perusoikeuksiin. Tässä direktiivissä kunnioitetaan
perusoikeuksia ja otetaan huomioon erityisesti Euroopan unionin
perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet, ja etenkin oikeus vapauteen ja
turvallisuuteen sekä henkilötietojen suojaan, ammatillinen vapaus ja oikeus
tehdä työtä, elinkeinovapaus, omistusoikeus, oikeus tehokkaisiin
oikeussuojakeinoihin ja puolueettomaan tuomioistuimeen, syyttömyysolettama ja
oikeus puolustukseen, laillisuusperiaate ja rikoksista määrättävien
rikosoikeudellisten seuraamusten oikeasuhteisuuden periaate sekä kielto syyttää
ja rangaista rikosoikeudellisessa menettelyssä kahdesti samasta rikoksesta.
Tämän direktiivin tarkoituksena on erityisesti varmistaa, että kyseisiä
oikeuksia täysin kunnioitetaan ja periaatteiden soveltamista edistetään myös
sen täytäntöönpanossa. (21) Direktiiviä sovelletaan
rajoittamatta niiden säännösten soveltamista, jotka koskevat perussopimuksen,
Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan, Euroopan
unionin tuomioistuimen perussäännön ja niiden täytäntöönpanemista varten
annettujen säädösten sekä samankaltaisten kansallisen lainsäädännön säännösten
sisältämien vapauksien poistamista. (22) Tällä direktiivillä ei
rajoiteta kansallisen rikosoikeuden yleisiä sääntöjä ja periaatteita, jotka
koskevat tuomioiden soveltamista ja täytäntöönpanoa kunkin yksittäistapauksen
konkreettisten olosuhteiden perusteella. (23) Jäsenvaltiot eivät voi yksin
riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitteita, vaan ne voidaan
suunnitellun toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin
unionin tasolla, joten unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista
tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti.
Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä
direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen
saavuttamiseksi, OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN DIREKTIIVIN: I osasto:
Kohde ja määritelmät 1 artikla
Kohde Tässä direktiivissä säädetään tarvittavat
toimenpiteet unionin taloudellisten etujen suojaamiseksi petoksilta ja muulta
laittomalta toiminnalta ja niiden torjumiseksi määrittämällä rikokset ja
seuraamukset. 2 artikla
Unionin taloudellisen edun määritelmä Tässä direktiivissä ’unionin taloudellisilla
eduilla’ tarkoitetaan kaikkia tuloja ja menoja, jotka kuuluvat johonkin
seuraavista, on hankittu niistä jonkin kautta tai lankeavat maksettaviksi
niistä johonkin: a) unionin talousarvio; b) perussopimusten nojalla
perustettujen toimielinten, elinten, virastojen ja laitosten talousarviot tai
niiden hallinnoimat ja valvomat talousarviot. II osasto:
Rikokset, jotka kohdistuvat unionin taloudellisten etujen suojaamiseen
petoksilta ja tällaisten petosten torjumiseen 3 artikla
Unionin taloudellisiin etuihin vaikuttava petos Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat
toimenpiteet sen varmistamiseksi, että seuraavat tahalliset teot on säädetty
rangaistaviksi rikoksiksi: a) menojen osalta teot tai
laiminlyönnit, jotka koskevat i) väärien, virheellisten tai
puutteellisten ilmoitusten tai asiakirjojen käyttämistä tai esittämistä, josta
seuraa, että unionin talousarvioon tai unionin hoidossa oleviin tai sen
puolesta hoidettuihin talousarvioihin sisältyviä varoja käytetään väärin tai
pidätetään oikeudettomasti, ii) erityistä velvoitetta rikkoen
tapahtuvaa tietojen ilmoittamatta jättämistä, jolla on sama seuraus kuin
edellä, tai iii) vastuiden tai menojen väärinkäyttöä
muihin tarkoituksiin kuin mihin ne on myönnetty; b) tulojen osalta teot tai
laiminlyönnit, jotka koskevat i) väärien, virheellisten tai
puutteellisten ilmoitusten tai asiakirjojen käyttämistä tai esittämistä, josta
seuraa, että unionin yleiseen talousarvioon tai unionin hoidossa oleviin tai
sen puolesta hoidettuihin talousarvioihin sisältyvät varat vähenevät
oikeudettomasti, ii) erityistä velvoitetta rikkoen
tapahtuvaa tietojen ilmoittamatta jättämistä, jolla on sama seuraus kuin
edellä, tai iii) laillisesti saadun edun
väärinkäyttämistä, jolla on sama seuraus kuin edellä. 4 artikla
Unionin taloudellisiin etuihin vaikuttaviin rikoksiin liittyvä petos 1. Jäsenvaltioiden on
toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että tietojen
antaminen tai antamatta jättäminen hankintayhteisöille tai -viranomaisille tai
avustuksen myöntämisestä vastaaville yhteisöille tai viranomaisille julkisessa
hankintamenettelyssä tai avustuksen myöntämismenettelyssä, johon liittyy
unionin taloudellisia etuja, ehdokkaiden tai tarjoajien taikka
tarjouspyyntöihin tai avustushakemuksiin annettavien vastausten laatimisesta
vastaavien tai niiden laatimiseen osallistuvien henkilöiden toimesta, kun teko
on tehty tahallisesti ja tarkoituksena kiertää kelpoisuus-, poissulkemis-,
valinta- ja ratkaisuperusteiden soveltaminen tai poiketa siitä, on säädetty
rangaistavaksi rikokseksi. 2. Jäsenvaltioiden on
toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että Euroopan
parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/60/EY[33] 1 artiklan 2 kohdassa
määritelty rahanpesu, jossa on kyse tämän direktiivin soveltamisalaan
kuuluvilla rikoksilla saadusta omaisuudesta, on säädetty rangaistavaksi
rikokseksi. 3. Jäsenvaltioiden on
toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että seuraavat
tahalliset teot on säädetty rangaistaviksi rikoksiksi: a) sellaisen virkamiehen toiminta, joka
suoraan tai välittäjän kautta pyytää tai saa millaisia tahansa etuja itselleen
tai kolmannelle osapuolelle tai hyväksyy lupauksen tällaisesta edusta
toimiakseen tai pidättyäkseen toimimasta virkavelvollisuuksiensa mukaisesti tai
tehtäviään hoitaessaan tavalla, joka vahingoittaa tai todennäköisesti
vahingoittaa unionin taloudellisia etuja (passiivinen korruptio); b) kenen tahansa toiminta, joka lupaa tai
antaa suoraan tai välittäjän kautta millaisen tahansa edun virkamiehelle
itselleen tai kolmannelle osapuolelle, jotta kyseinen virkamies toimisi tai
pidättäytyisi toimimasta virkavelvollisuuksiensa mukaisesti tai tehtäviään
hoitaessaan tavalla, joka vahingoittaa tai todennäköisesti vahingoittaa unionin
taloudellisia etuja (aktiivinen korruptio). 4. Jäsenvaltioiden on
toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että virkamiehen
tahallinen toiminta varojen sitomiseksi tai maksamiseksi taikka varojen
osoittamiseksi tai käyttämiseksi niiden käyttötarkoituksen vastaisesti ja
tarkoituksena vahingoittaa unionin taloudellisia etuja, on säädetty
rangaistavaksi rikokseksi (varojen väärinkäyttö). 5. Tässä artiklassa
’virkamiehellä’ tarkoitetaan: a) henkilöä, joka hoitaa julkista tehtävää
unionin puolesta tai jäsenvaltioissa tai kolmansissa maissa ja joka on
lainsäädäntö-, hallinto- tai oikeusvirassa; b) muuta henkilöä, joka hoitaa julkista
tehtävää unionin puolesta tai jäsenvaltioissa tai kolmansissa maissa olematta
tällaisessa virassa ja joka osallistuu unionin taloudellisten etujen
hallinnointiin tai niitä koskeviin päätöksiin. III osasto:
Yleiset säännökset rikoksista, jotka kohdistuvat unionin taloudellisten etujen
suojaamiseen petoksilta ja tällaisten petosten torjumiseen 5 artikla
Yllytys, avunanto ja yritys 1. Jäsenvaltioiden on
toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että yllytys II
osastossa tarkoitettuihin rikoksiin tai avunanto niissä on säädetty
rangaistavaksi rikokseksi. 2. Jäsenvaltioiden on
toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 3 artiklassa
tai 4 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun rikoksen yritys on säädetty
rangaistavaksi rikokseksi. 6 artikla
Oikeushenkilöiden vastuu 1. Jäsenvaltioiden on
toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että oikeushenkilöt
voidaan saattaa vastuuseen II osastossa tarkoitetuista rikoksista, jotka on
oikeushenkilön hyväksi tehnyt joko yksin tai oikeushenkilön toimielimen
jäsenenä toimien henkilö, jonka johtava asema oikeushenkilössä perustuu a) valtaan edustaa oikeushenkilöä; b) valtuuteen tehdä päätöksiä oikeushenkilön
puolesta; tai c) valtuuteen käyttää määräysvaltaa
oikeushenkilössä. 2. Jäsenvaltioiden on lisäksi
toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että oikeushenkilöt
voidaan saattaa vastuuseen, jos 1 kohdassa tarkoitettu henkilö on laiminlyönyt
valvontatehtävänsä tai määräysvallan käyttötehtävänsä siten, että kyseisen
henkilön alaisena toimiva henkilö on voinut tehdä II osastossa tarkoitetun
rikoksen oikeushenkilön hyväksi. 3. Se, mitä 1 ja 2 kohdassa
säädetään oikeushenkilön vastuusta, ei estä rikosoikeudellista menettelyä
sellaisia luonnollisia henkilöitä vastaan, jotka ovat II osastossa
tarkoitettujen rikosten tekijöitä tai niistä rikosoikeudellisesti vastuussa 5
artiklan nojalla. 4. Tässä direktiivissä
’oikeushenkilöllä’ tarkoitetaan mitä tahansa yhteisöä, jolla on sovellettavan
lain mukaan oikeushenkilön asema, lukuun ottamatta valtioita tai julkisia
elimiä niiden käyttäessä julkista valtaa sekä julkisoikeudellisia
kansainvälisiä järjestöjä. 7 artikla
Luonnollisille henkilöille määrättävät rikosoikeudelliset seuraamukset 1. Jäsenvaltioiden on
varmistettava, että luonnollisille henkilöille määrätään II osastossa
tarkoitetuista rikoksista tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia
rikosoikeudellisia seuraamuksia, mukaan lukien 8 artiklassa täsmennetyt sakot
ja vankeusrangaistus. 2. Kun on kyseessä vähäinen
rikos, jossa on kysymys alle 10 000 euron vahingoista ja alle 10 000 euron
eduista ja johon ei liity erityisen raskauttavia olosuhteita, jäsenvaltio voi
säätää muita kuin rikosoikeudellisia seuraamuksia. 3. Edellä oleva 1 kohta ei
rajoita toimivaltaisten viranomaisten valtuuksia ryhtyä kurinpitotoimiin
virkamiehiä vastaan. 4. Jäsenvaltioiden on
varmistettava, että muuntyyppiset seuraamukset, joita ei voida rinnastaa
rikosoikeudellisiin seuraamuksiin ja jotka on jo määrätty samalle henkilölle
samasta toiminnasta, voidaan ottaa huomioon, kun henkilö tuomitaan II osastossa
tarkoitetusta rikoksesta 8 artikla
Vankeusrangaistusta koskevat raja-arvot 1. Jäsenvaltioiden on
toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 3 artiklassa ja
4 artiklan 1 ja 4 kohdassa tarkoitetuista rikoksista, joissa on kyse vähintään
100 000 euron edusta tai vahingosta, voidaan langettaa a) vähimmäisrangaistuksena vähintään kuuden
kuukauden vankeus; b) enimmäisrangaistuksena vähintään viiden
vuoden vankeus. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat
toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 4 artiklan 2 ja 3 kohdassa
tarkoitetuista rikoksista, joissa on kyse vähintään 30 000 euron edusta
tai vahingosta, voidaan langettaa a) vähimmäisrangaistuksena vähintään kuuden
kuukauden vankeus; b) enimmäisrangaistuksena vähintään viiden
vuoden vankeus. 2. Jäsenvaltioiden on
toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että II osastossa
tarkoitetuista rikoksista määrättävä enimmäisrangaistus on vähintään kymmenen
vuoden vankeus, kun rikokseen on syyllistytty puitepäätöksessä 2008/841/YOS
annetun määritelmän mukaisen rikollisjärjestön puitteissa. 9 artikla Oikeushenkilöille
määrättävien vähimmäisseuraamusten tyypit Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat
toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 6 artiklan nojalla vastuussa olevalle
oikeushenkilölle säädetään tehokkaat, oikeasuhteiset ja varoittavat
seuraamukset, jotka sisältävät rikosoikeudellisia tai muita sakkoja ja
mahdollisesti muita seuraamuksia, kuten a) oikeuden menettäminen julkisista
varoista myönnettäviin etuuksiin tai tukiin; b) väliaikainen tai pysyvä kielto
harjoittaa liiketoimintaa; c) tuomioistuimen valvontaan
asettaminen; d) tuomioistuimen päätös, jolla
oikeushenkilö määrätään purettavaksi; e) rikoksen tekemiseen käytettyjen
tilojen sulkeminen väliaikaisesti tai pysyvästi. 10 artikla
Varojen jäädyttäminen ja menetetyksi tuomitseminen Jäsenvaltioiden on varmistettava II osastossa
tarkoitettujen rikosten tuottaman hyödyn ja rikoksentekovälineiden
jäädyttäminen ja menetetyksi tuomitseminen [rikoshyödyn jäädyttämisestä ja
menetetyksi tuomitsemisesta Euroopan unionissa annetun Euroopan parlamentin ja
neuvoston] direktiivin …/…/… mukaisesti.[34] 11 artikla
Lainkäyttövalta 1. Jäsenvaltioiden on
toteutettava tarvittavat toimenpiteet ulottaakseen lainkäyttövaltansa II
osastossa tarkoitettuihin rikoksiin, kun a) rikos on tehty kokonaan tai osittain
jäsenvaltion alueella; tai b) rikoksentekijä on jäsenvaltion
kansalainen. 2. Jäsenvaltioiden on 1 kohdan b
alakohdassa tarkoitettuja tapauksia varten toteutettava tarvittavat
toimenpiteet sen varmistamiseksi, että niiden lainkäyttövallan ehtona ei ole,
että syyte voidaan nostaa vain rikoksen uhrin rikoksentekopaikassa tekemän
ilmoituksen perusteella tai rikoksen tekopaikkana olevan jäsenvaltion ilmiannon
perusteella. 3. Jäsenvaltioiden on
varmistettava, että niiden lainkäyttövaltaan kuuluvat myös tilanteet, joissa
rikos on tehty tieto- ja viestintätekniikan avulla niiden alueelta. 12 artikla
Unionin taloudellisiin etuihin vaikuttavien rikosten vanhentuminen 1. Jäsenvaltioiden on
varmistettava vanhentumisaika, jonka aikana II osastossa ja 5 artiklassa
tarkoitettujen rikosten tutkinta, syytteeseenpano, oikeudenkäynti ja
tuomioistuimen päätöksen tekeminen on yhä mahdollista ja joka on vähintään
viisi vuotta rikoksen tekoajankohdasta. 2. Jäsenvaltioiden on
varmistettava, että vanhentumisaika keskeytyy ja alkaa kulua uudelleen, kun
toimivaltainen kansallinen viranomainen toteuttaa toimia, joihin kuuluu
erityisesti tutkinta- tai syytetoimien tosiasiallinen aloittaminen, kunnes
rikoksentekoajankohdasta on kulunut vähintään kymmenen vuotta. 3. Jäsenvaltioiden on
toteutettava tarvittavat toimenpiteet, joilla mahdollistetaan II osastossa ja 5
artiklassa tarkoitetusta rikoksesta annetun lopullisen tuomion mukaisen
rikosoikeudellisen seuraamuksen täytäntöönpano riittävän pitkän ajan, jonka on
oltava vähintään kymmenen vuotta lopullisen tuomion antamisesta. 13 artikla
Takaisinperintä Tällä direktiivillä ei rajoiteta II osastossa
tarkoitettujen rikosten yhteydessä perusteettomasti maksettujen määrien
takaisinperintää. 14 artikla
Vuorovaikutus muiden sovellettavien unionin säädösten kanssa Tällä direktiivillä ei rajoiteta sellaisten
hallinnollisten toimenpiteiden, rikosoikeudellisten seuraamusten ja sakkojen
soveltamista, jotka on vahvistettu unionin lainsäädännössä, erityisesti
neuvoston asetuksen (EY) N:o 2988/95[35]
4 ja 5 artiklassa, tai unionin lainsäädännön tietyn velvoitteen mukaisesti
annetussa kansallisessa lainsäädännössä. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että
rikosoikeudelliset menettelyt, jotka aloitetaan tämän direktiivin kansallisten
täytäntöönpanosäännösten nojalla, eivät vaikuta unionin lainsäädännössä tai
kansallisissa täytäntöönpanosäännöksissä vahvistettujen hallinnollisten
toimenpiteiden, seuraamusten ja sakkojen, joita ei voida rinnastaa
rikosoikeudellisiin menettelyihin, asianmukaiseen ja tehokkaaseen
soveltamiseen. IV osasto:
Loppusäännökset 15 artikla Jäsenvaltioiden ja
Euroopan komission (Euroopan petostentorjuntavirasto) välinen yhteistyö 1. Jäsenvaltiot ja komissio
tekevät yhteistyötä II osastossa tarkoitettujen rikosten torjunnassa. Tässä
tarkoituksessa komissio antaa toimivaltaisille kansallisille viranomaisille
sellaista teknistä ja toiminnallista apua, jota ne saattavat tarvita
tutkimustensa yhteensovittamiseksi. 2. Jäsenvaltioiden
toimivaltaiset viranomaiset voivat vaihtaa tietoja komission kanssa
tosiasioiden selvittämisen helpottamiseksi ja II osastossa tarkoitettujen
rikosten vastaisen tehokkaan toiminnan varmistamiseksi. Komissio ja
toimivaltaiset kansalliset viranomaiset ottavat huomioon kussakin
yksittäistapauksessa tutkintasalaisuuden ja tietosuojan vaatimukset.
Komissiolle tietoja toimittaessaan jäsenvaltio voi tässä tarkoituksessa asettaa
tietojen käyttämistä koskevia erityisehtoja komissiolle tai toiselle
jäsenvaltiolle, jolle kyseinen tieto voidaan välittää. 16 artikla
Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen rikosoikeudellista suojaamista koskevien
yleissopimusten kumoaminen Kumotaan [17 artiklan 1 kohdan toisen
alakohdan mukaisesta soveltamispäivästä] alkaen Euroopan yhteisöjen
taloudellisten etujen suojaamisesta 26 päivänä heinäkuuta 1995 tehty
yleissopimus ja sen 27 päivänä syyskuuta 1996, 29 päivänä marraskuuta 1996 ja
19 päivänä kesäkuuta 1997 tehdyt pöytäkirjat. 17 artikla
Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä 1. Jäsenvaltioiden on annettava
ja julkaistava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja
hallinnolliset määräykset viimeistään […] päivänä […]kuuta […].
Niiden on viipymättä toimitettava komissiolle kirjallisina nämä säännökset. Jäsenvaltioiden on sovellettava näitä säännöksiä
[…] päivästä […]kuuta […]. Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava
tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne
virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten
viittaukset tehdään. 2. Jäsenvaltioiden on
toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa
keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle. 18 artikla
Voimaantulo Tämä direktiivi tulee voimaan
kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan
unionin virallisessa lehdessä. 19 artikla
Osoitus Tämä direktiivi
on osoitettu kaikille jäsenvaltioille. Tehty Brysselissä Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston
puolesta Puhemies Puheenjohtaja [1] KOM(2011) 595 lopullinen ja siihen liittyvät komission
yksiköiden valmisteluasiakirjat SEC(2011) 1107, 1108 ja 1109 lopullinen. [2] Yleissopimus, tehty 26. heinäkuuta 1995 (EYVL C 316,
27.11.1995, s. 49) (petokset); ensimmäinen pöytäkirja, tehty 27. syyskuuta 1996
(EYVL C 313, 23.10.1996, s. 2) ja yleissopimus, tehty 26. toukokuuta 1997 (EYVL
C 195, 25.6.1997) (korruptio); pöytäkirja, tehty 29. marraskuuta 1996 (EYVL C
151, 20.5.1997, s. 2) (tuomioistuinten tulkinnat); toinen pöytäkirja, tehty 19.
kesäkuuta 1997 (EYVL C 221, 19.7.1997, s. 12) (rahanpesu). [3] Ks. komission kertomukset Euroopan yhteisöjen
taloudellisten etujen suojaamisesta tehdyn yleissopimuksen täytäntöönpanosta,
KOM (204) 709 lopullinen, 25.10.2004, ja KOM(2008) 77 lopullinen, 14.2.2008. [4] Tämä taulukko on ote myös muita rikoksia koskevasta
kattavammasta katsauksesta, joka sisältyy tähän direktiiviehdotukseen liittyvään
vaikutustenarviointiin. Taulukon tarkoituksena on antaa viitteellinen yleiskuva
tilanteesta jäsenvaltioissa joulukuussa 2011. [5] Ks. alaviite 2. [6] ”Second Commission Report on the Implementation of the
Convention for the Protection of the European Communities' financial interests
and its protocols”, 14.2.2008, COM(2008) 77 final, 4.1 kohta. Sittemmin
muitakin jäsenvaltiotta on ratifioinut yleissopimuksen ja sen pöytäkirjat. Ainoastaan
Tšekin tasavalta ei ole vielä ratifioinut sopimusta, mutta se on aloittanut
sisäiset perustuslailliset menettelyt ratifiointia varten. [7] EUVL L 68, 15.3.2005, s. 49. [8] KOM (2012) 85 lopullinen, 12.3.2012. [9] Direktiivi 91/308/ETY, myöhemmin kumottu ja korvattu
rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesutarkoituksiin sekä terrorismin
rahoitukseen 26 päivänä lokakuuta 2005 annetulla direktiivillä
2005/60/EY, EUVL L 309, 25.11.2005, s. 15. [10] Korruption torjunnan EU:n raportointimekanismista 6
päivänä kesäkuuta 2011 annettu komission päätös C (2011) 3673 final. [11] KOM (2011) 293 lopullinen, 26.5.2011. [12] SEC (2011) 621 lopullinen, 26.5.2011. [13] KOM (2011) 573 lopullinen, 20.9.2011. [14] EYVL L 312, 23.12.1995, s. 1. [15] Esim. maatalouden alalla asetus (EY) N:o 73/2009
viljelijöiden suorista tukijärjestelmistä, EUVL L 30, 31.1.2009, s. 16. [16] Ks. yleiskatsaus näistä säännöksistä: Tutkimus
oikeudellisesta kehyksestä EU:n taloudellisten etujen suojaamiseksi rikoslain
avulla, RS 2011/07, 4.4.2012, s. 22. [17] Erillissopimus nro. JUST/2011/EVAL/FW/1023/A4 – Tutkimus
oikeudellisesta kehyksestä EU:n taloudellisten etujen suojaamiseksi rikoslain
avulla. [18] Ks. edellä. [19] Ks. myös määritelmä asetuksen (EY, Euratom) N:o 2988/95 1
artiklan 2 kohdassa. [20] KOM(2001) 272 lopullinen, 23.5.2001, sellaisena kuin se on
muutettuna asiakirjalla KOM(2002) 577 lopullinen, 16.10.2002. [21] Asia C-539/09, komissio v. Saksa, tuomio 15.11.2011 (EUVL
C 25, 28.1.2012, s. 5). [22] Tutkimus oikeudellisesta kehyksestä EU:n taloudellisten
etujen suojaamiseksi rikoslain avulla, RS 2011/07, 4.5.2012, s. 74. [23] Ks. edellä, s. 150. [24] EYVL L 190, 18.7.2002, s. 1. [25] EUVL C , , s. . [26] Asia C-539/09 – EUVL C 25, 28.1.2012. [27] EUVL L 300, 11.11.2008, s. 42. [28] EYVL C 316, 27.11.1995, s. 48. [29] EYVL C 313, 23.10.1996, s. 1. [30] EYVL C 151, 20.5.1997, s. 1. [31] EUVL L 350, 30.12.2008, s. 60. [32] EYVL L 8, 12.1.2001, s. 1. [33] EUVL L 309, 25.11.2005, s. 15. [34] Hyväksytään ehdotuksen KOM(2012) 85 perusteella. [35] Neuvoston asetus (EY, Euratom) N:o 2988/95, annettu 18
päivänä joulukuuta 1995, Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen
suojaamisesta, EYVL L 312, 23.12.1995, s. 1.