[pic] | EUROOPAN KOMISSIO |

Bryssel 21.12.2009

KOM(2009)693 lopullinen

KOMISSION KERTOMUS NEUVOSTOLLE, EUROOPAN PARLAMENTILLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE

yhdennetyn tuotepolitiikan täytäntöönpanosta

SEK(2009)1707

KOMISSION KERTOMUS NEUVOSTOLLE, EUROOPAN PARLAMENTILLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE

yhdennetyn tuotepolitiikan täytäntöönpanosta

Johdanto

Komissio antoi 18. kesäkuuta 2003 tiedonannon Yhdennetty tuotepolitiikka – Elinkaariajattelu politiikan perustana .[1] Tässä kertomuksessa esitetään yhteenveto kyseisen politiikan täytäntöönpanotilanteesta. Yksityiskohtaisempi erittely on tämän kertomuksen liitteenä olevassa komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa.

Yhdennetyn tuotepolitiikan (IPP) käsitteellä tarkoitetaan yhtenäistä toimintaa, jossa käytetään tarkoituksenmukaisimpia poliittisia keinoja ja jossa sidosryhmät ovat mukana kehittämässä ympäristöystävällisempiä tuotteita. Tällaisten tuotteiden ympäristövaikutukset ovat pienempiä, ja ne palvelevat paremmin kuluttajia. Yhdennetyssä tuotepolitiikassa vaaditaan jatkuvia parannuksia tuotteiden valmistukseen ja suunnitteluun ja kehotetaan edistämään ympäristöystävällisten tuotteiden käyttöä kuluttajien keskuudessa.

Yhdennetyn tuotepolitiikan käsite perustuu seuraaviin havaintoihin:

- Tavaroiden ja palvelujen (eli tuotteiden) tuotanto ja käyttö aiheuttavat valtaosan kaikista kielteisistä ympäristövaikutuksista. Tilanne on pahentumassa, koska EU:ssa ja koko maailmassa kulutetaan koko ajan yhä suurempi määrä tuotteita.

- Tuotteiden aiheuttamat ympäristöpaineet ja -vaikutukset ilmenevät tuotteiden elinkaaren eri vaiheissa (tuotantoketjun eri osissa, käyttövaiheen aikana tai käytöstä poistettujen tuotteiden hävittämisen yhteydessä). Korjaavien toimien suunnittelussa on otettava huomioon, että ympäristökuormitusta ei saa vain siirtää elinkaaren muihin vaiheisiin tai muille maantieteellisille alueille.

- Tuotteiden ja vaikutusten moninaisuuden vuoksi ei ole olemassa yhtä ainoaa poliittista välinettä, joka voitaisiin kohdistaa niihin kaikkiin. Tarkoituksenmukainen poliittinen väline tai niiden yhdistelmä on valittava tapauskohtaisesti, ja välineiden käyttöä on koordinoitava usein monien eri politiikanlohkojen kesken (esimerkiksi tuotesuunnittelua koskeva lainsäädäntö, päästörajat, tuotemerkinnät, verotukselliset toimenpiteet, teollisuuden oma-aloitteiset sitoumukset jne.). Suurin hyöty välineistä saadaan, kun mukana on mahdollisimman paljon erilaisia sidosryhmiä, kuten päätöksentekijöitä, yrityksiä ja kuluttajia.

Yhdennettyä tuotepolitiikkaa koskevaa vuoden 2003 tiedonantoa ennen oli jo tehty alustavia tutkimuksia vuonna 1998, ja yhdennetystä tuotepolitiikasta oli myös laadittu vihreä kirja vuonna 2001[2]. Tiedonannossa esitettiin yhdennetyn tuotepolitiikan tavoite ja laadittiin sille viisi periaatetta: (1) elinkaariajattelu, (2) yhteistyö markkinoiden kanssa, (3) sidosryhmien laaja osallistuminen, (4) tuotteiden jatkuva parantaminen ja (5) poliittisten välineiden koordinoitu käyttö. Yhdennetty tuotepolitiikka oli määrä panna täytäntöön kolmenlaisella strategisella toiminnalla:

- Tuetaan osaltaan ylätason toimia ja varsinkin EU:n kestävän kehityksen strategiaa[3], EU:n kuudetta ympäristöä koskevaa toimintaohjelmaa[4] sekä kestävää kulutusta ja tuotantoa koskevaa kymmenvuotista puiteohjelmaa[5].

- Täydennetään tuotteisiin liittyviä nykyisiä politiikkoja tarjoamalla puitteet, joissa ympäristöongelmia voidaan tarkastella tuotteiden elinkaaren kannalta.

- Vahvistetaan ympäristöä koskevien tuotepolitiikan välineiden koordinointia ja johdonmukaisuutta.

Yhdennetyssä tuotepolitiikassa ei siis pyritä toteuttamaan tiettyjä tuotteita koskevaa konkreettista toimintaa[6] vaan pikemminkin tarjoamaan käsitteelliset puitteet, ohjausta ja keinoja monille erilaisille politiikoille ja toimijoille. Tiedonannossa tuotiin esiin mahdollisia toiminta-aloja ja ehdotettiin tehtäviä tärkeimmille sidosryhmille.

Ympäristöministerien neuvosto[7] suhtautui aloitteeseen myönteisesti ja antoi tukensa aikomukselle ”kannustaa asianosaisia toimijoita sisällyttämään politiikkoihinsa tavoitteita kaikkien tuotteiden ympäristövaikutusten vähentämiseksi ja pyrkimään näin parantamaan jatkuvasti – – tuotteita ja palveluita” .

Sen jälkeen yhdennetyn tuotepolitiikan välineet on otettu käytännöksi kaikilla politiikan tasoilla, ja teollisuus sekä muut sidosryhmät ovat osallistuneet erilaajuisesti niiden soveltamiseen.

Täytäntöönpanotilanne

Yhdennetyn tuotepolitiikan periaatteet on nykyisin sisällytetty moniin aloitteisiin, ja tiedonannon mukaisia tutkimuksia ja välineitä käytetään laajasti. Tällaisissa aloitteissa ei kuitenkaan yleensä ole selkeitä viittauksia yhdennettyyn tuotepolitiikkaan. Yhdennetyn tuotepolitiikan mukaisen lähestymistavan omaksumista on näin ollen arvioitava pikemminkin politiikkojen sisällön kuin selkeiden viittausten perusteella. Lisäksi tuotteisiin liittyvien politiikkojen johdonmukaistamistavoitteet ovat yhdennetyn tuotepolitiikan alkuvaiheen jälkeen merkittävästi lisääntyneet ja ovat nyt osa sääntelyn parantamista koskevaa toimintaohjelmaa[8]. Yhdennetyn tuotepolitiikan periaatteet onkin nivottu menestyksellisesti kokonaisvaltaisiin kestävän kulutuksen ja tuotannon ja kestävän teollisuuspolitiikan puitteisiin vuoden 2008 toimintaohjelmassa [9]. Tuotepolitiikkaa koskevalla tiedonannolla aloitettu prosessi on sisällytetty toimintaohjelmaan tuloksellisella tavalla, ja prosessia viedään sillä tehokkaasti eteenpäin.

Tulevaisuuden kannalta tarkoituksenmukaista onkin ehkä liittää nämä kaksi prosessia tiiviimmin yhteen ja tarkastella yhdennettyä tuotepolitiikkaa merkittävänä osana kestävän kulutuksen ja tuotannon ja kestävän teollisuuspolitiikan toimintaohjelmaa.

ESIMERKKEJÄ YHDENNETYN TUOTEPOLITIIKAN TÄYTÄNTÖÖNPANOSTA YHTEISÖN TASOLLA

Useissa yhdennettyä tuotepolitiikkaa koskevan tiedonannon jälkeen laadituissa aloitteissa heijastuu kyseisen politiikan mukainen ajattelu koko elinkaaren kannalta ympäristöystävällisempien tuotteiden kehittämisestä.

Kestävän kulutuksen ja tuotannon ja kestävän teollisuuspolitiikan toimintaohjelmassa yhdennetyn tuotepolitiikan välineet yhdistetään johdonmukaiseksi toimenpidepaketiksi, jonka tavoitteena on luoda ympäristöystävällisempiä tuotteita ja järkevöittää kulutustottumuksia. Se on sen vuoksi tärkeä osa yhdennetyn tuotepolitiikan mukaisten välineiden täytäntöönpanoa yhteisön tasolla. Täytäntöönpano tapahtuu muun muassa tuotesuunnittelun jatkuvaan parantamiseen tähtäävällä lainsäädännöllä sekä uudelleen arvioiduilla tuotemerkintäjärjestelyillä , joilla tuetaan ympäristönsuojelun kannalta korkeatasoisten tuotteiden kysyntää kuluttajien keskuudessa, sekä laatimalla puitteet ympäristöä säästäviä julkisia tavara- ja palveluhankintoja varten ja tarjoamalla mahdollisuus käyttää taloudellisia kannustimia tällaisten tuotteiden kysynnän piristämiseksi. Kestävän kulutuksen ja tuotannon ja kestävän teollisuuspolitiikan toimintaohjelmassa on myös perustettu niin sanottu vähittäismarkkinoita käsittelevä foorumi , jossa pannaan täytäntöön yritysten ympäristöystävällisiä hankintoja koskeva yhdennetyn tuotepolitiikan väline ja jossa varmistetaan yhteistyö eri sidosryhmien välillä, jotta kuluttajille voitaisiin tarjota parempaa tietoa kestävän kehityksen mukaisista tuotteista.[10]

Yhdennetyn tuotepolitiikan periaatteet saatettiin suoraan osaksi tuotesuunnittelulainsäädäntöä energiaa käyttävien tuotteiden ekologista suunnittelua koskevassa direktiivissä . Sen soveltamisalaa on laajennettu vuonna 2009 uusiin tuoteryhmiin (energiaan liittyviin tuotteisiin) kestävän kulutuksen ja tuotannon ja kestävän teollisuuspolitiikan toimintaohjelman yhteydessä.[11]

Jätteitä koskevassa uudessa puitedirektiivissä [12] tehdään oikeudellisesti sitovia useista yhdennetyn tuotepolitiikan osatekijöistä ja varsinkin vaatimuksesta, että jätepolitiikkaa kehitettäessä tarkastellaan materiaalien koko elinkaarta. Elinkaariajattelua käytettiin ohjenuorana myös paristodirektiivin [13] säätämistyössä. Direktiivissä sallitaan paristojen hävittäminen kierrätyksen sijaan vain, jos siitä on koko elinkaaren kannalta hyötyä ympäristölle.

Luonnonvarojen kestävää käyttöä[14] ja jätteiden syntymisen ehkäisemistä ja kierrätystä[15] koskevissa teemakohtaisissa strategioissa on hyväksytty elinkaariajattelu ja vaatimus jatkuvasta parannustyöstä sekä periaate markkinoiden kanssa tehtävästä yhteistyöstä. Esimerkkinä tästä on jätestrategiassa esitetty vaatimus perustaa EU:hun vahvat kierrätysmarkkinat.

Yhdennettyä tuotepolitiikkaa koskevan tiedonannon jälkeen komissiossa alettiin välittömästi kehittää elinkaariarvioinnin eurooppalaista foorumia , laatuvarmistettua eurooppalaista elinkaaritietokantaa (European Reference Life Cycle data base) ja elinkaariarvioinnin käsikirjaa. Tällä hetkellä laaditaan ohjeita elinkaariajattelun soveltamiseksi tietyillä politiikanlohkoilla ja kansainvälisen ulottuvuuden sisällyttämiseksi täysin elinkaariajattelun piiriin. Kahdessa vapaaehtoisessa pilottihankkeessa on lisäksi tutkittu yhdennetyn tuotepolitiikan käsitteen käytännön näkökohtia ja varsinkin elinkaariajattelua.[16] Hankkeiden tuloksena teollisuus antoi tältä osin oma-aloitteisia sitoumuksia.

Komissio on poliittisten painopisteiden laatimiseksi arvioinut, mistä tuotteista aiheutuu eniten vaikutuksia ympäristöön ja miten tällaisia tuotteita voidaan parantaa.[17] Arvioinnin tuloksena päädyttiin keskittämään toimet asumiseen, liikenteeseen ja elintarviketuotteisiin. Näitä osa-alueita koskevaa työtä viedään nyt eteenpäin muun muassa sidosryhmien välille hiljattain (vuonna 2009) perustetussa eurooppalaisessa pyöreän pöydän neuvottelukunnassa, jossa käsitellään elintarvikkeiden kestävää kulutusta ja tuotantoa (European Food SCP Round Table)[18], sekä BUILD-UP-verkkosivustolla[19].

Kierrätyksen edelläkävijämarkkinoita koskevan aloitteen (Recycling Lead Market) tavoitteena on vahvistaa sellaisten kierrätysmateriaalia sisältävien tuotteiden kysyntää, joista on elinkaarensa kannalta hyötyä ympäristölle. Biotuotteiden edelläkävijämarkkinoita koskevan aloitteen (Bio-based Products Lead Market) tavoitteena on edistää uusiutuvista raaka-aineista valmistettujen tuotteiden, kuten biokemikaalien ja biomuovien kehittämistä.[20]

Kuudennessa ja seitsemännessä tutkimuksen puiteohjelmassa on rahoitettu useita tutkimushankkeita, joiden tavoitteena on tukea yhdennetyn tuotepolitiikan mukaisten toimien toteuttamista. Toimet ovat koskeneet etenkin elinkaariarvioinnin menetelmien kehittämistä, ekologista suunnittelua, teollista ekologiaa, jätteen synnyn ehkäisyä, kierrätystä, biojalostamoita ja kestävää kulutusta.

ESIMERKKEJÄ YHDENNETYN TUOTEPOLITIIKAN TÄYTÄNTÖÖNPANOSTA JÄSENVALTIOISSA

Yhdennetyn tuotepolitiikan käsitteestä on tullut vakiintunut osa jäsenvaltioiden toimintoja, jotka liittyvät usein läheisesti yhteisön tasolla toteuttaviin toimintoihin.

Jäsenvaltiot edistävät yhdennettyä tuotepolitiikkaa lähinnä saattamalla sen perusosia sisältävää yhteisön lainsäädäntöä osaksi omaa lainsäädäntöään ja panemalla täytäntöön tällaista lainsäädäntöä . Esimerkkejä ovat muun muassa tuotesuunnittelu ja tuotemerkintälainsäädäntö sekä ympäristökustannusten huomioon ottaminen tuottajavastuuta koskevien järjestelyjen välityksellä. Ympäristökustannusten huomioon ottamista koskevista kansallisista aloitteista mainittakoon eri jäsenvaltioiden ympäristöverojärjestelmät.

Jäsenvaltiot ovat ryhtyneet toimiin vahvistaakseen parempien tuotteiden kysyntää etenkin ympäristöä säästävissä julkisissa hankinnoissa. Seitsemän tällä osa-alueella parhaiten suoriutunutta jäsenvaltiota on nostanut ympäristöä säästävien julkisten hankintojen osuuden EU:ssa keskimäärin 45 prosenttiin arvolla mitattuna, mikä on johtanut esimerkiksi 25 prosenttia pienempiin hiilidioksidipäästöihin ja samalla prosentin pienempiin elinkaarikustannuksiin. Alankomaat on asettanut tavoitteekseen, että vuoteen 2010 mennessä kaikki valtion julkiset hankinnat ovat kestäviä.

Monien jäsenvaltioiden tavoitteena on kuluttajavalistuksen parantaminen. Eurooppalaisen ympäristömerkin lisäksi noin puolella jäsenvaltioista on kansallisia ympäristömerkkijärjestelmiä, ja parhaimmissa tapauksissa yhdessä maassa on jopa 10 000 tuotetta, joille on myönnetty ympäristömerkki. Tuotepolitiikan kansallinen koordinointi ja yhdentäminen on edennyt monilla osa-alueilla: komission johtamissa yhdennetyn tuotepolitiikan säännöllisissä kokouksissa on vaihdettu määräajoin kokemuksia ja näkemyksiä, ja tämän lisäksi esimerkiksi Pohjoismaat ovat muodostaneet ministeriöiden yhteistyöryhmiä. Esimerkiksi Ranskassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa on myös perustettu yhdennetyn tuotepolitiikan kansallisesta koordinoinnista vastaavia elimiä sekä kestävään tuotantoon ja kulutukseen erikoistuneita yksiköitä, ja Baijerin osavaltion hallitus Saksassa on perustanut niitä varten oman ministeriön.

Jäsenvaltioissa on myös toteutettu tuotekohtaisia toimia . Tanskassa, Suomessa, Ruotsissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa on järjestetty tuotepaneeleja , joissa on mukana tuotteen elinkaaren eri vaiheisiin vaikuttavia sidosryhmiä. Baijeri on myöntänyt tukea useille tiettyjen tuotteiden ekosuunnitteluhankkeille. Varsinkin Italiassa, Tanskassa, Alankomaissa, Saksassa, Ruotsissa ja Ranskassa on myös pyritty saamaan aikaan teollisuuden kanssa vapaaehtoisia sopimuksia tietyistä tavoitteista ja toimista.

Tällaisia aloitteita tuetaan usein elinkaaritietoa ja -menetelmiä koskevilla aktiivisilla toimilla. Ainakin kolmasosa jäsenvaltioista on kehittänyt välineitä ja edistänyt elinkaariajattelua hyvin aktiivisesti, ja eräät niistä ovat perustaneet elinkaariarvioinnin tutkimuskeskuksia.

Elinkaariajattelu on myös otettu osaksi organisaatioiden toimintoja: kaikki jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön toimenpiteitä, joilla edistetään EU:n ympäristöasioiden hallintajärjestelmää EMASia.

ESIMERKKEJÄ YHDENNETYN TUOTEPOLITIIKAN TÄYTÄNTÖÖNPANOSTA LIIKE-ELÄMÄSSÄ JA MUISSA SIDOSRYHMISSÄ

Toimialajärjestöt, yksittäiset yritykset ja kansalaisjärjestöt ovat tehneet yhteistyötä viranomaisten ja tutkijoiden kanssa niin yhteisön tasolla kuin kansallisella ja paikallisella tasolla. Komission omat pilottihankkeet ja useimmat muutkin tuotekohtaiset toimet oli mahdollista toteuttaa ainoastaan teollisuuden ja kansalaisjärjestöjen aktiivisella panoksella. Teollisuus on myös tuonut ja tuo edelleenkin osaltaan saataville elinkaaritietoja etenkin täydentämällä eurooppalaista elinkaaritietokantaa.

Tietoisuus elinkaariajattelusta on merkittävästi lisääntynyt. Eri teollisuudenalat soveltavat yhä useammin elinkaariajattelua tuotepolitiikkaan sekä kuluttaja- ja viranomaisviestintään. Tyypillisenä esimerkkinä on Euroopan muoviteollisuuden ekoprofiilialoite. Toisena esimerkkinä voidaan mainita toimialajärjestöjen aktiivinen osallistuminen ekologista suunnittelua koskevan direktiivin täytäntöönpanotoimien kehittämistyöhön neuvoa-antavan foorumin välityksellä. Liike-elämä myös osallistuu yhä vilkkaammin elinkaariajatteluun perustuvan politiikan kehittämisaloitteisiin , kuten vähittäismarkkinoita käsittelevään foorumiin, elintarvikkeiden kestävää kulutusta ja tuotantoa käsittelevään eurooppalaiseen pyöreän pöydän neuvottelukuntaan ja BUILD-UP-aloitteeseen.

Aihetta lisätoimiin

EU:ssa on kaiken kaikkiaan edistytty merkittävästi ympäristönäkökohdat huomioon ottavien tuotepolitiikkojen käyttöönotossa. Koska yhdennetty tuotepolitiikka on kuitenkin pikemminkin prosessi kuin lopullinen tila, siinä on vielä runsaasti aihetta lisätoimiin. Selkeimmin lisätoimia tarvittaisiin seuraavilla osa-alueilla:

Vahvistetaan edelleen yhdennetyn tuotepolitiikan asemaa kansallisissa politiikoissa . Joillakin jäsenvaltioilla on jo käytössä esimerkillisiä toimenpiteitä, mutta monet ovat vielä muita jäljessä. Koska yhdennetty tuotepolitiikka on jatkuva prosessi, edistyminen on ollut epätasaista myös EU:n laajentumisen ja raportointijaksolle sattuneiden muiden laajempien tapahtumien vuoksi. Useat uudet jäsenvaltiot ovat kuitenkin edistyneet hyvin, kun taas monien EU15-maiden toimissa on vielä parantamisen varaa.

Ympäristöalan kansalaisjärjestöjen, kuluttajajärjestöjen ja pk-yritysten osallistumista yhdennetyn tuotepolitiikan prosesseihin ja sen välineiden käyttöön voidaan vielä edistää ja helpottaa. Yleisenä huomiona todettakoon, että tukea ja vuoropuhelua on lisättävä, jotta voitaisiin vahvistaa tietoisuutta niistä ympäristöhyödyistä, joita elinkaariajattelu voi saada aikaan vähentämällä tuotteiden negatiivisia kokonaisvaikutuksia. Monet tuotepaneelit ja pilottihankkeet ovat osoittaneet, että tämä tavoite saavutetaan erityisen hyvin tekemällä tapauskohtaista konkreettista yhteistyötä.

Kuten yhdennettyä tuotepolitiikkaa koskevassa tiedonannossa jo todettiin, käsitettä voidaan soveltaa myös palveluihin sekä toimiin, joilla parannetaan muiden kuin teollisuustuotteiden ympäristöominaisuuksia. Tämänsuuntaisia aloitteita on käynnistetty kestävän kulutuksen ja tuotannon ja kestävän teollisuuspolitiikan toimintaohjelman yhteydessä, kuten edellä mainitut vähittäismarkkinoita käsittelevä foorumi sekä elintarvikkeiden kestävää kulutusta ja tuotantoa käsittelevä eurooppalainen pyöreän pöydän neuvottelukunta osoittavat.

Yhdennetyn tuotepolitiikan mukaisia vero- ja tukivälineitä ei ole vielä sovellettu yhteisön tasolla.

POLIITTISIA ALOITTEITA YHDENNETYSTÄ TUOTEPOLITIIKASTA KESTÄVÄN KULUTUKSEN JA TUOTANNON JA KESTÄVÄN TEOLLISUUSPOLITIIKAN TOIMINTAOHJELMAAN

Yhdennetyn tuotepolitiikan käsitettä on kehitetty komissiossa aikana, jona ympäristöpolitiikassa on käynnistetty uusia tärkeitä aloitteita siirtymiseksi jälkien siivoamisesta ennalta ehkäisevään toimintaan. Yhteisön tasolla kuudennessa ympäristöalan toimintaohjelmassa yhdennettyä tuotepolitiikkaa kehotetaan soveltamaan luonnonvaroihin ja jätepolitiikkaan. Kansainvälisellä tasolla kestävää tuotantoa ja kestäviä kulutustottumuksia koskeva toiminta tuotiin päätöksentekijöiden tietoisuuteen Johannesburgin huippukokouksessa.

Kun yhdennetyssä tuotepolitiikassa tunnustettiin, että monet ympäristöongelmat johtuvat maailmanlaajuisesti kaupattavien tuotteiden ja materiaalien jatkuvasta lisääntymisestä ja monipuolistumisesta, sen katsottiin täydentävän jätteitä, vettä, ilmaa ja kemikaaleja koskevia alakohtaisia ympäristöpolitiikkoja.

Kaksi vuotta sen jälkeen, kun neuvosto oli antanut tukensa yhdennettyä tuotepolitiikkaa koskevalle tiedonannolle, komissio esitti luonnonvaroja ja jätteitä koskevat teemakohtaiset strategiat, jotka molemmat perustuvat tuotepolitiikan periaatteisiin. Kahden vuoden kuluttua tästä komissio julkisti kuulemisasiakirjansa kestävän kulutuksen ja tuotannon ja kestävän teollisuuspolitiikan toimintaohjelman tulevaisuudesta. Se hyväksyi toimintaohjelman seuraavana vuonna.

Kestävän kulutuksen ja tuotannon ja kestävän teollisuuspolitiikan toimintaohjelman joitakin osia ja myös itse ohjelmaa on määrä tarkistaa vuoteen 2012 mennessä. Tämä pitää vaatimuksen yhdennetyn tuotepolitiikan täytäntöönpanoa koskevista konkreettisista toimista korkealla sijalla poliittisella asialistalla.

Päätelmät

Yhdennetyn tuotepolitiikan tavoitteena on käyttää tarkoituksenmukaisimpia poliittisia välineitä tuotteiden jatkuvaksi parantamiseksi. Se ei ole lopullinen tila vaan jatkuva prosessi. Se edellyttää, että päätöksentekijät ja muut sidosryhmät tuntevat politiikan hyvin ja haluavat soveltaa sitä päivittäin konkreettisissa toimissa.

Yhdennetyn tuotepolitiikan mukainen lähestymistapa on vaikuttanut merkittävällä tavalla useiden tuotesuunnittelussa, luonnonvarojen käytössä ja jätehuollossa toteutettavien ympäristöpolitiikkojen kehitykseen. Jäsenvaltiot, teollisuus ja muut sidosryhmät ovat aktiivisesti edistäneet sen täytäntöönpanoa osallistumalla suoraan yhteisön tasolla toteutettavaan toimintaan, viemällä yhteisön lainsäädäntöä kansalliseen lainsäädäntöön, ryhtymällä taloudellisiin näkökohtiin perustuviin toimiin ja käynnistämällä muita oma-aloitteisia hankkeita.

Yhdennetyn tuotepolitiikan sisällyttämistä muihin politiikkoihin on vaikea dokumentoida, koska uusissa politiikoissa on vain harvoin selkeitä viittauksia siihen. Kaiken kaikkiaan tärkeimmät teollisuudenalat ja päätöksentekijät ovat kuitenkin yhä enenevässä määrin ottaneet elinkaariajattelun omakseen, ja elinkaaritietojen saatavuus on lisääntynyt. Myös menetelmistä ollaan yhä useammin yksimielisiä. Hyviä tuloksia on myös saavutettu sellaisten tuotteiden määrittämisessä, jotka tarjoavat eniten mahdollisuuksia parannuksiin, sekä mahdollisten parannustoimenpiteiden kartoittamisessa.

Kuluttajavalistus, ekologista suunnittelua koskeva lainsäädäntö, puhdas tuotanto ja ympäristöä säästävät julkiset hankinnat ovat nykyisin kestävän kulutuksen ja tuotannon ja kestävän teollisuuspolitiikan toimintaohjelman keskiössä. Toimintaohjelmalla viedään eteenpäin yhdennetystä tuotepolitiikasta annetulla tiedonannolla käynnistettyä prosessia ja pyritään avaamaan markkinoilla uusia mahdollisuuksia kestävämmille tuotteille sekä edistämään järkevämpää kulutusta. Toimintaohjelman uudelleentarkastelu vuonna 2012 tarjoaa jälleen erinomaisen tilaisuuden arvioida yhdennetyn tuotepolitiikan kehitystä.

[1] KOM(2003) 302.

[2] KOM(2001) 68.

[3] Kestävää kehitystä koskeva uudistettu strategia, 9. kesäkuuta 2006, neuvoston asiakirja 10117/06.

[4] KOM(2001) 31.

[5] Katso http://www.un.org/esa/dsd/dsd_aofw_scpp/scpp_tenyearframprog.shtml

[6] Kahdessa pilottihankkeessa testattiin kuitenkin lähestymistavan soveltuvuutta ja hankittiin kokemuksia sen soveltamisesta. Niiden aiheiksi valittiin matkapuhelimet ja trooppisesta puusta valmistetut puutarhatuolit. Valinta ei perustunut tuotteiden ympäristövaikutusten merkittävyyteen tai hankkeelta odotettujen parannusten laajuuteen. Katso http://ec.europa.eu/environment/ipp/pilot.htm.

[7] Yhdennetystä tuotepolitiikasta 12. marraskuuta 2003 annetut neuvoston päätelmät.

[8] KOM(2005) 97.

[9] KOM(2008) 397.

[10] Vähittäismyyjät ovat tärkeitä välikäsiä tuottajien ja kuluttajien välillä, joten niiden on yhdessä tuottajien kanssa huolehdittava asiaankuuluvista tuotemerkinnöistä ja -tiedoista, jotta siirtyminen kestävän kehityksen mukaisiin tuotteisiin olisi helpompaa. Ympäristötiedot on esitettävä helppotajuisesti. Ne eivät saa olla epäselviä, eivätkä ne saa olla omiaan johtamaan kuluttajia harhaan tai hämmentämään heitä.

[11] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/125/EY energiaan liittyvien tuotteiden ekologiselle suunnittelulle asetettavien vaatimusten puitteista.

[12] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/98/EY jätteistä.

[13] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/12/EY paristoista ja akuista sekä käytetyistä paristoista ja akuista.

[14] KOM(2005) 670.

[15] KOM(2005) 666.

[16] Katso http://ec.europa.eu/environment/ipp/pilot.htm.

[17] Katso http://ipts.jrc.ec.europa.eu/activities/sustainable_development/susproc.cfm.

[18] Elintarvikkeiden kestävää kulutusta ja tuotantoa käsittelevä eurooppalainen pyöreän pöydän neuvottelukunta on monen sidosryhmän välinen prosessi, jonka tavoitteena on i) määrittää ruoka- ja juomatuotteille tieteellisesti luotettavat ja yhdenmukaiset ympäristöarviointimenetelmät, jotka kattavat koko niiden elinkaaren; ii) määrittää asiaankuuluvat keinot kuluttajaviestintää ja muita sidosryhmiä koskevaa viestintää varten; iii) parantaa jatkuvasti ruoka- ja juomatuotteiden ympäristöominaisuuksia elintarvikeketjun eri vaiheissa.

[19] BUILD-UP-verkkosivustolla rakennusalan ammattilaiset, paikallisviranomaiset ja rakennusten asukkaat voivat jakaa kokemuksiaan siitä, miten rakennusten energiankulutusta voidaan vähentää, ks. http://www.buildup.eu/. Euroopan komissio on myös käynnistänyt jäsenvaltioiden edustajien kanssa yhtenäistetyn toiminnan, jonka tarkoituksena on vaihtaa tietoja parhaista käytännöistä rakennusten energiatehokkuutta koskevan direktiivin (rakennusten energiatehokkuudesta 16. joulukuuta 2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/91/EY, EYVL L 1, s. 65, 4.1.2003) täytäntöönpanossa.

[20] KOM(2007) 860.