KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE EU:n yhdennetyn meripolitiikan edistyminen /* COM/2012/0491 final */
KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN
PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN
KOMITEALLE EU:n yhdennetyn meripolitiikan edistyminen 1. Johdanto Euroopan meret ja valtameret ovat rikkaita ja
usein aliarvioituja innovaatioiden, kasvun ja työllisyyden lähteitä. Ne
tuottavat arvokkaita ekosysteemipalveluja ja resursseja, joista kaikki mereen
liittyvät toimet ovat riippuvaisia. Yhdennetyllä meripolitiikalla on siitä
alkaen, kun se luotiin vuonna 2007, pyritty lisäämään Euroopan meritalouden
kestävää kehitystä ja parantamaan meriympäristön suojelua helpottamalla
kaikkien merialan toimijoiden yhteistyötä eri alojen ja maiden välillä. Taloustilanne on nyt viisi vuotta myöhemmin
perin pohjin erilainen. EU pyrkii Eurooppa 2020 ‑strategian avulla
saamaan Euroopan talouden takaisin raiteilleen työllisyyden, kilpailukyvyn ja
sosiaalisen koheesion lisäämiseksi. Meritalouden kasvupotentiaali on
mahdollisuus, joka Euroopan on merellisenä mantereena tarpeen hyödyntää. EU on
vuodesta 2009 alkaen käynnistänyt kaikilla meriin liittyvillä politiikan
aloilla keskeisiä aloitteita Euroopan kilpailukyvyn parantamiseksi.
Yhdennetystä meripolitiikasta, jonka avulla voidaan välttää menojen ja työn
päällekkäisyys ja edistää mereen liittyvien toimintojen kestävää kehitystä, on
ollut konkreettista hyötyä Euroopan taloudelle ja jäsenvaltioiden
merielinkeinoille. Euroopassa toteutetaan parhaillaan julkisten
menojen leikkauksia, joten on ehdottoman tärkeää saavuttaa rajallisin keinoin
mahdollisimman hyvät tulokset. Merellä toteutettavista toimista tulee
yhteistyön avulla kustannustehokkaampia ja tietojen käyttö tehostuu. Koska
meren uusia käyttötapoja kehitetään päivittäin, on tärkeää, että jäsenvaltiot
ottavat käyttöön vakaita suunnittelujärjestelmiä, jotka kannustavat pitkän
aikavälin investointeihin ja kansainväliseen johdonmukaisuuteen. Tutkimuksiin tehtävien investointien avulla on
voitava hyödyntää meritalouteen liittyvät innovointimahdollisuudet
täysipainoisesti. Merien ja merenkulkualan tutkimusta koskeva EU:n strategia on
auttanut tämän tavoitteen saavuttamisessa. Meristrategiapuitedirektiivi
mahdollistaa meriemme ja valtameriemme kestävän hallinnoinnin. Kestävyys on
ennakkoedellytys meritalouden kehittämiselle, ja se edistää Euroopan pitkän
aikavälin kilpailukykyä parantavia kehittyneitä teknologioita. Neuvosto ja Euroopan parlamentti panivat
tyytyväisinä merkille vuonna 2009 laaditun ensimmäisen kertomuksen yhdennetyn
meripolitiikan edistymisestä ja kehottivat komissiota raportoimaan
jatkokehityksestä vuonna 2012. Tässä toisessa kertomuksessa kuvaillaan EU:n
yhdennetyssä meripolitiikassa ja mereen liittyvissä alakohtaisissa
politiikoissa vuosina 2010–2012 saavutettua edistymistä[1]. Siinä korostetaan niiden
vaikutusta Eurooppa 2020 ‑strategian tavoitteisiin esittelemällä
konkreettisia saavutuksia, jotka auttavat luomaan kasvua, tehostamaan
luonnonvarojen käyttöä ja säästämään julkisia varoja. 2. Meritalouden vaikutus kasvuun ja
työllisyyteen 2.1. Sininen kasvu Komissio antoi syyskuussa 2012 tiedonannon Sininen
kasvu – meritalouden ja merenkulkualan kestävän kasvun mahdollisuudet.
Tavoitteena on käynnistää jäsenvaltioiden, alueiden ja kaikkien
merkityksellisten sidosryhmien kanssa yhteinen aloite sinisen talouden
tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntämiseksi. Komission vuonna 2010 lanseeraamassa
tutkimuksessa yleisiksi pullonkauloiksi on määritelty oikeanlaisen osaamisen
puute, riskipääoman saatavuus, hajanaiset merialan tiedot, ympäristöhaasteet ja
vaikeat suunnitteluprosessit. Jäsenvaltioissa on käynnissä toimia osaamisvajeen
korjaamiseksi – esimerkiksi kannustamalla yrityksiä ja oppilaitoksia
muodostamaan klustereita. Yhdennetyn meripolitiikan aloitteissa puututaan
tieto- ja suunnitteluongelmiin. Eräät alat kaipaavat kuitenkin kohdennetumpaa
lähestymistapaa. Sen vuoksi kertomuksessa on kasvun ja työpaikkojen
lisäämiseksi tarvittavien lisätoimenpiteiden ehdottamiseksi analysoitu
syvällisemmin viittä alaa, joilla on kasvupotentiaalia. Kyseiset alat ovat
meri- ja rannikkomatkailu, valtamerten uusiutuvat energialähteet, merten
mineraalivarat, vesiviljely ja sininen bioteknologia. 2.2. Meriliikenne Meriliikennepalvelut ovat olennaisen tärkeitä,
jotta Euroopan talous pystyy kilpailemaan maailmanlaajuisesti. Komissio laati
vuonna 2011 liikennettä koskevan valkoisen kirjan. Siinä tarkennetaan
meriliikennestrategian suuntaviivat vuoteen 2018 saakka seuraavasti: kyky
tuottaa kustannustehokkaita meriliikennepalveluja; EU:n merenkulkualan pitkän
aikavälin kilpailukyky; ja saumattomien kuljetusketjujen luominen matkustajille
ja rahdille eri liikennemuodoissa. Vuonna 2009 esitetyn tiedonannon Esteetön
eurooppalainen meriliikennealue jatkoksi tuli vuonna 2010 voimaan
ilmoitusmuodollisuuksia koskeva direktiivi. Kyseisellä aloitteella
yksinkertaistetaan ja yhdenmukaistetaan hallinnollisia toimintatapoja EU:n
sisäisen meriliikenteen lisäämiseksi. Komissio ehdotti vuonna 2011 uusia
suuntaviivoja Euroopan laajuisille verkoille laajentaakseen merten
moottoriteiden asemaa Euroopan tärkeimpinä liikennekäytävinä. Komissio toimii
monivuotisten ehdotuspyyntöjen myötä edelläkävijänä liikenteen
ympäristövaikutusten vähentämisen ja liikenteen tehokkuuden lisäämisen alalla. 2.3. Energia Euroopan kansalaiset, teollisuus ja talous
ovat riippuvaisia turvallisesta, varmasta, kestävästä ja kohtuuhintaisesta
energiasta. Merituulivoima edistää osaltaan tavoitetta, jonka mukaan
uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuuden olisi vuonna 2020
oltava 20 prosenttia. Se on yksi painopisteistä EU:n strategisessa
energiateknologiasuunnitelmassa, jota noudattaen jäsenvaltiot ja komissio
pyrkivät vahvistamaan pitkän aikavälin lähestymistavan teknologian
kehittämiseen ja demonstrointiin. Lisäksi tutkimuksen puiteohjelmasta ja Euroopan
älykäs energiahuolto ‑ohjelmasta tuetaan tuuli- ja
merienergiateknologian kehittämistä, joka edistää merkittävästi
rannikkoalueilla tapahtuvaa kasvua. Komissio ehdotti vuonna 2011 suuntaviivoja Euroopan
laajuisten energiaverkkojen kehittämistä ja yhteentoimivuutta koskevien
sääntöjen vahvistamiseksi. Niissä määriteltiin ensisijaiset energiakäytävät,
mukaan luettuina Pohjanmeren tuulivoimaverkko ja Itämeren energiamarkkinoiden
yhteenliitäntäsuunnitelma. 2.4. Laivanrakennus Euroopan merenkulkuteollisuudella on vahvojen
innovointi- ja suunnitteluvalmiuksiensa ansiosta strateginen rooli
ilmastonmuutoksen, ilman saastumisen, energiatehokkuuden ja
offshore-toimintojen kehittämisen kaltaisten haasteiden ratkaisemisessa. Eräs
strateginen ratkaisu alan haasteisiin on LeaderSHIP-aloite, jolla
pyritään lisäämään kilpailukykyä niiden alojen pohjalta, joilla EU:lla on
teknologinen johtoasema. Aloitetta tarkastellaan parhaillaan uudelleen, jotta
siinä voidaan ottaa huomioon tulevaisuuden mahdollisuudet, jotka liittyvät
merenkulun viherryttämiseen ja toiminnan monipuolistamiseen uusille liiketoiminta-aloille,
kuten merituulivoiman alalle. Laivanrakennusteollisuuden valtiontukea
koskevissa puitteissa määritellään, millaiset
valtiontuet ovat sallittuja telakoille. Uudet puitteet hyväksyttiin joulukuussa
2011, ja ne ovat voimassa vuoden 2013 loppuun asti. Niihin sisältyy
erityismääräyksiä laivanrakennusalan innovaatiotuesta ja aluetuesta sekä
vientiluotoista. Niiden laajennettuun soveltamisalaan kuuluvat nyt myös
sisävesialukset sekä kelluvat ja liikkuvat offshore-rakenteet. 2.5. Kalastus- ja vesiviljely EU:n kalastusalalla on useita toisiinsa
liittyviä ongelmia. Kalakannat ovat liikapyydettyjä, osassa laivastoja
taloudellinen tilanne on epävarma tukien suuresta määrästä huolimatta,
kalastusalan työpaikkoja ei koeta houkutteleviksi, ja monien kalastuksesta
riippuvaisten rannikkoyhteisöjen tilanne on epävakaa. Komissio hyväksyi heinäkuussa 2011 joukon
aloitteita, joihin sisältyy myös uusia lainsäädäntöehdotuksia, yhteisen
kalastuspolitiikan uudistamiseksi. Uudistuksella pyritään varmistamaan
edellytykset kestävälle ja ekosysteemiä kunnioittavalle kalastukselle sekä
turvaamaan elintarvikkeiden laatu, rannikkoyhteisöjen elinvoimaisuus, yritysten
kannattavuus sekä houkuttelevien ja turvallisempien työpaikkojen tarjonta.
Ehdotusten ytimenä ovat kalavarojen hyödyntämisen osalta pitkän aikavälin
hallinnointi selkein kestävyystavoittein sekä epätaloudellisten käytäntöjen
lopettaminen. Tukea myönnetään myös toimintatapojen valintojen perustana
olevien tietojen parantamiseen ja paremman täytäntöönpanon ja valvonnan
varmistamiseen. Tätä siirtymää täydentää Euroopan meri- ja
kalatalousrahasto, jonka tehtävänä on parantaa kestävyyttä ja
pienimuotoisen rannikkokalastuksen suorituskykyä, edistää vesiviljelyä, tukea
työpaikkojen luomista meriyhteisöihin ja turvata meriasioissa
kustannustehokkuus. 3. Eri alojen ja maiden välinen yhteistyö
optimaalisten kasvuedellytysten varmistamiseksi meritaloudelle Yhdennetyn meripolitiikan avulla vahvistetaan
johdonmukainen strategia merielinkeinojen kestävän kehityksen parantamiseksi.
Koordinointi on tarpeen, jotta voidaan hallinnoida niitä kasvavia vaikutuksia,
joita mereen liittyvillä toiminnoilla on toisiinsa ja ympäristöön, varmistaa
Euroopan kansalaisten turvallisuus ja säilyttää ammattitaitoinen työvoima. 3.1. Rannikolla ja merellä
toteutettavien toimintojen kestävän käytön maksimointi Eri alat kilpailevat keskenään merialueiden
tilasta ja resursseista. Merten hyödyntämistapojen väliset konfliktit ja
merialueiden kysyntä lisääntyvät jatkuvasti erityisesti uusien
offshore-toimintojen vuoksi. Koska Eurooppa on vakavan talouskriisin kourissa,
tarvitsemme välineitä, jotka saavat aikaan kasvua helpottamalla monien
toimintojen samanaikaista toteuttamista ja vähentävät ympäristövaikutuksia. Merten aluesuunnittelu sekä rannikkoalueiden yhdennetty käyttö ja hoito takaavat
merialueita koskevan tehokkaan monialaisen ja rajatylittävän suunnittelun ja
rannikkoalueiden hallinnoinnin. Ne ovat ratkaisevan tärkeitä kestävyyden
takaamiseksi, oikeudellisen ennakoitavuuden tarjoamiseksi ja sijoittajille ja
toimijoille sekä erityisesti rajat ylittävillä alueilla toimiville aiheutuvien
kustannusten alentamiseksi. Rannikkoalueiden yhdennettyä käyttöä ja hoitoa
koskevien kansallisten strategioiden toteuttamisessa edistytty, mutta 16:lta
jäsenvaltiolta vuonna 2011 saaduissa raporteissa on suuria eroavaisuuksia. Barcelonan
yleissopimukseen liittyvä rannikkoalueiden yhdennettyyn käyttöön ja hoitoon
liittyvä pöytäkirja tuli voimaan vuonna 2011, jolloin rannikkoalueiden
yhdennetystä käytöstä ja hoidosta tuli pakollista Välimeren rannikolla
sijaitseville jäsenvaltioille. Komissio tukee EU:n yhteisten puitteiden
kehittämistä merten aluesuunnittelulle ja on ilmoittanut tekevänsä merten
aluesuunnittelua ja rannikkoalueiden yhdennettyä käyttöä ja hoitoa koskevan
lainsäädäntöehdotuksen ennen vuoden 2012 loppua. Ehdotuksessa on otettu
huomioon merten aluesuunnittelun ja rannikkoalueiden yhdennetyn käytön ja
hoidon tuottamia taloudellisia hyötyjä ja vaikutuksia koskevat tutkimukset,
kaksi rajatylittävää yhteistyötä koskevaa pilottihanketta ja rannikkoalueiden
yhdennettyyn käyttöön ja hoitoon liittyviä parhaita toimintatapoja käsittelevä
Ourcoast-portaali. 3.2. Euroopan kansalaisten ja
meriteollisuuden suojelu mereen liittyviltä uhilta Noin 80 prosenttia EU:n ulkomaankaupasta
tapahtuu meritse. Merenkulkualan lisääntynyt taloudellinen toiminta edellyttää
turvallista ja vakaata toimintaympäristöä. Vuonna 2010 hyväksytyn
etenemissuunnitelman mukaisesti komissio pyrkii luomaan EU:n merenkulkualalle yhteisen
tietojenvaihtoympäristön (CISE). Se parantaa merivalvonnan yleistä
tehokkuutta ja kustannustehokkuutta mahdollistamalla asianmukaisen, laillisen,
turvallisen ja tehokkaan tietojenvaihdon eri alojen ja maiden välillä
kaikkialla EU:ssa. Tämän työn pohjana käytetään kahdesta pilottihankkeesta,
MARSUNO ja BluemassMed, saatuja onnistuneita tuloksia. CISE:n perustaminen on
ensimmäinen askel kohti parempaa tietojenvaihtoa noin 400:n eri puolilla EU:ta
toimivan alakohtaisen viranomaisen välillä. Lisäksi se on ensimmäinen askel
kohti paremman koordinoinnin aikaansaamista meriliikenteeseen, kaupallisten
alusten suojeluun, laivastojen tarjoamiin puolustustehtäviin, laittoman
maahanmuuton torjuntaan ja tullivalvontaan, laittoman kalastuksen ja
saastumisen ehkäisemiseen sekä meriympäristön säilyttämiseen liittyvien
toimintojen välillä. EU ja sen jäsenvaltiot ovat vuodesta 2009
alkaen olleet keskeisessä roolissa meriturvallisuuden parantamisen
alalla. Tavoitteena on poistaa liikenteestä alikuntoisia aluksia, parantaa
matkustajien ja miehistöjen suojelua, estää onnettomuuksia ja vähentää
ympäristön pilaantumisen riskiä. Vuonna 2009 annetun kolmannen
meriturvallisuuspaketin täytäntöönpano parantaa eurooppalaisten
lippuvaltioiden laatua, luokituslaitosten tekemää työtä, alusten tarkastamista
satamissa, liikenteen seurantaa, onnettomuuksien tutkintaa ja uhrien suojelua. Euroopan merirajojen turvaaminen on jäsenvaltioille haaste. Vuonna 2011 komissio ehdotti Euroopan
rajavalvontajärjestelmän luomista. Tavoitteena on vahvistaa
Schengen-ulkorajojen valvontaa ja luoda tiedonvaihtomekanismi, jonka avulla
jäsenvaltioiden rajavalvontaviranomaiset voivat vähentää merellä menetettyjen
ihmishenkien ja EU:hun laittomasti tulevien maahanmuuttajien määrää. 3.3. Merialan työllisyys ja
työmahdollisuudet Monilta merialan yrityksiltä puuttuu
työntekijöitä, joilla on oikea pätevyys, ammattitaito ja kokemus. On ryhdytty
toimiin houkuttelevien merialan ammattien luomiseksi eri alojen ja maiden
välisen liikkuvuuden ja tulevien tarpeiden ennakoinnin pohjalta. Vuoteen
2018 ulottuvan meriliikennestrategian hyväksynnän jälkeen merialan
työllisyyttä ja kilpailukykyä käsittelevä erityistyöryhmä antoi kesäkuussa
2011 suosituksia, joiden mukaan olisi saatettava päätökseen tarkastelu, joka
koskee merenkulkualan työntekijöiden kuulumattomuutta EU:n työlainsäädännön
soveltamisalaan, saatettava ajan tasalle merenkulkijoiden koulutusta koskeva
direktiivi ja varmistettava ILO:n merityötä koskevan yleissopimuksen
täytäntöönpano. EU:n
työmarkkinaosapuolten neuvottelukomitea hyväksyi 21. toukokuuta 2012
sopimuksen, jolla pannaan täytäntöön osia kalastusalan työtä koskevasta ILO:n
yleissopimuksesta nro 188 kalastajien työolojen parantamiseksi
kalastusaluksilla. EU:n työmarkkinaosapuolten yhteisestä pyynnöstä komissio voi
ehdottaa, että tämä sopimus pannaan täytäntöön EU:n direktiivillä Euroopan
unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 155 artiklan mukaisesti. Ensisijaisesti
arvioitaisiin sitä, että sopimus on täysin yhdenmukainen voimassa olevan EU:n
lainsäädännön kanssa. Seitsemännestä tutkimuksen puiteohjelmasta on vuosina 2007–2010 myönnetty merien ja merenkulkualan
tutkimustoimintaan noin 1,4 miljardia euroa, joka vastaa noin 6,4 prosenttia
kyseisestä puiteohjelmasta. Tästä määrästä on käytetty 89 miljoonaa euroa
tutkijoiden liikkuvuuteen ja koulutukseen. Nämä aloitteet palvelevat täysipainoisesti
Eurooppa 2020 ‑strategian lippulaivahankkeita Uuden osaamisen ja
työllisyyden ohjelma ja Nuoret liikkeellä, joiden tavoitteena on
lisätä työllisyyttä ja parantaa koulutuksen laatua EU:ssa. 4. Tutkimus, osaaminen ja loppukäyttäjät:
tutkimuksen ja teollisuuden välisen kuilun kaventaminen Euroopan meriteollisuus perustuu innovointiin
ja korkealaatuisiin markkinoihin. Komissio vahvistaa tätä kilpailuetua
kehittämällä kunnianhimoisen merentutkimusohjelman ja lisäämällä merialan
tietoihin liittyviä innovointimahdollisuuksia. 4.1. Euroopan merialaa koskevan
johtoaseman varmistaminen innovoinnin ja tutkimuksen avulla Komissio on vuoden 2008 lopulta lähtien
toteuttanut merien ja merenkulkualan tutkimusta koskevaa EU:n strategiaa
meritalouden arvon maksimoimiseksi kestävällä tavalla. EU on vuosina 2007–2010 myöntänyt meriä
koskevaan tutkimukseen ja innovointiin rahoitustukea 1,4 miljardia euroa 644
hankkeen välityksellä. Meriin ja merenkulkualaan liittyviin monialaisiin
hankkeisiin on kolmen yhteisen seitsemänteen puiteohjelmaan kuuluvan Ocean
of Tomorrow ‑ehdotuspyynnön kautta myönnetty EU:n rahoitusta yhteensä
134 miljoonaa euroa. Tätä toimintaa täydennettiin käynnistämällä vuonna 2012
koordinoituja erityisaloitteita meristrategiapuitedirektiivin täytäntöönpanon
tukemiseksi yhteensä 42 miljoonan euron suuruisella EU:n rahoituksella. Myös parannetut hallintomekanismit, kuten MARCOM+
‑foorumi ja EMAR2RES-kumppanuus edistävät johdonmukaisempaa
tutkimusta parantamalla tutkijoiden, teollisuuden ja päätöksentekijöiden
välistä vuorovaikutusta. Euroopan komission Yhteinen tutkimuskeskus
(YTK) on tarjonnut riippumattomia näyttöön perustuvia tieteellisiä
lausuntoja esimerkiksi EU:n kalastus-, ympäristö- ja meriturvallisuuspolitiikan
kehittämisen tueksi. 4.2. Meriosaamisen jakaminen
innovaatioiden, investointien ja viisaan päätöksenteon helpottamiseksi Osaamisen parantaminen on olennaisen tärkeää
kestävän kasvun sekä terveiden ja tuottavien valtamerten kannalta. Nykyisten
merialan tietojen hajanaisuus kuluttaa monia tällaisia tietokokonaisuuksia
nopeasti tarvitsevien tiedonkäyttäjien resursseja. Euroopan meripoliittinen
seurantakeskus ja tietoverkko (EMODnet) parantaa tietojen saatavuutta ja
vähentää käyttäjille aiheutuvia kustannuksia, edistää innovointia ja vähentää
epävarmuutta meriemme luonteesta. Meriosaaminen 2020 ‑aloitteella
pyritään tarjoamaan kattavat puitteet tietovirran sujuvoittamiseksi
ensimmäisistä paikallistason havainnoista aina tietojen tulkintaan, käsittelyyn
ja Euroopan laajuiseen levitykseen asti. Komissio ja yli 50 organisaatiota tekevät
yhteistyötä laatiakseen Euroopan merenpohjista saumattoman monitasoisen
digitaalisen kartan, joka on yritysten, tutkijoiden ja viranomaisten
käytettävissä viimeistään vuonna 2020. Hydrografian, geologian, kemian,
biologian ja elinympäristöjen aloille perustetut ’temaattiset
tiedonkeruuryhmät’ ovat jo auttaneet ymmärtämään paremmin EU:n
tiedonhaltijoiden harjoittamaa tietopolitiikkaa. Kyseisistä viidestä ryhmästä
neljä on asettanut maksuttomien internet-portaalien välityksellä saataville
tietoja, joita oli aikaisemmin vaikea saada. Asiasta esitetään runsaasti yksityiskohtaisia
tietoja EMODnetin väliarvioinnissa, jonka komissio hyväksyi elokuussa 2012
yhdessä vihreän kirjan ”Meriosaaminen 2020 – merenpohjan kartoituksesta
meriennusteisiin” kanssa. 5. Meripolitiikan alueelliset hyödyt Rannikkoseuduilla on uusiutuvia luonnonvaroja,
jotka ovat keskeisessä asemassa meritalouden kasvun sekä vesi-, aalto-, tuuli-,
vuorovesi- ja biomassaenergian kannalta. Rannikkomatkailu on riippuvainen
houkuttelevista ja terveistä meriympäristöistä. Koska sosiaalinen syrjäytyminen
voi olla erityisen korostunutta rannikkoalueilla ja saarilla, on ehdottoman
tärkeää kehittää osallisuutta edistävä meritalous. 5.1. Aluepolitiikka Eurooppa on sekä alueellinen että merellinen
kokonaisuus. Yhteyksiä olisi parannettava, jotta merialoilla voitaisiin tukea
maalla tapahtuvaa kasvua. Vuoden 2011 tiedonannossa Aluepolitiikka älykkään
kasvun tukena Euroopassa 2020 kansallisia ja alueellisia hallituksia
luomaan älykkään erikoistumisen foorumeita, jotka keskittyvät tutkimus-,
alue-, yritys‑, innovaatio- ja koulutuspolitiikkaan. Tällainen
lähestymistapa helpottaa rannikkoalueiden ja niiden talouksien kehittämiseen
tähtäävän suunnittelun koordinointia. Yksi edistysaskel tähän suuntaan on yhteisiä
sääntöjä ja yhteistä strategiakehystä koskeva ehdotus, jonka
tavoitteena on liittää yhteen koheesio-, maaseudun kehittämis-, kalastus- ja
meripolitiikan investointiprioriteetit vuosina 2014–2020. EU:n aluepoliittisella rahoituksella on tuettu
monia merialan hankkeita. Esimerkkeinä voidaan mainita suolanpoistoyksiköt ja
merellä toteutettavat infrastruktuurihankkeet aaltoenergian tuottamisen
esittelemiseksi. Monilla EU:n rajat ylittävän yhteistyön ohjelmilla on
myös edistetty meritalouden kasvua. Näihin kuuluvat hankkeet, joissa
tarkastellaan levän mahdollisuuksia biopolttoaineen lähteenä ja parhaita
käytäntöjä sopeutua ilmastonmuutokseen rannikkoalueilla. 5.2. Merialuestrategiat Merialueiden tasolla toteutettava rajat
ylittävä yhteistyö on tehokas lähestymistapa meritalouden kehittämiseen ja
meriympäristön suojeluun. Merialuestrategioissa otetaan huomioon
Euroopan merialueiden taloudelliset erityispiirteet ja varmistetaan julkisten
varojen parempi käyttö. Sovittamalla olemassa olevat EU:n ja kansalliset varat
sovittuihin ensisijaisiin kasvutavoitteisiin ne toimivat merialueiden talouden
moottoreina. Itämeren aluetta koskeva EU:n strategia on tuottanut yli 80 lippulaivahanketta, joiden yksityiskohtaisia
vaikutuksia kuvaillaan kesäkuussa 2011 annetussa edistymiskertomuksessa.
Strategia sisältää toimenpiteitä aluksista peräisin olevan saastumisen
vähentämiseksi, kestävän lähimerenkulun kehittämiseksi, rehevöitymiseen
puuttumiseksi, innovatiivisille pk-yrityksille suunnattujen uusien klusterien
luomiseksi, tutkimuksen tukemiseksi ja merivalvontajärjestelmien
yhdentämiseksi. Marraskuussa 2011 hyväksyttiin Atlantin
valtameren aluetta koskeva meristrategia. Sen tavoitteena oli edistää
työpaikkojen luomista ja kasvua Atlantin alueella hyödyntämällä alueella olevia
mereen liittyviä mahdollisuuksia. Atlantti-foorumi määrittelee ensisijaisia
toimia vuonna 2013 hyväksyttävässä toimintasuunnitelmassa. Tämä mahdollistaa
EU:n rakennerahoituksen strategisen käytön meritalouden kasvun tukemiseen
kaudella 2014–2020. Vuonna 2009 hyväksyttiin tiedonanto meripolitiikan
hallintotapojen parantamisesta Välimerellä. Sen tavoitteena on parantaa
meriasioiden hallintoja ja ympäristönsuojelua. Alueet ja jäsenvaltiot ovat
suunnanneet Euroopan alueelliseen yhteistyöhön kaudeksi 2007–2013 myönnettävää
rahoitusta uudelleen merialan tavoitteisiin. Euroopan naapuruuspolitiikkaan
liittyvässä IMP-MED ‑hankkeessa myönnetään nyt teknistä apua merestä
saatavan kasvun tueksi ja meripoliittisen päätöksenteon parantamiseksi EU:n
ulkopuolisissa kumppanimaissa. Italia, Slovenia, Kreikka ja Kroatia
harjoittavat tiiviimpää merialan yhteistyötä osa-alueiden tasolla Adrian- ja
Joonianmerellä. Kehitteillä on meristrategia kasvua edistävien painopistealueiden
määrittämiseksi ja EU:n rahoituksen järkeistämiseksi. Myös Mustanmeren alueella toteutettava
yhteistyö etenee Bulgarian ja Romanian kanssa lokakuussa 2011 järjestetyn
korkean tason ideointikokouksen seurauksena. Komissio ja unionin ulkoasioiden ja
turvallisuuspolitiikan korkea edustaja hyväksyivät kesäkuussa 2012 tiedonannon,
joka sisältää 28 toimintaehdotusta EU:n rakentavalle toiminnalle arktisella
alueella. Siinä tuetaan tietoon, vastuuseen ja sitoutuneeseen toimintaan
perustuvaa arktisen alueen tehokasta suojelua ja hoitoa, jotta voitaisiin
vastata alueen strategisiin, taloudellisiin ja ympäristöhaasteisiin. 6. Meriekosysteemien suojelu — kasvun
edellytys ja kasvutekijä EU:lla on maailman laajin merialue.
Valtamerten tulevan biologisen monimuotoisuuden ja meritalouden kasvun
ylläpitämiseksi on tarpeen varmistaa meriekosysteemien terveys. Ottaen
huomioon, että Euroopan merialan yritykset ovat usein huippuosaajia
innovatiivisen ympäristöteknologian alalla, ympäristölainsäädäntö tukee myös EU:n
taloudellista kehitystä. 6.1. Terveiden meriekosysteemien
haaste Vuoden 2008 meristrategiapuitedirektiivi
on yhdennetyn meripolitiikan ympäristöpilari. Sen yleisenä tavoitteena on
saavuttaa ympäristön hyvä tila EU:n merivesissä vuoteen 2020 mennessä. Tähän tavoitteeseen pyrittäessä on saavutettu
useita välitavoitteita. Vuonna 2010 komissio teki päätöksen ympäristön hyvän
tilan arvioinnissa käytettävissä vertailuperusteista ja menetelmästandardeista,
joita jäsenvaltiot käyttävät kehittäessään seurantaohjelmia ja
kustannustehokkaita toimenpiteitä varmistaakseen merivesiensä ympäristön hyvän
tilan. Lisäksi komissio selvensi vuonna 2011 merivesien alkuarvioinnin ja
ympäristön hyvää tilaa koskevien vertailuperusteiden välisiä yhteyksiä. Natura 2000 ‑verkoston perustaminen on
edistynyt hyvin, mutta siinä on edelleen aukkoja erityisesti merellä. Komissio
antoi vuonna 2011 suuntaviivat lintu- ja elinympäristödirektiivien
soveltamisesta jokisuilla ja rannikkoalueilla kiinnittäen erityistä
huomiota satamien kehittämiseen ja ruoppaukseen. Komission LIFE+ ‑rahoitusvälineestä
tuetaan Natura 2000 ‑verkoston hoitoa meriympäristössä edistämällä
innovatiivisia suojelutoimenpiteitä ja valmiuksien kehittämistä. 6.2. Ilmastonmuutokseen
sopeutuminen ja sen lieventäminen Ilmastonmuutos voi johtaa rannikkoalueilla
dramaattisiin vaikutuksiin, joita ovat esimerkiksi rannikkojen suojeluun
kohdistuvat uhat, eroosio, tulvat ja merenpinnan kohoaminen, ja muihin
meriympäristöön kohdistuviin paineisiin yhdistyneinä nämä vaikutukset voivat
olla vielä suurempia. Komissio perusti maaliskuussa 2012
ilmastonmuutosportaalin (European Climate Adaptation Platform), joka on
ilmastonmuutoksen vaikutuksia ja haavoittuvuutta koskevia tietoja tarjoava
kattavin internetsivusto. Sen tarkoituksena on tukea päättäjiä niiden laatiessa
toimenpiteitä, joita sopeutuminen ilmastonmuutokseen edellyttää myös
rannikkoalueilla. 6.3. Alusten aiheuttaman ilman
pilaantumisen torjunta Kansainvälisestä meriliikenteestä
aiheutuvien kasvihuonekaasupäästöjen osuus on nykyisin
noin 3 prosenttia maailman kasvihuonekaasupäästöistä. Tämän osuuden uskotaan
kasvavan lisääntyvän maailmankaupan ja meriliikenteen kysynnän vuoksi. Komissio
asetti vuonna 2011 tavoitteeksi alentaa EU:n meriliikenteestä aiheutuvia
kasvihuonekaasupäästöjä 40 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Euroopan
meriturvallisuusvirasto, Euroopan ympäristökeskus, Suomen Ilmatieteen laitos ja
Kansainvälinen merenkulkujärjestö ovat käynnistäneet yhteistyöhankkeita alusten
aiheuttamien kasvihuonekaasupäästöjen seuraamiseksi Euroopassa. Lisäksi komissio antoi vuonna 2011 ehdotuksen,
joka koskee direktiivin 1999/32/EY muuttamista ihmisten terveyteen ja
happamoitumiseen vaikuttavien meriliikenteen rikkipäästöjen alentamiseksi
merkittävällä tavalla ja ilmanlaatuongelmien vähentämiseksi EU:ssa. 7. Meriasioiden parempi hoito Hyvä hallinnointi ja koordinointi
jäsenvaltioissa, rannikkoalueilla, yrityksissä ja sidosryhmissä sekä näiden
kesken on ehdottoman tärkeää, jotta meritalouden kehittäminen on mahdollisimman
tehokasta ja kestävää. Tietojen ja parhaiden käytäntöjen virta voi nopeuttaa
investointeja ja innovaatioita sekä parantaa samalla ympäristönsuojelua. 7.1. Kehitys jäsenvaltioissa Jäsenvaltiot soveltavat meritaloutensa
kehittämiseen enenevässä määrin koordinoituja lähestymistapoja. Tätä varten on
kehitetty joko kansallisia strategioita, kuten Ranskassa, Portugalissa tai
Saksassa, tai erityisaloitteita, joita ovat esimerkiksi Yhdistyneen
kuningaskunnan Marine Bill, Tanskan meristrategia tai Irlannin tiedestrategia.
Lisäksi Saksa hyväksyi vuonna 2011 suunnitelman meritaloutensa edistämiseksi. Osassa jäsenvaltioista on luotu ministeriöiden
välistä koordinointia tai perustettu ministerinvirkoja, kuten Kyproksessa,
Ranskassa, Alankomaissa ja Puolassa. Eräillä merialueilla, kuten Schleswig-Holsteinissa,
Västra Götalandissa ja Bretagnessa on jatkettu alueellisten meristrategioiden
kehittämistä vuoden 2009 jälkeen. 17 jäsenvaltiota ja assosioitunutta maata
käynnisti vuonna 2010 terveitä ja tuottavia meriä ja valtameriä koskevan yhteisten
ohjelma-aloitteen edistääkseen tutkimusresurssien ja ‑kapasiteetin
välisiä synergioita. 7.2. Kehitys EU:n tasolla Euroopan parlamentti antoi lokakuussa 2010 yhdennettyä meripolitiikkaa koskevan
päätöslauselman, jossa vahvistettiin meriasioita koskevan yhdennetyn
lähestymistavan hyödyllisyys ja kehotettiin komissiota kehittämään merialueita
koskeva ulottuvuus Eurooppa 2020 ‑strategiaan. Joulukuussa 2011 tuli voimaan Euroopan
parlamentin ja neuvoston asetus EU:n yhdennetyn meripolitiikan
edelleenkehittämistä koskevasta tukiohjelmasta. Se on ensimmäinen
yhdennettyä meripolitiikkaa koskeva vuosien 2012–2013 toimintaohjelma, jonka
yksityiskohtaista täytäntöönpanoa kuvaillaan liitteenä olevan SEC-asiakirjan
6.2.5 kohdassa. Kyseisen asetuksen useissa oikeusperustoissa tunnustetaan
yhdennetyn meripolitiikan laaja-alainen lähestymistapa. Yleisten asioiden neuvostossa annettiin yhdennettyä meripolitiikkaa koskevia monialaisia päätelmiä
Ruotsin (marraskuu 2009), Espanjan (kesäkuu 2010) ja Puolan (joulukuu 2011)
puheenjohtajakausilla. Niissä esitetään yleiskatsaus viimeaikaisesta
kehityksestä, annetaan hyväksyntä meneillään oleville aloitteille ja
kannustetaan tulevaan kehittämiseen. Alueiden komitea
antoi tammikuussa 2011 lausunnon, jossa korostetaan, että on erittäin tärkeää
taata yhdennetyn meripolitiikan onnistuminen ympäristöön liittyvistä,
taloudellisista ja sosiaalisista syistä. Euroopan talous- ja sosiaalikomitea
antoi helmikuussa 2011 yhdennettyä meripolitiikkaa koskevan lausunnon, jossa
tuettiin mereen liittyvien toimintojen monialaisia ja rajatylittäviä
synergioita. 7.3. Kehitys kansainvälisellä
tasolla Komissio on yhdennetyn meripolitiikan
kansainvälisen ulottuvuuden kehittämisestä vuonna 2009 antamansa
tiedonannon mukaisesti tehostanut pyrkimyksiään meriasioiden kansainvälisillä
areenoilla. Maailmanlaajuisella tasolla EU on valtameriä
ja merioikeutta sekä kestävää kalastusta koskevissa vuotuisissa
päätöslauselmissa vaatinut entistä kunnianhimoisempaa toimintaa ja kannustanut
mahdollisimman monia maita liittymään YK:n merioikeusyleissopimuksen (UNCLOS)
kaltaisiin meriasioiden hallinnointivälineisiin. Erityisen
hyvin onnistuttiin käynnistämään YK:n tasoinen menettely, jonka pitäisi lopulta
johtaa neuvotteluihin merten biologisen monimuotoisuuden säilyttämistä ja
kestävää käyttöä kansallisen lainkäyttövallan ulkopuolella olevilla alueilla
koskevasta UNCLOS-sopimuksen täytäntöönpanosopimuksesta. Riossa kesäkuussa 2012 pidetyssä YK:n kestävän kehityksen
konferenssissa EU pyrki myös vauhdittamaan merten ja valtamerten suojelua sekä
meriasioiden hallintoa. Rohkeampi ulkoinen
toiminta tuottaa tulosta, mistä todistavat alueellisten kalastusjärjestöjen
voimakkaampi toiminta ja lisääntynyt yhteistyö EU:n ulkopuolisten maiden kanssa
laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen torjunnassa. Meriasioista on tullut säännöllinen
keskustelunaihe EU:n kumppanien, kuten Kiinan, Venäjän, Japanin, Kanadan ja
Yhdysvaltojen kanssa. Alakohtaiset
vuoropuhelut on vähitellen ulotettu koskemaan yleisemmin yhteistyötä maailmanlaajuisissa
meriasioissa. 7.4. EU:n merialaa koskeva
tietoisuus ja näkyvyys Yhdennetyn meripolitiikan ensimmäisiä
tavoitteita oli lisätä Euroopan merellisen identiteetin ja merialan
taloudellisten mahdollisuuksien näkyvyyttä eurooppalaisten keskuudessa. Yleinen
tietoisuus on olennaista aloilla, joilla merialan intressit kilpailevat muiden
alojen kanssa poliittisesta tuesta, investoinneista tai työmarkkinoilla. Eurostat on
yhdennetyn meripolitiikan käyttöönotosta alkaen osallistunut meripolitiikkaa
tukevien tilastotietojen tuottamiseen merielinkeinoja ja merialueita koskevien
taloudellisten tietojen parantamiseksi. Eurostatin työohjelmiin on sisällytetty
merialaan liittyviä aloitteita. Vuodesta 2009 alkaen on julkaistu
säännöllisesti tilastoja rannikkoalueista ja merielinkeinoista. Interaktiiviset välineet, kuten Maritime
Forum ja Atlas of the Sea helpottavat mereen liittyvän tiedon
saatavuutta ja auttavat lisäämään EU:n merialaa koskevaa tietämystä. Vuosittain
toukokuun 20. päivänä vietettävä Euroopan meripäivä on keskeinen
tapahtuma, jolla lisätään tietoisuutta EU:n merialan mahdollisuuksista. 8. Päätelmät Yhdennetty meripolitiikka luotiin Euroopan
unionin merialueita koskevan ulottuvuuden vahvistamiseksi. Se on kasvanut tästä
visiosta välineeksi, josta on konkreettista hyötyä meritalouden kasvuun ja
kestävyyteen Euroopassa. Kuten tässä kertomuksessa todetaan, koordinoitu
toiminta, jolla pyritään alentamaan kustannuksia, lisäämään
resurssitehokkuutta, vähentämään riskejä, tukemaan innovointia ja parantamaan julkisten
varojen käyttöä, vahvistaa merielinkeinojen huomattavaa merkitystä Euroopan
taloudelle ja Eurooppa 2020 ‑strategian tavoitteille. Komissio vahvistaa parhaat mahdolliset
edellytykset mereen liittyvälle kestävälle taloudelliselle kehitykselle. Kyseiset
saavutukset huomioon ottava Sininen kasvu on tulevien vuosien tavoite.
Kyproksen puheenjohtajakaudella järjestettävä yhdennettyä meripolitiikkaa
käsittelevä epävirallinen ministerikokous tulee olemaan merkittävä etappi kohti
tätä päämäärää. Sininen kasvu avaa yhdennetyn meripolitiikan toisen
vaiheen, jossa tavoitteena on saada aikaan terve meritalous innovoinnin, kasvun
ja kestävyyden varmistamiseksi Euroopan kansalaisille. [1] Jokaista kertomuksessa mainittua aloitetta koskevat
tarkemmat tiedot ja viitteet löytyvät liitteenä olevasta asiakirjasta SWD(2012)
255 final.