[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 24.7.2009

KOM(2009) 400 lopullinen

KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE

Kestävän kehityksen valtavirtaistaminen EU:n politiikoissa: Euroopan unionin kestävän kehityksen strategian tarkastelu vuonna 2009

KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE

Kestävän kehityksen valtavirtaistaminen EU:n politiikoissa: Euroopan unionin kestävän kehityksen strategian tarkastelu vuonna 2009

1. JOHDANTO

Kestävä kehitys on perustamissopimuksessa määrätty EU:n pitkän aikavälin yleinen tavoite. Euroopan unionin kestävän kehityksen strategia (vuonna 2006 tarkistetussa muodossa) muodostaa puitteet pitkän tähtäimen visiolle kestävyydestä, jossa talouskasvu, sosiaalinen yhteenkuuluvuus ja ympäristönsuojelu kulkevat käsi kädessä toisiaan tukien.

Viime vuosina Euroopan unioni on valtavirtaistanut kestävän kehityksen tavoitetta useissa politiikoissa. Se on erityisesti ottanut kansainvälisellä tasolla johtoaseman taistelussa ilmastonmuutosta vastaan ja sitoutunut edistämään vähähiilistä, tietoperustaista ja luonnonvaroja tehokkaasti käyttävää taloutta. Toisaalta useilla aloilla on edelleen kestävän kehityksen vastaisia suuntauksia huolimatta monista myönteisistä kehityssuuntauksista. Luonnonvarojen kysyntä on kasvanut nopeasti ja ylittää maapallon pitkän aikavälin kestorajan. Biologinen monimuotoisuus vähenee maailmanlaajuisesti, ja tärkeisiin ekosysteemeihin kohdistuu yhä enemmän paineita. Liikenteen energiankulutus jatkaa kasvuaan. Maailmanlaajuinen köyhyys ei hellitä; vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttaminen edellyttää suuria ponnisteluja.

Vallitseva talous- ja finanssikriisi on osoittanut, että kestävyys on merkittävä tekijä myös rahoitusjärjestelmiemme ja koko talouden kannalta. Kriisi vaikuttaa kaikkiin talouden aloihin, kotitalouksiin, yrityksiin ja työpaikkoihin. Viimeisimpien tietojen mukaan EU:n työmarkkinoiden tilanne pahenee entisestään talouskriisin seurauksena. Työttömyys kasvaa, avoinna olevien työpaikkojen määrä vähenee edelleen ja yritykset ilmoittavat vieläkin merkittävistä työpaikkojen leikkauksista useilla aloilla. Tilanne vaikuttaa pahiten työmarkkinoiden haavoittuvimpiin osiin.

Vastauksena talous- ja finanssikriisiin EU ja sen jäsenvaltiot ovat toteuttaneet toimenpiteitä, joilla pyritään uudistamaan rahoitusjärjestelmää, tukemaan reaalitaloutta, edistämään työllisyyttä ja myötävaikuttamaan maailmanlaajuiseen elpymiseen. Marraskuussa 2008 komissio käynnisti mittavan kasvua ja työllisyyttä tukevan elvytyssuunnitelman[1]. Elvytyssuunnitelmaan sisältyy toimenpiteitä, joilla lisätään kysyntää, autetaan palauttamaan luottamus ja edistetään työllisyyttä ja sosiaalista osallisuutta. Siihen sisältyy myös ehdotuksia, jotka koskevat älykkäitä investointeja huomispäivän taitoihin ja teknologioihin talouskasvun nostamiseksi ja kestävän vaurauden luomiseksi pitemmällä aikavälillä.

On erittäin tärkeää, että toimenpiteet reaalitalouden tukemiseksi ja nykyisen kriisin sosiaalisten vaikutusten pienentämiseksi ovat sopusoinnussa pitkän aikavälin kestävän kehityksen tavoitteiden kanssa. EU:n olisi käännettävä kriisi mahdollisuudeksi edistää taloudellista ja ekologista kestävyyttä sekä kehittää dynaaminen vähähiilinen ja luonnonvaroja tehokkaasti käyttävä, tietoperustainen ja sosiaalista osallisuutta edistävä yhteiskunta, ja edistettävä tätä lähestymistapaa maailmanlaajuisesti. Elvytyssuunnitelma ja siihen liittyvät kansalliset suunnitelmat sisältävät jo useita aloitteita, joilla tuetaan tätä tavoitetta. Toimenpiteitä kriisin voittamiseksi ollaan toteuttamassa, erityisesti kasvua ja työllisyyttä koskevan Lissabonin strategian myötä, ja niissä keskitytään vihreään kasvuun. Lyhyellä aikavälillä ympäristömyötäiset toimenpiteet auttavat elvyttämään taloutta ja luomaan työpaikkoja. Keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä ne myös stimuloivat uusia teknologioita ja vähentävät ihmisen toiminnan vaikutusta ilmastonmuutokseen, luonnonvarojen ehtymiseen ja ekosysteemien heikentymiseen.

Joulukuussa 2007 Eurooppa-neuvosto pyysi komissiota esittämään toisen raportin[2] EU:n kestävän kehityksen strategiasta kesäkuuhun 2009 mennessä. Tämä tarkastelu on vastaus Eurooppa-neuvoston kehotukseen.

Tämän tarkastelun täydennykseksi Eurostat julkaisee myöhemmin vuonna 2009 EU:n kestävän kehityksen strategiaa koskevan seurantaraportin, jossa mitataan edistystä suhteessa määrällisiin indikaattoreihin.

2. KESTÄVÄN KEHITYKSEN MUUTTUVA ROOLI EU:N POLIITTISESSA PÄÄTÖKSENTEOSSA

EU on viime vuosina osoittanut selvän sitoumuksensa kestävään kehitykseen ja menestyksekkäästi valtavirtaistanut kestävyysulottuvuutta useilla politiikanaloilla. EU:n ilmastonmuutos- ja energiapolitiikat ovat todiste siitä vaikutuksesta, joka kestävän kehityksen strategialla on ollut politiikkaan. EU on alkanut ottaa kestävyysulottuvuuden huomioon myös monilla muilla politiikanaloilla.

Sääntelyn parantamiseen tähtäävä EU:n ohjelma on auttanut yhdentämään poliittisia tavoitteita ja parantamaan päätösten kustannustehokkuutta. Tähän on päästy yksinkertaistamalla EU:n lainsäädäntöä ja keventämällä hallinnollista taakkaa. Erityisesti on korostettava myös vaikutusten arvioinnin roolia. Komission soveltama vaikutusten arvioinnin järjestelmä edistää kestävää kehitystä, sillä siinä arvioidaan yhdennetysti talouden, yhteiskunnan ja ympäristön aloilla annettujen uusien säädösten tai poliittisten ehdotusten mahdollisia vaikutuksia.

Komission uudistetussa sosiaalisessa ohjelmassa esitettiin yhdennetty ja holistinen lähestymistapa ja useita poliittisia aloitteita eri politiikanaloilla[3]. Uudistetussa sosiaalisessa ohjelmassa korostettiin sitä, kuinka tärkeänä komissio pitää yhteiskuntiemme kestävää kehitystä, ja ilmoitettiin ”bruttokansantuotetta pidemmälle menevien” hyvinvointitavoitteiden määrittelystä.

Työllisyyden suuntaviivat ovat osa Euroopan työllisyysstrategiaa ja luovat puitteet sellaisten toimenpiteiden kehittämiselle ja toteuttamiselle, jotka noudattavat kestävän kehityksen strategian tavoitteita. EU esimerkiksi käyttää rakennerahastoja tukeakseen jäsenvaltioiden toimia, joilla edistetään vähähiilistä ja luonnonvaroja tehokkaasti käyttävää taloutta. Vähähiilisen talouden kehittäminen pidemmälle on myös ratkaiseva tekijä EU:n elpymisen käynnistymisen kannalta.

Yritysten sosiaalinen vastuu antaa yrityksille mahdollisuuden yhdistää taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristötavoitteet. Eurooppalaisten yritysten tiukempi sitoutuminen yritysten sosiaaliseen vastuuseen parantaa Euroopan valmiuksia kestävään kehitykseen. Komissio ja useat EU:n jäsenvaltiot ovat tehostaneet pyrkimyksiään edistää yritysten sosiaalista vastuuta. Tässä yhteydessä korostetaan sidosryhmien välistä vuoropuhelua.

EU on edistynyt kestävän kehityksen valtavirtaistamisessa myös ulkoisissa politiikoissaan, esimerkiksi vapaakauppasopimusten valmistelun yhteydessä toteutettujen kestävään kehitykseen liittyvien vaikutusten arviointien ja ilmastonmuutokseen liittyvien toimien kautta.

Jäsenvaltiot ovat niin ikään kehittämässä innovatiivisia ratkaisuja, joilla on merkitystä kestävän kehityksen ohjelmalle. Arvioitaessa poliittisia vaihtoehtoja on yhä yleisempää käyttää hiilen varjohintoja kasvihuonekaasupäästöistä yhteiskunnalle aiheutuvien kustannusten laskemiseksi. Ranska on sitoutunut investoimaan vuosien 2007–2013 koheesiopolitiikan varat hiilineutraalisti. Toinen esimerkki on ”hiilibudjettien” osoittaminen ministeriöille Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Yrityksissä käytettävä hiilikirjanpito on kehittynyt. Lisäksi useissa jäsenvaltioissa tehtyjen kokeiden tulokset osoittavat, että älykkäiden mittareiden käyttäminen voi pienentää energiankulutusta jopa 10 prosenttia. Eräät jäsenvaltiot ovat kehittäneet uusia energiakatselmusjärjestelmiä muun muassa taloudellisen tuen avulla. Tämä on auttanut selvästi pienentämään rakennusalan energiankulutusta. Ranskassa ”Grenelle de l'Environnement” käynnisti hallituksen, yritysmaailman ja kansalaisyhteiskunnan edustajien korkean tason keskustelun uusista toimenpiteistä kestävän kehityksen tukemiseksi.

3. EU:N KESTÄVÄN KEHITYKSEN STRATEGIAN EDISTYMINEN

TÄSSÄ JAKSOSSA LUODAAN KATSAUS EDISTYKSEEN, JOTA EU:N TASOLLA ON SAAVUTETTU SEITSEMÄN PÄÄHAASTEEN JA MONIALAISTEN AIHEIDEN OSALTA LOKAKUUSSA 2007 ESITETYN EDELLISEN RAPORTIN JÄLKEEN. TARKOITUKSENA EI OLE LUETELLA TOIMIA TYHJENTÄVÄSTI, VAAN AINOASTAAN KOROSTAA TÄRKEIMPIÄ ALOITTEITA KULLAKIN ALALLA. KÄYTÄNNÖN EDISTYSTÄ KÄSITELLÄÄN TARKEMMIN MYÖHEMMIN SYKSYLLÄ 2009 JULKAISTAVASSA EUROSTATIN INDIKAATTORIRAPORTISSA, JOKA PERUSTUU EU:N KESTÄVÄN KEHITYKSEN INDIKAATTOREIHIN. TÄHÄN TARKASTELUUN SISÄLTYY JO JOITAKIN KYSEISEN RAPORTIN [4] alustavia tuloksia.

Ilmastonmuutos ja puhtaat energiamuodot

EU:n kasvihuonekaasupäästöt lisääntyivät vuosina 2000–2004, mutta kolmen viime vuoden suuntaus on ollut suotuisa ja Kioton pöytäkirjassa asetetun tavoitteen saavuttaminen on EU:ssa hyvällä mallilla. Jos maailmanlaajuisia ilmastonmuutospolitiikkoja ei kuitenkaan sovelleta nopeasti, koko maailman kasvihuonekaasupäästöt ovat vuonna 2020 vähintään 60 prosenttia suuremmat kuin vuonna 1990[5]. Vaikka uusiutuvien energiamuotojen osuus EU:n kokonaisenergiankulutuksesta on kasvanut nopeammin vuodesta 2002, se on edelleen kaukana vuodelle 2010 asetetusta 12 prosentin tavoitteesta.

Viime vuosina EU on ollut ilmastonmuutoksen vastaisen taistelun eturintamassa. Joulukuussa 2008 EU:n lainsäätäjä hyväksyi ilmasto- ja energiapaketin[6], jossa asetetaan EU:lle kunnianhimoiset tavoitteet. EU sitoutui yksipuolisesti pienentämään kokonaispäästöjään 20 prosenttia vuoden 1990 tason alapuolelle vuoteen 2020 mennessä ja jopa 30 prosenttia siinä tapauksessa, että Kööpenhaminassa sovitaan joulukuussa 2009 kattavasta kansainvälisestä ilmastosopimuksesta. EU asetti itselleen myös tavoitteen lisätä uusiutuvien energiamuotojen osuuden 20 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Paketin yhteydessä muutettiin EU:n päästökauppajärjestelmää koskevaa direktiiviä[7] ja annettiin direktiivit hiilidioksidin talteenotosta ja varastoinnista[8] sekä uusiutuvista energialähteistä[9]. Energiatehokkuutta koskeva paketti vahvistaa rakennuksia[10] ja energiaa käyttävien tuotteiden[11] energiatehokkuutta koskevaa keskeistä lainsäädäntöä. Ekologista suunnittelua koskevan direktiivin soveltamisalan laajentaminen[12] energiaan liittyviin tuotteisiin kestävää kulutusta ja tuotantoa / kestävää teollisuustuotantoa koskevan toimintasuunnitelman[13] mukaisesti lisää energiasäästöjä. Euroopan aluekehitysrahastoa (EAKR) koskevia sääntöjä on muutettu[14] kestävän energian tukemiseksi asuntotuotannossa, mikä lisää investointeja tällä alalla. Euroopan strateginen energiateknologiasuunnitelma[15] (SET-suunnitelma) vauhdittaa kustannustehokkaiden vähähiilisten teknologioiden kehittämistä ja käyttöönottoa. Vuonna 2009 annettiin myös tiedonanto tieto- ja viestintätekniikan (TVT) hyödyntämisestä energiatehokkuuden parantamiseksi[16].

Sopimus ilmasto- ja energiapaketista oli talouskriisin vuoksi merkittävä saavutus ja merkitsee EU:n suurta panosta pyrkimyksiin saavuttaa kattava ilmastonmuutossopimus Kööpenhaminassa. EU:n kasvihuonekaasupäästöt muodostavat kuitenkin ainoastaan pienen osan koko maailman päästöistä. Vaikka EU näyttäisi saavuttavan Kioton pöytäkirjan mukaiset kasvihuonekaasupäästöjensä pienentämistavoitteet, maailman hiilidioksidipäästöt ovat tällä hetkellä noin 40 prosenttia suuremmat kuin vuonna 1990, joka on Kioton perusvuosi[17]. On arvioitu, että maapallon keskilämpötilan nousun rajoittamiseksi enintään kahteen asteeseen suhteessa esiteollisella kaudella vallinneeseen tasoon maailman kasvihuonekaasupäästöjä on vähennettävä alle puoleen vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä[18]. Ilmastonmuutosta koskevien kansainvälisten neuvottelujen onnistunut loppuun saattaminen Kööpenhaminassa on olennainen tekijä maapallon pitkän aikavälin kestävän tulevaisuuden varmistamiseksi.

Valkoisessa kirjassa ilmastonmuutokseen sopeutumisesta[19] esitetään toimintakehys, jolla voidaan vähentää EU:n haavoittuvuutta ilmastonmuutoksen vaikutuksille. Siinä keskitytään sopeutumisen sisällyttämiseen EU:n tärkeimpiin politiikanaloihin ja toimenpiteisiin, tietopohjan luomiseen ja kansainvälisen yhteistyön tehostamiseen.

Kestävä liikenne

Vaikka BKT on kasvanut suhteellisesti enemmän kuin energiankulutus liikennealalla, liikenteen energiankulutus ja kasvihuonekaasupäästöt kasvavat edelleen. Vaikka henkilöliikenteen alalla on merkkejä liikennemäärien ja talouskasvun välisen yhteyden purkautumisesta, rahtiliikenne on kasvanut BKT:tä nopeammin. Liikenteestä aiheutuva melu ja ilmansaastuminen ovat yhä suuria ongelmia kaikkialla EU:ssa, ja niillä on vakavia terveysvaikutuksia.

Ilmasto- ja energiapaketin[20] yhteydessä EU on sitoutunut vuoteen 2020 mennessä hankkimaan 10 prosenttia liikenteessä kulutetusta polttoaineesta uusiutuvista energialähteistä (kuten biopolttoaineet, uusiutuva sähkö ja vety). Tähän tavoitteeseen liittyvät biopolttoaineiden sitovat kestävyyskriteerit, joista säädetään uusiutuvaa energiaa koskevassa direktiivissä[21] ja polttoaineiden laatua koskevassa direktiivissä[22].

Tärkeimpiin EU:n poliittisiin saavutuksiin sisältyvät ympäristön kannalta kestävää liikennettä koskevat aloitteet, joissa käsitellään liikenteen muuttamista ympäristöystävällisemmäksi[23], ulkoisten kustannusten sisällyttämistä hintoihin[24] ja rautatieliikenteen melun vähentämistä[25]. Aloitteisiin sisältyy myös rekka-autojen ulkoiskustannusten sisällyttämismaksuja koskeva ehdotus[26]. Huhtikuussa 2009 annettiin asetus, jossa vahvistetaan uusien henkilöautojen hiilidioksidipäästöille sitovat tavoitteet[27].

Muita saavutuksia ovat direktiivi puhtaiden ja energiatehokkaiden tieliikenteen moottoriajoneuvojen edistämisestä[28], toimintasuunnitelma älykkäiden liikennejärjestelmien käyttöönottamiseksi[29] ja uusien toimien käynnistäminen kaupunkiliikenteen vihreän kirjan pohjalta. Lisäksi päästiin sopimukseen ilmailun lisäämisestä EU:n päästökauppajärjestelmään vuodesta 2012 alkaen. Meriliikenteen alalla toimiin sisältyvät meriturvallisuuspaketti ja meriliikennestrategia vuoteen 2018 saakka[30].

Lisäksi on annettu ehdotukset uudesta direktiivistä renkaiden merkinnöistä[31] ja asetuksesta, joka koskee renkaiden vierintämelua koskevia rajoituksia, vierintävastusta koskevia normeja ja rengaspaineiden valvontajärjestelmien käyttöä[32].

Kehitettäessä EU:n liikennepolitiikkaa on tärkeää ottaa huomioon kaikki kestävyyden osatekijät (kuten päästöt, melu, maankäyttö ja biologinen monimuotoisuus) ja käyttää toimien perustana koko liikennejärjestelmän kattavaa pitkän aikavälin visiota ihmisten ja tavaroiden kestävälle liikkuvuudelle[33] sekä täydentäviä toimia EU:n, kansallisella ja alueellisella tasolla.

Kestävä kulutus ja tuotanto

Muutokset kestävässä kulutuksessa ja tuotannossa ovat melko vaihtelevia. Ympäristön tilan huonontumisen ja luonnonvarojen käytön sekä talouskasvun välisen yhteyden purkamisessa on saavutettu jonkin verran edistystä. Kulutusmallit, pääasiassa energiankulutuksen osalta, ovat kuitenkin kehittyneet selvästi epäsuotuisaan suuntaan, kun taas tuotantomallien kehityksessä on nähtävissä myönteisiä merkkejä.

Kestävän kulutuksen ja tuotannon ja kestävän teollisuuspolitiikan toimintaohjelma[34] auttaa parantamaan tuotteiden ympäristöominaisuuksia, lisäämään kestävämpien tuotteiden ja tuotantotekniikoiden kysyntää ja edistämään innovointia. Toimintaohjelman lisäksi annettiin ehdotuksia ekologista suunnittelua ja energiankulutusmerkintöjä koskevien direktiivien uudelleen laatimiseksi sekä ympäristömerkkiasetuksen ja EMAS-asetuksen tarkistamiseksi[35]. Vähittäiskauppiailla on keskeinen rooli kuluttajien valintoihin vaikuttamisessa, ja vähittäiskaupan ekologisen jalanjäljen pienentämiseksi ja kuluttajille suunnatun tiedotuksen parantamiseksi on perustettu foorumi.

Ympäristöä säästävien julkisten hankintojen osalta merkittäviin poliittisiin aloitteisiin sisältyvät Energy Star -asetus[36] ja tiedonanto ympäristöä säästävistä julkisista hankinnoista[37]. Tiedonannossa ehdotetaan jäsenvaltioille vapaaehtoista tavoitetta, jonka mukaan vuodesta 2010 alkaen 50 prosenttia kaikista hankintamenettelyistä olisi toteutettava ympäristöä säästävällä tavalla. Komission yksiköt ovat kehittäneet ympäristöä säästäviä julkisia hankintoja koskevat kriteerit kymmenelle ensisijaiselle tuote- ja palveluryhmälle (kuten liikenne, elintarvikkeet, rakentaminen, toimistolaitteet), ja jäsenvaltioita on pyydetty hyväksymään ne.

Ympäristöteknologioita koskevan toimintasuunnitelman täytäntöönpano on edistynyt samoin kuin ekoinnovaatioiden mittaamista koskeva työ. Tarkistetuissa ympäristönsuojeluun myönnettävää valtiontukea koskevissa suuntaviivoissa myönnetään ekoinnovaatioinvestoinneille 10 prosentin korotus enimmäistuki-intensiteettiin[38]. Direktiivi ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi (IPPC-direktiivi)[39] on keskeinen väline kestävän kehityksen ja ekoinnovoinnin kannalta. Sitä vahvistetaan entisestään ehdotuksella direktiiviksi teollisuuden päästöistä[40].

Vuonna 2008 EU:n uusi kemikaalilainsäädäntö REACH tuli voimaan ja uusi Euroopan kemikaalivirasto aloitti toimintansa. Kemikaalien luokittelua, merkintää ja pakkaamista koskevat uudet säännöt ovat niinikään tulleet voimaan.

Luonnonvarojen säilyttäminen ja hallinta

Veden ja ilman tilassa ja käytössä on tapahtunut myönteistä kehitystä, mutta ihmisen toiminta uhkaa edelleen biologista monimuotoisuutta ja luonnontilassa olevia alueita.

Luonnonvarojen kysyntä maailmassa kasvaa nopeasti ja jatkaa kasvuaan, sillä maailman väkiluvun odotetaan nousevan 9 miljardiin vuoteen 2050 mennessä. Ekologisella jalanjäljellä mitattuna arvioidaan, että tämä on 30 prosenttia enemmän kuin mitä maapallo voi ylläpitää pitkällä aikavälillä[41].

Biologinen monimuotoisuus heikkenee kaikkialla maailmassa, eikä tämän suuntauksen kääntymisestä tai hiljentymisestä ole merkkejä. EU ei todennäköisesti pysty täyttämään vuodelle 2010 asetettua tavoitetta, joka koskee biologisen monimuotoisuuden häviämisen pysäyttämistä[42]. Euroopan kalakannat ovat olleet liikakalastettuja vuosikymmenten ajan[43]. Ekosysteemipalvelujen vuotuinen häviäminen vastaa arviolta 50 miljardia euroa. Yhteenlasketut hyvinvoinnin menetykset ovat vuoteen 2050 mennessä arviolta 7 prosenttia suhteessa BKT:hen[44].

Edellisiin vuosiin verrattuna EU:n metsien ekosysteemit ovat vakaita, mutta niihin kohdistuu yhä enemmän haasteita, kuten myrskyt, tulipalot, tuholaiset ja muut ilmastonmuutokseen liittyvät haitalliset vaikutukset. Maaperän laatu heikkenee edelleen ilmastonmuutoksen myötä. Yleensä ottaen ekosysteemipalvelut ovat tässä yhteydessä tärkeitä, sillä ne auttavat myös lieventämään äärimmäisiä sääoloja ja vähentämään sään vaikutuksia sekä säilyttämään biologisen monimuotoisuuden.

EU:n aloitteisiin sisältyy EU:n raaka-aineita koskeva aloite[45], jossa ehdotetaan yhdennettyä strategiaa raaka-aineiden saatavuutta koskeviin haasteisiin vastaamiseksi, mukaan lukien toisioraaka-aineet, joita voidaan hankkia EU:ssa lisääntyneen ja parantuneen kierrätyksen kautta. YK:n ympäristöohjelma ja komissio perustivat marraskuussa 2007 luonnonvarojen kestävää käyttöä käsittelevän kansainvälisen paneelin[46]. On laadittu siementen ja kasvien lisäysaineiston kaupan pitämistä koskevaa uutta lainsäädäntöä, jolla pyritään osaltaan pysäyttämään biologisen monimuotoisuuden heikkeneminen[47].

Tarkistettu jätepolitiikan puitedirektiivi[48] on merkittävä ponnahduslauta EU:n siirtymiselle kohti aineellisten resurssien parempaa hallinnointia ja resurssien tehokkaampaa käyttöä. Siinä selvennetään peruskäsitteitä kuten jätehierarkia, jätteen syntymisen ehkäiseminen ja elinkaariajattelu. Direktiivissä säädetään merkittävät tavoitteet jätteen kierrätykselle vuodelle 2020: 50 prosenttia kotitalousjätteistä ja 70 prosenttia rakennus- ja purkujätteestä on kierrätettävä.

Jäsenvaltiot ovat toteuttaneet erityisiä toimia biologisen monimuotoisuuden suojelemiseksi panemalla täytäntöön lintu- ja luontotyyppidirektiivit. Natura 2000 -verkosto ei kuitenkaan ole vielä valmis eikä myöskään lajien ja luontotyyppien asianmukaista hallinnointia ole järjestetty.

Vesihuollon alalla keskeisiin toimiin sisältyy vesihuollon puitedirektiivin sekä veden niukkuutta ja kuivuutta koskevan yhteisön politiikan täytäntöönpanon jatkaminen[49]. Direktiivin tavoitteena on kaikkien vesistöjen hyvän tilan saavuttaminen vuoteen 2015 mennessä. Tämä luo merkittävän haasteen, sillä on todettu, että suurin osa EU:n vesistöistä ei todennäköisesti pysty täyttämään direktiivin tavoitteita, jos toimenpiteisiin ei ryhdytä. Vesihuollon puitedirektiiviä on täydennetty direktiivillä, jossa vahvistetaan ympäristönlaatunormit useille prioriteettikemikaaleille[50].

Lokakuussa 2007 käynnistetyssä yhdennetyssä meripolitiikassa luodaan yhteiset puitteet kaikille EU:n meripolitiikkaa koskeville kysymyksille ja otetaan käyttöön laaja-alaisia välineitä sen varmistamiseksi, että meriympäristön (valtameret, meret ja rannikot) käyttö on aidosti kestävää. Meripolitiikan alakohtaisissa aloitteissa on saavutettu merkittävää edistystä[51]. Pohjoisen jäämeren, Itämeren ja Välimeren merialtaita koskevissa strategioissa käsitellään näiden vesialueiden erityishaasteita.

Yhteisen kalastuspolitiikan uudistusta koskevassa vihreässä kirjassa[52] esitetään yhteenveto Euroopan kalastusalan tilasta ja analysoidaan nykyistä kalastuspolitiikkaa. Sillä herätetään julkista keskustelua siitä, kuinka kalastuksen pitkän aikavälin kestävyys ja elinkelpoisuus voidaan varmistaa.

Kansanterveys

Terveyden yleinen kehitys EU:ssa on melko vaihtelevaa. Euroopan kansalaisten terveiden elinvuosien odotettu määrä nousee hitaasti mutta varmasti. Terveyden parantuminen näkyy kroonisiin sairauksiin ja itsemurhiin kuolleiden määrän vähenemisenä. Myös vakavat työtapaturmat ovat vähentyneet. Ilmansaasteille altistuminen on kuitenkin yleisempää, ja myrkyllisiä kemikaaleja tuotetaan enemmän. Lisäksi ilmenee uusia haasteita.

EU:n terveysstrategian[53] hyväksyminen lokakuussa 2007 loi kokonaisvaltaisen lähestymistavan, jolla voidaan saavuttaa edistystä ja kestävyyttä EU:n kansalaisten elämässä.

Toimiin hyvän terveyden edistämiseksi, terveyserojen pienentämiseksi ja suojan parantamiseksi terveysuhkia vastaan on sisältynyt toimenpiteitä merkittäviä ja kroonisia sairauksia kuten syöpää ja harvinaisia sairauksia vastaan. Useissa poliittisissa aloitteissa keskityttiin mielenterveyteen, alkoholiin, liikalihavuuteen, tupakkaan sekä hiv:n/aidsin torjuntaan. Euroopan yhteisön terveysindikaattorit (ECHI)[54], esimerkiksi terveiden elinvuosien indikaattori, antavat tietoa terveydentilasta sekä elämäntapoihin liittyvistä terveyteen vaikuttavista tekijöistä ja ympäristönsaastumisesta.

Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat hyväksyneet torjunta-aineiden kestävää käyttöä koskevat uudet lainsäädännölliset puitteet[55]. Niillä parannetaan merkittävästi ympäristönsuojelua ja turvallisuutta. Nykyistä yhteisön kasvinterveysjärjestelmää ollaan parhaillaan arvioimassa ja päivittämässä[56].

Rehun lisäaineiden hyväksymistä koskeva EU:n uusi järjestelmä[57] on yksi liikkeellepanevista voimista innovoinneille rehualalla ja rehuhyötysuhteiden parantamiselle. Toimintasuunnitelma, jolla pannaan täytäntöön uusi eläinten terveyttä koskeva strategia[58], sisältää useita aloitteita eläinten terveyttä ja kansanterveyttä koskevien standardien kestävän korkean tason säilyttämiseksi. Eläinten suojelua ja hyvinvointia koskevat toimenpiteet ovat edistyneet.

Komissio edistää terveyttä myös EU:n rahoittamilla tutkimuspalveluilla ja sähköisillä terveydenhuoltopalveluilla, esimerkiksi edistämällä tieto- ja viestintäteknologian käyttöä Euroopan terveydenhuoltojärjestelmissä.

Komissio käynnisti vuonna 2009 nuorten terveyskampanjan, jonka tavoitteena on parantaa nuorten terveyttä ja hyvinvointia. Komissio myös jatkoi Maailman terveysjärjestön (WHO) kanssa työtä, joka koskee esimerkiksi ilmastonmuutosta, sisäilman laatua, tupakoinnin torjuntaa ja vammojen ehkäisyä.

Sosiaalinen osallisuus, väestötiede ja maahanmuutto

Työttömien kotitalouksien määrä, tuloerot ja pitkäaikaistyöttömyys ovat kaikki vähentyneet, mutta työssä käyvien köyhien määrä ja yleinen köyhyysriski eivät ole muuttuneet. Tavoite, jonka mukaan vähintään puolet iäkkäämmistä työntekijöistä käy työssä vuoteen 2010 mennessä, saavutetaan todennäköisesti. Sen sijaan tavoitteena olevaa keskimääräisen eläkeiän lykkäämistä 65 vuoden ikään vuoteen 2010 mennessä ei todennäköisesti saavuteta. Väestönkehityksen perusteella työikäisen väestön määrä 27 jäsenvaltion EU:ssa alkaa laskea vuoteen 2013 mennessä, ja se laskee vuoteen 2050 mennessä noin 39 miljoonalla (12 %) vuoden 2008 tasosta[59].

Tärkeänä haasteena on käyttää Euroopan väestöpotentiaalia parhaalla mahdollisella tavalla työllisyysasteiden ja tuottavuuden nostamiseksi sekä maahanmuuttajien kotouttamiseksi onnistuneesti. Maahanmuuttajien syrjinnän torjumiseksi on toteutettava lisätoimia.

Lokakuussa 2008 annettu komission suositus työmarkkinoilta syrjäytyneiden aktiivisen osallisuuden edistämiseksi on yksi poliittisista edistysaskeleista. Jäsenvaltioiden uudistuksia sosiaalisen osallisuuden ja sosiaalisen suojelun aloilla on edistetty avoimella koordinointijärjestelmällä. EU:n rakennerahastoista tuetaan jäsenvaltioita niiden ponnisteluissa köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseksi. Vuosina 2007–2013 tähän tarkoitukseen on osoitettu noin 10 miljardia euroa.

Toinen väestörakennetta koskeva kertomus[60] julkaistiin Euroopan väestöfoorumin yhteydessä vuonna 2008. Eurooppalainen perheallianssi ja uusi demografisia kysymyksiä käsittelevä neuvoa-antava ryhmä perustettiin.

Väestön ikääntymistä koskevassa komission vuoden 2009 kertomuksessa[61] tarkastellaan yksityiskohtaisesti väestön ikääntymisen taloudellisia ja budjettivaikutuksia pitkällä aikavälillä vuoteen 2060 saakka.

Osana toimintasuunnitelmaa, joka koskee hyvää vanhuutta tietoyhteiskunnassa, hyväksyttiin tietotekniikka-avusteista asumista ( ambient assisted living ) koskeva toimintaohjelma[62]. Ohjelmaan on osoitettu varoja noin 150 miljoonaa euroa.

Maahanmuuton alalla EU pyrkii myös parantamaan maahanmuuttovirtojen hallinnointia, koordinoimaan kansallisia kotouttamispolitiikkoja ja torjumaan laitonta maahanmuuttoa. Osana laillista maahanmuuttoa koskevan toimintapoliittisen suunnitelman täytäntöönpanoa on annettu lainsäädäntöehdotuksia maahanpääsymenettelyjen ja -kriteerien sekä kolmansien maiden kansalaisten tiettyjen ryhmien oikeuksien yhdenmukaistamiseksi[63]. EU:n sininen kortti erittäin päteville maahanmuuttajille on otettu käyttöön[64]. Laittoman maahanmuuton torjuntaa on tehostettu antamalla palauttamista koskeva direktiivi ja direktiivi, jossa säädetään maassa laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten työnantajiin kohdistettavista seuraamuksista[65].

On laadittu politiikantekijöille ja käytännön työtä tekeville tarkoitettu kotouttamisen käsikirja sekä kotouttamisasiat yhteen kokoava EU:n verkkosivusto[66] ja perustettu Euroopan kotouttamisfoorumi. Jäsenvaltioiden toteuttamia toimia tuetaan Euroopan kotouttamisrahastosta, johon on osoitettu 825 miljoonaa euroa vuosille 2007–2013.

Euroopan yhteistä maahanmuuttopolitiikkaa koskeva tiedonanto[67] ja Euroopan maahanmuutto- ja turvapaikkasopimus[68] luovat perustan johdonmukaiselle lähestymistavalle tulevaisuudessa. Lisäksi Eurooppa-neuvosto on päättänyt järjestää vuosittain keskustelun maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikoista kesäkuusta 2010 alkaen.

Maailmanlaajuinen köyhyys ja kestävän kehityksen haasteet

Vuonna 2007 rekisteröity julkisen kehitysavun laskeva suuntaus kääntyi EU:ssa vuonna 2008. Nousevasta suuntauksesta huolimatta tulevien vuosien näkymät ovat melko ongelmalliset, sillä monet jäsenvaltiot ovat kaukana vuoden 2010 yksilöllisistä tavoitteistaan[69]. Useimmissa muissa indikaattoreissa, jotka liittyvät kaupan globalisoitumiseen, kestävän kehityksen rahoittamiseen ja globaaliin resurssien hallintaan, suuntaus on suotuisa.

On erittäin tärkeää, että kolmannet maat osallistuvat kumppaneina maailmanlaajuisiin kestävän kehityksen haasteisiin vastaamiseen. EU jatkaa yhteistyötä kolmansien maiden ja alueiden kanssa sekä kahdenvälisesti että monenvälisten prosessien puitteissa, kuten G8, YK:n kestävän kehityksen toimikunta (CSD), YK:n ympäristöohjelma (UNEP) ja muut merkitykselliset YK:n elimet ja OECD. CSD:n kokouksessa toukokuussa 2009 sovittiin, että pitkän aikavälin elintarviketurvan saavuttamiseksi tulevissa politiikoissa on otettava huomioon ympäristönäkökohdat, kuten maatalouden vedentarve, metsien hävittäminen, maaperän pilaantuminen ja tarve sopeutua ilmastonmuutokseen, ja käytettävä tieteeseen perustuvia lähestymistapoja ja paikallista tietämystä.

Useiden maiden, erityisesti Brasilian, Kiinan, Intian, Venäjän, Meksikon ja Etelä-Afrikan, kanssa on aloitettu korkean tason vuoropuhelu ympäristöasioista. Samanlaista vuoropuhelua käydään jo Australian, Kanadan, Japanin ja Yhdysvaltojen kanssa. Laajempia yhteistyökehyksiä on kehitetty useiden maiden kanssa, esimerkiksi Intian ja Kiinan. Lisäksi Karibian AKT-valtioiden foorumin, Tyynenmeren saarten foorumin ja Afrikan unionin kanssa on sovittu ilmastonmuutosta koskevista yhteisistä julistuksista, ja AKT-valtioiden ja EU:n yhteinen julistus on allekirjoitettu.

Vuoropuhelu ja yhteistyö Euroopan naapuruuspolitiikan piiriin kuuluvien kumppaneiden kanssa edistää kestäviä kehitystavoitteita. Tältä osin alueellista yhteistyötä on vahvistettu Välimeren unionilla, Mustanmeren synergialla ja itäisellä kumppanuudella.

Kehitysyhteistyön alalla aloitteisiin, joilla edistetään kestävän kehityksen tavoitteita, kuuluvat tiedonanto EU:n tukistrategiasta kehitysmaiden katastrofiriskin vähentämiseksi[70], eurooppalainen strategiakehys kansainvälistä tiede- ja teknologiayhteistyötä varten[71], valmisteluasiakirja ympäristönäkökohtien sisällyttämisestä kehitysyhteistyöhön (” Improving environmental integration in development cooperation ”)[72] ja metsälainsäädännön soveltamisen valvontaa, metsähallintoa ja puukauppaa (FLEGT) koskevan aloitteen puitteissa tehdyt sopimukset. Näihin sopimuksiin sisältyvät Kongon tasavallan kanssa tehty vapaaehtoinen kumppanuussopimus ja neuvottelut useiden muiden maiden kanssa.

Koulutus

Alhaisen koulutustason yleisyys on vähentynyt kaikissa ikäryhmissä. Elinikäiseen oppimiseen liittyviin toimiin osallistuvien henkilöiden määrä ei kuitenkaan lisäänny eikä koulunkäynnin varhain päättävien henkilöiden määrä vähene riittävän nopeasti erityistavoitteiden saavuttamiseksi.

Koulutus muodostaa kestävän kehityksen olennaisen perustan. Komissio kannustaa jäsenvaltioita niiden pyrkimyksissä kehittää enemmän strategisia lähestymistapoja tiedon ja hyvien käytäntöjen jakamiseen, jotta edistetään kestävää kehitystä tukevaa koulutusta. Komission tekemä inventaari innovatiivisista käytännöistä jäsenvaltioissa ja ETA-valtioissa korostaa kestävää kehitystä tukevan koulutuksen merkitystä[73].

Komission ”Ajantasaiset strategiset puitteet eurooppalaiselle koulutusyhteistyölle”[74] ohjaavat Euroopan tason yhteistyötä tällä alalla vuoteen 2020 saakka. Elinikäisen oppimisen ohjelma vuosiksi 2007–2013 on ensisijainen väline koulutusjärjestelmien roolin kehittämisessä.

Tutkimus ja kehitys

Eurostatin tietojen mukaan T&K-bruttomenot osuutena BKT:stä pienenivät 1,85 prosentista 1,83 prosenttiin vuosien 2000 ja 2007 välillä. Tämä indikaattori osoittaa, että ollaan jäämässä jälkeen EU:n tavoitteesta, joka on 3 prosenttia vuoteen 2010 mennessä.

Yksi tutkimuksen ja teknologian kehittämisen seitsemännen puiteohjelman (2007–2013) tärkeimmistä tavoitteista on edistää kestävää kehitystä. Vuosina 2007 ja 2008 noin 44 prosenttia tutkimusyhteistyöhön myönnetystä kokonaisbudjetista osoitettiin kestävään kehitykseen liittyviin hankkeisiin. Myös kaksi seitsemännen puiteohjelman yhteydessä perustetuista yhteisistä teknologia-aloitteista, ” Clean Sky ” -aloite sekä vetyä ja polttokennoja koskeva aloite, liittyy kestävyyteen. EU:n kokonaisrahoitusosuus on 1,3 miljardia euroa. Lisäksi komissio ehdotti Euroopan talouden elvytyssuunnitelmassa kolmea suurta julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuutta, joissa on kyse kolmesta kestävyyden kannalta keskeisestä aiheesta: vähäpäästöiset ajoneuvot, energiatehokkaat rakennukset ja tulevaisuuden tehtaat. Komissio pyrkii varmistamaan, että eurooppalainen tutkimusalue suhtautuu myötämielisesti kestävän kehityksen tavoitteisiin. Haasteena on rakentaa lupaavien ensiaskelten varaan ja lisätä tutkimuksen vaikutusta kestävään kehitykseen.

Rahoitusvälineet ja taloudelliset välineet

Koheesiopolitiikan alalla EU investoi toimiin, joilla edistetään kestävää kehitystä yhdistämällä kestävään kehitykseen liittyviä aloitteita kansallisiin ja alueellisiin kehitysstrategioihin. Ohjelmakaudella 2007–2013 tällä tavoin on tuettu keskeisiä haasteita ja monialaisia aiheita. Esimerkiksi kaudella 2007–2013 koheesiopolitiikan 347 miljardin euron kokonaisvaroista 105 miljardia eli 30 prosenttia käytetään ympäristöön. Koheesiopolitiikalla edistetään myös toimintamenetelmien kehittämistä, kuten ohjelmasuunnittelua ja monitasoista hallintoa, jotka tukevat kestävää kehitystä ohjelmien hallinnointirakenteissa ja kannustavat alueita tavoittelemaan kestävää kehitystä.

EU:n kestävän kehityksen strategian tavoitteet ja periaatteet on yhdennettävä vielä paremmin koheesiopolitiikkaan, jotta sillä pystytään vastaamaan EU:n kohtaamiin uusiin kestävän kehityksen haasteisiin, esimerkiksi väestörakenteen muutokseen ja ilmastonmuutokseen liittyviin haasteisiin. Koheesiopolitiikan avulla voidaan sekä lieventää muutosta, erityisesti tukemalla siirtymistä vähähiiliseen talouteen, että auttaa sopeutumaan siihen.

Komissio on valtavirtaistanut ympäristölle haitallisten tukien asteittaista poistamista alakohtaisissa politiikoissaan, esimerkiksi kalastuspolitiikan uudistuksen kautta ja osana yhteisen maatalouspolitiikan terveystarkastusta.

Komissio on myös antanut uudet suuntaviivat valtiontuesta ympäristönsuojelulle[75]. Näissä suuntaviivoissa luodaan tasapaino suurempien ympäristöhyötyjen tuottamisen ja kilpailun vääristymisen minimoimisen välille, mikä auttaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön oikeita poliittisia välineitä ja rahoittamaan ekoinnovointia.

Julkinen kuuleminen, joka aloitettiin vuonna 2007 annetulla vihreällä kirjalla markkinapohjaisista ohjauskeinoista ympäristöä ja asiaan liittyviä toimintapoliittisia tarkoituksia varten, osoitti, että on huomattavasti kiinnostusta jatkaa markkinapohjaisten ohjauskeinojen käyttöä[76].

4. KESTÄVÄÄ KEHITYSTÄ KOSKEVAT TULEVAT TOIMENPITEET

Nyt kun EU:n kestävän kehityksen strategiaa on pantu täytäntöön kolme vuotta, on aika tarkastella, kuinka strategiaa voitaisiin jatkaa tulevaisuudessa.

EU:n tasolla kestävää kehitystä edistetään ja seurataan pääasiassa EU:n yksittäisten politiikanalojen yhteydessä, ja itse strategialla on merkittävä rooli kestävän kehityksen yleisen tavoitteen edistämisessä. EU:n kestävän kehityksen strategia on vaikuttanut olennaisella tavalla kestävän kehityksen strategioiden kehittämiseen kansallisella ja alueellisella tasolla. Tällä hetkellä lähes kaikilla EU:n jäsenvaltioilla on oma kansallinen kestävän kehityksen strategiansa parasta käytäntöä koskevien kansainvälisten suositusten mukaisesti[77]. Näitä kansallisia strategioita analysoidaan yksityiskohtaisesti alueiden komitean tilaamassa, äskettäin julkaistussa tutkimuksessa[78].

Eri sidosryhmien on ollut vaikea ymmärtää, miksi EU:n tasolla on olemassa useita monialaisia prioriteettistrategioita kuten kasvua ja työllisyyttä koskeva Lissabonin strategia ja EU:n kestävän kehityksen strategia. Muita esimerkkejä monialaisista strategioista ovat ilmastonmuutos- ja energiapaketti sekä yhdennetty meripolitiikka. Lissabonin strategia on dynaaminen strategia, jossa on otettu huomioon kestävyys (ilmastonmuutos, energia, taloudellinen ja sosiaalinen kestävyys). EU:n kestävän kehityksen strategia on pitkän aikavälin strategia, joka luo hyvät puitteet pitkän aikavälin kehityksen ohjaamiselle ja raportoinnille sekä tulevaisuuteen suuntautuvan kestävyyttä koskevan pohdiskelun edistämiselle, mutta se edellyttää myös lyhyen aikavälin toimia. Monialaisten strategioiden yhdistäminen ei kuitenkaan näytä mahdolliselta, koska ne täyttävät eri tehtäviä. Kestävän kehityksen strategian ja Lissabonin strategian täydentävään luonteeseen viitattiin uudistetussa EU:n kestävän kehityksen strategiassa[79]. Voi kuitenkin olla mahdollista selventää entisestään EU:n kestävän kehityksen strategian erityistä roolia suhteessa muihin EU:n strategioihin ja tehostaa sitä sen mukaisesti.

Tässä yhteydessä voitaisiin strategian seurantaan liittyen harkita seuraavia seikkoja:

1. Suurempi synergia kasvua ja työllisyyttä koskevan Lissabonin strategian, jota tarkastellaan uudelleen vuonna 2010, ja muiden EU:n monialaisten strategioiden kanssa. Strategioiden kattamat politiikanalat ja niiden seuranta voitaisiin koordinoida ja nivoa toisiinsa paremmin.

2. Kestävän kehityksen strategiaa voitaisiin tehostaa entisestään tai vaihtoehtoisesti keskittyä strategiassa sen kokonaisvaltaiseen luonteeseen ja luoda yleiset puitteet poliittiselle päätöksenteolle vuonna 2006 vahvistettujen pääperiaatteiden mukaisesti.

3. Strategia voisi helpottaa jäsenvaltioissa sovellettavia innovatiivisia lähestymistapoja koskevien parhaiden käytänteiden vaihtamista.

4. Tehokkaamman seurannan ja täytäntöönpanon varmistamiseksi jäsenvaltioissa Lissabonin strategiassa käytettyjä mekanismeja voitaisiin käyttää myös EU:n kestävän kehityksen strategian täytäntöönpanon valvonnassa. Niihin sisältyisi yhteisesti määritettyjä tavoitteita, mittausvälineitä (indikaattorit, suuntaviivat), vertailuanalyysi (jäsenvaltioiden saavuttamien tulosten vertailu) ja parhaiden käytänteiden jäljittely niiden toistamiseksi ja parantamiseksi. Olisi mahdollista määrittää molempia strategioita tukevia toimenpiteitä, joilla on näkyvä myönteinen vaikutus kasvuun, työllisyyteen ja ympäristöön. Pääteemana voisi olla ekoinnovoinnin, luonnonvarojen tehokkaan käytön ja vihreän kasvun valtavirtaistaminen.

5. Kestävän kehityksen strategian seuranta perustuu kestävän kehityksen indikaattoreihin, joita Eurostat koordinoi. Kestävän kehityksen indikaattorit muodostavat kattavan seurantavälineen, vaikka joitakin tärkeitä indikaattoreita on vielä kehitettävä. Kestävän kehityksen indikaattoreiden ja kestävän kehityksen haasteita koskevien tärkeiden tietojen täydentämiseksi tehokkaammin komissio tarkastelee parhaillaan mahdollisuuksia kehittää kestävän kehityksen tulostaulu.

6. Esiin nousee sellaisia uusia kestävän kehityksen haasteita, jotka eivät tällä hetkellä sisälly EU:n kestävän kehityksen strategiaan tai joita käsitellään strategiassa vain vähän. Näitä ovat esimerkiksi energiavarmuus, sopeutuminen ilmastonmuutokseen[80], elintarviketurva, maankäyttö, julkisen rahoituksen kestävyys ja kestävän kehityksen ulkoinen ulottuvuus. Ulkoisen ulottuvuuden osalta etusijalle olisi edelleen asetettava ilmastonmuutos ja energia sekä vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttaminen.

Strategiassa voitaisiin keskittyä erityisesti EU:n pitkän aikavälin tavoitteisiin avainaloilla. Tällaisia tavoitteita ovat varsinkin seuraavat:

- Myötävaikuttaminen nopeaan siirtymiseen vähähiiliseen ja tuotantopanoksia säästävään talouteen energiaa ja luonnonvaroja tehokkaasti käyttävien teknologioiden ja kestävän liikenteen perusteella sekä siirtymiseen kohti kestävää kulutuskäyttäytymistä.

- Ympäristötoimien tehostaminen biologisen monimuotoisuuden, veden ja muiden luonnonvarojen suojelemiseksi. Biologisen monimuotoisuuden tuhoutuminen jatkuu todistettavasti huolestuttavaan tahtiin. Ekosysteemien pilaantuminen ei pelkästään heikennä meidän elämämme ja tulevien sukupolvien elämän laatua vaan se myös muodostaa esteen kestävälle, pitkän aikavälin taloudelliselle kehitykselle.

- Sosiaalisen osallisuuden edistäminen. Talouskriisi uhkaa vaikuttaa pahiten yhteiskunnassa heikoimmassa asemassa oleviin, ja jos tehokkaita toimenpiteitä ei toteuteta, he voivat joutua kärsimään kriisin vaikutuksista pisimpään.

- Kestävän kehityksen kansainvälisen ulottuvuuden vahvistaminen ja maailmanlaajuisen köyhyyden torjunnan tehostaminen.

5. PÄÄTELMÄT

Tässä tiedonannossa tarkastellaan EU:n politiikassa saavutettua edistymistä EU:n kestävän kehityksen strategian piiriin kuuluvilla aloilla ja tuodaan esille kestävään kehitykseen liittyviä kysymyksiä pohdintaa ja keskusteluja varten. Katsauksessa korostetaan sitä, että huolimatta huomattavista ponnisteluista kestävää kehitystä tukevien toimien sisällyttämiseksi EU:n tärkeimpiin politiikanaloihin, kestävän kehityksen vastaisia suuntauksia on edelleen nähtävissä, ja EU:n on vielä tehostettava työtään. Kuten ilmastonmuutos esimerkkinä osoittaa, toimenpiteisiin ryhtyminen varhain tuo enemmän etuja aikaisemmin ja pienemmillä kustannuksilla kuin myöhäinen toiminta.

On syytä huomata, että Euroopan talous- ja sosiaalikomitea laatii parhaillaan syksyllä 2009 julkaistavaa valmistelevaa lausuntoa EU:n kestävän kehityksen strategian tulevaisuudesta. Tämä lausunto voi tuoda lisäpanoksen keskusteluihin.

Nämä ja muut tekijät sekä sidosryhmien aktiivinen osallistuminen auttavat tekemään tulevaisuudessa päätöksen siitä, olisiko käynnistettävä EU:n kestävän kehityksen strategian perusteellinen uudelleentarkastelu, kuten alun perin ennakoitiin vuonna 2006. Tällainen uudelleentarkastelu voisi luoda perustan EU:n kestävän kehityksen strategian tehostamiseksi, sillä EU:n päätöksenteossa olevan roolin määrittelemiseksi selvemmin, sen keskittämiseksi aloihin, joilla edistystä tarvitaan eniten, ja sen hallintotavan parantamiseksi.

[1] Elvytyssuunnitelma KOM(2008) 800, 26.11.2008, ja KOM(2009) 114, 4.3.2009, työllisyyttä koskeva tiedonanto KOM(2009) 257, 3.6.2009, ja tiedonanto ”Koheesiopolitiikka: investointeja reaalitalouteen”, KOM(2008) 876, 16.12.2008.

[2] Ensimmäinen raportti annettiin lokakuussa 2007: KOM(2007) 642 ja SEC(2007) 1416.

[3] KOM(2008) 412, 2.7.2008.

[4] Eurostatin kestävän kehityksen indikaattoreita koskevat tiedot kattavat pääasiassa vuodet 2000–2007.

[5] Tiedonantoon ”Kohti kattavaa ilmastosopimusta Kööpenhaminassa” liittyvä komission valmisteluasiakirja, SEC(2009) 101.

[6] http://ec.europa.eu/environment/climat/climate_action.htm.

[7] Direktiivi 2009/29/EY (EUVL L 140, 5.6.2009, s. 63).

[8] Direktiivi 2009/31/EY (EUVL L 140, 5.6.2009, s. 114).

[9] Direktiivi 2009/28/EY (EUVL L 140, 5.6.2009, s. 16).

[10] KOM(2008) 780, 13.11.2008.

[11] KOM(2008) 778, 13.11.2008.

[12] KOM(2008) 399, 16.7.2008.

[13] KOM(2008) 397, 16.7.2008.

[14] Asetus (EY) N:o 397/2009 (EUVL L 126, 21.5.2009, s. 3).

[15] KOM(2007) 723, 22.11.2007.

[16] KOM(2009) 111, 12.3.2009.

[17] ”Prosperity without Growth? The transition to a sustainable economy.” UK Sustainable Commission, 2009.

[18] Kohti kattavaa ilmastosopimusta Kööpenhaminassa, KOM(2009) 39, 28.1.2009.

[19] Valkoinen kirja – Ilmastonmuutokseen sopeutuminen: kohti eurooppalaista toimintakehystä, KOM(2009) 147, 1.4.2009.

[20] http://ec.europa.eu/environment/climat/climate_action.htm.

[21] Direktiivi 2009/28/EY (EUVL L 140, 5.6.2009, s. 16).

[22] Direktiivi 2009/30/EY (EUVL L 140, 5.6.2009, s. 88).

[23] KOM(2008) 433, 8.7.2008.

[24] KOM(2008) 435, 8.7.2008.

[25] KOM(2008) 432, 8.7.2008.

[26] KOM(2008) 436, 8.7.2008.

[27] Asetus (EY) N:o 443/2009 (EUVL L 140, 5.6.2009, s. 1).

[28] Direktiivi 2009/33/EY (EUVL L 120, 15.5.2009, s. 5).

[29] KOM(2008) 886, 16.12.2008.

[30] KOM(2009) 8, 21.1.2009.

[31] KOM(2008) 779, 13.11.2008.

[32] KOM(2008) 316, 23.5.2008.

[33] Tiedonanto ”Kestävä tulevaisuus liikenteelle: kohti yhtenäistä, teknologiavetoista ja käyttäjäystävällistä järjestelmää”, KOM(2009) 279, 17.6.2009.

[34] KOM(2008) 397, 16.7.2008.

[35] Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat jo päässeet sopimukseen ekologista suunnittelua koskevasta direktiivistä sekä ympäristömerkki- ja EMAS-asetuksista.

[36] Asetus (EY) N:o 106/2008 (EUVL L 39, 13.2.2008, s. 1).

[37] KOM(2008) 400, 16.7.2008.

[38] EUVL C 82, 1.4.2008, s. 1

[39] http://ec.europa.eu/environment/air/pollutants/stationary/ippc/key_impl.htm.

[40] KOM(2007) 844, 21.12.2007.

[41] WWF, Living Planet Report, 2008.

[42] Väliarviointi biologista monimuotoisuutta koskevan EY:n toimintasuunnitelman täytäntöönpanosta, KOM(2008) 864, 16.12.2008.

[43] Vihreä kirja: Yhteisen kalastuspolitiikan uudistus, KOM(2009) 163, 22.4.2009.

[44] TEEB (2008) ”Ekosysteemien ja biologisen monimuotoisuuden taloudelliset näkökohdat”– Väliraportti biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen (CBD) yhdeksännelle osapuolikokoukselle (COP9), ja väliarviointi biologista monimuotoisuutta koskevan EY:n toimintasuunnitelman täytäntöönpanosta (KOM(2008) 864) sekä EPRG (tulossa vuonna 2009).

[45] KOM(2008) 699, 4.11.2008.

[46] www.unep.fr/scp/rpanel/.

[47] http://ec.europa.eu/food/plant/propagation/conservation_varieties/index_en.htm.

[48] Direktiivi 2008/98/EY (EUVL L 312, 22.11.2008, s. 3).

[49] KOM(2007) 414, 18.7.2007, http://ec.europa.eu/environment/water/quantity/scarcity_en.htm.

[50] Direktiivi 2008/105/EY (EUVL L 384, 24.12.2008, s. 84).

[51] Meristrategian puitedirektiivi (direktiivi 2008/56/EY, EUVL L 164, 25.6.2008, s. 19), eurooppalainen strategia merien ja merenkulkualan tutkimusta varten (KOM(2008) 534, 3.9.2008), esteetön eurooppalainen meriliikennealue (KOM(2009) 10, 21.1.2009), tiedonanto merituulivoimasta (KOM(2008) 768, 13.11.2008), valkoinen kirja ilmastonmuutokseen sopeutumisesta (KOM(2009) 147, 1.4.2009) ja laivanromutustoimintaa koskeva strategia (KOM(2008) 767, 19.11.2008).

[52] KOM(2009) 163, 22.4.2009, http://ec.europa.eu/fisheries/reform/.

[53] KOM(2007) 630, 23.10.2007.

[54] http://ec.europa.eu/health/ph_information/dissemination/echi/echi_en.htm.

[55] http://ec.europa.eu/environment/ppps/home.htm.

[56] http://ec.europa.eu/food/plant/strategy/index_en.htm.

[57] http://ec.europa.eu/food/food/animalnutrition/feedadditives/comm_register_feed_additives_1831-03.pdf.

[58] http://ec.europa.eu/food/animal/diseases/strategy/actionplan_en.htm.

[59] Lähde: Eurostat.

[60] SEC(2008) 2911, 21.11.2008.

[61] KOM(2009) 180, 29.4.2009, http://ec.europa.eu/economy_finance/thematic_articles/article14761_en.htm.

[62] Päätös N:o 742/2008/EY (EUVL L 201, 30.7.2008, s. 49).

[63] Direktiivi 2009/50/EY (EUVL L 155, 18.6.2009, s. 17), KOM(2007) 638, 23.10.2007.

[64] Direktiivi 2009/50/EY (EUVL L 155, 18.6.2009, s. 17).

[65] Direktiivi 2009/52/EY (EUVL L 168, 30.6.2009, s. 24).

[66] http://ec.europa.eu/ewsi/en/index.cfm.

[67] KOM(2008) 359, 17.6.2008.

[68] Neuvoston asiakirja 13440/08; komission tiedonanto KOM(2009) 266, 10.6.2009.

[69] KOM(2009) 160, 8.4.2009.

[70] KOM(2009) 84, 23.2.2009.

[71] KOM(2008) 588, 24.9.2008.

[72] SEC(2009) 555, 21.4.2009.

[73] http://ec.europa.eu/education/more-information/doc/sustdev_en.pdf.

[74] KOM(2008) 865 lopullinen, 16.12.2008; hyväksytty Eurooppa-neuvoston päätelmissä 12.5.2009.

[75] EUVL C 82, 1.4.2008, s. 1

[76] SEC(2009) 53, 16.1.2009.http://ec.europa.eu/environment/enveco/pdf/analyse_doc.pdf.

[77] Kansallisten kestävän kehityksen strategioiden koordinoijat ovat linkki EU:n kestävän kehityksen strategian ja kansallisten strategioiden välillä. Euroopan kestävän kehityksen verkosto helpottaa hyvien käytäntöjen ja kokemusten vaihtoa jäsenvaltioiden kanssa. Tietoja kansallisista kestävän kehityksen strategioista on saatavilla verkoston verkkosivuilla osoitteessa http://www.sd-network.eu/?k=country%20profiles.

[78] Contributions of the Regional and Local Authorities to Sustainable Development Strategies , alueiden komitea, 2009 (laatija: RIMAS).

[79] Euroopan unionin neuvoston 9.6.2006 laatima asiakirja N:o 19117/06.

[80] KOM(2009) 147, 1.4.2009.