[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 25.11.2008

KOM(2008) 791 lopullinen

KOMISSION TIEDONANTO

Merten aluesuunnittelua koskeva toimintasuunnitelma yhteisten periaatteiden saavuttamiseksi EU:ssa

KOMISSION TIEDONANTO

Merten aluesuunnittelua koskeva toimintasuunnitelma yhteisten periaatteiden saavuttamiseksi EU:ssa

JOHDANTO

Euroopan komissio hyväksyi 10. lokakuuta 2007 sinisen kirjan, jossa ehdotetaan EU:lle yhdennettyä meripolitiikkaa (IMP)[1] ja yksityiskohtaista toimintaohjelmaa[2]. Euroopan neuvosto hyväksyi yhdennetyn meripolitiikan ja toimintaohjelman 14. joulukuuta 2007.

Merten aluesuunnittelu (MSP)[3] on yhdennetyn meripolitiikan keskeinen väline. Sillä pyritään helpottamaan julkisviranomaisten ja sidosryhmien toimien yhteensovittamista ja varmistamaan, että talouskasvu ja meriympäristö otetaan merialueiden käytössä kaikin mahdollisin tavoin huomioon. Tämän tiedonannon tarkoitus on auttaa jäsenvaltioita kehittämään merten aluesuunnittelua ja edistää sen täytäntöönpanoa kansallisella ja EU:n tasolla.[4] Siinä esitetään merten aluesuunnittelun pääperiaatteet ja pyritään keskustelun pohjalta laatimaan jäsenvaltioiden yhteinen lähestymistapa.

PERUSTELUT

Mihin merten aluesuunnittelua tarvitaan?

Euroopan merillä lisääntynyt toiminta johtaa eturistiriitoihin eri alojen välillä. Näitä aloja ovat muun muassa merenkulku ja meriliikenne, merituulivoima, satamien kehitys, kalastus ja vesiviljely sekä ympäristönäkökohdat.

Ilmastonmuutos ja erityisesti merenpinnan tason nousu, happamoituminen, veden lämpötilan kohoaminen ja äärimmäisten sääolosuhteiden yleistyminen johtavat todennäköisesti merialueiden taloudellisen toiminnan uudelleen sijoittumiseen ja meriekosysteemien muuttumiseen. Merten aluesuunnittelulla voidaan merialueiden ja uusiutuvien energialähteiden tehokkaamman käytön avulla merkittävästi hillitä ilmastonmuutoksen vaikutuksia ja helpottaa sopeutumista ilmastonmuutoksen vaikutuksiin merialueilla ja rannikkovesillä.

Merten aluesuunnittelu on väline, jolla pyritään parantamaan päätöksentekoa. Se tarjoaa puitteet ihmisen toiminnasta aiheutuvien eturistiriitojen ratkaisemiseen ja tällaisesta toiminnasta meriympäristöön kohdistuvien vaikutusten hallintaan. Sen tavoitteena on tasapainottaa alakohtaisia etuja ja edistää merivarojen kestävää käyttöä EU:n kestävän kehityksen strategian mukaisesti.[5]

Merten aluesuunnittelun pitäisi perustua yksittäisten merialueiden tai osa-alueiden erityispiirteisiin. Se on prosessi , johon sisältyy tietojen kerääminen, sidosryhmien kuuleminen, suunnitelman osallistava kehittäminen, toteutuksen myöhemmät vaiheet, soveltaminen, arviointi ja tarkistus.

Eurooppalaisen lähestymistavan edut

Merten aluesuunnittelun toteutus kuuluu jäsenvaltioille. Tältä osin sovelletaan toissijaisuusperiaatetta, mutta EU:n tason toimet voivat antaa merkittävää lisäarvoa.

Merten aluesuunnittelulla voidaan parantaa EU:n meritalouden kilpailukykyä, edistää kasvua ja lisätä työpaikkoja Lissabonin strategian mukaisesti. Meritalous on tärkeä Euroopalle, sillä se työllistää noin viisi miljoonaa ihmistä.[6] Meriteollisuuden alojen ja palvelujen[7] arvioidaan tuottavan 3–5 prosenttia Euroopan bruttokansantuotteesta (BKT), ja joillakin näistä aloista on suuri kasvupotentiaali. Oikeusvarmuuden ja ennustettavuuden takaavalla vakaalla suunnittelukehyksellä voidaan edistää investointeja tällaisiin aloihin, joita ovat muun muassa merellä tapahtuva energiantuotanto, merenkulku ja meriliikenne, satamien kehitys, öljyn ja kaasun hyödyntäminen sekä vesiviljely. Sen avulla voidaan myös parantaa Euroopan kykyä houkutella ulkomaisia investointeja.

Merivarojen käytössä sovellettavat alakohtaiset lähestymistavat johtavat hajanaiseen päätöksentekoon. Tämä asettaa rajoituksia merellä tapahtuville toiminnoille vähentäen niiden kasvupotentiaalia ja heikentäen julkisten elinten kykyä suojella meriympäristöä. Merten aluesuunnittelussa tehtävällä yhteistyöllä voidaan koordinoida alakohtaisia lähestymistapoja ja siten parantaa EU:n ja kansallisen politiikan tehokkuutta ja yhtenäisyyttä ja vähentää samalla koordinaation puuttumisesta aiheutuvia taloudellisia kustannuksia .[8]

Merellä tapahtuvilla toiminnoilla on rajat ylittävä ulottuvuus . Kansalliset päätökset vaikuttavat viereisiin maihin. Jäsenvaltioiden, joilla on yhteinen lähestymistapa merialueiden hoitoon, on helpompi vastata näihin haasteisiin. EU:n rooli on edistää jäsenvaltioiden välistä yhteistä lähestymistapaa, jossa otetaan huomioon rajat ylittävät vaikutukset.

Sisämarkkinoiden osalta merten aluesuunnittelulla voidaan sen tarjoaman avoimen ja luotettavan suunnittelukehyksen avulla yksinkertaistaa lupajärjestelmiä ja vähentää sääntely- ja hallintomenettelyjen kustannuksia.

Meri on monimutkainen ekosysteemi , jossa ei ole hallinnollisia rajoja. Meren tasapainoisen pitkän aikavälin hoidon varmistamiseksi on otettava huomioon koko ekosysteemi ja sitä määrittävät keskeiset tekijät. Suunnittelulla on pyrittävä suojaamaan meriympäristöä ja parantamaan sen tilaa. Merten aluesuunnittelussa EU:n tasolla tehtävä työ tarjoaa jäsenvaltioille mahdollisuuden keskustella merellä tapahtuvan toiminnan hallinnoinnissa ja kehittämisessä sovellettavasta kokonaisvaltaisesta ja ekosysteemin vaatimukset huomioon ottavasta lähestymistavasta.

Miten tämä tavoite saavutetaan?

Tässä tiedonannossa esitetään merten aluesuunnittelusta EU:n tasolla käytävän keskustelun keskeiset aiheet ja annetaan tietoa seuraavista näkökohdista:

- jäsenvaltioiden nykyiset merten aluesuunnittelua koskevat lähestymistavat ja muut kansainväliset esimerkit, mukaan luettuina EU:n hankkeista, erityisesti INTERREG-ohjelmasta ja tutkimuksen puiteohjelmista saadut kokemukset (3 luku);

- kansainväliset ja EU:n välineet, jotka vaikuttavat merten aluesuunnitteluun (4 luku).

Tässä tiedonannossa määritellään näiden esimerkkien perusteella merten aluesuunnittelun keskeiset periaatteet (5 luku), jotka muodostavat perustan laajalle keskustelulle EU:n yhteisestä lähestymistavasta merten aluesuunnitteluun.

YLEINEN SUUNNITTELU JA HANKKEET

M erten aluesuunnittelu on melko uusi prosessi. Yhä useampi jäsenvaltio hyödyntää tai suunnittelee hyödyntävänsä sitä, ja EU:n hankkeissa on aloitettu merten aluesuunnittelua koskevien välineiden ja arviointiperusteiden kehittäminen.

Merten aluesuunnittelua koskevat nykyiset lähestymistavat

Yhdistynyt kuningaskunta on laatinut meriä koskevan yleisen lainsäädäntökehyksen muodostavan lakiesityksen ( Marine Bill ), jossa määritellään kaikilla Yhdistyneen kuningaskunnan merialueilla sovellettava merisuunnittelujärjestelmä.[9] Skotlanti on laatinut meriä koskevan lakiesityksen merialueidensa hoitoa varten.[10] Molemmissa lakialoitteissa määritellään uusi hallintorakenne (merten hallinto-organisaatio), jolla yksinkertaistetaan lupa- ja lisenssimenettelyjä. Ruotsissa on tarkoitus antaa meriä koskeva lakiesitys vuoden 2009 alkupuolella. Yhteistä näille lakialoitteille on kansalliseen meripolitiikkaan sovellettava yhdennetty lähestymistapa, johon sisältyy myös merten aluesuunnittelu.

Portugalissa kansallisella meristrategialla (2006) pyritään integroimaan alakohtaiset politiikat ja määrittelemään merten aluesuunnittelun ja rannikkoalueiden yhdennetyn käytön ja hoidon (ICZM) periaatteet. Meriasioita käsittelevä ministeriöiden välinen komitea perustettiin vuonna 2007.

Saksa on laajentanut maa-alueiden suunnittelulakia ja siten merten aluesuunnitteluun liittyviä liittovaltion valtuuksia koskemaan talousvyöhykettä. Tämä laajennus perustui merituulivoiman kehitykseen. Äskettäin laadittu merten aluesuunnitelma kattaa kaikki merten aluesuunnittelun kolme ulottuvuutta (pintavesi, vesimassa ja merenpohja), ja siinä määritellään vyöhykkeet merellä tapahtuvia erityistoimintoja varten. Suunnitelmat toteutetaan asetuksella. Tällä hetkellä ei ole tarkoitus ottaa käyttöön arviointimenettelyä.[11]

Belgiassa käytetään vyöhykejakoa yleissuunnitelmassa ( Master Plan ), jossa merialueet jaetaan erityisiin käyttötarkoituksiin. Liikkeellepanevina voimina ovat tässä olleet hiekan ja soran otto sekä merituulivoima. Toisessa suunnitteluvaiheessa määritellään suojellut merialueet (NATURA 2000 -verkosto). Suunnitelman mukaan luvat ja lisenssit voidaan myöntää vain tietyntyyppiselle toiminnalle yksilöidyillä vyöhykkeillä, ja toimintaa valvotaan ja arvioidaan säännöllisesti.[12]

Puola sääntelee merten aluesuunnittelua Puolan tasavallan merialueita ja merihallintoa koskevalla lailla. Interreg IIIB -ohjelmassa saatiin äskettäin päätökseen merten suunnittelua Puckinlahdessa koskeva pilottihanke, johon sisältyi viereisen maa-alueen aluekehitystä koskeva tutkimus. Puola aikoo muuttaa kansallista kaavoituslakiaan siten, että merten aluesuunnittelu saa oikeudellisen aseman, ja laatia tällaisia suunnitelmia kaikille Puolan vesille.[13] Hankkeen tuloksia käytetään hallituksen ohjenuorana tässä prosessissa.

Jotkin jäsenvaltiot ja muut Euroopan maat ovat kehittäneet yhdennetyt merten hoitosuunnitelmat, jotka ohjaavat kyseisiä merialueita koskevaa päätöksentekoa. Alankomaissa on laadittu Pohjanmerta koskeva yhdennetty hoitosuunnitelma vuoteen 2015 asti. Päävaikuttimena on tarve suunnitella merituulivoiman tuotantoa. Suunnitelmassa esitetään yhdennetty arviointikehys kaikille luvanvaraisille toimille. Merellä tapahtuville, tiettyyn paikkaan sidotuille toiminnoille, joiden kasvun odotetaan olevan suurinta, on laadittu mahdollisuuskartat.[14]

Norja on laatinut Barentsinmerta sekä Lofoottien saarten ympärillä olevaa merialuetta koskevan yhdennetyn hoitosuunnitelman. Se muodostaa kehyksen resurssien kestävälle käytölle sekä nykyisille ja uusille toiminnoille. Siinä myös otetaan huomioon, että meriympäristön haavoittuvuus vaihtelee ajoittain, ja korostetaan tieteellisen tiedon merkitystä. Norja aikoo kehittää Norjanmerta ja Pohjanmeren Norjan puoleista aluetta koskevat yhdennetyt hoitosuunnitelmat.[15]

Ranska on ottanut käyttöön meren hyötykäyttöä koskevan suunnitelman ( Schéma de mise en valeur de la mer)[16] Välimeren rannikolla sijaitsevaa Thau-järveä ja Atlantilla sijaitsevaa Arcachonin allasta varten. Suunnitelmassa keskitytään rannikkoalueen kehitykseen. Se sisältää toimintojen vyöhykejaon kaltaisia toimenpiteitä, ja siinä määritellään alueita merten eri käyttötarkoituksia varten. Ranska kehittää parhaillaan ympäristöä koskevaa puitelakia, joka sisältää merellä tapahtuvien toimintojen hallintoa koskevia erityissäännöksiä.

Monet jäsenvaltiot ja alueet ovat alkaneet panna täytäntöön ICZM-strategioita, joilla voi olla merkitystä merten aluesuunnittelun kannalta. Näihin kuuluvat Italiassa sijaitseva Emilia-Romagnan alue, joka on INTERREG IIIB -hankkeen yhteydessä kehittänyt ICZM-periaatteita koskevan täytäntöönpanostrategian.[17] Slovenia osallistuu myös tähän hankkeeseen ja on osoittanut olevansa kiinnostunut merten aluesuunnittelua koskevasta yhteistyöstä Italian ja Kroatian kanssa.

Espanja hyväksyi rannikon kestävää kehitystä koskevan strategian vuonna 2007. Espanjan alueet Asturia, Kantabria ja Andalusia ovat kehittäneet rannikkovyöhykkeiden yhdennetyt hoitosuunnitelmat. Espanja on myös käynnistänyt tutkimuksen aluevesiensä vyöhykejaosta merituulivoiman käyttöä varten.[18]

Kanada on hyväksynyt merellä tapahtuvien toimintojen hallinnointia koskevan tavoitepohjaisen lähestymistavan, joka ohjaa eri alojen välisten ristiriitojen ratkaisemista. Australia on edistynyt kolmiulotteisen merivyöhykejaon käytössä ja on saanut tähän mukaan lukuisia sidosryhmiä.

EU:n varoilla rahoitetut hankkeet

Euroopan alueellista yhteistyötä koskevan tavoitteen avulla Euroopan aluekehitysrahasto (EAKR) voi tukea aluekehityshankkeita, joista monet ovat merkityksellisiä merten aluesuunnittelun kannalta.[19] Näihin sisältyy kartoitus, merten aluesuunnittelun yhteiset kriteerit ja merenkäytön hallintaa koskevat monikansalliset lähestymistavat.

EU:n tutkimusohjelmissa on tuettu rannikko- ja meritieteitä koskevaa monialaista tutkimusta 1980-luvulta lähtien. Rannikon eroosiota ja tulvimista koskeva tutkimus, ICZM ja merten ekosysteemien kynnysarvot ovat erityisen tärkeitä. MESMAssa keskitytään alueellisesti hoidettavien alueiden valvontaan ja arviointiin, ja siinä kehitetään innovatiivisia menetelmiä ja yhdennettyjä suunnittelustrategioita. HERMES-hankkeen tavoitteena on saada tietoa Euroopan syvänmerenalueella sijaitsevista ekosysteemeistä.[20]

TEN-T-ohjelmassa ”merten moottoriteiden” ensisijaisia hankkeita ja alustavia tutkimuksia voidaan tukea MARCO POLO II -ohjelmasta sekä alueellisilla ja T&K-varoilla. Tällä hetkellä ”merten moottoriteitä” koskevat hankkeet kattavat Itämeren, Länsi-Euroopan, läntisen ja itäisen Välimeren sekä Mustanmeren. Eurooppalaisen naapuruuden ja kumppanuuden välineellä (ENPI) ja vuosien 2007–2013 rajat ylittävillä yhteistyöohjelmilla voidaan tukea hankkeita Itämeren, Välimeren ja Mustanmeren alueen tukikelpoisilla alueilla.[21]

MERTEN ALUESUUNNITTELUUN VAIKUTTAVAT KANSAINVÄLISET JA EU:N VÄLINEET

Kansainväliset välineet

Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksessa (UNCLOS)[22] sovitetaan muun muassa lippuvaltioiden, rannikkovaltioiden ja satamavaltioiden oikeuksia ja etuja. Merten jakaminen merialueisiin on erityisen tärkeää, koska voidakseen harjoittaa toimivaltaansa näillä alueilla rannikkoalueiden on vaadittava niitä koskevia oikeuksiaan.

Tärkeää on myös merenkulun vapautta koskeva periaate, joka taataan UNCLOSissa ja jonka edellytyksenä on merenkulun turvallisuutta ja meriympäristön suojelua koskevien sääntöjen ja normien noudattaminen.

Kansainvälinen merenkulkujärjestö (IMO) vahvistaa reittijakojärjestelyiden kaltaiset merenkulkua ja meriliikennettä koskevat kansainvälisesti tunnistetut säännöt ja normit. Lontoon yleissopimukseen tehdyssä pöytäkirjassa (2006) otetaan käyttöön varovaisuusperiaate, joka merkitsee suurta muutosta tavassa, jolla säännellään jätteiden laskemista mereen.[23]

EU:n välineet

Ympäristölainsäädäntö

Meristrategiadirektiivi (MSFD)[24] muodostaa yhdennetyn meripolitiikan ympäristöosion.[25] Siinä vaaditaan jäsenvaltioita saavuttamaan meriympäristön hyvä tila vuoteen 2020 mennessä, soveltamaan ekosysteemiin perustuvaa lähestymistapaa ja varmistamaan, että ihmisen toiminnasta aiheutuva paine on sopusoinnussa ympäristön hyvän tilan kanssa. Jäsenvaltioita vaaditaan tekemään yhteistyötä, jos ne jakavat saman merialueen tai osa-alueen, ja käyttämään olemassa olevia alueellisia koordinointirakenteita, myös kolmansien maiden kanssa.

Meristrategiadirektiivillä ei suoraan säännellä merellä tapahtuvia toimintoja, mutta niiden vaikutus on otettava huomioon ympäristön hyvän tilan määrittämisessä. Liitteessä VI luetellaan esimerkkejä mahdollisista toimista, mukaan luettuina alueellisen ja ajallisen jakautumisen valvonta ja hallinnoinnin koordinointivälineet. Jotkin jäsenvaltiot ovat ilmoittaneet, että ne käyttävät merten aluesuunnittelua meristrategiadirektiivin täytäntöönpanossa (esim. Yhdistynyt kuningaskunta).

Vesipolitiikan puitedirektiivissä (WFD)[26], jossa on rannikkovesiä ja jokisuiden vaihettumisalueita koskevia säännöksiä, vaaditaan jäsenvaltioita julkistamaan vesipiirin hoitosuunnitelmat (RBMP) joulukuuhun 2009 mennessä. Jäsenvaltiot ovatkin perustaneet vesihallintoyksiköitä, joiden on tehtävä yhteistyötä varmistaakseen, että rajat ylittävissä vesipiireissä noudatetaan vesipolitiikan puitedirektiiviä.

Luontotyyppidirektiivi ja lintudirektiivi (NATURA 2000)[27] edellyttävät, että jäsenvaltiot osoittavat ja suojelevat alueita lajien tai luontotyppien säilyttämiseksi. Rannikko- ja merialueiden osoittaminen jatkuu, ja asianmukaisia hoitotoimenpiteitä on vahvistettava. Luontotyyppidirektiivissä vaaditaan sellaisten suunnitelmien tai hankkeiden arviointia, jotka saattavat merkittävällä tavalla vaikuttaa NATURA 2000 -alueisiin.

Strategista ympäristöarviointia koskevassa direktiivissä[28] edellytetään tiettyjen suunnitelmien ja ohjelmien ympäristöarviointia, kuulemisten (myös rajat ylittävien) järjestämistä, vaihtoehtojen arviointia sekä toimenpiteitä, joilla ehkäistään ja/tai vähennetään haitallisia vaikutuksia. Ympäristövaikutusten arviointia koskevassa direktiivissä esitetään vastaavia vaatimuksia hankkeille.[29]

Yhteinen kalastuspolitiikka (YKP)

Yhteinen kalastuspolitiikka kuuluu EU:n yksinomaiseen toimivaltaan. Hyvä esimerkki merialueen yhdennetystä hallinnasta politiikan eri aloilla on komission Alankomaiden hallituksen pyynnöstä ja yhteisen kalastuspolitiikan perusasetuksen[30] 9 artiklan perusteella tekemä päätös Pohjanmeren rannikolla (Voordelta-alue) sijaitsevan luontotyypin suojelemiseksi.[31] Kalastuksen vaikutus ekosysteemiin sekä kalakantojen liikkuvuus huomioon ottaen kalastusalan kestävä hoito EU:n vesillä hyötyisi yhtenäisestä merten aluesuunnittelusta.

Komissio on ilmoittanut antavansa tiedonannon Euroopan vesiviljelyn kestävää kehitystä koskevasta strategiasta. Lisääntyvä kilpailu meri- ja rannikkoalueista sekä veden laatu ovat suurimmat haasteet vesiviljelyn kehittämisessä. Merten aluesuunnittelussa voidaan antaa ohjeita ja luotettavaa tietoa toimintojen sijoittamiseksi.

Muut välineet

EU:n ICZM-suosituksessa[32] esitetään yhteiset periaatteet (mukaan lukien aluesuunnittelun johdonmukaisuus yli maa-merirajan) ja kehotetaan jäsenvaltioita kehittämään ICZM-strategioita. Jäsenvaltioita rohkaistaan tekemään yhteistyötä naapureina olevien kolmansien maiden kanssa.

Komissio on hyväksynyt merituulivoimaa koskevan tiedonannon[33]. Merten aluesuunnittelulla voidaan edistää merellä tapahtuvan uusiutuvan energiantuotannon kehittämistä ottamalla käyttöön vakaa sääntelykehys.

Alueelliset sopimukset

Vuoden 1992 OSPAR-yleissopimuksen mukainen työ perustuu ekosysteemipohjaiseen lähestymistapaan ja kuuteen strategiaan. OSPAR on toiminut foorumina merten aluesuunnittelua koskevien tietojen vaihdolle viidennen Pohjanmerikonferenssin jälkeen[34], ja se on jatkanut työtä biologista monimuotoisuutta ja ekosysteemiä koskevan strategian puitteissa.

Itämeren suojelukomissio (HELCOM) on tehnyt työtä suojellakseen Itämeren meriympäristöä vuodesta 1974. Erityisen tärkeä on HELCOMin Itämeren toimintasuunnitelma vuodelta 2007 sekä suositus 28E/9 merten aluesuunnittelua koskevien periaatteiden kehittämisestä Itämeren alueelle.

Välimeri oli ensimmäinen alue, joka hyväksyi hoitosuunnitelman (Välimeren alueen toimintasuunnitelma, MAP) vuonna 1975 osana Yhdistyneiden Kansakuntien ympäristöohjelmaa. Välimeren alueen toimintasuunnitelma pannaan täytäntöön Barcelonan yleissopimuksen avulla. Vastikään annetussa Barcelonan yleissopimuksen ICZM-pöytäkirjassa[35] vaaditaan osapuolia laatimaan Välimeren rannikkovyöhykkeiden yhdennettyä hoitoa koskevat yhteiset puitteet.

Vuoden 1992 Bukarestin yleissopimuksella pyritään suojelemaan Mustanmeren meriympäristöä. Työ jatkuu pöytäkirjan ja ICZM:n strategisen toimintaohjelman osalta.

MERTEN ALUESUUNNITTELUN KÄYTÄNNÖN KESKEISET PERIAATTEET

Edellisten lukujen perusteella voidaan tunnistaa seuraavat merten aluesuunnittelun kannalta keskeiset yhteiset periaatteet EU:ssa.

Merialueiden kestävä hoito riippuu kyseessä olevan ekosysteemin tilasta. Yhdennetyn meripolitiikan mukaisesti ekosysteemipohjainen lähestymistapa on merten aluesuunnittelun hallitseva periaate. Vaikka maalla toteutettavilla toimilla voi olla suora vaikutus merialueisiin, merten aluesuunnittelussa käsitellään ainoastaan merellä ja rannikkovesillä tapahtuvaa toimintaa. Merten aluesuunnittelun maantieteellinen kattavuus vaihtelee alueellisten olosuhteiden mukaan. Merten aluesuunnittelu on otettava huomioon sellaisten kansainvälisten ja EU:n välineiden täytäntöönpanossa, joilla on erityisesti ympäristön kannalta välitöntä merkitystä, ja sillä on tarvittaessa myös pyrittävä edistämään näiden välineiden täytäntöönpanoa. Meristrategiadirektiivin täytäntöönpano on tässä yhteydessä erityisen tärkeätä.

Merten aluesuunnittelu alueen ja toimintatyypin mukaan

Merten aluesuunnittelun avulla tapahtuvan merialueiden hallinnan pitäisi perustua suunniteltuihin tai olemassa oleviin toimintatyyppeihin ja niiden ympäristövaikutuksiin. Merten aluesuunnitelman ei tarvitse välttämättä kattaa koko aluetta (esim. jäsenvaltion talousvyöhyke).

Alueet, joilla on vilkasta toimintaa tai jotka ovat erityisen haavoittuvia, voivat tarvita tiukempaa merten aluesuunnitelmaa, kun taas yleiset hoitoperiaatteet voivat riittää alueille, joilla toimintaa on vähemmän. Tiukemman tai joustavamman lähestymistavan valintaa koskeva päätös edellyttää arvioinnin suorittamista.

Merten aluesuunnittelulla on kolme ulottuvuutta: (a) merenpohjassa, (b) vesimassassa ja (c) pinnalla tapahtuvat toiminnot. Tämä sallii saman alueen eri käyttötarkoitukset. Neljäntenä ulottuvuutena pitäisi ottaa huomioon myös aika, sillä tietyn merialueen käyttötarkoitusten yhteensopivuus ja hallinnoinnin tarve voivat vaihdella ajan mittaan.

Tavoitteiden määritteleminen merten aluesuunnittelun tueksi

M erten aluesuunnittelua pitäisi käyttää käynnissä olevien toimintojen hallinnointiin ja merialueen tulevan kehityksen ohjaamiseen. Tietyn merialueen yleistä hoitoa koskevaan strategiseen suunnitelmaan pitäisi sisältyä yksityiskohtaisia tavoitteita. Näiden tavoitteiden pitäisi mahdollistaa ristiriitaisten alakohtaisten etujen sovittelu.

Merten aluesuunnittelun kehittäminen avoimella tavalla

Avoimuutta tarvitaan kaikkien merten aluesuunnitteluun liittyvien asiakirjojen ja menetelmien osalta. Merten aluesuunnittelun eri vaiheiden on oltava suuren yleisön kannalta helposti ymmärrettäviä. Tämä mahdollistaa kaikkien asianosaisten kunnollisen perehtymisen asiaan ja siten parantaa ennustettavuutta ja lisää hyväksyttävyyttä.

Sidosryhmien osallistuminen

Laajan hyväksynnän, yhteisvastuun ja täytäntöönpanon tukemisen varmistamiseksi on tärkeää, että kaikki sidosryhmät, myös rannikkoalueet, osallistuvat suunnitteluprosessiin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Sidosryhmät toimivat myös tiedon lähteenä, mikä voi merkittävästi parantaa merten aluesuunnittelun laatua.

Jäsenvaltioiden välinen koordinaatio – päätöksentekoprosessien yksinkertaistaminen

Merten aluesuunnittelulla voidaan yksinkertaistaa päätöksentekoa ja nopeuttaa lisenssi- ja lupamenettelyjä, mistä on hyötyä merten käyttäjille ja meri-investoinneille. Koordinoidut ja monialaiset suunnitelmat tarvitsevat yhden tai yksinkertaistetun soveltamismenettelyn, ja kumulatiiviset vaikutukset pitäisi ottaa huomioon. Meripolitiikkaan sovellettavaa yhdennettyä lähestymistapaa koskevissa suuntaviivoissa[36] ehdotetaan meriasioiden sisäistä koordinointia jäsenvaltioissa, mistä pitäisi olla myös hyötyä merten aluesuunnittelun toteutukselle. Jäsenvaltioissa tapahtuva kehitys (esim. Yhdistyneen kuningaskunnan ja Skotlannin meriä koskevat lakiesitykset) osoittaa, että kansalliset viranomaiset ovat halukkaita perustamaan hallinnollisen koordinointielimen saadakseen näitä hyötyjä.

Kansallisen merten aluesuunnittelun oikeudellisen vaikutuksen varmistaminen

Merten aluesuunnittelua ei voida suoraan verrata maa-alueiden suunnitteluun, kun otetaan huomioon sen kolmiulotteisuus ja se seikka, että samalla merialueella voi olla useita käyttötarkoituksia, jos nämä ovat yhteensopivia. Samalla tavalla kuin maa-alueiden suunnittelussa laaditaan oikeudellisesti sitovat puitteet maa-alueiden hoitoa varten, merten aluesuunnittelun pitäisi olla oikeudellisesti sitova ollakseen tehokas. Tämä voi myös herättää kysymyksen siitä, mitkä hallinnolliset puitteet sopivat parhaiten merten aluesuunnittelua varten.

Rajat ylittävä yhteistyö ja kuuleminen

Rajat ylittävä yhteistyö on välttämätöntä eri ekosysteemejä koskevien suunnitelmien johdonmukaisuuden varmistamiseksi. Sen pohjalta kehitetään yhteisiä standardeja ja prosesseja ja parannetaan merten aluesuunnittelun laatua kokonaisuudessaan. Jotkin järjestöt, kuten HELCOM, ovat jo aloittaneet tämän työn.

Seurannan ja arvioinnin sisällyttäminen suunnitteluprosessiin

Merten aluesuunnittelua tehdään jatkuvasti muuttuvassa ympäristössä. Se perustuu tietoon, joka todennäköisesti muuttuu ajan mittaan. Suunnitteluprosessin on oltava tarpeeksi joustava, jotta se voi vastata tällaisiin muutoksiin ja jotta suunnitelmiin voidaan tehdä muutoksia hyvissä ajoin. Näiden kahden vaatimuksen täyttämiseksi merten aluesuunnitteluun pitäisi sisällyttää avoin ja säännöllinen seuranta- ja arviointimekanismi.

Maa-alueiden suunnittelun ja merten aluesuunnittelun välisen yhdenmukaisuuden varmistaminen – suhde rannikkoalueiden yhdennettyyn käyttöön ja hoitoon

Maa-alueiden suunnittelujärjestelmien (rannikkovyöhykkeet mukaan luettuina) ja merten suunnittelujärjestelmien välisen yhdenmukaisuuden varmistaminen on haasteellista. Rannikkoalueet ovat merten kehityksen ja maa-alueen kehityksen välinen ”sarana”. Merten aluesuunnittelussa on otettava huomioon valuma-alueet sekä maataloustoiminnasta ja kaupunkien kasvusta maahan kohdistuvat vaikutukset. Tämän vuoksi maa-alueiden suunnittelua pitäisi koordinoida merten aluesuunnittelun kanssa. Asianomaisten yksiköiden pitäisi tehdä yhteistyötä, ja sidosryhmät olisi saatava mukaan johdonmukaisuuden varmistamiseksi.

Vankka tieto- ja osaamispohja

Merten aluesuunnittelun on perustuttava luotettavaan ja tieteelliseen tietoon. Suunnittelun on kehityttävä samaan tahtiin tiedon kanssa (nk. mukautuva hoito). Komissio on kehittänyt useita tieteellisiä ja tiedonkeruuvälineitä, joista on hyötyä merten aluesuunnittelulle tässä prosessissa. Näihin kuuluvat Euroopan meripoliittinen seurantakeskus ja tietoverkko (EMODNET), merenkulun sosioekonomisia tilastoja koskeva yhdennetty tietokanta (jota ESTAT parhaillaan kehittää), Euroopan merikartasto (julkaistaan vuonna 2009) ja ympäristön ja turvallisuuden maailmanlaajuinen seuranta (Kopernikus).

PÄÄTELMÄT JA NÄKYMÄT

Merten aluesuunnittelu on tärkeä työkalu Euroopan yhdennetyn meripolitiikan kehittämisessä. Tässä tiedonannossa pyritään hahmottamaan ensimmäiset vaiheet kohti merten aluesuunnittelua koskevaa yhteistä lähestymistapaa. Siinä määritellään keskeiset periaatteet sekä käytännön että voimassa olevan lainsäädännön pohjalta, ja siten pyritään edistämään keskustelua merten aluesuunnittelun kehityksen ohjaamiseksi EU:ssa.

Tämän keskustelun helpottamiseksi Euroopan komissio laatii vuoden 2009 alkupuolella työohjelman, joka sisältää seuraavat vaiheet:

- Neljän työpajan sarjan järjestäminen vuonna 2009. Näissä työpajoissa saatetaan yhteen kaikkien asianomaisten alojen sidosryhmien edustajat. Tavoitteena on keskustella tässä tiedonannossa ehdotetuista periaatteista.

- Pilottihankkeiden järjestäminen vuonna 2009. Tavoitteena on kehittää merten aluesuunnittelun rajat ylittävään yhteistyöhön liittyviä näkökohtia.

- Raportin laatiminen. Raportissa esitetään seminaarien tuloksiin perustuvat johtopäätökset ja ehdotetaan jatkotoimia.

EU:n yhdennetyssä meripolitiikassa sovelletaan innovatiivista lähestymistapaa päätöksentekoon. Merten aluesuunnittelu on yksi niistä välineistä, joita voidaan käyttää tämän lähestymistavan edistämiseksi.

[1] KOM(2007)575.

[2] SEC(2007)1278.

[3] Tässä asiakirjassa käytetään termiä merten aluesuunnittelu , vaikka esimerkiksi jäsenvaltiot käyttävät synonyymisesti muitakin termejä. Englanninkielisessä tekstissä suositaan termiä ” maritime spatial planning” termin ” marine spatial planning” sijaan prosessin monialaisen lähestymistavan korostamiseksi. (Vastaavaa eroa mainittujen termien välillä ei tehdä suomen kielessä).

[4] Tiedonanto on sinisen kirjan 3.2 kohdan mukainen.

[5] http://ec.europa.eu/environment/eussd/.

[6] http://ec.europa.eu/maritimeaffairs/study_employment_en.html.

[7] Tähän ei sisälly raaka-aineiden, kuten öljyn, kaasun tai kalojen, arvoa. http://ec.europa.eu/maritimeaffairs/pdf/com_2006_0275_en_part2.pdf.

[8] Tässä todennäköinen viittaus satamien kehitystä koskeviin suuntaviivoihin, joita ympäristöasioiden pääosasto ja energian ja liikenteen pääosasto valmistelevat parhaillaan.

[9] http://www.defra.gov.uk/marine/legislation/index.htm.

[10] www.scotland.gov.uk/marinebill.

[11] http://www.bsh.de/en/The_BSH/Notifications/Spatial_Planning_in_the_German_EEZ.jsp.

[12] http://www.mumm.ac.be/EN/Management/Sea-based/index.php.

[13] http://www.plancoast.eu/.

[14] http://www.noordzee.org/nz/index.jsp.

[15] http://www.regjeringen.no/en/dep/md/Selected-topics/Svalbard_og_polaromradene/Integrated-Management-of-the-Barents-Sea.html?id=87148.

[16] Sea Enhancement Scheme (SES).

[17] http://www.plancoast.eu/.

[18] http://www.mityc.es/Electricidad/Seccion/InstalacionesEolicas/EstudioEstrategico/.

[19] Esimerkiksi hankkeet, jotka on rahoitettu Itämeren ja Pohjanmeren sekä Keski-Euroopan, Adrianmeren, Tonavan ja Kaakkois-Euroopan merialueiden (CADSES) monikansallisista ohjelmista.

[20] www.eu-hermes.net.

[21] http://ec.europa.eu/world/enp/funding_en.htm.

[22] Hyväksytty vuonna 1982, tuli voimaan 1994. Euroopan yhteisö ja kaikki jäsenvaltiot ovat UNCLOSin osapuolia.

[23] http://www.imo.org/Conventions/contents.asp?topic_id=258&doc_id=681.

[24] 2008/56/EY.

[25] Meristrategiadirektiivin johdanto-osan 3 kappale.

[26] 2000/60 EY.

[27] 79/409/ETY, EYVL L 103, 25.4.1979 (lintudirektiivi) ja 92/43/ETY, EYVL L 206, 22.7.1992 (luontotyyppidirektiivi).

[28] 2001/42/EY, EYVL L 197.

[29] 97/11/EY, EYVL L 073, 14.3.1997 (muutetaan direktiiviä 85/337/ETY).

[30] Asetus (EY) N:o 2371/2002.

[31] http://ec.europa.eu/fisheries/cfp/management_resources/environment/natura_2000_en.htm: meri- ja kalastusasioiden pääosaston ja ympäristöasioiden pääosaston kalastustoimia koskevat suuntaviivat Natura 2000 –merialueita varten.

[32] 2002/413/EY, EYVL L 148.

[33] KOM (2008)736.

[34] Ministerikokouksen julistus Pohjanmeren suojelemisesta. Maaliskuu 2002, XI luku. Pohjanmeren aluesuunnittelua koskeva yhteistyö.

[35] Allekirjoitettu Madridissa 21.1.2008.

[36] KOM(2008)395 lopullinen.