52006DC0663

Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle - Internetin käyttöturvallisuuden parantamista maailmanlaajuisten verkkojen laitonta ja haitallista sisältöä torjumalla koskevan yhteisön monivuotisen toimintasuunnitelman täytäntöönpanon loppuarviointi /* KOM/2006/0663 lopull. */


[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 6.11.2006

KOM(2006) 663 lopullinen

KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE, EUROOPAN PARLAMENTILLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE

Internetin käyttöturvallisuuden parantamista maailmanlaajuisten verkkojen laitonta ja haitallista sisältöä torjumalla koskevan yhteisön monivuotisen toimintasuunnitelman täytäntöönpanon loppuarviointi

KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE, EUROOPAN PARLAMENTILLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE

Internetin käyttöturvallisuuden parantamista maailmanlaajuisten verkkojen laitonta ja haitallista sisältöä torjumalla koskevan yhteisön monivuotisen toimintasuunnitelman täytäntöönpanon loppuarviointi (ETAn kannalta merkityksellinen)

1. JOHDANTO

Tässä tiedonannossa käsitellään vuosilta 2003–2004 Internetin käyttöturvallisuuden parantamista koskevan monivuotisen toimintasuunnitelman loppuarviointia. Arvioinnin suoritti kolmijäseninen riippumattomista asiantuntijoista koostuva paneeli, jonka apuna oli ammattiarvioijia arvioinnin strukturoinnista ja taustatuesta, aineiston keräämisestä ja raportin laatimisesta vastaavasta yrityksestä[1]. Arviointi tehtiin vuoden 2006 helmi-toukokuussa tiiviissä yhteistyössä asianomaisten komission yksiköiden[2] kanssa. Arviointiraportin[3] tiivistelmä on tämän tiedonannon liitteenä.

2. TAUSTA

Internetin käyttöturvallisuutta koskevan toimintasuunnitelman, jäljempänä ’ohjelma’, tarkoituksena oli Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen[4] mukaisesti edistää Internetin turvallista käyttöä ja myötävaikuttaa Euroopan tasolla Internet-alan kehittymiselle suotuisien toimintaolosuhteiden syntyyn.

Ohjelman voimassaoloajaksi vahvistettiin alun perin neljä vuotta 1. päivästä tammikuuta 1999 31. päivään joulukuuta 2002, ja sen määrärahat ovat 25 miljoonaa euroa. Euroopan parlamentti ja neuvosto päättivät jatkaa ohjelman voimassaoloa kahdella vuodella eli 1. päivästä tammikuuta 2003 31. päivään joulukuuta 2004. Vuosien 1999–2004 kokonaismäärärahoiksi vahvistettiin 38,3 miljoonaa euroa.

Ohjelma koostui kolmesta toimintalinjasta:

1. turvallisemman käyttöympäristön luominen (eurooppalaisen vihjelinjaverkoston perustaminen sekä itsesääntelyn ja toimintasääntöjen tukeminen);

2. suodatin- ja luokitusjärjestelmien kehittäminen;

3. tiedotustoiminnan edistäminen.

Ohjelman soveltamisalaa laajennettiin vuosina 2003–2004 kattamaan myös uusi verkkoteknologia, johon kuuluvat matkapuhelin- ja laajakaistaviestinnän sisältö, verkkopelit, käyttäjien koneiden välinen suora tiedostojensiirto ja kaikenlainen reaaliaikainen viestintä, kuten verkkojutteluryhmät ja pikaviestipalvelut. Pääasiallisena pyrkimyksenä oli parantaa lasten ja alaikäisten suojelua. Kaikkia Internetin käyttöturvallisuuden alalla jäsenvaltioissa toimivia ja ohjelman eri toimintalinjojen mukaisissa hankkeissa, erityisesti vihjelinjojen ja tiedotuksen parissa toimivia rohkaistiin verkostoitumaan perustamalla heitä varten Internetin käyttöturvallisuutta käsittelevä foorumi (Safer Internet Forum). Ohjelmalla pyrittiin myös edistämään yhteistyötä sekä kokemusten ja parhaiden käytänteiden vaihtoa Euroopan ja kansainvälisellä tasolla ja erityisesti uusien jäsenvaltioiden, ehdokasmaiden ja liittymisneuvotteluja käyvien maiden kanssa.

Toimintasuunnitelman pääasiallinen toteutusväline oli julkisten ehdotuspyyntöjen perusteella valittujen hankkeiden yhteisrahoitus. Vuosina 2003–2004 rahoitusta myönnettiin 52 hankkeelle, joihin osallistui 105 organisaatiota ja jotka kattoivat 22 jäsenvaltion lisäksi Islannin, Norjan ja Bulgarian. Hankkeista 22 koski vihjelinjoja (yksi koordinointikeskus ja 21 vihjelinjaa, jotka kattoivat 20 maata) ja 25 tiedotushankkeita (kaksi koordinointikeskus ja 23 tiedotuskeskusta, jotka kattoivat 21 maata). Lisäksi oli yksi mediakasvatukseen liittyvää soveltavaa tutkimusta koskeva hanke, yksi laatumerkintäjärjestelmää koskeva hanke, yksi itsesääntelysuunnitelma roskapostin torjumiseksi ja yksi hanke verkkopelien luokittelemiseksi. Puitesopimuksen mukaisesti tehtiin yksi Eurobarometri-tutkimus. Lisäksi avoimen tarjouskilpailun tuloksena tehtiin yksi palvelusopimus suodatussovelluksia ja -palveluja koskevasta vertailuanalyysiin perustuvasta tutkimuksesta. Vuosien 2003 ja 2004 talousarvioille aiheutuneet kokonaismenot olivat noin 13,7 miljoonaa euroa. Tähän sisältyi myös kaikkien yhteisrahoitteisten hankkeiden, vertailuanalyysiin perustuvan tutkimuksen, Eurobarometri-tutkimuksen ja arviointikustannusten rahoitus.

3. ARVIOINNIN TAVOITTEET

Arvioinnissa tarkasteltiin seuraavia seikkoja: suunnitelman tavoitteiden, painopisteiden ja toteutuskeinojen tarkoituksenmukaisuus, ohjelman tehokkuus, vaikutus, toimivuus ja kustannustehokkuus, vaikutusten hyödyllisyys ja kestävyys, käytettyjen voimavarojen, toiminnan ja oletettujen vaikutusten väliset syy-yhteydet (interventiologiikka) sekä ohjelmasta saadut kokemukset, joista voidaan ottaa oppia mahdollisissa tulevissa samankaltaisissa toimissa.

4. ARVIOINNIN TULOKSET

Arvioijat katsovat, että Internetin käyttöturvallisuutta koskeva toimintasuunnitelma on pantu täytäntöön onnistuneesti ja että avustusten myöntäminen ja ohjelman hallinnointi on sujunut yleisesti ottaen avoimesti, tehokkaasti ja tyydyttävällä tavalla.

Kaikki sidosryhmät pitivät Internetin käyttöturvallisuutta koskevaa toimintasuunnitelmaa tarkoituksenmukaisena ja tehokkaana ohjelmana, jota on syytä jatkaa. Euroopan unioni nähtiin pioneerina, joka totesi aikaisessa vaiheessa Internetin laittoman ja haitallisen sisällön maailmanlaajuisesti vakavaksi ja tärkeäksi poliittiseksi kysymykseksi.

Yhtenä ohjelman tärkeimmistä saavutuksista pidettiin kansallisten vihjelinjojen avaamista. INHOPEn koordinoiman vihjelinjaverkoston arviointi osoitti, että useimmat niistä tarjoavat hyödyllistä, tarkoituksenmukaista ja tehokasta palvelua, jota ei voida pitää yllä ilman julkista rahoitusta. Ongelmana on kuitenkin se, että suurin osa Internetin loppukäyttäjistä tietää vihjelinjojen olemassaolosta vain vähän tai ei lainkaan. Vihjelinjojen ja muiden sidosryhmien, erityisesti kansallisten viranomaisten, tiedotuskeskusten, poliisin ja lainvalvontaviranomaisten välisessä yhteistyössä on parantamisen varaa.

Internetin käyttöturvallisuutta koskevan toimintaohjelman saavutuksena pidettiin myös tiedotuskeskusten perustamista lähes kaikkiin EU:n jäsenvaltioihin. Kaikki haastateltavat pitivät tiedotusta ehdottoman tärkeänä. INSAFEn koordinoima Internetin käyttöturvallisuuteen liittyvä tiedotusverkosto on kuitenkin vielä alkutekijöissään. Monissa tapauksissa tiedotustoimet tavoittavat vain rajatun määrän kohderyhmiä erityisesti muiden sidosryhmien osalta, joita ovat esimerkiksi paikalliset ja kansalliset tiedotusvälineet, vanhempainyhdistykset, koulut ja muut ryhmät. Tiedotusta ei useinkaan priorisoida tarpeeksi korkealle kansallisissa poliittisissa agendoissa.

Kaikki sidosryhmät katsoivat suodatusteknologioiden merkityksen kasvavan. Vanhemmilla on kuitenkin vielä liian vähän tietoa suodatussovellusten käytöstä loppukäyttäjän tasolla. Kaikki sidosryhmät olivat sitä mieltä, että merkintä- ja luokitusjärjestelmät ovat edelleen tärkeä elementti pyrittäessä lisäämään Internetin turvallisuutta etenkin alaikäisten kohdalla. Tällä alalla saavutukset ovat kuitenkin riittämättömiä. Myönteistä kehitystä havaittiin Internet-alan itsesääntelyn, toimintasääntöjen ja parhaiden toimintatapojen osalta muun muassa videopelien ja matkaviestinnän sisällön alalla.

Erityisesti laitonta ja haitallista sisältöä sekä nuortensuojelua koskevan kansallisen lainsäädännön yhdenmukaistamista pidettiin tärkeänä.

Uusia ongelmia syntyy uusien Internetin käytön mahdollistavien laitteiden leviämisestä; näitä ovat muun muassa uuden sukupolven matkapuhelimet ja uudet käytännöt, kuten sosiaalinen verkottuminen (kuten verkkojuttelu, josta on yhteys web-kameraan), Internet-blogit ja tiedostojen jakaminen.

5. SUOSITUKSET

Arvioinnissa esitetään seitsemän suositusta alakohtineen[5].

Vihjelinjat

4. Vihjelinjojen näkyvyyden lisääminen:

5. Lisätään vihjelinjoja koskevaa tiedotusta loppukäyttäjien parissa ja tiedotusvälineissä.

6. Vihjelinjojen ja muiden sidosryhmien, erityisesti poliisin ja Internet-palvelujen tarjoajien välisen yhteistyön parantaminen:

7. Edistetään menettelyjen yhdenmukaistamista vihjelinjojen ja poliisin välillä koko Euroopassa.

8. Laaditaan tietojenvaihtomenettelyistä ja parhaita toimintatapoja koskevista suuntaviivoista opas, jossa määritellään selkeästi tällä alalla työskentelevien henkilöiden toimintaohjeet, eettiset vaatimukset ja menettelytavat.

9. Koordinoidaan laitonta sisältöä koskevan euroopanlaajuisen mustan listan kehittämistä ja edistetään sen laajamittaista täytäntöönpanoa Internet-palvelujen tarjoajien taholta.

Tiedotus

10. Tiedotuksen kohdistaminen erityisiin kohderyhmiin ja sen kattavuuden laajentaminen:

11. Edellytetään tiedotuskeskusten toteuttavan lapsille, vanhemmille tai opettajille kohdistettuja räätälöityjä strategioita.

12. Helpotetaan kansallisten viranomaisten (esim. opetusministeriöiden) välistä keskustelua siitä, miten Internetin käyttöturvallisuutta voidaan opettaa kouluissa (opettajien koulutus, opetussuunnitelmat, oppilasneuvostojen perustaminen toimimaan itsesääntelevinä tahoina kouluissa).

13. Edistetään tiedotusvälineiden osallistumista tiedotuskampanjoihin.

14. Myönnetään ohjelman talousarviosta suurempi osuus tiedotukseen.

15. Lasten ja nuorten osallistuminen ongelmien määrittelyyn ja ratkaisujen etsimiseen:

16. Hankitaan lapsilta palautetta ja otetaan lapset mukaan etsimään sopivia valistukseen liittyviä viestejä ja ratkaisuja.

17. Loppukäyttäjien tietämyksen lisääminen haitallisen sisällön suodattamisvaihtoehdoista:

18. Kannustetaan tiedotuskeskuksia edistämään suodatusvälineitä koskevaa tiedotusta erityisesti vanhempien keskuudessa ja kouluissa.

19. Arvioidaan eri suodatusratkaisujen tehokkuutta.

20. Internet-alan itsesääntelyyn liittyvien ratkaisujen edistäminen Euroopan tasolla:

21. Edistetään iäntarkistusjärjestelmien käyttöönottoa.

22. Edistetään parhaiden toimintatapojen vaihtoa, jotka koskevat muun muassa toimintasääntöjä sekä merkintä- ja luokitusjärjestelmiä.

23. Tekniikan kehitysmahdollisuuksien ja käyttäjille tarjottavien vaihtoehtojen kartoitus:

24. Analysoidaan konvergenssikehityksen ja uusien viestintämuotojen vaikutusta lasten turvallisuuteen ja käyttäjien käyttäytymiseen sekä levitetään analyysin tuloksia.

6. PÄÄTELMÄT

Komissio ottaa vakavasti huomioon Internetin käyttöturvallisuuden parantamista koskevan toimintasuunnitelman loppuarvioinnissa esitetyt tulokset ja ottaa sen suositukset huomioon pannessaan täytäntöön Safer Internet plus -ohjelmaa ja suunnitellessaan tulevaa ohjelmaa. Suosituksissa mainituilla aloilla jo saavutettuja edistysaskeleita tullaan hyödyntämään entistä paremmin.

Safer Internet plus -ohjelmasta tullaan tukemaan vihjelinjojen toimintaa laitonta sisältöä (erityisesti kuvat lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä) koskevien yhteisluettelojen laatimiseksi ohjelman puitteissa. Luettelojen toimittamisessa Internet-palvelujen tarjoajille sovelletaan näitä koskevaa asiaankuuluvaa lainsäädäntöä ja erityisesti sähköisestä kaupankäynnistä annetun direktiivin[6] säännöksiä.

Arviointiraporttiin antamiensa vastausten perusteella komissio kehottaa Euroopan parlamenttia, neuvostoa, Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa sekä alueiden komiteaa:

25. panemaan merkille, että Internetin käyttöturvallisuutta koskeva toimintasuunnitelma on toteutettu onnistuneesti;

26. auttamaan komissiota työssä Internetin käyttöturvallisuuden parantamista koskevan ohjelman näkyvyyden lisäämiseksi ja edistämään Internetin käyttöturvallisuudesta käytävää julkista keskustelua;

27. tukemaan komissiota sen kuullessa kaikkia asiaan liittyviä tahoja ja tarkastellessa mahdollisia jatkotoimia erityisesti uuden teknologian ja uudentyyppisten digitaalisten sisältöjen käsittelemiseksi siltä osin kuin ne vaikuttavat Internetin käyttöturvallisuuteen.

Liite

Tiivistelmä

Nämä Internetin käyttöturvallisuuden parantamista koskevan toimintaohjelman (2003–2004) loppuarviointiin liittyvät päätelmät on laatinut kolmijäseninen riippumattomista asiantuntijoista koostuva paneeli. Arviointiprosessin ja -menetelmän valvojana ja toteuttajana toimineen asiantuntijapaneelin apuna on ollut IDATE-yritykseen kuuluva ammattiarvioija, jonka vastuulla olivat arvioinnissa käytetyn aineiston kerääminen ja analysoiminen. Teksti pohjautuu sähköisistä kyselylomakkeista, puhelinhaastatteluista, kirjallisen aineiston tarkastelusta ja kohderyhmätapaamisesta saatuihin tuloksiin ja asiantuntijapaneelin näkemyksiin.

Päätelmät

1. Kaikki sidosryhmät pitävät vuonna 1999 aloitettu Internetin käyttöturvallisuutta koskevaa toimintaohjelmaa tarkoituksenmukaisena ja tehokkaana ohjelmana, jota on syytä jatkaa . Euroopan unioni nähdään pioneerina, joka totesi aikaisessa vaiheessa Internetin laittoman ja haitallisen sisällön maailmanlaajuisesti vakavaksi ja tärkeäksi poliittiseksi kysymykseksi. Internetin käyttöturvallisuutta koskevaa toimintaohjelmaa käytetään nykyisin monissa EU:n ulkopuolisissa maissa sekä Aasian ja Tyynenmeren alueella että Pohjois-Amerikassa ja Latinalaisessa Amerikassa esimerkkinä siitä, miten Internetin haitallinen ja laiton sisältö voidaan torjua kunnioittaen samalla ihmisten ilmaisuvapautta.

2. Alkuperäiseen ohjelmana sisältyi neljä päätoimintalinjaa :

A. Vihjelinjat (EU:n rahoitus 4,6 miljoonaa euroa)

A. Tiedotus (EU:n rahoitus 7,4 miljoonaa euroa)

C. Suodatus, merkinnät ja luokitus (EU:n rahoitus 0,875 miljoonaa euroa)

D. Internet-alan itsesääntely ja toimintasäännöt (EU:n rahoitus 0,493 miljoonaa euroa).

Vuosina 2003–2004 EU:n rahoitusta myönnettiin lähinnä vihjelinjoihin ja tiedotukseen. Suodatuksen, merkintöjen, luokituksen, itsesääntelyn ja toimintasääntöjen nähtiin olevan pääasiassa Internet-alan vastuulla. EU antoi Internetin käyttöturvallisuutta koskevalle toimintaohjelmalle (2003–2004) yhteensä 13,7 miljoonaa euroa. Noin 13,4 miljoonaa euroa jakaantui yli 50 hankkeelle, jotka koskivat valtaosin vihjelinjoja ja tiedotusta. Rahoitusta myönnettiin 22 jäsenvaltiolle sekä Norjalle, Islannille ja Bulgarialle. Noin 0,3 miljoonaa euroa myönnettiin arvioinneista, arvioista, kokouksista ja Eurobarometri-tutkimuksesta johtuviin kustannuksiin. Avustusten myöntäminen ja ohjelman hallinnointi sujui yleisesti ottaen avoimesti, tehokkaasti ja tyydyttävällä tavalla.

3. Yhtenä ohjelman tärkeimmistä saavutuksista pidetään kansallisten vihjelinjojen avaamista. Internetin käyttöturvallisuutta koskevassa toimintaohjelmassa on perustettu laajalle, lähes kaikkiin jäsenvaltioihin ja ehdokasmaihin levinnyt vihjelinjaverkosto, jota koordinoi Internetin vihjelinjojen kansainvälinen organisaatio INHOPE. Vihjelinjat ovat kontaktipisteitä, joihin loppukäyttäjät voivat ilmoittaa laittomasta Internet-sisällöstä. Vihjelinjat työskentelevät yhdessä muun muassa poliisin, lainvalvontaviranomaisten, tiedotuskeskusten, Internet-palvelujen tarjoajien, Internet-alan organisaatioiden ja muiden instituutioiden kanssa. Vihjelinjojen arviointi osoitti, että useimmat niistä tarjoavat hyödyllistä, tarkoituksenmukaista ja tehokasta palvelua. Useimmat niistä eivät kuitenkaan selviä ilman julkista rahoitusta. Ongelmana on se, että vaikka vihjelinjat tarjoavat arvokasta palvelua, suurin osa Internetin loppukäyttäjistä tietää niiden olemassaolosta vain vähän tai ei lainkaan. Useimmissa maissa vihjelinjojen olemassaolosta tietää alle kymmenen prosenttia Internetin loppukäyttäjistä. Vihjelinjojen ja muiden sidosryhmien, erityisesti kansallisten viranomaisten, tiedotuskeskusten, poliisin ja lainvalvontaviranomaisten välisessä yhteistyössä on parantamisen varaa.

4. Tiedotuskeskusten perustamista lähes kaikkiin EU:n jäsenvaltioihin pidettiin myös Internetin käyttöturvallisuutta koskevan toimintaohjelman saavutuksena. Kaikki haastateltavat pitivät tiedotusta ehdottoman tärkeänä. On kehitetty monia paikallisiin tarpeisiin räätälöityjä tekniikoita, välineitä ja aineistoja. Verkoston järjestämää Turvallisempi Internet -päivää pidetään oivana mahdollisuutena parantaa sidosryhmien välistä kommunikaatiota ja saada kontakti kansalaisiin. INSAFEn koordinoima Internetin käyttöturvallisuuteen liittyvä tiedotusverkosto on vielä alkutekijöissään. Monissa tapauksissa toimet tavoittivat vain rajatun määrän kohderyhmiä erityisesti muiden sidosryhmien osalta, joita ovat esimerkiksi paikalliset ja kansalliset tiedotusvälineet, vanhempainyhdistykset, koulut ja muut ryhmät. Ne eivät useinkaan saa kansallisilta viranomaisilta ja tiedotusvälineiltä asianmukaista tukea, eikä niitä useinkaan priorisoida tarpeeksi korkealle kansallisissa poliittisissa agendoissa. Tiedotus ei ole useinkaan riittävän hyvin suunnattua kohderyhmille, kuten opettajille, vanhemmille ja lapsille. Opettajien koulutuksen taso ja laatu vaihtelee tältä osin maittain, eikä sitä yleensä pidetä ensisijaisen tärkeänä. Lasten ja nuorten on saatava tietoa hyvin aikaisessa vaiheessa, mutta Internet-opetusta ei ole riittävästi sisällytetty koulujen opetussuunnitelmiin. Lasten omia kokemuksia ei useinkaan oteta riittävästi huomioon.

5. Kaikki sidosryhmät katsoivat suodatusteknologioiden merkityksen kasvavan. Suodatusteknologia on edistynyt huomattavasti, ja loppukäyttäjien saatavilla on eri vaihtoehtoja. Saatavilla on suodatusteknologiaa, jonka avulla loppukäyttäjät, etenkin vanhemmat, voivat estää lastensa pääsyn verkkosivuille, joilla on haitallista sisältöä. Lisäksi joillakin Internet-palvelujen tarjoajilla on palveluja, joiden ansiosta loppukäyttäjät voivat estää pääsyn haitallisen sisällön eräisiin luokkiin. Vanhemmilla on kuitenkin vielä liian vähän tietoa suodatussovellusten käytöstä loppukäyttäjän tasolla. Kaikki sidosryhmät olivat sitä mieltä, että merkintä- ja luokitusjärjestelmät ovat edelleen tärkeä elementti pyrittäessä lisäämään Internetin turvallisuutta etenkin alaikäisten kohdalla. Tällä alalla saavutukset ovat kuitenkin riittämättömiä. Järjestelmät, jotka perustuvat laajalti itse laadittavaan luokitukseen, eivät edistäne paljonkaan tavoitteiden saavuttamista. Myönteistä kehitystä havaittiin tapahtuneen Internet-alan itsesääntelyn, toimintasääntöjen ja parhaiden toimintatapojen osalta muun muassa videopelien ja matkaviestinnän sisällön alalla.

6. Erityisesti laitonta ja haitallista sisältöä sekä nuortensuojelua koskevan kansallisen lainsäädännön yhdenmukaistamista pidettiin tärkeänä. Sääntöjä toki tarvitaan, mutta jäsenvaltioiden yksittäiset ja irralliset oikeudelliset toimet saattavat olla tehottomia ja jopa haitallisia. Ongelma ei koske pelkästään Euroopan unionia, vaan se on maailmanlaajuinen haaste.

7. Uusia ongelmia syntyy uusien Internetin käytön mahdollistavien laitteiden leviämisestä; näitä ovat muun muassa uuden sukupolven matkapuhelimet ja uudet käytännöt, kuten sosiaalinen verkostuminen (kuten verkkojuttelu, josta on yhteys web-kameraan), Internet-blogit ja tiedostojen jakaminen.[pic][pic][pic]

[1] IDATE, jonka kanssa tehtiin sopimus tietoyhteiskunnan pääosaston syksyllä 2005 julkaiseman rajoitetun tarjouspyynnön perusteella.

[2] Tietoyhteiskunnan pääosaston yksiköt C3 ja E6.

[3] Final Evaluation of Safer Internet Action Plan (2003-2004): Final Report, May 2006, IDATE, http://ec.europa.eu/information_society/activities/sip/programme/evaluations/index_en.htm

[4] Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 276/1999/EY, tehty 25 päivänä tammikuuta 1999, Internetin käyttöturvallisuuden parantamista koskevan yhteisön monivuotisen toimintasuunnitelman hyväksymisestä maailmanlaajuisten verkkojen laitonta ja haitallista sisältöä torjumalla(EYVL L 33, 6.2.1999, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 16 päivänä kesäkuuta 2003 tehdyllä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä N:o 1151/2003/EY (EUVL L 162, 1.7.2003, s. 1).

[5] Ks. oheinen tiivistelmä ja arviointikertomuksen sivu 42.

[6] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/31/EY, annettu 8 päivänä kesäkuuta 2000, tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista (EYVL L 178, 17.7.2000, s. 1).