52006DC0658

Komission kertomus - Edistyminen kioton tavoitteiden saavuttamisessa (järjestelmästä yhteisön kasvihuonekaasupäästöjen seuraamiseksi ja Kioton pöytäkirjan täytäntöönpanemiseksi tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 280/2004/EY mukainen kertomus) {SEK(2006) 1412} /* KOM/2006/0658 lopull. */


[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 27.10.2006

KOM(2006) 658 lopullinen

KOMISSION KERTOMUS

EDISTYMINEN KIOTON TAVOITTEIDEN SAAVUTTAMISESSA (järjestelmästä yhteisön kasvihuonekaasupäästöjen seuraamiseksi ja Kioton pöytäkirjan täytäntöönpanemiseksi tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 280/2004/EY mukainen kertomus) {SEK(2006) 1412}

SISÄLLYSLUETTELO

1. Tiivistelmä 3

2. Todellinen edistyminen vuosina 1990–2004 5

2.1. Kasvihuonekaasupäästöjen kehitys 5

2.2. Kasvihuonekaasupäästöjen intensiteetti vuonna 2004 6

2.3. Vuoden 2004 kasvihuonekaasupäästöt verrattuna vuoteen 2003 6

2.4. Päästöjen kehitys tärkeimmillä taloussektoreilla 7

3. Ennustettu edistyminen vuosina 1990–2008/2012 10

3.1. Ennusteet jäsenvaltioittain 10

3.1.1. EU-25 10

3.1.2. EU-15 12

3.1.3. EU-10 12

3.1.4. Liittyvät valtiot ja ehdokasmaat 12

3.2. Eurooppalaisen ilmastonmuutosohjelman (ECCP) täytäntöönpano 12

3.3. EU:n päästökauppajärjestelmän toteuttaminen 12

3.4. Kioton mekanismien ennustettu käyttö 12

3.5. Hiilinielujen ennustettu käyttö 12

1. TIIVISTELMÄ

Euroopan yhteisö (EY) on Kioton pöytäkirjassa sitoutunut vähentämään kasvihuonekaasupäästöjään 8 prosenttia perusvuoden tasosta vuosiin 2008–2012 mennessä[1]. Viimeisten saatavilla olevien inventaariotietojen (2004) mukaan vanhojen jäsenvaltioiden (EU-15) kasvihuonekaasujen kokonaispäästöt olivat 0,9 prosenttia alhaisemmat kuin perusvuonna, kun huomioon ei oteta maankäyttöä, maankäytön muutoksia ja metsätaloutta (LULUCF), ja 3,0 prosenttia alhaisemmat, kun LULUCF otetaan huomioon. Vuonna 2004 EU-15:n kasvihuonekaasupäästöt kasvoivat 0,3 prosenttia vuoteen 2003 verrattuna. Jäsenvaltioiden toimittamiin, 6. kesäkuuta saakka ulottuviin tietoihin perustuvien ennusteiden mukaan EU saavuttaa Kioton tavoitteensa, mutta ainoastaan seuraavin edellytyksin:

- kaikki parhaillaan keskustelun kohteena olevat Euroopan tai kansallisen tason lisätoimenpiteet[2] toteutetaan täysimääräisesti ja niin hyvissä ajoin, että ne ehtivät vaikuttaa päästöihin sitoumuskauden aikana;

- Kioton mekanismeja käytetään niiden suunnitellussa laajuudessa;

- Kioton pöytäkirjan 3 artiklan 3 ja 4 kappaleen mukaisista toimista (hiilinielut) aiheutuvat poistumat edistävät päästöjen vähentämistä jäsenvaltioiden ennakoimassa laajuudessa.

Ennustettujen ja toteutuneiden päästöjen välinen ero osoittaa selvästi, että jäsenvaltioiden on nopeutettava toimiaan politiikkojen ja toimenpiteiden toteuttamiseksi suunnitellulla tavalla. Yksi EU:n ilmastonmuutospolitiikan kulmakivistä on EU:n päästökauppajärjestelmä. Jäsenvaltiot laativat parhaillaan toisia kansallisia jakosuunnitelmiaan, jotka kattavat vuodet 2008–2012. Nyt kun Kioton ensimmäisen sitoumuskauden alkuun on enää vajaat kaksi vuotta, on olennaisen tärkeää, että jäsenvaltiot käyttävät kansallisia jakosuunnitelmiaan varmistaakseen, että niiden vähennysvelvoitteet täyttyvät.

Kuva 1: EU-25:n ja EU-15:n toteutuneet ja ennustetut päästöt

[pic]

Laajentuneen EU:n (EU-25)[3] kasvihuonekaasujen kokonaispäästöt olivat vuonna 2004 7,3 prosenttia pienemmät kuin perusvuonna, kun huomioon ei oteta LULUCF:sta johtuvia päästöjä ja poistumia. EU-25:n kasvihuonekaasupäästöt nousivat vuonna 2004 toisena vuonna peräkkäin 0,4 prosenttia vuoteen 2003 verrattuna – päästöt ovat nyt suuremmat kuin koskaan sitten vuoden 1997, jolloin Kioton pöytäkirja hyväksyttiin.

EU-25:n kasvihuonekaasupäästöjen ennustetaan olevan vuonna 2010 noin 4,6 prosenttia pienemmät kuin perusvuonna, kun huomioon otetaan kaikki nykyiset kansalliset politiikat ja toimenpiteet, joista on jo sovittu. Ennustettu vähennys on 8,1 prosenttia, kun huomioon otetaan jo keskustelun kohteena olevat kansalliset lisäpolitiikat ja -toimenpiteet, ja 10,8 prosenttia, kun huomioon otetaan Kioton mekanismit ja hiilinielut.

Kaksi EU-15:n jäsenvaltiota (Ruotsi ja Yhdistynyt kuningaskunta) näyttää saavuttavan vuoden 2010 tavoitteensa pelkästään nykyisten kansallisten politiikkojen ja toimenpiteiden avulla. Lisäksi kuuden jäsenvaltion ennustetaan saavuttavan tavoitteensa jo keskustelun kohteena olevien kansallisten lisäpolitiikkojen ja -toimenpiteiden, Kioton mekanismien ja hiilinielujen avulla. Seitsemän jäsenvaltiota (Belgia, Espanja, Irlanti, Italia, Itävalta, Portugali ja Tanska) ennakoi, etteivät ne saavuta tavoitteitaan kaikilla huomioon otetuilla toimenpiteillä. Niiden on määriteltävä täydentäviä päästönvähennyspolitiikkoja ja -toimenpiteitä[4].

Kaikkien kahdeksan uuden jäsenvaltion ennustetaan saavuttavan tai ylittävän Kioton tavoitteensa vuoteen 2010 mennessä nykyisten kansallisten politiikkojen ja toimenpiteiden avulla. Useimmissa maissa päästöt kuitenkin kasvavat vuosina 2004–2010. Slovenia ennustaa, että se saavuttaa Kioton tavoitteensa keskustelun kohteena olevien lisäpolitiikkojen ja -toimenpiteiden ja hiilinielujen avulla.

2. TODELLINEN EDISTYMINEN VUOSINA 1990–2004

2.1. Kasvihuonekaasupäästöjen kehitys

EU:n seurantajärjestelmän mukaisesti kaikki EU-15:n jäsenvaltiot toimittivat kaikkia kaasuja koskevat kasvihuonekaasuinventaariot vuosilta 1990–2004. Kolmen jäsenvaltion (Irlanti, Kreikka ja Luxemburg) tiedot ovat puutteellisia joko joidenkin vuosien tai joidenkin kaasujen osalta. Useimmat uudet jäsenvaltiot toimittivat kasvihuonekaasuinventaariot vuosilta 1990–2004. Usean jäsenvaltion tiedot ovat puutteellisia fluorattujen kaasujen osalta.

Kasvihuonekaasujen päästöt kehittyvät hyvin eri tavalla eri jäsenvaltioissa. EU:n kasvihuonekaasujen kokonaispäästöjä hallitsevat kaksi suurinta päästöjen aiheuttajaa, Saksa ja Yhdistynyt kuningaskunta, jotka aiheuttavat noin kolmanneksen EU-25:n kasvihuonekaasupäästöistä. Näiden kahden jäsenvaltion kasvihuonekaasupäästöt ovat vähentyneet 316 miljoonaa tonnia vuoteen 1990 verrattuna.

Italia on kolmanneksi suurin päästöjen aiheuttaja 12 prosentin osuudella ja Ranska neljänneksi suurin 11 prosentin osuudella. Italian kasvihuonekaasupäästöt olivat vuonna 2004 noin 12 prosenttia suuremmat kuin vuonna 1990. Italian kasvihuonekaasupäästöt ovat lisääntyneet vuoden 1990 jälkeen pääasiassa tieliikenteessä, sähkön ja lämmön tuotannossa ja öljynjalostuksessa. Ranskan päästöt olivat vuonna 2004 prosentin pienemmät kuin vuonna 1990. Ranskassa on saavutettu suuria vähennyksiä adipiinihapon tuotannosta aiheutuvissa dityppioksidipäästöissä, mutta tieliikenteen hiilidioksidipäästöt lisääntyivät voimakkaasti vuosina 1990–2004.

Espanja on EU-25:n viidenneksi suurin päästöjen aiheuttaja, ja sen osuus EU-25:n kasvihuonekaasupäästöistä on 9 prosenttia. Kuudennella sijalla on Puola 8 prosentin osuudella. Espanjan päästöt kasvoivat 48 prosenttia vuosina 1990–2004. Tämä johtuu pääasiassa tieliikenteen, sähkön ja lämmön tuotannon sekä valmistusteollisuuden päästöjen kasvusta. Puolan kasvihuonekaasupäästöt vähenivät 16 prosenttia vuosina 1990–2004 (vähennys on 32 prosenttia verrattuna perusvuoteen, joka on Puolan tapauksessa 1988). Suurin syy päästöjen vähenemiseen Puolassa – kuten muissakin uusissa jäsenvaltioissa – on energiaa tuhlaavan raskaan teollisuuden alasajo ja talouden yleinen rakennemuutos 1980-luvun lopussa ja 1990-luvun alussa. Huomattava poikkeus oli liikenne (etenkin tieliikenne), jonka päästöt kasvoivat noin 16 prosenttia.

Vuonna 2004 kymmenen jäsenvaltion kasvihuonekaasupäästöt olivat suuremmat kuin perusvuonna, kun taas muiden 13 jäsenvaltion päästöt olivat perusvuotta pienemmät (Kyproksella ja Maltalla ei ole Kioton tavoitteita). Kasvihuonekaasupäästöjen prosentuaalinen muutos perusvuodesta vuoteen 2004 vaihtelee –60 prosentista (Liettua) +48 prosenttiin (Kypros ja Espanja). Uusien jäsenvaltioiden osuus vuoden 2004 kokonaispäästöistä oli 15 prosenttia.

2.2. Kasvihuonekaasupäästöjen intensiteetti vuonna 2004

EU-25:n vuotuiset asukaskohtaiset kasvihuonekaasupäästöt vähenivät tonnin vuosina 1990–2004, mikä vastaa 9 prosentin vähennystä. EU-15:n asukaskohtaiset kasvihuonekaasupäästöt vähenivät noin 6 prosenttia pääasiassa Saksan ja Yhdistyneen kuningaskunnan päästövähennyksien ansiosta.

Vaikka uusien jäsenvaltioiden BKT:hen suhteutetut päästöt vähenivät nopeammin kuin EU-15:n, ne ovat edelleen huomattavasti EU-15:n keskiarvoa korkeammat. Tämä osoittaa, että uudet jäsenvaltiot voivat vielä kasvattaa talouksiaan ja vähentää samalla kasvihuonekaasupäästöjään. EU-15:n BKT:hen suhteutetut kasvihuonekaasupäästöt vähenivät 25 prosenttia vuosina 1990–2004. Tämä jatkuva väheneminen osoittaa, että kasvihuonekaasupäästöt eivät ole enää sidoksissa talouskasvuun.

Kuva 2: EU-15:n kasvihuonekaasupäästöt, BKT, energiankulutus ja hiilidioksidipäästöt

[pic]

2.3. Vuoden 2004 kasvihuonekaasupäästöt verrattuna vuoteen 2003

Kasvihuonekaasupäästöjen kasvu vuosina 2003–2004 johtuu pääasiassa seuraavista tekijöistä: a) hiilidioksidipäästöjen kasvu tieliikenteessä (+1,5 %), raudan ja teräksen tuotannossa (+5,4 %) ja öljynjalostuksessa (+3,3 %) sekä b) HFC-yhdisteiden päästöjen kasvu jäähdytyksessä ja ilmastoinnissa (+12,1 %). Tieliikenteessä bensiinin kulutuksesta aiheutuvien hiilidioksidipäästöjen väheneminen (-3,2 %) kumosi vain osittain diesel-polttoaineen kulutuksesta aiheutuvien hiilidioksidipäästöjen huomattavan kasvun (+5 %).

Merkittäviä kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä kirjattiin vuosina 2003–2004 muun muassa seuraavilla aloilla: a) kotitalouksien ja palvelujen (–1,4 %) ja sähkön ja lämmön tuotannon (–0,3 %) hiilidioksidipäästöt ja b) kaatopaikkojen (–4,3 %) ja hiilen tuotannon ja käsittelyn (–16,5 %) metaanipäästöt.

Vuodesta 2003 vuoteen 2004 päästöt kasvoivat absoluuttisesti katsottuna voimakkaimmin Espanjassa ja Italiassa. Espanjassa päästöjen kasvu johtui pääasiassa hiilidioksidipäästöistä sähkön ja lämmön tuotannossa, muun valmistusteollisuuden energiankulutuksessa, tieliikenteessä sekä raudan ja teräksen tuotannossa. Sähkön ja lämmön tuotannon päästöjen huomattava kasvu johtuu lämpövoimaloissa tapahtuvan sähköntuotannon voimakkaasta kasvusta, mikä puolestaan johtuu osittain vähäisestä vesivoiman käytöstä. Italiassa hiilidioksidipäästöt kasvoivat pääasiassa öljynjalostuksessa ja tieliikenteessä. Myönteisenä kehityksenä vuonna 2004 voidaan mainita päästöjen väheneminen Saksassa, Tanskassa ja Suomessa. Saksassa päästöjen väheneminen tapahtui pääasiassa kotitalouksien ja palvelujen sekä julkisen sähkön ja lämmön tuotannon hiilidioksidipäästöissä, kun taas raudan ja teräksen tuotannon hiilidioksidipäästöt kasvoivat. Tanskassa ja Suomessa päästöjen väheneminen tapahtui pääasiassa sähkön ja lämmön tuotannon hiilidioksidipäästöissä, mikä johtuu suuremmasta vesivoiman tuotannosta Pohjoismaiden sähkömarkkinoilla.

2.4. Päästöjen kehitys tärkeimmillä taloussektoreilla

Tärkein sektori on ’Energia’ (liikenne mukaan luettuna). Se aiheutti vuonna 2004 80 prosenttia EU-15:n päästöistä, mikä merkitsee 3,8 prosentin kasvua vuoteen 1990 verrattuna. Liikenteen osuus energiaan liittyvistä päästöistä on 24 prosenttia. Seuraavaksi suurimmat sektorit ovat ’Maatalous’, joka aiheutti 9 prosenttia päästöistä, ja ’Teollisuusprosessit’, jonka osuus oli 8 prosenttia. EU-15:n päästöjen kasvu vuonna 2004 johtui pääasiassa tieliikenteen, raudan ja teräksen tuotannon ja öljynjalostuksen suuremmista hiilidioksidipäästöistä sekä jäähdytyksen ja ilmastoinnin suuremmista fluorihiilivetyjen (HFC-yhdisteiden) päästöistä. Myönteistä oli kaatopaikkojen ja hiilen tuotannon ja käsittelyn metaanipäästöjen väheneminen.

Energiasektorin päästöjen kasvu vuonna 2004 johtui tieliikenteestä, kun taas kotitalouksien ja palvelujen sekä sähkön ja lämmön tuotannon hiilidioksidipäästöt vähenivät. Energiasektorin päästöjen kasvu vuonna 2004 kumoutui vähennyksillä kaikissa muissa päästölähteiden luokissa: ’Teollisuusprosessien’ päästöt vähenivät 16 prosenttia, ’Maatalouden’ päästöt 10 prosenttia, ’Jätteiden’ päästöt 33 prosenttia ja ’Liuottimien ja muiden tuotteiden käytön’ päästöt 20 prosenttia vuoteen 1990 verrattuna.

Kuva 3: EU-15:n kasvihuonekaasupäästöjen toimialakohtainen muutos perusvuodesta vuoteen 2004, alakohtaiset ennusteet nykyisillä ja lisätoimilla perusvuodesta vuoteen 2010 ja toimialojen osuudet vuonna 2004

[pic] Lähde: EEA

Energian tuotanto ja käyttö, lukuun ottamatta liikennettä

- Julkisen sähkön ja lämmön tuotannon hiilidioksidipäästöt kasvoivat 6 prosenttia vuosina 1990-2004, mikä johtui 35 prosentin kasvusta lämpövoimaloissa tapahtuvassa sähköntuotannossa.

- Vuosina 1990–2004 energian kysyntä kasvoi päästöjä voimakkaammin kaikissa EU-15:n jäsenvaltioissa. Ruotsi, Ranska ja Yhdistynyt kuningaskunta onnistuivat parhaiten päästöjen määrän irrottamisessa kysynnästä. Saksassa päästöjen väheneminen johtui pääasiassa hiilivoimaloiden parantuneesta tehokkuudesta, ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa puolestaan siirtymisestä hiilen käytöstä kaasuun voimantuotannossa. Ruotsissa saavutettu lämpövoimaloissa tapahtuvan sähköntuotannon merkittävä irrottaminen hiilidioksidipäästöistä johtui pääasiassa siirtymisestä biomassan käyttöön.

- Nykyisen kehityksen perusteella näyttää siltä, että uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön osuus kohoaa 19 prosenttiin vuoteen 2010 mennessä. Uusiutuvien energialähteiden osuutta koskeva tavoite on EU-15:n osalta 22 prosenttia bruttosähkönkulutuksesta ja EU-25:n osalta 21 prosenttia bruttosähkönkulutuksesta.

- Sähkön ja lämmön yhteistuotannon osuus sähkön kokonaistuotannosta aleni EU-15:ssa 10 prosentista 9 prosenttiin vuosina 2000–2002.

- Kotitalouksien hiilidioksidipäästöt kasvoivat 3 prosenttia vuosina 1990–2004 samaan aikaan kun asuntojen lukumäärä kasvoi 12 prosenttia vuoteen 2000 mennessä. Päästöt näyttäisivät siis olevan irtaantumassa asuntojen määrästä. Tanska, Suomi ja Ruotsi vähensivät kotitalouksien polttoaineenkulutusta lisäämällä kaukolämmityksen käyttöä. Saksassa kotitalouksien hiilidioksidipäästöjen väheneminen johtui pääasiassa lämmönerityksen parantamisesta ja polttoaineen vaihtamisesta etenkin Itä-Saksan kotitalouksissa. Päästöjen vähenemiseen vaikuttivat myös aurinkolämpöön perustava energiantuotanto ja biomassaan käyttö kaukolämmityksessä.

Liikenne

- EU-15:n kotimaan liikenteen kasvihuonekaasupäästöt kasvoivat 26 prosenttia vuosina 1990–2004. Myös tieliikenteen päästöt kasvoivat 26 prosenttia samana ajanjaksona. Ainoastaan Suomessa, Saksassa, Ruotsissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa liikenteen päästöissä tapahtui vähäistä kasvua.

- EU-15:n kotimaan liikenteen kasvihuonekaasupäästöjen ennustetaan kasvavan 35 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2010 mennessä, jos käytetään pelkästään nykyisiä politiikkoja ja toimenpiteitä[5].

- Maanteiden henkilöliikenne kasvoi 27 prosenttia vuosina 1990–2004 ja tavaraliikenne 51 prosenttia vuosina 1990–2003.

- Uusien henkilöautojen keskimääräiset hiilidioksidipäästöt pienenivät 12 prosenttia vuosina 1995–2004, mutta samana aikana myytiin 21 prosenttia enemmän autoja. Myynnin kasvu siis kumoaa uusien autojen tehokkuushyödyt.

- EU-15:n hiilidioksidipäästöt kansainvälisestä lentoliikenteestä ja meriliikenteestä (joita ei käsitellä Kioton pöytäkirjassa) kasvoivat 59 prosenttia vuosina 1990–2004.

- Uusien jäsenvaltioiden (EU-10) liikenteen päästöt vähenivät 6 prosenttia perusvuodesta vuoteen 1995, mutta kasvoivat voimakkaasti tämän jälkeen. Vuonna 2004 päästöt olivat 28 prosenttia suuremmat kuin perusvuonna.

Maatalous

- EU-25:n maataloudesta aiheutuvat kasvihuonekaasupäästöt vähenivät kaiken kaikkiaan 13 prosenttia, vaikka päästöt kasvoivatkin Espanjassa, Portugalissa, Kyproksella, Maltalla ja Puolassa. Tärkeimmät syyt maatalouden päästöjen vähenemiseen olivat nautakarjan määrän väheneminen ja lannoitteiden ja lannan vähäisempi käyttö.

- Nykyisten kansallisten politiikkojen ja toimenpiteiden perusteella EU-15:n maataloudesta aiheutuvien päästöjen ennustetaan olevan vuonna 2010 16 prosenttia pienemmät kuin vuonna 1990.

Teollisuus (muu kuin energiaan liittyvä)

- EU-15:n teollisuusprosesseista aiheutuvat kasvihuonekaasupäästöt (hiilidioksidi, dityppioksidi ja fluoratut kaasut) olivat 16 prosenttia pienemmät kuin perusvuonna. Vuonna 2010 niiden ennustetaan jälleen kohoavan 4 prosenttia perusvuoden tason alapuolella olevalle tasolle nykyisillä kansallisilla politiikoilla ja toimenpiteillä ja pysyvän vain hiukan vuoden 2004 tasoa suurempina kansallisilla lisätoimenpiteillä.

- Vuoden 2004 päästöjen kasvu vuoteen 2003 verrattuna johtui sementintuotannon kasvusta Ranskassa, Saksassa ja Italiassa ja jäähdytys- ja ilmastointilaitteissa käytettävien HFC-yhdisteiden kulutuksen kasvusta Saksassa ja Italiassa.

- EU-15:n jäähdytyksestä ja ilmastoinnista aiheutuvat fluorihiilivetyjen päästöt, jotka tällä hetkellä muodostavat prosentin EU-15:n kasvihuonekaasupäästöistä, kasvoivat yhdeksänkertaisiksi perusvuoden ja vuoden 2004 välisenä aikana.

- EU-15:n kemianteollisuuden dityppioksidipäästöt vähenivät 55 prosenttia vuosina 1990–2004.

Jätehuolto

- EU-15:n kaatopaikkojen metaanipäästöt vähenivät 38 prosenttia vuosina 1990–2004.

- Useimmat EU-15:n jäsenvaltiot vähensivät jätehuollosta aiheutuvia kasvihuonekaasupäästöjään vuosina 1990–2004; päästöt kasvoivat ainoastaan Irlannissa, Italiassa, Portugalissa ja Espanjassa. Jätehuollosta aiheutuvien päästöjen väheneminen johtui osittain kaatopaikkadirektiivin ja vastaavan jäsenvaltioiden lainsäädännön täytäntöönpanosta.

- EU-15:n jätesektorin kasvihuonekaasupäästöjen ennustetaan olevan vuonna 2010 yli 40 prosenttia pienemmät kuin vuonna 1990 (nykyisillä politiikoilla ja toimenpiteillä).

3. ENNUSTETTU EDISTYMINEN VUOSINA 1990–2008/2012

Tämä arviointi sisältää tietoja nykyisistä kahdestakymmenestäviidestä EU:n jäsenvaltiosta, mutta tarkimmat arviot koskevat viittätoista vanhaa jäsenvaltiota. Sen arviointi, näyttävätkö jäsenvaltiot saavuttavan tavoitteensa, perustuu etupäässä jo sovittujen kansallisten politiikkojen ja toimenpiteiden analysointiin EU:n tasolla. Ajan tasalle saatetut ennusteet on saatu kahdeksastatoista jäsenvaltiosta. Kioton joustomekanismien käyttöä koskevia tietoja on saatu yhdeksästätoista jäsenvaltiosta (Unkari, Puola, Latvia ja Liettua eivät toimittaneet mitään tietoja). Tämä on ensimmäinen vuosi, jolloin otetaan huomioon Kioton pöytäkirjan 3 artiklan 3 ja 4 kappaleen mukaiset LULUCF:ia koskevat toimet (hiilinielut). Kaikkiaan neljätoista jäsenvaltiota toimitti tietoja tällaisista toimista. Hiilinielujen käyttöä koskevien tietojen toimittaminen on parantunut merkittävästi, mikä johtuu osaltaan raportointivelvollisuudesta UNFCCC:lle vuonna 2006.

3.1. Ennusteet jäsenvaltioittain

3.1.1. EU-25

EU-25:n kasvihuonekaasupäästöjen ennustetaan olevan vuonna 2010 4,9 prosenttia pienemmät kuin perusvuonna. Tämä ennuste perustuu jäsenvaltioiden omiin arvioihin, joissa otetaan huomioon kaikki nykyiset kansalliset politiikat ja toimenpiteet. Ennustettu vähennys on 8,1 prosenttia, kun huomioon otetaan keskustelun kohteena olevat kansalliset lisäpolitiikat ja -toimenpiteet, ja 10,8 prosenttia, kun huomioon otetaan Kioton mekanismit ja hiilinielut. Päästöjen odotetaan kasvavan vuosina 2004–2010, jos kansallisia lisäpolitiikkoja ja -toimenpiteitä ei toteuteta.

Kuva 4: Etäisyys Kioton tavoitteesta eli suhteellinen ero (ylitys tai alitus) vuoden 2010 kasvihuonekaasujen päästöennusteen ja vastaavan vuoden 2010 tavoitteen välillä nykyisten kansallisten politiikkojen ja toimenpiteiden sekä lisäpolitiikkojen ja -toimenpiteiden perusteella, mukaan luettuina Kioton mekanismit ja hiilinielut

[pic]

[pic]

3.1.2. EU-15

Nykyisiin kansallisiin politiikkoihin ja toimenpiteisiin perustuvat yhteenlasketut ennusteet osoittavat, että EU-15:n kasvihuonekaasupäästöt ovat vuonna 2010 ainoastaan 0,6 prosenttia pienemmät kuin perusvuonna (etäisyys Kioton tavoitteesta 7,4 prosenttia). Keskustelun kohteena olevat lisätoimenpiteet, joista jäsenvaltiot ovat ilmoittaneet, ovat toimenpiteitä, joilla edistetään uusiutuviin energialähteisiin perustuvaa sähköntuotantoa, sähkön ja lämmön yhteistuotantoa ja energiatehokkuutta. Näiden kansallisten lisätoimenpiteiden avulla eroa voidaan supistaa 4,0 prosentilla eli 3,4 prosenttiin. Kioton tavoitteita ei kuitenkaan voida saavuttaa pelkästään kansallisilla toimenpiteillä saavutettavilla päästövähennyksillä. Kioton mekanismeja käyttämällä odotetaan saavutettavan vielä 2,6 prosentin päästövähennys. Kioton pöytäkirjan 3 artiklan 3 ja 4 kappaleen mukaisista toimista aiheutuvien poistumien arvioidaan olevan EU-15:ssa yhteensä 32,6 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia vuodessa, mikä vastaa 0,8 prosentin vähennystä. Kun otetaan huomioon kaikki toimenpiteet, EU-15:n ennustetaan vähentävän päästöjään 8,0 prosentilla, eli sen odotetaan saavuttavan Kioton tavoitteensa.

3.1.3. EU-10

Kaikkien uusien jäsenvaltioiden (lukuun ottamatta Kyprosta ja Maltaa, jotka eivät ole toimittaneet tietoja) yhteenlaskettujen päästöjen ennustetaan kasvavan vuoden 2004 jälkeen, mutta ne ovat vuonna 2010 edelleen 12 prosenttia pienemmät kuin vuonna 1990. Ainoastaan Tšekki ja Viro ennustavat päästöjen vähenevän vuosina 2004–2010. Unkarin ja Puolan kasvihuonekaasupäästöjen ennustetaan olevan vuonna 2010 merkittävästi suuremmat kuin vuonna 2004. Nyt ilmoitetut uusien jäsenvaltioiden ennusteet ovat 2 prosenttia viime vuonna ilmoitettuja alhaisemmat.

Kaikissa maissa on sovittu politiikoista ja toimenpiteistä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi, ja kuudessa maassa on määritelty lisäpolitiikkoja ja -toimenpiteitä. Slovenia on ainoa EU-8:n jäsenvaltio, joka aikoo käyttää Kioton mekanismeja investoijamaana, mutta se ei ole vielä päättänyt, millä tavoin nämä mekanismit edesauttavat sen Kioton tavoitteen saavuttamista. Kun huomioon otetaan nykyiset toimenpiteet ja lisätoimenpiteet sekä 3 artiklan 3 ja 4 kappaleen mukaiset Slovenian toimet, EU-10:n odotetaan ylittävän vuoden 2010 tavoitteensa yhteensä 163 miljoonalla hiilidioksidiekvivalenttitonnilla, mikä vastaa 16 prosentin vähennystä.

3.1.4. Liittyvät valtiot ja ehdokasmaat

Asukaskohtaiset kasvihuonekaasupäästöt vähenivät vuosina 1990–2004 merkittävästi Bulgariassa ja Romaniassa ja ainoastaan hiukan Turkissa ja Kroatiassa. Turkin asukaskohtaiset päästöt ovat 4,2 tonnia vuodessa, eli ne ovat alle puolet EU-25:n keskimääräisistä asukaskohtaisista päästöistä. Myös BKT:hen suhteutetut päästöt ovat vähentyneet kaikissa maissa, mikä on merkki talouskasvun irtautumisesta luonnonvarojen käytöstä.

Vuonna 2004 vaikutti siltä, että Bulgaria, Kroatia ja Romania onnistuvat saavuttamaan Kioton tavoitteensa. Vuotta 2010 koskevat ennusteet, joissa otetaan huomioon kansalliset politiikat ja toimenpiteet, osoittavat, että Bulgaria ja Romania ylittävät Kioton tavoitteensa. Kroatiasta ei ole saatavilla ennusteita.

3.2. Eurooppalaisen ilmastonmuutosohjelman (ECCP) täytäntöönpano

Eurooppalaisessa ilmastonmuutosohjelmassa (ECCP) määriteltiin kesäkuussa 2001 useita EU:n laajuisia yhteisiä ja yhteensovitettuja politiikkoja ja toimenpiteitä (CCPM). Suurin osa näistä ECCP:n ensimmäiseen vaiheeseen sisältyneistä politiikoista ja toimenpiteistä on nyt toteutettu. Komissio käynnisti ECCP:n toisen vaiheen Brysselissä lokakuussa 2005 järjestetyllä sidosryhmien konferenssilla. ECCP:n toisen vaiheen painopisteinä ovat ECCP:n ensimmäisen vaiheen uudelleentarkastelu, energiatehokkuus, energian tarjonta, lentoliikenne, maa- ja metsätalous, muut kaasut kuin hiilidioksidi, hiilen talteenotto ja varastointi, autojen hiilidioksidipäästöt sekä EU:n rooli haavoittuvuuden vähentämisessä ja sopeutumistoimien edistämisessä Euroopassa.

Taulukko 1: ECCP:n ensimmäisen vaiheen politiikkojen ja toimenpiteiden tehokkuus

Tilanne |

EU-15: Arvioitu vähentämispotentiaali (MtCO2ekv) | Toteutettu täydellisesti (MtCO2ekv) | Viimeistelyvaiheessa (MtCO2ekv) |

Energian tarjonta | 236-278 | - | 200-230 |

Energian kysyntä | 194-239 | 86 – 106 | 85-110 |

Liikenne | 152-185 | 75-80 | 72-95 |

Muut kaasut kuin CO2 | 59-62 | 41 | 18-21 |

Maa- ja metsätalous | 133 | 45 | 0 |

YHTEENSÄ | 774–897 | 247–272 | 375-456 |

Useita yhteisiä ja yhteensovitettuja politiikkoja ja toimenpiteitä on jo hyväksytty tai niiden valmistelu on edistynyt pitkälle. Kuten taulukosta 1 käy ilmi, niiden avulla voidaan tulevina vuosina saavuttaa lähes 272 miljoonan hiilidioksidiekvivalenttitonnin päästövähennykset. Useissa jäsenvaltioissa on jo toteutettu vastaavia kansallisia politiikkoja ja toimenpiteitä.

3.3. EU:n päästökauppajärjestelmän toteuttaminen

Päästökauppaa koskeva direktiivi on ECCP:n kulmakivi. Direktiivillä perustetaan hiilidioksidin päästöoikeuksien markkinat 1. tammikuuta 2005 alkaen. Päästökaupan avulla voidaan varmistaa, että päästöjen vähennykset toteutetaan siellä missä se on taloudellisesti tehokkainta. Liittämällä EU:n päästökauppajärjestelmä Kioton mekanismeihin pyritään alentamaan sellaisten yritysten kustannuksia, jotka osallistuvat ympäristöä säästävän teknologian siirtoon siirtymätalouden maihin tai kehitysmaihin, ja edistämään tällaista teknologian siirtoa. EU:n päästökauppajärjestelmällä on ensimmäisenä toimintavuonnaan ollut katalyyttinen vaikutus siirtymätalouden maiden ja kehitysmaiden markkinoihin, ja tällaisia hankkeita on nykyisin huomattavasti enemmän kuin edellisinä vuosina.

Liitteessä olevassa taulukossa 5 annetaan yleiskatsaus laitosten lukumäärästä, niiden varmennetuista päästöistä vuonna 2005 ja niille EU:n päästökauppajärjestelmän ensimmäisenä toimintavuonna jaetuista päästöoikeuksista, siten kuin nämä tiedot on kirjattu yhteisön riippumattomaan tapahtumakirjaan (CITL) 5. syyskuuta 2006.

Ensimmäistä sitoumuskautta 2008–2012 koskevat kansalliset jakosuunnitelmat arvioidaan vuoden 2006 jälkipuoliskolla. Komissio varmistaa, että kansalliset jakosuunnitelmat edistävät merkittävästi EU:n Kioton tavoitteen saavuttamista ja mahdollistavat sen, että jäsenvaltiot saavuttavat omat vähennystavoitteensa.

3.4. Kioton mekanismien ennustettu käyttö

Yhdeksäntoista jäsenvaltiota – kaikki EU-15:n jäsenvaltiot sekä Tšekki, Viro, Slovakia ja Slovenia – on toimittanut tietoja suunnitelmistaan käyttää Kioton mekanismeja (yhteistoteutus (JI), puhtaan kehityksen mekanismi (CDM) ja kansainvälinen päästökauppaa) sitoumuskautta 2008–2012 koskevien tavoitteidensa saavuttamiseksi.

EU-15:n osalta kymmenen jäsenvaltion suunnittelema Kioton mekanismien käyttö vastaa 110,6 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia vuodessa sitoumuskauden ajan. Tämä määrä on noin 30 prosenttia koko EU-15:n vaaditusta päästövähennyksestä, joka on noin 342 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia vuodessa ensimmäisen sitoumuskauden aikana. Kymmenen jäsenvaltiota on jo osoittanut resursseja Kioton mekanismien käyttöön: Alankomaat, Belgia, Espanja, Irlanti, Italia, Itävalta, Ruotsi, Saksa[6], Suomi ja Tanska. Alankomaat, Espanja, Italia ja Itävalta ovat osoittaneet suurimmat määrärahat viiden vuoden sitoumuskaudelle: Alankomaat 600 miljoonaa euroa, Espanja 250 miljoonaa euroa, Italia 1 320 miljoonaa euroa ja Itävalta 288 miljoonaa euroa. Kymmenen jäsenvaltion osoittama budjetti on yhteensä noin 2 830 miljoonaa euroa.

3.5. Hiilinielujen ennustettu käyttö

Kasvihuonekaasujen päästölähteisiin kohdistuvien politiikkojen ja toimenpiteiden lisäksi jäsenvaltiot voivat hyödyntää hiilinieluja. Neljätoista jäsenvaltiota on toimittanut alustavat arviot siitä, kuinka ne suunnittelevat käyttävänsä hiilinieluja tavoitteidensa saavuttamiseksi: Alankomaat, Belgia, Espanja, Irlanti, Italia, Itävalta, Luxemburg, Portugali, Ruotsi, Slovenia, Suomi, Tanska, Tšekki ja Yhdistynyt kuningaskunta.

Hiilinieluja ennustetaan tällä hetkellä käytettävän suhteellisen vähän EU-15:n Kioton tavoitteen saavuttamiseen, joskin tällä käytöllä on suuri merkitys tavoitteen saavuttamisen kannalta. EU-15:n tähän mennessä esitettyjen suunnitelmien mukaan vuosiin 2008–2012 mennessä poistetaan nettomääräisesti 18 miljoonaa tonnia hiilidioksidia vuodessa metsittämisen ja metsien uudistamisen avulla. Nämä arviot ovat suhteellisen epävarmoja myös siitä syystä, että suunnitelmiin sisältyvien hiilinielujen tyypeistä ei ole annettu yksityiskohtaisia tietoja. Edellä esitetty luku on noin 13 miljoonaa hiilidioksiditonnia vuodessa pienempi kuin viime vuoden arvio. Tämä johtuu Irlannin ja Yhdistyneen kuningaskunnan tekemistä korjauksista. Ennusteen mukaan metsänhoitotoimilla voidaan vielä saavuttaa vuosittain 14,2 miljoonan hiilidioksiditonnin lisävähennys kasvihuonekaasupäästöissä. Lisäksi Portugali aikoo poistaa 0,5 miljoonaa tonnia vuodessa peltojen ja laidunten hoidon avulla. Kioton pöytäkirjan 3 artiklan 3 ja 4 kappaleen mukaisilla toimilla saavutettava kokonaispoistuma Kioton sitoumuskaudella on siis arviolta 32,6 miljoonaa hiilidioksiditonnia vuodessa, eli yhteensä noin 0,8 prosenttia EU-15:n 8 prosentin vähennystavoitteesta.

Slovenia odottaa vielä saavuttavansa 0,4 miljoonan hiilidioksidiekvivalenttitonnin nettopoistuman vuodessa.

[1] Neuvoston päätöksessä N:o 2002/358/EY, joka koskee ainoastaan EU-15:n jäsenvaltiota, jäsenvaltioiden sitoumukset ilmaistaan prosentuaalisina muutoksina perusvuoteen nähden. Vuonna 2006 päästömäärät ilmaistaan hiilidioksidiekvivalenttitonneina. Tämän osalta ympäristöministerien neuvosto ja komissio ovat yhteisessä lausumassaan sopineet ottavansa huomioon muun muassa perusvuoden päästöjä koskevat oletukset, jotka esitetään 16.–17. kesäkuuta 1998 kokoontuneen neuvoston päätelmiin liitetyssä Tanskan lausumassa.

[2] Nykyiset politiikat ja toimenpiteet täyttävät yhden tai useamman seuraavista ehdoista: a) kansallinen lainsäädäntö on voimassa, b) yksi tai useampia vapaaehtoisia sopimuksia on tehty, c) määrärahat on myönnetty, d) henkilöresurssit on otettu käyttöön, e) asiasta on tehty virallinen hallituksen päätös, jonka toimeenpanoon on selkeästi sitouduttu. (Suunnitellut) lisätoimenpiteet ja -politiikat ovat keskustelun kohteena olevia vaihtoehtoja, joilla on realistinen mahdollisuus tulla hyväksytyiksi ja toteutetuiksi tulevaisuudessa.

[3] Tässä kertomuksessa esitetyssä analyysissa käytetyt perusvuoden päästöt on saatu laskemalla yhteen 23 jäsenvaltion perusvuoden päästöt, koska Maltalle ja Kyprokselle ei ole asetettu tavoitteita EU-15:n taakanjakosopimuksessa tai Kioton pöytäkirjassa. Näillä EU-23:n perusvuoden päästöillä ei ole oikeudellista asemaa Kioton pöytäkirjan tai voimassa olevan EU-lainsäädännön nojalla.

[4] Niiden tietojen perusteella, jotka komissiolla oli käytössään 6. kesäkuuta 2006. Jäsenvaltiot toimittavat EU:n päästökauppajärjestelmään liittyvässä toisessa kansallisessa jakosuunnitelmassa ajan tasalle saatetut ennusteet sekä suunnitelmat politiikoista ja toimenpiteistä, joita ne aikovat toteuttaa saavuttaakseen tavoitteensa.

[5] EU-15:n päästöennusteista puuttuvat Saksan ennusteet liikenteen päästöistä ja Saksan ja Luxemburgin ennusteet maatalouden, teollisuusprosessien ja jätehuollon päästöistä.

[6] Saksa on osoittanut määrärahoja pilottiohjelmiin. Saksa ei aio käyttää Kioton mekanismeja päästötavoitteensa saavuttamiseen.