[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 31.5.2006

KOM(2006) 254 lopullinen

KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE, EUROOPAN PARLAMENTILLE JA EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE

koordinoidusta strategiasta veropetosten torjunnan tehostamiseksi

{SEC(2006) 659}

KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE, EUROOPAN PARLAMENTILLE JA EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE

koordinoidusta strategiasta veropetosten torjunnan tehostamiseksi

Johdanto

Vuonna 2004 verotulot ts. verojen ja pakollisten sosiaaliturvamaksujen kokonaismäärä oli 39,3 prosenttia Euroopan unionin bruttokansantuotteesta (BKT) eli 4 097,7 miljardia euroa. Sen sijaan arvioita veropetosten vuoksi kantamatta jääneistä veroista ei ole juurikaan saatavilla. Taloustieteellisessä kirjallisuudessa petosten osuudeksi arvioidaan yleensä noin 2–2,5 prosenttia BKT:stä.

Veropetoksiin liittyykin erittäin suuria haasteita. Verojärjestelmien toiminta kuuluu nyt ja tulevaisuudessa ennen kaikkea jäsenvaltioiden päätäntävaltaan. Verohallinnon organisointi, verovelvollisten valvonta ja veronkanto kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan, ja komission tehtävänä on edistää ja helpottaa jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi ja yhteisön taloudellisten etujen suojaamiseksi[1]. Veropetokset hankaloittavat sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa vääristämällä verovelvollisten välistä kilpailua.

Jäsenvaltiot ovat erittäin huolissaan petosten laajuudesta. Ne eivät pysty torjumaan veropetoksia yksikseen, sillä tavarat, palvelut, henkilöt ja pääomat liikkuvat vapaasti vuonna 1993 perustetuilla sisämarkkinoilla. Kansainvälisellä tasolla talouden globalisoituminen kärjistää vaikeuksia.

Komissio kannatti 25. lokakuuta 2005 antamassaan tiedonannossa ”Vero- ja tullipolitiikan merkitys Lissabonin strategian toteuttamisessa” yhtenäisempää ja koordinoidumpaa lähestymistapaa yhteisön tasolla veropetosten torjunnan tehostamiseksi jäsenvaltioissa.

Tämän tiedonannon tavoitteena on käynnistää erilaisten vaihtoehtojen perusteella keskustelu kaikkien asianomaisten osapuolten kanssa Euroopan laajuisessa petostentorjuntastrategiassa huomioon otettavista näkökohdista.

Petosten torjunnan nykytilanne

ALV

Alv:tä voidaan kiertää usealla eri tavalla harmaasta taloudesta jäsenvaltioiden sisäisiin petoksiin (väärät ilmoitukset, aiheettomat vähennykset). Erityinen petostyyppi on ns. ”ketjupetos”, jossa käytetään useimmissa tapauksissa samanaikaisesti jäsenvaltioiden sisäisiä toimia (alv ilmoitetaan) ja yhteisön sisäisiä toimia (alv:tä ei ilmoiteta sopimuspuolten välillä)[2]. Viime aikoina kolmansiin maihin sijoittautuneiden toimijoiden on myös todettu osallistuvan petoksiin yhä useammin.

Alv-petokset vahingoittavat yhteisön taloudellisia etuja, jotka mainitaan EY:n perustamissopimuksen 280 artiklassa[3].

Joitakin vuosia sitten hallinnollista yhteistyötä koskevaa yhteisön lainsäädäntöä[4] lujitettiin, mutta edelleen pätee toteamus, jonka mukaan jäsenvaltiot eivät turvaudu riittävästi lainsäädännön tarjoamiin uusiin mahdollisuuksiin eikä hallinnollisen yhteistyön käyttö vastaa yhteisön sisäisen kaupan laajuutta.

Valmistevero

Vuoden 1993 jälkeen huolta ovat aiheuttaneet valmisteverottomien tuotteiden liikkumisen seurantaa koskevan ”paperillisen” järjestelmän haavoittuvuus ja suspensiojärjestelmän ulkopuoliset petokset, joissa käytetään hyväksi jäsenvaltioiden verokantojen välisiä eroja.

Valmisteverottomien tuotteiden liikkumisen seurantaa koskevan järjestelmän tietokoneistaminen on tärkeä vaihe järjestelmän turvallisuuden parantamisessa. Euroopan parlamentin ja neuvoston 16. kesäkuuta 2003 tekemässä päätöksessä säädetään atk-järjestelmän käyttöönotosta kuuden vuoden kuluessa. Jo nyt on toteutettu tiettyjä lyhyen aikavälin toimenpiteitä. Esimerkiksi hallinnollisen yhteistyön lujittamiseksi valmisteveroalalla on hyväksytty uusi erityisasetus.

On kuitenkin luultavaa, että atk-järjestelmästä huolimatta ilmenee muunlaisia petoksia, jotka eivät kuulu suspensiojärjestelmän soveltamisalaan, kuten alkoholin ja tupakan salakuljetusta ja väärennöksiä, ja on toteutettava muita toimenpiteitä.

Välitön verotus

Jäsenvaltioiden keskinäisestä avunannosta säädetään direktiivissä 77/799/ETY[5], jonka mukaan jäsenvaltioiden on vaihdettava keskenään kaikkia tietoja, jotka voivat mahdollistaa niille tulo- ja varallisuusverojen asianmukaisen määräämisen.

Lisäksi direktiivissä 2003/48/EY[6] otetaan käyttöön automaattinen järjestelmä tiettyjen korkoihin liittyvien tietojen vaihtamiseksi. Direktiivissä säädettyjä toimenpiteitä vastaavista toimenpiteistä on sovittu Sveitsin, Andorran, Liechtensteinin, Monacon ja San Marinon kanssa.

Voimassa olevan oikeudellisen kehyksen arviointi

Komissio pitää alv- ja valmisteveroalan hallinnollista yhteistyötä koskevaa yhteisöoikeudellista kehystä tyydyttävänä. Erityistapauksissa voitaisiin ehkä tehdä parannuksia, jotka tarjoavat todellisia yhteistyömahdollisuuksia jäsenvaltioille.

Sen sijaan direktiivi 77/799/ETY ei ole käytännössä ollut niin tehokas kuin toivottiin varsinkin siitä syystä, ettei käyttöönotettuja järjestelyjä käytetä riittävästi. Veropetoksia käsittelevä neuvoston tilapäinen työryhmä analysoi 22. toukokuuta 2000 antamassaan kertomuksessa[7] kattavasti petosten torjuntajärjestelmiä ja esitti suosituksia, joiden tavoitteena on lujittaa hallinnollisen yhteistyön mekanismeja. Lisäksi komissio antoi vuonna 2004 tiedonannon ”Yritys- ja rahoitustoiminnan väärinkäytösten estämisestä ja torjumisesta”[8], jossa myös korostettiin tarvetta parantaa hallinnollista yhteistyötä ja esitettiin aloitteita, joiden tavoitteena on edistää veroviranomaisten välistä yhteistyötä niin Euroopan unionissa kuin suhteessa kolmansiin maihin.

Edellä mainitun kertomuksen ja tiedonannon päätelmien sekä komission ja jäsenvaltioiden myöhemmän yhteydenpidon perusteella voidaan todeta, että direktiiviin 77/799/ETY on sisällytettävä tehokkaampia välineitä ottaen huomioon välillisen verotuksen alalla jo olemassa olevat välineet (direktiivin 8 artiklan tarkistaminen, vastausten antamiselle asetetut määräajat, muiden jäsenvaltioiden virkamiesten osallistuminen tarkastuksiin jne.).

Vaihtoehdot

Jäsenvaltioiden välinen hallinnollinen yhteistyö

Yhteistyömekanismien parantaminen

Jäsenvaltiot ovat perustelleet yhteistyövälineiden vajaakäyttöä useilla eri syillä, joita ovat mm. kieliongelmat, henkilöresurssien puute ja tarkastajien puutteellinen tietämys yhteistyömenettelyistä.

Nämä puutteet ovat jo tiedossa, sillä ne on tuotu toistuvasti esille komission kertomuksissa ilman, että tilanne olisi todellisuudessa parantunut. Lisäksi veropetoksia käsittelevä neuvoston tilapäinen työryhmä on tuonut ilmi, että hallintokulttuurin puuttuminen yhteisön tasolla hankaloittaa petosten torjuntaa.

Puutteiden toteaminen ei kuitenkaan enää riitä, vaan jäsenvaltioiden on sitouduttava poliittisesti niiden korjaamiseen. Tästä syystä komissio katsoo, että on tullut aika ottaa käyttöön määrällisiin indikaattoreihin perustuva valvontajärjestelmä, jolla varmistetaan, että kukin jäsenvaltio pystyy antamaan ja antaa tehokkaasti apua muille jäsenvaltiolle.

Lisäksi yhteisön kaupan laajuuden vuoksi monenvälisistä tarkastuksista olisi tultava yleinen käytäntö.

Jäsenvaltioiden olisi niin ikään käytettävä alv-alalla johdonmukaisemmin operatiivisen tuen ja avun rakenteita yhteisön tasolla, erityisesti Euroopan petostentorjuntatoimiston (OLAF) resursseja. OLAF toimii eräänlaisena palvelukeskuksena (operatiivinen apu ja neuvonta) jäsenvaltioiden operatiivisille yksiköille.

Veropetokset liittyvät itse asiassa usein eri rikollisuuden aloilla aktiivisesti toimiviin järjestäytyneen rikollisuuden rakenteisiin. Verorikoksista (alv-petos tai savukkeiden salakuljetus) saatu hyöty investoidaan yleensä muihin rikollisiin toimiin. Tästä syystä petosten torjuntaa varten on tärkeää vahvistaa kokonaisvaltainen ja monialainen lähestymistapa.

Komissio onkin laatinut ehdotuksen asetukseksi keskinäisestä hallinnollisesta avunannosta yhteisön taloudellisten etujen suojaamiseksi petoksilta ja muulta laittomalta toiminnalta[9].

Ehdotuksessa selkeytetään ja lujitetaan operatiivisen avun oikeudellista kehystä. Ehdotuksen ansiosta keskinäisessä hallinnollisessa avunannossa on jo nyt mahdollista käyttää rahanpesutapauksissa tietoja epäilyttävistä liiketoimista. Lisäksi ehdotus tarjoaa yksityiskohtaisen kehyksen operatiivista apua ja komission (OLAF) tiedonhankintaa varten.

Muistutettakoon, että EY:n perustamissopimuksen 10 artiklassa jäsenvaltiot velvoitetaan toteuttamaan kaikki yleiset ja erityiset toimenpiteet, jotka ovat aiheellisia yhteisön säädöksistä ja tässä tapauksessa hallinnollisesta yhteistyöstä johtuvien velvoitteiden täyttämiseksi, ja että perustamissopimuksen 280 artiklassa jäsenvaltiot velvoitetaan koordinoimaan toimintansa, jonka tarkoituksena on suojata EY:n taloudellisia etuja.

Perintään liittyvä apu

Valtiolle maksamatta jääneiden verojen keruuta olisi tehostettava lujittamalla veropetosten havaitsemiseen tarkoitettuja välineitä ja perintään liittyvää apua koskevaa nykyistä lainsäädäntöä.

Tämän vuoksi olisi tarkasteltava mahdollisuuksia keventää menettelyjä ja turvautua veroviranomaisten käytössä oleviin avunantotoimiin. Lisäksi keskinäisen avunannon onnistuminen riippuu myös kansallisten viranomaisten valmiuksista ja asiaa koskevan kansallisen lainsäädännön perusteella niiden käytettävissä olevista perintäkeinoista.

On mahdollista harkinta myös muita toimenpiteitä, kuten kannustin- ja/tai seuraamusjärjestelmää.

Riskinhallinnan parantaminen

Hiljattain valmistui jäsenvaltioiden kanssa yhteistyössä laadittu ja verohallintojen käyttöön tarkoitettu opas riskinhallinnasta. Komissio vaatii, että opasta aletaan soveltaa käytännössä jäsenvaltioissa.

Lisäksi olisi tarkasteltava missä määrin verotuksen alalla voitaisiin käyttää hyväksi kokemuksia, joita on saatu tullialalla, jolla riskinhallinnan käyttö on pidemmällä. Jäsenvaltioiden on erityisesti vaihdettava sähköisesti ja suojatulla tavalla riskejä koskevia tietoja käyttäen sähköistä vakiolomaketta.

Yhtenäismarkkinoilla on kaikkien jäsenvaltioiden edun mukaista, että niiden verohallinnot saavat nopeasti tietoja yhteisen menetelmän mukaisesti määritellyistä ja tiettyjen yritysten mahdollisesti aiheuttamista riskeistä erityisesti silloin, kun jo muissa jäsenvaltioissa aktiivisesti toimiva verovelvollinen aloittaa toimintansa kyseisen jäsenvaltion alueella.

Pysyvä keskustelufoorumi yhteisön tasolla

Tällä hetkellä alv-alan hallinnollisen yhteistyön pysyvä komitea, valmisteverokomitea, välillisen verotuksen alan hallinnollista yhteistyötä käsittelevä työryhmä ja perintää käsittelevä komitea ovat foorumeja, joilla jäsenvaltiot ja komissio tarkastelevat kyseisiin aloihin liittyviä teknisiä kysymyksiä. Lähestymistapa on siis melko hajanainen.

Tästä syystä komissio katsoo, että on aiheellista perustaa keskustelu- tai korkean tason kuulemisfoorumi, jolla petoksiin ja jäsenvaltioiden väliseen yhteistyöhön liittyviä kysymyksiä voidaan tarkastella kokonaisvaltaisemmin. Foorumia voitaisiin hyödyntää erityisesti edellä mainittujen toimien seurannassa ja laadittaessa suuntaviivoja erityiskomiteoissa ja -työryhmissä tapahtuvaa työskentelyä varten.

Tiiviimpi yhteistyö kolmansien maiden kanssa

Veropetokset eivät pääty unionin ulkorajoille. Tästä syystä on yhä ilmeisempää, että on kehitettävä myös hallinnollisen yhteistyön ulkoista ulottuvuutta.

Kolmansiin maihin sijoittautuneiden yritysten yhä suurempi osallistuminen ketjupetoksiin, sähköinen kaupankäynti ja palvelumarkkinoiden globaalistuminen osoittavat, että alv-alalla tarvitaan kansainvälistä yhteistyötä. Vaikka alv on sisällytetty OECD:n mallisopimuksen 26 artiklan soveltamisalaan, tilanne ei ole tyydyttävä erityisesti siitä syystä, että yhteistyömekanismi on edelleen kahdenvälinen.

Jäsenvaltioiden toimintavaltuuksien lisäämiseksi olisi tarkasteltava koordinoitua lähestymistapaa yhteisön tasolla. Niin ikään voitaisiin tarkastella mahdollisuutta tehdä yleissopimus.

Välittömän verotuksen alalla puolestaan on tarkasteltava yhteistyössä muiden kansainvälisten organisaatioiden kanssa tiettyjen kolmansien maiden (sekä niistä riippuvaisten tai niihin assosioituneiden alueiden) verotuksen avoimuuden lisäämistä, jotta jäsenvaltiot voisivat saada hyödyllisiä tietoja, sekä verolainsäädännön soveltamisen valvonnan parantamista.

Jäsenvaltiot ja kolmannet maat tekevät yhteistyötä ensisijaisesti kahdenvälisten sopimusten perusteella, mikä ei kuitenkaan takaa riittävää tehokkuutta. Komissio tarkastelee mahdollisuutta esittää yhteisön lähestymistapaa kolmansien maiden kanssa tehtävää yhteistyötä varten.

Lisäksi verotuksen alan yhteistyötä koskevan lausekkeen sisällyttäminen unionin kumppaniensa kanssa tekemiin talouskumppanuussopimuksiin muodostaa yhteisön tasolla välineen, joka voi tukea tämän tavoitteen saavuttamista. Hyvää hallintotapaa erityisesti verotuksen alalla koskevien määräysten sisällyttämistä tuleviin kauppasopimuksiin tarkastellaan tapauskohtaisesti. On myös korostettava, että komissio pyrkii tätä nykyä edistämään teknisen avun toimenpiteitä auttaakseen kolmansien maiden yhteistyökumppaneita lisäämään verojärjestelmien avoimuutta. Tästä syystä kymmenenteen EKR:ään sisällytetään kannustimena toimiva määräraha erityisesti rahoituksen, verotuksen ja oikeuden alojen hyvää hallintotapaa varten.

Muita kysymyksiä

Jäsenvaltiot jakavat vastuun tulojen suojaamisesta

Yhteisön tasolla tehtävien petosten (varsinkin ketjupetosten) osalta pannaan usein merkille, että henkilöt osallistuvat petosketjuun siten, ettei heidän omalle jäsenvaltiolleen koidu tulonmenetyksiä. Heidän osallistumisensa tarkoituksena on pääasiassa salata paremmin ketjujen olemassaolo ja tehdä tällä tavoin maksettavana olevien verojen perinnästä vaikeampaa ja jopa mahdotonta.

Jotta kaikkien jäsenvaltioiden verotuloja voitaisiin suojata sisämarkkinoilla, jäsenvaltioiden olisi toteutettava samankaltaisia toimenpiteitä petosten tekijöitä vastaan varsinkin seuraamusten ja syytetoimien osalta riippumatta siitä, johtaako petos verotulojen menetykseen kyseisessä jäsenvaltiossa.

Tietojenvaihdon parantaminen

Koska tietojen nopea saanti on ensiarvoisen tärkeää alv-petoksia torjuttaessa, tietojenvaihtoa varten olisi suunniteltava tehokkaampia menetelmiä ottaen huomioon tekniikan viimeaikainen kehitys ja yritysten käytettävissä olevat laitteet. Tässä tarkoituksessa olisi tarkasteltava tiheämpää ja yksityiskohtaisempaa automaattista tietojenvaihtoa jäsenvaltioiden kesken tai jopa suoraa pääsyä kansallisiin tietokantoihin. VIES-järjestelmää nykyaikaistettaessa voidaan myös siihen tehdä tarvittavia parannuksia.

Välittömän verotuksen alalla olisi direktiivissä säädettyä tietojenvaihtoa ja yhteistyötä varten vahvistettava sähköiset vakiolomakkeet ja -mallit erityisesti käyttämällä säästötuloja koskevassa direktiivissä käyttöönotettua automaattista tietojenjärjestelmää ja mukauttamalla sitä muiden verojen perusteella. Hyödyllistä olisi myös antaa jäsenvaltioille selityksiä, ohjeita, suuntaviivoja, maaprofiileja jne.

Ilmoitusvelvoitteiden lisääminen

Ilmoitusvelvoitteita voitaisiin lisätä yleisesti ja säätää niiden keventämisestä sellaisten yritysten osalta, jotka saavat siihen luvan ja sitoutuvat verohallinnon kanssa samanlaiseen kumppanuuteen kuin tullialalla. Tavoitteena on säilyttää yksityiskohtainen ilmoitusvelvollisuus ainoastaan riskiryhmiin kuuluvien verovelvollisten osalta. Samalla voitaisiin harkita velvoitteiden tiukentamista sellaisten yritysten osalta, jotka on todettu ongelmallisiksi riskianalyysissä.

Yhteisen alv- ja valmisteverojärjestelmän muuttaminen

Komissio katsoo, että alv-alalla olisi analysoitava nykyisen järjestelmän puutteita siihen sisältyvien petosmahdollisuuksien kannalta. Analysoitavia aiheita ovat erityisesti etämyynnin verotus, uusien ja käytettyjen ajoneuvojen verotusta koskevat säännöt tai yhteisön sisäisen kaupan verotusta koskevat säännöt yleisesti.

Sulkematta pois muita ratkaisuja komissio muistuttaa, että yhteisön toimielinten noudattama lopullinen alv-järjestelmä voisi edistää ratkaisujen löytämistä näihin puutteisiin ja tietynlaisiin petoksiin.

Lisäksi voitaisiin tarkastella mahdollisuutta lujittaa yhteisvastuun periaatetta verotuksen alalla. Verohallinnot ja taloudelliset toimijat ovat jo keskustelleet vilkkaasti tästä periaatteesta. Keskusteluissa on muistettava yhteisöjen tuomioistuimen 11. toukokuuta 2006 antamassa tuomiossa[10] vahvistama kehys, joka koskee yleisesti petosten torjumiseksi toteutettavien toimenpiteiden suhteellisuutta ja oikeusvarmuutta.

Jotkut jäsenvaltiot ovat sitä mieltä, että alv-järjestelmää olisi muutettava, jotta alv-tulojen menettämistä petosten vuoksi voitaisiin vähentää. Ne vaativat käännetyn verovelvollisuuden soveltamista jäsenvaltion sisäisiin toimiin, jolloin alv-järjestelmän kulmakivenä tähän asti ollut erissä maksamisen periaate vaarantuisi. Tästä aiheesta on jo keskusteltu eri foorumeilla. Erityisesti sitä on käsitelty komission ja jäsenvaltioiden muodostamassa teknisessä työryhmässä.

Petosten torjuntaa koskevan tavoitteen tukemiseksi komissio tarkastelee avoimessa hengessä tällaisen menettelyn käyttöönottoa tässä vaiheessa. Nykyisen alv-järjestelmän muuttamisen edellytyksenä ovat kuitenkin seuraavat perusteet:

- vähentää huomattavasti petosmahdollisuuksia ja sulkee pois uudet ja merkittävät petosten riskit;

- ei aiheuta yrityksille ja verohallinnoille kohtuutonta hallinnollista rasitusta;

- varmistaa verotuksen tasapuolisuuden;

- varmistaa jäsenvaltion kansallisten toimijoiden ja sinne sijoittumattomien toimijoiden syrjimättömän kohtelun.

Komissio myöntää, että käännetyn verovelvollisuuden soveltaminen on osoittautunut tehokkaaksi tietyillä aloilla (esim. rakennusala). Soveltamisalan laajentaminen voisi teoriassa vähentää tietynlaisia petoksia, mutta aiheuttaisi muita haittoja (erityisesti uudenlaisten petosten riski).

Käännetyn verovelvollisuuden soveltamisalan laajentamista kannattavat jäsenvaltiot ovatkin sitä mieltä, että järjestelmään on sisällytettävä enemmän ilmoitusvelvoitteita kuin nykyisessä järjestelmässä, jotta voidaan välttää uudenlaisten petosten riski.

Järjestelmän muuttamiseen liittyy monenlaisia tärkeitä kysymyksiä, jotka edellyttävät perusteellisia keskusteluja kaikkien asianomaisten osapuolten ja ennen kaikkea niiden toimijoiden kanssa, joihin järjestelmää sovelletaan. Tällaisia kysymyksiä ovat erityisesti

- käännettyä verovelvollisuutta vilpittömässä mielessä soveltavien toimijoiden oikeusvarmuuden taso (toimen alv-kohtelu riippuu asiakkaan asemasta);

- soveltamisen edut ja kustannukset.

Jos käännettyä verovelvollisuutta sovellettaisiin vapaaehtoisesti, olisi varmistettava, että yhteisön tasolla noudatetaan tiukkoja edellytyksiä sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan ja yksinkertaistamispolitiikan (erilaiset säädökset varsinkin laskutuksen ja lisävelvoitteiden osalta) suhteen.

Tarkasteltaessa alv-järjestelmään petosten torjumiseksi tehtäviä mahdollisia muutoksia olisi myös tarkasteltava yhteisön sisäisten toimitusten verotusta joko soveltamalla tasaveroa, joka on riittävän suuri ketjupetosuhan torjumiseksi, tai soveltamalla määräjäsenvaltion verokantaa.

Valmisteveroalalla on selvää, että nykyinen tupakan verorakenne haittaa sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa varsinkin siitä syystä, että markkinat segmentoituvat (hintojen vahvistaminen), mikä vinouttaa kauppaa. Tällaiset vääristymät olisi poistettava.

Päätelmät

Tässä tiedonannossa ei anneta yhtä ja kaikenkattavaa ratkaisua ongelmiin. Sen tavoitteena on tuoda esille realistisia ja pragmaattisia toimia, jotka voidaan toteuttaa lyhyellä aikavälillä johdonmukaisesti ja koordinoidusti, jotta ne vastaisivat paremmin talousmarkkinoiden yhteisön laajuista ja jopa kansainvälistä ulottuvuutta.

Lisäksi on muistettava, että tämä tiedonanto sijoittuu Lissabonin tavoitteiden saavuttamiseen liittyvään laajempaa yhteyteen. Verotuksen yksinkertaistaminen on tämän politiikan avainkysymys eivätkä veropetosten tehokkaampaan torjuntaan tähtäävät toimenpiteet saa olla tämän tavoitteen vastaisia.

Erityisesti alv-alalla keskustellaan jo yhteiseen järjestelmään tehtävistä merkittävistä muutoksista.

Komissio suhtautuu keskusteluihin avoimesti. Jäsenvaltioiden ja toimijoiden kanssa käydyt alustavat keskustelut ovat osoittaneet, että alv-järjestelmään liittyy monenlaisia tärkeitä kysymyksiä, jotka edellyttävät perusteellisia keskusteluja varsinkin kaikkiin asianomaisiin osapuoliin kohdistuvista vaikutuksista.

Komissio on tässä vaiheessa sitä mieltä, että petoksia voitaisiin torjua paremmin toteuttamalla komission ja jäsenvaltioiden yhteisiä toimia sekä tehostamalla ja nykyaikaistamalla valvontaa ja liittämällä siihen jäsenvaltioiden ja tarvittaessa OLAF:in välinen tiivis ja nopea yhteistyö, joka perustuu asianmukaisiin oikeudellisiin välineisiin.

Tilanteen vakavuuden vuoksi komissio pyytää asianomaisia toimielimiä, erityisesti neuvostoa, Euroopan parlamenttia ja Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa keskustelemaan asiasta mahdollisimman pian ja antamaan selkeitä toimintaohjeita. Komissio on valmis käynnistämään kohdennettuja toimia sisältävän ohjelman hyvinkin nopeasti.

[1] Jäsenvaltiot maksavat yhteisön talousarvion omiin varoihin liittyvän osuuden kantamansa alv:n perusteella.

[2] Ketjupetosta kuvataan tarkemmin asiakirjassa KOM(2004) 260, 16.4.2004, 3.2.2. kohta.

[3] Alv-petosten aiheuttamat vääristymät vahingoittavat omien varojen järjestelmän tasapainoa kokonaisuudessaan. Järjestelmän tulisi olla " tasapainoinen ja avoin " ja taata täten yhteisön moitteeton toiminta.

[4] Neuvoston asetus (EY) N:o 1798/2003, annettu 7 päivänä lokakuuta 2003, hallinnollisesta yhteistyöstä arvonlisäverotuksen alalla (EUVL L 264, 15.10.2003, s. 1).

[5] Neuvoston direktiivi 77/799/ETY, annettu 19 päivänä joulukuuta 1977, jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten keskinäisestä avusta välittömien verojen alalla (EYVL L 336, 27.12.1977, s. 15), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2004/106/EY, annettu 16 päivänä marraskuuta 2004 (EUVL L 359, 4.12.2004).

[6] Neuvoston direktiivi 2003/48/EY, annettu 3 päivänä kesäkuuta 2003, säästöjen tuottamien korkotulojen verotuksesta (EUVL L 157, 26.6.2003, s. 38).

[7] FISC 67 – CRIMORG 83, 22.5.2000.

[8] KOM(2004) 611 lopullinen, 27.9.2004.

[9] KOM(2004) 509 lopullinen, 20.7.2004.

[10] Asia C-384/04, Commissioners of Customs & Excise ja Attorney General vastaan Federation of Technological Industries ym.