[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO | Bryssel 20.11.2007 KOM(2007) 726 lopullinen KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE SEKÄ ALUEIDEN KOMITEALLE Mahdollisuudet, väylät ja yhteisvastuu: 2000-luvun Euroopan uusi sosiaalinen visio SISÄLLYSLUETTELO 1. Johdanto 3 2. Sosiaalinen todellisuus muutoksessa 4 3. Euroopan sosiaalinen visio: hyvinvointia mahdollisuuksien, väylien jayhteisvastuun avulla 6 4. Keskeiset toiminta-alat 7 5. EU:n tehtävä 10 6. Jatkotoimet 12 1. JOHDANTO MITEN HYVINVOINTIA, ELÄMÄNLAATUA JA EUROOPAN KANSALAISTEN YHTEISIÄ ARVOJA VOIDAAN PARHAITEN EDISTÄÄ NYKYMAAILMASSA? TÄMÄ ON KESKEINEN KYSYMYS KOMISSION LAATIMASSA EUROOPAN KANSALAISTEN TOIMINTASUUNNITELMASSA [1], ja se on keskeisellä sijalla myös sisämarkkinoilla, kasvua ja työllisyyttä koskevassa Lissabonin strategiassa sekä kestävän kehityksen strategiassa, jotka ovat Euroopan tärkeimpiä toimintavälineitä. Kaikkien näiden politiikkojen on perustuttava vankkaan ymmärrykseen Euroopan sosiaalisesta todellisuudesta ja kehityttävä sen mukana. Mikä tilanne sitten on? - Eurooppalaiset yhteiskunnat muuttuvat nopeasti. Eurooppalaiset elävät pitempään, perhemallit muuttuvat ennennäkemättömällä tavalla, sukupuolet tasa-arvoistuvat ja ihmiset pyrkivät sopeutumaan uudenlaiseen liikkuvuuteen ja monimuotoisuuteen. - Globalisaatio, teknologian kehitys ja talouskehitys vaikuttavat elin- ja työskentelytapoihin. Ne tarjoavat työmahdollisuuksia, vaativat uusia taitoja ja nopeuttavat muutosvauhtia. Niiden hyödyt ja riskit eivät jakaudu tasaisesti, ja osalla väestöstä on vaikeuksia mukautua. Silloin vaarana on työttömyys ja syrjäytyminen. - Myös EU on muuttunut. EU:n kansalaisia on nyt 500 miljoonaa ja se on monimuotoisempi. Uusien jäsenvaltioiden liittymisen myötä rauhan, vapauden ja vaurauden tuoma hyöty on levinnyt koko unioniin ja sen naapurimaihin. Tämä kehitys tarjoaa ennennäkemättömiä mahdollisuuksia, jotka näkyvät valinnanvapautena, terveyden parantumisena ja eliniän pidentymisenä, elinolojen kohenemisena ja yhteiskuntien innovatiivisuuden ja avoimuuden lisääntymisenä. Toisaalta se luo myös uusia sosiaalisia riskejä, jotka voivat vähentää mahdollisuuksia ja ruokkia turvattomuuden, eristyneisyyden, epätasapuolisuuden ja epätasa-arvon tuntemuksia. EU:lta odotetaan laajalti, että se ottaisi näkyvämmän roolin kansalaisten hyvinvoinnin edistämisessä globalisaation yhteydessä, auttaisi ennakoimaan ja hallitsemaan muutosta sekä edistäisi eurooppalaisia arvoja maailmanlaajuisesti. Voidakseen paremmin reagoida näihin huolenaiheisiin ja vastata odotuksiin, komissio on käynnistänyt laaja-alaisen kuulemisen sosiaalisista muutoksista EU:ssa. Komissio on virittänyt keskustelua Eurooppa-politiikan neuvonantajien toimiston (BEPA) keskusteluasiakirjan ja Eurobarometri-kyselyn[2] tulosten pohjalta eri sidosryhmien, jäsenvaltioiden ja EU:n muiden toimielinten keskuudessa[3] sekä käynnistänyt Internet-kuulemisen kerätäkseen näkemyksiä Euroopan sosiaalisesta todellisuudesta. Tämän tiedonannon tarkoitus on monipuolistaa meneillään olevaa keskustelukierrosta Euroopan sosiaalisesta todellisuudesta laajentamalla keskustelua analysoinnista vastausten antamiseen. Tästä visiosta annettavaa palautetta voidaan käyttää valmisteltaessa uutta sosiaalista toimintaohjelmaa, jonka komissio esittää vuoden 2008 puolivälissä. 2. SOSIAALINEN TODELLISUUS MUUTOKSESSA Maailmanmitassa eurooppalaiset yhteiskunnat ovat hyvinvointiyhteiskuntia, ja eurooppalaiset kertovat kyselyissä olevansa tyytyväisiä elämäänsä. Tulevaisuudesta kysyttäessä etenkin nuoret ilmaisevat kuitenkin epävarmuutta ja huolta. Miksi? Näkemykset tietysti vaihtelevat suuresti yksilöiden ja maiden tai alueiden välillä. Yhteistä kaikille jäsenvaltioille on kuitenkin se, että niissä on käynnissä nopea ja perusteellinen muutos[4]. - Yhteiskunta - Eliniänodote on noussut eurooppalaisissa yhteiskunnissa merkittävästi. Se oli miesten osalta 43,5 vuotta vuonna 1900, 75,5 vuotta vuonna 2000 ja vuoden 2050 ennuste on 82 vuotta. Naisten vastaavat luvut ovat 46,0 vuotta, 81,4 vuotta ja ennuste 87,4 vuotta. Euroopassa on vallinnut rauha 60 vuotta, lääketiede on kehittynyt ja elin- ja työolot kohentuneet, minkä ansiosta yhä suurempi osuus eurooppalaisista viettää eläkepäiviään pitempään ja aktiivisemmin. Tällä on mittavia vaikutuksia sosiaaliturvajärjestelmiin, joiden menojen ennakoidaan nousevan suhteessa BKT:hen 2,5 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä ja 4,3 prosenttiin vuoteen 2050 mennessä. Samaan aikaan terveydenhuoltopalveluiden saatavuus ja terveen eliniän odote vaihtelevat huomattavasti eri väestöryhmien ja alueiden välillä. - Syntyvyys on laskussa, mutta vaikuttaa siltä, että lapsia toivotaan usein enemmän kuin pystytään hankkimaan. Tähän vaikuttavat monet tekijät yhdessä, kuten vanhempien vastuunjaon epätasapuolisuus, puutteet lasten päivähoitojärjestelyissä, asumisolot ja perhe-elämälle hankala työn organisointi. - Sosiaaliset riskit, kuten vanhusten joutuminen riippuvuussuhteeseen ja sosiaalinen eristyneisyys saattavat kasvaa näiden väestömuutosten tuloksena. Tällä hetkellä 28 prosenttia yli 70-vuotiaista elää yksin. Jopa kaksi kolmannesta yli 75-vuotiaista on riippuvaisia epävirallisesta hoidosta, jota antaa useimmiten perhe, etenkin naispuoliset lähiomaiset. Joka kuudes vanhus elää köyhyydessä. Erityisesti naisvanhuksilla on usein pieni eläke lyhyemmän työuran seurauksena. - Sukupolvien välille uhkaa syntyä kuilu, joka koskee palkkoja, työsuhdeturvaa ja asuntojen saatavuutta sekä väestön ikääntymisen taloudellisten vaikutusten jakamista. Kun nuoremman sukupolven odotukset ja tarjolla olevat mahdollisuudet eivät kohtaa, sukupolvien välille uhkaa syntyä kitkaa. - Perhemallien muutos, josta ovat osoituksena avioliittojen hajoaminen, yksinhuoltajuus ja sukusiteiden heikkeneminen, nostaa esiin uusia kysymyksiä työn ja yksityiselämän tasapainottamisesta ja hoivavastuusta. Yksinhuoltajatalouksissa on suurempi työttömyysriski. - Sukupuolten tasa-arvo paranee, mutta tasa-arvoa ei ole vielä läheskään saavutettu yhdessäkään 27 jäsenvaltiosta. Naiset ovat edelleen aliedustettuina työmarkkinoilla sekä talouselämän ja politiikan johtopaikoilla. Sukupuolten välinen palkkaero on edelleen keskimäärin 15 prosenttia. Sukupuolia koskevat stereotypiat ovat sitkeässä. - Ihmisten tuloissa ja heille tarjolla olevissa mahdollisuuksissa on suuria eroja eri alueiden, maaseudun ja kaupunkien sekä eri jäsenvaltioiden välillä. Yli 100 miljoonalla ihmisellä on käytössään enintään 22 euroa päivässä. Köyhien joukossa on paljon lapsia, ja lapsiköyhyys lisääntyy monissa jäsenvaltioissa. Näillä lapsilla on paljon suurempi syrjäytymisen ja köyhyyden riski myöhemmin elämässään. - Maahanmuutto koettelee jäsenvaltioiden kotouttamisstrategioiden toimivuutta etenkin suurimmissa kaupungeissa ja rajaseuduilla. - Talous - Vaikka työllisyys on paranemassa ja Eurooppaan syntyi vuonna 2006 3,5 miljoonaa uutta työpaikkaa, työttömyys on edelleen korkeaa monissa osissa Eurooppaa. - Väestömuutokset lisäävät taitojen ja tarjolla olevien työpaikkojen kohtaanto-ongelman riskiä. Keskimääräinen työmarkkinoiltapoistumisikä on nousemassa, mutta 55–64-vuotiaista miehistä 47 prosenttia ja naisista 65 prosenttia on jäänyt pois työmarkkinoilta. - Työelämä muuttuu voimakkaasti teknologian kehityksen, talouselämän muuttuvien vaatimusten ja palvelusektorin kasvun yhteisvaikutuksen vuoksi. Työvoiman on sopeuduttava kasvavaan muutosvauhtiin hankkimalla uusia taitoja, sopeutumalla uudenlaisiin liiketoimintamalleihin tai mukautumalla kuluttajamieltymysten muutokseen. Toisaalta tietotekniikan ja liukuvan työajan ja etätyön yleistymisen myötä on myös mahdollista joustavoittaa työskentelytapoja. - Työtavat ja -olot muuttuvat monimuotoisemmiksi ja epäsäännöllisemmiksi. Koko työuran tekeminen samassa työpaikassa ei ole enää mahdollista, vaan työelämää leimaavat uudenlaiset työsopimukset, osa-aikatyön yleistyminen, suurempi maantieteellinen liikkuvuus ja sekä työpaikan että työsuhteen laadun muuttuminen useammin työelämän aikana. Vaarana onkin, että työmarkkinat polarisoituvat. Kasvavista palkkaeroista on merkkejä, ja vähän koulutetut jäävät helposti huonoihin työpaikkoihin ilman etenemismahdollisuuksia. - Tietoyhteiskunnassa tietopääomalla, koulutuksella ja taidoilla on entistä suurempi merkitys työpaikkojen luomisessa ja sosiaalisen osallisuuden lujittamisessa. Joka viides koululainen ei kuitenkaan saavuta luku- ja laskutaidon perustasoa, ja kuusi miljoonaa nuorta lopettaa koulunkäynnin ilman päättötodistusta. Tämä herättää kysymyksiä Euroopan koulutusjärjestelmien laadusta ja tehokkuudesta. Nuorilla ja etenkin näillä koulunsa keskeyttäneillä on vaikeuksia työmarkkinoille pääsyssä, sillä kouluttamattomille on yhä vähemmän töitä ja mahdollisuudet elinikäiseen oppimiseen jakautuvat erittäin epätasaisesti. - Elämäntyylit ja arvot - Perinteiset siteet perheen, sosiaaliryhmän ja uskonnollisen yhteisön sisällä heikkenevät. Arvot yksilöllistyvät ja kulttuuri sirpaloituu painopisteen siirtyessä yhteiskunnasta kokonaisuutena yksilöön ja kuluttajaan, mikä asettaa uudenlaisia haasteita suvaitsevaisuudelle ja toisten kunnioittamiselle. Samaan aikaan syntyy uudenlaista yhteisvastuuta muun muassa vapaa-ajan ja kulttuurin piirissä. - Perinteisen poliittisen osallistumisen merkitys koetaan aiempaa vähäisempänä, ja luottamus julkisiin instituutioihin on usein heikkoa. Toisaalta esiin nousee uudenlaista, joustavampaa kansalaisaktiivisuutta ja halua vaikuttaa tulevaisuuteen. - Globalisaatio on lisännyt erilaisuuden kohtaamista, mikä ruokkii uteliaisuutta ja rikastaa yhteisöjä. Samalla se on aiheuttanut huolta kulttuurisesta monimuotoisuudesta ja kulttuurien välisestä vuoropuhelusta sekä Euroopan kyvystä puolustaa yhteisiä arvojaan. - Uudenlaisia sosiaalisia ongelmia tulee esiin, esimerkkeinä stressi ja masentuneisuus, ylipainoisuus, ympäristöperäiset sairaudet ja liikunnan puute. Näiden rinnalla säilyvät perinteiset ongelmat, kuten sosiaalinen eristyneisyys, mielisairaudet, huumeet ja alkoholi, rikollisuus ja turvattomuus. - Tietotekninen vallankumous ja uudet viestintävälineet ovat tarjonneet uusia muotoja kansalaisten keskusteluun ja osallistumiseen. Vaarana on kuitenkin uudenlaisten ”viestintäkuilujen” syntyminen eri yhteisöjen ja sukupolvien välille toisten jäädessä keskustelun ulkopuolelle. On myös viitteitä tietoteknisestä kahtiajaosta, sillä vähemmän koulutetuilla, vanhemmalla ikäluokalla ja työelämän ulkopuolella olevilla kansalaisilla on vaikeuksia uuden tekniikan hyödyntämisessä. - Monissa osissa Eurooppaa hyvinvoinnin perustana olevilla tuotanto- ja kulutustavoilla on vaikutusta muun muassa ilmastonmuutokseen ja luonnonvaroihin kohdistuvan paineen kasvuun. Nykyisen elämäntyylin kielteisten vaikutusten korjaaminen merkitsee toimintatapojen muuttamista ja sillä on suuria sosiaalisia vaikutuksia. - Tekniikan kehitys on herättänyt eettisiä kysymyksiä muun muassa sairaanhoidon, geeniterapian, kantasolujen jne. osalta. Nykyiset hyvinvointivaltiot eivät välttämättä ole valmiita mukautumaan näihin uusiin ja monilta osin ennennäkemättömiin haasteisiin huolimatta monista käynnissä olevista uudistuksista. 3. EUROOPAN SOSIAALINEN VISIO: HYVINVOINTIA MAHDOLLISUUKSIEN, VÄYLIEN JA YHTEISVASTUUN AVULLA EU:ssa on muotoutumassa uusi sosiaalinen visio siitä, miten hyvinvointia olisi parasta edistää nykyhaasteissa. Uuden lähestymistavan ytimenä ovat mahdollisuudet, väylät ja yhteisvastuu: - Mahdollisuudet: hyvät eväät elämään, omien kykyjen kehittäminen ja innovatiivisen, avoimen ja nykyaikaisen Euroopan tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntäminen - Väylät: uusia ja tehokkaampia tapoja hankkia koulutusta, edetä työmarkkinoilla, saada laadukasta terveydenhuoltoa ja sosiaaliturvaa sekä osallistua kulttuuriin ja yhteiskuntaelämään - Yhteisvastuu: sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja kestävyyden lujittaminen ja sen varmistaminen, ettei kukaan putoa yhteisön ulkopuolelle. Tässä visiossa näkyy se yhä enemmän kannatusta saava näkemys, että vaikka yhteiskunta ei voi taata kaikille kansalaisille yhtä menestyksekästä elämää, sen on entistä määrätietoisemmin vaalittava yhtäläisiä mahdollisuuksia. Ei ole olemassa yhtä, koko Euroopalle sopivaa lähestymistapaa, mutta on yhteisiä haasteita ja yhteinen tarve toimia. Keskeisenä tavoitteena on mahdollisuuksien jakaminen laajemmalle, jotta EU:ssa jokaisella olisi ulottuvillaan resurssit, palvelut, edellytykset ja valmiudet toteuttaa teoriassa yhtäläisiä mahdollisuuksia ja aktiivista kansalaisuutta käytännössä. Tässä on kyse sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta ja yhteenkuuluvuudesta. Kuilu taloudellisen ja teknologisen muutoksen voittajien ja häviäjien välillä voi johtaa uudenlaiseen epätasa-arvoon, jossa jatkuvaan köyhyysriskiin liittyy uudenlaista syrjäytymistä. Nykyaikaisessa yhteisvastuullisessa yhteiskunnassa jokaisen pitäisi voida osallistua yhteiskuntaan täysimääräisesti ja jokaisella pitäisi olla mahdollisuuksia sosiaaliseen nousuun elämänsä eri vaiheissa. Kyseessä on taloudellinen välttämättömyys. Talouskasvun, aktiivisten työmarkkinoiden ja elintason ylläpito sekä sosiaalisen syrjäytymisen ehkäisy edellyttävät toimivaa, eteenpäin suuntautunutta ja joustavaa yhteiskuntaa, joka panostaa inhimilliseen pääomaansa ja luo yksilöille mahdollisuuksia mennä eteenpäin kaikissa elämänvaiheissa. Kyseessä on myös taloudellisesti järkevä investointi, sillä jos sosiaalisiin ongelmiin tartutaan niiden syntyvaiheessa, se vähentää riskiä, että hyvinvointijärjestelmä joutuu sosiaalisten ongelmien ja taloudellisten mahdollisuuksien puutteen maksajaksi myöhemmässä vaiheessa. Kyseessä on poliittinen välttämyys. Luottamuksen rakentaminen on keskeistä edistyksen, uudistamisen ja muutoshalukkuuden kannalta. 4. KESKEISET TOIMINTA-ALAT Mahdollisuuksiin, väyliin ja yhteisvastuuseen perustuva visio vaatii investointia. Se vaatii uutta sitoutumista Euroopan inhimillisten voimavarojen täysimääräiseen hyödyntämiseen ja kaikkien kansalaisten mahdollisuuksien laajentamiseen. - Investointi nuoriin: Uudet sosiaaliset muutokset vaikuttavat voimakkaasti nuoriin. Tutkimukset osoittavat, että yksilön mahdollisuudet elämässä määräytyvät usein siihen mennessä, kun lapsi tulee kouluikään. Keskeinen vaikutus on perhetaustalla ja lähiympäristöllä. Tärkeimmät kognitiiviset taidot, lasku- ja lukutaito, hankitaan jo varhaislapsuudessa. Ihmisen oppimisvalmiudet, koulutushalukkuus, asenteet yhteiskunnalliseen osallistumiseen sekä ravitsemus- ja elämäntapavalinnat muotoutuvat nuorena. Tarvitaan innovatiivisia lähestymistapoja, jotta voidaan parantaa nuorten hyvinvointia ja antaa paremmat eväät elämään. Erityisesti tarvitaan toimia päivähoidon ja pienten lasten esiopetuksen parantamiseksi, opetusohjelmien mukauttamiseksi, koulun keskeyttämisen vähentämiseksi ja niiden vaikeuksien vähentämiseksi, joita nuoret kohtaavat pyrkiessään työmarkkinoille, hankkiessaan asuntoa ja tarvitessaan rahoitusta. Investointi lapsiin ja nuoriin tunnustetaan yhä yleisemmin olennaiseksi keinoksi parantaa yksilön tulevaisuudennäkymiä. Tässä on kyse elinikäisestä investoinnista, investoinnista tulevaisuuteen. - Investointi mielekkääseen työuraan: Jokainen kokee tämän päivän ja huomisen työelämässä monia siirtymiä: koulun ja työn, eri työpaikkojen ja erilaisten työsuhteiden, työnhaun ja koulutuksen, urakatkojen ja hoitovapaiden välillä sekä työelämästä eläkkeelle. On vaara, että ne, jotka pärjäävät, ja ne etenkin vähän koulutetut, jotka eivät pärjää, ajautuvat hyvin etäälle toisistaan. Ihmisen koko elinkaaren kattavan lähestymistavan mukaan työmarkkinoista on tehtävä joustavammat ja niiden on tarjottava tarvittavia kannustimia ja suojatoimenpiteitä, jotta työntekijät ja yritykset voivat hallita muutosta ja hyötyä työelämän monimuotoistumisesta. Työsuhdeturva ja työelämän jousto (ns. joustoturva) voivat lujittaa ja tukea toisiaan ja parantaa ihmisten valmiuksia astua työelämään, kehittyä ja pysyä työelämässä pitempään, sillä niillä voidaan helpottaa siirtymävaiheita koko työuran ajan. Nyt on tapahtumassa suuri poliittinen ja kulttuurinen muutos: varhaiseläkkeeseen johtavan ”elinikäisen työpaikan” tilalle on tulossa "elinikäinen työllisyys", aktiivisen ikääntymisen strategioita, joihin sisältyy elinikäinen oppiminen entistä korostetummin ja helpommin saavutettavana, joustavat työjärjestelyt, turvalliset ja innovatiiviset työolot sekä modernit ja tehokkaat sosiaalisen suojelun mekanismit. Tällä tavalla saadaan houkuteltua enemmän ihmisiä työhön ja pidettyä heidät työssä, niin että he voivat toteuttaa omia toiveitaan ja samalla työskennellä tuottavammin. - Investointi pitempään ja terveempään elämään: Väestön ikääntymisen vaikutukset ovat tulossa esiin. Uusilla terveydellisillä ja sosiaalisilla riskeillä on kauaskantoisia vaikutuksia sosiaaliturvajärjestelmiin. Väestörakenteen muutos tarjoaa kuitenkin myös uusia mahdollisuuksia innovatiivisten palveluiden, tavaroiden ja teknologioiden levittämiseen esimerkiksi vanhustenhuollossa, mikä voi tarjota kasvupotentiaalia ja työpaikkoja. Ihmisen elinkaarta ajatellen ikääntymisen sosiaaliset ja taloudelliset vaikutukset vaativat sukupolvien välisen vastuun ja kustannusten merkittävää uudelleenjakoa. Euroopan olisi hyödynnettävä kunnolla hyvän taloudellisen tilanteen tarjoamaa tilaisuutta merkittäviin uudistuksiin. - Investointi sukupuolten tasa-arvoon: Naisten osallistumiselle työ- ja yhteiskuntaelämään on edelleen liian monia esteitä. Lisäksi on riski, että ikääntymiseen liittyvä hoitovastuu lankeaa suhteettomasti naisille. Eurooppalainen sosiaali- ja veropolitiikka on perinteisesti perustunut malliin, jossa mies elättää perhettä. On jatkettava siirtymistä malliin, joka tukee yksilön oikeuksia ja kahden elättäjän perheitä, joissa molemmat aikuiset ovat työelämässä ja työ, yksityiselämä ja perhe pystytään sovittamaan yhteen. Prioriteetteja tässä ovat palkkaerojen korjaaminen, verotuksen korjaaminen työntekoon kannustavammaksi, kohtuuhintaisen ja kaikkien ulottuvilla olevan lasten- ja vanhustenhoidon kehittäminen ja sellaisten perhemyönteisten käytäntöjen levittäminen työpaikoilla, joissa lomia ja vapaita voidaan järjestellä joustavammin työuran aikana. Tällaisilla toimenpiteillä helpotetaan ihmisten pysymistä työelämässä ja vähennetään köyhyyden riskiä. - Investointi aktiiviseen osallisuuteen ja syrjimättömyyteen: Tarjolla olevat mahdollisuudet eivät jakaudu nykyisissä yhteiskunnissa tasaisesti. Työpaikkojen todellisessa saatavuudessa, elinikäisessä oppimisessa ja sosiaali- ja terveyspalveluissa esiintyy huomattavaa vaihtelua EU:ssa. Merkittävä osa EU:n väestöstä kokee köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä, ja heillä on vakavia vaikeuksia kohtuullisen toimeentulon saamisessa ja työpaikan löytämisessä. Jokainen tilanne on erilainen. Ongelman ratkaisuun vaaditaan tapauskohtaisia toimenpiteitä, joissa yhdistyvät ihmisarvoiseen elämään riittävä tukitaso ja yhteys työmarkkinoihin työtilaisuuksien tai ammatillisen koulutuksen kautta sekä tuomalla perussosiaalipalvelut paremmin saataville. Lisäksi noin 44,6 miljoonaa 16–64-vuotiasta (16 prosenttia EU:n työikäisestä väestöstä) katsoo, että heillä on pitkäaikainen sairaus tai vamma. Monet heistä ovat halukkaita ja kykeneviä työhön, kunhan työolot soveltuvat. Vammaan, ikään, uskontoon, rotuun, etniseen alkuperään tai seksuaaliseen suuntautumiseen perustuva syrjintä on kielletty mutta haittaa silti monien mahdollisuuksia. Kun väestö ikääntyy ja jopa viisi sukupolvea saattaa olla elossa samaan aikaan, mieltymykset yksilöllistyvät ja muuttovirrat moninaistuvat, yhteiskunnat muuttuvat avoimemmiksi, monimuotoisemmiksi ja monimutkaisemmiksi. Erilaisuuden hyväksyminen, heikoimmassa asemassa olevien aktiivinen osallistaminen, tasa-arvon edistäminen ja syrjinnän poistaminen ovat henkilökohtaisen vapauden saavuttamiseksi ja voimaantumiseksi keskeisiä prioriteetteja eurooppalaisille. - Investointi liikkuvuuteen ja onnistuneeseen kotoutumiseen: Eurooppalaiset liikkuvat entistä enemmän. Euroopan nuoriso liikkuu enemmän kuin aiemmat sukupolvet, ja vapaa liikkuvuus EU:ssa on kansalaisten perusoikeus. EU:n sisäinen liikkuvuus on terve merkki yhdentyneestä taloudesta. Lisäksi jatkuvaa maahanmuuttoa pidetään Euroopalle välttämättöminä, jotta se selviytyy väestön ikääntymisen ja työikäisen väestön vähenemisen haasteista. Maahanmuutosta tulee luultavasti aiempaa monimuotoisempaa siten, että yhä suurempi joukko maahanmuuttajista palaa myöhemmin kotimaahansa. Tämä merkitsee sitä, että eurooppalaisista yhteiskunnista tulee avoimempia, monimuotoisempia ja monimutkaisempia. Tarvitaan uusia pitkän tähtäimen lähestymistapoja, jotta maahanmuuttajien kotouttamista voidaan parantaa tukien keskinäistä kunnioitusta tässä kaksisuuntaisessa prosessissa, jossa on sekä oikeuksia että velvollisuuksia. - Investointi kansalaisaktiivisuuteen, kulttuuriin ja vuoropuheluun: Aktiivinen yhteisöllinen toiminta esimerkiksi kulttuurin, urheilun, kansalaistoiminnan ja politiikan aloilla edistää yhtenäisyyttä ja yhteisvastuuta Euroopassa ja saattaa siten lievittää sirpaloitumisen ja eristymisen riskiä. Vapaaehtoistyöllä ja kansalaistoiminnalla on myös merkittävä rooli sosiaalisen yhteenkuuluvuuden lujittamisessa. Kulttuurivaihto on erittäin vilkasta nykypäivän Euroopassa. Vapaa-ajan lisääntyminen on luonut ennennäkemättömän laajaa kysyntää uusille kulttuurituotteille. Euroopan kulttuurinen monimuotoisuus on henkisen rikkauden ja inspiraation lähde maailmanlaajuisesti. Se on myös taloudellinen etu. Innovoinnilla ja luovuudella on suuri merkitys talouselämän toiminnassa ja työpaikkojen luomisessa tietoyhteiskunnassa. Nämä investoinnit kohdistuvat yhteiskuntien inhimilliseen ja sosiaaliseen pääomaan. Ne vaativat toimia yksilöiltä, perheiltä, paikallisyhteisöiltä, sosiaalialan ja liike-elämän instituutioilta, kansalaisjärjestöiltä ja hallinnon eri tasoilta. Joissain tapauksissa tämä saattaa merkitä sosiaalimenojen uudelleenkohdentamista tai uutta jakoa. Kyse ei ole pelkästään siitä, että paikataan yhteiskunnan epäonnistumista. Kyse on sosiaalisista investoinneista, joita on perusteltava käyttämällä parhaita käytettävissä olevia arvioita siitä, mikä on niistä saatava sosiaalinen ja taloudellinen tuotto kestävän kehityksen näkökulmasta. Esimerkiksi investoinnit varhaislapsuuteen, koulutukseen tai ehkäisevään terveydenhuoltoon ovat erittäin tuottoisia, sillä ne maksavat itsensä takaisin myöhemmin yksilön elinkaaren aikana tai seuraavassa sukupolvessa sekä korkeampana työllisyytenä ja tuottavuutena että vähentämällä niitä valtavia kustannuksia, joita hyvinvointiyhteiskunnan murenemisesta aiheutuisi eurooppalaisille yhteiskunnille. Tällä tavalla tasapuolisuus ja tuloksellisuus saadaan yhdistettyä. 5. EU:N TEHTÄVÄ Päävastuu toimintapoliittisista muutoksista tämän vision muuttamiseksi todellisuudeksi on jäsenvaltioilla. Toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden mukaisesti EU voi toimia ainoastaan, jos sen toimet tarjoavat todistettavasti lisäarvoa. Tätä kansalaiset odottavat, ja se on yleensä tehokkain toimintatapa. Tämä ei kuitenkaan estä EU:ta ottamasta proaktiivisempaa roolia. Se voi vauhdittaa muutosta ja ohjata ja tukea tarvittavia uudistuksia. Tällä roolilla on vankka perusta: yhteisön säännöstö sekä uudistussopimuksen 2 artiklassa ja perusoikeuskirjassa selkeästi mainitut yhteiset oikeudet ja arvot eli ihmisarvon kunnioittaminen, vapaus, kansanvalta, tasa-arvo, oikeusvaltio ja ihmisoikeuksien, myös vähemmistöjen oikeuksien, kunnioittaminen. Nämä ovat kaikille jäsenvaltioille yhteisiä arvoja – ovathan ne eurooppalaisia yhteiskuntia, joille on ominaista moniarvoisuus, syrjimättömyys, suvaitsevaisuus, oikeudenmukaisuus, yhteisvastuu sekä sukupuolten tasa-arvo. EU:n vahvuus on siinä, ettei se ole pelkästään arvoyhteisö vaan myös toimiva yhteisö, jossa jäsenvaltiot yhdistävät voimansa ja saavuttavat yhteisiä tuloksia. Uudistussopimukseen sisältyy horisontaalinen sosiaalilauseke, joka korostaa unionin sitoutumista työllisyyteen ja sosiaaliseen suojeluun ja jossa alueiden ja työmarkkinaosapuolten rooli vahvistetaan osaksi unionin poliittista, taloudellista ja sosiaalista rakennetta. Vastaaminen edellä esitettyihin uusiin haasteisiin edellyttää, että tämä yhteisvoima suunnataan innovatiivisiin talous- ja sosiaalipoliittisiin ratkaisuihin. Useimmat ratkaisut löytyvät paikalliselta, alueelliselta tai kansalliselta tasolta. EU voi kuitenkin auttaa ainakin viidellä tavalla: - Puitteiden asettaminen toiminnalle: Poliittiset ja käytännön erot ja eri jäsenvaltioiden kansallisten instituutioiden erilaisuus estävät yhdenmukaistamista monilla sosiaalipolitiikan aloilla. Yhteisten tavoitteiden saavuttamiseen on kuitenkin suuri tarve ja yhteistä halukkuutta. EU onkin asettanut monilla politiikan aloilla (esim. työllisyys, sosiaalinen osallistaminen, sosiaalinen suojelu, koulutus, nuoriso, kulttuuri, terveys ja maahanmuuttajien kotouttaminen) yhteisiä tavoitteita, joille on asetettu aikataulu, määrätty raportointimekanismit ja määritelty indikaattorit edistyksen seuraamiseksi ja parhaiden käytäntöjen vertaamiseksi. Kymmenen vuotta sitten käyttöön otettu Euroopan työllisyysstrategia, joka on nyt olennainen osa Lissabonin strategiaa, on osoittanut, että tällaisilla mekanismeilla voidaan vaikuttaa. Ne tuovat esiin prioriteetteja, jotka eivät olleet EU:n tasolla niin näkyvässä asemassa aikaisemmin (esim. työsuhdeturvan ja työelämän jouston yhdistäminen, työn laatu ja tuottavuus, lastenhoito, maahanmuutto, pimeä työ ja vähemmistökysymykset) sekä innovatiivisia ratkaisuja näihin. Nämä prosessit ovat olleet käynnissä jo useita vuosia. Niiden ansiosta jäsenvaltiot ja komissio ovat voineet määritellä yhteisiä tavoitteita, mutta ne eivät ole niinkään onnistuneet saamaan aikaan riittävää tahtoa ja poliittista pyrkimystä näiden yhteisten tavoitteiden saavuttamiseen. Kuten Lissabonin strategian tarkistuksen yhteydessä tehdään, EU:n olisi pohdittava, miten näistä vapaaehtoisista prosesseista saataisiin dynaamisempia ja miten niiden toteuttamiseen voitaisiin kiinnittää enemmän huomiota ottaen kuitenkin huomioon instituutioiden ja perinteiden erot. Yhteisiin periaatteisiin perustuvaa lähestymistapaa, jota on sovellettu joustoturvaan, voitaisiin soveltaa myös esimerkiksi niiden ihmisten saamiseen työmarkkinoille, jotka ovat loitontuneet niistä kauimmaksi, täysin eri maiden tilanteiden ja jäsenvaltioiden toimivallan mukaan. Lisäksi on kiinnitettävä huomiota johdonmukaisuuteen ja eri koordinointiprosessien yhteisvaikutuksen maksimointiin (esim. Lissabonin ja kestävän kehityksen strategiat, rakennerahastojen ohjelmasuunnittelu). - Euroopan arvojen ylläpitäminen ja yhdenvertaiset mahdollisuudet: EU:lla on vankat oikeudelliset puitteet muun muassa sukupuolten tasa-arvon, syrjimättömyyden, työntekijöiden vapaan liikkuvuuden ja työolojen ja työsuhde-ehtojen osalta. Eurooppalaiset työmarkkinaosapuolet ovat aktiivisesti neuvotelleet sopimuksia tai määritelleet yhteisiä strategioita keskeisissä asioissa, joista esimerkkeinä vanhempainlomat, työperäinen stressi, elinikäinen oppiminen ja rakenneuudistusten hallinta. Kun sosiaalinen todellisuus on muuttumassa, EU entisestään monimuotoistumassa ja uusi uudistussopimus on tekeillä, oikeudellista kehystä on tarkistettava ja tarvittaessa mukautettava, jotta sillä päästään sovittuihin tavoitteisiin tuloksekkaasti. EU:n lainsäädännön merkitys säilyy keskeisenä uudistussopimuksen mukaisten kansalaisten oikeuksien ylläpitämisessä, sillä sen avulla voidaan varmistaa kansallisten sääntöjen parempi yhteensopivuus. EU on esittänyt näkemyksensä myös siitä, miten Eurooppa voi menestyä globalisaation aikakaudella muovaamalla maailmanlaajuisia sääntöjä ja etsimällä parhaita tapoja edistää maailmanlaajuisten normien yhteensovittamista. - Kokemusten ja hyvien käytäntöjen jakaminen: Vaikka EU on hyvin monimuotoinen, jäsenvaltioissa esiintyy usein samoja yhteiskunnallisia kehityssuuntauksia ja käytännön vaikeuksia, joista voidaan oppia vastavuoroisesti hyvin paljon. EU:n tavoitteiden edistymistä on seurattava, arvioitava ja vertailtava. Sosiaalisia innovaatioita on testattava ja erilaisten investointien sosiaalista tuottoa on arvioitava. Parhaita käytäntöjä on levitettävä. Kokemusten vaihdossa, yhteisissä arvioinneissa ja vertaisarvioinneissa käytettäviä EU:n mekanismeja olisi vahvistettava. Olisi varmistettava, että ne kuuluvat mukaan kansallisiin ja EU:n tason merkittävimpiin poliittisiin keskusteluihin. Tähän olisi välttämätöntä saada paremmin mukaan kansalliset ja alueelliset parlamentit, paikallis- ja aluehallinnon viranomaiset, työmarkkinaosapuolet ja kansalaisjärjestöt. - Paikallisten, alueellisten ja kansallisten toimien tukeminen: EU:lla on ollut koheesiopolitiikkansa ja rakennerahastojensa kautta merkittävä rooli varallisuus- ja elintasoerojen kaventamisessa EU:ssa. Nämä rahastot ovat antaneet – ja antavat edelleen – vähemmän kehittyneille alueille ja jäsenvaltioille taloudellisia mahdollisuuksia saavuttaa muita, ja niiden avulla on lisätty jäsenvaltioiden välisiä yhteyksiä ja kauppaa. Nämä välineet on yhdistetty viime vuosina läheisemmin kasvua ja työllisyyttä koskeviin EU-politiikan tavoitteisiin. Euroopan sosiaalirahasto rahoittaa vuosina 2007–2013 työvoiman kouluttamista ja yritysten toimintaorganisaatioiden muuttamista innovatiivisemmaksi 75 miljardilla eurolla. Lisäksi komission aloitteesta on perustettu Euroopan globalisaatiorahasto, jolla autetaan niiden työtekijöiden paluuta työmarkkinoille, jotka on irtisanottu maailmankaupan muutosten vuoksi. Rahasto on tärkeä solidaarisuuden osoitus niille, jotka joutuvat kärsimään globalisaation seurauksista, ja se tarjoaa tehokkaita ehkäiseviä ja aktiivisia toimia, joiden avulla kyseiset henkilöt voivat sopeutua ja jatkaa elämässään eteenpäin. Komissio on käynnistänyt keskustelun EU:n talousarviosta vuoden 2013 jälkeen. Tämän sosiaalista todellisuutta koskevan kuulemisen tulokset on tärkeää saada mukaan siihen keskusteluun. - Tietoisuuden lisääminen ja vankan tietopohjan rakentaminen: EU:lla on tärkeä tehtävä keskeisten kysymysten esiin nostamisessa, keskustelun virittämisessä ja poliittisesti suopean ilmapiirin luomisessa Euroopan yhteisten haasteiden ratkaisemiselle. Keskustelua voivat myös ruokkia sellaiset aloitteet kuin Euroopan yhdenvertaisten mahdollisuuksien teemavuosi (2007), Euroopan kulttuurien välisen vuoropuhelun teemavuosi (2008) ja Euroopan teemavuosi köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseksi (2010). Koko EU:n kattavien ajantasaisten tilastojen ja indikaattoreiden puute on usein haitannut sosiaalikysymysten analysointia ja niistä tiedottamista. Vertailukelpoisen tiedon keruu on välttämätöntä ja haastavaa. Päätöksentekijät tarvitsevat tällaista tietoa, jotta heillä olisi enemmän annettavaa julkiseen keskusteluun ja jotta he voisivat arvioida aloitteiden sosiaalisia vaikutuksia. Monet eri säätiöt ja virastot (Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiö, hiljattain perustettu Euroopan perusoikeusvirasto ja Euroopan tasa-arvoinstituutti) tulevat kasvattamaan rooliaan päätöksenteon taustoittajina ja tiedon jakajina. Tietopohjaa voitaisiin lujittaa ja eurooppalaista poliittista keskustelua ruokkia myös systemaattisemman kuulemisen ja asiantuntijoista – myös EU:n ulkopuolisista – koostuvien riippumattomien paneelien käytön avulla. 6. JATKOTOIMET Sosiaalisen todellisuuden kartoituksen avulla pyritään tekemään tuore analyysi eurooppalaisten yhteiskuntien sosiaalisen muutoksen monimutkaisesta dynamiikasta, jotta nykyisten politiikkojen tarkoituksenmukaisuutta ja soveltuvuutta voidaan punnita ja tulevaisuudelle rakentaa vankkaa perustaa. Tässä tiedonannossa hahmotellaan uudenlaista sosiaalista visiota 2000-luvun Euroopalle. Se perustuu alustavaan analyysiin siitä, miten eurooppalaiset yhteiskunnat ovat muuttumassa, mitä uusia sosiaalisia haasteita niillä on ja miten jäsenvaltiot ja EU voisivat toimia yhdessä näiden haasteiden ratkaisemiseksi. Sillä monipuolistetaan käynnissä olevaa keskustelua hahmottelemalla mahdollisia toiminnan aloja ja EU:n osuutta niissä. Kuulemiskierros on meneillään ja sidosryhmiä pyydetään esittämään näkemyksiään. Vastaamisen helpottamiseksi määräaikaa on pidennetty 15. helmikuuta 2008 saakka[5]. Komissio laatii kuulemiskierroksen tuloksia hyödyntäen uuden sosiaalisen toimintaohjelman vuoden 2008 puolivälissä. Uutta toimintaohjelmaa laatiessaan se tarkastelee eri aloilla käytettävien välineiden luonnetta, soveltamisalaa ja yhdistämismahdollisuuksia. Se ottaa asianmukaisesti huomioon myös uudistussopimuksen tarjoaman uuden institutionaalisen kehyksen. Yhdessä yhtenäismarkkinoiden uudelleentarkastelun kanssa tämä uusi sosiaalinen toimintaohjelma tarjoaa lisää konkreettisia tuloksia Euroopan kansalaisten hyväksi. [1] KOM(2006) 211, 10.5.2006. [2] Ks. asiakirjat osoitteessa http://ec.europa.eu/citizens_agenda/social_reality_stocktaking/more index_en.htm [3] Ks. esimerkiksi Euroopan parlamentin mietintö 17 päivältä marraskuuta 2007 (A6-400/07), Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto 18 päivältä tammikuuta 2007 (2007/C 93/11) sekä Euroopan komission Dublinin, Pariisin ja Budapestin edustustojen toimet. [4] BEPA:n valmistelema asiakirja tarjoaa yksityiskohtaisen katsauksen tämänhetkisistä yhteiskunnallisista suuntauksista. Lisätietoa löytyy komission laatimasta vuoden 2007 sosiaalista tilannetta koskevasta kertomuksesta. [5] Vastauksia ja kommentteja voi lähettää osoitteeseen: SG-Social-Reality@ec.europa.eu