52007DC0223

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle - Kasvun ja työllisyyden lisäämiseen ja EU-yritysten kilpailukyvyn parantamiseen tähtäävän yhteisön ohjelman toteuttaminen: ohjelman edistyminen vuonna 2006 ja jatkotoimet yhteistä yhtenäistettyä yhtiöveropohjaa koskevan ehdotuksen antamiseksi /* KOM/2007/0223 lopull. */


[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 2.5.2007

KOM(2007) 223 lopullinen

KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE

Kasvun ja työllisyyden lisäämiseen ja EU-yritysten kilpailukyvyn parantamiseen tähtäävän yhteisön ohjelman toteuttaminen: ohjelman edistyminen vuonna 2006 ja jatkotoimet yhteistä yhtenäistettyä yhtiöveropohjaa koskevan ehdotuksen antamiseksi

SISÄLLYSLUETTELO

1. Taustaa 3

2. Tähänastiset tulokset 4

2.1. Yhteistä yhtenäistettyä yhtiöveropohjaa käsittelevän työryhmän toiminta 4

2.2. Työn edistyminen työryhmän ulkopuolella – vaikutusten arviointi 5

3. Jatkotoimet 6

4. Päätelmät 8

LIITTEET 9

Liite 1

Teknisiä erityiskysymyksiä, joista keskusteltiin yhteistä yhtenäistettyä yhtiöveropohjaa käsittelevän työryhmän laajennetussa kokouksessa joulukuussa 2006 9

Liite 2

Yhteistä yhtenäistettyä yhtiöveropohjaa käsittelevässä työryhmässä käsitellyt tekniset yksityiskohdat, jotka ovat yhä komission pohdittavina 9

1. TAUSTAA

Tässä tiedonannossa tarkastellaan yhteisen yhtenäistetyn yhtiöveropohjan tähänastista edistymistä vuonna 2004 laaditun yleisen työohjelman pohjalta. Tiedonannossa keskitytään vuonna 2006 tehtyyn työhön, valotetaan joitakin huomionarvoisia seikkoja ja käsitellään lyhyesti yhtiöveropohjan yhtenäistämiseen liittyviä keskeisiä strategisia kysymyksiä.

Vuonna 2006 julkaistussa tiedonannossa[1] käsiteltiin yhteisen yhtenäistetyn yhtiöveropohjan taustaa ja tavoitteita ja ilmoitettiin samalla, että uusi tilanneselvitys annettaisiin vuonna 2007. Vuoden 2006 tiedonannossa mainitut tavoitteet ovat yhä voimassa, sillä sen jälkeen ei ole tehty montakaan merkittävää muutosta, joilla olisi poistettu sisämarkkinoiden veroesteitä.

Neuvosto käsitteli edellä mainittua tiedonantoa kesäkuussa 2006 mutta ei antanut siitä päätelmiä. Komissio antoi neuvostolle uuden, suullisen edistymisraportin joulukuussa 2006. Yhteinen yhtenäistetty yhtiöveropohja on kunnianhimoinen tavoite, joka aiheuttaa jäsenvaltioille monia teknisiä ongelmia. Lisäpanostus on tarpeen, jotta asiasta päästäisiin yhteisymmärrykseen. Jonkin verran edistystä on saavutettu eräillä hyvin kapeilla erityisaloilla, joista on esimerkkinä siirtohinnoitteluasiakirjoja koskevien menettelysääntöjen[2] ja EU:n ennakkohinnoittelusopimuksia koskevien suuntaviivojen[3] antaminen. Lisäksi komissio antoi joulukuussa 2006 kolme tiedonantoa[4], joissa käsitellään tarvetta koordinoida enemmän jäsenvaltioiden välittömän verotuksen järjestelmiä, sekä yhden tiedonannon tutkimus- ja kehitystoimintaa edistävistä verokannustimista[5]. Komissio on kuitenkin edelleen vakuuttunut siitä, että vaikka nämä kohdennetut toimet voivat jonkin verran edistää joidenkin esteiden poistamista, laaja-alainen lähestymistapa, jolla otetaan käyttöön yhteinen yhtenäistetty yhtiöveropohja, on se keino, jolla saavutetaan yleisesti katsoen suurimmat edut yhtiöiden voittojen verotuksessa sisämarkkinoilla. Se vaatii kuitenkin perusteellista valmistelua.

Yhtiöveropohjan yhtenäistäminen voi edistää merkittävästi sisämarkkinoiden toimivuutta, lisätä kasvua ja työllisyyttä ja parantaa EU-yritysten kilpailukykyä maailmassa uudistetun Lissabonin strategian[6] mukaisesti. Lisäksi EU:n markkinat voivat alkaa houkutella enemmän investointeja, mikä voi lisätä EU:n sisäisiä sijoituksia sekä suoria ulkomaisia sijoituksia.

Tällä tiedonannolla on seuraavat tavoitteet:

- tiedottaa neuvostolle, parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja suurelle yleisölle yhtiöveropohjan yhtenäistämisen edistymisestä

- hahmotella työn jatkamista

- koota yhteen ja valaista joitakin teknisiä kysymyksiä, jotka vaativat erityistä huomiota, sekä joitakin erityisen tärkeitä kysymyksiä, joilla on strategisempi merkitys.

2. TÄHÄNASTISET TULOKSET

2.1. Yhteistä yhtenäistettyä yhtiöveropohjaa käsittelevän työryhmän toiminta

Yhteistä yhtenäistettyä yhtiöveropohja käsittelevä työryhmä on yhä kokoontunut neljännesvuosittain. Neljän ensimmäisen alaryhmän lisäksi (jotka käsittelevät varoja ja poistoja; rahastoja ja varauksia; verotettavaa tuloa sekä kansainvälisiä näkökohtia) on perustettu kaksi uutta alaryhmää käsittelemään konserniverotusta ja jakomekanismia. Tärkeimmistä työryhmässä käsitellyistä kysymyksistä (sekä alaryhmien raporteista) on esitetty tiivistelmä valmisteluasiakirjassa[7], joka esiteltiin joulukuussa 2006 pidetyssä työryhmän kokouksessa.

Joulukuun 2006 kokous pidettiin osittain ”laajennetussa” muodossa, jolloin veropohjaa koskeviin keskusteluihin osallistui myös liike-elämän ja korkeakoulujen edustajia. Vastaava laajennettu kokous oli pidetty aiemmin vuonna 2005. Myöhemmin vuoden 2006 kesäkuussa pidettiin kohdennetumpi laajennettu kokous, jossa oli mukana rahoitusalan asiantuntijoita keskustelemassa alan erityiskysymyksistä. Kokousten tavoitteena oli varmistaa, että eri osapuolia kuullaan asianmukaisesti ja että komissio ja jäsenvaltioiden asiantuntijat voivat hyödyntää liike-elämän ja akateemisten asiantuntijoiden kollektiivista asiantuntemusta.

Kuten vuonna 2006 julkaistussa tiedonannossa todetaan, työryhmässä ja alaryhmissä ei pyritä pääsemään viralliseen sopimukseen eri asioista, vaan niissä on mahdollista yksilöidä kysymykset, joista ollaan kohtuullisen yksimielisiä tai joista on tehtävä vaikeita päätöksiä, kun komissio viimeistelee säädösehdotustaan. Jälkimmäisessä tapauksessa voi olla erityisen hyödyllistä kuulla komission ja jäsenvaltioiden hallintoviranomaisten lisäksi myös ulkopuolisia asiantuntijoita.

Edellä mainittu valmisteluasiakirja sisältää edistymisraportit seuraavilla aloilla tehdystä työstä: verotettava tulo, kansainväliset näkökohdat, henkilöllinen soveltamisala, rahoituslaitokset, konsolidointi ja hallinnolliset puitteet. Kultakin alalta on valittu joitakin teknisiä kysymyksiä, joihin on kiinnitettävä erityistä huomiota. Näitä teknisiä kysymyksiä käsitellään lyhyesti liitteessä 1 ja tarkemmin asianomaisilla verkkosivuilla.

Yhtiöveropohjan yhtenäistämiseksi on sovittava menetelmästä, jolla se jaetaan. Asia otettiin ensimmäisen kerran esille joulukuun 2006 kokouksessa, ja sen käsittely on alkanut vasta hiljattain. Jakomekanismin osalta on varmistettava, että sillä saadaan kohtuullisia ja oikeudenmukaisia tuloksia.

2.2. Työn edistyminen työryhmän ulkopuolella – vaikutusten arviointi

Yhteistä yhtenäistettyä yhtiöveropohjaa koskevaa säädösehdotusta edeltää nykyisen käytännön mukaisesti vaikutusten arviointi, joka laaditaan vaikutusten arviointia koskevissa ohjeissa (Impact Assessment Guidelines[8]) vahvistetun vaiheittaisen analyysin mukaisesti. Vaikutusten arvioinnissa kuvataan yritysverotuksen ongelmia, jotka estävät EU-yrityksiä hyödyntämästä kaikkia sisämarkkinoiden tarjoamia investointimahdollisuuksia niiden EU:n laajuisessa rajat ylittävässä toiminnassa. Siinä kuvataan myös nykyisen järjestelmän puutteita, jotka antavat yrityksille mahdollisuuden veronkiertoon ja veropetoksiin. Yksi arvioinnin kohteista on, miten sääntöjen noudattamiseen liittyvät kustannukset vaihtelevat pienten ja keskisuurten yritysten ja monikansallisten yritysten välillä. Arvioinnissa määritellään myös verouudistuksen yleinen tavoite eli yrityksiä koskevien tuloverojärjestelmien yksinkertaistaminen ja tehostaminen, joiden ansiosta sisämarkkinat voivat toimia paremmin. Lisäksi siinä määritellään muun muassa seuraavat erityiset toimintatavoitteet: yritysverotusta koskevien sääntöjen noudattamisesta aiheutuvien kustannusten ja yritysverotukseen liittyvien hallintokustannusten vähentäminen yritysten ja verohallintojen kannalta, uuden rajat ylittävän toiminnan edistäminen erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten hyväksi, verotuksen neutraliteetin edistäminen puhtaasti kotimaisten ja EU:n laajuisten investointien välillä sekä investointien kansainväliseen jakautumiseen ja erilaisiin veropohjiin liittyvien vääristymien vähentäminen.

Vaikutusten arvioinnissa yksilöidään useita poliittisia vaihtoehtoja, joiden taloudellisista, sosiaalisista ja ympäristövaikutuksista tehdään perusteellinen kvalitatiivinen ja mahdollisuuksien mukaan myös kvantitatiivinen arviointi. Vaihtoehtoihin kuuluvat ainakin nykyisen tilanteen säilyttäminen ennallaan, yhteinen veropohja, jota ei ole yhtenäistetty, sekä yhteinen yhtenäistetty veropohja. Arvioinnin tavoitteena on pohtia eri vaihtoehtojen tärkeimpiä makrotaloudellisia ja mikrotaloudellisia vaikutuksia sekä niiden vaikutuksia verotuloihin. Siinä arvioidaan veropohjan keskeisistä osatekijöistä tehdyn arvioinnin perusteella useita mahdollisia toimintatapoja, joilla yhteinen yhtenäistetty yhtiöveropohja voidaan saavuttaa. Arvioinnissa otetaan asianmukaisella tavalla huomioon se periaate, että kaikilla veropohjan yhtenäistämiseen tähtäävillä toimilla on oltava asianmukainen vaikutus jäsenvaltioiden julkiseen talouteen ja että näillä toimilla voidaan ehkä kasvattaa kokonaistuloja, mikä heijastaisi dynaamisuuden lisääntymistä EU:n taloudessa.

Vaikutusten arviointi aloitettiin vuonna 2006, ja lopullinen arviointi julkaistaan ehdotuksen antamisen yhteydessä. Kvantitatiivisen arvioinnin tarkkuus riippuu jossain määrin siitä, kuinka paljon kvantitatiivista tietoa jäsenvaltioiden hallintoviranomaiset ja yritykset haluavat ja voivat antaa siihen mennessä.

3. JATKOTOIMET

Koska veropohjan useimpia rakenneosia, konsolidointia ja jakomekanismia on jo alettu käsitellä, seuraavana työvaiheena on koota nämä eri osat yhteen ja keskustella siitä, miten ne voidaan sovittaa yhteen. Tällä työn ”toisella kierroksella” tavoitteena on varmistaa, ettei veropohjaan jää epäjohdonmukaisuuksia ja että kehitettyä veropohjaa voidaan pitää toteuttamiskelpoisena ehdotuksena, joka vastaa tarkoitustaan.

Kuten vuoden 2006 tiedonannossa todetaan, uusi yhteinen yhtiöveropohja poikkeaa väistämättä nykyisistä yksittäisistä veropohjista. Jäsenvaltioiden on hyväksyttävä, että yhtenäistettyyn veropohjaan ei voida kopioida kaikkia niiden nykyisten veropohjien ominaisuuksia ja että tiettyjä eriä käsitellään uudessa veropohjassa eri tavalla kuin nykyisissä veropohjissa.

Monissa teknisissä yksityiskohdissa komission on tehtävä selvä valinta kahden tai useamman vaihtoehdon välillä veropohjaa käsittelevän työryhmän tekemän työn, sisäisten selvitysten sekä liike-elämän ja korkeakoulujen edustajien konsultoinnin perusteella. Liitteessä 2 mainitaan joitakin työryhmässä käsiteltyjä teknisiä yksityiskohtia, jotka ovat yhä komission pohdittavina.

Komission on tehtävä myös toisentyyppisiä valintoja, joissa on otettava tarkemmin huomioon eri lähestymistapoihin liittyvät poliittiset näkökohdat. Tällaisten päätösten on perustuttava yleiseen talouspolitiikkaan ja Euroopan yhteisön etuihin ja ennen kaikkea kasvun ja työllisyyden lisäämiseen ja EU-yritysten kilpailukyvyn parantamiseen tähtäävään ohjelmaan sekä julkisen talouden vakaaseen kehitykseen. Vuonna 2006 julkaisemassaan tiedonannossa komissio hahmotteli joitakin näistä tulevista valinnoista, esitti kantansa niihin ja perusteli päätelmänsä. Se tähdensi erityisesti seuraavia seikkoja:

- yhteinen yhtiöveropohja olisi yhtenäistettävä, jotta prosessista saataisiin mahdollisimman suuri hyöty

- yhteisen yhtenäistetyn yhtiöveropohjan käytön on oltava vapaaehtoista (yrityksillä täytyy olla mahdollisuus noudattaa nykyisiä sääntöjä, jos jäsenvaltiot pitävät niitä voimassa rinnakkain uuden yhtiöveropohjan kanssa, tai siirtyä uuteen veropohjaan; ehtona on valtiontukisääntöjen noudattaminen).

Tiedonannossaan komissio vahvisti, ettei se aio laajentaa veropohjaan liittyvää työtään käsittämään myös verokantoja. Se totesi myös, että sen mielestä yhtiöveropohjan tulisi olla yhtenäinen ja yleisesti ottaen yksinkertaisempi ja laajempi kuin nykyiset yhtiöveropohjat. Yhtenäisyys ja yksinkertaisuus ovatkin olleet tähänastisen työn johtavia periaatteita, ja uuden veropohjan on oltava pikemminkin ”laaja” kuin ”kapea”.

Monien taloustieteilijöiden mielestä laaja veropohja ja alhaiset verokannat ovat taloudellisesti tehokkain vaihtoehto, jolla on kaikkein vähiten vääristäviä vaikutuksia. Käytännössä tämä lähestymistapa vähentää kannustimia ja poikkeuksia erityisesti sen vuoksi, että rajat ylittävä konsolidointi supistaa jo sinänsä veropohjaa jonkin verran, koska tappioiden vähentäminen voidaan tehdä nykyistä joustavammin ja nopeammin. Näin ollen olisi rajoitettava erityisten helpotusten ja kannustimien määrää, ja ne olisi kohdennettava ja perusteltava asianmukaisesti. Työryhmässä keskustellaan näistä asioista, myös tutkimukseen ja kehitykseen liittyvistä verohelpotuksista. Seuraamusluonteiset sakot eivät olisi vähennyskelpoisia.

Kaksi tärkeintä vuoden 2006 aikana esille tullutta poliittista kysymystä koski rahoitusalaa ja yhtenäistetyn veropohjan hallinnollisia puitteita. Kesäkuussa 2006 pidetyssä laajennetussa kokouksessa, jossa oli mukana rahoitusalan asiantuntijoita, todettiin, että tämän alan liittäminen yhtenäistettyyn veropohjaan saa jonkin verran kannatusta. Vaihtoehtoja eli erillistä järjestelmää tai rahoitusalan jättämistä koko veropohjan ulkopuolelle ei sen sijaan kannateta kovinkaan paljon. Mielipiteet eroavat kuitenkin enemmän siinä, millaisia erityissääntöjä veropohjaa varten tarvitaan, jotta rahoitusalan erityispiirteet voitaisiin ottaa huomioon. Asia kaipaa vielä lisäkäsittelyä. Ennen kaikkea vaikuttaa hyvin todennäköiseltä, että rahoitusalan erityispiirteiden huomioon ottamiseksi on muutettava myös jakomekanismissa käytettyä yleistä menetelmää.

Hallinnollisista puitteista voidaan todeta, että työ ei ole edistynyt kovin paljon alkua pitemmälle. Työryhmässä on keskusteltu jonkin verran mahdollisista lähestymistavoista, ja eräät yritystoiminnan alat ovat kannattaneet vahvasti jonkinlaista keskitettyä palvelupistettä, jotta EU:n yritysryhmien tarvitsisi olla suoraan tekemisissä vain yhden hallintoviranomaisen kanssa. Alaryhmissä on keskusteltu myös siitä, mitkä verosäännösten noudattamiseen liittyvät näkökohdat kuuluvat minkäkin viranomaisen vastuualueeseen. Tätä työtä jatketaan vuonna 2007. Koska edellä mainitut kaksi poliittista kysymystä vaikuttavat suuresti komission tekemän ehdotuksen muotoon, komissio pyrkii ratkaisemaan seuraavat kysymykset:

- missä määrin ja millä tavalla rahoitusala on liitettävä yhtenäistettyyn veropohjaan sen alkuvaiheessa

- mitkä ovat yhtenäistetyn veropohjan hallinnolliset puitteet ja erityisesti miten yhteistyötä ja keskinäistä avunantoa voidaan parantaa ja miten tarvittavat uudet työmenetelmät voidaan ottaa käyttöön yhteisön tasolla.

Ratkaisut, jotka komissio tekee alustavan työn pohjalta, vaikuttavat säädösehdotukseen, jonka se antaa vuonna 2008.

4. PÄÄTELMÄT

Yhteistä yhtenäistettyä yhtiöveropohjaa varten on perustettu työryhmä, jonka puitteissa veropohjasta voidaan keskustella jäsenvaltioiden hallintoviranomaisten, liike-elämän ja korkeakoulujen asiantuntijoiden kanssa. Jotta työ edistyisi, komissio konsultoi edelleen myös ulkopuolisia asiantuntijoita tapauskohtaisesti. Kuten vuonna 2006 todettiin, työ vaati merkittäviä henkilöstöresursseja sekä komissiolta että jäsenvaltioilta. Näin on edelleenkin, mutta komissio on yhä sitä mieltä, että jäsenvaltioiden asiantuntijoiden olisi osallistuttava tekniseen työhön niin paljon kuin mahdollista.

Yhtenäistettyyn veropohjaan liittyvästä työstä voidaan tehdä seuraavat päätelmät:

- Yhtenäistetty veropohja on yhtä lailla tarpeellinen pienille ja keskisuurille yrityksille, joiden kannalta verosäännösten noudattamiseen liittyvät kustannukset ovat erityisen merkittäviä, kuin suurille monikansallisille yrityksille. Komissio pyrkii määrätietoisesti siihen, että sisämarkkinoilta poistetaan ripeästi yritysverotukseen liittyvät esteet, mutta samalla se ottaa huomioon tämän prosessin jäsenvaltioissa herättämät kysymykset. Komissio aikoo yhä vakaasti antaa säädösehdotuksen vuonna 2008.

- Komissio jatkaa teknistä yhteistyötään yhteistä yhtenäistettyä yhtiöveropohjaa käsittelevän työryhmän ja ulkopuolisten asiantuntijoiden kanssa ratkaistakseen käsiteltävänä olevat erityiskysymykset ja saadakseen aikaan tasapainoisen ehdotuksen. Monia näistä erityiskysymyksistä on käsitelty tässä tiedonannossa sekä 20. marraskuuta 2006 annetussa valmisteluasiakirjassa CCCTB/WP/046 ”Progress to date and future plans for the CCCTB”.

- Komissio haluaa kiinnittää neuvoston, parlamentin sekä Euroopan talous- ja sosiaalikomitean huomion veropohjan tärkeimpiin yleisiin osiin ja erityisesti seuraaviin kysymyksiin, joita on käsitelty tässä tiedonannossa:

- yhteisen yhtiöveropohjan yhtenäistämiskomponentti (ja tarvittava kohtuullinen ja oikeudenmukainen jakomekanismi) ja sen vaikutus jäsenvaltioiden tuloihin

- yhtenäistetyn veropohjan vapaaehtoinen käyttö

- rahoitusalan käsittely

- yhtenäistetyn veropohjan hallinnolliset ja oikeudelliset puitteet.

Lisäksi olisi tervetullutta saada jäsenvaltioilta lisäpalautetta siitä, miten yhteiseen yhtenäistettyyn yhtiöveropohjaan tähtäävässä prosessissa voidaan parhaiten käsitellä jäsenvaltioita huolestuttavia kysymyksiä.

Työhön osallistuminen on tärkeää tässä vaiheessa, kun tehdään useita päätöksiä veropohjaan sovellettavasta yleisestä lähestymistavasta, koska päätökset vaikuttavat lopulliseen säädösehdotukseen. Komissio vahvistaa kuitenkin, ettei se aio laajentaa yhtiöveropohjaan liittyvää työtä käsittämään myös verokantoja.

LIITTEET

Liite 1

TEKNISIÄ ERITYISKYSYMYKSIÄ, JOISTA KESKUSTELTIIN YHTEISTÄ YHTENÄISTETTYÄ YHTIÖVEROPOHJAA KÄSITTELEVÄN TYÖRYHMÄN LAAJENNETUSSA KOKOUKSESSA JOULUKUUSSA 2006

Mahdollisuus vähentää tiettyjä eriä, jotka liittyvät kansallisiin oloihin, kuten sosiaaliturvamaksuja ja muita veroja kuin yhteisöveroja. Koska veropohja yhtenäistetään ja jaetaan jäsenvaltioiden kesken, herää kysymys, voitaisiinko nämä erät vähentää yhtenäistetystä veropohjasta, jolloin ne olisi jaettava, vai ainoastaan kyseisten jäsenvaltioiden omista osuuksista.

Pääperiaate, jonka mukaan verotetaan niitä yrityksiä, joiden kotipaikka on tietyssä jäsenvaltiossa (maailmanlaajuinen tai alueellinen soveltaminen), sekä kaksinkertaisen verotuksen välttäminen (hyvitys- tai vapautusmenetelmä). Jäsenvaltioilla ei ole tähän yhteistä lähestymistapaa, minkä vuoksi on suunniteltava menetelmä, joka tuo riittävästi yhdenmukaisuutta yhteisen veropohjan varmistamiseksi. Samalla on kuitenkin otettava huomioon niiden voimassa olevien kahdenvälisten yleissopimusten muodostama verkko, joita jäsenvaltiot ovat tehneet kolmansien maiden kanssa.

Konsolidoitavan yritysryhmän käsitteen määritelmä ja ryhmän yritysten konsolidointimekanismi. Minkä toisiinsa liittyvien yritysten sallitaan ja/tai edellytetään yhdistävän voittonsa ja tappionsa? Miten yritysryhmän sisäiset liiketoimet olisi eliminoitava, jotta vältettäisiin markkinaehtoiseen hinnoitteluun liittyvät ongelmat?

Liite 2

YHTEISTÄ YHTENÄISTETTYÄ YHTIÖVEROPOHJAA KÄSITTELEVÄSSÄ TYÖRYHMÄSSÄ KÄSITELLYT TEKNISET YKSITYISKOHDAT, JOTKA OVAT YHÄ KOMISSION POHDITTAVINA

Vuonna 2005 käsitellyt asiat:

Käyttöomaisuus ja poistot . Käyttöomaisuudesta voidaan tehdä poistoja joko yksittäin tai ryhmittäin. Yksittäiset poistot edellyttävät, että kunkin hyödykkeen käyttöikä arvioidaan sen hankinnan yhteydessä (EU:ssa yhteisesti sovellettavien sääntöjen mukaisesti) ja poistot tehdään yksittäisesti hyödykkeen käyttöiän aikana. Poistot voidaan tehdä myös yhdestä tai useammasta ryhmästä, jolloin samaan ryhmään kuuluville hyödykkeille on määritetty sama käyttöikä. Komission mielestä jälkimmäisen menetelmän (pooling-menetelmän) kehittäminen tarjoaa yhtenäistetyn veropohjan kannalta merkittäviä etuja.

Varausten vähentäminen . Vaihtoehtona on, että varaukset eivät yleensä ole verotuksessa vähennyskelpoisia ja vähennyskelpoiset poikkeukset luetteloidaan tai varaukset ovat yleensä vähennyskelpoisia ja poikkeukset, jotka eivät ole vähennyskelpoisia, luetteloidaan. Komission mielestä vähennyskelpoiset varaukset olisi määriteltävä ja tätä olisi täydennettävä luetteloimalla poikkeukset, jotka eivät ole vähennyskelpoisia.

Yleinen laskentamenetelmä . Yhtiön veropohjaa laskettaessa voidaan lähtökohtana pitää joko avaavan ja päättävän taseen vertailua tai yhtiön tuloslaskelmaa. Edellisessä menetelmässä on laadittava yhteisesti määriteltyjen sääntöjen mukaisesti ”verotase”, joka käsittää myös tuloslaskelman. Jälkimmäinen menetelmä edellyttää ainoastaan, että tuloslaskelmasta on yhteinen määritelmä yhtenäistettyä yhtiöveropohjaa koskevassa lainsäädännössä; tasetiedot voidaan tarkistaa liikekirjanpidon avulla. Komission mielestä verotase on tarpeeton, sillä se olisi vain hallinnollinen lisärasite.

Vuonna 2006 käsitellyt asiat:

Paikallisverot . Joissakin jäsenvaltioissa on suhteellisen korkeita paikallisveroja. Ne voivat olla yhtenäistetyn veropohjan kannalta vähennyskelpoisia, jolloin ne sisällytetään jakomekanismiin, tai ne voidaan pidättää kansallisella tasolla, jolloin ne voidaan vähentää vain siitä osuudesta, joka kyseisellä jäsenvaltiolla on yhtenäistetystä veropohjasta. Komission mielestä on parasta luoda mahdollisimman kattava säännöstö ja välttää kansallisia ”poikkeuksia” ja lisäveroja niin pitkälle kuin mahdollista. On kuitenkin aiheellista tutkia kaikki tähän liittyvät vaikutukset, sillä jos paikallisveroihin liittyvät vähennykset ”jaetaan” EU:n laajuisesti jakamatta kuitenkaan veropohjaan kuuluvia kansallisia veroja, tuloksena voi olla epäjohdonmukaisuuksia.

Ulkomaantulo . Ulkomaantulo voidaan joko jättää kokonaan yhteisen yhtenäistetyn yhtiöveropohjan ulkopuolelle tai sisällyttää siihen, jolloin on suunniteltava menetelmä, jolla siihen sovelletaan yhtenäistämistä ja jakomekanismia. Tämä kysymys tulee esille sen vuoksi, että yhtenäistetyssä veropohjassa on otettava huomioon erilaiset kaksinkertaisen verotuksen välttämismenetelmät, joita jäsenvaltiot käyttävät nykyään voimassa olevan lainsäädännön ja kolmansien maiden kanssa tekemiensä kahdenvälisten sopimusten nojalla. Komission mielestä on parasta kehittää menetelmä, jolla ulkomaantulo sisällytetään yhtenäistettyyn veropohjaan ja jota voidaan tarvittaessa täydentää jonkinlaisella huojentamisella kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi. Komissio pohtii yhä, miten huojentaminen tarkkaan ottaen järjestettäisiin.

Yritysryhmän määritelmä . Konsolidointia varten tarvitaan tarkka määritelmä siitä, mikä muodostaa yritysryhmän. Sen lisäksi, että on määriteltävä yhteisesti hyväksyttävissä oleva omistuksen taso, ongelmia aiheuttavat mahdollisten omistussuhteiden moninaisuus. Jos esimerkiksi ulkomainen yritys omistaa joukon EU-yrityksiä ja on itse EU-yrityksen omistuksessa, paras ratkaisu näyttäisi olevan, että kaikki kyseisen ryhmän EU-yritykset konsolidoidaan. Eräät asiantuntijat haluavat kuitenkin pitää EU-yritykset erillään, jos ulkomainen yksikkö rikkoo omistusketjun. Tätä ongelmaa ei ole vielä ratkaistu.

Yritysryhmän sisäiset liiketoimet . Veropohjan yhtenäistämisen yhtenä merkittävänä etuna on siirtohinnoitteluun liittyvien ongelmien välttäminen. Veropohjaa yhtenäistettäessä on kuitenkin olemassa useita tapoja eliminoida yrityksen sisäiset liiketoimet. Liiketoimet voidaan jättää huomiotta tai ottaa huomioon hankintamenon määräisinä tai markkinahintaisina. Jokaisella menetelmällä on omat etunsa ja haittansa, ja komission on päätettävä, mikä niistä on paras vai onko mahdollista antaa kunkin yritysryhmän valita itse menetelmänsä.

Jakomekanismi . Perusongelmana on, onko veropohja jaettava makrotaloudellisten tekijöiden, arvonlisäyksen, jakokaavan tai näiden yhdistelmän perusteella, mutta tämän lisäksi on monia muita yksityiskohtaisia määrittelyongelmia. Jos esimerkiksi harkitaan jakokaavaan perustuvaa lähestymistapaa, on pohdittava tarkemmin kunkin mahdollisen tekijän painotusta ja konkreettisia eriä, jotka sisällytetään kuhunkin tekijään, ennen kuin asiasta tehdään päätös. Sellainenkin näennäisen ”yksinkertainen” tekijä kuin työ aiheuttaa ongelmia esimerkiksi silloin, kun on päätettävä siitä, miten on käsiteltävä ”ulkoistettua” työtä ja missä jäsenvaltiossa työvoimakustannukset on otettava huomioon, kun on kyse työntekijöistä, jotka työskentelevät useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa.

[1] Yhteisön Lissabon-ohjelman täytäntöönpano: Tähänastinen edistyminen ja yhteiseen yhtenäistettyyn yhtiöveropohjaan tähtäävät jatkotoimet, KOM(2006) 157.

[2] Etuyhteydessä keskenään olevien EU:n yritysten siirtohinnoitteluasiakirjoja koskevat menettelysäännöt, jotka neuvosto hyväksyi 27. kesäkuuta 2006. Menettelysäännöt julkaistiin yhdessä EU:n yhteisen siirtohinnoittelufoorumin tekemästä, etuyhteydessä keskenään olevien EU:n yritysten siirtohinnoitteluasiakirjoihin liittyvästä työstä annetun komission tiedonannon kanssa [KOM(2005) 543, 7.11.2005].

[3] Tiedonanto EU:n yhteisen siirtohinnoittelufoorumin toiminnasta erimielisyyksien ehkäisemiseksi ja ratkaisemiseksi sekä EU:n ennakkohinnoittelusopimuksia koskevista suuntaviivoista, KOM(2007) 71.

[4] KOM(2006) 823, KOM(2006) 824 ja KOM(2006) 825, 19.12.2006.

[5] KOM(2006) 728, 22.11.2006.

[6] Yhteisön Lissabon-ohjelman täytäntöönpano – Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille – Vero- ja tullipolitiikan merkitys Lissabonin strategian toteuttamisessa, KOM(2005) 532, 25.11.2005.

[7] Asiakirja CCCTB/WP/046, ”Progress to date and future plans for the CCCTB”, 20.11.2006, joka on saatavissa seuraavasta Internet-osoitteesta:

http://ec.europa.eu/taxation_customs/taxation/company_tax/common_tax_base/article_3147_en.htm.

[8] SEK(2005) 791, 15.6.2005, ajantasaistettu maaliskuussa 2006.