52007DC0575




[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 10.10.2007

KOM(2007) 575 lopullinen

KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE

Euroopan unionin yhdennetty meripolitiikka

{KOM(2007) 574 lopullinen}{SEK(2007) 1278}{SEK(2007) 1279}{SEK(2007) 1280}{SEK(2007) 1283}

KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE

Euroopan unionin yhdennetty meripolitiikka

1. TIIVISTELMÄ

Meret ovat Euroopan elinehto. Euroopan merialueet ja rannikot ovat sen hyvinvoinnin ja vaurauden keskeisiä edellytyksiä: ne muodostavat Euroopan kauppareitit, sääntelevät sen ilmastoa, tuottavat ruokaa, energiaa ja voimavaroja. Lisäksi suuri osa eurooppalaisista asuu rannikolla, ja monet viettävät siellä mielellään vapaa-aikaansa.

Vuorovaikutuksemme merten kanssa on tiiviimpää ja monipuolisempaa ja ne myös tuottavat Euroopalle enemmän hyötyä kuin koskaan aikaisemmin. Kuormitus alkaa kuitenkin näkyä. Olemme risteyskohdassa suhteessamme valtameriin.

Yhtäältä kykenemme teknologian ja osaamisen ansiosta hyödyntämään merta yhä enemmän ja yhä useammat ihmiset suuntaavat Euroopan rannikoille saadakseen osansa tästä hyödystä. Toisaalta kaiken tämän toiminnan kerrannaisvaikutukset ovat johtamassa ristiriitoihin eri käyttötapojen välillä ja meriympäristön pilaantumiseen – meriympäristön, joka on kaiken muun edellytys.

Euroopan on vastattava tähän haasteeseen. Koska globalisaatio ja ilmastonmuutos etenevät nopeasti, asialla on kiire.

Euroopan komissio on tiedostanut tämän ja käynnistänyt kattavan kuulemis- ja analysointiprosessin Euroopan suhteesta mereen[1]. Sidosryhmiltä saatu palaute on ollut valtaisaa ja osoittaa selvästi ne suunnattomat mahdollisuudet, joita meret tarjoavat. Näiden mahdollisuuksien hyödyntäminen kestävällä tavalla muodostaa mittavan haasteen. Prosessin ansiosta on myös saatu runsaasti ideoita siitä, miten Eurooppa voi vastata tähän haasteeseen.

Komissio ehdottaa saamansa arvokkaan palautteen pohjalta EU:n yhdennettyä meripolitiikkaa, sillä on kiistatta selvää, että kaikki Euroopan meriin ja valtameriin liittyvät asiat ovat yhteydessä toisiinsa ja meriin liittyviä politiikanlohkoja on kehitettävä yhdessä, jos halutaan saavuttaa toivotut tulokset.

Kaikki sidosryhmät kannattavat voimakkaasti tätä yhdennettyä, monialaista lähestymistapaa. Sen soveltaminen edellyttää yhteistyön vahvistamista ja kaikkien mereen liittyvien politiikanlohkojen tehokasta yhteensovittamista eri päätöksentekotasoilla.

Yhdennetyllä meripolitiikalla lisätään EU:n valmiuksia vastata globalisaation ja kilpailukyvyn, ilmastonmuutoksen, meriympäristön pilaantumisen, meriturvallisuuden, energiavarmuuden ja kestävän kehityksen haasteisiin. Meripolitiikan on perustuttava korkealaatuiseen merentutkimukseen, meriteknologiaan ja innovointiin. Se on yhteydessä työllisyyteen ja kasvuun keskittyvään Lissabonin strategiaan ja kestävää kehitystä painottavaan Göteborgin strategiaan.

EU:n yhdennetyllä meripolitiikalla

- muutetaan tapaa, jolla poliittisia ja muita päätöksiä tehdään. Lokeroitunut päätöksenteko on kaikilla tasoilla aikansa elänyt. Vuorovaikutukset on ymmärrettävä ja otettava huomioon, yhteisiä välineitä on kehitettävä, synergioita havaittava ja hyödynnettävä ja ristiriitoja on vältettävä tai ne on ratkaistava.

- kehitetään ja toteutetaan työohjelma. Toimia eri politiikanlohkoilla on kehitettävä johdonmukaisissa puitteissa. Tähän tiedonantoon liittyvästä toimintasuunnitelmasta saa selkeän käsityksen edessä olevan työn monimuotoisuudesta ja laajuudesta. Seuraavat hankkeet ovat erityisen tärkeitä:

- esteetön eurooppalainen meriliikennealue,

- eurooppalainen merentutkimusstrategia,

- kansalliset yhdennetyt meripolitiikat, jotka jäsenvaltiot laativat,

- eurooppalainen merivalvontaverkosto,

- suunnitelma merten aluesuunnittelun helpottamiseksi jäsenvaltioissa,

- strategia ilmastonmuutoksen vaikutusten lieventämiseksi rannikkoalueilla,

- merenkulun aiheuttamien hiilidioksidipäästöjen ja ympäristön pilaantumisen vähentäminen,

- laittoman kalastuksen ja vahingollisen avomerellä tapahtuvan pohjatroolauksen lopettaminen,

- eurooppalainen meriklusteriverkosto,

- merenkulku- ja kalastusalaa koskevien EU:n työlainsäädännön poikkeusten uudelleentarkastelu.

Tässä tiedonannossa luodaan perusta hallintopuitteille ja monialaisille välineille, joita EU:n yhdennetty meripolitiikka edellyttää, ja esitellään keskeiset toimet, joita komissio toteuttaa tämän toimeksiannon aikana. Näiden toimien pohjana ovat toissijaisuuden ja kilpailukyvyn periaatteet, ekosysteemiin perustuva lähestymistapa ja sidosryhmien osallistuminen.

2. TAUSTA

Euroopalla on 70 000 kilometriä rannikkoa kahdella valtamerellä, Atlantilla ja Pohjoisella jäämerellä, sekä neljällä merellä: Itämerellä, Pohjanmerellä, Välimerellä ja Mustallamerellä. Merellisten alueiden osuus EU:n väestöstä ja BKT:stä on nykyisin noin 40 prosenttia.

Euroopan hyvinvointi kietoutuu näin ollen erottamattomasti mereen. Laivanrakennus, meriliikenne, satamatoiminta ja kalastus ovat edelleen mereen liittyvän toiminnan tärkeimpiä muotoja, mutta merellä tapahtuva energiantuotanto (öljy, kaasu ja uusiutuvat energialähteet) sekä rannikko- ja merimatkailu ovat myös valtavia tulonlähteitä. Merisatamien ja meriliikenteen ansiosta EU hyötyy kansainvälisen kaupan nopeasta kasvusta ja sillä on johtava asema maailmantaloudessa. Mineraalivarojen hyödyntäminen, vesiviljely, "sininen" bioteknologia ja uusi vedenalainen teknologia tarjoavat nekin yhä merkittävämpiä liiketoimintamahdollisuuksia. Aivan yhtä tärkeitä ovat merien tarjoamat ekosysteemipalvelut ja mahdollisuudet virkistykseen, esteettisiin elämyksiin ja kulttuuritoimintaan.

Jotta nämä elinkeinot voisivat pysyä kilpailukykyisinä, meriympäristöä on hyödynnettävä aidosti kestävällä tavalla. Meriin ja valtameriin on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota, sillä rannikkoalueiden haavoittuvuus lisääntyy, rannikot ovat yhä tiheämmin asuttuja, valtamerillä on avainasema ilmastojärjestelmässämme ja meriympäristön pilaantuminen jatkuu.

Valtamerien kestävyyttä pidetään nykyään yleisesti huomattavana maailmanlaajuisena haasteena, joka liittyy läheisesti ilmastonmuutokseen.

EU:n nykyinen hajanainen lähestymistapa meriasioihin ei enää riitä, sillä kasvava kilpailu merialueista ja ihmisen toiminnan kumulatiiviset vaikutukset meren ekosysteemeihin edellyttävät lisää yhteistyötä ja yhtenäisempiä toimia. Esimerkiksi meriliikennettä, kalastusta, energiaa, merten vartiointia ja valvontaa, matkailua, meriympäristöä ja merentutkimusta koskevia politiikkoja on kehitetty liian kauan toisistaan irrallaan, mikä on toisinaan johtanut tehottomuuteen, epäjohdonmukaisuuteen ja käyttötapojen ristiriitaan.

Tämän tiedostamiseen perustuu komission näkemys yhdennetystä meripolitiikasta, joka kattaa kaikki meriin ja valtameriin liittyvät näkökohdat. Tämä innovatiivinen ja kokonaisvaltainen lähestymistapa tarjoaa johdonmukaiset puitteet, joissa on mahdollista kehittää optimaalisesti kaikkia mereen liittyviä toimintoja kestävällä tavalla.

3. MERIPOLITIIKAN HALLINNOLLISET PUITTEET JA VÄLINEET

Yhdennetty meripolitiikka edellyttää hallintopuitteita, joissa yhdennettyä lähestymistapaa sovelletaan kaikilla tasoilla, sekä horisontaalisia ja monialaisia politiikan toteuttamisvälineitä. Se edellyttää myös vankkaa rahoituksellista pohjaa, jossa otetaan huomioon alustavien toimien tulokset.

3.1. Yhdennetyn lähestymistavan soveltaminen meriasioiden hallintoon

Komissio on perustanut meripolitiikka-toiminnon, jonka tehtävänä on analysoida meriasioita ja niihin vaikuttavaa politiikkaa, koordinoida eri politiikanlohkoja, varmistaa, että niiden yhteisvaikutukset otetaan huomioon, sekä ohjata monialaisten politiikan toteuttamisvälineiden kehittämistä. Se on myös ryhtynyt tuomaan yhteen meriasioita käsitteleviä EU:n virastoja varmistaakseen, että ne osallistuvat yhdessä meripolitiikan kehittämiseen.

Komission meriasioita koskevassa päätöksenteossa noudatetaan alusta lähtien hyvän sääntelytavan periaatteita: merkittävät mereen liittyvät aloitteet otetaan huomioon vuosisuunnittelussa ja ohjelmasuunnitteluvälineissä, kansalaisyhteiskuntaa ja sidosryhmiä kuullaan, vaikutustenarvioinnit sekä yksiköiden väliset työryhmät auttavat komissiota suunnittelemaan ja toteuttamaan aidosti monialaisia ehdotuksia.

Muita EU:n toimielimiä ja toimijoita kehotetaan pohtimaan, mikä on niille paras tapa soveltaa järjestelmällisesti meriasioita koskevaa yhdennettyä lähestymistapaa. Osa jäsenvaltioista on ryhtynyt kehittämään koordinaatiomekanismeja omaa meripolitiikkaansa varten. Kaikkien sidosryhmien olisi osallistuttava hallintoprosessiin, ja niitä kehotetaan jatkossakin tuomaan komission tietoon kaikki sellainen EU:n lainsäädäntö, joka niiden mielestä haittaa yhdennetyn meripolitiikan tavoitteiden saavuttamista.

- Komissio aikoo

- kehottaa kutakin jäsenvaltiota laatimaan oman yhdennetyn meripolitiikkansa tiiviissä yhteistyössä sidosryhmien ja erityisesti rannikkoalueiden kanssa;

- ehdottaa vuonna 2008 suuntaviivoja näitä kansallisia yhdennettyjä meripolitiikkoja varten ja laatia vuodesta 2009 lähtien vuosittain kertomuksen EU:n ja jäsenvaltioiden merialan toimista;

- perustaa sidosryhmien kuulemista varten menettelyn, jonka kautta se saa meripolitiikan kehittämisessä tarvittavaa tietoa ja jonka avulla voidaan vaihtaa tietoja parhaista toimintatavoista.

3.2. Yhdennetyn politiikan toteuttamisvälineet

Yhdennetyt meriasioiden hallintopuitteet edellyttävät laaja-alaisia suunnitteluvälineitä, jotka ovat yhteisiä meriasioihin liittyville politiikanlohkoille ja tukevat yhteistä päätöksentekoa. Kolme merkittävintä välinettä ovat merivalvonta, jota ilman merialueen turvallinen käyttö ei ole mahdollista, merten aluesuunnittelu, joka on kestävän päätöksenteon keskeinen suunnitteluväline, sekä kattava ja helposti käytettävä tietolähde.

3.2.1. Eurooppalainen merivalvontaverkosto

Merten turvallinen käyttö ja Euroopan merirajojen turvaaminen edellyttävät merivalvontaa. Merivalvontatoimien parantaminen ja optimointi sekä niiden yhteentoimivuus Euroopan tasolla ovat tärkeitä, jotta EU voi vastata merenkulun turvallisuuteen, merten saastumiseen, lainvalvontaan ja yleiseen turvallisuuteen liittyviin haasteisiin ja uhkiin.

Merivalvontatoimia suorittavat jäsenvaltiot, mutta useimmat niiden kohteena olevat toimet ja uhkat ovat luonteeltaan rajat ylittäviä. Useimmissa jäsenvaltioissa kalastukseen, ympäristöön, merten vartiointiin ja maahanmuuttoon liittyvät valvontatoimet on jaettu useiden toisistaan toiminnallisesti riippumattomien viranomaisten kesken. Tämä johtaa usein siihen, että niukkoja resursseja ei käytetä parhaalla mahdollisella tavalla.

Komissio suositteleekin merivalvonnan koordinoinnin lisäämistä syventämällä yhteistyötä jäsenvaltioiden rannikkovartiolaitosten ja muiden asianomaisten virastojen sisällä ja välillä.

Viranomaisille olisi korvaamatonta hyötyä myös asteittain perustettavasta Euroopan rannikkovesillä ja avomerellä toimivasta yhdennetystä verkostosta, joka koostuisi alusten jäljittämisjärjestelmistä ja sähköisen navigoinnin järjestelmistä, mukaan lukien satelliittiseurantajärjestelmät sekä kaukotunnistus- ja -seurantajärjestelmät (LRIT).

- Komissio aikoo

- edistää jäsenvaltioiden rannikkovartiolaitosten ja asianomaisten virastojen yhteistyön tiivistämistä;

- ryhtyä toimiin paremmin yhteentoimivan valvontajärjestelmän luomiseksi kokoamalla yhteen valvonta- ja jäljitysjärjestelmät, joita nykyisin käytetään meriturvallisuuden ylläpitämisessä, meriympäristön suojelussa sekä kalastuksen valvonnassa, ulkorajojen vartioinnissa ja muissa lainvalvontatoimissa.

3.2.2. Merten aluesuunnittelu sekä rannikkoalueiden yhdennetty käyttö ja hoito (ICZM)

Nykyiset suunnittelurakenteet on tarkoitettu enimmäkseen maa-alueiden suunnitteluun, eikä niissä useinkaan oteta huomioon rannikoiden kehittämisen mahdollisia vaikutuksia mereen tai päinvastoin. EU:n on vastattava haasteisiin, joita aiheutuu keskenään kilpailevista, kasvavista meren käyttötarkoituksista. Nämä käyttötarkoitukset vaihtelevat meriliikenteestä, kalastuksesta, vesiviljelystä ja vapaa-ajan vietosta merellä tapahtuvaan energiantuotantoon ja muunlaiseen merenpohjan hyödyntämiseen.

Merten aluesuunnittelu on siksi olennaisen tärkeä väline merellisten alueiden ja rannikkoalueiden kestävässä kehittämisessä ja Euroopan meriympäristöjen tervehdyttämisessä.

EU:n annettua ICZM-suosituksensa[2] jäsenvaltiot ovat alkaneet hyödyntää rannikkoalueiden yhdennettyä käyttöä ja hoitoa taloudellisen toiminnan alueellisen leviämisen sääntelemiseksi ja aluesuunnittelujärjestelmien perustamiseksi Euroopan rannikkovesiä varten. Molemmat välineet auttavat täyttämään meriympäristön suojelua ja säilyttämistä koskevasta teemakohtaisesta strategiasta[3] johtuvia sitoumuksia ja parantavat ennustettavuutta, jota toimijat tarvitsevat suunnitellessaan tulevia investointeja. Komissio aikoo perustaa järjestelmän, jonka avulla merten aluesuunnitteluun ja rannikkoalueiden yhdennettyyn käyttöön ja hoitoon osallistuvat viranomaiset voivat vaihtaa tietoja parhaista toimintatavoista.

Päätösvalta näissä asioissa on jäsenvaltioilla. EU:n tasolla tarvitaan sitoutumista yhteisiin periaatteisiin sekä suuntaviivoja, joiden avulla prosessia viedään joustavasti eteenpäin ja varmistetaan kansalliset merirajat ylittävien alueellisten ekosysteemien kunnioittaminen.

- Komissio aikoo

- laatia vuonna 2008 suunnitelman merten aluesuunnittelun helpottamiseksi jäsenvaltioissa.

3.2.3. Tiedot

Meripolitiikkaa koskeva strateginen päätöksenteko perustuu siihen, että meristä on käytettävissä ja helposti saatavissa erilaista, sekä luontoa että ihmisten toimintaa koskevaa tietoa. Koska eri puolilla Eurooppaa on kerätty ja varastoitu valtava määrä tietoa mitä erilaisimpiin tarkoituksiin, on erittäin tärkeää perustaa asianmukainen infrastruktuuri meriä koskevaa tietoa varten.

Meriä koskeva tieto on koottava kattavaan järjestelmään, jonka eri osat ovat yhteensopivia ja joka on käytettävissä paremman hallinnon, lisäarvollisten palvelujen laajentamisen ja merialan kestävän kehittämisen pohjana. Tehtävä on mittava ja moniulotteinen ja edellyttää selvää ja johdonmukaista suunnitelmaa, jonka toteuttaminen kestää useita vuosia.

- Komissio aikoo

- ryhtyä vuonna 2008 toimiin Euroopan meripoliittisen seurantakeskuksen ja tietoverkoston perustamiseksi[4] sekä edistää jäsenvaltioiden vesien moniulotteista kartoittamista, jotta korkealaatuisen tiedon saaminen helpottuisi.

4. EU:N YHDENNETYN MERIPOLITIIKAN TOIMINTA-ALUEET

EU:n yhdennetyssä meripolitiikassa on viisi keskeistä aluetta:

4.1. Merten ja valtamerten kestävän käytön maksimointi

EU:n yhdennetyn meripolitiikan ensisijainen tavoite on luoda parhaat mahdolliset edellytykset valtamerien ja merien kestävälle käytölle, joka puolestaan mahdollistaa merialojen ja rannikkoalueiden kasvun.

Monissa jäsenvaltioissa meritalous on viime aikoina kasvanut nopeammin kuin talous yleensä, erityisesti alueilla, joilla harjoitetaan merenkulun logistiikkatoimintaa. Konttialusliikenne on kasvanut huomattavasti vuodesta 2000, ja sen odotetaan kolminkertaistuvan vuoteen 2020 mennessä. Alueet, joilla on toimintaa muilla vahvan kasvun markkinoilla, kuten laivavarusteiden, offshore-tuulivoiman, huviveneilyn tai risteilytoiminnan alalla, hyötyvät nekin edelleen tästä kasvusta. EU:n teollisuuden valmiudet kehittää merialojen huipputuotteita, jotka voivat johtaa maailmanmarkkinoita, ovat nekin huomattavat, kun otetaan huomioon Euroopan merkittävä osaaminen meriteknologian alalla.

Paljon mahdollisuuksia on kuitenkin käyttämättä. Päivitetty strateginen visio kilpailukykyisen ja turvallisen merenkulku- ja satama-alan ja muiden niihin liittyvien alojen kehittämisestä on välttämätön, jos halutaan saavuttaa kestävä kasvu mereen liittyvissä toiminnoissa varmistaen samalla, että kyseisten toimintojen kehitys ei uhkaa meriekosysteemien terveyttä.

EU:n kansainvälinen ja sisäinen kauppa perustuu merenkulkuun, joka muodostaa jatkossakin eurooppalaisen meriklusterin selkärangan. Tämä ala menestyy tulevaisuudessakin kuitenkin vain, jos EU jatkaa toimiaan korkeatasoisen meriturvallisuuden aikaan saamiseksi. Sen avulla voidaan säästää ihmishenkiä ja ympäristöä ja luoda samanaikaisesti tasapuolinen kansainvälinen kilpailuympäristö.

Vaikka merikuljetukset ovat huolestuttava ilmansaasteiden ja hiilidioksidipäästöjen lähde, ne ovat huomattavasti energiatehokkaampia kuin maantiekuljetukset. Tästä syystä ja koska rekkojen määrää Euroopan ruuhkaisilla teillä on vähennettävä, yhdennetyssä meripolitiikassa suositaan voimakkaasti turvallisen merenkulun edistämistä. Nykyisistä EU:n ohjelmista (TEN-T ja Marco Polo) tuetaan vastakin merten moottoriteiden ja lähimerenkulun verkostojen perustamista. Euroopan laajuisten verkkojen tulevassa kehittämisessä on myös otettava täysin huomioon merten lisääntyvä hyödyntäminen energiantuotannossa.

Merikuljetukset ovat silti epäedullisessa asemassa muihin kuljetusmuotoihin nähden. Muihin kuljetusmuotoihin tehdään enemmän julkisia investointeja. Lisäksi laivakuljetukseen kahden EU:n sataman välillä liittyy monimutkaisempia ja enemmän aikaa vieviä menettelyjä kuin rekkakuljetukseen, sillä EU:ssa ei vielä ole todellisia meriliikenteen sisämarkkinoita. EU:n merenkulkualan kaikkien mahdollisuuksien hyödyntäminen edellyttää, että poistetaan tämä haitta, joka merikuljetuksilla on muihin kuljetusmuotoihin nähden. Tämä onnistuu yksinkertaistamalla EU:n sisäisiä merikuljetuspalveluja koskevia hallinto- ja tullimuodollisuuksia.

- Euroopan merikuljetusten tehostamiseksi ja niiden pitkän aikavälin kilpailukyvyn turvaamiseksi komissio aikoo

- ehdottaa esteetöntä eurooppalaista meriliikennealuetta;

- laatia kattavan, vuosia 2008–2018 koskevan meriliikennestrategian.

Euroopan merisatamat ovat nekin olennainen lenkki logistiikkaketjussa, josta EU:n talous on riippuvainen. Ne ovat taloudellisen toiminnan keskuksia, jotka vaikuttavat keskeisesti kaupunki- ja luonnonympäristönsä laatuun.

Globalisaatio tarkoittaa, että kansainvälinen kauppa kasvaa nyt ennennäkemättömällä tavalla. Koska 90 prosenttia Euroopan ulkomaankaupasta ja lähes 40 prosenttia sen sisäisestä kaupasta kulkee sen satamien kautta, on helppo ymmärtää, että satamat joutuvat todella suuren haasteen eteen, jos kysyntä lisääntyy. Niiden valmiuksia on kehitettävä EU:n sisäisen ja kansainvälisen kaupan kasvun mukaisesti ja siten, että kehitys noudattaa EU:n tavoitteita, erityisesti ympäristö- ja kilpailukykytavoitteita.

- Komissio aikoo

- ehdottaa uutta satamapolitiikkaa, jossa otetaan huomioon satamien moninaiset roolit sekä Euroopan logistiikka laajemminkin;

- esittää ehdotuksia aluksista aiheutuvien satamien ilmansaasteiden vähentämiseksi erityisesti poistamalla maalla olevia sähköverkkoja koskeva huonompi verokohtelu;

- antaa suuntaviivat asiaan liittyvän yhteisön ympäristölainsäädännön soveltamisesta satamien kehittämiseen.

Eurooppalainen merenkulun logistiikkaketju tarvitsee myös huippuluokan laivanrakennus-, laivankorjaus- ja laivavarusteteollisuutta . Euroopan unioni aikoo tukea näiden alojen kehittämistä erityisesti pienissä ja keskisuurissa yrityksissä alan onnistuneiden aloitteiden pohjalta[5].

Lisäinvestoinnit merentutkimukseen ja meriteknologiaan mahdollistavat talouskasvun ilman, että ympäristön tila edelleen huononee. Nämä investoinnit luovat myös uusia mahdollisuuksia. Ympäristöä painottava tekniikka, joka auttaa merellä tapahtuvaa toimintaa kukoistamaan ja samalla meriympäristöä säilymään, pitää eurooppalaiset yritykset eturintamassa maailmanlaajuisten vaatimusten kasvaessa ja "sinisen" bioteknologian, uusiutuvan energian offshore-tuotannon, vedenalaisen teknologian ja tarvikkeiden sekä merivesiviljelyn kaltaisten lupaavien teknologioiden kehittyessä.

Tekniikan ansiosta EU voi myös täysin hyödyntää merta öljyn ja kaasun[6] sekä uusiutuvan energian lähteenä. Koska se myös mahdollistaa energian siirtämisen, energian siirtoreittejä voidaan monipuolistaa ja siten vahvistaa toimitusvarmuutta. Nykyisessä Euroopan energiatilanteessa on todennäköistä, että synergiamahdollisuudet EU:n energia- ja meripolitiikan välillä lisääntyvät tulevaisuudessa[7]. Tammikuussa 2007 annetussa komission tiedonannossa EU:n energiastrategiasta[8] todetaankin, että saavuttaakseen energiatavoitteensa EU:n on kehitettävä edelleen merten ja valtamerten käyttöä.

Muodostamalla monialaisia klustereita[9] voidaan huomattavasti lisätä liiketoimintojen yhdentymistä ja kilpailukykyä merialalla. Nämä klusterit ovat välttämättömiä Euroopan merialaan liittyvän taitotiedon säilyttämiseksi, minkä vuoksi ne ovat keskeinen osa meripolitiikkaa. Julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyö meriosaamiskeskusten alalla muodostaa myös hyvät puitteet, joissa eri teollisuudenhaarojen ja alojen yhteisvaikutuksia kyetään kokonaisvaltaisesti ymmärtämään ja suunnittelemaan.

- Komissio aikoo kannustaa monialaisten klusterien ja alueellisten meriosaamiskeskusten muodostamista sekä edistää meriklusterien eurooppalaisen verkoston perustamista.

Komission tavoitteena on myös lisätä EU:n kansalaisille tarjolla olevia merialan työpaikkoja ja parantaa niiden laatua. Merenkulkualan työllisyyden alamäki on huolestuttava, ja sen suuntaa on käännettävä, sillä merenkulkijoiden kokemus on avainasemassa myös maista käsin tehtävässä työssä.

Eurooppalaiset voidaan saada hakeutumaan merenkulkualalle, jos alan kaikki sidosryhmät tukevat henkilöstöpolitiikan ja työolojen (myös työterveyden ja -turvallisuuden) parantamista ja luodaan tehokas lainsäädäntö, jossa otetaan huomioon alan kansainvälinen toimintaympäristö. Komissio antaa täyden tukensa sosiaaliselle vuoropuhelulle, jota käydään merityön normeja koskevan ILO:n yleissopimuksen sisällyttämisestä yhteisön lainsäädäntöön. Komissio tukee myös sellaisen järjestelmän suunnittelua, joka tarjoaa eurooppalaisille parempia ja laajempia uranäkymiä meriklusterin sisällä. Tähän kuuluvat merenkulkuopintojen laajentaminen ja merenkulkuammattien edellyttämien taitojen ja pätevyyksien kehittäminen.

- Komissio aikoo

- arvioida uudelleen tiiviissä yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa merialoja koskevia aukkoja EU:n työlainsäädännössä[10];

- edistää "merenkulun kunniadiplomin" perustamista.

Monista toimista huolimatta taloudellisen toiminnan lisääntyminen rannikoilla ja merillä on liitetty meriympäristön laadun heikkenemiseen. Komissio on jo ehdottanut EU:n meristrategiaa ja direktiiviä[11], joiden tarkoituksena on pysäyttää tämä suuntaus ja kääntää se päinvastaiseksi sekä tarjota puitteet yhteisön toiminnalle, jolla pyritään saavuttamaan meriympäristön hyvä tila kestävän kehityksen mukaisesti.

Haastetta vaikeuttaa se, että ilmastonmuutos vaikuttaa todennäköisesti tulevaisuudessa voimakkaasti rannikkoalueisiin. Hiilidioksidin varastoiminen merenpohjan alaisiin kerrostumiin on sekin innovaatio, jonka avulla voidaan kenties merkittävästi lieventää ilmastonmuutosta. EU:n on pysyttävä tämän tekniikan kärjessä ja laadittava johdonmukaiset toimintapuitteet, joiden avulla nämä mahdollisuudet voidaan täysin hyödyntää.

Tätä varten on välttämätöntä saavuttaa EU:n ympäristölainsäädännön, erityisesti luontotyyppidirektiivin[12] ja ehdotetun meristrategiadirektiivin tavoitteet. Myös meriturvallisuutta ja alusten aiheuttaman ympäristön pilaantumisen torjuntaa koskeva yhteisön lainsäädäntö on tältä osin tärkeää. Kolmanteen meriturvallisuuspakettiin sisältyvien ehdotusten pikainen hyväksyminen parantaa yhteisön lainsäädäntöä merkittävästi.

- Komissio aikoo

- käynnistää kokeiluhankkeita ilmastonmuutoksen vaikutusten lieventämiseksi ja siihen sopeutumiseksi rannikkoalueilla;

- tukea aktiivisesti kansainvälisiä toimenpiteitä alusten aiheuttaman ilman pilaantumisen vähentämiseksi ja tehdä Euroopan tasolla ehdotuksia, mikäli tällaiset toimenpiteet eivät tuota tulosta;

- tukea aktiivisesti kansainvälisiä toimenpiteitä alusten aiheuttamien kasvihuonepäästöjen vähentämiseksi ja, elleivät tällaiset toimenpiteet tuota tulosta, harkita tältä osin mahdollisia EU:n toimintavaihtoehtoja;

- ottaa asianmukaisesti huomioon kansainvälisellä tasolla meneillään olevan työn ja esittää ehdotuksia, jotka koskevat käytöstä poistettujen alusten romuttamista tehokkaasti, turvallisesti ja ympäristön kannalta kestävästi.

Kalatalouden hallinnossa on otettava paremmin huomioon rannikkoalueyhteisöjen hyvinvointi, meriympäristö sekä kalastuksen ja muiden toimintojen yhteisvaikutukset. Kalakantojen elvyttämistä jatketaan tarmokkaasti. Tämä edellyttää vankkaa tieteellistä tietoa sekä voimallisempaa siirtymistä monivuotiseen suunnitteluun. Komissio ryhtyy toimiin sen varmistamiseksi, että yhteisessä kalastuspolitiikassa kuvastuu meriympäristöstrategian ekosysteemipohjainen lähestymistapa, ja pyrkii lopettamaan laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen omilla vesillään ja avomerellä.

Kestävään enimmäistuottoon perustuva kalavarojen hoito tarjoaa Euroopan kalastajille paremman tulevaisuuden, ja sen ansiosta kalastajat voivat vastaisuudessakin olla osa EU:n elintarviketurvaa. Kestävään enimmäistuottoon perustuva kalavarojen hoito on toteutettava vuoteen 2015 mennessä kansainvälisten sitoumusten mukaisesti.

Kalastajien turvallisuutta työpaikalla on myös parannettava merialan työolojen ja sosiaalipolitiikan laajemmassa yhteydessä, ja kalastajien kokemukset ja tiedot merestä on valjastettava koko yhteiskunnan käyttöön.

Vesiviljelyalan kasvua kala- ja äyriäisruokien lisääntyvän maailmanlaajuisen kysynnän tyydyttämiseksi on tuettava lainsäädännöllä, joka edistää yrittäjyyttä ja innovointia ja jolla varmistetaan tiukkojen ympäristöä ja kansanterveyttä koskevien vaatimusten noudattaminen.

- Komissio aikoo

- ryhtyä päättäväisiin toimiin saaliiden poisheittämiskäytännön[13] ja avomeren herkissä elinympäristöissä tapahtuvan pohjatroolauksen sekä muiden tuhoa aiheuttavien kalastuskäytäntöjen lopettamiseksi[14],

- ryhtyä päättäväisiin toimiin laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen lopettamiseksi [15],

- edistää ympäristön kannalta turvallista vesiviljelytoimintaa Euroopassa.

4.2. Meripolitiikan osaamis- ja innovaatiokannan perustaminen

Meritiede, -teknologia ja -tutkimus ovat merellä tapahtuvan toiminnan kestävän kehittämisen ehdottomia edellytyksiä.

Koska kykenemme tieteellisen tutkimuksen ja teknologian ansiosta selvemmin ymmärtämään, miten ihmisen toiminta vaikuttaa merten järjestelmiin, ne voivat myös auttaa meitä lopettamaan merellä tapahtuvasta toiminnasta johtuvan ympäristön pilaantumisen.

Vahvistamalla monitieteellistä lähestymistapaa meritieteessä saamme lisätietoa merellä tapahtuvien toimintojen välisistä vuorovaikutuksista, ja se on siksi yhdennetyn meripolitiikan välttämätön osa. Sitä tarvitaan ehdottomasti myös ilmastonmuutoksen vaikutusten ennustamiseksi ja lieventämiseksi niin paljon kuin mahdollista.

Merentutkimus on kallista, eikä tehottomuuteen ole varaa. EU:n resurssien hyödyntämiseksi parhaalla mahdollisella tavalla on laadittava selkeä strategia, jossa kytketään toisiinsa poliittiset ja tutkimuspainotukset, vastataan monialaisiin haasteisiin, maksimoidaan jäsenvaltioiden ja yhteisön toimien väliset synergiat, vältetään päällekkäisyydet ja parannetaan alan toimijoiden välistä vuoropuhelua. EU:n on myös pohdittava, miten tutkimuksella voidaan paremmin tukea innovointia ja kuinka tiedot ja taidot voidaan tehokkaammin muuntaa teollisiksi tuotteiksi ja palveluiksi.

Euroopan meripoliittisen seurantakeskuksen ja tietoverkoston[16] kehittäminen on tässä strategiassa tärkeä väline.

- Komissio aikoo

- esitellä kattavan eurooppalaisen merentutkimusstrategian vuonna 2008;

- julkaista yhteisiä, monialaisia ehdotuspyyntöjä tutkimuksen seitsemännen puiteohjelman yhteydessä yhdennetyn lähestymistavan edistämiseksi ja tiedon lisäämiseksi meriasioista;

- tukea tutkimusta, jonka avulla voidaan ennustaa ja lieventää ilmastonmuutoksen vaikutuksia merellä tapahtuvaan toimintaan, meriympäristöön, rannikkoalueisiin ja saariin sekä sopeutua näihin vaikutuksiin;

- tukea eurooppalaisen meritiedekumppanuuden perustamista tavoitteena keskitetty vuoropuhelu tiedeyhteisön, elinkeinoelämän ja poliittisten päättäjien välillä.

4.3. Mahdollisimman hyvän elämänlaadun turvaaminen rannikkoalueilla

Viime vuosikymmenellä rannikkoalueiden ja saarien väestö on kasvanut kaksinkertaisesti EU:n keskiarvoon verrattuna. Myös suurin osa Euroopan matkailijoista valitsee kohteekseen rannikkoyhteisön. Näillä alueilla on siksi erityisen pikaisesti sovitettava yhteen talouskehitys, ympäristön kestävyys ja elämänlaatu.

Alueviranomaisilla ja rannikkoyhteisöillä on keskeinen asema säänneltäessä rannikoilla ja merellä tapahtuvaa toimintaa. Alueiden komitea, rannikkoalueet ja niiden verkostot ovat siten avainkumppaneita kehitettäessä EU:n yhdennettyä meripolitiikkaa.

Nämä alueet ovat satamiensa ja meriteollisuutensa vuoksi strategisesti tärkeitä koko Euroopalle. Ne tuottavat tärkeitä palveluja sisämaalle ja toimivat merirajojen ja rannikkovesien vartioinnin tukikohtina. Tämä asettaa infrastruktuurille huomattavia vaatimuksia, jotka on otettava huomioon jaettaessa yhteisön resursseja. Ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat myös erityisen tuntuvat rannikkoalueilla, ja riskien hallinnalla voi olla dramaattisia vaikutuksia niiden talousarvioihin ja talouksiin.

Meri on ratkaiseva tekijä rannikko- ja merimatkailussa, joka on merkittävästi vauhdittanut Euroopan rannikkoalueiden talouskehitystä. Komissio aikoo tehdä aktiivisemmin yhteistyötä sidosryhmien kanssa sellaisen kestävän matkailupolitiikan kehittämiseksi, jossa otetaan huomioon rannikko- ja merimatkailu.

Rahoitusmahdollisuuksia on olemassa, mutta sidosryhmät katsovat saavansa niistä liian vähän tietoa. Komissio aikoo optimoida tuet, joita käytettävissä olevat yhteisön rahoitusvälineet tarjoavat rannikkoalueilla ja saarilla toteutettaville merialan hankkeille.

On myös selvää, että merialoista ja rannikkoalueista tarvitaan parempia sosioekonomisia tietoja, sillä vaikeudet näiden tietojen saatavuudessa rajoittavat alueellisten sidosryhmien kykyä kehittää järkeviä, pitkän aikavälin suunnitelmia ja investointeja.

Euroopan rannikkoalueiden kehittäminen edellyttää myös alueiden välistä yhteistyötä ottaen huomioon niiden monimuotoisuus ja erityispiirteet. Komissio aikookin tukea alueiden välistä merialan kehittämistä hyödyntämällä kaikin tavoin alueellista yhteistyötä koskevaa ohjelmaa.

Syrjäisimmät alueet ja saaret kärsivät huomattavista taloudellisista haitoista, mutta merellä tapahtuva toiminta ja merentutkimus tarjoavat niille erinomaisia mahdollisuuksia. Niiden laajat merialueet tarjoavat ekosysteemipalveluja, jotka ovat unionin kannalta erittäin kiinnostavia. Komissio aikoo edistää sekä niiden merialoihin liittyvien mahdollisuuksien kehittämistä että niiden yhteistyötä alueellisten naapureidensa kanssa hiljattain annetun EU:n syrjäisimpiä alueita koskevan tiedonannon puitteissa.

- Komissio aikoo

- edistää rannikko- ja merimatkailua pian julkaistavan matkailualoitteen puitteissa;

- perustaa tietokannan merihankkeille ja rannikkoalueille saatavana olevasta yhteisön rahoituksesta ja luoda vuoteen 2009 mennessä merialoja ja rannikkoalueita koskevan sosioekonomisen tietokannan;

- ehdottaa suuronnettomuuksien ennaltaehkäisyä koskevaa yhteisön strategiaa, jossa korostetaan rannikkoalueita uhkaavia riskejä;

- tukea syrjäisimpien alueiden ja saarten mereen liittyvien mahdollisuuksien kehittämistä.

4.4. EU:n johtavan aseman vahvistaminen kansainvälisissä meriasioissa

EU aikoo pyrkiä tehostamaan kansainvälistä meriasioiden hallintoa ja kansainvälisen merioikeuden tehokasta täytäntöönpanoa sekä kehottaa jäsenvaltioita ratifioimaan alaa koskevat oikeudelliset välineet. Se edistää Euroopan etujen yhteensovittamista keskeisillä kansainvälisillä foorumeilla.

Unionin yhdennetyn meripolitiikan ulkoisia painopisteitä ovat EU:n meriteollisuuden ja -palvelujen pääsy kansainvälisille markkinoille, avomeren kestävä kaupallinen ja tieteellinen hyödyntäminen, meren maailmanlaajuisen biologisen monimuotoisuuden suojelu, meriturvallisuuden parantaminen, työolot, alusten aiheuttaman pilaantumisen vähentäminen sekä kansainvälisillä vesillä tapahtuvan laittoman toiminnan torjunta.

Huomiota kiinnitetään myös ilmastonmuutoksen geopoliittisiin vaikutuksiin. Tähän liittyen komissio aikoo antaa vuonna 2008 kertomuksen Pohjoiseen jäämereen liittyvistä strategisista kysymyksistä.

Meriasiat ovat tulevaisuudessa säännöllinen aihe kahdenvälisissä keskusteluissa, joita EU käy sellaisten kumppaniensa kanssa, jotka ovat jo omaksumassa meriasioihin yhdennetyn lähestymistavan, kuten Australia, Kanada, Japani, Norja ja Yhdysvallat, mutta myös Brasilian, Kiinan, Intian ja Venäjän kaltaisten kumppanien kanssa.

EU aikoo myös pyrkiä jaettuun vastuuseen lähimpien naapuriensa kanssa meristä, jotka ovat näiden kanssa yhteisiä. Se aikoo erityisesti ehdottaa yhteistyön lisäämistä Välimeren ja Mustanmeren hallinnoimisessa. Se aikoo edistää meriasioita koskevaa yhteistyötä ulkosuhdepolitiikkansa pohjoisen ulottuvuuden puitteissa ja ottaa meriasiat mukaan EU:n ja kehitysmaiden väliseen yhteistyöhön, pienet saarikehitysvaltiot mukaan luettuina. Tässä yhteydessä se aikoo tukea meripolitiikkaa ja merioikeutta koskevien valmiuksien kehittämistä kehitysmaissa.

Komissio aikoo ehdottaa merien biologisen monimuotoisuuden säilyttämistä kansallisen lainkäyttövallan ulkopuolisilla alueilla koskevaa täytäntöönpanosopimusta Unclos-sopimuksen[17] nojalla ja pyrkiä saamaan onnistuneesti päätökseen kansainväliset neuvottelut suojelualueiden perustamisesta aavalle merelle.

- Komissio aikoo

- edistää EU:n laajentumis- ja naapuruuspolitiikkojen ja pohjoisen ulottuvuuden puitteissa tapahtuvaa yhteistyötä ja laajentaa sitä meripolitiikkaan liittyviin asioihin ja yhteisten merien hallinnointiin;

- ehdottaa strategiaa, joka koskee unionin meripolitiikan ulkoisen ulottuvuuden kehittämistä käymällä rakenteellista vuoropuhelua tärkeimpien kumppanien kanssa.

4.5. EU:n merialan näkyvyyden lisääminen

Sidosryhmät ovat selvästi ilmaisseet, että EU:n meripolitiikan kehittämisprosessi on ollut hyödyllinen siinä mielessä, että se on lisännyt ihmisten meritaloutta ja merellistä perintöä kohtaan tuntemaa arvostusta. Se myös luo sidosryhmien välille yhteistä identiteettiä ja antaa niille yhteisen päämäärän.

Yhdennetyllä meripolitiikalla on pyrittävä lisäämään EU:n merialan näkyvyyttä ja parantamaan mielikuvaa merellä tapahtuvasta toiminnasta ja merenkulkuammateista.

Sillä on myös tuotava esille Euroopan merellistä perintöä tukemalla satamakaupunkeja, perinteisiä kalastajayhteisöjä ja muita merellisiä yhteisöjä, niiden esineistöä ja perinteisiä taitoja, sekä edistämällä sellaisten yhteyksien syntymistä niiden välille, joiden avulla ne saavat lisää tietoa ja näkyvyyttä.

- Komissio aikoo

- käynnistää Euroopan merikartaston laatimisen. Kartasto toimii opetusvälineenä ja sen avulla voidaan tuoda esiin yhteistä merellistä perintöämme.

- ehdottaa Euroopan merenkulkupäivän viettämistä vuodesta 2008 alkaen. Merenkulkupäivä lisää meriasioiden näkyvyyttä ja luo yhteyksiä merellistä perintöä vaalivien järjestöjen, museoiden ja akvaariotalojen välille.

5. PÄÄTELMÄT

Kesäkuussa 2007 kokoontunut Eurooppa-neuvosto on tyytyväinen Euroopassa käytyyn laajaan keskusteluun tulevaisuuden meripolitiikasta. Valtioiden ja hallitusten päämiehet kehottivat komissiota esittämään lokakuussa eurooppalaisen toimintasuunnitelman. Toissijaisuusperiaatteen mukaisesti kyseisen toimintasuunnitelman tavoitteena on tarkastella kaikkia meriympäristössä tapahtuvan taloudellisen toiminnan mahdollisuuksia ympäristön kannalta kestävällä tavalla.

Komissio vastaa tällä tiedonannolla ja sen liitteenä olevalla toimintasuunnitelmalla kyseiseen Eurooppa-neuvoston pyyntöön ottaen huomioon muiden EU:n toimielinten, jäsenvaltioiden hallitusten, parlamenttien ja monien sidosryhmien esittämät mielipiteet.[18]

Komissio kehottaakin Eurooppa-neuvostoa, ministerineuvostoa ja Euroopan parlamenttia, talous- ja sosiaalikomiteaa ja alueiden komiteaa sekä kansallisia ja alueellisia viranomaisia ja muita sidosryhmiä suhtautumaan aktiivisesti ja aloitteellisesti tähän politiikkaan.

[1] Katso kuulemisprosessia koskeva kertomus, KOM(2007) 574. Katso myös " Euroopan unionin tuleva meripolitiikka: Meriä ja valtameriä koskeva eurooppalainen näkemys", KOM(2006) 275.

[2] Euroopan parlamentin ja neuvoston suositus rannikkoalueiden yhdennetyn käytön ja hoidon toteuttamisesta Euroopassa 2002/413/EY.

[3] Ks. ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista (meristrategiadirektiivi - KOM(2005)505.

[4] Muun muassa ympäristön ja turvallisuuden maailmanlaajuista valvontaa (GMES) koskevan aloitteen pohjalta.

[5] Esimerkiksi Waterborne Platform ja Leadership 2015.

[6] Öljyn- ja kaasuntuottajien kansainvälisen järjestön OGP:n mukaan Euroopassa nykyisin kulutetusta öljystä 40 prosenttia ja kaasusta 60 prosenttia porataan merenpohjasta.

[7] Katso komission yksiköiden valmisteluasiakirja "Energy policy and maritime policy: ensuring a better fit".

[8] Komission tiedonanto Eurooppa-neuvostolle ja Euroopan parlamentille - Energiapolitiikka Euroopalle, KOM(2007) 1.

[9] Katso tämän tiedonannon liitteenä oleva komission yksiköiden valmisteluasiakirja.

[10] Tiedonanto "Reassessing the regulatory social framework for more and better seafaring jobs in the EU", KOM(2007) 591.

[11] KOM(2005) 504 ja KOM(2005) 505.

[12] Neuvoston direktiivi 92/43/ETY, annettu 21 päivänä toukokuuta 1992, luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta.

[13] Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille "Ei-toivottujen sivusaaliiden vähentämistä ja poisheittämisen lopettamista Euroopan kalastuksessa koskeva politiikka", KOM(2007) 136.

[14] Tiedonanto ja asetusehdotus on määrä julkaista 17. lokakuuta.

[15] Tiedonanto ja asetusehdotus on määrä julkaista 17. lokakuuta.

[16] Katso kohta 3.2.3.

[17] Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimus.

[18] Yksityiskohtaiset tiedot eurooppalaista meripolitiikkaa koskevan kuulemisen päätelmistä annetaan asiakirjassa KOM(2007) 574, 10.10.2007.