[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 12.4.2006

KOM(2006) 164 lopullinen

KOMISSION KERTOMUS

LUONNONVARAISTEN LINTUJEN SUOJELUSTA ANNETUN DIREKTIIVIN 79/409/ETY SOVELTAMISESTA I osa: Yhteenvetoraportti toteutuneesta yleiskehityksestä Tiedot vuosilta 1999–2001

SISÄLTÖ

1. Johdanto 3

1.1. Taustaa 3

1.2. Direktiivissä asetettu raportointiprosessi 3

1.3. Raportin rakenne 3

2. Lintudirektiivi 79/409/ETY 3

2.1. Direktiivin tavoitteet 3

2.2. Direktiivin tärkeimmät säännökset 4

2.2.1. Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä: uudet kansalliset säädökset 4

2.2.2. Elinympäristöjen suojelu (3 artikla): edistyminen alueiden osoittamisessa 4

2.2.3. Elinympäristöjen suojelu (3 ja 4 artikla): toimenpiteet erityisillä suojelualueilla 5

2.2.4. Elinympäristöjen suojelu (3 ja 4 artikla): toimenpiteet erityisten suojelualueiden ulkopuolella 5

2.2.5. Yleinen lintujen suojelujärjestelmä (5 artikla) 6

2.2.6. Lintujen myynnin, kuljetuksen ja hallussa pitämisen salliminen (6 artikla) 7

2.2.7. Lajien hyödyntäminen (7 artikla): metsästys 7

2.2.8. Kielletyt välineet (8 artikla) 7

2.2.9. Poikkeukset (9 artikla) 8

2.2.10. Muut tukitoimenpiteet ja säännökset: tutkimus (10 artikla) 8

2.2.11. Muiden kuin kotoperäisten lajien istuttaminen (11 artikla) 8

2.2.12. Yleisölle tiedottaminen ja valmiuksien vahvistaminen 9

3. Päätelmät 9

1. JOHDANTO

1.1. Taustaa

Luonnonvaraisten lintujen suojelusta huhtikuussa 1979 annettu direktiivi 79/409/ETY eli nk. lintudirektiivi oli ensimmäinen EU:n säädös kaikkien luonnonvaraisten lintulajien suojelusta Euroopan unionissa pitkällä aikavälillä. Siinä nimetään 181 erityistä suojelua vaativaa uhanalaista lajia ja alalajia. Jäsenvaltioiden tehtävänä on osoittaa erityisiä suojelualueita erityisesti muuttolintujen suojelua varten, sillä ne ovat kaikkien eurooppalaisten yhteinen luonnonvara.

1.2. Direktiivissä asetettu raportointiprosessi

Tämä raportti on laadittu niiden tietojen pohjalta, jotka jäsenvaltiot ovat toimittaneet direktiivin 12 artiklan mukaisesti joka kolmas vuosi annettavissa kansallisissa raporteissa. Se kattaa raportointikaudella 1999–2001 toteutetut täytäntöönpanotoimet.

Raportissa esitetään ainoastaan merkittävät erot verrattuna aikaisempaan tilanteeseen, joka kuvataan asiakirjassa "Raportti luonnonvaraisten lintujen suojelusta annetun direktiivin 79/409/ETY soveltamisesta: tiedot kaudelta 1996–1998".

1.3. Raportin rakenne

Raportti on jaettu kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa esitetään yhteenveto EU:n 15 jäsenvaltiossa toteutuneesta kehityksestä erityisesti lyhyesti kuvattaviin direktiivin tärkeimpiin tavoitteisiin ja säännöksiin nähden. Toiseen osaan sisältyy yhteenveto jäsenvaltioiden kaudella 1999–2001 toteuttamia täytäntöönpanotoimia käsittelevistä direktiivin 12 artiklassa edellytetyistä kansallisista raporteista. Jäsenvaltioiden viranomaiset ovat tarkastaneet 12 artiklan 2 kohdan mukaisesti raportin toisen osan, joka käsittää jäsenvaltioiden toimittamat tiedot.

2. LINTUDIREKTIIVI 79/409/ETY

2.1. Direktiivin tavoitteet

Lintudirektiivin[1] tärkein tavoite on kaikkien luonnonvaraisten lintulajien suojelu pitkällä aikavälillä Euroopan unionissa. Siinä luetellaan 181 uhanalaista lajia ja alalajia, jotka vaativat erityistä suojelua EU:n 15 jäsenvaltiossa (liite I). Jäsenvaltioiden tehtävänä on osoittaa erityisiä suojelualueita erityisesti muuttolintujen suojelua varten, sillä ne ovat kaikkien eurooppalaisten yhteinen luonnonvara.

2.2. Direktiivin tärkeimmät säännökset

Lintudirektiivissä asetetaan 1 artiklan mukaan yleinen järjestelmä, jolla suojellaan kaikkia luonnonvaraisina eläviä lintulajeja jäsenvaltioiden Eurooppaan kuuluvalla alueella, jossa perustamissopimusta sovelletaan (lukuun ottamatta Grönlantia). Direktiivin tarkoituksena on suojella ja hoitaa näitä lajeja ja säännellä niiden metsästämistä ja pyydystämistä. Sitä sovelletaan luonnonvaraisiin lintuihin sekä niiden muniin, pesiin ja elinympäristöihin. Direktiivin 2 artiklassa määritellään tavoitteeksi kaikkien lintulajien suojelu, ja tämä tavoite kytketään sekä lajien ekologisiin tarpeisiin että yleisön tieteellisiin, sivistyksellisiin, virkistykseen liittyviin ja taloudellisiin vaatimuksiin.

Direktiivissä käsitellään kahta pääaihetta: elinympäristöjen suojelua, jota edellytetään 3 ja 4 artiklassa, ja hyödyntämismääriä, joista annetaan säännöksiä 5–9 artiklassa.

Direktiivin 10 artiklassa säädetään, että jäsenvaltioiden on edistettävä luonnonvaraisten lintujen suojelun tutkimusta.

Direktiivin 11 artiklan mukaan on varmistettava, että sellaisen lajin istuttaminen alueelle, joka ei elä siellä luonnonvaraisena, ei vahingoita paikallista kasvistoa ja eläimistöä.

Direktiivin 12 artiklassa säädetään, että jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle raportti direktiivin mukaisesti annettujen kansallisten säännösten soveltamisesta.

Direktiivin mukaisesti toteutetut toimenpiteet eivät saa johtaa jäsenvaltioiden Eurooppaan kuuluvalla alueella luonnonvaraisina elävien lintulajien suojelutilanteen huononemiseen (13 artikla), ja jäsenvaltiot voivat toteuttaa tiukempia suojelutoimenpiteitä kuin direktiivissä säädetyt (14 artikla).

Direktiivin 15–19 artiklassa säädetään mm. direktiivin mukauttamista tekniikan ja tieteen kehitykseen käsittelevän komitean perustamisesta, komiteamenettelystä ja määräajoista.

2.2.1. Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä: uudet kansalliset säädökset |

Lainsäädännössä asetetut vaatimukset | Jäsenvaltioiden oli saatettava direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan vuoteen 1981 mennessä. Tärkeimpien kansallisen lainsäädännön säännösten teksti on toimitettava komissiolle. |

Yhteenveto EU:n 15 jäsenvaltion toimista | Lainsäädäntöön ei tehty kauden aikana mitään merkittäviä tarkistuksia, mutta useimmat jäsenvaltiot ilmoittivat muutamista muutoksista. Monissa tapauksissa ne liittyvät johdettuun lainsäädäntöön, joka koskee metsästykseen sovellettavia erityisehtoja, vaikutusten arviointia ja lintujen hallussapitoa. Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädäntöön tehdyillä muutoksilla vahvistetaan lainvalvontavaltuuksia ja laittomasta toiminnasta langetettavia seuraamuksia. |

2.2.2. Elinympäristöjen suojelu (3 artikla): edistyminen alueiden osoittamisessa |

Lainsäädännössä asetetut vaatimukset | Direktiivin 3 ja 4 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on säilytettävä, ylläpidettävä ja saatettava ennalleen elinympäristöjen riittävä moninaisuus ja laajuus. Direktiivin 4 artiklassa säädetään lisäksi, että lukumäärältään ja kooltaan sopivimmat alueet osoitetaan erityisiksi suojelualueiksi. |

Yhteenveto EU:n 15 jäsenvaltion toimista | Useimmat jäsenvaltiot ovat lisänneet kansalliseen luetteloonsa uusia erityisiä suojelualueita ja/tai laajentaneet olemassa olevien erityisten suojelualueiden pinta-alaa. Joissakin tapauksissa erityisiä suojelualueita on lisätty merkittävästi (esim. Italiassa, Alankomaissa, Portugalissa, Espanjassa ja Ruotsissa). Vain Belgia ilmoitti poistaneensa luettelosta yhden alueen, joka korvattiin myöhemmin osoittamalla muita alueita. Suomessa kuitenkin pienennettiin joidenkin erityisten suojelualueiden kokoa. Belgia ja Irlanti harkitsevat merellä tai rannikolla sijaitsevien erityisten suojelualueiden osoittamista tai laajentamista. Yhdistyneessä kuningaskunnassa tehtiin yksityiskohtainen arviointi erityisistä suojelualueista, mutta arvioinnin tuloksia ei esitetty. |

2.2.3. Elinympäristöjen suojelu (3 ja 4 artikla): toimenpiteet erityisillä suojelualueilla |

Lainsäädännössä asetetut vaatimukset | Direktiivin 3 artiklassa mainitaan lintujen elinympäristöjen riittävän moninaisuuden ja laajuuden suojelemisen, ylläpitämisen tai ennalleen palauttamisen tarve. Siinä säädetään lähestymistavasta, joka perustuu kahteen toimintatapaan i) suojelualueiden muodostamiseen ja hoitamiseen ja ii) elinympäristöjen ennalleen saattamiseen ja parantamiseen. Direktiivin 4 artiklassa täsmennetään ne suojelutoimenpiteet, jotka on toteutettava riittävien elinympäristöjen turvaamiseksi eräille liitteessä I luetelluille erityisen herkille lajeille ja muuttolinnuille. Direktiivin 3 artiklan tapaan siinä tukeudutaan toimenpiteisiin, joita toteutetaan koko alueella ja suojelualueiden verkostossa. |

Yhteenveto EU:n 15 jäsenvaltion toimista | LIFE-hankkeilla on ollut merkitystä eräissä jäsenvaltioissa, selvimmin Suomessa. Toimenpiteitä ovat olleet maatalouden ympäristötoimenpiteet ja hoito-ohjelmat (Saksassa, Espanjassa, Suomessa, Alankomaissa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa) sekä maanhankinta (Portugalissa). Monissa jäsenvaltioissa on käytössä hoitosuunnitelmia (Italiassa, Portugalissa), jotka eivät kuitenkaan välttämättä ole kattavia (Alankomaissa). Suomi on ainoa maa, joka painottaa ennallistamissuunnitelmien merkitystä. |

2.2.4. Elinympäristöjen suojelu (3 ja 4 artikla): toimenpiteet erityisten suojelualueiden ulkopuolella |

Lainsäädännössä asetetut vaatimukset | Direktiivin 3 artiklassa mainitaan lintujen elinympäristöjen riittävän moninaisuuden ja laajuuden suojelemisen, ylläpitämisen tai ennalleen palauttamisen tarve. Siinä säädetään lähestymistavasta, joka perustuu kahteen toimintatapaan: i) suojelualueiden muodostamiseen ja hoitamiseen ja ii) elinympäristöjen ennalleen saattamiseen ja parantamiseen. Direktiivin 4 artiklassa täsmennetään ne suojelutoimenpiteet, jotka on toteutettava riittävien elinympäristöjen turvaamiseksi eräille liitteessä I luetelluille erityisen herkille lajeille ja muuttolinnuille. Direktiivin 3 artiklan tapaan siinä tukeudutaan toimenpiteisiin, joita toteutetaan koko alueella ja suojelualueiden verkostossa. |

Yhteenveto EU:n 15 jäsenvaltion toimista | Useimmat maat mainitsevat toteuttaneensa sopimusoikeudellisia toimenpiteitä ja maatalouden ympäristötoimenpiteitä (Belgia, Itävalta, Saksa, Irlanti, Italia, Alankomaat, Portugali, Espanja, Ruotsi ja Yhdistynyt kuningaskunta). Nämä ja muut aloitteet kohdistuivat erilaisten elinympäristöjen, kuten niittyjen, nummien, ruohikoiden, kanerva-alueiden, tammimetsien, kosteikkojen ja alkuperäisten metsäalueiden hoitoon ja ennalleen palauttamiseen. Joissakin tapauksissa kohteena ovat olleet myös maisemalliset näkökohdat. Eräissä tapauksissa on käytetty maanhankintaa, erityisesti turvesoiden osalta. |

2.2.5. Yleinen lintujen suojelujärjestelmä (5 artikla) |

Lainsäädännössä asetetut vaatimukset | Direktiivin 5 artiklalla otetaan käyttöön yleinen suojelujärjestelmä, jossa kielletään lintujen tahallinen tappaminen tai pyydystäminen, pesien ja munien tahallinen tuhoaminen tai vahingoittaminen, munien kerääminen ja hallussa pitäminen, lintujen tahallinen häirintä erityisesti lisääntymis- ja jälkeläistenkasvatusaikana sekä sellaisten lajien hallussapito, joiden metsästys ei ole sallittua. |

Yhteenveto EU:n 15 jäsenvaltion toimista | Itävallassa, Suomessa, Italiassa, Alankomaissa, Espanjassa, Ruotsissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa on käytössä lajien hoitosuunnitelmia tai -strategioita, mutta useimmissa tapauksissa ne koskevat vain muutamia lajeja. Yhdistyneen kuningaskunnan raportissa mainitaan eniten toimintasuunnitelmia (26) ja kuvataan myös muita suojelutoimia, joiden kohteena on kuusi lajia. Espanja on laatinut hoitosuunnitelmat vain kahdelle lajille, mutta on perustanut useita työryhmiä, jotka käsittelevät lajien tilannetta ja muita asiaan liittyviä kysymyksiä. Monissa maissa (Belgia, Tanska, Ranska, Saksa, Irlanti ja Ruotsi) on vahvistettu lainsäädäntöä laajentamalla suojaa mm. tahallista pyydystämistä, häirintää, tuhoamista ja munien keräämistä vastaan. Irlannissa tarvitaan vastedes lupa muun toiminnan toteuttamiseen, minkä pitäisi vähentää häirintävaaraa. Ainoastaan Yhdistynyt kuningaskunta ja Portugali mainitsevat LIFE-hankkeet. |

2.2.6. Lintujen myynnin, kuljetuksen ja hallussa pitämisen salliminen (6 artikla) |

Lainsäädännössä asetetut vaatimukset | Direktiivin 6 artiklassa kielletään direktiivin soveltamisalaan kuuluvien elävien tai kuolleiden lintujen tai niiden osien myynti, kuljetus ja hallussa pitäminen myyntiä varten, mukaan lukien ne lajit, joita voidaan metsästää tai pyydystää, mutta lukuun ottamatta liitteessä III olevassa 1 osassa lueteltuja lajeja. Jos jäsenvaltio haluaa antaa luvan tällaiselle toiminnalle liitteessä III olevassa 2 osassa tarkoitettujen lajien osalta tietyin rajoituksin ja mikäli linnut on tapettu laillisesti, sen on neuvoteltava ennalta komission kanssa. |

Yhteenveto EU:n 15 jäsenvaltion toimista | Yhdistyneen kuningaskunnan raportissa esitetään tarkastusten ja lintujen laittoman hallussapidon johdosta tuomioon johtaneiden syytteiden määrä. Sen lisäksi vain Irlannin, Italian, Belgian ja Itävallan raporteissa mainitaan lintujen myyntiin ja hallussapitoon liittyviä tietoja. |

2.2.7. Lajien hyödyntäminen (7 artikla): metsästys |

Lainsäädännössä asetetut vaatimukset | Direktiivin 7 artiklassa annetaan lupa metsästykseen, haukkametsästys mukaan luettuna, ja rajataan hyödyntäminen liitteessä II lueteltuihin lajeihin. Metsästystä on harjoitettava voimassa olevien kansallisten toimenpiteiden mukaisesti ja noudattaen lintulajien järkevän hyödyntämisen ja ekologisesti tasapainoisen sääntelyn periaatteita. Metsästys ei myöskään saa vaarantaa muualla toteutettavia suojelutoimenpiteitä (2 artiklan mukaisia), ja sitä on rajoitettava lajien elinkaaren kriittisissä vaiheissa (esim. lisääntymisaikana). |

Yhteenveto EU:n 15 jäsenvaltion toimista | Kansalliseen tai alueelliseen metsästyslainsäädäntöön on tehty joitakin muutoksia (Tanskassa, Ranskassa, Suomessa, Kreikassa, Portugalissa, Espanjassa, Ruotsissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa (Skotlannissa)). Monissa tapauksissa (esim. Belgia (Flanderin alue), Italia, Irlanti, Kreikka) metsästystä säännellään vuositasolla, joskaan ei ole täysin selvää, millä perusteella luvat annetaan ja ovatko ne täysin direktiivin mukaisia. |

2.2.8. Kielletyt välineet (8 artikla) |

Lainsäädännössä asetetut vaatimukset | Kaikkien sellaisten välineiden käyttö, joilla laajamittaisesti tai valikoimattomasti pyydystetään tai tapetaan lintuja, on kielletty. |

Yhteenveto EU:n 15 jäsenvaltion toimista | Useimpien jäsenvaltioiden raporteissa kuvataan sallittuja pyydystämis- tai tappamisvälineitä koskevaa lainsäädännöllistä tilannetta. Joissakin raporteissa vain viitataan säädöstekstiin täsmentämättä sen sisältöä. Yksikään maa ei ole ilmoittanut, onko lainsäädännön käytännön täytäntöönpanossa ilmennyt ongelmia. |

2.2.9. Poikkeukset (9 artikla) |

Lainsäädännössä asetetut vaatimukset | Direktiivin 9 artiklassa säädetään mahdollisuudesta poiketa hyödyntämistä käsittelevistä artikloista, jollei muuta tyydyttävää ratkaisua ole. Poikkeukset ovat mahdollisia i) kansanterveyden ja yleisen turvallisuuden turvaamiseksi, lentoturvallisuuden turvaamiseksi, viljelmille, kotieläimille, metsille, kalavesille ja vesistöille koituvan vakavan vahingon estämiseksi, kasviston ja eläimistön suojelemiseksi, ii) tutkimus- ja opetustarkoituksessa, kannan lisäämis- ja uudelleenistutustarkoituksessa sekä näitä varten tapahtuvan kasvatuksen mahdollistamiseksi, iii) tiukasti valvotuissa oloissa ja valikoivasti tiettyjen lintujen pienien määrien pyydystämisen, hallussa pitämisen tai muuten asiallisen hyötykäytön sallimiseksi. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle tiettyjä tietoja ja annettava vuosittain kertomus kyseisen artiklan soveltamisesta. Komissio varmistaa tämän tiedon perusteella, että poikkeusten seuraukset eivät ole ristiriidassa direktiivin kanssa. |

Yhteenveto EU:n 15 jäsenvaltion toimista | Poikkeuksia on myönnetty erilaisista syistä, joita ovat esimerkiksi viljelmille aiheutuvien vahinkojen estäminen, taudin hillintä, lentoturvallisuus, muista kuin kotoperäisistä lajeista aiheutuvat kielteiset vaikutukset, opetus ja tiede. Suomessa on myönnetty 121 poikkeusta, joista suurin osa tutkimus- ja opetustarkoitusta varten. Yksi kattohaikara pyydystettiin ja sijoitettiin eläintarhaan (Suomessa). Joissakin kansallisissa raporteissa (Itävalta, Ranska ja Irlanti) mainitaan merimetso. Italiassa myönnettiin huomattavimmat poikkeukset, jotka koskivat seitsemää lajia ja 80 000:tta lintua. Ainoastaan Ruotsi mainitsee sen, että poikkeusten on oltava sopusoinnussa suotuisan suojelutason kanssa. |

2.2.10. Muut tukitoimenpiteet ja säännökset: tutkimus (10 artikla) |

Lainsäädännössä asetetut vaatimukset | Direktiivin 10 artiklassa jäsenvaltiot velvoitetaan toteuttamaan tutkimusta lintukantojen suojelemiseksi, hoitamiseksi ja hyödyntämiseksi. Direktiivin liitteessä V vahvistetaan asiat, joihin on kiinnitettävä ensisijaisesti huomiota. |

Yhteenveto EU:n 15 jäsenvaltion toimista | Tutkimushankkeiden luettelo on pitkä ja monipuolinen. Yleisimmin mainittuja aiheita ovat pesivien lintujen laskennat, vesilintujen laskennat, lintujen rengastusohjelmat, elinympäristöjen vaatimuksia/valintaa koskevat tutkimukset, lintujen levinneisyys ja luetteloinnit sekä seuranta- ja hoito-ohjelmia käsittelevät tutkimukset. |

2.2.11. Muiden kuin kotoperäisten lajien istuttaminen (11 artikla) |

Lainsäädännössä asetetut vaatimukset | Jäsenvaltioiden on 11 artiklan mukaan kuultava komissiota kaikissa sellaisissa istuttamishankkeissa, joissa on kyse lintulajeista, jotka eivät elä alueella luonnonvaraisina. Istuttaminen on mahdollista vain, jos se ei vahingoita paikallista kasvistoa ja eläimistöä. |

Yhteenveto EU:n 15 jäsenvaltion toimista | Raporteissa ei ilmoiteta uusista istuttamishankkeista. Kansallisissa raporteissa useimmin mainittu muu kuin kotoperäinen laji on kuparisorsa (Irlanti, Espanja, Ruotsi ja Yhdistynyt kuningaskunta). Espanjassa valvontatoimenpiteet ovat ilmeisesti tehonneet, sillä risteymiä ei ole havaittu yli vuoteen; Ruotsissa ja Irlannissa käytetään metsästystä keinona hillitä lintujen lukumäärää; Yhdistyneessä kuningaskunnassa on käynnissä rajoitettu valvontakoe, jonka avulla määritetään, onko lajin kokonaan hävittäminen toteuttamiskelpoinen vaihtoehto. Eräät muutkin lajit aiheuttavat huolta, erityisesti hanhet Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Irlannissa. Muiden kuin kotoperäisten lajien seurantaohjelmia toteutetaan Italiassa (110 muuta kuin kotoperäistä lajia) ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa (istutetut lajit, joiden pesivät kannat ovat pieniä; ei-kotoperäiset, ei-pesivät vesilinnut ja risteymät). |

2.2.12. Yleisölle tiedottaminen ja valmiuksien vahvistaminen |

Lainsäädännössä asetetut vaatimukset | Ei mitään |

Yhteenveto EU:n 15 jäsenvaltion toimista | Lintuatlakset, opetus- ja koulutusmateriaalit, esitteet, konferenssit, neuvontapisteet, kansalliset viiteasiakirjat jne. |

3. PÄÄTELMÄT

Tämän raportin tarkoituksena on auttaa arvioimaan yhteisön edistymistä lintudirektiivin täytäntöönpanossa jäsenvaltioiden toimittamien, direktiivin mukaisesti annettujen kansallisten säännösten soveltamista koskevien tietojen pohjalta. Direktiivin tehokkuuden arvioinnissa[2] on hyödynnetty näitä tietoja sekä tietoja lintukantojen ja niiden elinympäristöjen tilasta ja suuntauksista sekä alaan liittyvistä paineista, vaikutuksista ja sosio-ekonomisista näkökohdista.

Osoitettuja erityisiä suojelualueita on tällä hetkellä yli 3 000 ja ne kattavat lähes kahdeksan prosenttia EU:n alueen pinta-alasta. Lisäksi on osoitettu merkittävä, yli 2,7 miljoonan hehtaarin merialue. Silti vain neljä maata (Belgia, Tanska, Luxemburg ja Alankomaat) on osoittanut riittävästi alueita erityisten suojelualueiden verkostoon. Myös erityisiksi suojelualueiksi osoitetun pinta-alan prosenttiosuus vaihtelee suuresti maittain, Ranskan alle kahdesta prosentista Espanjan yli 15 prosenttiin. Eräiden vakavasti uhanalaisten lajien kannat ovat elpymässä näiden kohteiden, erityisesti kosteikkojen, suojelun ja hoidon sekä lajikohtaisten toimintasuunnitelmien laatimisen ansiosta. Toiminnan laajuus vaihtelee kuitenkin maittain, ja eräitä tärkeitä kohteita on edelleen suojelematta.

Joidenkin jäsenvaltioiden metsästysjärjestelyjen ja -käytäntöjen yhteensopivuus direktiivin kanssa herättää edelleen keskustelua ja erimielisyyttä. Joissakin maissa, etenkin Ranskassa, Espanjassa ja Italiassa, kiistat ovat kestäneet jo pitkään, ja tilanne on johtanut aihetta käsitteleviin laajoihin oikeudenkäynteihin. Metsästykseen liittyvät erimielisyydet ovat edellyttäneet direktiivin säännösten täsmällisempää ja yhteisesti hyväksyttävää tulkintaa useilla eri tasoilla ja tiiviimpää vuoropuhelua metsästykseen osallistuvien tahojen välillä.

Toimia on kaiken kaikkiaan tehostettava, jotta direktiivin tavoite, joka on Euroopan luonnonvaraisten lintulajien säilyttäminen, voitaisiin saavuttaa ja jotta voitaisiin varmistaa, että direktiivi auttaa osaltaan saavuttamaan EU:n tavoitteen, joka on pysäyttää biologisen monimuotoisuuden heikkeneminen vuoteen 2010 mennessä. Tästä sovittiin Göteborgin Eurooppa-neuvostossa ja tavoite vahvistettiin kuudennessa ympäristöä koskevassa toimintaohjelmassa (päätös N:o 1600/2002/EY).

[1] Direktiivi 79/409/ETY (EYVL L 103, 25.4.1979), sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 81/854/ETY (EYVL L 319, 7.11.1981, s. 3), direktiivillä 85/411/ETY (EYVL L 233, 30.8.1985, s. 33), direktiivillä 86/122/ETY (EYVL L 100, 16.4.1986, s. 22), direktiivillä 91/244/ETY (EYVL L 115, 8.5.1991, s. 41), direktiivillä 94/24/ETY (EYVL L 164, 30.6.1991, s. 9) sekä Kreikan, Espanjan, Portugalin, Itävallan, Ruotsin ja Suomen liittymisasiakirjoilla (EYVL L 302, 15.11.1985, s. 221 & EYVL L 291, 19.11.1979, s. 17).

[2] "25 years of the Birds Directive: Challenges for 25 countries", ympäristöasioiden pääosaston raportti, lokakuu 2004.