[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 22.11.2007

KOM(2007) 723 lopullinen

KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE, EUROOPAN PARLAMENTILLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE

EUROOPAN STRATEGINEN ENERGIATEKNOLOGIASUUNNITELMA (SET-SUUNNITELMA) ”Kohti vähähiilistä tulevaisuutta”

{SEC(2007) 1508}{SEC(2007) 1509}{SEC(2007) 1510}{SEC(2007) 1511}

KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE, EUROOPAN PARLAMENTILLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE

EUROOPAN STRATEGINEN ENERGIATEKNOLOGIASUUNNITELMA (SET-SUUNNITELMA)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

”Olemme suurten, kansalliset rajat ylittävien haasteiden edessä. Euroopan unioni on meille vastaus niihin.”

– Rooman sopimusten 50-vuotispäivän johdosta Berliinissä vuonna 2007 annettu julistus

1. EUROOPAN STRATEGISEN ENERGIATEKNOLOGIASUUNNITELMAN (SET-SUUNNITELMAN) TARVE

Teknologia on olennainen osa energiapolitiikkaa

Euroopassa tarvitaan viipymättä yhteisiä toimia kestävän, kilpailukykyisen ja varman energiahuollon turvaamiseksi. Ilmastonmuutos, energian toimitusvarmuus ja kilpailukyky ovat monitahoisia, toisiinsa liittyviä haasteita, joita on tarpeen käsitellä yhteensovitetusti. Parhaillaan luodaan kauaskantoista kokonaisuutta erilaisista toimintaperiaatteista ja toimenpiteistä, joita ovat esimerkiksi sitovat tavoitteet kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä sekä uusiutuvien energialähteiden osuuden nostamiseksi 20 prosenttiin EU:n energialähteiden yhdistelmästä, suunnitelma EU:n primäärienergian kokonaiskäytön vähentämiseksi 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä, hiilidioksidipäästöjen hinnoittelu päästökaupan ja energiaverotuksen keinoin, energian sisämarkkinoiden kilpailukyvyn turvaaminen sekä kansainvälinen energiapolitiikka. Näiden lisäksi tarvitaan nyt politiikkaa, jolla voidaan nopeuttaa kustannustehokkaiden, hiilidioksidipäästöiltään vähäisten teknologioiden kehittämistä ja käyttöönottoa.

Teknologian hyödyntäminen on välttämätöntä Eurooppa-neuvoston 9. maaliskuuta 2007 vahvistamien Euroopan energiapolitiikan[1] tavoitteiden saavuttamiseksi. Päämäärien toteutuminen edellyttää puhtaan energian kustannusten alentamista ja EU:n teollisuuden nostamista kehityksen kärkeen vähähiilisen teknologian alalla. Pidemmällä aikavälillä on saavutettava läpimurtoja uuden sukupolven teknologian kehittämiseen liittyvässä tutkimuksessa, jos halutaan päästä vielä kunnianhimoisempiin tuloksiin eli vähentää kasvihuonekaasupäästöjä jopa 60–80 prosenttia vuoteen 2050 mennessä.

Tavoitteista ollaan jäämässä jälkeen

Nykyiset suuntaukset ja niiden perusteella tehtävissä olevat ennustukset tulevasta osoittavat, että nykyisillä toimilla EU:n energiapolitiikan tavoitteita ei voida saavuttaa. 1970- ja 80-lukujen öljykriisien jälkeen Euroopassa on ollut edullista energiaa hyvin saatavilla. Kun resursseja on ollut helposti saatavilla, hiilidioksidipäästöjä ei ole rajoitettu ja markkinavoimat ovat toimineet kaupallisen pakon ohjaamina, olemme tulleet riippuvaisiksi fossiilisista polttoaineista. Lisäksi edellä mainitut tekijät ovat hillinneet kiinnostusta innovoida ja investoida uuteen energiateknologiaan. Tätä on kuvailtu kaikkien aikojen suurimmaksi ja laajakantoisimmaksi markkinoiden epäonnistumiseksi.

Energia-alan tutkimukseen EU:ssa käytetyt julkiset ja yksityiset varat ovat vähentyneet merkittävästi sen jälkeen, kun niitä 1980-luvulla lisättiin energian hintapiikkien jälkeen. Tämä on johtanut energian tutkimuskapasiteettia ja -infrastruktuuria koskevan ali-investointiongelman pahenemiseen. Jos hallitukset EU:ssa investoisivat tänä päivänä 1980-luvun tasoisesti, EU:n yhteenlasketut julkiset menot energiateknologian kehittämiseen olisivat neljä kertaa suuremmat kuin nykyiset noin 2,5 miljardia euroa vuodessa.

Energia-alan innovoinnin sisäsyntyiset heikkoudet

Energia-alan innovointi kärsii ainutlaatuisesta rakenteellisesta heikkoudesta, joka vaikuttaa koko prosessiin suunnittelusta markkinoille saattamiseen asti. Alalle on tyypillistä, että innovaatioiden markkinoille saattaminen voi vaatia pitkän ajan, usein jopa vuosikymmeniä. Syitä tähän ovat tarvittavien investointien laajuus ja nykyisille energiajärjestelmille ominainen teknologinen ja sääntelyllinen muutosvastaisuus. Innovaatioilla on vastassaan hiilen käyttöön perustuvaan infrastruktuuriin sidotut investoinnit, hallitsevassa asemassa olevat toimijat, määrätyt hintakatot, muuttuva sääntely-ympäristö ja verkkoon liittämisestä aiheutuvat haasteet.

Uuden energiateknologian markkinoille saattamista vaikeuttaa lisäksi se, että energia on perushyödyke. Uusi teknologia on usein kalliimpaa kuin sillä korvattava teknologia, mutta ei kuitenkaan tuota parempaa energiapalvelua. Välittömät hyödyt koituvat tavallisemmin yhteiskunnalle kuin ostajille. Joihinkin teknologioihin liittyy myös yhteiskunnalliseen hyväksyntään liittyviä kysymyksiä, ja uuden teknologian sovittaminen aikaisempaan energiajärjestelmään voi aiheuttaa lisää kustannuksia alkuvaiheessa. Tätä yleistä innovaatiovastaisuutta lisäävät vielä oikeudelliset ja hallinnolliset esteet.

Lyhyesti voidaan todeta, että tällaiselle teknologialle ei ole luonnollista kysyntää markkinoilla eikä siitä ole saatavissa kaupallisia etuja lyhyellä aikavälillä. Tätä tarjonnan ja kysynnän välistä markkinakuilua on usein sanottu vähähiilisen energiateknologian ”kuolemanlaaksoksi”. Julkinen tuki energia-alan innovointiin on näin ollen sekä tarpeen että perusteltavissa.

Euroopan olisi otettava energiateknologioiden alalla johtava asema maailmassa

Jäsenvaltioiden on yksinään vaikea luoda tarvittavia edellytyksiä teollisuuden maailmanlaajuiselle kilpailulle. Maailman merkittävimpien toimijoiden Yhdysvaltojen ja Japanin rinnalle ovat nyt nousemassa myös kasvavan talouden maat kuten Kiina, Intia ja Brasilia. Nämä kaikki joutuvat kohtaamaan samoja haasteita, ja ne ovatkin lisäämässä toimiaan uuden energiateknologian kehittämiseksi ja markkinoimiseksi. Viimeksi kuluneiden kahden vuoden aikana Japani on laatinut strategisen energiateknologiasuunnitelman ja Yhdysvallat hyväksynyt ilmastonmuutosta koskevat tiede- ja teknologiaohjelmat. Näiden maiden markkinoiden koko, investointien määrä ja tutkimusresurssit ovat selvästi suuremmat kuin useimmissa EU:n jäsenvaltioissa. Lisäksi EU:n tutkimusta leimaa edelleen hajanaisuus, monien tutkimusstrategioiden keskinäinen epäyhtenäisyys ja resurssien riittämättömyys.

EU näyttää maailmalle esimerkkiä ilmastonmuutokseen vastaamisessa: se on hyväksynyt tavoitteita, ryhtynyt hinnoittelemaan hiilidioksidipäästöjä päästökauppajärjestelmällä ja luonut todelliset energian sisämarkkinat. Samalla päättäväisyydellä ja innolla olisi toteutettava vähähiilistä teknologiaa suosivaa politiikkaa. Näillä edellytyksillä voidaan sysätä liikkeelle uusi teollinen vallankumous. Kun hiilidioksidipäästöjä rajoitetaan, teknologian hallinnasta tulee tekijä, joka yhä suuremmassa määrin ohjaa vaurautta ja kilpailukykyä. Jos EU jää jälkeen kiihtyvässä maailmalaajuisessa kilpailussa vähähiilisen teknologian markkinoista, se voi joutua turvautumaan tuontiteknologiaan saavuttaakseen tavoitteensa. Tässä tapauksessa EU:n omat yritykset menettäisivät valtavat kaupalliset mahdollisuudet.

Keskeinen kysymys on aika

Siirtyminen vähähiiliseen talouteen kestää kymmeniä vuosia ja koskettaa kaikkia talouden sektoreita, mutta siirtymää ei ole varaa viivyttää. Seuraavien 10–15 vuoden aikana tehtävillä päätöksillä on syvälle ulottuvia seurauksia energian toimitusvarmuuteen, ilmastonmuutokseen, kasvuun ja työllisyyteen Euroopassa. Vaikka toimista aiheutuu suuria kustannuksia, niiden toteuttamatta jättäminen olisi vieläkin kalliimpaa. Ongelman laajuutta kuvaavat esimerkiksi Sternin raportissa[2] esitetyt arviot siitä, että toiminnan kustannukset voisivat rajoittua noin yhteen prosenttiin koko maailman BKT:sta, mutta toimimatta jättämisestä voisi aiheutua koko maailman BKT:n 5–20 prosentin menetys vuosittain.

2. POLIITTISEN VISION TOTEUTTAMINEN

Tulevaisuudenvisiossa Euroopan unionilla on kukoistava ja kestävä talous, ja se on maailmassa johtavassa asemassa sellaisessa puhtaiden, tehokkaiden ja vähähiilisten energiateknologioiden monimuotoisessa käytössä, joka toimii hyvinvoinnin moottorina ja kasvun ja työllisyyden keskeisenä edistäjänä. Siinä esiintyy myös Eurooppa, joka on tarttunut ilmastonmuutoksen ja globalisaation taustalla oleviin tilaisuuksiin ja joka on valmis vastaamaan maailmanlaajuiseen energiahaasteeseen, muun muassa parantamalla nykyaikaisten energiapalvelujen käyttömahdollisuuksia kehitysmaissa.

Energiatehokkuus

Aivan ensimmäiseksi on parannettava energian muuntamisen, toimittamisen ja loppukäytön tehokkuutta. Teknologian mahdollisuuksia olisi käytettävä kaupallisten mahdollisuuksien luomiseen liikenteessä, rakennuksissa ja teollisuudessa. Olisi käytettävä tarkkaan hyväksi kaikki tieto- ja viestintäteknologian ja organisatoristen uudistusten tarjoamat mahdollisuudet sekä hyödynnettävä politiikan tarjoamia ja markkinoihin perustuvia välineitä[3] kysynnän hallitsemiseksi ja uusien markkinoiden edistämiseksi. Tämän prosessin tukemiseksi on jo otettu käyttöön monenlaisia toimintaperiaatteita ja toimenpiteitä. Tällaisia ovat esimerkiksi energiatehokkuuden toimintasuunnitelma, tavaraliikenteen logistiikkaa koskeva toimintasuunnitelma sekä direktiivit energiaa käyttävien tuotteiden ekologisesta tuotesuunnittelusta ja energiamerkinnöistä, energiapalveluista ja rakennusten energiatehokkuudesta. Muitakin toimenpiteitä on suunnitteilla esimerkiksi autojen hiilidioksidipäästöjen, kaupunkiliikennettä koskevan toimintasuunnitelman, päästökauppajärjestelmän seuraavan vaiheen sekä johtavia markkinoita, kestävää tuotantoa ja kulutusta ja kestävää teollisuuspolitiikkaa koskevien aloitteiden osalta.

Vuoden 2020 tavoitteiden saavuttaminen

Vuoteen 2020 asetettujen tavoitteiden saavuttamista edistävien teknologioiden kehittäminen on loppuvaiheessa, ja joitakin niistä on jo käytettävissäkin. Vähähiilinen teknologia on yleensä edelleen kallista, ja sen yleistymiselle markkinoilla on esteitä. Energiatehokkaisiin teknologioihin liittyy usein suuria alkuvaiheen kustannuksia, mikä haittaa niiden leviämistä markkinoilla. Sen vuoksi tarvitaan kaksitahoista lähestymistapaa: on tarpeen lisätä tutkimusta kustannusten alentamiseksi ja suorituskyvyn parantamiseksi, minkä lisäksi tarvitaan proaktiivisia tukitoimenpiteitä, joilla voidaan edistää liiketoimintamahdollisuuksien luomista, markkinoiden kehittämistä ja niiden muiden kuin teknologiaan perustuvien esteiden voittamista, jotka haittaavat innovointia ja tehokkaan vähähiilisen teknologian markkinoiden kehittämistä.

EU:n keskeiset teknologiahaasteet seuraavien kymmenen vuoden aikana vuoden 2020 tavoitteiden saavuttamiseksi: tehdä toisen sukupolven biopolttoaineista kilpailukykyinen vaihtoehto fossiilisille polttoaineille siten, että niiden tuotantotavan kestävyys ei kärsi; mahdollistaa hiilidioksidin talteenotto-, kuljetus- ja varastointiteknologioiden kaupallinen käyttö demonstroimalla niitä teollisessa mittakaavassa; tähän sisältyy myös koko järjestelmän tehokkuus ja edistynyt tutkimus; kaksinkertaistaa suurimpien tuuliturbiinien sähköntuottokapasiteetti, johtavana sovelluksena merellä tuotettu tuulivoima; osoittaa aurinkosähkön ja aurinkolämmön laajamittaisen tuotannon kaupalliset valmiudet; mahdollistaa Euroopalle yksi ainoa älykäs sähköverkko, johon voidaan integroida laajamittaisesti uusiutuvia ja hajautettuja energialähteitä; tuoda rakentamisen, liikenteen ja teollisuuden laajoille kulutusmarkkinoille entistä tehokkaampia energian muuntamisen ja loppukäytön laitteita ja järjestelmiä kuten monimuototuotanto ja polttokennot; säilyttää fissioteknologian kilpailukyky ja kehittää pitkäaikaisia jätehuoltoratkaisuja. |

- Vuoden 2050 vision toteuttaminen

Vuoteen 2050 mennessä tavoitellaan pääsyä kokonaan eroon hiilidioksidipäästöistä. Jotta tämä visio voisi toteutua, on saavutettava merkittäviä läpimurtoja uuden sukupolven teknologioiden kehittämisessä. Vaikka joillakin näistä teknologioista ei olekaan vielä vuoteen 2020 mennessä suuria vaikutuksia, on kuitenkin välttämätöntä lisätä toimia jo nyt, jotta niitä saadaan käyttöön mahdollisimman pian. On myös varauduttava suuriin organisatorisiin ja infrastruktuurin muutoksiin.

EU:n keskeiset teknologiahaasteet seuraavien kymmenen vuoden aikana vuoden 2050 vision toteuttamiseksi: tehdä uusiutuviin energialähteisiin perustuvista uuden sukupolven teknologioista kilpailukykyisiä markkinoilla; saavuttaa läpimurto energian varastointiteknologioiden kustannustehokkuudessa; kehittää teknologiat ja luoda edellytykset, joita teollisuus tarvitsee vetypolttokennoajoneuvojen markkinoille saattamiseen; saattaa päätökseen uuden (neljännen) sukupolven fissioreaktoreita koskevan demonstroinnin valmistelut, tavoitteena kestävyyden lisääminen; saattaa päätökseen ITER-fuusioreaktorin rakentaminen ja varmistaa teollisuuden osallistuminen demonstroinnin valmisteluun aikaisessa vaiheessa; kehittää vaihtoehtoisia lähestymistapoja ja siirtymästrategioita Euroopan laajuisten energiaverkkojen ja muiden sellaisten järjestelmien kehittämiseen, jotka ovat tarpeen tulevaisuuden vähähiilisen talouden tukemiseksi; saavuttaa läpimurtoja, jotka edesauttavat energiatehokkuuden tutkimista, esimerkiksi materiaalien, nanotieteen, tieto- ja viestintäteknologian, biotieteiden ja laskennan aloilla. |

- Tulosten tavoittelu yhteisin toimin

Vuoden 2020 tavoitteiden ja vuoden 2050 vision saavuttaminen on niin merkittävä haaste, että siihen voidaan parhaiten vastata yhteisillä toimilla.

Jotkin teknologiahaasteet vaativat kriittistä massaa ja laajamittaisia investointeja. Niihin liittyy myös riskejä, joiden hallitsemiseen eivät riitä markkinat, jäsenvaltioiden yksittäiset toimet tai eurooppalaisen tutkimusyhteistyön nykyinen malli. EU voi vastata tähän haasteeseen ohjaamalla kehitystä kohti uutta kohdennetun yhteistyön mallia sekä käyttämällä hyväkseen Euroopan tutkimus- ja innovointialueen ja sisämarkkinoiden kaikki mahdollisuudet.

Jäsenvaltioilla, yhteisöllä, teollisuudella ja tutkimusorganisaatiolla on kaikilla oma tehtävänsä yhteiseen tavoitteeseen pyrkimisessä. Kunnianhimoisen päämäärän saavuttaminen vaatii irrottautumista nykyisistä toimintatavoista koko innovaatiojärjestelmässä sekä tasapainon löytämistä yhteistoiminnan ja kilpailun välillä kansallisesti, Euroopan laajuisesti ja maailmanlaajuisesti.

Yksityisen sektorin toiminta

Pyrkimyksiä johtaa yksityinen sektori. Koko maailman siirtyminen kohti vähähiilistä taloutta saa aikaan teollisen vallankumouksen, joka muodostaa ainutlaatuisen tilaisuuden Euroopan teollisuudelle. Pitkäaikainen ja vakaa poliittinen kehys on välttämätön, mutta tämän mahdollisuuden hyödyntämiseksi myös teollisuuden olisi oltava valmis lisäämään investointeja ja riskinottoa.

Strategisten yhteenliittymien perustaminen on välttämätöntä, jotta teollisuus voi jakaa tutkimuksesta ja demonstroinnista aiheutuvat rasitteet ja hyödyt. Eri teknologioiden (esimerkiksi ajoneuvoalalla hybridiajoneuvojen, polttokennojen, biopolttoaineiden ja kaasun) synergioita voidaan hyödyntää paremmin. Teollisuuden olisi myös yhdistettävä voimansa ja osallistuttava aktiivisemmin maailmanlaajuisten sääntöjen ja standardien laadintaan sekä kyettävä ratkaisemaan niitä usein monimutkaisia ongelmia, jotka liittyvät uuden teknologian yleiseen hyväksyntään.

Viime aikoina tehdyt tutkimukset osoittavat, että Euroopan puhtaaseen energiaan investoitavan yksityisen pääoman määrää voitaisiin lisätä vielä merkittävästi[4]. Rahoitussektorin, mukaan luettuina oman pääoman ehtoiset sijoitukset ja pääomasijoitukset, on mukautettava riskiprofiileitaan siten, että se voi investoida enemmän suuren kasvupotentiaalin pieniin ja keskisuuriin yrityksiin sekä spin off -yrityksiin ja siten hyötyä vähähiilisen teknologian huikeista kasvunäkymistä.

Kansallinen toiminta

Jäsenvaltioiden on osallistuttava vuoteen 2020 asetetun 20 prosentin vähennystavoitteen saavuttamiseen ja aloitettava energiajärjestelmiensä sopeuttaminen hiilidioksidipäästöjen poistamiseen vuoteen 2050 mennessä.

Kohdentamalla huomattava määrä toimia energiateknologiaan voidaan edesauttaa tavoitteiden saavuttamista siten, että jäsenvaltioille koituva hyöty on mahdollisimman suuri ja kustannukset pystytään rajoittamaan.

Jäsenvaltioiden toimet olisi suunnattava investointien lisäämiseen, ja niillä olisi annettava markkinoille selkeitä signaaleja, jotka vähentävät riskejä ja kannustavat teollisuutta kehittämään kestävämpää teknologiaa. Olisi esimerkiksi kannatettavampaa suunnitella älykkäitä kannustinjärjestelmiä, jotka vauhdittavat innovointia ja luovat arvoketjuja, kuin vääristää tarpeettomasti kilpailua tai tukea teknologiaa, jonka mahdollisuudet ovat suurimmat lyhyellä aikavälillä.

Verokannustimia[5] ja kansallisella tasolla täytäntöön pantavia yhteisön välineitä kuten rakennerahastoja voidaan käyttää tutkimusperustan lujittamiseen, innovaatiokapasiteetin rakentamiseen, huippuosaamisen edistämiseen sekä käytettävissä olevien henkilöresurssien lisäämiseen. Hyödyllistä olisi myös kehittää kansallisten ohjelmien ja toimenpiteiden täytäntöönpanoa, seurantaa ja arviointia sekä pyrkiä lisäämään niiden yhdenmukaisuutta muiden jäsenvaltioiden ja komission toimien kanssa.

Yhteisön laajuinen toiminta

SET-suunnitelman tavoitteiden saavuttaminen edellyttää yhteisöltä uutta lähestymistapaa energiateknologiaan. Yhteisö tarjoaa puitteet, joissa on mahdollista:

- edistää resurssien yhdistämistä ja riskien jakamista kehitettäessä uutta teknologiaa, joka tarjoaa valtavia mahdollisuuksia, mutta ei ole vielä läheskään kilpailukykyistä markkinoilla, ja jonka kehittämiseen yksittäisillä mailla ei ole mahdollisuuksia;

- helpottaa sekä teknologia- että energiajärjestelmien strategista suunnittelua, jolla voidaan varmistaa sekä yhteinen lähestymistapa valtioiden rajat ylittäviin kysymyksiin (esimerkiksi verkot) että mahdollisimman sujuva siirtyminen tulevaisuuden energiajärjestelmään;

- parantaa tietojen keruuta ja jakamista energiateknologiaa koskevan päätöksenteon ja investointipäätösten tueksi;

- varmistaa johdonmukaisuus ja kriittinen massa kansainvälisessä yhteistyössä;

- käsitellä yhteisiä ongelmia ja muita kuin teknologisia esteitä, kuten yleiseen hyväksyntään liittyvät kysymykset ja tietoisuus uudesta teknologiasta, laajasti sovellettavissa olevien yhteisten ratkaisujen löytämiseksi.

Tutkimuksen puiteohjelmat ja kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelma ovat EU:n toimijoiden yhteistyön pääasialliset välineet teknologisissa innovaatiohankkeissa.

Näitä yhteisön ohjelmia olisi käytettävä entistä enemmän siten, että niiden avulla saadaan aikaan jäsenvaltioiden ja yksityisen sektorin toimia ja näitä toimia ohjataan kohti uutta toimintamallia, jossa ohjausta ja yhteisrahoitusta suunnataan yksittäisten hankkeiden sijasta yhteisiin ohjelmiin. Tämä edellyttää muutosta ohjelmien täytäntöönpanossa. Ehdotettu polttokenno- ja vetyteknologian alan yhteinen teknologia-aloite[6] on hyvä esimerkki tällaisesta muutoksesta: yhteisön tutkimuksen puiteohjelman varoilla yhteisrahoitetaan teollisuuden kanssa tutkimus- ja demonstrointiohjelmaa, joka toteutetaan yksityisen ja julkisen sektorin uutena eurooppalaisena kumppanuutena.

Maailmanlaajuinen toiminta

Energian kysyntä maailmassa kasvaa edelleen, ja Euroopan osuuden kasvihuonekaasupäästöistä arvioidaan laskevan vuoteen 2030 mennessä 15 prosentista 10 prosenttiin. Maailmanlaajuisiin haasteisiin vastaamiseksi tarvitaan maailmanlaajuisia toimia ja yhteistyötä.

Energiateknologiaa koskeva kansainvälinen yhteistyö on vietävä uudelle tasolle. Mallina voidaan pitää päästökauppajärjestelmää, jota käytetään edistämään hiilidioksidin maailmanlaajuisen päästökatto- ja päästökauppajärjestelmän kehittämistä. Jos vähähiiliselle teknologialle ei onnistuta saamaan aikaan maailmanlaajuisia markkinoita eikä pystytä varmistamaan tällaisen teknologian laajaa käyttöönottoa, suuri osa ponnistuksista ja voimavaroista EU:n kunnianhimoisten tavoitteiden saavuttamiseksi menee hukkaan. Tästä olisi seurauksena kallis lasku liiketoiminnalle ja koko yhteiskunnalle.

3. SET-SUUNNITELMAN TAVOITTEET

Euroopan energiapolitiikan pyrkimysten ja päämäärien pohjalta olisi luotava uusi eurooppalainen politiikka energiateknologialle.

Viime vuosina toteutetut toimenpiteet ovat luoneet perustan EU:n jatkotoimille. Eurooppalaisten teknologiayhteisöjen perustaminen on saattanut sidosryhmiä yhteen määrittelemään yhteisiä tutkimuslinjauksia ja käyttöönottostrategioita. Eurooppalaisen tutkimusalueen ERA-NET-väline on lisännyt tutkimusohjelmien yhteistä suunnittelua jäsenvaltioiden välillä, ja huippuosaamisen verkostot ovat tarjonneet tutkimuskeskuksille mahdollisuuden tehdä yhteistyötä tietyillä aloilla.

Tältä pohjalta SET-suunnitelmassa keskitytään kohdentamaan, vahvistamaan ja yhdenmukaistamaan toimia Euroopassa. Tavoitteena on nopeuttaa innovointia eurooppalaisen vähähiilisen huipputeknologian alalla. Tämän kautta ohjelma edistää Euroopan energiapolitiikan vuoden 2020 tavoitteiden saavuttamista ja vuoden 2050 vision toteuttamista.

SET-suunnitelmalla tavoitellaan seuraavia tuloksia: i) uusi yhteinen strateginen suunnittelu, ii) täytäntöönpanon tehostaminen, iii) voimavarojen lisääminen ja iv) uusi vahvistettu lähestymistapa kansainväliseen yhteistyöhön.

4. YHTEINEN STRATEGINEN SUUNNITTELU

Uusi yhteisön tason työskentelytapa edellyttää osallistavaa, dynaamista ja joustavaa ohjausta, toimintalinjojen määrittelyä ja toimien ehdottamista, siis kokonaisvaltaista lähestymistapaa strategiseen suunnitteluun. Jäsenvaltioiden, teollisuuden sekä tutkimusyhteisöjen ja rahoitusalan päätöksentekijöiden on aloitettava jäsennellympi ja tehtävälähtöinen viestintä ja päätöksenteko sekä toimien suunnittelu ja täytäntöönpano yhdessä EY:n kanssa sitä varten luoduissa yhteistyön puitteissa. Tähän tarvitaan uusi hallintorakenne.

Euroopan yhteisön strategisten energiateknologioiden ohjausryhmä

SET-suunnitelman täytäntöönpanon ohjaamiseksi sekä kansallisten, eurooppalaisten ja kansainvälisten toimien keskinäisen johdonmukaisuuden lisäämiseksi komissio perustaa vuoden 2008 alkupuolella strategisten energiateknologioiden ohjausryhmän, joka koostuu jäsenvaltioiden hallitusten korkean tason edustajista. Ryhmän puheenjohtajana toimii komissio. Ryhmän tehtävänä on suunnitella yhteisiä toimia, sovittaa yhteen toimintaperiaatteita ja ohjelmia, hankkia voimavaroja sekä seurata ja arvioida järjestelmällisesti edistymistä yhteisten tavoitteiden saavuttamisessa.

Komissio järjestää vuoden 2009 ensimmäisellä puoliskolla Euroopan energiateknologiahuippukokouksen. Tavoitteena on saattaa yhteen kaikki innovaatiojärjestelmän sidosryhmät teollisuudesta kuluttajiin sekä Euroopan unionin toimielinten, rahoitusalan toimijoiden ja Euroopan kansainvälisten kumppaneiden edustajat. Huippukokous tarjoaa mahdollisuuden arvioida edistymistä, jakaa saavutuksia ja edistää eri sektorien välistä vuorovaikutusta.

Euroopan energiateknologian tietojärjestelmä

Tehokas strateginen suunnittelu ohjausryhmässä edellyttää säännöllistä ja luotettavaa tietoa. Energiateknologiatavoitteiden määrittelyn tukemiseksi ja yhteisymmärryksen luomiseksi SET-suunnitelman ohjelmasta komissio perustaa tiedon ja tietämyksen hallintajärjestelmän, johon on avoin pääsy. Siihen sisältyy komission Yhteisen tutkimuskeskuksen kehittämät teknologiakartoitus (teknologian kehitystaso, esteet ja mahdollisuudet) ja kapasiteettikartoitus (rahoitus ja henkilöresurssit) [7] . Järjestelmä auttaa säännöllisessä raportoinnissa SET-suunnitelman edistymisestä sekä antaa aineksia energiapoliittiseen päätöksentekoon energiamarkkinoiden seurantakeskuksen ja kaksivuotisen strategisen energiakatsauksen kautta.

5. TEHOKAS TÄYTÄNTÖÖNPANO – YHTEISÖN TASON YHTEISTYÖ

Kehittämisprosessin ja markkinoille saattamisen nopeuttamiseksi tarvitaan paremmin kohdennettuja ja tehokkaammin vaikuttavia mekanismeja, joilla saadaan täysi hyöty julkisten tukitoimien, Euroopan teollisuuden ja tutkijoiden potentiaalista.

5.1. Eurooppalaiset teollisuusaloitteet

Eurooppalaisten teollisuusaloitteiden tavoitteena on vahvistaa energia-alan teollista tutkimusta ja innovointia saamalla aikaan kriittinen massa toimijoita ja toimia. Näillä aloitteilla on tavoitteita, jotka ovat mitattavissa esimerkiksi kustannusten vähentymisenä tai suoritustason parantumisena. Niillä kohdennetaan ja yhdenmukaistetaan yhteisön, jäsenvaltioiden ja teollisuuden toimia yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Aloitteet suunnataan aloille, joilla yhteisön tason toimista on saatavissa suurin lisäarvo, eli teknologioihin, joihin liittyviä esteitä, investointeja ja riskejä voidaan parhaiten käsitellä yhteisesti.

Komissio ehdottaa kuulemismenettelyn tulosten perusteella seuraavien uusien ensisijaisten aloitteiden käynnistämistä vuodesta 2008 alkaen:

- Euroopan tuulivoima-aloite: suurten turbiinien ja suurten järjestelmien validointi ja demonstrointi (koskee sekä maalla että merellä olevia sovelluksia).

- Euroopan aurinkoenergia-aloite: aurinkosähkön ja aurinkolämmön laajamittainen demonstrointi.

- Euroopan bioenergia-aloite: ”seuraavan sukupolven” biopolttoaineet osana bioenergian käytön yleistä strategiaa.

- Hiilidioksidin talteenottoa, kuljetusta ja varastointia koskeva eurooppalainen aloite: koko järjestelmän vaatimukset, mukaan luettuina tehokkuus, turvallisuus ja yleinen hyväksyntä, fossiilisia polttoaineita käyttävien päästöttömien voimaloiden kannattavuuden osoittaminen teollisessa mittakaavassa.

- Euroopan sähköverkkoaloite: älykkään sähköjärjestelmän kehittäminen, mukaan luettuna varastointi, ja eurooppalaisen keskuksen perustaminen Euroopan siirtoverkkoa koskevan tutkimusohjelman täytäntöön panemiseksi.

- Kestävää ydinfissiota koskeva aloite: neljännen sukupolven teknologioiden kehittäminen.

Eurooppalaisia teollisuusaloitteita toteutetaan eri tavoin sen mukaan, mitkä ovat asianomaisen sektorin ja teknologioiden tarpeet ja ominaispiirteet. Jos teknologialla on riittävän laaja teollinen levinneisyys Euroopassa, aloitteet voidaan toteuttaa julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksina. Jos sen sijaan teknologialle annetaan etusija vain joissakin maissa, aloitteet voidaan toteuttaa asianomaisten jäsenvaltioiden yhteisinä ohjelmina. Tarvittaessa voidaan käyttää teknologian työntövoiman ja markkinoiden vetovoiman yhdistämiseen perustuvia välineitä. Eurooppalaiset teknologiayhteisöt antavat tukea valmisteluvaiheessa.

SET-suunnitelman tavoitteista voi käyttää esimerkkinä kahta käynnissä olevaa energiaohjelmaa: Euroopan fuusiotutkimusohjelma ja sen lippulaiva ITER sekä ehdotettu polttokenno- ja vetyteknologian alan yhteinen teknologia-aloite. Muita alaan liittyviä teollisuusaloitteita ovat eurooppalaisen ilmaliikenteen hallintajärjestelmän tutkimusohjelma (SESAR), jolla on tarkoitus parantaa ilmailujärjestelmän energiatehokkuutta, ja ehdotettu yhteinen teknologia-aloite "Clean Sky"[8], jonka tavoitteena on lisätä ilma-alusten moottorien energiatehokkuutta.

5.2. Euroopan energiatutkimuksen yhteenliittymän perustaminen

Euroopassa on vahvoja kansallisia energia-alan tutkimuslaitoksia ja erinomaisia tutkimusryhmiä yliopistoissa ja tutkimuskeskuksissa. Vaikka näiden tavoitteet ovat samanlaisia, ne määrittelevät strategiansa ja tutkimussuunnitelmansa itsenäisesti. Toimien yhteensovittamiseen eivät enää riitä perinteiset välineet (esimerkiksi hankkeet ja verkostot). Resurssien tehokkaampaan käyttöön voidaan päästä laajemmalla yhteisön tason yhteistyöllä.

Komissio ehdottaa Euroopan energiatutkimuksen yhteenliittymän perustamista. Prosessin käynnistämiseksi komissio aloittaa vuoden 2008 ensimmäisellä vuosipuoliskolla jäsennellyn vuoropuhelun niiden kansallisten tutkimuslaitosten ja muiden vastaavien elinten (esimerkiksi korkeakoulujen) johtajien kanssa, joilla on merkittäviä tutkimusohjelmia. Tavoitteena on saada aikaan siirtyminen nykyisestä hankeyhteistyön mallista kohti uutta tapaa toteuttaa ohjelmia. Ohjelmat pyritään yhdenmukaistamaan SET-suunnitelman toimintalinjoihin. Lisäksi tavoitteena on verkottaa nykyistä hajanaista kapasiteettia sekä solmia kestäviä yhteistyökumppanuuksia teollisuuden kanssa.

Yhteenliittymän kautta toteutettavat yhteiset ohjelmat voivat koskea esimerkiksi energian perustutkimusta, kehitystä vauhdittavia ja läpimurtoteknologioita sekä pitkälle kehitettyä energiatehokkuutta. Yhden kanavan näiden päämäärien tavoittelemiseksi saattaisi tarjota Euroopan teknologiainstituutin energian ja ilmastonmuutokset osaamis- ja innovointiyhteisö.

5.3. Euroopan laajuiset energiaverkot ja tulevaisuuden järjestelmät

Kestävän yhteenliitetyn Euroopan energiajärjestelmän saavuttaminen edellyttää massiivisia infrastruktuurin muutoksia ja organisaatioihin liittyviä innovaatioita. Sen toteuttaminen kestää kymmeniä vuosia ja muuttaa koko energiateollisuuden ja infrastruktuurin. Investointi tulee olemaan alkaneen vuosisadan suurin. Vaikutukset ulottuvat energian, ympäristön ja liikenteen lisäksi hyviin moniin muihinkin aloihin: tieto- ja viestintäteknologiaan, maatalouteen, kilpailuun, kaupankäyntiin ja niin edelleen. Toteutus edellyttää monialaista lähestymistapaa kysymyksiin, jotka ovat lisääntyvässä määrin sidoksissa toisiinsa.

Tulevaisuuden infrastruktuurin ja toimintaperiaatteiden suunnitteleminen ja kehittäminen edellyttävät uuden energiateknologian eri vaihtoehtojen seurausten ja logistiikan ymmärtämistä.

Komissio ehdottaa, että vuonna 2008 aloitetaan Euroopan energiainfrastruktuuriverkkojen ja -järjestelmien siirtymän suunnittelu . Sillä on tarkoitus edistää ja yhdenmukaistaa vähähiilisten integroitujen energiajärjestelmien kehittämistä koko EU:n alueella ja unionin naapurimaissa. Suunnittelu auttaa sellaisten välineiden ja mallien kehittämisessä, joiden avulla voidaan ennakoida teknologian kehitystä Euroopan tasolla sellaisilla aloilla kuin älykkäät kaksisuuntaiset sähköverkot, hiilidioksidin kuljetus ja varastointi sekä vedyn jakelu.

6. RESURSSIT

On välttämätöntä puuttua epäsuhtaan, joka vallitsee energian ja ilmastonmuutoksen asettaman haasteen valtavuuden ja nykyisen tutkimus- ja innovointitoiminnan määrän välillä.

SET-suunnitelman toteuttaminen auttaa vähentämään Euroopan tutkimus- ja innovaatioperustan hajanaisuutta. Lisäksi sillä voidaan parantaa yhteistyön ja kilpailun välistä yleistä tasapainoa. Eri rahoitusjärjestelyjen ja -lähteiden kohdentamisen ja yhteensovittamisen edistäminen auttaa optimoimaan investointeja, lisäämään kapasiteettia ja varmistamaan teknologian rahoituksen jatkuvuuden eri kehitysvaiheissa.

Haasteita on kaksi: lisärahoituksen hankkiminen tutkimusinfrastruktuuriin ja muuhun siihen liittyvään infrastruktuuriin, teolliseen demonstrointiin ja markkinoille saattamista koskeviin hankkeisiin sekä koulutus , jolla tuotetaan ne laadulliset ja määrälliset henkilöresurssit, jotka ovat tarpeen Euroopan energiapolitiikasta seuraavien teknologiatilaisuuksien hyödyntämiseksi täysimääräisesti.

Investointien lisääminen

Viimeaikaiset tutkimukset (esimerkiksi Sternin raportti, hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin raportit ja kansainvälinen energiajärjestö) ovat vahvistaneet, että energia-alan tutkimukseen ja innovointiin tehtävien investointien lisääminen vähintään kaksinkertaisiksi nykyisestä johtaisi merkittäviin tuloksiin. Käyttöönoton kannustimia voi myös olla tarpeen lisätä kaksin–viisinkertaisiksi.

EY:n seitsemänsien tutkimuksen puiteohjelmien ja ”Älykäs energiahuolto Euroopassa” -ohjelman kasvaneet budjetit ovat askel oikeaan suuntaan. Tutkimuspuiteohjelmissa (EY ja Euratom) energiatutkimukseen osoitettu keskimääräinen vuosibudjetti on 886 miljoonaa euroa, kun se edellisessä ohjelmassa oli 574 miljoonaa euroa. Yhteisön sitoutumisella ITER-fuusio-ohjelmaan on ollut keskeinen merkitys tässä budjetin kasvattamisessa. Ehdotettujen eurooppalaisten teollisuusaloitteiden ja Euroopan energiatutkimuksen yhteenliittymän rahoittaminen vaativat resurssien lisäämistä vielä entisestään.

Myös Euroopan investointipankki lisää energiahankkeiden rahoitusta (5–7 miljardia euroa tulevina vuosina). Uuden riskinjakorahoitusvälineen toiminnasta saadut tulokset osoittavat sen laajentavan uusiutuvia energialähteitä ja energiatehokkuutta koskevien tutkimus- ja demonstrointihankkeiden rahoitusmahdollisuuksia.

Jotkin jäsenvaltio ovat jo alkaneet vähitellen lisätä kansallisen energiatutkimuksen rahoitusta. Muiden olisi seurattava perässä, sillä tavoitteena on EU:n kokonaispanostuksen kaksinkertaistaminen kolmen vuoden aikana. Komissio seuraa edistymistä tämän tavoitteen saavuttamisessa Lissabonin prosessin yhteydessä.

Komissio aikoo antaa vuoden 2008 lopulla tiedonannon vähähiilisen teknologian rahoittamisesta. Siinä on tarkoitus käsitellä resurssien tarvetta ja lähteitä, tutkia kaikki mahdolliset tavat hankkia lisää yksityisiä investointeja, mukaan luettuina yksityiset oman pääoman ehtoiset sijoitukset ja pääomasijoitukset, sekä pohtia rahoituslähteiden käytön johdonmukaistamista ja lisävarojen keräämistä. Erityisesti tiedonannossa on tarkoitus tarkastella mahdollisuuksia luoda uusi eurooppalainen rahoitustapa tai rahasto pitkälle kehitetyn vähähiilisen teknologian teolliselle demonstroinnille ja markkinoille saattamiseen sekä pohtia innovoinnin verokannustimien kustannuksia ja hyötyjä.

Komissio käyttää tiedonantoa laatiessaan hyväkseen hallitusten, teollisuuden, tutkimusyhteisöjen sekä energia- ja rahoitusalan toimijoiden asiantuntemusta.

Henkilöresurssiperustan laajentaminen

Lisätäkseen uusiin energiainnovaatiohaasteisiin vastaamiseksi tarvittavien insinöörien ja tutkijoiden määrää ja parantaakseen koulutuksen laatua komissio käyttää erityisesti tutkimuksen puiteohjelman Marie Curie -toimia energia-alan tutkijoiden koulutuksen kehittämiseen. SET-suunnitelman toimilla kuten eurooppalaisilla teollisuusaloitteilla ja Euroopan energiatutkimuksen yhteenliittymällä voidaan luoda lisää koulutusmahdollisuuksia, koska niiden tavoitteena on taata hyvät työolot, joilla voidaan houkutella parhaita tutkijoita Euroopasta ja koko maailmasta.

Henkilöresurssiperustan kasvattamiseksi toteutettavien jäsenvaltioiden omien toimien yhteensovittamista olisi kehitettävä niin, että voidaan lisätä synergiaa ja liikkuvuutta uuden nuoren väen saamiseksi alalle, jolta sitä selvästi puuttuu. Etusijalle olisi asetettava yhteisten ohjelmien yhteisrahoitus.

7. KANSAINVÄLINEN YHTEISTYÖ

Kansainvälinen yhteistyö esimerkiksi tutkimuksessa tai kansainvälisten standardien laatimisessa on välttämätöntä vähähiilisen teknologian maailmanlaajuisen kehittämisen, markkinoille saattamisen, käyttöönoton ja saatavuuden edistämiseksi.

Koska teollisuusmaiden suhteissa keskeistä on kilpailu, niiden välillä on tärkeää lisätä yhteistyötä ”yhteistä hyvää” palvelevassa tutkimuksessa, joka voi liittyä esimerkiksi turvallisuuteen ja yleiseen hyväksyntään, sekä tieteen eturintamassa olevassa pitkän aikavälin tutkimuksessa.

Kehitysmaiden ja kasvavan talouden maiden osalta yhteisön edut liittyvät pikemminkin siihen, että näitä maita autetaan kehittymään ja kasvamaan kestävämpään suuntaan samalla kun luodaan EU:n teollisuudelle uusia kaupankäyntimahdollisuuksia ja varmistetaan tehokas yhteistyö resurssien käytössä ja kehittämisessä. Vaihtoehtoisia tapoja saada nämä maat tiiviimmin mukaan toimintaan ja kehittää yhteistyötä niiden kanssa ovat esimerkiksi seuraavat: energiateknologiakeskusten verkottaminen; suuren mittakaavan demonstrointihankkeet teknologioissa, joilla on parhaat mahdollisuudet kyseisissä maissa; innovatiivisten rahoitusmekanismien kuten energiatehokkuutta ja uusiutuvien energialähteiden käyttöä edistävän maailmanlaajuisen rahaston käytön lisääminen; sekä Kioton pöytäkirjan mekanismien, erityisesti päästöjen vähennyshankkeisiin investoimista koskevan puhtaan kehityksen mekanismin, käytön lisääminen, jos kansainvälinen sopimus hiilidioksidipäästöjen lisävähennyksistä vuoden 2012 jälkeen saadaan aikaan.

SET-suunnitelmassa esitetyillä toimenpiteillä (esimerkiksi ohjausryhmä, eurooppalaiset teollisuusaloitteet ja Euroopan energiatutkimuksen yhteenliittymä) on tarkoitus lujittaa kansainvälisen yhteistyön strategiaa. Johdonmukaisemman ja vahvemman kumppanuuden edistämiseksi on lisäksi varmistettava, että EU puhuu entistä useammin yhdellä äänellä kansainvälisissä yhteyksissä.

8. JATKOTOIMET

Energiateknologian innovointiprosessi perustuu nykyisin jäsenvaltioiden ohjelmiin ja aloitteisiin, joissa kansallisia resursseja käyttäen pyritään kansallisiin tavoitteisiin ja päämääriin. Tämä malli soveltui menneisiin halvan energian aikoihin, jolloin hiilidioksidipäästöjä ei rajoitettu. Makroskooppisessa energiaympäristössä on 21. vuosisadalla tarpeen tehdä dramaattisia muutoksia, joiden toteuttamiseksi tarvitaan uudenlaista politiikkaa.

Sen vuoksi komissio pyytää, että neuvosto ja Euroopan parlamentti:

- vahvistavat energiateknologian olevan yksi Euroopan energia- ja ilmastonmuutospolitiikan peruspilareista ja välttämätön tekijä hiilidioksidipäästöjen vähentämistä koskevien tavoitteiden saavuttamisessa;

- hyväksyvät yhteisön tavoitteeksi energia-alan tutkimus- ja innovaatiotoimien yhteisen ja strategisen suunnittelun EU:n energiapolitiikan päämäärien mukaisesti. Hallintorakenne perustetaan vuonna 2008;

- vahvistavat että energia-alan nykyisten tutkimus- ja innovointitoimien toteutusta on välttämätöntä parantaa ja tehostaa, ja erityisesti:

- sitoutuvat käynnistämään eräitä keskeisiä eurooppalaisia teollisuusaloitteita vuodesta 2008 alkaen;

- vahvistavat, että Euroopan energiatutkimuskapasiteettia on tarpeen vahvistaa parantamalla EU:n energiatutkimuksen yhdentämistä Euroopan energiatutkimuksen yhteenliittymän alalla. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi aloitetaan vuonna 2008 jäsennelty vuoropuhelu;

- tukevat komission ehdotusta vähähiilisiin energiaverkkoihin ja -järjestelmiin siirtymisen strategisen suunnittelun aloittamisesta Euroopassa;

- vahvistavat rahoitus- ja henkilöresurssien paremman käytön ja yleisen lisäämisen olevan tarpeen tulevaisuuden vähähiilisen teknologian kehittämisen ja käyttöönoton nopeuttamiseksi;

- suhtautuvat myönteisesti komission aikomuksiin laatia vuonna 2008 tiedonanto vähähiilisten teknologioiden rahoittamisesta;

- hyväksyvät kansainvälisen yhteistyön lujittamisen olevan tarpeen sellaisen johdonmukaisen strategian toteuttamiseksi, jossa otetaan huomioon se, ollaanko tekemisissä kehittyneiden maiden, kehitysmaiden vai kasvavan talouden maiden kanssa.

[1] Eurooppa-neuvoston päätelmät komission energiapaketista eli tiedonannoista ”Energiapolitiikka Euroopalle”, KOM(2007) 1, ”Maailmanlaajuisen ilmastonmuutoksen rajoittaminen kahteen celsiusasteeseen”, KOM(2007) 2 ja ”Euroopan strategisen energiateknologiasuunnitelman laatiminen”, KOM(2006) 847.

[2] Stern Review on the Economics of Climate Change – Yhdistyneen kuningaskunnan valtiovarainministeriö.

[3] KOM(2007) 140, 28.3.2007, vihreä kirja markkinapohjaisista ohjauskeinoista.

[4] Esim. 'Global Trends in Sustainable Energy Investment 2007', United Nations Environment Programme and New Energy Finance Ltd.

[5] KOM(2006) 728, 22.11.2006, verokannustimien käytöstä tutkimus- ja kehitystoiminnan edistämiseksi.

[6] KOM(2007) 571, 9.10.2007.

[7] Ks. komission yksiköiden valmisteluasiakirjat SEC(2007)1510 ”Technology Map” ja SEC(2007)1511 ”Capacities Map”.

[8] SESAR: KOM(2005)602, 25.11.2005; yhteinen polttokenno- ja vetyteknologia-aloite: KOM(2007)571, 9.10.2007; ja yhteinen teknologia-aloite ”Clean Sky”: KOM(2007)315, 13.6.2007.