(...PICT...)

KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE

itäisen kumppanuuden puitteissa tehtävästä yhteistyöstä oikeus- ja sisäasioiden alalla

1. Johdanto

Eurooppa-neuvoston 2. joulukuuta 2009 hyväksymässä Tukholman ohjelmassa [1] korostetaan oikeus- ja sisäasioita koskevien politiikkojen ulkoisen ulottuvuuden merkitystä ohjelman tavoitteiden onnistuneen täytäntöönpanon kannalta. Lisäksi korostetaan, että ohjelman on oltava kaikilta osin linjassa Euroopan unionin ulkopolitiikan muiden osa-alueiden kanssa.

Oikeus- ja sisäasioiden ulkoiseen ulottuvuuteen liittyvät EU:n toimet ovat lisääntynyt viime vuosina tasaiseen tahtiin. Niiden johtonuorana ovat muun muassa 1) demokratian, perusoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen kunnioittaminen, 2) kumppanuus kolmansien maiden ja varsinkin naapurimaiden kanssa ja 3) EU:n ja jäsenvaltioiden toimiin liittyvän koordinoinnin ja tiedonvaihdon lisääminen sekä tarjolla olevien välineiden täysimääräinen hyödyntäminen.

Tukholman ohjelmassa komissiota pyydetään esittämään suunnitelma siitä, miten yhteistyötä oikeus- ja sisäasioiden alalla voitaisiin edistää itäisen kumppanuuden maiden kanssa. Tämäntyyppisen yhteistyön tarvetta korostettiin myös komission ja korkean edustajan 25. toukokuuta 2011 antamassa yhteisessä tiedonannossa Uusi strategia muutostilassa olevia naapurimaita varten [2] ja ulkoasiainneuvoston 20. kesäkuuta 2011 antamissa päätelmissä, jotka Eurooppa-neuvosto vahvisti kesäkuun kokouksessaan. Yhteistyön edistämistä pidetään tärkeänä myös maahanmuuttoa koskevan kokonaisvaltaisen lähestymistavan tekeillä olevassa tarkistuksessa.

Ihmisten välisten yhteyksien helpottaminen samanaikaisesti perusoikeuksien edistämisen, oikeusvaltion lujittamisen, oikeudenkäytön tehostamisen ja oikeudellisen yhteistyön kanssa on osoittautunut tärkeäksi rauhan ja vakauden säilyttämisen reunaehdoksi ja vaikuttanut suotuisasti kaikkien asianomaisten maiden taloudelliseen, kulttuuriseen ja sosiaaliseen kehitykseen.

Tämä on yksi Prahan huippukokouksessa vuonna solmitun 2009 itäisen kumppanuuden johtoperiaatteista. EU:n kumppaneita ovat Armenia, Azerbaidžan, Georgia, Moldovan tasavalta (jäljempänä ’Moldova’), Ukraina ja Valko-Venäjä. Itäisen kumppanuuden yhtenä päätavoitteena on lisätä kansalaisten liikkuvuutta turvallisessa ja hallitussa ympäristössä. Ensi vaiheessa tavoitteeseen pyritään tekemällä sopimukset viisumien myöntämisen helpottamisesta ja takaisinotosta. Sen jälkeen kun sopimukset on tehty ja pantu täytäntöön, EU ja kumppanimaat ryhtyvät asteittain ja tapauskohtaisesti edistämään viisumivapauden käyttöönottoa, kunhan hallitun ja turvallisen liikkuvuuden edellytykset täyttyvät. Varsovassa 29. ja 30. syyskuuta 2011 järjestettävässä itäisen kumppanuuden huippukokouksessa on tarkoitus vahvistaa avaintavoitteet ja antaa kumppanuudelle uutta pontta muun muassa oikeus- ja sisäasioiden alalla.

Huumeet ovat monisyinen terveyttä ja turvallisuutta uhkaava sosiaalinen ongelma, joka edellyttää toimia oikeus- ja sisäasioiden eri osa-alueilla ja jonka käsittelyyn olisi jatkossakin panostettava itäisen kumppanuuden puitteissa tehtävässä yhteistyössä.

Oikeus- ja sisäasioita koskeva vuoropuhelu ja yhteistyö itäisen kumppanuuden maiden kanssa on jo nyt kehittynyttä sekä kahden- että monenvälisellä tasolla. Näin ollen ei ole tarpeen luoda uusia kehyksiä vaan pikemminkin lujittaa, rationalisoida ja täydentää olemassa olevia.

Tämän tiedonannon lähtökohtana ovat itäisen kumppanuuden puitteissa tehdystä yhteistyöstä sen alkuvuosina saadut kokemukset. Tiedonantoon sisältyy konkreettisia ehdotuksia siitä, miten poliittista ja operatiivista yhteistyötä voidaan kehittää edelleen EU:n ja sen itäisten kumppaneiden yhteisen oikeus- ja sisäasioiden alueen perustamiseksi

· lujittamalla olemassa olevia vuoropuhelu- ja yhteistyökehyksiä muun muassa määrittelemällä periaatteet tällaisen yhteistyön tekemiselle ja

· analysoimalla tähänastista edistystä ja ehdottamalla suuntaviivoja yhteistyön vahvistamiselle sen temaattiset painopisteet huomioon ottaen.

2. Vuoropuhelun ja yhteistyön institutionaalisen kehyksen lujittaminen: periaatteet ja rakenteet

2.1. Yhteistyön periaatteet

Itäisen kumppanuuden maiden kanssa tehtävää oikeus- ja sisäasioiden yhteistyötä olisi lujitettava seuraavien pääperiaatteiden mukaisesti:

Eriyttäminen – Yhteistyön edistäminen riippuu siitä, miten kukin kumppanimaa on edistynyt oikeus- ja sisäasioiden uudistusohjelmassaan ja kaikkien asiaankuuluvien politiikkojen täytäntöönpanossa. Edistymistä seurataan tiiviissä yhteistyössä kumppanimaan kanssa.

Ehdollisuus – Yhteistyötä edistetään asteittain ja sen mukaan, miten kumppanit edistyvät ja miten yhteistyö sujuu sovituilla aloilla.

Politiikan johdonmukaisuus – Yhteistyön lähestymistavassa olisi otettava huomioon EU:n koko ulkopolitiikka, johdonmukaisuus muiden asiaankuuluvien politiikkojen kanssa ja muiden maiden kanssa alueella tehtävä yhteistyö.

Alueellinen yhteistyö – Alueellista yhteistyötä olisi edistettävä, koska se on avainasemassa pyrittäessä vastaamaan oikeus- ja sisäasioita koskeviin rajatylittäviin haasteisiin.

Näiden periaatteiden lisäksi on tärkeää käydä vuoropuhelua ja tehdä yhteistyötä kansalaisjärjestöjen, maahanmuuttajayhteisöjen ja paikallisviranomaisten kanssa sekä tukea niitä. Tällaisen toiminnan olisi oltava keskeinen osa oikeus- ja sisäasioiden yhteistyötä, koska sillä edistetään ihmisten välisiä yhteyksiä ja liikkuvuutta.

2.2. Yhteistyön rakenteet

2.2.1. Kahdenvälinen yhteistyö

Eri foorumeissa toistuvien keskustelujen välttämiseksi ehdotetaan seuraavaa lähestymistapa:

· Kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen (ja tulevan assosiaatiosopimuksen) mukaisia rakenteita, erityisesti alakomiteoita ja poliittista vuoropuhelua, olisi jatkossakin käytettävä pääasiallisina foorumeina keskusteltaessa oikeus- ja sisäasioita koskevasta kahdenvälisestä yhteistyöstä. Vuoropuhelua ihmisoikeuksista olisi jatkettava ja tehostettava.

· Oikeus- ja sisäasioiden alakomiteoissa olisi tarkasteltava takaisinottoa ja viisumien myöntämisen helpottamista käsittelevien sekakomiteoiden työn tuloksia sekä edistymistä viisumiasioihin keskittyvässä vuoropuhelussa, mikäli sellaista käydään.

· Liikkuvuuskumppanuudet tarjoavat jatkossakin puitteet muuttoliikettä koskevalle vuoropuhelulle ja operatiiviselle yhteistyölle sen kaikissa ulottuvuuksissa: laillinen maahanmuutto, laittoman maahanmuuton torjunta sekä muuttoliike ja kehitys. Liikkuvuuskumppanuuskokouksia olisi hyvä järjestää samanaikaisesti oikeus- ja sisäasioiden alakomiteoiden kokousten kanssa, ja niiden asialistoja olisi hyödynnettävä jälkimmäisissä. Liikkuvuuskumppanuuden allekirjoittaminen on periaatteessa avoin kaikille itäisen kumppanuuden maille, mutta riippuu niiden edistymisestä ja kunkin maan muuttoliiketilanteesta. [3]

· Olemassa olevilla liikkuvuuskumppanuuksilla olisi edistettävä muuttoliikettä ja liikkuvuutta koskevaa yhteistyötä. Tämä on linjassa maahanmuuttoa koskevan kokonaisvaltaisen lähestymistavan tekeillä olevan arvioinnin kanssa, minkä lisäksi se kohentaisi temaattista tasapainoa. Tavoitteeseen pääsemiseksi kaikkien osapuolten on sitouduttava siihen sekä poliittisella että täytäntöönpanon tasolla. Lisäksi olisi kehitettävä väline, jolla voidaan seurata liikkuvuuskumppanuuksien pitkän aikavälin vaikutuksia muuttovirtoihin, muuttoliikkeen hallintaan ja muihin asian kannalta merkityksellisiin politiikkoihin kumppanimaissa ja EU:ssa. Säännöllinen seuranta auttaa myös havaitsemaan puutteet ja tarpeet, joihin on puututtava liikkuvuuskumppanuuden puitteissa. Tällaisen seurantavälineen olisi oltava johdonmukainen muiden välineiden ja kehysten kanssa sen tehon maksimoimiseksi.

· Prioriteettialoista, kuten järjestäytyneen rikollisuuden (myös ihmiskaupan) torjunnasta, ihmisoikeuskysymyksistä ja korruptiosta, olisi keskusteltava järjestelmällisesti olemassa olevissa rakenteissa, erityisesti oikeus- ja sisäasioiden alakomiteoissa ja/tai osana ihmisoikeusvuoropuhelua samoin kuin liikkuvuuskumppanuuksien puitteissa, mikäli sellainen on solmittu. Tavoitteena on tehostaa itäisen kumppanuuden puitteissa tehtävää käytännön yhteistyötä.

· Huumausainealan yhteistyötä olisi jatkettava Ukrainan kanssa käytävässä kahdenvälisessä poliittisessa vuoropuhelussa. Puheenjohtajavaltio Puolan aloittamat kahdenväliset vuoropuhelut (Armenian, Moldovan, Azerbaidžanin ja Georgian kanssa) olisi institutionalisoitava, jotta samanlainen foorumi voitaisiin tarjota kaikille itäisen kumppanuuden maille.

· Yhteistyötä asianomaisten virastojen (Frontex, Europol, Eurojust, CEPOL, Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirasto ja perusoikeusvirasto) kanssa olisi tehostettava entisestään, ja sen olisi oltava yksi oikeus- ja sisäasioiden alakomiteoiden kokousten ja liikkuvuuskumppanuuskokousten asialistojen vakioaiheista. Yhteistyötä muiden elinten ja virastojen, esimerkiksi Euroopan koulutussäätiön (ETF) tai Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskuksen (EMCDDA), kanssa voitaisiin harkita tapauskohtaisesti.

2.2.2. Alueellinen ja monenvälinen yhteistyö

Monet alueelliset foorumit tarjoavat EU:n jäsenvaltioille ja itäisille kumppaneille tilaisuuden tietojen ja parhaiden toimintatapojen vaihtamiseen sekä konkreettisten rajatylittävien aloitteiden täytäntöönpanoon (ks. liite). Seuraavien suositusten tavoitteena on rationalisoida ja tehostaa alueellisen ja monenvälisen yhteistyön puitteita:

· Poliittisen ohjauksen ja koordinoinnin turvaamiseksi olisi itäisen kumppanuuden puitteissa harkittava oikeus- ja sisäasioita käsittelevien ministeritason erityiskokousten koolle kutsumista. Tarvittaessa kokouksia voitaisiin järjestää vuosittain tarkoituksena luoda katsaus siihenastiseen edistykseen ja viitoittaa jatkoa.

· Alueellisen vuoropuhelu- ja yhteistyökehyksen rationalisoimiseksi oikeus- ja sisäasioita olisi käsiteltävä säännöllisesti demokratiaan, hyvään hallintotapaan ja vakauteen keskittyvällä itäisen kumppanuuden monenvälisellä foorumilla ja siihen liittyvissä paneeleissa [4] sekä muilla areenoilla, esimerkiksi ihmisten välisistä yhteyksistä käytävää vuoropuhelua edistävällä foorumilla nro 4. Uuden maahanmuutto- ja turvapaikka-asioita käsittelevän paneelin perustaminen edistäisi tämän tavoitteen toteutumista. Tarkoituksena on sisällyttää niin kutsutussa Söderköpingin prosessissa hankitut parhaat toimintatavat ja kokemukset osaksi itäistä kumppanuutta.

· Koska Prahan ja Budapestin prosessit ovat pitkälti päällekkäiset, Budapestin prosessi on aiheellista sulauttaa osittain Prahan prosessiin. Niistä voitaisiin tehdä maantieteellisesti toisiaan täydentävät: Prahan prosessi kattaisi itäisen Euroopan ja Keski-Aasian ja Budapestin prosessi "silkkitien", Iranin, Pakistanin ja Afganistanin. Turkin osallistuminen Budapestin prosessiin olisi jatkossakin äärimmäisen tärkeää.

2.3. Koordinointi ja rahoitusapu

Itäisen kumppanuuden operatiivisuuden lisääminen edellyttää, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden toteuttamia toimia koordinoidaan tehokkaammin. Kaikkien toimijoiden toimintaa varten olisi perustettava kevyt seurantamekanismi, johon kuuluu vuotuinen raportointi oikeus- ja sisäasioiden alalla toteutetuista toimista.

EU:n ja itäisten kumppaneiden välistä alueellista yhteistyötä on lisättävä. Se on yksi oikeus- ja sisäasioiden keskeisistä tavoitteista tuleville vuosille ja edellyttää huomattavaa ja joustavaa rahoitusapua. Erityisesti olisi panostettava verkostojen luomiseen EU:n ja itäisten kumppaneiden välille ja tuettava hankkeita ja ohjelmia, joilla ratkotaan molempia alueita koskettavia kysymyksiä. Lisäksi EU:n olisi harkittava vahvemman roolin omaksumista avustustoiminnan koordinoinnissa esimerkiksi ottamalla käyttöön oikeus- ja sisäasioihin keskittyviä konsultointimekanismeja.

3. Ehdotus oikeus- ja sisäasioita koskevan vuoropuhelun ja yhteistyön seuraaviksi vaiheiksi: temaattiset painopisteet

Oikeus- ja sisäasioita koskevan kumppanuuden lujittaminen edellyttää monenlaisia toimenpiteitä. EU:n ja sen jäsenvaltioiden olisi jatkossakin rohkaistava ja tuettava itäisen kumppanuuden maita kaikkien tarvittavien toimien täytäntöönpanossa. Tämä kattaa valmiuksien kehittämistoimet, tietojen ja parhaiden toimintatapojen vaihdon sekä tarvittaessa lainsäädännölliset ja poliittiset toimenpiteet maahanmuuton, liikkuvuuden, turvallisuuden, tietosuojan, oikeusasioiden ja perusoikeuksien aloilla toimivallan jakoa kunnioittaen. Jäljempänä mainitut toimenpiteet olisi mahdollisuuksien mukaan huomioitava assosiaatiosopimuksista parhaillaan käytävissä neuvotteluissa.

3.1. Maahanmuutto, liikkuvuus ja turvapaikka

3.1.1. Tietojen keruu, analysointi ja tehokas käyttö näyttöperusteisessa politiikanteossa

Itäisen kumppanuuden maissa on jo tehty paljon työtä ja investoitu resursseja tietojen keruu- ja analysointijärjestelmien parantamiseksi. Moldovalle ollaan valmistelemassa laajennettua muuttoprofiilia liikkuvuuskumppanuuden puitteissa. Kaikille muille itäisen kumppanuuden maille laaditaan vastaavanlainen profiili EU:n rahoittamassa ”Muuttoliikekumppanuuksien muodostaminen” -nimisessä hankkeessa. Muuttoliikkeestä käytettävissä olevien tietojen tarkkuutta ja sen myötä näyttöperusteisen politiikan tarkkuutta heikentää kuitenkin huomattavasti relevanttien, helposti saatavilla olevien ja luotettavien tilastotietojen puuttuminen alueelta, olemassa olevien tietojen heikko laatu sekä erot alueella käytössä olevissa määritelmissä, tilastointimenetelmissä ja indikaattoreissa.

Kansallisia tilastokeskuksia on tuettava niiden valmiuksien kehittämisessä, jotta ne pystyisivät tuottamaan relevantteja tilastoja ja koordinoimaan tilastointitoimintaa. Itäisen kumppanuuden maita olisi jatkossa rohkaistava yhdenmukaistamaan tilastoinnissa käyttämiään indikaattoreita ja menetelmiä. EU:n olisi edistettävä HIMS-muotoisten [5] muuttoliikekartoitusten tekemistä itäisen kumppanuuden maissa, jotta saataisiin tietoa muuttoliikkeestä, myös sen taustatekijöistä ja seurauksista.

Muuttoliikettä käsittelevien kysymysten sisällyttämistä väestölaskentoihin ja kotitalouksille tehtäviin kyselyihin olisi tuettava, jotta luotettavia ja vertailukelpoisia tietoja olisi jatkuvasti saatavilla. Toiminnassa on noudatettava tilastosalaisuuden periaatetta järjestelmällisesti.

EU:n olisi kannustettava ja tuettava itäisen kumppanuuden maita ottamaan vastuu omista muuttoprofiileistaan ja käyttämään niitä myös politiikan johdonmukaisuuden lisäämiseen ja politiikan arvioinnin parantamiseen.

Muuttoliikettä EU:ssa ja itäisen kumppanuuden maissa tutkivien laitosten välillä olisi panostettava enemmän yhteistyön lisäämiseen.

3.1.2. Laillinen maahanmuutto, kotouttaminen sekä muuttoliike ja kehitys

Laillinen maahanmuutto voi hyvin hallittuna vastata työmarkkinoiden tarpeisiin sekä muuttajan lähtö- että kohdemaassa. Samalla laiton maahanmuutto vähenee, kun muuttajille on tarjolla laillisia vaihtoehtoja. EU ja sen jäsenvaltiot ovat yhdessä itäisen kumppanuuden maiden kanssa pyrkineet helpottamaan laillista maahanmuuttoa kahdenvälisin aloittein ja sopimuksin sekä liikkuvuuskumppanuuksien avulla.

EU tekee parhaillaan selvitystä itäisen kumppanuuden maista EU:hun suuntautuvan työmuuton kustannuksista ja hyödyistä tulevien toimien pohjaksi.

EU:n yksittäisten jäsenvaltioiden työmarkkinatarpeiden perusteella EU:n ja sen jäsenvaltioiden olisi harkittava laillisten maahanmuuttomahdollisuuksien lisäämistä itäisistä kumppanimaista peräisin oleville tulijoille. Samanaikaisesti olisi toteutettava toimia, joilla torjutaan ammattitaidon vajaakäytön vaikutuksia sekä taitojen ja inhimillisen pääoman menetystä. Tällaisia toimia ovat esimerkiksi työvoiman kysynnän ja tarjonnan yhteensovittaminen, kiertomuutto, sosiaaliturvaoikeuksien siirrettävyyttä parantavan yhteistyön lisääminen sekä taitojen ja tutkintojen tunnustaminen. ETF:llä on tässä keskeinen rooli.

Liikkuvuuskumppanuudet ovat erityisen hyödyllisiä liikkuvuuden lisäämisessä ja maahanmuuton hallinnan parantamisessa. Tässä yhteydessä jäsenvaltioiden olisi harkittava opiskelijoiden, yliopistoväen ja tutkijoiden laillisen maahanmuuton ja EU:n sisäisen liikkuvuuden helpottamista.

Lisäksi olisi ryhdyttävä toimiin, joilla lievitetään aivoviennin vaikutuksia itäisen kumppanuuden maissa. EU:n ja jäsenvaltioiden olisi yhdessä itäisten kumppaneiden kanssa kartoitettava kaikki kiertomuuton tarjoamat mahdollisuudet ja keinot tukea maahanmuuttajayhteisöjen osallistumista lähtömaidensa kehittämiseen.

Maahanmuuttajien kotouttaminen on haaste sekä EU:n jäsenvaltioille että itäisen kumppanuuden maille. Se edellyttää yhteistyötä (paikallis-, alue- ja valtiotason) viranomaisten kesken sekä kansalaisyhteiskunnan, myös maahanmuuttajien omien yhdistysten, kanssa.

EU:n olisi lisättävä tukea kumppanimaiden valmiuksien parantamiseksi, jotta ne voisivat politiikoillaan, varsinkin sosiaalipolitiikallaan, vastata muuttajien tarpeisiin. Lisäksi EU:n olisi kannustettava itäisen kumppanuuden maita lisäämään paikallisväestön ja maahanmuuttajayhteisöjen tietoisuutta muukalaisvihan torjumisesta ja oikeuksiensa käytön turvaamisesta. Yhteistyötä olisi lisättävä myös sellaisten politiikkojen suunnittelussa, joilla vastataan muuttajien kotimaahan jäävien perheenjäsenten tarpeisiin ja muihin maastamuuton sosiaalisiin seurauksiin paikallisyhteisöissä.

Maastamuuttajien rahalähetykset ovat tärkeä tulonlähde itäisen kumppanuuden maille. Vuonna 2009 azerbaidžanilaisten, armenialaisten, georgialaisten, moldovalaisten ja ukrainalaisten työntekijöiden yhteenlasketut rahalähetykset kotimaihinsa olivat lähes 4 miljardia euroa. [6]

Ottaen huomioon, kuinka suuri merkitys maastamuuttajien rahalähetyksillä on itäisten kumppaneiden talouksille, EU:n ja kumppanimaiden pitäisi kehittää edelleen tähänastisia toimia lähetyskustannusten alentamiseksi ja rahalähetysten kestävän käytön edistämiseksi. Rahalähetysten perinteistä käyttöä olisi täydennettävä aloittein, joilla maastamuuttajien säästöjä ohjataan investointeihin lähtömaassa niin, että kyseiset varat palvelisivat sijoittajien ja yrittäjien, varsinkin pk-yritysten, alkupääomana.

Itäisen kumppanuuden mailla on samanlaisia haasteita laillisen maahanmuuton suhteen, ja alan yhteistyöllä voitaisiin tukea sopivien ratkaisujen löytymistä.

Itäisen kumppanuuden maiden välistä muuttoliikettä koskevassa yhteistyössä voitaisiin harkita joidenkin alueellisten aloitteiden tukemista, esimerkiksi muuttoliikettä koskevien tietojen keruuta, yhdenmukaistamista, analysointia ja vaihtoa tai muuttoliikkeeseen keskittyvän tietoverkon perustamista. Tavoitteena on tehostaa yhteistyötä ja jakaa parhaita toimintatapoja itäisten kumppaneiden maahanmuuttoviranomaisten kesken. Lisäksi voitaisiin tukea aloitteita, joilla pyritään lisäämään ihmisten liikkuvuutta itäisen kumppanuuden maiden välillä.

3.1.3. Laittoman maahanmuuton torjunta sekä yhteistyö takaisinottoa, paluumuuttoa ja uudelleensopeutumista koskevissa kysymyksissä

Maan omien kansalaisten takaisinotto silloin, kun nämä ovat laittomasti menneet toiseen maahan tai oleskelleet siellä, on kansainvälisen tapaoikeuden periaate, jota kaikkien maiden olisi noudatettava. EU:n takaisinottosopimuksiin sisältyy määräyksiä, joilla helpotetaan ja nopeutetaan luvattomasti EU:n jäsenvaltion alueella oleskelevien henkilöiden takaisinottomenettelyjä. Kyseiset sopimukset ovat tärkeä väline laittoman maahanmuuton torjunnassa ja siten askel kohti liikkuvuuden lisäämistä. Toistaiseksi kolme itäistä kumppania (Ukraina, Moldova ja Georgia) ovat allekirjoittaneet takaisinottosopimuksen EU:n kanssa. Samassa yhteydessä on allekirjoitettu viisumien myöntämisen helpottamista koskevat sopimukset.

EU:n olisi jatkettava takaisinottoa koskevaa yhteistyötä muiden itäisten kumppaneiden kanssa ja pyrittävä tekemään takaisinottosopimukset ja viisumien myöntämisen helpottamista koskevat sopimukset Armenian, Azerbaidžanin ja Valko-Venäjän kanssa. Komissiolla on jo valtuudet neuvotella takaisinottosopimus Valko-Venäjän kanssa, ja se esittää samanaikaisesti tämän tiedonannon kanssa vastaavia valtuuksia koskevat ehdotukset Armenian ja Azerbaidžanin suhteen. Neuvoston olisi hyväksyttävä tarvittavat neuvotteluohjeet mahdollisimman pian.

EU:n olisi jatkossakin tuettava itäisiä kumppanimaita kehittämään valmiuksiaan ehkäistä ja torjua laitonta maahanmuuttoa ja auttaa paluumuuttajia sopeutumaan uudelleen ja pysyvästi.

3.1.4. Lyhytkestoisen liikkuvuuden helpottaminen

Viisumivapaa matkustus on kaikkien kuuden itäisen kumppanimaan tavoite, ja sen toteutumiseksi olisikin tehtävä aktiivista yhteistyötä. Viisumivapautta koskevan vuoropuhelun aloittamisen edellytyksiä ovat tehokas yhteistyö takaisinottoasioissa (ml. takaisinottosopimusten täytäntöönpano), viisumien myöntämisen helpottamista koskevien sopimusten moitteeton täytäntöönpano ja kunkin kumppanimaan aktiivinen osallistuminen kaikkien tämän tiedonannon piiriin kuuluvien alojen vuoropuheluun ja yhteistyöhön.

Viisumien myöntämisen helpottamista koskevat sopimukset ovat tärkeä keino helpottaa lyhytkestoista liikkuvuutta ja ensimmäinen askel kohti viisumivapautta. Toistaiseksi kolme tällaista sopimusta (Moldovan, Ukrainan ja Georgian kanssa) on tullut voimaan.

Sekä EU:n että sopimuspuolena olevan kumppanimaan olisi huolehdittava viisumien myöntämisen helpottamista koskevien sopimusten tehokkaasta ja moitteettomasta täytäntöönpanosta. Varsinkin Moldovan ja Ukrainan tapauksessa on tärkeää saada käynnissä olevat neuvottelut uudesta ja laajemmasta viisumisopimuksesta päätökseen.

EU:n olisi antamiensa poliittisten sitoumusten mukaisesti tehtävä samanlaiset sopimukset jäljellä olevien itäisten kumppaneiden eli Armenian, Azerbaidžanin ja Valko-Venäjän kanssa. Valko-Venäjän osalta neuvotteluohjeet on jo annettu, Armenian ja Azerbaidžanin osalta neuvoston olisi annettava ne mahdollisimman pian.

Samanaikaisesti EU:n jäsenvaltioiden olisi vahvistettava paikallisen Schengen-yhteistyön puitteissa käynnissä olevaa toimintaa kaikissa itäisen kumppanuuden maissa. Tavoitteena on viisumien myöntämismenettelyjen mahdollisimman pitkälle viety yhdenmukaistaminen ja viisumisäännöstön tarjoaminen mahdollisuuksien täysimääräinen hyödyntäminen. Tällaisia mahdollisuuksia ovat esimerkiksi tiettyjen hakijaryhmien vapauttaminen viisumimaksusta sekä toistuvaisviisumien ja pitkäkestoisten viisumien myöntäminen tietyille hakijaryhmille, kuten opiskelijoille, yliopistoväelle, tutkijoille ja liikemiehille. Viisuminhakumenettelyn helpottamiseksi EU:n jäsenvaltioiden olisi myös pyrittävä laajentamaan konsuliedustustaan itäisellä kumppanuusalueella.

Viisumivuoropuhelun puitteissa tarkastellaan viisumivapauden edellytyksiä, joita testataan käytännössä mahdollistamalla lyhytkestoiset matkat EU:n ja asianomaisen maan välillä ilman viisumia. Lähtökohtana on se, että kumppanimaa toteuttaa joukon vertailuarvoja, joissa on kyse monentyyppisistä oikeus- ja sisäasioista. Kartoitusvaiheen jälkeen viisumivuoropuhelua käydään kaksivaiheisten räätälöityjen toimintasuunnitelmien pohjalta. Toistaiseksi EU on esittänyt tällaiset viisumivapauteen tähtäävät toimintasuunnitelmat kahdelle itäisen kumppanuuden maalle: Ukrainalle marraskuussa 2010 ja Moldovalle tammikuussa 2011.

Toimintasuunnitelmissa keskitytään tärkeimpiin oikeus- ja sisäasioihin, kuten asiakirjojen turvallisuuteen, rajaturvallisuuteen, muuttoliikkeen hallintaan, turvapaikkapolitiikkaan, yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen (ml. järjestäytyneen rikollisuuden ja ihmiskaupan torjunta), tiettyihin ulkosuhteisiin ja perusoikeuksiin. Niihin sisältyy joukko poliittista toimintakehystä (lainsäädäntö ja suunnittelu) koskevia kriteerejä ja joukko yksityiskohtaisempia vertailuarvoja, jotka liittyvät konkreettisiin tuloksiin johtavien toimenpiteiden tehokkaaseen ja kestävään täytäntöönpanoon.

Tämäntyyppiset toimintasuunnitelmat voisivat olla kelvollisia malleja muille itäisille kumppaneille, koska niissä huomioidaan kunkin maan erityisluonne ja edistyminen sekä alueen yhtenäisyys.

EU aikoo tukea jatkossakin Ukrainaa ja Moldovaa viisumivapauteen tähtäävien toimintasuunnitelmien täytäntöönpanossa. Komissio raportoi täytäntöönpanon etenemisestä säännöllisesti neuvostolle ja Euroopan parlamentille. Ensimmäiset Ukrainaa ja Moldovaa koskevat arviointikertomukset esitetään samanaikaisesti tämän tiedonannon kanssa.

3.1.5. Toimivat ja kansainvälisten velvoitteiden mukaiset järjestelmät turvapaikan ja kansainvälisen suojelun hakijoille

Useimmat itäisen kumppanuuden maat ovat edistyneet jonkin verran sellaisen lainsäädännön käyttöönotossa, jonka nojalla kansainvälistä suojelua on annettava sen tarpeessa oleville. Laeissa ja niiden täytäntöönpanossa on kuitenkin edelleen huomattavia puutteita. EU on tukenut itäisiä kumppanimaita niiden suojeluvalmiuksien parantamisessa muun muassa alueellisella suojeluohjelmalla, joka kattaa Valko-Venäjän, Moldovan ja Ukrainan. Ohjelman toinen vaihe käynnistyi vuonna 2011.

EU aikoo jatkossakin kannustaa itäisen kumppanuuden maita säätämään vielä puuttuvat lait ja varmistamaan niiden tosiasiallisen täytäntöönpanon. Lisäksi se auttaa kyseisiä maita kehittämään edelleen instituutioitaan ja kouluttamaan pakolaisaseman määrittelyyn osallistuvaa henkilöstöä. EU antaa apua myös pakolaisten kotouttamiseen tähtäävien kansallisten politiikkojen suunnittelussa. Apua annetaan yhteistyössä Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston (EASO) kanssa. Virasto tukee kumppanimaita kaikessa turvapaikka-asioihin liittyvässä käytännön yhteistyössä.

3.2. Yhdennetty rajaturvallisuus

EU on yhdessä kansainvälisten järjestöjen, kuten Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (ETYJ) ja Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön (IOM), sekä muiden avunantajamaiden kanssa tukenut itäisen kumppanuuden maita useilla rajaturvallisuutta koskevilla aloitteilla. Esimerkkejä aloitteista ovat EU:n rajavalvonnan avustusoperaatio Moldovan ja Ukrainan rajalla (EUBAM) ja Etelä-Kaukasian yhdennettyä rajaturvallisuutta koskeva hanke (SCIBM). Lisäksi itäisen kumppanuuden lippulaiva-aloite on tarjonnut poliittisen toimintakehyksen eurooppalaisesta naapuruuden ja kumppanuuden välineestä (ENPI) rahoitettaville yhdennetyn rajaturvallisuuden hankkeille. Näillä hankkeilla pyritään tehostamaan operatiivisia valmiuksia järjestämällä operatiivista ja maakohtaista toimintaa valmiuksien kehittämiseksi ja edistämällä nykyaikaisten koulutusjärjestelmien käyttöönottoa näissä maissa. [7] Vaikka alalla on tapahtunut merkittävää edistystä, kokonaisvaltaisten koulutusstrategioiden kehittämiseen ja institutionaalisten valmiuksien parantamiseen on panostettava enemmän erityisesti rajanylityspaikkojen turvallisuuden varmistamiseksi.

Frontexillä on keskeinen rooli rajaturvallisuuden varmistamisessa, ja operatiivista yhteistyötä ollaankin käynnistämässä tiedonvaihdon, riskianalyysin, koulutuksen, yhteisten operaatioiden ja pilottihankkeiden osalta. Toistaiseksi Frontex on sopinut yhteistyöjärjestelyistä Moldovan, Georgian, Ukrainan ja Valko-Venäjän toimivaltaisten viranomaisten kanssa. Niiden johdosta kyseisten maiden rajavartijat osallistuvat jo tarkkailijoina Frontexin koordinoimiin yhteisiin operaatioihin ja pääsevät hyödyntämään joitakin koulutustuotteita, joita Frontex on kehittänyt yhteistyössä EU:n jäsenvaltioiden kanssa.

Kaikkia itäisen kumppanuuden maita olisi olemassa olevien aloitteiden puitteissa tuettava yhdennettyä rajaturvallisuutta koskevien kansallisten strategioiden laatimisessa ja täytäntöönpanossa.

Yhteistyöjärjestelyt Frontexin sekä Armenian ja Azerbaidžanin toimivaltaisten viranomaisten välillä edistävät yhdennetyn rajaturvallisuuden käsitteen omaksumista ja parantavat EU:n jäsenvaltioiden ja kyseisten kahden maan rajavartijoiden yhteistoimintaedellytyksiä.

Riskinanalyysin osalta voitaisiin harkita alueellisten verkostojen perustamista ja kehittämistä. Esimerkkiä voitaisiin ottaa Länsi-Balkanin WEBRAN-verkostosta.

3.3. Yleinen järjestys ja turvallisuus

Sisäistä turvallisuutta ei voi saavuttaa muusta maailmasta eikä varsinkaan Euroopan lähinaapurustosta erillään. Tästä syystä on tärkeää huolehtia EU:n turvallisuuden sisäisten ja ulkoisten näkökohtien välisestä johdonmukaisuudesta ja keskinäisestä täydentävyydestä. Sekä Euroopan turvallisuusstrategiassa [8] että sisäisen turvallisuuden strategiassa [9] tunnustetaan, että suhteet kumppaneihimme ovat äärimmäisen tärkeitä taistelussa vakavaa ja järjestäytynyttä rikollisuutta ja terrorismia vastaan.

3.3.1. Turvalliset matkustus- ja henkilöllisyysasiakirjat

Asiakirjojen turvallisuuden parantaminen on edellytys sille, että EU helpottaa viisumien myöntämistä. Eräät itäisen kumppanuuden maat ovat alkaneet myöntää kansalaisilleen biometrisiä passeja ja pyrkineet parantamaan myöntämisprosessin turvallisuutta erityisesti viiteasiakirjojen, tietojen kirjaamisen ja niiden asiakirjoihin merkitsemisen osalta. Tämä on välttämätöntä henkilöasiakirjojen kansainvälisen ja kansallisen uskottavuuden kannalta.

EU:n olisi tehostettava asiakirjojen turvallisuutta koskevien parhaiden toimintatapojen vaihtamista itäisten kumppaneiden kanssa. Etusijalla ovat tällöin biometriikan käyttöönotto henkilöllisyys- ja matkustusasiakirjoissa sekä henkilötietojen merkintätavan väärentämättömyydestä ja välttämättömistä tietosuojajärjestelyistä huolehtiminen. EU:n olisi tuettava itäisiä kumppanimaita asiakirjojen myöntämismenettelyjen turvaamisessa ja henkilöllisyyden hallinnassa asiaankuuluvat rekisterit mukaan luettuina.

3.3.2. Ihmiskaupan torjunta

Yhdistyneiden kansakuntien tuoreimman raportin [10] mukaan varsin monet seksuaalisessa hyväksikäyttötarkoituksessa Euroopassa harjoitettavan ihmiskaupan uhrit ja kauppiaat ovat jonkin itäisen kumppanuusmaan kansalaisia. Europolin tuoreessa arviossa [11] korostetaan itäisistä kumppanuusmaista käsin toimintaansa harjoittavien rikollisryhmien osuutta rikollisessa toiminnassa, varsinkin ihmiskaupassa.

EU pitää ihmiskauppaan puuttumista erittäin tärkeänä, ja alan vuoropuhelu ja yhteistyö itäisen kumppanuuden maiden kanssa on jo pitkällä. Yhteistyöaloja ovat muun muassa ihmiskaupan ehkäisy ja torjunta sekä uhrien suojelu EU:ssa ja sen jäsenvaltioissa. Lisäksi Europol on tukenut monia hankkeita, joilla itäisiä kumppaneita autetaan torjumaan tätä rikollisuuden muotoa.

EU:n olisi kannustettava loppujakin itäisiä kumppanimaita ratifioimaan YK:n yleissopimukseen tehdyn ihmiskauppaa koskevan lisäpöytäkirjan ja Euroopan neuvoston yleissopimuksen ihmiskaupan vastaisesta toiminnasta. Lisäksi niitä kannustetaan hyödyntämään optimaalisesti kaikkia kansainvälisiä välineitä ihmiskaupan eri muotojen, kuten seksuaalisen ja työvoiman hyväksikäytön, kotiorjuuden ja kerjäämiseen pakottamisen, torjunnassa.

EU:n olisi pyrittävä lisäämään yhteistyötä ihmiskaupan torjumiseksi. Erityisesti EU:n olisi tehtävä tiivistä yhteistyötä itäisen kumppanuuden maiden kanssa niiden kehittäessä valmiuksiaan ihmiskaupan uhrien suojelemiseksi ja auttamiseksi. Tämä olisi toteutettava solmimalla kumppanuuksia hallitusten, valtiosta riippumattomien järjestöjen ja yksityissektorin kesken. Kumppanuuksien tarkoituksena olisi ottaa käyttöön mekanismeja ja menettelyjä, joilla ihmiskaupan uhreja suojellaan ja autetaan paremmin ja varmistetaan heidän turvallinen paluu kotimaihinsa, sekä ehkäistä ihmiskauppaa. Tällaisen yhteistyön kulmakiviä ovat ihmisoikeuksien, erityisesti lapsen oikeuksien, kunnioittaminen ja sukupuolinäkökulman huomioon ottaminen.

3.3.3. Järjestäytyneen rikollisuuden torjunta

Liikkuvuuden lisääntymisestä on iloa kansalaisille, mutta epäsuorasti se myös helpottaa kansainvälisten rikollisverkostojen toimintaa. EU:n ja itäisen kumppanuuden maiden välinen yhteistyö tämän haasteen selättämiseksi on jo pitkällä. Järjestäytyneen rikollisuuden uusien väylien ja muotojen ilmaantuminen edellyttää kuitenkin jatkuvaa yhteistyötä, jotta rikollisuutta voidaan torjua integroidulla tavalla. Alueella vallitsevia rikollisuuden muotoja ovat huumausaineiden, valmisteveron alaisten tuotteiden (mm. savukkeiden) ja tuoteväärennösten salakuljetus sekä ihmiskauppa.

Europolin ja itäisten kumppanimaiden välinen yhteistyö, varsinkin operatiivinen yhteistyö, on yksi keino tehostaa vakavan ja järjestäytyneen rikollisuuden ja terrorismin torjuntaa. Europolilla on jo strategiset sopimukset Ukrainan ja Moldovan kanssa. [12]

Järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseksi tehtävän yhteistyön tehostamiseksi EU:n olisi kehotettava itäisiä kumppanimaita täyttämään erityisesti tietosuojaa koskevat ennakkoehdot, jotta ne voivat joko aloittaa strategisen yhteistyön Europolin kanssa tai päivittää strategisen yhteistyön sopimukset operatiiviseen yhteistyön sopimuksiksi.

EU:n olisi tuettava turvallisuuden lisäämiseksi ja järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseksi tehtävää alueellista yhteistyötä. Hyödyllisiä aloitteita olisivat poliisi- ja tulliyhteistyön tehostaminen järjestämällä yhteistä koulutusta esimerkiksi yhteistyössä Euroopan poliisiakatemian (CEPOL) ja Europolin kanssa, parhaiden toimintatapojen vaihtaminen, yhteiset tutkimukset varsinkin rajatylittävissä rikoksissa, Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) koordinoimat yhteiset tullioperaatiot jne. Samoin olisi jatkettava EuroEast-poliisialoitteen, jonka tavoitteena on lisätä sisäisen turvallisuuden parantamiseen EU:ssa ja itäisen kumppanuuden maissa tähtäävää yhteistyötä, ja OLAFin vuosittain järjestämän savuketyöryhmän konferenssin kaltaisten aloitteiden edistämistä ja kehittämistä. CEPOLin olisi osallistuttava tarjoamalla sekä olemassa olevia yhteisiä oppijaksoja että erillisiä kursseja. Kyseisten maiden koulutuslaitosten kanssa olisi harkittava yhteistyöjärjestelyjä.

EU:n olisi yhdessä itäisten kumppanimaiden kanssa koordinoitava tiiviisti toimia, joilla se torjuu salakuljetusta itäisellä rajallaan. Tähän kuuluu savukkeiden ja alkoholin salakuljetuksen torjuntaa EU:n itärajalla koskevan toimintasuunnitelman [13] täysimääräinen täytäntöönpano.

EU:n olisi jatkossakin tuettava itäisen kumppanuuden maita niiden pyrkiessä parantamaan rikosoikeusviranomaistensa valmiuksia tehdä tehokasta yhteistyötä tietoverkkorikollisuuden torjumiseksi monenvälisellä demokratiaan, hyvään hallintotapaan ja vakauteen keskittyvällä itäisen kumppanuuden foorumilla ja Euroopan neuvoston avustuksella. EU:n olisi kannustettava kumppanimaita ratifioimaan ja panemaan täysimääräisesti täytäntöön tietoverkkorikollisuutta koskeva Euroopan neuvoston yleissopimus (ETS 185). Yleissopimus ohjaa ja tarjoaa toimintapuitteet maille, jotka pyrkivät kehittämään tietoverkkorikollisuutta torjuvaa lainsäädäntöään mahdollisimman kattavaksi.

EU:n olisi kannustettava itäisen kumppanuuden maita parantamaan institutionaalisia valmiuksiaan torjua kemiallisia, biologisia sekä säteilyyn ja ydinaineisiin liittyviä (CBRN) vaaroja. Maiden olisi erityisesti osallistuttava aktiivisesti EU:n aloitteeseen CBRN-erityisvalmiuskeskuksista.

3.3.4. Talousrikosten ja terrorismin rahoituksen torjunta

Rahanpesun torjunta on tärkeä osa järjestäytyneen ja muun rikollisuuden torjuntaa. Alan kansainvälinen yhteistyö on välttämätöntä, koska rahavirrat eivät nykyään pysähdy maiden rajoille.

Terrorismin rahoituksen torjunta on yksi EU:n terrorismin torjunnan keskeinen osa-alue. Siitä keskustellaan säännöllisesti kansainvälisillä foorumeilla, esimerkiksi rahanpesunvastaisessa toimintaryhmässä (FATF) ja YK:ssa. Enemmistö itäisen kumppanuuden maista ei ole FATF:n jäseniä, mutta ne toimivat (12 EU:n jäsenvaltion tapaan) FATF:n tyylisissä alueellisissa elimissä. Aktiivinen osallistuminen tällaisten elinten toimintaan on tärkeää, jotta kansalliset rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntajärjestelmät voidaan mukauttaa kansainvälisiin vaatimuksiin. EU:n olisi rohkaistava itäisen kumppanuuden maita tekemään tiivistä yhteistyötä FATF:n ja sitä vastaavien alueellisten elinten kanssa.

Rahanpesun selvittelykeskukset ovat olennainen osa rahanpesun ja terrorismin torjuntakoneistoa. EU:n olisi kannustettava itäisen kumppanuuden maita lujittamaan selvittelykeskuksiaan ja lisäämään niiden yhteistyötä EU:n jäsenvaltioiden selvittelykeskusten kanssa.

EU:n olisi rohkaistava itäisen kumppanuuden maita ratifioimaan ja panemaan täytäntöön rikoksen tuottaman hyödyn rahanpesua, etsintää, takavarikkoa ja menetetyksi tuomitsemista sekä terrorismin rahoittamista koskeva yleissopimus (ETS 198).

EU:n olisi tuettava YK:n yleiskokouksen vuonna 2006 hyväksymän maailmanlaajuisen terrorisminvastaisen strategian täytäntöönpanoa. Strategia tarjoaa kokonaisvaltaisen kehyksen terrorismin uhan torjuntaan.

Lisäksi EU:n olisi tehtävä itäisten kumppanimaiden kanssa yhteistyötä radikalisoitumisen ja terroristien värväyksen ehkäisemiseksi.

3.3.5. Korruption torjunta

Korruption torjunta on erittäin tärkeää kaikkien muiden temaattisten painopisteiden kannalta: jos korruptioon ei puututa tiukasti, yhteistyö ja keskinäinen luottamus kaikilla muilla aloilla voi kärsiä. Komission tiedonannossa Korruption torjuminen EU:ssa [14] korostetaan, että naapurimaille annettava apu niiden korruptiontorjunnan valmiuksien parantamiseen on keskeinen osa kyseisille kumppanimaille tarkoitettua EU:n tukipakettia. EU:n ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan ja Euroopan komission yhteisessä tiedonannossa Uusi strategia muutostilassa olevia naapurimaita varten korostetaan lisäksi sitä, että EU:n kumppanimaille antaman avun määrää mukautetaan sen perusteella, miten maat edistyvät poliittisissa uudistuksissa ja syvädemokratian luomisessa; jälkimmäinen pitää sisällään myös hallitusten sitoutumisen korruption torjuntaan.

Itäisen kumppanuuden maat ovat nyt eurooppalaisten ja kansainvälisten korruptiontorjuntavälineiden osapuolia. Kaikki itäisen kumppanuuden maat ovat Euroopan neuvoston alaisen lahjonnan vastaisen valtioiden ryhmän (GRECO) jäseniä, ja kaikki ovat ratifioineet tai hyväksyneet korruption vastaisen YK:n yleissopimuksen (korruptiosopimus). Lisäksi ne kaikki osallistuvat OECD:n alaisen, Itä-Euroopan ja Keski-Aasian maille tarkoitetun korruptiontorjuntaverkoston toimintaan.

Edellä mainittuihin korruptiontorjunnan seurantamekanismeihin osallistumista on täydennettävä panemalla tosiasiallisesti täytäntöön asiaankuuluvat oikeudelliset välineet ja lunastamalla niihin liittyvät suositukset ja poliittiset sitoumukset. EU kannustaa itäisen kumppanuuden maita panemaan jäljellä olevat GRECOn suositukset täytäntöön määräajassa ja osallistumaan aktiivisesti korruptiosopimuksen tarkistusmekanismiin, joka edistää arviointiprosessin avoimuutta ja kansalaisyhteiskunnan osallistumista. EU aikoo kannustaa itäisen kumppanuuden maita toimimaan aktiivisesti OECD:n korruptiontorjuntaverkostossa. Se myös kannustaa Istanbulissa laaditun korruptiontorjunnan toimintasuunnitelman soveltamisalaan kuuluvia maita ryhtymään toimiin suunnitelman panemiseksi tosiasiallisesti täytäntöön.

Lahjomattomuuden kulttuuria olisi jatkossakin edistettävä rajaturvallisuutta, tullia, lainvalvontaa ja oikeuslaitosta koskevissa yhteistyöohjelmissa, joita EU:lla on itäisen kumppanuuden maiden kanssa.

Kaiken kaikkiaan EU:n olisi edistettävä kansalaisyhteiskunnan aktiivisempaa osallistumista lakien ja poliittisten toimenpiteiden hyväksymiseen, täytäntöönpanoon ja seurantaan, koska se on yksi moitteettoman ja tehokkaan korruptiontorjunnan perusedellytyksistä.

3.4. Huumeongelman torjunta

Huumausaineet ovat edelleen yksi painopiste yhteistyössä, jota EU tekee itäisen kumppanuuden maiden kanssa. EU:n huumausainestrategiassa (2005–2012) ja huumeiden vastaisessa toimintasuunnitelmassa (2009–2012) toistetaan EU:n sitoumukset auttaa kolmansia maita pääsemään parempiin tuloksiin sekä huumausaineiden kysynnän että tarjonnan vähentämisessä. Erityisen tärkeänä pidetään ENPI-maiden kanssa tehtävän yhteistyön parantamista. Vaikka edistystä onkin tapahtunut, ennaltaehkäisyssä, haittojen vähentämisessä ja hoidoissa on edelleen suuria puutteita. Lisäksi eräät itäisen kumppanuuden maat ovat merkittäviä Aasiasta EU:hun saapuvien huumeiden kauttakulkumaita.

EU:n olisi kannustettava itäisen kumppanuuden maita tekemään aktiivista yhteistyötä kansalaisyhteiskunnan kanssa. Yhteistyötä olisi tehtävä varsinkin altistuvien ryhmien huumeidenkäytön ennalta ehkäisemiseksi sekä haittojen vähentämiseen tähtäävien terveydenhoidon ja sosiaaliavun erityispalvelujen tarjoamiseksi riskikäyttäjille. Tässä yhteydessä olisi kiinnitettävä erityishuomioita HIV:n/aidsin ja suonensisäisesti käytettävien huumeiden väliseen kytkökseen, mikä on haaste myös naapurimaina olevissa EU:n jäsenvaltioissa. Itäisiä kumppanimaita olisi tuettava, jotta ne laatisivat ja panisivat täytäntöön yhdennettyjä ja tasapainoisia huumausainepolitiikkoja ja –toimintasuunnitelmia. Niiden avulla vähennetään sekä kysyntää että tarjontaa, parannetaan huumausainekysymysten parissa työskentelevien virastojen ja muiden elinten välistä koordinointia ja tarjotaan kysynnän vähentämiseen tähtääviä ohjelmia ja palveluja, jotka perustuvat uusimpaan tieteelliseen näyttöön ja parhaisiin toimintatapoihin ihmisarvoa ja -oikeuksia kunnioittaen.

Komissio on sitoutunut yhteistyöhön itäisten kumppanimaiden kanssa hankaloittaakseen huumekauppaa, varsinkin heroiinin salakuljetusta Afganistanista ja huumeiden valmistuksessa käytettävien kemikaalien salakuljetusta Afganistaniin. Siksi on erittäin tärkeää tukea lainvalvontaviranomaisten eli poliisin, tullin ja oikeusviranomaisten valmiuksien kehittämistä. Lisäksi olisi pyrittävä estämään lähtöaineiden ohjautuminen huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden laittomaan valmistukseen.

Huumausainetilanteen seurantavalmiuksien kehittämistä olisi tarvittaessa tuettava muun muassa edistämällä yhteistyön tekemistä EMCDDA:n kanssa.

3.5. Oikeudenkäyttö ja perusoikeudet

3.5.1. Oikeusvaltio ja oikeuslaitoksen uudistaminen

Oikeusvaltioperiaate on sekä perusluonteinen periaate että perimmäinen tavoite EU:n yhteistyössä itäisten kumppanimaiden kanssa. EU pitää valtioelinten asteittaista uudistamista tärkeänä, kun pyritään lisäämään oikeuslaitoksen tehokkuutta ja kansalaisten luottamusta siihen. Vahva oikeusjärjestelmä voi olla merkittävä osatekijä talouskasvun tukemisessa. Useimmat itäisen kumppanuuden maat ovat edistyneet huomattavasti oikeuslaitoksensa uudistamisessa, mutta merkittäviä puutteita on edelleen.

EU on valmis valvomaan oikeuslaitosuudistuksia entistä tiiviimmin samalla, kun se kannustaa ja tukee itäisiä kumppaneita jatkamaan oikeusjärjestelmiensä lujittamista ja huolehtimaan oikeuslaitostensa riippumattomuudesta, puolueettomuudesta, tehokkuudesta ja vastuullisuudesta sekä oikeussuojan saatavuudesta.

3.5.2. Perusoikeudet

EU pitää erittäin tärkeänä kattavaa yhteistyötä perusoikeuksien suojelemiseksi. Perusoikeudet on määritelty ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa, Euroopan ihmisoikeussopimuksessa, Helsingin päätösasiakirjassa ja Uutta Eurooppaa koskevassa Pariisin peruskirjassa, ja niiden kunnioittaminen on EU:n sisä- ja ulkopolitiikan kulmakivi.

Itäisen kumppanuuden maiden kanssa tehtävässä alan yhteistyössä pyritään lisäämään ihmisoikeuksien kunnioittamista, lapsen oikeudet, ilmaisun-, kokoontumis- ja yhdistymisvapaus sekä vähemmistöjen oikeudet mukaan luettuina. Myös sukupuolten tasa-arvon ja syrjintäkiellon edistäminen ja valtavirtaistaminen EU:n oikeuden perusperiaatteina sisällytetään yhteistyösuunnitelman tavoitteisiin. Syrjintäkiellon osalta painopisteitä ovat etninen alkuperä, vammaisuus, uskonto ja usko, sukupuolinen suuntautuminen ja ikä. Kansainvälisten ja alueellisten ihmisoikeusnormien käyttöönotto on erittäin keskeisellä sijalla yhteistyössä itäisten kumppanimaiden kanssa. Kidutuksen sekä epäinhimillisen ja halventavan kohtelun torjunta on yksi kyseisen yhteistyön perimmäisistä tavoitteista.

EU kannustaa jatkossakin itäisiä kumppanimaita käsittelemään ihmisoikeuskysymyksiä säännöllisesti ihmisoikeusasioihin keskittyvissä alakomiteoissa. Ihmisoikeustilanteen kohentuminen on myös yksi ennakkoehto [15] EU:n ja itäisten kumppanimaiden välisten suhteiden kehittämiselle.

EU jatkaa suhteiden syventämistä itäisiin kumppanimaihin tehostamalla perusoikeuksien seurantaa. Samanaikaisesti se kannustaa ja tukee kumppaneitaan, jotta ne parantaisivat perusoikeuksien suojelua sekä yksittäisissä tapauksissa että kansainvälisiin ihmisoikeusvälineisiin liittyvissä kysymyksissä.

3.5.3. Oikeudellinen yhteistyö yksityis- ja rikosoikeudellisissa asioissa [16]

Useimmat itäisen kumppanuuden maat ovat allekirjoittaneet ja ratifioineet useita kansainvälisiä yleissopimuksia yhteistyöstä yksityis- ja rikosoikeudellisissa asioissa. Alan sopimuksiin liittymisessä on kuitenkin vielä merkittäviä puutteita, ja niiden täysimääräinen täytäntöönpano on monille maille haaste.

EU:n olisi jatkossakin kannustettava kaikkia itäisiä kumppanimaita toimimaan monenvälisissä kehyksissä, joita on perustettu yhteistyön edistämiseksi yksityis- ja rikosoikeudellisissa asioissa. EU:n olisi edelleen kannustettava ja tuettava itäisen kumppanuuden maita ratifioimaan ja panemaan täysimääräisesti täytäntöön yhteistyötä siviili- ja rikosoikeudellisissa asioissa koskevat kansainväliset, varsinkin Euroopan neuvoston ja Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimukset (esim. rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta ja keskinäisestä oikeusavusta tehdyt sopimukset). Tämä edellyttää jatkuvia ponnisteluja oikeuslaitoksen ja lainvalvontaviranomaisten välisen koordinoinnin ja yhteistyön parantamiseksi muun muassa panostamalla koulutukseen, henkilöresursseihin ja tietotekniikkaan. EU:n yhteistyössä itäisten kumppanimaiden kanssa olisi jatkuvasti pyrittävä vahvistamaan oikeusvaltioperiaatetta ja laatimaan yhteisiä normeja kansainvälisillä foorumeilla (esim. Euroopan neuvostossa) sovitun mukaisesti.

3.5.4. Tietosuoja

Järjestelmä, jossa yksilön oikeus henkilötietojensa suojaan taataan sekä lainsäädännöllä että instituutioiden riittävillä valmiuksilla, on tärkeä kaikilla niillä EU:n ja itäisen kumppanuuden maiden välisen yhteistyön osa-alueilla, joihin liittyy henkilötietojen vaihtoa. Varsinkin oikeus- ja sisäasioiden alalla tiukat suojelusäännöt ovat operatiivisen yhteistyön olennainen ennakkoehto, olipa sitten kyse yhteistyöstä EU:n jäsenvaltioiden tai Europolin ja Eurojustin kaltaisten EU:n virastojen kanssa. Henkilötietojen, kuten biometristen tunnisteiden ja tietokantoihin tallennettujen henkilötunnusten määrä kasvaa kokoa ajan. Niiden keruu ja vaihto oikeus- ja sisäasioiden alalla edellyttää sekin tiukkoja sääntöjä, joilla varmistetaan yksilön oikeus henkilötietojensa suojaan. Kansallisella tasolla onkin annettava henkilötietojen suojan kattavasti turvaava lainsäädäntö ja pantava se täytäntöön muun muassa perustamalla täysin riippumaton tietosuojaviranomainen.

Itäisen kumppanuuden maat ovat edistyneet asiassa eri tahtiin: osa on jo ratifioinut keskeiset kansainväliset yleissopimukset ja antanut tarvittavan lainsäädännön, toisilta tietosuojan lainsäädäntökehys taas puuttuu. Tietosuojavälineiden täytäntöönpano on osoittautunut haasteelliseksi koko alueelle.

EU:n olisi kannustettava itäisen kumppanuuden maita ratifioimaan keskeiset kansainväliset yleissopimukset sekä säätämään tietosuojalait ja huolehtimaan niiden täytäntöönpanosta, jotta yksilön oikeus itseään koskevien tietojen suojaan voidaan taata. Tämä edellyttää ennen kaikkea riippumattoman tietosuojaviranomaisen perustamista.

4. Päätelmät

Liikkuvuuden lisäämiseksi ja ihmisten välisten yhteyksien edistämiseksi on tärkeää tehdä itäisen kumppanuuden puitteissa jatkuvaa ja luottamukseen perustuvaa, sekä strategista että operatiivista yhteistyötä. Samalla on vastattava haasteisiin ja uhkiin, jotka eivät tunne maiden välisiä rajoja (esim. terrorismi, järjestäytynyt rikollisuus, korruptio ja ihmiskauppa), ja autettava EU:n naapureita juurruttamaan ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltion keskeiset arvot ja periaatteet.

EU ja sen jäsenvaltiot lisäävät teknistä ja taloudellista apuaan itäisille kumppanimaille hiljattain käynnistetyn oikeus- ja sisäasioita koskevan uudistusprosessin tukemiseksi.

Komissio uskoo, että ehdotetut suuntaviivat antavat EU:lle ja itäisen kumppanuuden maille mahdollisuuden tehostaa edelleen kumppanuuden puitteissa tehtävää poliittista ja operatiivista yhteistyötä oikeus- ja sisäasioiden alalla. Niiden avulla voidaan edetä kohti yhteisen oikeus- ja sisäasioiden alueen luomista komission ja korkean edustajan 25. toukokuuta 2011 antamassa yhteisessä tiedonannossa Uusi strategia muutostilassa olevia naapurimaita varten esitettyjen päätelmien ja suositusten sekä neuvoston Euroopan naapuruuspolitiikasta kesäkuussa 2011 esittämien päätelmien mukaisesti.

Liite

Yleiskatsaus EU:n ja itäisen kumppanuuden maiden välistä vuoropuhelua ja yhteistyötä oikeus- ja sisäasioiden alalla koskeviin kehyksiin

1. Kahdenväliset vuoropuhelu- ja yhteistyökehykset

EU ja itäisen kumppanuuden maiden välisellä vuoropuhelulla ja yhteistyöllä on pitkät perinteet, ja ne kattavat monia aloja. Ne perustuvat pääosin kumppanuus- ja yhteistyösopimuksiin, jollaiset on allekirjoitettu Ukrainan, Moldovan, Georgian, Armenian ja Azerbaidžanin kanssa. Käytännössä työtä tehdään alakomiteoissa ja säännöllisen alakohtaisen vuoropuhelun puitteissa. Oikeus- ja sisäasiat, myös ihmisoikeudet, ovat aina olleet tärkeä osa yhteistyökehystä, jonka puitteissa on toteutettu mitä erilaisimpia aloitteita. Oikeus- ja sisäasioiden alakomiteat ja ihmisoikeusvuoropuhelu [17] ovat tärkeimpiä foorumeja vuoropuhelun käymiseen itäisen kumppanuuden maiden kanssa. Kumppanuus- ja yhteistyösopimukset korvataan myöhemmin assosiaatiosopimuksilla, joita koskevia neuvotteluja käydään parhaillaan. Lisäksi eri aloilla käydään vuoropuhelua, jossa keskustellaan oikeus- ja sisäasioista. Esimerkkejä tällaisista ovat liikkuvuuskumppanuudet (Moldovan kanssa vuodesta 2008 ja Georgian kanssa vuodesta 2009), viisumivuoropuhelu Ukrainan ja Moldovan kanssa sekä näissä yhteyksissä perustetut rakenteet ja järjestettävät kokoukset.

Liikkuvuuskumppanuudet ovat yksi maahanmuuttoa koskevan kokonaisvaltaisen lähestymistavan väline, ja ne ovat saaneet innoituksensa lähestymistavasta. Ne tarjoavat poliittisen toimintakehyksen tehostetulle ja räätälöidylle vuoropuhelulle ja yhteistyölle kolmansien maiden kanssa ja kattavat laillisen maahanmuuton, muuttoliikkeen ja kehityksen sekä laittoman maahanmuuton torjunnan takaisinotto mukaan lukien.

Viisumivuoropuhelussa tarkastellaan viisumivapauden edellytyksiä, joita testataan käytännössä mahdollistamalla lyhytkestoiset matkat EU:n ja asianomaisen maan välillä ilman viisumia. Viisumivapauden ehtona on, että kumppanimaa toteuttaa joukon vertailuarvoja, joissa on kyse moninaisista oikeus- ja sisäasioista. Tämän jälkeen maalle laaditaan kaksivaiheinen yksityiskohtainen toimintasuunnitelma. Toistaiseksi EU on esittänyt tällaiset viisumivapauteen tähtäävät toimintasuunnitelmat kahdelle itäisen kumppanuuden maalle: Ukrainalle marraskuussa 2010 ja Moldovalle tammikuussa 2011. Toimintasuunnitelmissa keskitytään avainkysymyksiin, kuten asiakirjojen turvallisuuteen, rajaturvallisuuteen, muuttoliikkeen hallintaan, turvapaikkapolitiikkaan, yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen (ml. järjestäytyneen rikollisuuden ja ihmiskaupan torjunta), tiettyihin ulkosuhteisiin ja perusoikeuksiin. Niihin sisältyy joukko poliittista toimintakehystä (lainsäädäntö ja suunnittelu) koskevia kriteerejä ja joukko yksityiskohtaisempia vertailuarvoja, jotka liittyvät konkreettisiin tuloksiin johtavien toimenpiteiden tehokkaaseen ja kestävään täytäntöönpanoon.

EU ja Ukraina sopivat vuonna 2001 erillisestä oikeus- ja sisäasioiden toimintasuunnitelmasta, jota tarkistettiin vuonna 2007. Lisäksi EU:n ja Ukrainan edustajat keskustelevat oikeus- ja sisäasioista vuosittain ministeritasolla.

Ukrainan kanssa käydään säännöllisesti kahdenvälistä poliittista vuoropuhelua huumausaineista. Puheenjohtajavaltio Puola on ensimmäisenä järjestänyt poliittista vuoropuhelua Armenian, Moldovan, Azerbaidžanin ja Georgian kanssa.

EU on solminut eräiden itäisen kumppanuuden maiden kanssa erityiset sopimussuhteet oikeus- ja sisäasioiden alalla tekemällä takaisinottoa ja viisumien myöntämisen helpottamista koskevat sopimukset Moldovan, Georgian ja Ukrainan [18] kanssa ja perustanut sopimusten nojalla sekakomiteoita. Toukokuussa 2011 Moldovan ja Ukrainan kanssa aloitettiin neuvottelut uusista ja aiempaa laajemmista viisumien myöntämisen helpottamista koskevista sopimuksista.

Valko-Venäjä osallistuu itäisen kumppanuuden monenväliseen toimintaan. Maalle ollaan laatimassa yhteistä väliaikaissuunnitelmaa. Oikeus- ja sisäasiat ovat myös monen sellaisen alueellisen foorumin asialistalla, joiden toimintaan osallistuvat joko kaikki EU:n jäsenvaltiot ja itäisen kumppanuuden maat tai osa niistä.

EU:n ja itäisen kumppanuuden maiden oikeus- ja sisäasioiden kahdenvälistä vuoropuhelua ja yhteistyötä koskevien eri kehysten analyysi paljastaa tilanteen monitahoisuuden sikäli, että samoista asioista keskustellaan useammassa kuin yhdessä kehyksessä. Monitahoisuutta lisää se, että osa kehyksistä on oikeudellisesti sitovia (kumppanuus- ja yhteistyösopimukset, takaisinottosopimukset, viisumien myöntämisen helpottamista koskevat sopimukset) ja osa joko operatiivisempia (yhteistyöfoorumit) tai yhdistävät politiikkaa (ministeritason vuoropuhelut) ja operatiivista puolta (liikkuvuuskumppanuudet, viisumivuoropuhelu ja siihen liittyvä toimintasuunnitelma). Siinä missä jotkin kehykset (esim. liikkuvuuskumppanuudet) kattavat vain osan oikeus- ja sisäasioista, toiset (esim. oikeus- ja sisäasioiden alakomiteat) ovat osa laajempaa vuoropuhelurakennetta.

2. Alueelliset ja monenväliset vuoropuhelu- ja yhteistyökehykset

Monet alueelliset foorumit tarjoavat EU:n jäsenvaltioille ja itäisille kumppaneille tilaisuuden tietojen ja parhaiden toimintatapojen vaihtamiseen sekä konkreettisten rajatylittävien aloitteiden täytäntöönpanoon. Niiden aihepiirit ja maantieteellinen ulottuvuus ovat kuitenkin osittain päällekkäisiä.

Muuttoliikekysymyksissä on käynnissä useita prosesseja, joissa sekä EU että itäisen kumppanuuden maat ovat osallisina. Yksi niistä on vuonna 2001 käynnistetty Söderköpingin prosessi, johon osallistuvat kaikki itäiset kumppanimaat ja osa EU:n jäsenvaltioista. Sen tarkoituksena on jakaa kokemuksia turvapaikkaan, kansainväliseen suojeluun, maahanmuuttoon ja rajaturvallisuuteen liittyvistä asioista eräiden EU-maiden ja alun perin Moldovan, Ukrainan ja Valko-Venäjän kesken. Prosessiin ovat sittemmin liittyneet Armenia, Azerbaidžan ja Georgia.

Kaikki itäiset kumppanit osallistuvat Prahan prosessiin (muuttoliikekumppanuuksien muodostaminen), jonka muita osanottajia ovat EU:n jäsenvaltiot, itäisen ja eteläisen Euroopan maat sekä Keski-Aasian maat. Sillä pyritään lisäämään osallistujavaltioiden välistä yhteistyötä muuttoliikkeen ja sen eri ulottuvuuksien hallinnassa. Poznanissa on tarkoitus järjestää 3. ja 4. marraskuuta 2011 tärkeä ministerikokous, jossa osallistujavaltioiden odotetaan hyväksyvän toimintasuunnitelman.

Budapestin prosessi on neuvoa-antava foorumi, joka kokoaa yhteen EU:n jäsenvaltiot, itäisen ja eteläisen Euroopan maat, Keski-Aasian maat sekä Yhdysvallat, Kanadan ja Australian. Sen päätavoitteena on vaihtaa tietoja ja kokemuksia laillisesta ja laittomasta maahanmuutosta, turvapaikka- ja viisumiasioista, rajaturvallisuudesta, ihmiskaupasta ja maahanmuuttajien salakuljetuksesta sekä takaisinotosta ja paluumuutosta.

Kansainvälisen rikollisuuden torjunta on yksi Mustanmeren synergian aihealueista. Aloitteella pyritään lisäämään Mustanmeren alueen maiden välistä yhteistyötä. Yksi itäisistä kumppanimaista (Moldova) osallistuu Kaakkois-Euroopan aloitteeseen kuuluvan rajat ylittävän rikollisuuden alueellisen torjuntakeskuksen (SECI-keskus) toimintaan. Se on 13 Kaakkois-Euroopan maan yhteinen alueellinen organisaatio, joka tukee kyseisten maiden tulli- ja lainvalvontaviranomaisia kansainvälistä rikollisuutta koskevan tiedonvaihdon, osaamisen kehittämisen sekä yhteisen suunnittelun ja toiminnan avulla.

Itäisen kumppanuuden puitteissa on perustettu useita monenvälisiä foorumeja. Niistä kolmessa – demokratia, hyvä hallintotapa ja vakaus (foorumi 1), taloudellinen yhdentyminen ja lähentyminen EU:n politiikkoihin (foorumi 2) ja ihmisten väliset yhteydet (foorumi 4) – käsitellään joitakin oikeus- ja sisäasioita. Foorumin 1 alaisuuteen on perustettu kolme erityispaneelia: yhdennettyä rajaturvallisuutta, korruption torjuntaa ja oikeuslaitoksen toiminnan tehostamista käsittelevät paneelit.

Yhdennetyn rajaturvallisuuden paneelissa itäisen kumppanuuden maat ja EU:n jäsenvaltiot jakavat kokemuksia ja raportoivat siitä, miten ne ovat edistyneet yhdennettyä rajaturvallisuutta koskevien strategioiden ja toimintasuunnitelmien laatimisessa. Paneeli huolehtii siitä, että koulutustoimet ovat yhdennettyyn rajaturvallisuuteen sovellettavan strategisen ja ohjelmapainotteisen lähestymistavan mukaisia ja että ne eriytetään tarvittaessa sen perusteella, miten kukin kumppani on edistynyt yhdennetyn rajaturvallisuuden strategian laatimisessa. Rajaturvallisuuskäytäntöjen kehittämiseksi paneeli on myös tukenut toimia, joilla mitataan yleisön tyytyväisyyttä rajaturvallisuustoimintoihin itäisen kumppanuuden maissa.

Korruptiontorjuntapaneelin tarkoituksena on helpottaa lahjomattomuuden kehittämistä sekä korruption ehkäisyä ja siitä syytteeseenpanoa koskevien tietojen ja parhaiden toimintatapojen vaihtoa itäisen kumppanuuden maissa monenvälistä lähestymistapaa soveltaen. Tavoitteena on edistää kansainvälisten, varsinkin Euroopan neuvostossa tehtyjen ja YK:n korruptiosopimukseen sisältyvien sitoumusten parempaa noudattamista. Paneelin jäseninä on edustajia itäisen kumppanuuden maista, EU:n jäsenvaltioista, EU:n toimielimistä, Euroopan neuvostosta ja kansalaisyhteiskunnasta. Korruption torjunta on myös yksi Euroopan komission rahoittaman ja Euroopan neuvoston täytäntöönpaneman ihmisoikeus-, demokratia- ja oikeusvaltiovälineen yhteistyöaloista.

Itäisen kumppanuuden monenvälisiin puitteisiin sijoittuva oikeuslaitoksen toiminnan tehostamiseen keskittyvä paneeli on perustettu Euroopan neuvoston tuella vastaamaan näihin tarpeisiin. Paneeli ja sen käytännön toimet helpottavat oikeudenkäyttöä koskevien tietojen ja parhaiden toimintatapojen vaihtoa. Tavoitteena on edistää kumppanimaiden sitoutumista kansainvälisiin, varsinkin Euroopan neuvoston ja YK:n yleissopimuksissa vahvistettuihin normeihin.

[1] ”Tukholman ohjelma – Avoin ja turvallinen Eurooppa kansalaisia ja heidän suojeluaan varten”, asiakirja 17024/09.

[2] Yhteinen tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle: Uusi strategia muutostilassa olevia naapurimaita varten, KOM(2011) 303, 25.5.2011.

[3] Toistaiseksi liikkuvuuskumppanuus on allekirjoitettu kahden itäisen kumppanuuden maan kanssa (Moldova ja Georgia) ja kolmas (Armenian kanssa) on määrä allekirjoittaa pian (ks. liite).

[4] Yhdennettyä rajaturvallisuutta, korruption torjuntaa ja oikeuslaitoksen toiminnan tehostamista käsittelevät paneelit.

[5] Kotitalouksille suunnattu kansainvälinen HIMS-hanke (Household International Migration Surveys) laadittiin Euroopan naapuruuspolitiikan eteläisille kumppaneille tarkoitetun teknisen avun MEDSTAT-ohjelman puitteissa. Hankkeen tavoitteena on kerätä tietoa muuttoliikkeestä, myös sen taustatekijöistä ja seurauksista.

[6] Maailmanpankin julkaisu Migration and Remittances Factbook 2011.

[7] Lisäksi ENPIn varoin käynnistetään vuonna 2011 kaksi pilottihanketta: toisella pyritään parantamaan valvontavalmiuksia ja rajatylittävää yhteistyötä Valko-Venäjän ja Ukrainan välisellä rajalla ja toisella tehostetaan rajavalvontavalmiuksia Georgian ja Armenian välillä.

[8] ”Euroopan turvallisuusstrategia: Turvallisempi Eurooppa oikeudenmukaisemmassa maailmassa” hyväksyttiin vuonna 2003, ja sitä tarkistettiin vuonna 2008.

[9] Komission tiedonanto Euroopan parlamentille ja neuvostolle: EU:n sisäisen turvallisuuden strategian toteuttamissuunnitelma: viisi askelta kohti turvallisempaa Eurooppaa, KOM(2010) 673 lopullinen.

[10] http://www.unodc.org/documents/Global_Report_on_TIP.pdf.

[11] EU Organised Crime Threat Assessment OCTA 2011.

[12] Sopimus Ukrainan kanssa allekirjoitettiin 4.12.2009 ja Moldovan kanssa 12.2.2007.

[13] Toimintasuunnitelma savukkeiden ja alkoholin salakuljetuksen torjumiseksi EU:n itärajalla, SEC(2011) 791 lopullinen, 24.6.2011.

[14] Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle: Korruption torjuminen EU:ssa, KOM(2011) 308 lopullinen, 6.6.2011.

[15] Esim. EU:n makrotaloudellisen avun myöntämisehtona on, että kumppanimaan viranomaiset kunnioittavat oikeusvaltioperiaatetta, demokratiaa ja ihmisoikeuksia.

[16] Itäisten kumppanimaiden kanssa alalla tehtävän yhteistyön eri puolia on tarkoitus kehittää edelleen oikeuden ulkoista ulottuvuutta käsittelevässä tiedonannossa, jonka komissio suunnittelee antavansa vuoden 2011 lopussa.

[17] EU käy täysimittaista ihmisoikeusvuoropuhelua eräiden itäisen kumppanuuden maiden (Armenia, Valko-Venäjä, Georgia ja Moldova) kanssa. Azerbaidžanin tapauksessa ihmisoikeuksia käsitellään oikeus- ja sisäasioiden ja ihmisoikeuksien yhdistetyssä alakomiteassa, ja käsittelyyn on osoitettu kokonainen päivä; Ukrainan tapauksessa niitä on käsitelty vuodesta 2011 oikeus- ja sisäasioiden alakomiteassa, myös kokonaisen päivän ajan.

[18] Moldovan kanssa 10.10.2007, Georgian kanssa 22.11.2010 ja Ukrainan kanssa 18.6.2007. Komissiolla on valtuudet neuvotella samanlaiset sopimukset Valko-Venäjän kanssa, ja se aikoo pian tehdä ehdotuksen vastaavien valtuuksien saamiseksi Azerbaidžania ja Armeniaa varten.

--------------------------------------------------