52010DC0614




[pic] | EUROOPAN KOMISSIO |

Bryssel 28.10.2010

KOM(2010) 614 lopullinen

SEK(2010) 1272 SEK(2010) 1276

KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE

Globalisaation aikakauden yhdennetty teollisuuspolitiikkaKilpailukyky ja kestävyys keskeiselle sijalle

{SEC(2010) 1272}

{SEC(2010) 1276}

SISÄLLYS

1. Europe needs industry 3

2. A Fresh Approach to Industrial Policy 4

3. Improving framework conditions for industry 5

3.1. Competitiveness-proofing and implementing smart regulation 5

3.2. Improving access to finance for businesses 7

4. Strengthening the Single Market 8

4.1. Developing the Single Market and enforcing intellectual property rights 8

4.2. Competition Policy 10

4.3. Improving infrastructure 10

4.4. Standardisation 12

5. A new industrial innovation policy 12

5.1. Industrial innovation 12

5.2. Skills base 16

6. Capitalising on globalisation 17

6.1. Trade and international regulation 17

6.2. Ensuring access to raw materials and critical products 19

7. Promoting industrial modernisation 20

7.1. Resource, energy and carbon efficiency 21

7.2. Structural excess capacities 23

7.3. Building on Corporate Social Responsibility 24

8. The sector-specific dimension — a targeted approach 25

8.1 Space: a driver for innovation and competitiveness at citizens' service 25

8.2. Sustainable mobility 27

8.3. Tackling societal challenges 28

8.4. Re-invigorating the competitiveness of the EU through the value-chain 30

8.5. Addressing concerns of energy-intensive industries 31

8.6 An enhanced sectoral approach 32

9. Conclusions: A new EU governance for industrial policy 32

1. EUROOPPA TARVITSEE TEOLLISUUTTA

Eurooppa tarvitsee teollisuutta ja teollisuus Eurooppaa nyt enemmän kuin koskaan ennen. Sisämarkkinoiden 500 miljoonaa kuluttajaa, 220 miljoonaa työntekijää ja 20 miljoonaa yrittäjää ovat avainasemassa kilpailukykyisen teollisen Euroopan saavuttamisessa. Yksi neljästä Euroopan unionin yksityisen sektorin työpaikasta on valmistusteollisuudessa ja vähintään yksi neljästä työpaikasta on siihen liittyvissä palveluissa, jotka ovat teollisuudesta riippuvaisia joko sen toimittajina tai asiakkaina. Teollisuudessa tehdään 80 % kaikesta yksityisen sektorin tutkimus- ja kehitystyöstä, ja teollisuus on innovaatioiden liikkeelle paneva voima, joka tarjoaa ratkaisuja yhteiskuntamme kohtaamiin haasteisiin.

On äärimmäisen tärkeää lisätä valmistusteollisuuden ja siihen liittyvien palveluiden tuottavuutta, jotta voidaan edistää kasvun ja työllisyyden elpymistä, palauttaa EU:n talouden terveys ja kestävyys ja tukea sosiaalisen mallimme pysyvyyttä. Teollisuus on tämän vuoksi Eurooppa 2020 -strategiassa kuvatun EU:n talouden uuden kasvumallin keskeisenä tavoitteena

Rahoitus- ja talouskriisi on nostanut uudelleen esiin tuotantoteollisuuden vahvan, kilpailukykyisen ja monipuolisen arvoketjun keskeisen merkityksen EU:n kilpailukyvyn ja työllisyysmahdollisuuksien kannalta. Tässä tiedonannossa kuvataan uuden yhdennetyt teollisuuspolitiikan strategiset puitteet. Sen avulla tuetaan talouden ja työllisyyden elpymistä, kun turvataan EU:n elinvoimainen ja korkeatasoinen teollinen perusta.

Pk-yritykset vastaavat noin kahdesta kolmasosasta teollisuuden työllisyyttä, ja suuri osa EU:n teollisuuden kasvu- ja työllisyyspotentiaalista on sen elinvoimaisissa ja dynaamisissa pk-yrityksissä. Pk-yritysten perustamisen, kasvun ja kansainvälistymisen tukemisen täytyykin olla EU:n uuden yhdennetyn teollisuuspolitiikan ytimessä.

Yritysten globaali toimintaympäristö on viime vuosikymmenen aikana muuttunut rajusti.[1] Tästä seuraa sekä haasteita että mahdollisuuksia Euroopan teollisuudelle, ja teollisuuspolitiikalla olisi tuettava näihin mahdollisuuksiin tarttumista. EU:n teollisuus kilpailee Kiinan, Brasilian, Intian ja muiden nousevan talouden maiden kanssa myös arvokkaissa tuotteissa. Teknologia, tieto- ja viestintätekniikka ja osaaminen ovat yhä tärkeämpiä kansainvälisen kilpailukyvyn kannalta. Kansainväliset arvoketjut liittyvät yhä enemmän toisiinsa, ja kilpailu niukasta energiasta ja raaka-aineista voimistuu. EU:n teollisuuden on otettava johtoasema myös siirtymisessä vähähiiliseen ja resurssitehokkaaseen talouteen.

Luottavainen asenne ei ole perusteeton, kun pohditaan EU:n teollisuuden kykyä vastata näihin haasteisiin ja toimia jatkossakin EU:n talouskasvun moottorina. Rahoitus- ja talouskriisiin asti Euroopan teollisuus oli selviytynyt varsin hyvin tässä nopeasti muuttuvassa ympäristössä. Se oli viime vuosikymmenen ajan onnistunut säilyttämään osuutensa maailmankaupasta, vaikka kilpailu oli tiukkaa. Valmistusteollisuus vastaa itsessään 75 prosentista vientiä. Esimerkiksi lääketeollisuus ja konepajateollisuus kehittyivät voimakkaasti. Myös ajoneuvo-, kemian- ja ilmailuteollisuus laajentuivat. Vaikka talouskriisi aluksi romahdutti valmistusteollisuuden tuotannon joksikin aikaa , elpyminen on sen jälkeen ollut nopeaa, kun maailmankauppa on päässyt uudelleen vauhtiin ja ylimääräiset varastot on purettu. Kriisin vaikutukset ovat luonnollisesti kohdistuneet joihinkin aloihin voimakkaammin ja pysyvämmin.

Elinvoimainen ja todella kilpailukykyinen EU:n valmistusteollisuus voi tarjota voimavaroja ja monia ratkaisuja EU:n kohtaamiin yhteiskunnallisiin haasteisiin, kuten ilmastonmuutokseen, terveyteen ja väestön ikääntymiseen sekä terveellisen ja turvallisen yhteiskunnan ja elinvoimaisen sosiaalisen markkinatalouden kehittämiseen.

On tarpeen siirtyä kestävämpään, osallistavampaan ja resurssitehokkaampaan talouteen . Tämän tueksi tarvitaan sekä monialaisia että alakohtaisia toimintalinjoja kaikilla tasoilla ja entistä vahvempaa eurooppalaista hallintotapaa ja yhteiskunnallista vuoropuhelua.

2. Teollisuuspolitiikan uudenlainen toimintatapa

Tässä tiedonannossa ehdotetaan uudenlaista teollisuuspolitiikan toimintatapaa. Se myötä EU:n talous pääsee dynaamisen kasvun tielle, jolla EU:n kilpailukyky vahvistuu, talous ja työllisyys kasvavat ja siirtyminen vähähiiliseen ja resurssitehokkaaseen talouteen mahdollistuu.

Jotta Euroopan teollisuuden kilpailukyky ja kestävyys voidaan nostaa keskeiselle sijalle, on laadittava kunnianhimoiset strategiapuitteet uutta teollisuuden kilpailukykypolitiikkaa varten. Tätä varten teollisuuspolitiikka on käsitettävä sen laajemmassa merkityksessä:

Ensinnäkin on kyse toimintalinjoista, jotka vaikuttavat teollisuuden ja eri toimialojen kilpailukykyyn kustannusten, hintojen ja innovaatioiden osalta. Näitä ovat standardointi ja innovaatiopolitiikka tai alakohtaiset toimintalinjat, jotka kohdistuvat mm. eri toimialojen innovaatiokykyyn.

Toiseksi on tarpeen ottaa huomioon muiden politiikan alojen , kuten liikenne-, energia-, ympäristö- tai sosiaali- ja kuluttajapolitiikan samoin kuin sisämarkkina- ja kauppapolitiikan kilpailukykyvaikutukset . Ne ovat kokonaisuuden keskeisiä rakenneosia, mutta niillä voi myös olla merkittävä vaikutus teollisuuden kilpailukykyyn kustannusten, hintojen ja innovaatioiden muodossa.

Uudenlaiselle toimintatavalle ovat ominaisia seuraavat:

- Yhdistetään monialainen perusta ja alakohtainen soveltaminen. Nykyiset haasteet edellyttävät suuria sopeutumisponnisteluja ja kunnianhimoisia siirtymästrategioita eri toimialoilta. Kaikki toimialat ovat tärkeitä, ja komissio aikoo edelleenkin soveltaa räätälöityä toimintatapaa kaikilla toimialoilla. Tarvittaessa komissio harkitsee soveltuvia toimenpiteitä, joilla tiedotetaan kuluttajille ja edistetään teollisuuden huippuosaamista tietyillä aloilla. Koordinoidut Euroopan tasoiset poliittiset toimet. Koko maailmanlaajuinen työnjako voimistuu jatkuvasti. Yhä vähemmän merkitystä onkin ajatuksella kansallisista toimialoista ja kansallisesta teollisuudesta, joilla ei juurikaan olisi yhteyksiä toisiin toimialoihin tai muualle maailmaan.

- On tarkasteltava koko arvo- ja toimitusketjua aina energian ja raaka-aineiden saannista myynnin jälkeisiin palveluihin ja materiaalien kierrätykseen asti. Osa tästä ketjusta on väistämättä Euroopan ulkopuolella, joten kaikkien toimialojen on itsestään selvästi ajateltava globaalisti.

- Komissio raportoi säännöllisesti EU:n ja sen jäsenvaltioiden toteuttamasta kilpailukykyyn vaikuttavasta politiikasta ja teollisuuspolitiikasta sekä niiden toimivuudesta. Koska monet kilpailukykyisen ja kestävän teollisuuden yleisistä edellytyksistä määräytyvät jäsenvaltioiden tasolla, seurannassa olisi tarkasteltava kilpailukyvyn kehityksen lisäksi myös kilpailukykyä koskevia toimintalinjoja.[2]

Uuden teollisuuspolitiikan onnistumisen mittareina ovat suoraan kasvun ja työpaikkojen lisääntyminen sekä Euroopan teollisuuden kansainvälinen kilpailukyky. Lisäksi olisi pystyttävä rikkomaan resurssien ja energian käytön ja kasvihuonekaasupäästöjen sekä toisaalta tuotoksen kasvun välinen yhteys, kuten Eurooppa 2020 -strategian yleisenä tavoitteena onkin.

3. Teollisuuden yleisten toimintaedellytysten parantaminen

3.1. Kilpailukyvyn varmistaminen ja älykkään sääntelyn täytäntöönpano

Vaikka EU:n sääntely ja säännökset ovat pitkälle kehitettyjä, on silti edelleen mahdollista parantaa sekä Euroopan että kansallisen tason sääntelyä. On olennaisen tärkeää, että kaikilla sääntelyn tasoilla ja kaikilla politiikan eri aloilla, jotka vaikuttavat teollisuuden kilpailukykyyn, siirrytään edelleen kohti älykästä sääntelyä.[3] Sillä on kaksi ulottuvuutta:

Ensinnäkin on tärkeää varmistaa, että kaikille poliittisille ehdotuksille, joilla on merkittävä vaikutus teollisuuteen, tehdään kilpailukykyvaikutusten perusteellinen analyysi. Esimerkkejä tällaisista toimenpiteistä ovat uudet sisämarkkinasäädökset, merkittävät rahoitusmarkkinoita koskevat asetukset, jotka voivat vaikuttaa rahoituksen saantiin, ja uudet ilmastonmuutosta tai ympäristöä koskevat säädökset. Kilpailukykyyn kohdistuvien vaikutusten analyysi toteutettaisiin osana nykyistä vaikutustenarviointiprosessia seuraavasti:

- Arvioidaan ehdotuksen kokonaisvaikutukset kilpailukykyyn ja raportoidaan niistä, myös teollisuuteen ja eri toimialoihin kohdistuvat investointi-, kustannus-, hinta- ja innovaatiovaikutukset sekä kuluttajien tyytyväisyys. Samalla otetaan erityisesti huomioon ehdotetun politiikan ja muun nykyisen tai suunnitellun lainsäädännön ja sääntelyn välinen mahdollinen vuorovaikutus.

- Varmistetaan ehdotetun vaikutustenarviointityön avoimuus julkaisemalla etenemissuunnitelma kaikista aloitteista, joilla voi olla merkittäviä vaikutuksia ja erityisesti niistä, joiden vaikutukset kohdistuvat kilpailukykyyn.

- Järjestämällä sidosryhmien kuulemisia pyydetään yritysten ja muiden sidosryhmien näkemyksiä, kun valmistellaan merkittäviä lainsäädäntöaloitteita, ja rohkaistaan niitä hyödyntämään etenemissuunnitelmia, kun ne antavat panoksensa poliittiseen prosessiin.

- varmistetaan jatkossakin, että kaikkiin komission ehdotuksiin, joilla todennäköisesti on merkittäviä vaikutuksia, myös toimintasuunnitelmiin (ja kauppasopimusten neuvottelua koskeviin toimeksiantoihin), liitetään vaikutustenarviointi ja että ne toimitetaan vaikutustenarviointilautakunnalle.

- Vuotuiseen työohjelmaan liittyvissä etenemissuunnitelmissa osoitetaan ne toimenpiteet, joita vaikutustenarviointi koskisi.

Toinen tekijä on lainsäädännön kilpailuvaikutusten jälkiarviointi. Lainsäädännön järjestelmällisen arvioinnin on oltava kiinteä osa älykästä sääntelyä. Tulosten arviointi johtaa paremmin mukautuvaan, selkeämmin näyttöön pohjautuvaan ja avoimempaan politiikan suunnitteluun ja auttaa löytämään uusia mahdollisuuksia lainsäädännön laadun parantamiseen, sääntelyn yksinkertaistamiseen ja hallinnollisen rasituksen pienentämiseen. Koska lainsäädännössä on aiemmin luonnollisestikin keskitytty ensisijaisten tavoitteiden saavuttamiseen (kuten sisämarkkinoiden sääntelyn varmistamiseen ja ympäristötavoitteiden saavuttamiseen), kilpailukykyyn mahdollisesti kohdistuvia sivuvaikutuksia ja erityisesti lainsäädännön kumulatiivista vaikutusta ei aina ole täysin arvioitu. Komissio aikookin täydentää yksittäisten säädösten arviointia kattavammilla politiikan arvioinneilla. Tällaisilla ”kuntotarkastuksilla” arvioidaan, onko tietyn politiikan alan sääntelykehys tarkoituksenmukainen ja miten sitä olisi parannettava. Prosessilla pyritään pienentämään liiallista rasitusta ja virtaviivaistamaan lainsäädännön eri tasoja, joita on ajan myötä syntynyt. Tähän päästään tunnistamalla päällekkäisyyksiä, puutteita, epäjohdonmukaisuuksia ja vanhentuneita toimenpiteitä. Tässä yhteydessä voidaan saada arvokkaita opetuksia niistä kokemuksista, jotka liittyvät lainsäädännön yksinkertaistamiseen tavaroiden sisämarkkinoiden uuden lähestymistavan yhteydessä.

Viime vuosien merkittävästä edistymisestä huolimatta jäsenvaltioiden valtaenemmistöllä on yhä vakavia ja selkeästi todettavissa olevia haasteita, jotka koskevat älykästä sääntelyä ja erityisesti pk-yritysten toimintaympäristöä. Jäsenvaltioiden on tehtävä enemmän ja järjestelmällisempää työtä, jotta voidaan vähentää hallinnollista rasitusta, jatkaa sääntelyn parantamista ja sähköistä hallintoa koskevien toimintalinjojen toteuttamista ja soveltaa pienet ensin –periaatetta tukiohjelmien yksinkertaistamiseksi. Parhaiden toimintatapojen vaihto poliittisten päätöstentekijöiden keskuudessa voi mahdollistaa politiikan tavoitteiden saavuttamisen kevyemmin keinoin.

On myös tarpeen jatkaa erityisesti pk-yritysten toimintaympäristön kohentamista. Lissabonin strategian ja komission kesäkuussa 2008 hyväksymän eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevan aloitteen (Small Business Act)[4] mukaisesti on tältä osin jo saavutettu merkittävää edistystä. On kuitenkin olennaisen tärkeää, ettei edistyminen jää tähän vaan että jatkuvasti sovelletaan periaatetta ”pienet ensin” ja käynnistetään uusia aloitteita pk-yritysten kilpailukyvyn tueksi. Näiden aiheita ovat esimerkiksi ekomarkkinoille pääsy ja ekoinnovaatiot sekä yritysten välinen yhteistyö ja kansainvälistyminen.

Komissio aikoo

- osana vaikutustenarviointiprosessia analysoida teollisuuteen kohdistuvat kilpailukykyvaikutukset kaikista merkittävistä poliittisista ehdotuksista, joilla on huomattava vaikutus teollisuuteen, ja toteuttaa jälkiarviointeja ja kuntotarkastuksia EU-lainsäädännöstä myös teollisuuden kilpailukykykysymysten osalta (vuodesta 2011 lähtien);

- tarkistaa eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevaa aloitetta (Small Business Act), jotta voidaan jatkaa pk-yritysten toimintaympäristön kohentamista ja tarttua uusiin esille nouseviin kysymyksiin, kuten ekomarkkinoille pääsyyn ja ekoinnovaatioiden saantiin sekä yritysten yhteistyöhön ja kansainvälistymiseen (2010).

Jäsenvaltioita kehotetaan

- varmistamaan, että niiden omista merkittävistä poliittisista ehdotuksista tehdään vaikutustenarviointi teollisuuden kilpailukyvyn kannalta ja toteuttamaan kuntotarkastukset oman lainsäädäntönsä osalta;

- panemaan täytäntöön eurooppalaisia pk-yrityksiä tukeva aloite, parantamaan edelleen liiketoimintaympäristöä ja muistamaan pienet ensin -periaate.

3.2. Yritysten rahoituksen saannin parantaminen

On olennaisen tärkeää parantaa rahoitusmarkkinoiden kestävyyttä ja tehokkuutta ja varmistaa, että niillä on tarvittavat kannustimet reaalitalouden ja investointien rahoittamiseen rahoitusmarkkinoilla keinottelun sijaan. On varottava, ettei tällaisella rahoitusmarkkinoiden sääntelyllä vaaranneta reaalitalouden lyhyen aikavälin rahoitustarpeita ja yritysten mahdollisuuksia suojautua riskeiltä.

Rahoituksen saanti on useimmissa jäsenvaltioissa todettu merkittäväksi pullonkaulaksi nimenomaan pk-yritysten ja innovaatiotoiminnan rahoituksessa. Monissa maissa on käytetty tilapäisiä valtiontukipuitteita talouden elvytystoimenpiteiden suunnittelussa. Jäsenvaltiot ovat erityisesti vahvistaneet vientiluottoja, vientivakuutusta ja pk-yritysten pankkilainojen takausjärjestelmiä. Julkisen sektorin maksuviivästykset ovat edelleenkin ongelmana useimmissa maissa, ja joissakin maissa on selkeästi mahdollisuuksia maksuaikojen merkittävään lyhennykseen.

Rahoitus- ja talouskriisin jälkeenkin rahoituksen saanti on ennen kaikkea pk-yrityksille merkittävä haaste. Luotonsaanti ei ole vielä palannut normaaliksi, ja rahoitusmarkkinat välttelevät edelleen riskejä. Komissio on yhdessä rahoituslaitosten ja yritysten edustajien kanssa perustanut pk-yritysten rahoitusfoorumin, joka arvioi ja levittää parhaita toimintatapoja ja etsii uusia innovatiivisia ratkaisuja, joilla varmistetaan erityisesti pk-yritysten rahoituksen saanti.

Euroopan teollisuuden perustan ja sen tukena olevan infrastruktuurin nykyaikaistaminen edellyttää huomattavia uusia investointeja, mikä merkitsee lisää yksityistä pääomaa tuottaviin investointeihin, erityisesti riskipääomamarkkinoiden kautta. Tämä koskee erityisesti vasta perustettujen yritysten, voimakkaasti kasvavien yritysten sekä tutkimus- ja kehitystoiminnan sekä innovaatiotoiminnan rahoitusta, sillä näitä ei useinkaan voida rahoittaa suoraan kassavirrasta. Koska useissa jäsenvaltioissa julkisen rahoituksen tilanne on viime aikoina merkittävästi heikentynyt, olisi tarkasteltava uusia ja innovatiivisia ratkaisuja. Näihin kuuluvat myös ohjelmat, jotka yhteisrahoitetaan EU:n aluepolitiikan kanssa sekä maatalous- ja elintarvikealan osalta yhteisen maatalouspolitiikan kanssa. Tavoitteena on varmistaa tehokas ja vaikuttava rahoitustuki, jotta julkinen rahoitus ja kannustinjärjestelmät voidaan suunnata EU:n strategisiin tavoitteisiin.

Myös laajamittaiset yksityiset investointihankkeet ja infrastruktuuri-investoinnit tukeutuvat toimiviin rahoitusmarkkinoihin. Niillä voidaan houkutella yksityistä ja julkista pääomaa EU:n ulkopuolelta, myös valtiollisten sijoitusrahastojen suoria ulkomaisia investointeja. On äärimmäisen tärkeää, että tällaiset rahastot toimivat avoimessa sijoitusympäristössä ja että niissä noudatetaan tiettyjä avoimuutta ja hallintotapaa koskevia standardeja IMF:n ja OECD:n määrittämien parhaiden käytäntöjen mukaisesti.

Komissio aikoo

- rahoituspalveluiden uudistuksen seuraavia vaiheita käsittelevän tiedonannon[5] mukaisesti esittää lainsäädäntöä, jolla varmistetaan, että rahoitusmarkkinat kehittyvät entistä kestävämmiksi ja tehokkaammiksi mutta eivät kuitenkaan vaaranna reaalitalouden rahoitustarpeita. Rahoituksen saannin potentiaalista vaikutusta arvioidaan erityisesti pk-yritysten kannalta, ja se otetaan täysimittaisesti huomioon tulevaa lainsäädäntöä valmisteltaessa;

- tarkastella, voidaanko eurooppalaisia rahoitusvälineitä kohdentaa uudelleen seuraavalla ohjelmakaudella vuoden 2013 jälkeen, jotta voitaisiin korjata markkinoiden puutteita, jotka liittyvät pienyritysten ja innovaatiotoiminnan rahoitukseen.

Jäsenvaltioita kehotetaan laatimaan ja jakamaan parhaita toimintatapoja, joissa käsitellään rahoituksen saantia koskevia valtiollisia ohjelmia (2011/12).

4. SISÄMARKKINOIDEN LUJITTAMINEN

4.1. Sisämarkkinoiden kehittäminen ja teollis- ja tekijänoikeuksien täytäntöönpano

Sisämarkkinat ovat viimeksi kuluneiden kahdenkymmenen vuoden ajan olleet yksi Euroopan unionin kasvun tärkeimmistä voimista. Sisämarkkinat ovat tarjonneet EU:n teollisuudella merkittävää kustannusten laskua rajatylittävässä kaupassa, ne ovat lisänneet kilpailua ja tuoneet huomattavia mittakaavaetuja Euroopan laajuisten markkinoiden avautuessa. Esteitä on kuitenkin yhä jäljellä. Niihin kuuluvat erilaiset kansalliset säännöt, päällekkäiset menettelyt ja vaikeudet eräille markkinasektoreille pääsyssä. Sisämarkkinoita koskevan toimenpidepaketin (Single Market Act) avulla on tarkoitus käsitellä näistä esteistä ja samalla luoda uutta luottamusta sisämarkkinoihin. Kun yritykset, työntekijät, sijoittajat ja kuluttajat luottavat sisämarkkinoista koituviin etuihin, on tuloksena erittäin kilpailukykyinen sosiaalinen markkinatalous.

Viime vuosikymmenten aikana monilla taloudellisen toiminnan kannalta merkityksellisillä lainsäädännön aloilla on tapahtunut merkittävää lainsäädännön lähentymistä. Tästä huolimatta Euroopan yrityksiin ja kansalaisiin sovelletaan kansallisella tasolla 27:ää hyvin yksityiskohtaista ja erilaista oikeudellista ympäristöä, minkä lisäksi tulevat aluetason erot. Tämä haittaa resurssien tehokasta käyttöä Euroopassa ja Euroopan teollisuuden kilpailukykyä. Onkin tämän vuoksi tärkeää tarkastella nykyistä lainsäädäntöä ja hallinnollisia menettelyitä, jotta voitaisiin löytää tehokkuutta lisäävän yhdenmukaistamisen uusia mahdollisuuksia . Osa tästä työstä on jo aloitettu, mutta monilla aloilla on vielä tehtävää.

Yritystoimintaan liittyvät palvelut, kuten logistiikka, laitosten hoito, suunnittelu, markkinointi ja mainonta, lisäävät alati merkitystään nykyaikaisessa valmistusteollisuudessa. Ne ovat ensiarvoisia tuotantopanoksia, jotka myös kohentavat tuotteiden arvoa. Vaikka palveludirektiivin täytäntöönpanon myötä on rajatylittävältä palveluiden tarjonnalta poistettu hallinnollisia esteitä, on yhä muita alueita, joilla esteitä esiintyy ja joilla palveluiden sisämarkkinoiden toimintaa on parannettava. Ulkoisia palveluita käyttävät teollisuusyritykset joutuvat tämän vuoksi usein kohtaaman erittäin pirstoutuneet markkinat, jotka eivät ole avoimia ja joilla ei useinkaan ole hyvin määriteltyjä laatustandardeja. Kukoistavien sisämarkkinoiden luominen yrityksiin liittyville palveluille edellyttää näiden ongelmien pikaista ratkaisemista.

On äärimmäisen tärkeää tehdä parannuksia Euroopan teollis- ja tekijänoikeusjärjestelmään , ja tällainen uudistus on jo pahasti myöhässä. Tähän kuuluu erityisesti tehokas EU-patentti ja -patenttioikeudenkäyntijärjestelmä. Teollis- ja tekijänoikeuksien myöntämisen, hallinnon ja käytön tehostaminen on avainasemassa, kun hyödynnetään tutkimus- ja kehitys- sekä innovointipyrkimyksiä, jotka ovat pitkäaikaisen kilpailukyvyn kannalta erittäin merkittäviä. Tällaisten oikeuksien myöntämisen on lisäksi kuljettava käsi kädessä niiden tehokkaan täytäntöönpanon ja valvonnan kanssa. Väärentäminen ja piratismi sisämarkkinoilla ja ulkomailla vaikuttavat yhä useampiin eri toimialoihin ja yhä useampiin eri yrityksiin. Esimerkiksi lääkkeiden, elektronisten laitteiden ja autonosien väärentäminen voi aiheuttaa vakavia terveys- ja turvallisuusriskejä ja lisäksi vähentää teollisuuden kannattavuutta ja innovaatiokannustimia.

Komissio aikoo

- varmistaa sisämarkkinoita koskevan toimenpidepaketin (Single Market Act) oikea-aikaisen täytäntöönpanon;

- laatia monivuotisen EU-toimintasuunnitelman, jossa kehitetään EU:n markkinavalvontaa. Lisäksi laaditaan yhteistyössä kansallisten tulli- ja markkinavalvontaviranomaisten kanssa suuntaviivoja tuoteturvallisuuden alall a tehtävää tullivalvontaa varten;

- tarkastella valikoitujen alojen EU-lainsäädäntöä, mihin sisältyy erityisesti tavaroiden vapaa liikkuvuus, jotta tunnistettaisiin alueet, joilla yhdenmukaistamisella voitaisiin saavuttaa merkittäviä kustannussäästöjä rajatylittävässä liiketoiminnassa;

- perustaa yrityspalveluita käsittelevän korkean tason ryhmän tarkastelemaan markkinoiden aukkoja, standardeja ja innovointeja ja kansainvälisen kaupan kysymyksiä logistiikan, laitosten hoidon, markkinoinnin ja mainonnan kaltaisilla toimialoilla (2012);

- esitellä marraskuussa 2010 tulevat toimensa, joilla tehostetaan teollis- ja tekijänoikeuksien täytäntöönpanoa, mihin sisältyy erityisesti aloite väärentämisen ja piratismin eurooppalaisen seurantakeskuksen vahvistamiseksi.

Neuvostoa ja Euroopan parlamenttia kehotetaan

- antamaan kiireellisesti ehdotuksia EU-patentiksi ja yhtenäiseksi patenttioikeudenkäyntijärjestelmäksi, jonka mukaiset ensimmäiset patentit voitaisiin myöntää vuonna 2014;

- laatimaan ja jakamaan parhaita toimintatapoja ja aineistoa, jotka liittyvät markkinavalvontaan, tullitoimintaan ja yritysten yleiseen tukeen, jotta voidaan parantaa teollis- ja tekijänoikeuksien täytäntöönpanoa.

4.2. Kilpailupolitiikka

Toimivat kilpailumarkkinat edistävät Euroopan yritysten kilpailukykyä monin tavoin. Kilpailu pitää yllä innovointia ja lisää tehokkuutta ja tarjoaa yrityksille kannustimia tuottavuuden lisäämiseen. Kilpailupolitiikalla taataan tasapuoliset toimintaedellytykset ja näin varmistetaan pääsy laajoille ja kehittyneille EU:n sisämarkkinoille. Kilpailumarkkinat myös kasvattavat yritysten painetta saavuttaa sellainen tehokkuuden lisäys, jonka ansiosta niiden kilpailukyky lisääntyy ja säilyy.

Kilpailusäännöillä luodaan lisäksi erityiset puitteet, jolla tuetaan Euroopan teollisuuden kilpailukykyä ja siirtymistä resurssitehokkaampaan teollisuuteen. Valtiontukea, kilpailuoikeutta ja yrityskeskittymien valvontaa koskevalla toiminnalla komissio varmistaa vääristymättömän kilpailun sisämarkkinoilla. Lisäksi kilpailupolitiikan täytäntöönpano on tärkeä väline, kun Euroopan yrityksiä suojataan kilpailukyvyn kannalta vahingollisilta toimintatavoilta, kuten markkinoiden jakamiselta, kapasiteetin turhalta varaamiselta tai rajatylittävän toiminnan estämiseltä, jotka johtavat korkeampiin hintoihin. Tämä on erityisen tärkeää tuotannontekijämarkkinoilla, kuten teollisuuteen liittyvissä palveluissa, jotka ovat tärkeitä Euroopan yritysten kustannuskilpailukyvyn kannalta.

Tehostaessaan innovointia ja tuottavuutta kilpailupolitiikka on lisäksi tehokas väline Euroopan yrityksille, jotka pyrkivät löytämään vastauksia globaaleihin kilpailukykykysymyksiin, myös omaan asemaansa kansainvälisillä markkinoilla Yrityskeskittyminen valvonta on ensiarvoinen työkalu, jonka ansiosta yritykset voivat uudistaa rakennettaan sulautumien avulla ja näin laajentaa piiriään samalla varmistaen, että Euroopan teollisuuden asiakkaat ja kuluttajat ovat suojassa hintojen korotuksilta ja muilta kilpailunvastaisilta vaikutuksilta.

Valtiontuen valvonta on keskeistä, jotta voidaan välttää sisämarkkinoiden vääristyminen. Valtiontukisääntöjen suunnittelulla voidaan lisäksi osaltaan edistää Euroopan teollisuuden kilpailukykyä. Valtiontukisäännöt tarjoavat puitteet, jotka ohjaavat jäsenvaltioiden investointeja havaittujen markkinahäiriöiden korjaamiseksi.

4.3. Infrastruktuurin kehittäminen

Euroopan teollisuuden kilpailukyky riippuu keskeisesti energia-, liikenne- ja viestintäinfrastruktuurin laadusta ja tehokkuudesta. Näiden verkostojen päivittäminen ja nykyaikaistaminen on ensiarvoisen tärkeää. Liikenneverkostoja on kehitettävä pullonkaulojen poistamiseksi ja rajatylittävien yhteyksien parantamiseksi. Energiaverkostoja on päivitettävä ja nykyaikaistettava, jotta niihin voidaan liittää älykkäitä verkkoja, helpottaa uusiutuvien energianlähteiden mukaan ottamista, varmistaa täysin toimivat energian sisämarkkinat ja parantaa toimitusvarmuutta. On tehtävä lisää työtä infrastruktuurin parantamiseksi uusissa jäsenvaltioissa ja vähemmän kehittyneillä alueilla. Tällaiset parannukset edellyttävät valtavia investointeja ja innovatiivisten rahoitusratkaisujen löytämistä, kuten hankkeiden rahoittamiseen tarkoitettuja joukkovelkakirjalainoja sekä yksityisen ja julkisen sektorin kumppanuussuhteita. Euroopan digitaalistrategiaa koskevassa lippulaivahankkeessa ilmenevät viestintäalan haasteet ja siinä myös ehdotetaan alalle politiikan ratkaisuja. Tulevassa energiainfrastruktuuria koskevassa tiedonannossa ja kestävää liikennettä käsittelevässä valkoisessa kirjassa tarkastellaan tätä kysymystä energia- ja liikenneinfrastruktuurin kannalta. Euroopan aluekehitysrahasto (EAKR) ja koheesiorahastot ovat merkittävässä asemassa tällaisen infrastruktuurin kehittämisessä ja kohentamisessa.

Kilpailu, julkisten ja yksityisten palveluiden tehokkuus ja infrastruktuuri ovat keskeisiä jäsenvaltioiden teollisuuden kilpailukykyä määrittäviä tekijöitä. Monissa jäsenvaltioissa verkostoalojen kilpailun lisääminen on edelleen haasteena. Joissakin jäsenvaltioissa tieliikenteen ja energia-alan infrastruktuuri kaipaa lisähuomiota. Myös pitkälliset lupa- ja hyväksyntämenettelyt muodostavat huomattavia pullonkauloja infrastruktuurin kehittämisessä.

Joitakin Euroopan verkkopalveluita tarjotaan usein melko korkeaan hintaan. Euroopan sähkön hinnat ovat kansainvälisesti tarkasteltuna keskimäärin korkeita. Energia-alalla tarvitaankin sisämarkkinoiden tehokasta täytäntöönpanoa, ja äskettäin annettu kolmas energiapaketti on tärkeä työkalu tässä toiminnassa. Alan kilpailusääntöjä on tarpeen panna voimakkaammin täytäntöön, jotta vähennetään kilpailun vääristymiä, kuten määräävän aseman väärinkäyttöä markkinatoimijoiden keskuudessa. Jos näihin kysymyksiin ei tartuta, riski toiminnan siirtämisestä muualle kasvaa.

Erilaisten energia-, liikenne- ja viestintä verkostojen on lopulta integroiduttava nykyistä pidemmälle , jotta uusien kilpailukykyisten palveluiden tarjonta mahdollistuisi. Samalla tällainen integroituminen tarjoaisi uusia kasvun ja innovaatioiden lähteitä.

Komissio aikoo

- toteuttaa konkreettisia toimia, joilla jatketaan tie-, ilma-, rautatie- ja vesiliikenteen tehokkaiden sisämarkkinoiden kehittämistä (tuleva liikennepolitiikan valkoinen kirja) ja ratkaistaan liikenteen pullonkaulat TEN-T-suuntaviivojen tulevan tarkistuksen avulla. Tarkistus tehdään uuden TEN-T-suunnittelumenetelmän pohjalta, joka rakentuu ydinverkostojen luomisen ympärille;

- antaa energiainfrastruktuuripaketin, jolla tuetaan esimerkiksi energia-alan sisämarkkinoiden kehitystä esittämällä Euroopan tasolla merkittäviä infrastruktuuriyhteyksiä ja ehdottamalla työkaluja niiden ripeän toteutumisen varmistamiseksi;

- tehostaa pyrkimyksiään vapauttaa EU:n energiamarkkinat, jotta energia-alan kilpailu tehostuisi ja jotta EU:n valmistusteollisuus ei joutuisi huomattavan epäsuotuisaan asemaan maailmanmarkkinoilla;

- laatia yhdessä EIP-ryhmän kanssa infrastruktuurin rahoitusstrategian, johon sisältyy hankkeiden ra hoittamiseen tarkoitettujen EU-joukkovelkakirjalainojen käynnistäminen sekä yksityisen ja julkisen sektorin välisten kumppanuussuhteiden tukeminen.

Jäsenvaltioita kehotetaan

- erityisesti painottamaan liikenteen todettujen pullonkaulojen hävittämistä sekä energiaverkkojen yhteenliittämistä rajojen yli;

- panemaan ripeästi täytäntöön kolmannen energian sisämarkkinapaketin.

4.4. Standardointi

Yksi keskeisistä toimintalinjoista, jolla yhdenmukaistamisen kautta voidaan saavuttaa taloudellista hyötyä ja mittakaavaetuja, on niin Euroopan, kansainvälisen kuin kansallisenkin tason standardointi . Myös markkinoilla voi syntyä tosiasiallisia standardeja teknologisen etumatkan, markkinasopimusten tai hallitsevan aseman seurauksena.

Eurooppalaisilla standardeilla on jo nyt suuri merkitys siinä, että ne helpottavat innovatiivisten tavaroiden pääsyä markkinoille ja pienentävät tuotantokustannuksia. Kilpailuun perustuva standardointiprosessi, jossa teknologian toimittajat kilpailevat ansioiden perusteella, tukee teollisuuspolitiikkaa varmistamalla, että teollisuusasiakkaat, ja lopulta kuluttajat, hyötyvät standardeista, joissa teknologiaa ei ole hinnoiteltu kilpailukykyisen tason yli. Valmistusteollisuudessa seuraavan vuosikymmenen yleistavoitteena on sellaisen standardointijärjestelmän kehittäminen Eurooppaan, joka täyttää sekä markkinoiden toimijoiden että Euroopan viranomaisten odotukset. Tähän on päästävä nopeasti muuttuvassa maailmassa ja yhteiskunnassa, ja järjestelmän olisi mieluiten tuettava Euroopan vaikutusta myös sisämarkkinoiden ulkopuolella globalisoituneessa taloudessa. Euroopan on myös toteutettava lisätoimia säilyttääkseen strategisen asemansa kansainvälisessä standardoinnissa.

Tämän lisäksi standardeja on sopeutettava, jotta niiden avulla Euroopan politiikassa voidaan käsitellä ilmastonmuutoksen, kestävyyden, ikääntymisen ja innovoinnin kaltaisia suuria kysymyksiä. Standardit on tuotava osaksi tutkimusta ja politiikan laadintaa heti alusta pitäen. Viemällä eteenpäin eurooppalaisten tai kansainvälisten standardien kehittämistä näiden uusien kauppatavaroiden ja teknologian alalla (esimeriksi nanoteknologia ja muut keskeiset mahdollistavat tekniikat, sähköautot, terveystekniikka, energiatehokkaat tuotteet, uusiutuvat energianlähteet ja muu ympäristöteknologia sekä yrityspalvelut), Eurooppa voi hankkia yrityksilleen kilpailuetua ja edistää kauppaa. Jos standardien on määrä toimia tällä tavoin innovaatioiden mahdollistajina, kuten EU:n lippulaivahankkeessa Innovaatiounioni kuvataan, Euroopan on löydettävä joustavampia menetelmiä standardoijien kanssa tehtävää työtä varten ja pyydettävä standardoijia puolestaan käyttämään useammanlaisia tuotteita (eritelmiä, työpajasopimuksia), jotta Euroopan toimintalinjoja voidaan tukea tarkoituksenmukaisella tavalla. Näin voidaan joustavammin ja nopeammin laatia innovatiivisten alojen standardeja.

Euroopan standardoinnin teho ja vaikuttavuus on optimoitava tukemalla voimakkaampia yhdenmukaistettujen standardien rakenteita, parempia standardinvahvistusprosesseja kaikilla tasoilla ja parhaiden saatavilla olevien globaalien standardien nopeaa hyväksymistä, jos globaalit standardointikäytännöt ovat hyvin vakiintuneita, kuten tieto- ja viestintätekniikan alalla. Standardeilla ei pitäisi luoda lisätaakkaa esimerkiksi pk-yrityksille. Sen sijaan niillä olisi pyrittävä lisäämään tehokkuutta ja antamaan innovaatiokannustimia. Perimmäisenä tavoitteena pitäisi olla standardien lähentyminen maailmanlaajuisesti.

Komissio aikoo

- esittää alkuvuodesta 2011 standardointia koskevassa tiedonannossa ja säädösehdotuksessa strategian, jolla tuetaan Euroopan standardointitoiminnan vahvempaa roolia nopeasti muuttuvassa maailmassa ja yhteiskunnassa. Tähän sisältyy standardointiprosessin nopeuttaminen mm. tieto- ja viestintätekniikan alalla, pk-yritysten ja muiden sidosryhmien osallistumisen laajentaminen ja palvelustandardien laatiminen. Tiedonannossa myös tarkastellaan eri vaihtoehtoja, joilla voidaan pitkällä aikavälillä varmistaa, että standardointijärjestelmä kykenee sopeutumaan nopeasti muuttuvaan ympäristöön ja edistämään Euroopan sisäisiä ja ulkoisia strategisia tavoitteita; tähän voidaan käyttää myös riippumatonta tarkastelua.

5. Teollisuuden uusi innovaatiopolitiikka

5.1. Teollisuuden innovaatiotoiminta

Vastaaminen maailmanlaajuisen kilpailun ja suuremman kestävyyden asettamiin haasteisiin edellyttää huipputason saavuttamista innovoinnissa. Innovaatiot ovat keskeinen tuottavuutta, parempaa energia- ja raaka-ainetehokkuutta, tavaroiden ja palveluiden parempaa toimivuutta ja uusien markkinoiden syntymistä edistävä tekijä. Eurooppa ei kuitenkaan riittävän hyvin osaa muuntaa erinomaisia ideoita markkinoitaviksi tavaroiksi ja palveluiksi. Tarvitaan teollisuuden uutta innovaatiopolitiikkaa, jolla tuetaan tavaroiden ja palveluiden selvästi nopeampaa kehittämistä ja kaupallista hyödyntämistä ja jolla varmistetaan, että EU:n yritykset pääsevät markkinoille ensimmäisinä. Ilman tällaista innovaatiotoimintaa Euroopan yritykset eivät pysty kilpailemaan onnistuneesti maailmanmarkkinoilla sen enempää teknologiapohjaisilla kuin perinteisilläkään toimialoilla.

Lippulaivahankkeessa Innovaatiounioni kuvaillaan yleistä toimintatapaa toimivaa ja omaleimaista Euroopan innovaatiomallia varten. Tarvitaan kiireellisesti koulutuksen, tutkimus- ja kehittämistoiminnan ja innovaatiopyrkimysten parempaa koordinointia, yhtenäisempää luonnontieteiden, teknologian ja innovaatioiden alan yhteistyötä muun maailman kanssa, globaalia näkemystä yhteiskunnallisiin haasteisiin, tasapuolisten olosuhteiden luomista tutkimus- ja kehittämis- sekä innovaatiotoimintaan, parempaa rahoituksen ja riskipääoman saantia sekä toiminnan sopivaa kohdentamista sekä kilpailukykyyn että yhteiskunnallisiin haasteisiin.

Keskeinen haaste on Euroopan tutkimustyön vahvuuksien pikainen kehittäminen ja tuominen markkinoille kehitteillä olevan teknologian aloilla. Keskeinen mahdollistava taustateknologia, [6] kuten teollisuuden bioteknologia, nanoteknologia, kehittyneet materiaalit, fotoniikka, mikro- ja nanoelektroniikka sekä edistyneet valmistusjärjestelmät, voivat tarjota perustan monenlaisille uusille prosesseille sekä tavaroille ja palveluille, tai jopa täysin uusien toimialojen syntymiselle seuraavan vuosikymmenen kuluessa. Eurooppa on johtoasemassa tieteellisessä tutkimuksessa, mutta tällaisen teknologian nopea käyttäminen ja omaksuminen on varmistettava koko EU:n yritysmaailmassa, myös pk-yrityksissä. Teknologiapolitiikan ja -ohjelmien nykyistä tiiviimpi yhteistyö, parempi rahoituksen saanti ja voimakkaampi tuki pilotti- ja esittelyhankkeille ovat ensiarvoisia, kun vauhditetaan kaupallisen teknologian kehittämistä. Tarvitaan oikea-aikaista sisämarkkinalainsäädäntöä, nopeaa standardointia, varhaista puuttumista kuluttajien huolenaiheisiin sekä kaupallisia ja esikaupallisia julkisia hankintoja, jotta voidaan luoda elinvoimaiset sisämarkkinat innovatiivisille tavaroille ja palveluille. Innovaatiounionissa ilmoitettiin tutkimus- ja kehittämis- sekä innovaatiotoimintaan annettavan valtiontuen suuntaviivoja koskevasta puolivälin arvioinnista, jossa selvitetään, mitä innovaatiomuotoja voidaan tukea ja miten jäsenvaltiot voivat tukea parhaiten käyttää. Tähän sisältyvät myös eri alojen keskeinen mahdollistava teknologia sekä innovaatiot, joilla vastataan merkittäviin yhteiskunnallisiin haasteisiin.

Jäsenvaltiot, joiden innovointitaso on keskimääräistä korkeampi, vastasivat ennakoivasti ja aktiivisesti talouskriisiin. Ne käyttivät erityisesti tilapäisiä lisätoimenpiteitä, joilla edistettiin tutkimusta ja innovointia. Näin ei yleensä tapahtunut niissä maissa, joiden innovointitaso jää alle EU:n keskiarvon, mikä osoittaa, että tutkimus- ja kehitys- sekä innovointitoiminnan tasoerot ovat todennäköisesti kasvussa. Näissä maissa on vieläkin tärkeämpää parantaa osaamista ja vahvistaa teknologia- ja osaamispainotteisten toimialojen osuutta.

Euroopan teollisuuden onkin lujitettava osaamisperustaansa pysyäkseen kilpailukykyisenä ja investoitava tutkimukseen ja innovointiin, jotta saavutettaisiin älykäs, kestävä ja osallistava talous. Komissio on vuodesta 2004 tukenut eurooppalaisten teknologiayhteisöjen perustamista. Niissä teollisuuden sidosryhmät kokoontuvat yhteen EU:n tasolla ja luovat yhteistä näkemystä tutkimus- ja kehittämistoiminnasta ja antavat palautetta EU:n toimintalinjoista. Yhteisillä teknologia-aloitteilla on edistetty Euroopan tasoista tutkimusta aloilla, joilla on suuri innovaatiopotentiaali. Osana Euroopan talouden elvytyssuunnitelmaa komissio on lisäksi käynnistänyt kolme julkisen ja yksityisen sektorin välistä kumppanuushanketta: tulevaisuuden tehtaat, energiatehokkaat rakennukset ja vihreät ajoneuvot. Niillä tuetaan keskipitkän ja pitkän aikavälin tutkimus- ja kehitystoimintaa ja pyritään vastaamaan teollisuuden keskeisten toimialojen kohtaamiin kilpailukykyä ja kestävyyttä koskeviin kiireellisiin haasteisiin. Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin osaamis- ja innovointiyhteisöissä yhdentyy EU:n tasolla koko innovaatioketju koulutuksesta ja tutkimuksesta kaupalliseen hyödyntämiseen. Painopisteenä on vahva hallinto, ja yhteisöissä tarjotaan roolimalleja innovoinnin edistämiseen.

Tieto- ja viestintätekniikan parempi käyttäminen teollisuuden kilpailukyvyn, resurssien optimoinnin ja innovoinnin hyväksi on olennaisen tärkeää myös tulevaisuuden kilpailukyvyn kannalta, kuten Euroopan digitaalistrategiaa [7] koskevassa Eurooppa 2020 -ohjelman lippulaivahankkeessa esitetään. EU:n yrityksillä on todennäköisesti vastaisuudessakin vakava pula tieto- ja viestintätekniikan asiantuntijoista ja edistyneistä käyttäjistä. Samalla on rohkaistava innovatiivisempaa tieto- ja viestintätekniikan käyttöä kaikkialla teollisuuden arvoketjuissa, jotta voidaan virtaviivaistaa yritysten liiketoimia esimerkiksi sähköisen laskutuksen avulla ja tehostaa yleistä kilpailukykyä esittelyhankkeiden avulla, joilla edistetään erityisesti pk-yritysten integroitumista maailmanlaajuisiin digitaalisiin arvoketjuihin.

Tehokasta innovaatiopolitiikkaa varten tarvitsemme tietoja toimialakohtaisesta innovaatiotasosta ja tulevasta potentiaalista. Komission alakohtainen innovaatiotoiminnan seurantaelin on todennut merkittäviä haasteita monilla toimialoilla ja tuonut esiin suuria eroja maiden ja toimialojen välillä. On tärkeää parantaa EU:n politiikan välineiden suunnittelua ja näin tukea rakennemuutosta ja innovointia etenkin kypsillä toimialoilla. Läheisempi eri alojen välinen yhteistyö voi myös tehostaa luovuutta ja innovointia yrityksissä. Tämä edellyttää sitä, että yritykset näkevät oman toimialansa ulkopuolelle, joten tarvitaankin uusia välineitä, joilla varmistetaan erilaisten ideoiden ja liiketoimintamallien hedelmällinen vuorovaikutus. Tällaisten alojen välisten yhteyksien potentiaalia on tarkasteltava syvällisemmin, ja sen tulokset on tuotava osaksi politiikkaa.

Klusterit ja verkostot parantavat teollisuuden kilpailukykyä ja innovointia kokoamalla yhteen resursseja ja asiantuntemusta ja edistämällä yhteistyötä yritysten, viranomaisten ja korkeakoulujen keskuudessa. Klustereita koskevilla alueellisilla, kansallisilla ja EU:n tasoisilla toimintalinjoilla olisi korjattava nykyiset markkinoiden toiminnan puutteet ja rahoitusongelmat, jotta erityisesti voitaisiin rakentaa siltoja yritysten ja tutkimuslaitosten välille. EU:n aluepolitiikalla ja tutkimuksen puiteohjelmilla tuetaan alueita, kun ne omaksuvat ”älykkään erikoistumisen strategioita”, joilla ne pyrkivät vahvistamaan kilpailukykyään löytämällä innovaatioille markkinarakoja. On tarpeen hyödyntää nykyisiä vahvuuksia ja luoda niiden pohjalta selvemmin globaaleja kilpailukykyklustereita ja verkostoja, joissa on sekä perinteisiä että tutkimus- ja kehittämis- ja innovaatiotoiminnan klustereita. Euroopan tasolla toisiinsa liittyneiden paikallisten klustereiden avulla voidaan saavuttaa kriittinen massa tutkimus- ja kehittämistoimintaa ja innovointia, osaamista, rahoitusta sekä ideoiden ja yrittäjyysaloitteiden hedelmällistä vuorovaikutusta varten. Erilaisia klusterialoitteita on kuitenkin syytä lujittaa ja virtaviivaistaa.

Yhteisön nykyisissä puitteissa, jotka koskevat tutkimus- ja kehitystyöhön sekä innovaatiotoimintaan myönnettävää valtiontukea, myönnetään tuen intensiteetille bonus kansainvälisenä yhteistyönä toteutettavissa tutkimus- ja kehittämis- sekä innovointihankkeissa eli hankkeissa, jotka toteutetaan vähintään kahdessa jäsenvaltiossa tai joissa on mukana pk-yrityksiä. Niiden mukaan jäsenvaltiot voivat myös ilmoittaa tuesta Euroopan yhteistä etua koskevien tärkeiden hankkeiden edistämiseen SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaisesti. Jäsenvaltioita voitaisiin rohkaista käyttämään tätä välinettä.

Komissio aikoo

- käynnistää aloitteen, jolla edistetään tärkeimpien kilpailukykyisten mahdollistavien tekniikoiden laajaa ja oikea-aikaista käyttöönottoa, omaksumista ja kaupallista hyödyntämistä;

- edistää tulevaisuuden tehtaat -aloitteen pohjalta teollisuuden tutkimus-, kehittämis- ja innovointitoimintaa, joka koskee kehittyneitä valmistustekniikoita. Näin helpotetaan EU:n teollisen perustan nykyaikaistamista ja vastataan yhteiskunnallisiin haasteisiin, kuten energiatehokkuuteen, ilmastonmuutokseen ja resurssien niukkuuteen;

- edistää aloitteita, jo issa kootaan yhteen korkeakoulut ja yritykset Euroopan erittäin osaavan työvoiman kehittämiseksi edelleen. Näitä ovat teollisuuden edistyneisiin tieto- ja viestintätekniikan käyttäjiin keskittyvä tietoteknisten taitojen aloite sekä korkeakoulujen ja yritysten foorumin pilottitoimirahoituksena toteutettavat osaamisyhteenliittymät korkeakoulujen ja yritysten välillä;

- edistää uusia liiketoiminnan ajatuksia ja niihin liittyviä valmistustekniikoita, joissa keskitytään kestäviin, käyttäjävetoisiin ja suunnittelupohjaisiin tuotteisiin tekstiili- ja vaatetusalalla sekä muilla suurilla kulutustavaramarkkinoilla;

- suunnitella politiikan toimintatapoja, jo illa tuetaan toimialojen välistä hedelmällistä yhteistyötä, myös perinteisillä valmistusteollisuuden toimialoilla ja pk-yrityksissä;

- esitellä uuden strategian, joka koskee maailmanlaajuisesti kilpailukykyisiä klustereita ja verkostoja. Tähän sisältyy myös erityistoimi, jolla edistetään maailmanlaajuisesti kilpailukykyisiä klustereita sekä perinteisillä että nousevilla toimialoilla (2011);

- rohkaista ilmoittamaan samanaikaisesti tuesta yhteisille rajatylittäville tutkimus- ja kehitys- sekä innovaatiohankkeille.

Jäsenvaltioita kehotetaan

- tukemaan eri politiikan alojen tiiviimpää yhteistyötä, jonka aiheena ovat keskeiset mahdollistavat tekniikat, jotta voidaan maksimoida synergia ja täydentävyys teknologian käyttöönotossa;

- edistämään älykästä erikoistumista EU:n aluepolitiikan toimintalinjojen avulla, jotta voidaan kehittää klustereita ja parantaa alueiden innovaatiotasoa.

5.2. Osaamisperusta

Euroopan osaamisperustan nykyaikaistaminen on yksi lippulaivahankkeen ”uuden osaamisen ja työllisyyden ohjelma” keskeisistä tavoitteista. Siinä tuetaan Euroopan teollista perustaa ehdottamalla toimia omien työvoimamarkkinoidemme toimivuuden parantamiseksi ja työvoiman sopivien taitojen varmistamiseksi. Vaikka työttömyys on korkealla, Euroopan teollisuuden on yhä vaikea löytää avoimiin työpaikkoihinsa työntekijöitä, joilla on tarvittava osaaminen. Tällaisten osaamisen epäsuhtien ennustetaan lisääntyvän, kun aktiivinen työvoima supistuu väestönmuutoksen myötä. Teollisuuden rakenteiden nykyaikaistaminen edellyttää uutta osaamista, uusia työoloja ja yhä toistuvampia uranvaihdoksia. Voidakseen hallita tällaiset prosessit työntekijät tarvitsevat tuekseen joustoturvaa elinikäisessä oppimisessaan. Tarvitaan kansallisen, alueellisen ja paikallishallinnon entistä tiiviimpää koordinointia sekä työmarkkinaosapuolten vahvaa panosta. Euroopan sosiaalirahastojen roolia on vahvistettava, jotta voidaan tukea aktiivisen työmarkkinapolitiikan toteuttamista ja paremmin sovittaa toisiinsa työtekijät ja työpaikat. Viranomaisten ja teollisuuden toiminnan tiivistä koordinointia tarvitaan koulutuspolitiikan alalla. On olennaisen tärkeää lisätä luonnontieteiden, teknologian, tekniikan ja matemaattisten alojen tutkinnon suorittaneiden määrää ja kohentaa tutkintojen laatua. Myös ammattitaidoltaan keskitasoisten työntekijöiden määrän olisi vastattava nopeasti kasvavien toimialojen, kuten ympäristö- ja energia-alan tarpeita. EU:n toimintalinjoilla voidaan saada merkittävää lisäarvoa, erityisesti tukemalla tiedon ja parhaiden kokemusten jakamista.

Komissio aikoo

- rohkaista jäsenvaltioiden teollisuus-, opetus- ja työvoimaviranomaisten verkostoitumista, jotta voidaan jakaa tietoja ja parhaita toimintatapoja työmarkkinoiden ja osaamisstrategioiden osalta;

- ehdottaa suuntaa-antavia periaatteita, joissa käsitellään työpaikkojen syntymisen yleisiä edellytyksiä, myös investointeja, joilla kehitetään luonnontieteiden, teknologian, tekniikan ja matemaattisten alojen tutkintoja.

Jäsenvaltioita kehotetaan

- käyttämään Euroopan sosiaalirahastoa nykyistä enemmän osaamisen kohentamiseen ja rakenneuudistukseen.

6. GLOBALISAATION HYÖDYNTÄMINEN

6.1. Kauppa ja kansainvälinen sääntely

Kaupan onnistunut vapauttaminen mm. monen- ja kahdenvälisten sopimusten avulla ja pienentyneiden kuljetus- ja viestintäkustannusten myötä on osaltaan luonut elinvoimaisia globaaleja markkinoita ja nopeaa kasvua EU:n viennin uusilla markkinoilla. Talouden uudet nousevat suurvallat, kuten Kiina, Intia ja Brasilia kurovat nopeasti umpeen nykyistä tuottavuus- ja innovaatiokuilua teollistuneeseen maailmaan. Jotta teollisuus voisi jatkossakin hyötyä näistä markkinamahdollisuuksista, sen on muututtava ja nykyaikaistuttava voidakseen säilyttää kilpailuetunsa. EU:n teollisuus on saanut selkeitä etuja näistä uusista kehityssuuntauksista kriisin jälkeisessä nousuvaiheessa, kun nousevan talouden markkinat ovat tarjonneet merkittäviä kasvumahdollisuuksia. Kauppaa, kasvua ja maailmanpolitiikkaa käsittelevässä tiedonannossa [8] kuvaillaan komission uutta kauppapoliittista toimintatapaa osana Eurooppa 2020 –strategiaa.

Erityisesti olisi pyrittävä varmistamaan, että tällainen nousevan talouden markkinoiden kasvava kilpailupaine ei perustu kasvustrategioihin, jotka vahvasti tukeutuvat protektionistisiin toimenpiteisiin viennin edistämiseksi ja tuonnin syrjimiseksi. On itse asiassa ilmennyt merkkejä suuntauksesta, jossa kaupan teknisiä esteitä, kätkettyjä tukia, syrjivää julkista hankintaa, pakollista teknologian siirtoa, säädeltyjä valuuttakursseja ja heikkoa sosiaaliturvan ja ympäristönsuojelun täytäntöönpanoa käytetään väärin. Tämän vuoksi on ensiarvoisen tärkeää jatkossakin seurata tarkoin tällaisia kilpailua vääristäviä valtioiden toimia ja toteuttaa soveltuvat toimet. EU:n markkinoillepääsystrategia on tärkeä työkalu, kun pyritään poistamaan erilaisia kaupan esteitä, joita Euroopan yritykset kohtaavat kolmansien maiden markkinoilla. Strategiaa vahvistettaessa on erityisesti kiinnitettävä huomiota julkisten hankintojen, suorien ulkomaisten sijoitusten ja raaka-aineiden vientirajoitusten kaltaisiin seikkoihin. Teollis- ja tekijänoikeuksien sekä maantieteellisten merkintöjen tehokas suoja ja täytäntöönpano kolmansissa maissa on samoin olennaisen tärkeää Euroopan yrityksille, kun ne pyrkivät kolmansien maiden markkinoille ja kilpailevat siellä. Tämä koskee erityisesti innovatiivisten toimialojen yrityksiä.

Kaupan suojakeinot ovat myös välttämättömiä EU:n teollisuuden suojelemiseksi hyvän kauppatavan vastaisilta käytännöiltä. Suojakeinojen on oltava paremmin erityisesti pk-yritysten saatavilla. Yleisemminkin olisi jatkettava tehtyjen monen- ja kahdenvälisten sopimusten täytäntöönpanoon, seurantaan ja valvontaan liittyviä pyrkimyksiä.

Menestyminen uudessa vahvasti vuorovaikutteisessa maailmantaloudessa riippuu yritysten kyvystä päästä kansainvälisille markkinoille ja hyödyntää globaaleja arvoketjuja. Nykyinen monenkeskinen sääntöpohjainen järjestelmä, joka luotettavasti tarjoaa tehokkaan täytäntöönpanon ja riitojen ratkaisun mahdollisuudet, helpottaisi tätä suuresti. Sama pätee myös kaupattavia tavaroita ja palveluita koskevan sääntelyn ja standardien globaaliin lähentymiseen, mitä olisi laajennettava ja vahvistettava. Lisäksi tällaista monenkeskistä järjestelmää olisi täydennettävä alueellisilla ja kahdenvälisillä sopimuksilla. Olisi käsiteltävä uusia aloja, kilpailupolitiikka, valtiontuet ja suorat ulkomaiset investoinnit mukaan luettuina.

Sääntelyn alalla tarvitaan erityisen kiireellisesti maailmanlaajuisesti yhteensopivia sääntöjä ja standardeja, jotka koskevat uusia tavaroita, palveluita ja teknologiaa, joilla käydään kauppaa. Sääntöjen ja standardoinnin olisi perustuttava paremman sääntelyn periaatteisiin ja näin ollen oltava mahdollisimman kustannustehokasta. Perimmäisenä tavoitteena on sääntöjen ja standardien lähentyminen kansainvälisellä tasolla aina, kun se on mahdollista. Jos tähän ei päästä, olisi käytettävä kaupan teknisiä esteitä koskevan WTO:n sopimuksen tarjoamia mekanismeja. EU pyrkii myös estämään uusien kaupan teknisten esteiden syntymisen ja edistämään hyvää sääntelykäytäntöä sääntelyä koskevassa kahdenvälisessä vuoropuhelussa tärkeimpien kumppaneidensa kanssa.

Jos Euroopan lainsäädännössä vahvistetaan jäljitettävyysvaatimuksia, niillä kohdennetaan tuotteiden laatua ja turvallisuutta ja niitä sovelletaan EU:ssa tuotettujen tavaroiden lisäksi myös tuontiin. Joissakin tapauksissa EU voi katsoa hyödylliseksi ehdottaa tällaisten vaatimusten laajentamista myös kauppakumppaneihimme. On erityisesti EU:n edun mukaista pyrkiä tiiviimpään taloudelliseen yhdentymiseen naapurimaidemme kanssa Euroopan naapuruuspolitiikan avulla. Teollisuustuotteiden vaatimustenmukaisuuden arviointia ja niiden hyväksymistä koskevilla sopimuksilla, jotka perustuvat lähentymiseen EU:n kanssa, voidaan varmistaa tavaroiden vapaa liikkuvuus. Naapurimaiden tiiviimpi taloudellinen yhdentyminen voi joillakin sisämarkkinoiden alueilla tarjota konkreettisia etuja kummallekin osapuolelle ja lisätä kauppaa ja investointeja. EU aikoo myös kohdistaa nykyistä suuremman osan eurooppalaisen naapuruuden ja kumppanuuden välineen mukaisesti käytettävissä olevista varoista kapasiteetin rakentamiseen ja hyvään talouden hallintotapaan kumppanimaissa.

Arvo- ja toimitusketjujen kansainvälistyminen tarjoaa huomattavaa kasvupotentiaalia mutta myös erityisiä haasteita pk-yrityksille. Vain 25 % pk-yrityksistä harjoittaa nyt vientiä EU:n sisäisille tai ulkopuolisille markkinoille.[9] Voidakseen kansainvälistyä pk-yritykset tarvitsevat oikeaa tietoa ja tukea EU:n ulkopuolisilla markkinoilla. Osa jäsenvaltioista ja yritysjärjestöistä tarjoaa jo nyt tällaista tukea, mutta mahdollisuuksia synergian lisäämiseen EU:n, jäsenvaltioiden ja järjestöjen toiminnassa on edelleen runsaasti. Enterprise Europe Network on jo ollut merkittävässä osassa yritysten kansainvälisen yhteistyön alustajana ja helpottajana erityisesti Välimeren maissa, ja sen kansainvälistä pk-yritysten avustustoimintaa olisi kehitettävä edelleen. Pk-yrityksille Kiinan osalta tarkoitetusta teollis- ja tekijänoikeuksien tukipalvelusta saatujen kokemusten pohjalta komissio aikoo edelleen vahvistaa teollis- ja tekijänoikeuksien suojelun ja täytäntöönpanon tukea ja kiinnittää erityistä huomiota kolmansien maiden markkinoihin. Kaupan suojatoimenpiteitä koskevissa tutkimuksissa otetaan huomioon pk-yritysten erityisasema – tuojina, käyttäjinä, valituksen tekijöinä tai viejinä.

Komissio aikoo

- kun neuvottelut on saatu päätökseen, laatia neuvostolle ja parlamentille talousanalyysin ehdotetun sopimuksen vaikutuksista EU:hun ennen sopimuksen allekirjoittamista;

- antaa vuosikertomuksen kaupan ja investointien esteistä kevään Eurooppa-neuvostolle. Tähän sisältyvät myös ”rajojen ylitse” ulottuvat toimenpiteet ja teollisuuspolitiikan käytännöt. Lisäksi kertomuksessa nimetään markkinoillepääsystrategian ja täytäntöönpano- ja valvontatoimien painopisteet (vuodesta 2011 alkaen);

- edistää kansainvälisiä sääntelyalan yhteistyöaloitteita, joilla kannustetaan keskeisiä kauppakumppaneita noudattamaan kaikkia uusia tai nykyisiä kansainvälisiä ohjelmia ja laatimaan maailmanlaajuisesti yhteensopivia sääntöjä ja standardeja. Tässä yhteydessä myös EU:n kauppasopimuksissa olisi edistettävä kansainvälisten sääntöjen ja standardien soveltamista kumppanien keskuudessa ja kauppamyönteisiä vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyitä.

- pyrkiä tiiviimpään taloudelliseen lähentymiseen naapurimaiden kanssa laajentamalla Euroopan sisämarkkinoiden etuja tietyillä aloilla Euroopan naapuruuspolitiikan välityksellä ja antamalla markkinainstituutioille ja talouden ohjaukselle ja hallinnalle suuremman painon suhteissa kehityskumppaneihin (kauppaa ja kehitystä koskeva tiedonanto alkuvuodesta 2011);

- esitellä konkreettisia toimenpiteitä käsittävän strategian pk-yritysten kansainvälistymisen tueksi eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevassa aloitteessa (Small Business Act) vahvistettujen toimintalinjojen pohjalta (tiedonanto 2011);

- ottaa käyttöön kolmansia maita koskevia jäljitettävyysvaatimuksia komission ehdotuksissa, kun tämä on aiheellista.

Komissio kehottaa neuvostoa ja Euroopan parlamenttia

- nopeuttamaan tiettyjen kolmansista maista tuotavien tuotteiden alkuperämaan merkitsemisestä tehdyn komission ehdotuksen hyväksymistä.

6.2. Raaka-aineiden ja kriittisten tuotteiden saannin turvaaminen

Raaka-aineiden varma, kohtuuhintainen, luotettava ja vääristymätön saanti on olennaisen tärkeää kilpailukyvylle, innovoinnille ja työllisyydelle. Tarjonnan varmuudessa ei niinkään ole kysymys tuontiriippuvuudesta vaan pikemminkin siitä, missä määrin eri toimittajia on saatavilla ja kuinka luotettavia ne ovat niiden sijainnista riippumatta. Raaka-aineiden ja perustuotteiden hyvin toimivat maailmanmarkkinat ovat olennaisen tärkeät, jotta globaalit resurssit voidaan jakaa tehokkaasti ja jotta teknologian edistyminen on mahdollista. Hintojen lyhyen aikavälin muutosten vuoksi on kuitenkin tarpeen suojautua huomattavilta riskeiltä, mutta samaan aikaan nousevan talouden maiden merkityksen lisääntyminen maailmantaloudessa on kasvattanut kilpailua resursseista.

Näiden kysymysten käsittelemiseksi komissio käynnisti marraskuussa 2008 raaka-aineita koskevan aloitteen ja teki kesäkuussa 2010 yksityiskohtaisen analyysin keskeisten raaka-aineiden kysynnästä ja mahdollisesta niukkuudesta. Näillä aloitteilla on pohjustettu EU:n raaka-ainestrategiaa, jossa korostuu lisäarvoketjun käsite ja jossa edelleen noudatetaan kolmiosaista strategiaa, jotta i) varmistetaan tasapuoliset toimintaedellytykset resurssien saannissa kolmansissa maissa; ii) tuetaan raaka-aineiden kestävää tarjontaa eurooppalaisista lähteistä ja iii) supistetaan primaariraaka-aineiden kulutusta lisäämällä resurssitehokkuutta ja edistämällä kierrätystä.

Monenvälisellä tasolla tarvitaan uusia sääntöjä ja sopimuksia raaka-aineiden kestävästä kansainvälisestä hallinnasta ja saannista . Lisäksi tarvitaan politiikan toimia, joilla puututaan kolmansien maiden määräämiin vientirajoituksiin tai etsintää ja kaivannaistoimintaa koskeviin perusteettomiin rajoituksiin erityisesti strategisissa kumppanimaissa ja Afrikassa. Olennaisen tärkeää on myös EU:n nykyisten kilpailusääntöjen järkkymätön soveltaminen kilpailunvastaisiin sopimuksiin tai markkinoiden keskittymiin, jotka uhkaavat vaarantaa raaka-aineiden saannin. On myös tarpeen edistää kaivos- ja prosessitekniikkaa, jolla lisätään resurssitehokkuutta, kierrätystä, korvaamista ja uusiutuvien raaka-aineiden runsaampaa käyttöä, jotta voidaan pienentää EU:n riippuvuutta primaariraaka-aineista ja parantaa ympäristötasapainoa. Keinoina ovat mm. sekundaariraaka-aineiden (romun), kolmansiin maihin vietyjen käytöstä poistettujen elektroniikkalaitteiden ja ajoneuvojen suurempi käyttö, jätteensiirtodirektiivin täytäntöönpano ja valvonta sekä sovittuihin vähimmäisstandardeihin perustuva tuotteiden ja materiaalien uudelleenkäyttö tai kierrätys. On myös käsiteltävä raaka-aineiden kestävän tarjonnan ja hallinnan yleisiä edellytyksiä EU:ssa lisäämällä EU:n omien resurssien tehokasta käyttöä, kierrätystä ja raaka-aineiden korvaamista. Lisäinvestointeja uusien raaka-ainevarantojen etsimiseen EU:ssa voidaan tukea vaihtamalla parhaita toimintatapoja maankäytön ja merialueiden käytön suunnittelun sekä etsintää ja kaivannaistoimintaa koskevien hallinnollisten edellytysten alalla siten, että samalla varmistetaan toiminnan kestävyys. On myös äärimmäisen tärkeää edistää investointeja uuteen ja tehokkaampaan etsintä- ja kaivannaistekniikkaan. Esimerkiksi elintarvikealalla raaka-aineiden kestävää ja kilpailukykyistä paikallista hankintaa käsitellään EU:n maatalouspolitiikan avulla.

Komissio aikoo

- esittää raaka-ainestrategian, johon sisältyvät ehdotukset parempien yleisten edellytysten tarjoamiseksi omien primaariraaka-aineiden kestävää toimitusta, kierrätyksen lisäämistä ja muita raaka-aineita korvaavien aineiden löytämistä varten (2010).

7. TEOLLISUUDEN NYKYAIKAISTUMISEN TUKEMINEN

7.1. Resurssi-, energia- ja hiilitehokkuus

EU:n teollisuuden on nopeutettava siirtymistä vähähiiliseen ja resurssi- ja energiatehokkaaseen talouteen. Ilmastonmuutoksen torjuminen ja resurssitehokkuuden lisääminen voivat tuoda kustannussäästöjä ja pienentää ympäristövaikutusta, kun resurssien ja energian käyttö tehostuu. Nämä ovat yhä tärkeämpiä sekä kestävän kasvun ja työpaikkojen tarjoamiseksi että kilpailuedun saavuttamiseksi, kun maailmanlaajuinen kilpailu resursseista kasvaa ja ympäristövaatimukset lisääntyvät. Tulevassa lippulaivahankkeessa, jossa käsitellään siirtymistä resurssitehokkaaseen Eurooppaan, annetaan puitteet, joissa voidaan juohevasti ja kunnianhimoisesti katkaista talouskasvun yhteys hiilen ja resurssien käyttöön. Samalla tavoin on tarpeen suunnitella energiatehokkuutta koskevia pitkän aikavälin toimenpiteitä, jotta teollisuuden, energia-alan ja liikenteen eri järjestelmien energiansäästömahdollisuudet voidaan hyödyntää. EU:n etenemissuunnitelmassa, joka koskee siirtymistä vähähiiliseen talouteen vuoteen 2050 mennessä, korostetaan teknologian parantamisen ja rakennemuutoksen väyliä teollisuuden, energia-alan ja liikenteen järjestelmissä, jotka ovat äärimmäisen tärkeitä innovaatioiden edistämiseksi, kasvun ja työpaikkojen syntymisen tueksi sekä EU:n energiavarmuuden vahvistamiseksi. Etenemissuunnitelmaan sisältyvät myös vuotta 2030 koskevat välitavoitteet.

Tarvitaan siis konkreettista ja realistista pidemmän aikavälin strategiaa hiili-, energia- ja resurssitehokkaiden investointien edistämiseksi kaikilla teollisuuden aloilla . Tarvitaan yksityistä ja julkista tutkimusta ja innovointia sekä älykästä ja markkinapohjaista sääntelyä, joka pannaan tehokkaasti ja tasapuolisesti täytäntöön kaikkialla sisämarkkinoilla. Uudessa sääntelyssä on kuvastuttava tarve siirtyä resurssitehokkaaseen talouteen siten, että mahdolliset lyhyen aikavälin kustannukset tai rasitteet otetaan huomioon. Hiilivuoto ja muut EU:n teollisuudelle koituvat kilpailuhaitat on vältettävä, jotta estetään tuotannon ja työpaikkojen siirtyminen Euroopan unionin ulkopuolelle. Kansainvälisten ilmastoneuvottelujen yhteydessä EU pyrkii parhaillaan parantamaan kansainvälisten hiilimarkkinoiden laajuutta ja tehokkuutta sekä lisäämään kansainvälisiä investointivirtoja vähähiilistä tekniikkaa koskevaan tutkimus- ja kehittämis- sekä innovaatiotoimintaan. Lisäksi EU suunnittelee toimintalinjoja, joilla voidaan pienentää pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategioiden kustannuksia laajamittaisella hiilidioksidin erotuksella ja varastoinnilla ja muilla innovatiivisilla uusiutuvan energian hankkeilla.

Kansallisten energiatehokkuussuunnitelmien puitteissa kaikki jäsenvaltiot ovat toteuttaneet toimia, joilla autetaan yrityksiä pienentämään energiaintensiteettiään. Jotkin jäsenvaltiot ovat jo laatineet konkreettisia toimintasuunnitelmia, joilla edistetään ekoteknologiaa ja/tai parannetaan tiettyjen tuotannonalojen ympäristötehokkuutta. Vain muutama jäsenvaltio on kuitenkin toistaiseksi laatinut yleisempiä resurssitehokkuusstrategioita.

Älykkään sääntelyn maailmassa koko talouden laajuisella resurssitehokkuudella voidaan lisätä EU:n teollisuuden kilpailukykyä ja samalla täyttää EU:n ympäristötavoitteet. Lainsäädännön on oltava ennustettavaa ja oikeasuhteista, ja sillä on tarjottava oikeusvarmuus, jota pitkän aikavälin investoinnit edellyttävät. Uusilla toimintalinjoilla olisi rohkaistava innovointia ja niissä olisi otettava huomioon koko elinkaaren kustannustehokkuus, investoinnin elinikä sekä yritysten ja kuluttajien hankintapäätökset. Älykkään ja tulevaisuuteen katsovan sääntelyn avulla ympäristötavoitteiden saavuttaminen ja teollisuuspolitiikan päämäärät voivat olla keskenään yhteensopivia. Ympäristö- ja teollisuuspolitiikan onkin kuljettava käsi kädessä. Ympäristölainsäädännön taloudellisten ja sosiaalisten vaikutusten sekä muiden kustannusten ja hyötyjen huolellinen arviointi on osa komission säädösaloitteisiin liittyvää vaikutustenarviointia, ja näin pitäisi toimia myös jäsenvaltioiden tasolla. Näin ympäristösäädökset voivat toimia innovaatioiden ja teollisuuden kehityksen liikkeellepanijoina eivätkä niiden esteinä.

EU:n kestävässä teollisuuspolitiikassa keskitytään näiltä osin nimenomaan kestävän kasvun ja työpaikkojen luonnin mahdollisuuksiin, kun pyritään muuttamaan koko teollisuus entistä resurssitehokkaammaksi. Muita toimintalinjoja ovat tuotepolitiikka tuotantovaihetta pidemmälle ulottuvasta elinkaarinäkökulmasta, ekologista suunnittelua koskevan direktiivin kaltaisten välineiden käyttäminen, kodinkoneiden energiamerkinnät sekä eurooppalainen ympäristömerkki. Erittäin tärkeää on myös teollisuuden vapaaehtoisten aloitteiden tukeminen sekä parhaiden ympäristönhallintatapojen laajempi omaksuminen eurooppalaisen ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmän (EMAS) ja ISO14001 -ohjelmien kautta. Edistymisen tarkka seuranta auttaa mittaamaan edistymistä ja toteamaan puutteet.

Jotta ympäristötavaroiden ja - palveluiden EU-markkinoita voidaan kehittää, EU:n on varmistettava avoimet ja tasapuoliset sisämarkkinat, jotka palkitsevat innovoinnin, parannettava standardointi- ja sertifiointiohjelmia, pantava unionin säännöstö (mm. jätedirektiivi) yhdenmukaisemmin täytäntöön, käytettävä laajemmin vihreää hankintaa ja ekologista suunnittelua koskevaa direktiiviä ja sisällytettävä nämä vapaakauppasopimuksiin.

Selviäminen globaalin resurssiniukkuuden rajoitteista ja myös ympäristövaatimuksista edellyttää sitä, että lukuisat teknologiset läpimurrot tuodaan onnistuneesti maailmanmarkkinoille. Lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä on kuitenkin tyytyminen asteittaisiin mutta laajalti hyödynnettyihin innovaatioihin. Ympäristöteknologioissa on erityisesti omaksuttava innovatiivinen toimintatapa, joka on linjoiltaan vastaava kuin keskeisissä mahdollistavissa taustateknologioissa ja strategisessa energiateknologiasuunnitelmassa (SET-suunnitelmassa) omaksuttu toimintatapa. Tulevassa ekoinnovaatioiden toimintasuunnitelmassa otetaan käyttöön välineitä, joilla tunnistetaan keskeisten ympäristöteknologioiden kehittämis- ja käyttöönottoedellytyksiä, tehostetaan EU:n ja jäsenvaltioiden koordinointia ja yhteistyötä tällaista teknologiaa kehitettäessä ja tiedotetaan uuden teknologian mahdollisuuksista. Rajatylittävän yritystoiminnan esteitä olisi poistettava laatimalla soveltuvat sääntelypuitteet ja varmistamalla nykyisten sääntelypuitteiden yhdenmukaisempi soveltaminen.

Komissio aikoo

- vähähiilistä taloutta vuoteen 2050 mennessä kuvaavan EU:n tulevan etenemissuunnitelman mukaisesti laatia pitkän aikavälin alakohtaisia strategioita ja toimintalinjoja, joilla tuetaan siirtymistä vähähiiliseen ja resurssi- ja energiatehokkaaseen talouteen;

- seurata kestävää kilpailukykyä, myös EU:n teollisuuden vapaaehtoisia toimenpiteitä, joilla tavoitellaan resurssikestävyyttä;

- tarkistaa kestävää kulutusta ja tuotantoa / kestävää teollisuuspolitiikkaa koskevat toimintalinjansa ja tarkastella ekologista suunnittelua koskevan direktiivin mahdollista laajentamista uusiin tuotteisiin (2012);

- käynnistää ekoinnovaatioiden toimintasuunnitelman, jotta varmistetaan keskeisen ympäristöteknologian kaupallinen hyödyntäminen ja käyttöönotto.

Jäsenvaltioita kehotetaan

- suosimaan tiiviimpää toimintalinjojen koordinointia ympäristöteknologian alalla, jotta synergia ja täydentävyys voidaan maksimoida otettaessa teknologiaa käyttöön, mihin sisältyvät myös kysyntää piristävät toimintalinjat, erityisesti ekoinnovaatioiden osalta.

7.2. Rakenteellinen ylikapasiteetti

Uuden teollisuuspolitiikan keskeisenä painopisteenä on oltava EU:n teollisuuden tukeminen, jotta se toipuu nopeasti ja toteuttaa tarvittavat muutokset talouskriisin jälkeen. Rakenteellisen ylikapasiteetin ilmaantuminen joillekin toimialoille on seikka, joka erityisesti edellyttää yritystasolla räätälöityä toimintaa, joka ulottuu uusien yritysmallien ja tuotteiden käynnistämisestä aina lopulliseen markkinoilta poistumiseen. Yrityksillä ja työmarkkinaosapuolilla on ensisijainen vastuu rakennemuutoksesta, jolla varmistetaan niiden tuleva kilpailukyky ja elinkelpoisuus, sillä kokemus on osoittanut, että kilpailun käynnistämä rakenteen sopeuttaminen on nopeinta ja tehokkainta.

Pelastus- tai rakenneuudistustukea koskevissa suuntaviivoissa sallitaan tuki vain, jos sen seurauksena on rakenneuudistus, jolla voidaan palauttaa edunsaajien pitkän aikavälin elinkelpoisuus ilman lisätukea, jos sillä varmistetaan edunsaajan asianmukainen osallistuminen rakennemuutoksen kustannuksiin ja jos siihen liitetään toimenpiteitä, joilla korjataan tuesta aiheutuva kilpailun vääristyminen. Kriisistä saadut opetukset käytetään tarkistettaessa pelastus- tai rakenneuudistustukea koskevia suuntaviivoja.

Jäsenvaltioiden on myös tuettava työvoiman uutta sijoittautumista joustoturvajärjestelmän puitteissa. Kun rakennemuutos ennakoidaan ja hallitaan paremmin, työntekijät ja yritykset voivat sopeutua ylikapasiteetista ja nykyaikaistamisesta tai rakenteellisesta sopeutumisesta johtuviin muutoksiin. Nykyiset valtiontukisäännöt tarjoavat jäsenvaltioille laajat mahdollisuudet käyttää valtiontukea muutoksen hallintaan, esimerkiksi koulutuksen tai tutkimus-, kehittämis- ja innovointitoiminnan taikka riskipääomatuen muodossa. Aluekehitys- ja koheesiorahastoista voidaan Euroopan tasolla edistää investointeja ja innovaatiotoimintaa paikallistalouden kestävyyden lisäämiseksi. Euroopan aluekehitysrahasto on yhä enemmän suunnannut investointejaan tutkimus- ja kehitystoimintaan, innovointiin sekä tieto- ja viestintätekniikkaan siten, että arvoketjussa noustaan korkeammalle sekä korkean teknologian että perinteisillä tuotannonaloilla. Koheesiorahasto taas investoi erityisesti EU:n liikenteen painopisteisiin, joilla voidaan parantaa fyysisiä yhteyksiä ja ympäristöinfrastruktuuria vähemmän kehittyneissä jäsenvaltioissa. Tällaiset investoinnit auttavat eri alueita kehittämään omia innovoinnin erikoisalojaan älykkään erikoistumisen pohjalta.

Euroopan globalisaatiorahasto voisi laajennettuna myös parantaa jäsenvaltioiden ja alueiden mahdollisuuksia hallita kriisin jälkivaikutuksia ja auttaa uudelleenkoulutuksen ja muiden aktiivisten työmarkkinatoimenpiteiden tarjonnassa työttömille.

Yritystasolla johto ja työntekijöiden edustajat ovat avainasemassa, kun sovitaan rakennemuutosstrategioista . Tällaiseen rakennemuutoksen olisi liitettävä poliittisia toimia, jotta vältetään sosiaaliset vaikeudet ja tuetaan uusia taitoja ja työpaikkoja. Näin myös vältetään joukkoirtisanomiset ja kokonaisten alueiden taantuminen tai kokonaisten tuotannonalojen siirtyminen muualle. Samalla tuetaan talouden uudelleensuuntautumista ja ammatinvaihtoa. ETUC, Business Europe, CEEP ja UEAPME sopivat vuonna 2003 muutoksen hallintaa ja sen sosiaalisia seurauksia käsittelevästä oppaasta (Orientations for reference in managing change and its social consequences). Näitä suuntaviivoja on tarkistettava, jotta niihin voidaan ottaa mukaan sittemmin saadut tiedot parhaista keinoista rakennemuutoksen ennakoinnissa ja hallinnassa ja jotta voidaan ottaa huomioon talous- ja rahoituskriisistä saadut kokemukset. Rakennemuutosta koskevat päivitetyt suuntaviivat voivat osoittautua erittäin hyödyllisiksi, kun pyritään vahvistamaan yritysten ja työvoiman valmiuksia sopeutua nopeasti muuttuvaan taloudelliseen ympäristöön.

Komissio aikoo

- tarkastella yhteisön tukea, jota annetaan työttömien työntekijöiden integroimiseksi työmarkkinoille uusiin työpaikkoihin, mm. Euroopan globalisaatiorahastoa koskevaa asetusta tarkasteltaessa (2011);

- käynnistää Euroopan työmarkkinaosapuolten kuulemisen, jonka aiheena ovat rakennemuutoksen eurooppalaiset puitteet (2011);

- tarkastella pelastus- tai rakenneuudistustukea koskevia suuntaviivoja (2012);

- tukea jäsenvaltioita ja alueita koheesiopolitiikan kautta, kun nykyisiä tuotannonaloja monipuolistetaan, teollisuuden kapasiteettia kohennetaan ja investointeja ja innovaatiotoimintaan piristetään, jotta paikallistalouden kestävyyttä voidaan kehittää ja lisätä;

- esittää ehdotuksia, joilla nopeutetaan Euroopan rakennerahastojen täytäntöönpanoa ja parannetaan niiden kohdennusta viidennen koheesioraportin (2010) avulla ja uusissa koheesiopolitiikan sääntelypuitteissa (2011).

7.3. Toiminta yritysten yhteiskuntavastuun pohjalta

Yritysten yhteiskuntavastuu voi edistää Euroopan teollisuuden kilpailukykyä ja kestävyyttä. Se auttaa lujittamaan luottamusta liiketoimintaan, mikä on tärkeä tekijä teollisuudelle suotuisan liiketoimintaympäristön syntymisessä. Rahoituskriisi osoitti, että tarvitaan uutta toimintatapaa, jotta voidaan tasapainottaa voiton maksimointi lyhyellä aikavälillä ja toisaalta kestävä arvon luominen pidemmällä ajalla. Euroopan yritysten on otettava huomioon oma panoksensa kestävään kasvuun ja työpaikkojen syntymiseen ja huomioitava niiden työntekijöiden ja kansalaisten edut, joihin yritysten päätökset vaikuttavat. Terve yritysetiikka ja arvot voivat tukea kriisistä toipumista.

Yritysten yhteiskuntavastuu voi nostaa Euroopan yritykset esiin markkinajohtajina, jotka painottavat yhä enemmän yhteiskunnallisia ja ympäristökysymyksiä. EU:n teollisuus on jo käynnistänyt useita merkittäviä aloitteita, joilla pyritään resurssien kestävyyteen. Näihin kuuluu kemian teollisuuden Responsible Care -aloite, Global e-Sustainability -aloite ja Kansainvälisen kaivos- ja metallineuvoston (ICMM) Materials Stewardship Policy.

Kestävän kasvun tukeminen merkitsee sitä, että kuluttajille tarjotaan tiedot, joita he tarvitsevat voidakseen tehdä ympäristöystävällisiä tavara- ja palveluhankintoja. Näihin pitäisi sisällyttää myös tiedot tuotteiden ja palveluiden ekologisesta jalanjäljestä. Komissio aikoo työstää yhteisiä eurooppalaisia menetelmiä kuluttajatuotteisiin liittyvien ympäristövaikutusten arviointia varten. Menetelmät pohjautuvat elinkaarianalyysiin ja objektiivisiin kriteereihin.

Komissio aikoo

- esittää uuden poliittisen aloitteen, joka koskee yritysten yhteiskuntavastuuta ja jossa käsitellään mm. yrityksiä ja ihmisoikeuksia sekä ympäristöä, yhteiskuntaa, työllisyyttä ja hallintotapaa koskevien tietojen saantia yrityksiltä (2011);

- seurata EU:n teollisuuden vapaaehtoisia toimenpiteitä, joilla tavoitellaan resurssikestävyyttä (vuodesta 2011 alkaen);

- tarkastella ennen vuotta 2012 mahdollisuutta käynnistää tuotteiden ekologista jalanjälkeä koskeva aloite.

8. Alakohtainen ulottuvuus – kohdennettu toimintatapa

Kaikki toimialat ovat tärkeitä, ja komissio aikoo edelleenkin soveltaa kohdennettua toimintatapaa kaikilla toimialoilla. Joitakin alakohtaisia aloitteita voitaisiin toteuttaa tietyn tyyppisillä toimialoilla:

- Lissabonin sopimuksen myötä saadun uuden toimivallan pohjalta avaruusalaa koskeva alakohtainen teollisuuspolitiikka;

- Kestävä liikkuvuus, jolloin moottoriajoneuvo- ja kuljetuskalustoteollisuudella on keskeinen rooli;

- Toimialat, jotka ovat lupaavimpia vastattaessa tulevaisuuden muihin yhteiskunnallisiin haasteisiin, kuten ilmastonmuutokseen, terveyteen ja turvallisuuteen (esim. terveydenhoito, ympäristötavarat ja -teknologia, energiantoimitusalat ja turva-alat);

- Alat, joilla arvoketjunäkökohdat ovat erityisen tärkeitä (esim. kemikaalit, tekniset alat, kulkuneuvojen valmistus, maatalous- ja elintarvikeala sekä yrityspalvelut);

- Energiavaltaiset alat ovat alttiita kansainväliselle kilpailulle ja tarvitsevat energiamarkkinoilla kilpailuetuja, jotta niille olisi suotuisat yleiset edellytykset ja ne voivat menestyä EU:ssa (energian ja raaka-aineiden saanti kilpailukykyisiin hintoihin, tasapuoliset toimintaedellytykset maailmanmarkkinoilla jne.).

Kaikkien jäljempänä esiteltävien aloitteiden ja esittelyhankkeiden teemana on teollisuuden innovaatioiden edistäminen. Euroopan teollisuuden ja kaikkien sen toimialojen kestävä kilpailukyky on mahdollista vain, jos teollisuus parantaa innovaatiokykyään. Innovointi on tässä ymmärrettävä laajassa merkityksessä eli se ulottuu teknologiaan pidemmälle ja kattaa yritystoiminta- ja organisaatiomallit. Kaikkien toimialojen on parannettava innovaatiotasoaan riippumatta siitä, onko kyseessä perinteinen matalan teknologian ala vaiko uusi korkean teknologian ala. Innovaatiokykyä olisi tuettava politiikalla, jos markkinat eivät yksinään riitä. Tällaiset toimet toteutetaan käytettävissä olevia rahoitusvaroja hyödyntämällä.

8.1 Avaruusala: innovaatioiden ja kilpailukyvyn lähde kansalaisten palveluksessa

Avaruusteollisuus on korkean teknologian ja suurten riskien investointivaltainen toimiala. Alaa tuetaan voimakkaasti kaikissa avaruusvaltioissa, ja se on lähinnä riippuvainen institutionaalisista ohjelmista. Euroopalla on jo suuri, korkean teknologian avaruusteollisuus, joka vastaa merkittävästä osasta maailman kaupalliselta pohjalta tehdystä satelliittien valmistuksesta, laukaisusta ja palveluista. Euroopan teollisuus toimittaa järjestelmiä ja palveluita televiestinnän, navigoinnin ja maapallon havainnoinnin alalla. Näillä taataan EU:n turvallisuus ja vastataan suuriin yhteiskunnallisiin haasteisiin, kuten ilmastonmuutokseen, ja tehostetaan Euroopan eri toimialojen kilpailukykyä

Kilpailu alalla kiristyy entisestään, kun uusia avaruusvaltoja nousee esiin, ja Euroopan on hyödynnettävä saavutuksiaan vankan ja tasapainoisen teollisen perustan tukemiseksi. Euroopan avaruusteollisuuden olisi katettava koko toimitusketju, pk-yritykset mukaan luettuina, jotta turvataan parempi kansainvälinen kilpailukyky ja riippumattomuus strategisilla sektoreilla (kuten kantoraketeissa). Siihen pitäisi kuulua myös avaruustuotteiden ja -palveluiden markkinoiden kehittäminen, erityisesti uusien satelliittipohjaisten palveluiden osalta, joita saadaan GNESS- (maailmanlaajuiset satelliittinavigointijärjestelmät) ja GMES-järjestelmistä (ympäristön ja turvallisuuden maailmanlaajuinen seuranta) ja satelliittiviestintäinfrastruktuurista.

Avaruuspolitiikkaa vie eteenpäin kolme keskeistä voimaa: yhteiskunta (kansalaisten edut, joita voidaan saada avaruuden tutkimuksesta ja hyödyntämisestä), talous (avaruusala luo tietoa ja vie innovointia eteenpäin) ja strategia (avaruusala luo osaltaan kuvaa Euroopan unionista maailmanlaajuisena toimijana). Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 189 artiklassa unionille myönnetään jaettu toimivalta avaruuspolitiikan alalla siten, että erityistavoitteena on tieteellisen ja teknisen edistyksen, teollisuuden kilpailukyvyn ja unionin toimintalinjojen täytäntöönpanon tukeminen.

Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi samalla hyödyntäen jo tehtyjä investointeja ja maksimoiden avaruusalan innovaatiopotentiaali komissio aikoo jatkaa Galileo/EGNOS:n (Euroopan geostationaarinen navigointilisäjärjestelmä) ja GMES:n toteuttamista sekä avaruutta ja turvallisuutta koskevaa toimintaa.

Galileo/ EGNOS ja GMES ovat vakiintuneita ohjelmia, joiden valmistumista ja jatkamista vuoden 2013 jälkeen tarkastellaan vuonna 2011 annettavissa säädösehdotuksissa monivuotisia rahoituskehyksiä koskevien yleisten ehdotusten mukaisesti. Komissio on edelleen sitoutunut Galileo-järjestelmän valmiiksi saattamiseen ja uuden hallintajärjestelmän luomiseen.

GMES on avaruusalalla unionin tärkein panostus ilmastonmuutoksen torjuntaan. Onkin tarpeen saada valmiiksi kaukokartoitusinfrastruktuuri, joka on tarkoitettu maan, valtameren, ilmakehän ja ilmanlaadun seurantaan sekä katastrofivalmiuden ja turvallisuuden varmistamiseen, jotta GMESin ”ilmastonmuutospalvelu” voidaan tarjota.

Avaruussovellukset ovat olennaisen tärkeitä välineitä kansalaisten turvallisuuden kannalta. Näistä turvallisuustarpeista on huolehdittava joko koordinoidusti kansallisin keinoin tai kehittämällä yhteisiä valmiuksia. Unionin on vahvistettava kumppanuussuhdettaan jäsenvaltioihin, jotta varmistetaan, että turvallisuusoperaatioissa ei tukeuduta kolmansien maiden voimavaroihin ja jotta jäsenvaltioiden itse toteuttamien operaatioiden jatkuvuus ei vaarannu.

Avaruusinfrastruktuuri on kansalaisten turvallisuutta ja hyvinvointia ylläpitävää kriittistä infrastruktuuria. Se on suojattava avaruusromun tai auringon säteilyn kaltaisilta riskeiltä. Jäsenvaltioiden nykyiset suojeluvalmiudet on koottava yhteen ja niitä on täydennettävä, jotta kyetään luomaan Eurooppaan luotettava avaruusvalvontajärjestelmä. Unionin olisi määriteltävä tällaisen järjestelmän organisaatio ja hallintotapa ottaen huomioon sen kaksoisluonne ja se, että on tarpeen turvata järjestelmän kestävä hyödyntäminen.

Avaruus on tärkeä osa unionin tutkimus- ja innovaatiopolitiikkaa. Avaruustutkimuksen tuki määritellään laadittaessa seuraavaa tutkimuksen ja teknologisen kehittämisen puiteohjelmaa.

Satelliittiviestintä on sekä taloudellisesta että teknologian näkökulmasta keskeinen avaruusteollisuuden toimiala. Se antaa panoksensa Euroopan digitaalistrategiaan ja erityisesti digitaalikuilun umpeen kuromiseen. Komission ehdotus taajuuspoliittiseksi ohjelmaksi on merkittävä virstanpylväs tässä työssä.

Näiden toimien täytäntöönpano edellyttää parannetun hallinto-ohjelman toteuttamista. Euroopan unionin on vahvistettava kumppanuussuhteitaan jäsenvaltioihin ja perussopimuksen 189 artiklan mukaisesti koordinoitava avaruuden tutkimuksen ja hyödyntämisen edellyttämää työtä. Lisäksi unioni sitoutuu Lissabonin sopimuksessa luomaan ”tarvittavat yhteydet Euroopan avaruusjärjestöön”. Euroopan unionin kasvava avaruustoiminta edellyttää, että sen suhteet ESA:han arvioidaan uudelleen ja että vastaavasti ESA muuttuu asteittain. Eri EU-ohjelmien sekä tällaisten ohjelmien ja ESA:n ja jäsenvaltioiden ohjelmien välistä koordinointia on myös lisättävä.

Kansainvälinen yhteistyö on avaruusalalla avainasemassa, ja se on otettava asianmukaisesti huomioon myös kehitysmahdollisuuksien suhteen, erityisesti Afrikan osalta.

Komissio aikoo

- ehdottaa vuonna 2011 toimenpiteitä, joilla pannaan täytäntöön SEUT-sopimuksen 189 artiklaan pohjautuvan avaruuspolitiikan painopisteet;

- harjoittaa avaruusteollisuuspolitiikkaa, joka on suunniteltu tiiviissä yhteistyössä Euroopan avaruusjärjestön ja jäsenvaltioiden kanssa.

8.2. Kestävä liikkuvuus

Puhtaan ja energiatehokkaan ajoneuvo tekniikan kehittäminen ja käyttöönotto tarjoavat mahdollisuuden vaikuttaa merkittävästi kasvihuonekaasupäästöihin, ilman pilaantumiseen ja meluun ja vahvistaa Euroopan markkinajohtajuutta autoalalla. Huhtikuussa 2010 esitellyn strategian[10] lisäksi tarvitaan merkittäviä investointeja infrastruktuurin rahoitukseen, myös pilottihankkeita, joissa esitellään läpimurtoteknologiaa tietyissä kaupungeissa tai tietyillä alueilla. EU:n teollisuuden johtoasemaa avainteknologian alalla on kehitettävä edelleen, erityisesti akkuteknologian ja litiumin mahdollisesti korvaavien aineiden osalta. On myös tarkasteltava uudentyyppisten tavaroiden ja palveluiden potentiaalia.

Electra-raportissa kiinnitettiin huomiota energian varastointiin raiteisiin ja automaattisen junanvalvonnan teknologiaan, jolla voidaan huomattavasti lisätä energiatehokkuutta, myös käyttämällä hybridi-dieselvetureita ja järjestelmäpohjaista lähestymistapaa sähkövoiman varastoimiseksi junassa tai radanvarressa oleviin varastointijärjestelmiin. Tämä ala voisi hyötyä lisäinvestoinneista tutkimukseen, simulointiin ja teknologian testaukseen, kun pyritään edelleen yhdenmukaistamaan standardeja sekä EU:ssa että sen ulkopuolellakin. Suurnopeusjunien markkinoilla on merkittävää kilpailua EU:n ulkopuolelta. Euroopan yritysten laajempi yhteistyö suurnopeusjunien kehittämisessä voisi tuoda hyötyjä: tätä mahdollisuutta on arvioitava. Joka tapauksessa on varmistettava Euroopan markkinoiden vääristymätön kilpailu.

Ilmailuteollisuus ja tietyt osat meriteollisuutta ovat erittäin kilpailukykyisiä ja maailmanlaajuisesti menestyneitä EU:n teollisuuden aloja. Tehokkuuden lisääminen ja ympäristövaikutusten pienentäminen edellyttävät työtä. Merkittävää tukea vihreitä lentokoneita koskevaan tutkimus- ja innovaatiotyöhön on jo saatavilla Clean Sky -kumppanuuden kautta. Jatkuva innovointi on tarpeen vihreämpien lentokoneiden ja vähäpäästöisten laivojen kehittämiseksi ja ympäristöhaasteeseen vastaamiseksi. Vaihtoehtoiset polttoaineet, yhtenäisen ilmatilan toteuttaminen ja lentokoneiden melun lisävähennykset ovat nykyisen, jo hyvin vakiintuneen poliittisen asialistan kärjessä. EU:n laivanrakennukselle tarjoaa merkittävän liiketoimintamahdollisuuden osallistuminen tuulivoimaloiden offshorelauttojen ja tarvittavien tukialusten rakentamiseen ja luotettavaan käyttöön.

Komissio aikoo

- ehdottaa puhtaiden ja energiatehokkaiden ajoneuvojen yhteisöä, johon kootaan jäsenvaltiot, teollisuus ja muut sidosryhmät, jotta taattaisiin infrastruktuuri-investoinnit, myös pilottihankkeet, ja jotta voidaan käynnistää avainteknologiaa ja -materiaaleja koskevia tutkimusaloitteita (2012);

- käynnistää strategisen liikenneteknologiasuunnitelman (2011), johon sisältyy puhtaita liikennejärjestelmiä koskeva strateginen aloite ja sähköistä liikkuvuutta koskeva paketti liikennealan tehokkuuden ja turvallisuuden lisäämiseksi;

- tehdä toteutettavuustutkimuksen esittelyhankkeista, jotka koskevat energian varastointia raiteisiin ja hybridi-dieselvetureita ja jotka mahdollistavat esittelyn ja tutkimuksen lisähankkeet energiatehokkuuden lisäämiseksi ja kilpailukyvyn vahvistamiseksi (ehdotuspyynnöt 2012/2013).

8.3. Vastaaminen yhteiskunnan haasteisiin

EU:n lääketeollisuus ja terveyteen liittyvät teollisuudenalat, myös lääkinnällisten laitteiden ala, ovat maailman huippua ja niillä on keskeinen tehtävä uusien lääketieteellisten hoitojen ja lääkkeiden löytämisessä ja EU:n kansalaisten terveyden ja elämänlaadun parantamisessa, erityisesti ikääntyvän väestön osalta. Onkin tarpeen luoda kumppanuussuhde yksityisen ja julkisen sektorin välille yritysten yhteiskuntavastuun pohjalta, jotta nopeutettaisiin lääkkeiden ja hoitojen saantia, ja lisätä avoimuutta ja samalla palkita innovointia ja tehostunutta teollisuuden kilpailukykyä. Innovatiivisia lääkkeitä koskeva yhteinen teknologia-aloite toteuttaa tällaisen julkisen ja yksityisen sektorin välisen kumppanuussuhteen, jossa on tavoitteena toimittaa lääkkeitä nopeammin ja turvallisemmin. Jäsenvaltioiden hinnoittelu- ja korvausjärjestelmien avoimuuden ja koordinoinnin lisääminen auttaisi välttämään tarpeettomat markkinaviivästykset ja parantamaan lääkkeiden sisämarkkinoiden toimintaa. Komissio käynnistää lisäksi aktiivisena ja terveenä ikääntymistä käsittelevän eurooppalaisen innovaatiokumppanuuspilotin.[11]

EU:n turva-alalla sisämarkkinat ovat erittäin pirstoutuneet ja yrityspohja heikko. Kansalliset sääntelypuitteet eroavat toisistaan suuresti, ja turvatuotteiden markkinat ovat varsin eriytyneet aina kameroista kehittyneisiin skannerijärjestelmiin. Turvajärjestelmän tarjoaminen edellyttää valmistajien, järjestelmän kokoajien ja palvelun tarjoajien tiivistä yhteistyötä asiakkaiden kanssa. On olennaisen tärkeää kehittää nopea hyväksyntäjärjestelmä ensisijaista teknologiaa varten, edistyä merkittävästi yhdenmukaistamisen ja standardoinnin alalla, harkita koordinoitua julkista hankintaa ja nopeuttaa turvallisuusteknologiaa, myös kaksikäyttöteknologiaa, koskevaa tutkimusta. Viimeksi mainitun osalta komissio koordinoi toimintaa Euroopan puolustusviraston kanssa.

Rakennusala voi myös antaa merkittävän panoksensa, kun vastataan ilmastonmuutokseen ja muihin ympäristön ja yhteiskunnan haasteisiin. Tarkistetussa direktiivissä rakennusten energiatehokkuudesta asetetaan päämääräksi pääseminen lähes energiaomavaraisiin rakennuksiin Euroopassa vuoteen 2021 mennessä, ja energiaominaisuuksien kiristämisellä luodaan uusia standardeja rakennuksille. Tämä avaa mahdollisuuksia rakennus- ja korjausalalle.

Biopohjaiset markkinat , joilla kysyntä on suurta ja lainsäädäntöpuitteet suotuista, voisivat merkittävästi edistää EU:n siirtymistä kestävämpään talouteen. Tarvitaan kuitenkin sopivaa lainsäädäntöä ja yleisiä edellytyksiä, jotta voidaan edistää uusiutuvien raaka-aineiden omaksumista teollisuuden käyttöön (esim. puu ja paperi sekä biomuovit, biovoiteluaineet, lääkkeet) ja varmistaa kestävyys. Teknologista innovointia on stimuloitava esittelyhankkeilla, ja uutta teknologiaa varten on laadittava Euroopan tasoisia ja kansainvälisiä standardeja. On jatkettava nyt käynnissä olevaa työtä, joka koskee erityisiä tuotemerkkejä (esim. ekomerkinnät) ja julkisen hankinnan ohjeistusta ja verkostoja.

Komissio aikoo

- suunnitella terveydenhoito- ja lääkeprosessin, johon osallistuvat jäsenvaltiot, teollisuus ja muut sidosryhmät ja jolla edistetään yritysten yhteiskuntavastuuta, parannetaan lääkkeiden saatavuutta ja vahvistetaan lääketeollisuuden kilpailukykyä. Se aikoo lääkkeiden sisämarkkinoiden toiminnan helpottamiseksi hyödyntää tilaisuutta hintojen avoimuutta ja korvausmenettelyitä käsittelevän direktiivin 89/105/ETY tarkasteluun;

- esittää turva-alan aloitteen, johon sisältyy nopea hyväksyntäjärjestelmä ensisijaista teknologiaa varten, painopisteiden asettaminen yhdenmukaistamisen ja standardoinnin alalla, koordinoitujen julkisten hankintojen tarkastelua ja Euroopan turvallisuus- ja kaksikäyttöteknologian yhteisön perustaminen (vuodesta 2012 alkaen);

- laatia strategian rakennusalan kestävää kilpailukykyä varten, jotta varmistetaan soveltuvat yleiset edel lytykset rakennustuotteiden ja -palveluiden sisämarkkinoille, parannetaan rakennusyritysten resurssitehokkuutta ja ympäristötehokkuutta sekä edistetään uutta osaamista, innovointia ja teknologian kehittämistä uusien yhteiskunnallisten tarpeiden täyttämiseksi ja ilmastoriskien torjumiseksi (2011);

- lu oda edellytykset biopohjaisten markkinoiden syntymiselle parantamalla alan lainsäädäntöä ja yleisiä edellytyksiä teollista käyttöä varten, edistämällä innovaatiota esittelyhankkeiden avulla ja laatimalla Euroopan tasoisia ja kansainvälisiä standardeja (2012).

8.4. EU:n kilpailukyvyn elvyttäminen arvoketjun kautta

EU:n on kiinnitettävä enemmän huomiota valmistusteollisuuden arvoketjuun. Kuten aiemmin kuvailtiin, teollisuus on yhä enemmän riippuvainen raaka-ainepanoksista ja välituotteista. Teollisuuden kannalta olennaisen tärkeitä ovat kuitenkin myös yrityspalveluita tuottavat alat, jotka lisäävät arvoa ja auttavat suunnittelemaan uusia tavaroita ja palveluita. Tämä uusi näkökulma edellyttää erilaista teollisuuspoliittista toimintatapaa, jossa keskinäiset yhteydet otetaan enemmän huomioon.

Kemianteollisuus on hyvä esimerkki tarvittavasta uudesta toimintatavasta. Talouskriisistä huolimatta kemianteollisuus on edelleen erittäin kilpailukykyinen, ja se on yksi EU:n valmistusteollisuuden moottoreista. Kemianteollisuus on menestyksekäs kansainvälinen toimija, jolla on 24 prosentin osuus maailmanmarkkinoista, mutta se kohtaa yhä kasvavaa kilpailua Kiinasta, Intiasta ja Lähi-idästä. Välituotteiden toimialana kemianteollisuudella on valtava potentiaali parantaa sekä kilpailukykyä että ympäristötehokkuutta jalostusketjun loppupään toimialoilla. Tähän se voi hyödyntää aineiden ja materiaalien innovaatioita. Kemikaaleja käsittelevä korkean tason ryhmä toi esille useita potentiaalisia panoksia, joita kemianteollisuus voi tarjota EU:n merkittävien yhteiskunnallisten haasteiden ratkaisemiseen. Näitä ovat mm. uusiutuvien materiaalien käytön lisääminen, energiatehokkuuden kasvattaminen ja veden käytön vähentäminen.

Koko Euroopan elintarvikkeiden toimitusketju on siirtynyt sopeutumiskauteen kuluttajien muuttuvien mieltymysten, resurssien niukkuuden, väestö-, terveys- ja ympäristötekijöiden sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen, terveellisyyteen ja hintoihin liittyvien kuluttajien huolenaiheiden vuoksi. EU:n elintarviketeollisuus on erittäin kilpailukykyinen ja vastaa 2 prosentista Euroopan BKT:tä ja 13,5 prosentista koko valmistusteollisuuden työllisyyttä. Alan on kuitenkin kiireesti vastattava edellä esitettyihin kysymyksiin ja käsiteltävä elintarviketuottajien ja vähittäiskauppiaiden välistä epätasapainoa sekä parannettava toimitusrakenteidensa tehokkuutta ja helpotettava niiden rakennemuutosta.

EU:n tekstiili-, vaatetus- ja nahkateollisuus on kokenut rakennemuutoksen viimeksi kuluneiden 20 vuoden aikana. Teknologian muutokset yhdistettyinä suunnitteluun ja laatuun liittyviin alan perinteisiin vahvuuksiin avaavat tien myös alan ulkopuolisille suurille kuluttajamarkkinoille kuten ulkoiluvaatteisiin, luksustuotteisiin tai jalkineisiin. Tämän vuoksi laajalle asiakasjoukolle räätälöidyt kulutustavarat tulevat yhä tavallisemmiksi ja tarjoavat uusia markkinamahdollisuuksia Euroopan valmistusteollisuudelle. Suuren lisäarvon erikoistuotteet vastaavat jo nyt suuresta osuudesta alan toimintaa, ja yhä suurempi osa tuotannosta ja tuotetusta lisäarvosta liittyy räätälöityjen ratkaisujen tarjoamiseen muille toimialoille, kuten terveydenhuoltoon, tie- ja vesirakentamiseen tai ilmailualalle. Merkittävät tutkimus- ja kehittämis- sekä innovaatioponnistelut ovat lujittaneet alan osaamista ja kestävyyttä ja mahdollistaneet tämän muutoksen. On olennaisen tärkeää edistää uusia liiketoiminnan ajatuksia ja niihin liittyviä valmistustekniikoita, joissa keskitytään kestäviin, käyttäjävetoisiin ja suunnittelupohjaisiin tuotteisiin tekstiili- ja vaatetusalalla sekä muilla suurilla kulutustavaramarkkinoilla.

Kulttuuri- ja luova-ala ovat erityisen tärkeitä taloudellisen ja yhteiskunnallisen innovaation eteenpäin viejiä muilla toimialoilla. Suunnittelu, arkkitehtuuri ja mainonta ovat merkittävässä osassa investointien tukena esim. rakentamisessa, uudessa kuluttajateknologiassa, ympäristöystävällisissä ratkaisuissa ja digitaalitaloudessa. Myös liikkuvuus ja logistiikkapalvelut lisäävät merkitystään arvoketjujen ylläpitäjinä ja oikea-aikaisen tuotannon mahdollistajina. Tiiviimpi yhteistyö näiden alojen sekä EU:n, jäsenvaltioiden, alueiden ja paikallisten päätöksentekijöiden välillä tukee näiden alojen panosta koko talouteen.

Komissio aikoo

- innovaatiokumppanuuksien avulla seurata korkean tason ryhmän suosituksia kemianteollisuuden kilpailukyvyn osalta, erityisesti mitä tulee sen potentiaaliseen panokseen tärkeiden yhteiskunnallisten haasteiden ratkaisemiseksi;

- käyttää elintarviketeollisuuden korkean tason foorumia, jotta varmistettaisiin elintarvikkeiden toimitusketjun parempi toiminta;

- ehdottaa kulttuurin ja luovien elinkeinojen potentiaalin vapauttamisesta annetun vihreän kirjan jatkoksi strategisia aloitteita, kuten tiedonantoa muotiteollisuuden kilpailukyvyn keskeisistä kysymyksistä, ja ehdottaa eurooppalaisen luovien alojen liittoutuman sekä eurooppalaisen mobiili- ja liikkuvuusalaliittoutuman käynnistämistä, jotta voidaan koota yhteen politiikan päättäjät ja toimialojen edustajat (2011).

8.5. Vastaaminen energiavaltaisten alojen huolenaiheisiin

Euroopan on myös parannettava kansainvälistä kilpailukykyään nopeuttamalla siirtymistään vähähiiliseen ja resurssitehokkaaseen talouteen kuten terästeollisuuden, muiden metalliteollisuuden alojen, paperiteollisuuden ja kemianteollisuuden osalta. Tämä tehdään koordinoidusti tulevan resurssitehokkuutta koskevan lippulaivahankkeen ja Euroopan strategisen energiateknologiasuunnitelman (SET-suunnitelman) kanssa. Investoinnit hiilitehokkaaseen tuotantoon antavat energiavaltaiselle teollisuudelle vahvat valmiudet parantaa kilpailukykyään ja vähentää riippuvuuttaan energian hinnoista.

Energiavaltaiset alat tuottavat merkittävän osan EU:n valmistusteollisuuden arvoketjusta, ja niistä onkin tullut yksi maailman parhaista energiatehokkuuden alalla. Ne muodostavat keskeisen osan teollisuuden arvoketjua ja tuottavat merkittävän osan teollisuustuotteista, joilla on CO2-päästöjä pienentävä vaikutus. Energiavaltaisille aloille on tämän vuoksi löydettävä kilpailukykyiset tuotanto-olosuhteet myös tulevaisuuden Euroopasta. Tämä merkitsee sitä, että energiavaltaisilta aloilta tapahtuvan hiilivuodon vaara on otettava huomioon, myös päästökaupan seurauksena mahdollisesti tapahtuvien sähkönhinnan korotusten epäsuorien vaikutusten yhteydessä.

Teknologiayhteisöissä ja edelläkävijämarkkinoita koskevissa aloitteissa kehitetään uutta vähähiilistä tuotantotekniikkaa ja - menetelmiä energiavaltaista jalostusteollisuutta varten. Tarvitaan kuitenkin soveltuvia yleisiä edellytyksiä ja laajempaa julkisen ja yksityisen sektorin välistä yhteistyötä, jotta varmistetaan tällaisten innovaatioiden oikea-aikainen käyttöönotto ja kaupallinen hyödyntäminen kaikilla energiavaltaisilla aloilla.

Komissio aikoo

- esittää valtiontukisääntöihin muutoksia, jolla sallitaan esimerkiksi sähkön hintaan siirrettyjen päästökauppajärjestelmän epäsuorien kustannusten asianmukainen korvaaminen ja samalla varmistetaan tasapuoliset toimintaedellytykset sisämarkkinoilla ja unionin tavoitteiden saavuttaminen päästöjen vähentämistä koskevien kansainvälisten sitoumusten mukaisesti;

- esittää kestävän teollisuuden vähähiilistä ohjelmaa (SILC), jolla koordinoidaan EU:n ja jäsenvaltioiden yleisiä edellytyksiä, rahoitustoimintaa, tietojen keruuta ja muita toimia, jotta voitaisiin edistää vähähiilisen teknologian kehittämistä ja omaksumista koordinoidusti SET-suunnitelman kanssa (vuodesta 2011 alkaen);

- tarkastella julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuussuhteissa toteutettavaa tulevaa tutkimusta koskevien keskustelujen yhteydessä energiavaltaisten toimialojen vähähiilistä toteuttamista koskevaa aloitetta, jossa kootaan yhteen aihetta koskevat teknologiayhteisöt sekä EU ja jäsenvaltiot, jotta varmistetaan riittävä tutkimus- ja kehittämistoiminta, rahoitus ja käyttöönottostrategiat vähähiilistä tuotantoa varten;

- yhdessä jäsenvaltioiden ja teollisuuden kanssa edistää esittelyhankkeita ja vähähiilisten tuotantomenetelmien omaksumista, myös hiilidioksidin erotusta ja varastointia teollisuudessa, siten että kilpailun vääristyminen vältetään (2011–16);

- jatkaa Eurooppa 2020 -strategian puitteissa mahdollisuuksien tarkastelua hiilimarkkinoihin liittyvien uusien innovatiivisten mekanismien esittämiseksi erityisesti nopeiden etenijöiden käyttöön.

8.6 Tehostettu alakohtainen toimintatapa

Komissio aikoo lisäksi vuoden 2011 aikana kuulla sidosryhmien näkemyksiä parhaista keinoista käyttää ja lujittaa Innovaatiounioni -aloitteessa esiteltyjen yhteisten teknologia-aloitteiden ja eurooppalaisten innovaatiokumppanuuksien teollista ulottuvuutta sekä siitä, mitkä ovat toiminnan painopisteet tässä yhteydessä.

9. Päätelmät: EU: uusi teollisuuspolitiinen hallintotapa

Talous- ja rahoituskriisin myötä teollisuuden kilpailukykyä koskevien toimintalinjojen painopiste siirtyi lyhyen aikavälin pelastus- ja elvytystoimiin, mutta vastaisuudessa politiikan päättäjien on keskityttävä pitkän aikavälin rakenteellisiin haasteisiin, joita ovat maailmanlaajuisen kilpailukyvyn säilyttäminen, ilmastonmuutos, energia, väestön ikääntyminen sekä taidot ja osaaminen. Tilanteessa, jossa julkista taloutta vakautetaan, kilpailukykystrategiat eivät voi tukeutua menoiltaan merkittäviin ohjelmiin vaan niissä on pikemminkin tartuttava rakenteellisiin uudistuksiin, esimerkiksi liiketoimintaympäristön parantamiseen, julkishallinnon nykyaikaistamiseen, yritysten innovaatiovalmiuksien kohentamiseen tai energiatehokkuuden lisäämiseen. Samalla voidaan tarvita poliittisia toimenpiteitä käynnissä olevan eri toimialojen sisäisen ja välisen rakennemuutoksen tueksi.

Uuden teollisuuspolitiikan aikaansaaminen edellyttää siis entistä tehokkaampaa Euroopan hallintotapaa. Yhä vähemmän merkitystä on kansallisilla toimialoilla ja kansallisella teollisuudella, joilla ei juurikaan ole yhteyksiä toisiin toimialoihin tai muualle maailmaan. Nyt on yhä tärkeämpää tunnistaa Euroopan teollisuuden strategiset edut, ja koordinoimattoman kansallisen toiminnan on väistyttävä koordinoitujen Euroopan tasoisten toimintalinjojen tieltä.

Tähän parannettuun ja kunnianhimoiseen Euroopan hallintotapaan kuuluu kaksi erillistä osuutta:

- kokonaisvaltainen ja paremmin koordinoitu näkemys Euroopan tason politiikan muotoilusta, johon osallistuvat komissio ja EU:n toimielimet, erityisesti neuvosto ja Euroopan parlamentti. On ensiarvoisen tärkeää parantaa kilpailukykyyn vaikuttavien erilaisten poliittisten toimintalinjojen välistä koordinointia ja vuorovaikutusta, mihin sisältyy myös uusien poliittisten ehdotusten arviointi kilpailukyvyn kannalta;

- tiiviimpi yhteistyö jäsenvaltioiden kanssa ja toimintalinjojen onnistumisen ja kilpailukykyvaikutuksen seuraaminen Euroopan ja jäsenvaltioiden tasolla. Tämä voi pohjautua uuden SEUT-sopimuksen (Lissabonin sopimuksen) teollisuuspolitiikkaa koskevaan 173 artiklaan Eurooppa 2020 –strategian puitteissa, tehostettuun talouspolitiikan koordinointiin ja erityisesti uuteen ”talouspolitiikan eurooppalaiseen ohjausjaksoon”, jolla on tarkoitus mm. edistää kansallisten uudistusohjelmien parempaa suunnittelua.[12]

Osana Eurooppa 2020 –strategiaa komissio siis raportoi säännöllisesti EU:n ja sen jäsenvaltioiden kilpailukyvystä ja teollisuuspolitiikasta sekä sen toimivuudesta.

Koska monet kilpailukykyisen ja kestävän teollisuuden toimintapuitteiden merkittävistä edellytyksistä määräytyvätkin jäsenvaltioiden tasolla, seurannassa olisi tarkasteltava kilpailukyvyn kehityksen lisäksi myös kilpailupolitiikan toimintalinjoja. Näihin kuuluvat yritysten toimintaympäristö, innovaatiojärjestelmä, kilpailun edellytykset, infrastruktuuri, julkishallinnon tehokkuus sekä energia- ja resurssitehokkuuden kehitys. Alustava analyysi jäsenvaltioiden kilpailukyvystä ja toimintalinjoista osoittaa, että parantamisen varaa on yleisesti. Tätä analyysia työstetään edelleen, jotta se kattaa paremmin teollisuuden kestävyyden erityisesti tulevan resurssitehokkuutta koskevan lippulaivahankkeen valossa. EU:n tason poliittiset puitteet – Eurooppa 2020 -strategia lippulaivahankkeineen ja teollisuuspolitiikkaa koskeva SEUT-sopimuksen 173 artikla – tarjoavat monia välineitä, joilla jäsenvaltioita voidaan rohkaista tehostamaan toimiaan tällaisten parannusten tekemiseksi. Näin tuetaan entistä kilpailukykyisempää Euroopan teollisuutta ja taloutta, ja komissio aikookin käyttää kaikkia näitä välineitä täysimittaisesti.

Jäsenvaltioiden teollisuus- ja yrityspolitiikan tarkastelu voi johtaa käytettävissä olevien voimavarojen parempaan koordinointiin ja yhdistämiseen, jolloin oikeudellisten välineiden avulla voitaisiin saavuttaa käytettyihin varoihin nähden parempia tuloksia. Tämä on sitäkin tärkeämpää, kun resursseja on saatavilla entistä vähemmän ja politiikan puitteet ovat viime vuosikymmeninä tulleet yhä kattavammiksi ja samalla pirstoutuneet yhä enemmän.

Seuranta organisoidaan kilpailukykyneuvoston ja Euroopan parlamentin kautta, ja sitä kehitetään edelleen vertaisarviointien ja hyvien käytäntöjen vaihdon avulla. Toiminta on täysin yhteensopivaa Eurooppa 2020 -puitteiden kanssa.

Seurannalla osallistutaan suoraan Eurooppa 2020 –strategian mukaiseen yleiseen seurantaan, mutta erityiskohteena on jäsenvaltioiden kilpailukyvyn kehitys ja mahdollisuus molemminpuoliseen oppimiseen. Näin voidaan puolestaan antaa panos sellaisten kansallisten toimintalinjojen kehittämiseen, joita seurataan kansallisten uudistusohjelmien kautta.[13]

Seuraavat alat ovat erityisen sopivia parhaiden toimintatapojen vaihtoon: hallinnollisen rasituksen pienentäminen ja kilpailukykyvaikutusten arviointi, kansallisen lainsäädännön kuntotarkastukset ja pienet ensin -periaate, rahoituksen saantia helpottavat toimintalinjat, keskeinen mahdollistava taustateknologia, teollis- ja tekijänoikeuksien täytäntöönpano ja valvonta, osaamisstrategioiden laatiminen teollisuuden tarpeiden yhteydessä ja kansallisessa teollisuuspolitiikassa erityisesti yksittäisten toimialojen osalta ja sidosryhmien osallistuminen. Tiiviimmällä yhteistyöllä voidaan saavuttaa synergiaa, täydentävyyttä ja parantaa resurssien käyttöä erityisesti, kun kehitetään ja otetaan käyttöön keskeistä mahdollistavaa taustateknologiaa ja ympäristötekniikkaa, mutta myös tietyillä osaamisalueilla, joilla kansallinen kysyntä ei välttämättä täysin anna perusteita täysimittaiselle toimintasuunnitelmalle. Perusteet parhaiden toimintatapojen vaihdolle ja yhteistyölle ovat vahvimmat yksittäisten toimien tasolla, kun taas vertaisarviot hyödyttävät enemmän pidemmälle yhdennettyjä monitahoisia toimintalinjoja.

Tällaiset toimet voivat olla muodoltaan vaihtelevia, sillä kansalliset tarpeet ja olosuhteet eroavat toisistaan. Komissio keskustelee neuvoston ja jäsenvaltioiden kanssa lähikuukausien aikana niistä periaatteista ja tarkemmista tavoista, joiden mukaisesti toimet organisoidaan, sekä toimien laajuudesta ja painopisteiden tärkeysjärjestyksestä. Lisäksi komissio seuraa vuosittain jäsenvaltioiden kilpailukykyä, teollisuuspolitiikka ja saavutettuja tuloksia ja raportoi niistä. Tähän sisältyvät useiden yleisempiä tavoitteita palvelevien toimintalinjojen, kuten koulutus-, tutkimus-, ympäristönsuojelu- tai ilmastonmuutospolitiikan teollisuuteen liittyvät näkökohdat. Erityisesti korostetaan parhaiden toimintatapojen vaihdossa ja yhteistyötoimissa tapahtunutta kehitystä. Eurooppa 2020 -strategia on tärkeä myös EU-jäsenyyttä hakevien maiden uudistuslistalla. Ehdokasmaiden ja mahdollisten ehdokasmaiden olisikin ryhdyttävä tavoittelemaan uudessa yhdennetyssä teollisuuspolitiikassa ehdotettuja tavoitteita.

Tuoreella teollisuuspoliittisella toimintatavalla pitäisi voida auttaa yrityksiä ja investoijia toimimaan tuottavassa, kestävässä ja työpaikkoja luovassa teollisuustuotannossa Euroopassa ja parantamaan kansainvälistä kilpailukykyä sekä tuottavuudella että kustannuksina mitattuna. EU:n teollisuus hyötyisi näin ollen globalisaation myötä nopeasti kasvavista maailmanmarkkinoista. Toisin sanoen Euroopan teollisuustuotanto, työllisyys ja tulot kasvaisivat seuraavan vuosikymmenen aikana ja samalla teollisuuden hiili- ja resurssijalanjälki pienenisi merkittävästi.

Seuraavia menestyksen indikaattoreita seurataan tämän vuoksi tarkoin:

- kansainvälisen kilpailukyvyn parantuminen, jossa verrataan sekä EU:n tuottavuuden että kustannusten kehitystä sen kilpailijoihin

- teollisuudessa ja teollisuuteen liittyvissä palveluissa luotujen uusien työpaikkojen lukumäärä, erityisesti pk-yrityksissä syntyneet työpaikat

- valmistusteollisuuden tuotoksen kasvuvauhti, erityisesti ekotoimialojen tuotos

- keskitason ja korkean teknologian valmistusteollisuuden osuus valmistusteollisuuden lisäarvon ja työllisyyden kokonaismäärästä.

Komissio aikoo SEUT-sopimuksen 173 artiklan nojalla

- panna tiiviissä yhteistyössä neuvoston ja Euroopan parlamentin kanssa täytäntöön tässä tiedonannossa kuvatut toimet, jotta teollisuuspolitiikkaa koskevia Euroopan poliittisia puitteita voidaan vahvistaa;

- raportoida vuosittain neuvostolle ja Euroopan parlamentille EU:n ja jäsenvaltioiden teollisuuden kilpailukyvystä, siihen liittyvistä toimintalinjoista ja edistymisestä ;

- käynnistää jäsenvaltioiden kanssa vertaisarvioinnit ja parhaiden toimintatapojen vaihdot, jotta teollisuuspoliittista yhteistyötä voidaan parantaa kaikkialla EU:ssa;

Jäsenvaltioita kehotetaan

- toimimaan yhteistyössä ja tarvittaessa koordinoimaan teollisuuspolitiikkansa;

- toteuttamaan vertaisarvioita ja vaihtamaan hyviä käytäntöjä.

-

[1] Yritystoiminnan ja teollisuuden pääosasto: EU Manufacturing Industry: What are the Challenges and Opportunities for the Coming Years?.

[2] Komission yksiköiden valmisteluasiakirja jäsenvaltioiden kilpailukykytilanteesta ja -politiikasta SEC(2010)1272. Tämän raportin keskeiset tulokset, jotka koskevat monille EU:n jäsenvaltioille yhteisiä haasteita, on esitetty korostettuina tekstin sisällä olevissa laatikoissa.

[3] KOM(2010) 543.

[4] KOM(2008) 394.

[5] KOM(2010) 301.

[6] KOM(2009) 512

[7] KOM(2010) 245.

[8] KOM(2010) 612.

[9] Yritys- ja teollisuustoiminnan pääosasto: Internationalisation of SMEs , 2010.

[10] Eurooppalainen puhtaiden ja energiatehokkaiden ajoneuvojen strategia, KOM(2010)186, 28.4.2010.

[11] KOM(2010) 546.

[12] KOM(2010) 250.

[13] KOM(2010) 250.